The Night Fantasy

Kirjoittaja **Dogster** » 09 Tammi 2010, 18:00

Splinter (Hopeasilmä)

"Olisit vain jättänyt...", puolidemoni haukkoteli edelleen, ja "katseli" toista. Ei pelkoa, ei vihaa, ei mielenkiintoa, ei hyväksymistä, ei mitään. Kunahn vain oli katsovinaan toista harmailla silmillään. Tyhjä katse.
"Enhän minä valoa muutenkaan..." tuo naljaisi vielä perään, mutta sulki toisen silmänsä kun kuuli oven paukahtavan. "Auts, olisi voinut vähän hillitä... Miettisi kuinka herkät korvat minulla loppujen lopuksi on!", hän tuhahti, mutta nojasi sitten seinää vasten. Kai sitä voisi nukkua tai jotain...

Splinter peitti korvansa, kun ovi pamahti kiinni niin että se kuului varmasti maanpinnan yläpuolelle.
"S-selvä...", poika vastasi hiljaa, aktsoen ihmeissään Jackia joka taisi olla enenmmän kuin raivona. Pelottavaa... Yksikin väärä sana, ja Jack kävisi kimppuun, sellainen olo oli.

"Ei... ei tainnut...", poika vastasi Ricolle, ja laski sitten katseensa maahan. Hän niin toivoi, että kaikki järjestyisi hyvin, ettei tästä jäisi kenellekkään mainittavia harmeja, mutta Hopea... Hopea käytäytyi niin lapsellisesti, niin jääräpäisesti, ettei tästä tulisi varmaan mitään.
"Jotenkin... alkoi pelottamaan...", velhon alku tunnusti, vilkaisten sitten Ricoa kulmiensa alta. "Mitä jos tämä ei onnistukkaan..."

Kirjoittaja **suskari** » 09 Tammi 2010, 19:16

Kalmankoira, Rico, Luca

Splinter myöntyi puoliverisen sanoihin.. Jack oli todellakin ulos tullessaan ollut ihan räjähtämis pisteessä ja valmiina repimään kaiken kappaleiksi. Mutta mitä pillereitä tuo oli pitänyt poskeensa ennen ulos lähtöä? Enempää Rico ei sitä ehtinyt miettimään kun Splinter avasi suunsa ja näytti hieman masentuneelta.
"En osaa sanoa tuohon mitään.. kaikki on viellä avointa." Rico sanoi pätään pudistaen tietämättä itsekkään miten tämä soppa tulisi edes päättymään loppujen lopuksi. Joko haltia antaisi itsensä kuolla, jolloin Splinterin olisi melkeinpä pakko jäädä tänne jos henkäensä halusi pitää, tai haltia suostuisi heidän ehtoonsa. Sitä ei tiennyt kuin Jack itse.. jos tuokaan. Mutta nyt ei näyttänyt menevän hyvin, ei todellakaan.

Rico nousi ylös penkiltä, minne oli siirtynyt ihmis muodossaan istumaan Kalman ollessa haltian kanssa juttusissa, ja käveli teuras huoneen ovelle mutta ei koskenut minnekkään. Ei uskaltanut Kalman uhkauksen jälkeen. ...Mutta harmi ettei ovessa ollut mitään luukkua, mistä olisi voinnut tirkistellä sisään, Rico olisi ollut utelias näkemään mitä haltia teki pikku huoneessaan kenties sidottuna.
"Mutta uskon, että Jack osaa hommansa. ...Mutta kaikki on vain kiinni siintä jääräpäästä." Rico sanoi naputtaen kevyesti ovea kynnellään ja kääntyi sitten lähtien muuten vain katselemaan asuntoa tarkemmin- Ricon onneksi juuri ajoissa.

Ovi aukeni sisälle syöksähti ensin Luca hvin innoissaan ja oli ihan sekaisin, juoksi pitkin asuntoa innoissaan kolmellajalallaan, käyden jokaisen tutkimassa taas vaihteeksi. Kalma tuli hieman perästä ja näytti paaljon rauhallisemmalta kuin aikaisemmin, mutta se nyt taisi olla ihan lääkkeiden ansiota. Osittain ainakin. Kalma riisui takkinsa naulaan ja jätti kenkänsä siihen oven luokse kävellen sitten peremmälle jääden seisomaan Splinterin eteen luoden tuon päälle varsin merkittävän katseen.
"Se jukuripää ei ole kovinkaan innoissaan, se ei luota minuun ollenkaan." Kalma sanoi tutkiskellen mustia kynsiään.
"Ja jos yhteis sopua ei synny, ystäväsi jää tänne minun käsiini... ja sinä saat jäädä tänne tai poistua ja tehdä mitä ikinä haluatkaan tehdä." Kalma selitti ja meni sitten keittiön puolelle laittamaan Lucalle jotakin ruokaa, sekä vettä ennen kuin aavekoira kävisi itse nukkumaan.

Kirjoittaja **Dogster** » 09 Tammi 2010, 19:33

Splinter, Hopeasilmä

Splinter katseli hiljaa Ricon touhuja, ja oli aikeissa sanoa jotain, kun tuo meni ovelle. Onnkesi tuo perääntyi juuri ajoissa, Jack nimittäion lompsi sisälle takaisin. Luca oli tas ihan innoissaan, ja lattialla istuva Splinter - jonka tasapaino olis illä hetkellä varsin huono muutenkin, kun yritti vaihtaa asentoa - kaatui maahan koiran takia. Tosin sadattelujen sijaan kuului naurua. Ei hän osannut olla vihainen.

Mutta Jackin sanat saivat myös pojan rauhoittumaan.
"Jotenkin arvasin sen...", hän vastasi, ja näytti pohtivan jotain. Jackin seuraavat teot jäivät häneltä huomaamatta, samoin kuin Lucan ja Riconkin. Lopulta pojan sisälle kasvanut turhauteineisuus otti vallan, ja poika nousi päättäväisesti ylös, ja otti suljetun oven suunnakseen. Hän pysähtyi oven eteen kahdeksi sekunniksi, katsoen oveen, ja sitten potkaisi mokomaa niin kovaa kuin vain lihaksista löytyi.
"Mokoma jäärä jukuripää!", hän karjui niin että oven taakse varmasti kuului.
"Ajattelisit joskus muitakin! Me tässä yritetään välttää ongelmia kaikkien kohdalla, myös sinun! Nielisit sen ylpeytesi edes sekunniksi, ja auttaisit hieman meitä!", hän jatkoi, suoraa huutoa. Tuon huudettuaan hän kääntyi kannoillaan, ja marssi vihaisesti takaisin siihen missä oli istunutkin. Mitä nyt hieman ontui, mutta ilme antoi olettaa, että pienikin vinoilu saisi hänet räjähtämään. Naama oli kuin myrskynmerkki, ja poika istui mököttämässä, mutsiten jotain itsekseen.

Hopeasilmä naurahti hiljaa, aika kuivasti oven takana, kun saarna oli ohi.
"Niele ylpeytesi, huh?", hän toisti hiljaa, ja nojasi sitten takaraivollaan viileään seinään. Kyllä hän oli kuullut tuon huudon, jokaisen sanan. Hän pystyisi jopa toistamaan jokaisen sanan sanatarkasti, mikäli tahtoisi. Mutta... Pojalla oli pointti. Hopea raotti silmiään, vaikkei nähnytkään mitään. Kai sitä voisi... Ehkä... Miksi? Miksi ei?

Kirjoittaja **suskari** » 09 Tammi 2010, 21:26

Kalmankoira, Rico, Luca

Kalma penkoi kaapista kuivattua lihaa Lucalle, jotka pilkkoi kuppiin ja laittoi siihen hieman kastiketta päälle, sekä hieman raakaa lihaa extraksi. Kalma vilkasi lattialla istuvaa Lucaa joka heilutti ja nuoli huuliaan innokkaasti, ollen ihan sen näköinen että kohta tuo söisi isäntänsä ellei ruokaa saisi. Kalma hymähti ja laski kulhon lattialle, josta koira melkein hyökkäsi kulhon kimppuun. Kalma laittoi vielä puhdasta vettä tynnyristä koiralle, vaihtaen samalla vanhan pois ja laski vesikupinkin lattialle ruokakupin seuraksi. Kalma suoristautui saaden melkein sydänkohatuksen kun Splinter alkoi yht`äkkiä huutamaan oven takana olevalle haltialle. Kalma rynnisti katsomaan mikä oli hätänä ja katashti sitten Ricoa joka pyöräytti sormeaan ohimonsa ympäri virnuillen. Kalma hymähti ja käveli tuon luokse, kyykistyen sitten tuon viereen.
"Eiköhän yksi päivä omissa mietteissään pehmennä hieman haltian mieltä, etenkin kun panoksena on oma sievoinen henki." Kalma sanoi pienesti hymyillen ja suoristautui sitten Splinterin luonta. "En tiedä teistä, mutta itse menen nukkumaan... Tuolla kaapissa on muutama peitto, jos nukkua haluatte." Kalma osoitti yhtä nurkassa olevaa kaappia ja raahautui sitten omaan huoneeseensa, laittaen oven kiinni perässään. Illalla hän keskustelisi haltian kanssa sitten lisää ja jos tuo ei olisi suostuvainen se jäisi tänne asumaan hänen kanssaan.. Splinter tehkööt sitten minkä parhaaksi näkikään.

"Taidan minäkin.." Rico mumisi vallaten nojatuolin koira muodossaan ja käpertyi siihen nukkumaan.

Kirjoittaja **Dogster** » 09 Tammi 2010, 22:18

Splinter

Rico pahensi asemaansa Splinterin silmissä, tuon alkaessa pyörittämään sormeaan ohimon kohdilla. Hän mulkaisi tuota myrkyllisesti, aivan kuin olisi toivonut toiselle hyvää matkaa manalaan. Nyt ei ollut hyvä hetki suututtaa häntä, varsinkin kun sattui olemaan hieman epävakaalla päällä juuri nyt.
"Toivotavasti se tajusi...", hän murahti itsekseen, tuijotellen kiukkuisesti seinään. Minkä lapsi lapsuudelleen voi? Hän oli ollut pitkään varsin omituisella päällä, välistä hän sanoi kyllä, ja välistä ei. Välillä hän oli kuin hurrikaani, valmis tekemään vaikka mitä muiden puolesta missä vain, milloin vain, välistä hän ei taas jaksanut tehdä mitään...

Kaikki näköjään meni nukkumaan, ja poika noudatti toisten esimerkkiä. Hän haki komerosta yhden peitteen, ja meni takaisin nurkkaan, edelleen hieman ontuen... Ja käpertyi seinää vasten nukkumaan. ja kuten tavallista, hän taisi nukahtaa kaikista nopeiten. Tosin unissa risteili vaikka mitä, kuten aina. Mutta uni vaihtui....

Splinter seisoi keskellä lumista maisemaa. Tuuli ulvoi, ja yritti repiä pojan viitan mukanaan. Yllättäen myrsky laantui, kun kuului laulua... Laulua joka nostatti niskavillat pystyyn. Se oli kaunista, se oli kammottavaa, se oli kutsuvaa, mutta silti teki mieli juosta karkuun. Mutta eniten Splinter halusi tietää, kuka lauloi. Oli niin tuttun kuuloista... Tuuli alkoi pyörteilemään, yltyi myräkäksi joka suojasi poikaa kaikelta, niin hyvältä kuin pahaltakin. Ja laulu lakkasi. Poika katsoi eteensä, ja sinne ilmestyi... Nainen. Pitkä, kalpea, ja kauhistuttavalla tavallaan kaunis nainen. Pitkät, mustat hiusket levisivät tuulessa upesti, ja pojan piti nielaista. Kuka... Tuo ei tehnyt mitään, ei avannut edes suutaan, mutta laulu alkoi uudestaan. Tällä kertaa Splinter tajusi osan sanoistakin.
"Pikkuinen, levitä siipesi. Näytä maailmalle voimasi. Riko viimeinenkin side, ja luo uusiksi ne, jotka ovat kerran tuhottu. Kasva vahvaksi, ja haasta tuuli sekä meri. Pikkuinen, levitä siipesi, lennä luoksemme."

Splinter mutisi noita sanoja unissaan, käpertyen paremmin seinää vasten... Nukutti...

Kirjoittaja **suskari** » 09 Tammi 2010, 22:56

Kalmankoira (loput taas jäänneet unohduksiin)

Kalma taisi sitten olla se ensinmäinen joka sitten heräsi ja hiippaili kaikessa hilajisuudessaan ulos huoneestaan katsomaan ylävartalo paljaana housut totta kai jalassaan, että kaikki oli hyvin. No ihan rauhalliselta näytti, poika nukkui nojatuolissa, Splinter lattialla ja Luca omassa korissaan takan luona. Kalma hymähti itsekseen näyllen ja hiippaili kaikessa hiljaisuudessaan teruas huoneensa ovelle ja avasi sen mahdollssimman hiljaa puikahtaen sisään.
Kalma kääntyi haltiaa kohden, eikä se katse ollut kovinkaan iloinen. Onneksi haltia ei sitä kyennyt näkemään. Sitä paitsi tuo vaikutti nukkuvan kaikessa rauahssa, sääli vain että ne unet loppuisivat nyt. Kalma käveli lähemmäs ja potkasi kevyesti Hopeaa kylkeen muutaman kerran.
"Herätys sika.." Kalma hymähti ihan vitsi mielessä, vaikka tuskin tuo mitään tajuaisi. Kalma kyykistyi.
"Nooh, ollaankos sitä mietitty vai haluatko tehdä tuttavuutta kenties liha koukun kanssa?" Kalma kysyi virnistäen.

Kirjoittaja **Dogster** » 09 Tammi 2010, 23:14

Hopeasilmä (Sirpe olkkarissa koisimassa)

Hopea uinui... No pitihän sitä jotain aktviteettia tälläisessä loukossa harrastaa! Kun ei ollut muutakaan tekemistä... Nekin unet tosin keskeytyivät, kun JOKU meni potkimaan häntä kylkeen. Puolidemoni ähkäisi, ja mulkaisi erittäin verisesti kulmiensa alta Jackia... vaikkei hän tuota nähnytkään.
"Kuule, oliko pakko?", hän ärähti heti, nousten istumaan maasta. Paha päivä... Vai sanoisiko ilta? Mikä aika edes oli? Hopea ei tiennyt, ei pystynyt arvioimaan kunnolla, kun oli lukittuna tähän huoneeseen. Varmaankin pitkälle yli keskiyön...
"Paljon kello?", hän kysyi, aivan kuin rupattelisi. No sitä hän taisi tavallaan tehdäkkin. Hän ei hieroisi sopimusta, ellei hän tuntisi Jackia hieman paremmin. Periaatteita taas, tai jotain. Mies kallisti päätään, ja hymähti hieman. Nyt kun pahin kiukuttelu oli saatu ohi, niin Jack alkoi kiehtomaan häntä, persoonana kasvojen takana.Hän kyllä tiesi, ettei tunne ollut molemminpuolinen, mutta tuskin pienestä rupattelusta olisi niin paljoa vaaraa, eihän?
"Ollaanhan sitä... Kiinnostaa tosin enemmän, että miksi edes vaivaudut? Mitä merkitystä sinulle edes on, jos haltiaraasu, ja orpo pentu kuolevat tai joutuvat ongelmiin?", Hopea sitten pamautti sen ainoa kysymyksen, mikä oli OIKEASTI vaivannut häntä.

Kirjoittaja **suskari** » 10 Tammi 2010, 00:01

Kalmankoira

"Oli." Kalma hymähti pienesti jääden katselemaan haltian raegointia hänen tuloonsa. No ainakin äksyä oltiin kuten tähän asti ollaankin oltu ja jos sama vittuilu jatkuisi, tuo sinetöisi suorastaan pikku kohtalonsa. Ja se kyllä tiedettiinkin mikä se oli joten siintä ei tarvinnut enempää vatoa, mutta haltian loppu se olisi tasa varmasti.
Kalma nosti hieman toista kulmaansa kun haltia kyseli kellon aikoja ja naurahti sitten pienesti. No johan oli siinä haltialla kysymykset.
"Enmpä ole ehtiyt katselemaan, mutta arvisoisin, että olisi ihan iltapäivä." Kalma vastasi haltialle. Iltapäivä ja Kalma oli jo hereillä? No oliko se nyt yllätys? Oli talvi ja pimeä tuli huomattavasti aikasemmin ja siintä pitäisi ottaa kyllä kaikki irti kun kesällä taas sai vain niin vähän olla ulkona tuon pirun auringon takia.
Ja eihän pienestä rupattelusta mitään vaaraa olisi, ainakaan jos Kalmaa ei alettaisi turhia piikittelemään tai muutenkaan ärsyttämään. Hopealla kun tuntui olevan paha taipumus siihen tempaukseen.

"Väitätkö ettei minulla olisi tunteita?" Kalma kivahti Hopealle tuon sanojen jälkeen, vaikuttaen varsin loukkaanuneelta. "Splinter on tuttuni ja hyvä sellainen, joten totta kai minä häntä autan jos suinkin voin.. Kuka se sanoikaan ettei minulla ole uskollisuutta?"

Kirjoittaja **Dogster** » 10 Tammi 2010, 00:24

Hopeasilmä (Splinter olohuoneessa)

Hopea kohotti kulmiaan. Iltapäivä? Mitenkäs nyt niin? Oliko hän muka niin pitkään koisinut?
"No johan.... Luulin että olisi korkeintaan aamu....", mies tokaisi, ja raaputti nopeasti niskanviertä. Kahleet kilahtivat mutta eihän hän siitä välittänyt. Ei näköjään kannattanut aliarvioida unen voimaa! Ja eihän Hopea piikitellyt... ellei halunut suututtaa jotakuta. Tai ellei hän itse ollut sellaisessa tilanteessa, että piti saada joku vihaiseksi. "Anna vihan sokaista vihollisesi", ja niin ees päin.

"Näköjään... Taisin arvioda sinut väärin.", Hopea myönsi virheensä, ja hymähti kevyesti. Harvoin hän sen myönsi, mutta nyt oli poikkeustilanne. Hän nimittäin ihan oikeasti oli arvioinut toisen väärin pahemman kerran.
"Joten tässä kuuluisi varmaan sanoa... olen pahoillani... Vai?", hän sanoi, ja katsoi sitten Jackia päin sokeilla silmillään. "En ole nimittäin ihan varma. Uutta puuhaa minulle.", mies tunnusti pahoitellen, ja veti sitten syvään henkeä.
"Varmaan tiedät nimeni jo? No sanon sen kuitenkin kokonaisuudessaan: Hopeasilmä Rokaksi ovat haukkuneet.", hän aloitti koko touhun alusta, päättäen että ehkä kaikki pitäisi aloittaa puhtaalta pöydältä. Hän kallisti jopa hieman päätään. Tosin ilme ei ollut se tyypillinen suloinen hymy, pikemminkin hieman kysyvä.
"Toivottavasti kelpasi, en ole kauhean hyvä tässä..."

Kirjoittaja **suskari** » 10 Tammi 2010, 00:59

Kalmankoira

Kalma katsoi haltian päälle yllättyneenä.. Mitä? Kuuliko hän nyt ihan väärin kenties? Tuo sanoi, että oli aliarvoinnut hänet pahemman kerran ja pyyteli nyt anteeksi. Oli tosiaan pieni jäähy tehnyt tuolle omia ihmeitään.
"Anteeksi? Oletko sattumoisin kolauttanut pääsi tai jotakin?" Kalma kysyi ähkäsiten Hopealta katsoen tuon sokeisiin silmiin kysyvästi, vaikkei tuo nyt sitä katsetta kyennytkään näkemään sokeudensa takia.
"Noo.. jotain sinne päin, mutta kiitos.. kai?" Kalma sanoi hieman hämillään tuolle ja oli ihan halolla päähän lyöty. Eilen vittuili ja huusi hänelle minkä kurkustaan vain sai ja nyt oli lauhkea kuin lammas..

"Minun lienee turha edes esittäytyä.. tunnut tietävän minusta paljon." Kalma virnsiti pienesti, mutta vakavoitui sitten. "Ja kyllä kelpasi." Kalma vielä vastasi viimeisiin haltian sanoihin.
"Ja mitä ehtoihin tulee.. eli et kerro että olet nähnyt minut tai Sirpe minua koskaan tavannutkaan, saat vapautesi. Muussa tapauksessa, no tiedät kyllä." Kalma lateli ehtojaan samaan tuttuun malliin pahemmin kiertelemättä ja hiljeni sitten odottamaan haltian vastausta.

Kirjoittaja **Dogster** » 10 Tammi 2010, 01:14

Hopeasilmä (Splinter olkkarissa)

"En? Yritän tässä vain käyttäytyä... Onko se niin paha asia?", puolidemoni totesi huvittuneena, vaikkei ollenkaan loukkaavaan sävyyn. Enemmänkin kiinnostuneena. Toinen kiinnosti häntä. Tai siis, tuo oli pahemman luokan murhaaja, ja silti tuo pystyi ystävystymään nuoren teinipojan kanssa? Tottakai sellainen kiinnosti. Varsinkin kun Splinterillä sattui olemaan varsin... hankala luonne. Ei mikään helpoin tapaus.

"No hyvä, osaan siis vielä jotain...", tuo totesi, ja raaputti nopeasti korvansa takaalta. Oli helpottavaa kuulla, että Hopealla osasi vielä olla kohtelias. Huh, mikä helpotus. Mies kallisti päätään toiseen suuntaan, ja virnisti. Enemmänkin itselleen, mutta ainakin hän oli nyt varma, ettäs aattaisi sittenkin tulla toimeen Jackin kanssa.
"Tiedänhän toki... Kuuntelen niin paljon toisten tarinoita, että sitä pakosti oppii jotain. Sinusta liikkuu vaikka mitä juoruja, mutta luotan vain niihin lähteisiin, jotka varmasti ovat olleet paikalla... Varsinkin jos on tälläinen tapaus kyseessä.", Hopea vielä selitti, ja venytti käsiään jalkojensa yli. Aih, kuinka ihanasti nivelet aina naksuikaan~

"Tajusin jo tuon eilen... Sen takia kysyinkin, että miten me selitämme ruhjeet, jotka minulla on, ja kuinka Splinterillä ei ole yhtään ruhjeita? Olen kuitenkin ehkä hieman kokeneempi taisteluissa...", mies selitti, ja nojasi taas seinään. "Siinä suunitelma kaatuukin, vaikka pitäisinkin suuni kiinni... Voimmehan keksiä tietysti hyvän valheen, mutta minä olen aika surkea valehtelija. Splinteristä en tiedä..."

Kirjoittaja **suskari** » 10 Tammi 2010, 12:29

Kalmankoira

Kalma pyrskähti. "Ei, ei ole... vähän hassua vain eilisen vittuilun jälkeen." Kalma hymähti naputellen mustia teräviä kynsiä kiviseen seinään josta piti tukea, ollessaan näin kyykyssä. Tämähän alkoi menemään ihan hyvin.. mutta seuraava ongelma olisi se miten hän saisi haltian ulos täältä ilman, että tuo jäisi kiinni. Vartointi kuitenkin on täällä hyvin tarkkaa ja haltia tunnistetaan täällä hyvinkin herkästi ja silloin hän olisi kusessa korviaan myöten. Täältä tullaan mestauslava..

"Jotkin juorit tuntuvat olevan hieman yliarvostettuja... ja pitää minunkin elää jollakin tapaa." Kalma sanoi ja hiljeni kuuntelemaan loputkin tuon puheista tarkkaillen tuota kulmiensa alta.
"Se on pienin ongelma, minua lähinnä kiinnostaa se miten saan sinut ulos täältä ilman että kukaan tajuaa sinua haltiaksi. Meidät kaikki teloitettaisiin sen jälkeen." Kalma ingoorasi haltian kysymyksen, joka ongelmista kaikkein pienin, sitä voisi miettiä myöhemminkin. Sääli että hän jokunen aika sitten pyysi Blackiä romauttamaan sen luolan, joka johti keskelle metsää kun sitä kautta kun oli tullut kutsumattomia vieraita; pieni haltia joukko, joka kohtasi loppunsa täällä maanalla.

Kirjoittaja **Dogster** » 10 Tammi 2010, 12:46

Hopeasilmä

"No, et varmaan itsekkään olisi riemusta hyppinyt sellaisessa tilanteessa...", Hopeasilmä naurahti hiljaa. Ei, ehei, tuskin Jackaan olisi kovinkaan kiltisti ja hiljaa ollut, eihän? Varsinkaan jos joutui kahlituksi seinään, ja joutui raahatuksi pitkin maita ja mannuja niin että paikat olivat varmasti hellinä pitkään sen jälkeen. Puhumattakan siitä, että oltiin vihollisen mailla. Ehei, ainakaan Hopea ei ollut iloinen sen jälkeen, vaan avasi turpansa, ja hommasi lisää ongelmia... Ainakin melkein.
"Hmm, katoilla pomppiminen on pois... Periaatteessa ainakin...", mies mutisi, ja alkoi miettimään asiaa entistä tarkemmin. Miten he pääsisivät pois? Sääli, suunitelma kaatuisi tähän, ja eniten kävi sääliksi Splinteriä. Splinteriä ajatellessaan, miehellä alkoikin jonkin asteen suunitelma muodostua...
"Voisitko kutsua Splinterin tähän? Luulenpa, että hänenestä voisi olla hyötyä tähän hätään.", puolidemoni totesi yllättäen, naputtaen sormellaan huulien päältä. Totta tosiaan, ehkä olisi aika pistää Splinterin opit käytäntöön... Jos tuo nyt suostuisi. Onnistuisikohan tämä edes?

Kirjoittaja **suskari** » 10 Tammi 2010, 12:58

Kalmankoira

Eipä Kalmakaan pahemmin olisi onnesta hyppinyt millään tavalla jos olisi joutunut syystä tai toisesta pimeään huoneeseen istumaan kahlittuna. Mutta Kalma ei ollut päästää haltiaa pomppimaan vapaanakaan asunnossaan sillä tuohan oli halunnut tappaa hänet, ja olisi tehnyt sen varmasti heti tilaisuuden tullen.
Eikä Kalma kyllä olisi nytkään ollut yhtään yhteistyöhaluinen jos olisi samassa tilanteessa kuin Hopea, olisi ennemminkin kuollut.. tai olisi saanut olla hyvä taivuttelija. Kalma osasi toisinaan olla hyvinkin jääräpäinen.

"No ainakin siinä mielessä, että jos et halua itsestäsi neulatyynyä heti ensinmäisenä." Katolla hyppiminen? Mitä hittoa tuokin oikein ajatteli!? Sehän olisi sama kuin kävelesi keskellä linnan pihaa punainen takki päällä mahdollisimman näkyvästi.
"Eiköhän onnistu." Kalma vastasi haltian pyyntöön nousten ylös ja käveli huoneen ovelle. Tosin hän ei kyllä vastaisi siintä yhtään mitään jos poika rukka saisi sydänkohtauksen nähdessään MISSÄ huoneessa haltia oli kahlittuna. No Kalma avasi oven ja kurkkasi oven raosta olkkarin puolelle.
"Splinter tulehan tänne... ystävälläsi on asiaa."

Kirjoittaja **Dogster** » 10 Tammi 2010, 13:12

Hopeasilmä, Splinter

"No sen takia sanoinkin, että se on pois laskuista.", Hopea naurahti hiljaa, mutta jäi sitten odottelemaan, että Jack kutsuisi Splinterin tähän. Toivottavasti tuo nyt tajuaisi idean nimen.

Splinter istuskeli nurkassa, katsellen noiden kahden touhuja, kun ovi avautui, ja kuului huikkaus. "Täh, minäkö?", poika kysyi automaattisesti, mutta nousi ylös ja käveli kiltisti ovelle. Hn kurkkasi sisään, ja vilkaisi automaattisesti Jackia heti perään.
"Toivottavasti et ole joutunut käyttämään noita paljoa...", velho totesi, ääni hieman täristen. Hyi, nylkyveitsejä... Splinter nielaisi, ja lähti kävelemään seinälle, jossa Hopea istukseli kahlittuna. "Me ei päästä täältä helpolla ulos.", puolihaltia aloitti heti, kun arvasi että Splinter oli siinä. "Ellei me käytetä sitä yhtä pikkutemppua, jonka hallitset.", hän vielä virnisti, ja Splinter häkeltyneihin kasvoihin tuli pikkuinen ilon pilkahdus.
"Hmm... Se voisi onnistuakkin... Ainoa vaan, että mistä me saadaan kaksi tarpeeksi isoa?", poika alkoi pohtimaan, ja Hopea hieman naureskeli. "Usko pois, paljon helpommin saat ne, kuin raahaat minut ulos täältä ilman että kukaan huomaa.", haltiademoni lohdutti, ja Splinter kääntyi kokonaan ympäri Jackia päin.
"Jack, eikai täällä sattumoisin ole isoa peiliä? Siitä olisi nyt nimittäin apua.", velho alkoi miettimään, miten saataisiit tämä toimimaan.
"Toivottavasti tämä onnistuu.", hän huikkasi Hopealle olkansa yli.

The Night Fantasy

Suostu, tai... || Rakki

Paikallaolijat