Toipumassa || Rakki

Länsikujat sijaitsevat kauimpana linnasta. Täälläpäin asustaa yleensä köyhin väki ja länsikujat ovat tunnettuja hämäristä hiippareista. Länsikujat tuhoutuivat täysin palossa, ennen toisen tannersodan alkua, kiitos haltioiden hyökkäyksen. Nyttemmin, kun tannersota on päättynyt, on länsikujia alettu rakentamaan uudestaan. Siltikin, alueelta löytyy yhä palaneita raunioita, vaikka uusia rakennuksia on alkanut kohoamaan sinne tänne.
Länsikujilta on helpointa livahtaa kylän alla risteileviin, valtaviin viemäriverkostoihin. Osa verkostosta on ihmisten itse rakentamaa, osa taas luonnon muovaamaa, niin käytäviä kuin luoliakin. Tätä kautta ei kuitenkaan tiettävästi pääse kylään sisälle, vaikka käytävä muurien alitse olisi helpoin tapa livahtaa sisään. Mutta sellaista ei kuitenkaan ole olemassa vai onko?

Valvoja: Crimson

Toipumassa || Rakki

ViestiKirjoittaja suskari » 13 Joulu 2009, 00:06

JATKOA: http://p1.foorumi.info/thenightfantasy/viewtopic.php?p=16215#16215

Kalmankoira, Luca

Kalma makasi jokusen minuutin tajuttomana lumihangessa, ennen kuin sitten lopulta teki heräämisen eleitä. Kalma aukoi silmiään ja irvisti hyvin voimakkaasti hieroen takaraivoaan samalla kun kampesi istumaan. Kalma ei aluksi edes huomannut Splinteriä, joka melkein aavekoiran nenän edessä makasi, kunhan tuijotti tyhmänä ja pöpperöisenä jalkoihinsa kunnes alkoi pälyilemään ympärillensä.
"Herranen aika!" Parkasi huomatessaan Splinterin makaavan tajuttomana kylmässä lumi hangessa ja silloin Kalma sai vasta flashbackin siintä mitä oli tapahtunut. Hän oli hyökännyt sairaskohatuksen alaisena tuon kimppuun ja raadellut melkein kuoliaaksi. Miksi aina kaikki meni näin!? Ja tietysti hänelle taas huudettaisiin ja haukuttaisin ties miksi tästä hyvästä. Monet kerrat koettu.. Mutta ei hän tuota tuohonkaan voisi jättää joten Kalma änkesi itsensä ylös ja oli horjahtaa takaisin, mutta pysyi kuitenkin pystyssä. Kalma käveli Splinterin luokse ja nosti tuon syliinsä kuin pienen vauvan.
"Anteeksi..." Kalma mumisi ja lähti kahlaamaan lumihangessa kohden ihmisten muureja ja kylää. Poika pitäisi saada lämpimään ja nopeasti.

Jokunen aikahan siinä meni, mutta Kalma pääsi lopulta kapungille joka suurimmaksi osaksi jo nukkui, joten Kalma sai rauhassa viedä pojan länsikujien kautta piilopaikkansa "ovi aukolle" josta odotti monimutkainen sokkelo luolastoja. Kalma kuitenkin liikkui siellä kuin kotonaan ja muutamassa minuutissa pääsi koti ovelleen, joka oli kiinni haassa joka napautettiin pois paikaltaan ja Kalma potki oven auki.
Splinter vietiin takan luokse jossa oli lämmintä ja Kalma riisui tuolta vaatteita pois että pääsisi vammoja katsomaan paremmin. Eniten Kalma kuitenkin oli huolissaan tuon kädestä mik oli todella, siis todella pahan näköinen.
Lucakin heräsi ja tuli katsomaan, sekä nuuhkimaan Splinterin varpaita että kukas tämä on.. Kalma kuitenkin hätisti koiransa muualle touhottamaan ja nousi ylös estsimään niitä vähäisiä sidetarpeita mitä hänellä enää oli. Niitä oli vähän.. mutta niiden oli pakko riittää. Sitten Kalma haki kaapista vielä kaksi viimeistä viini pulloa, joita hän käytti haavoja puhdidtaessaan itsekkin ja vielä pyyhe. Kalma meni Splinterin luokse ja alkoi puhdistamaan tuon haavoja niin nopeasti kuin kykeni. Onneksi haavat eivät sentään vuotaneet.
Sitten Kalma tikkasi pahimmat ja syvimmät haavat parhaiden taitojensa mukaan ja lopuksi Kalma peitti Splinterin käden tukevan sideharso kerroksen alle ja laittoi siihen tueksi jonkun puukapulan. Noin hän oli tehnyt voitavansa tuon vammojen auttamiseksi, mutta vielä Kalma kävi hakemassa makuuhuoneesta peittonsa ja tyynynsä. Tyyny asetettiin Splinterin pään alle ja peitto tuon päälle. Ei paleltuisi ainakaan.

No koska Kalma ei voinnut enää tehdä muuta kuin odottaa tuo meni istumaan nojatuoliin odottamaan samalla kun Luca tuli siihen kapsutettavaksi.
suskari
 

ViestiKirjoittaja Dogster » 13 Joulu 2009, 00:30

Splinter

Splinter oli pökertynyt sittenkin lumihankeen... Siitä ei olisi pahemmin haittaa, ellei olisi sinä uinunut koko yötä. Rajansa hänenkin kylmänkestollaan, vaikka lumihengen verta omasikin. Tuo inahti pariin kertaan, eikä ihme: tuon lihakset olivat lähes riekaleina Toorun käytön jäljeltä. Tietysti siis koskeminen tuntui pahalta. Poika ei edes tajunnut, mitä maailmassa tapahtui, muutakuin sen, että tuli lämpimämpää... Ja että joku pisteli häntä! Siis neulalla! Poika avasi silmiään varovaisesti, mutta hän pyörtyi kohta uudestaan... Pimeys tuntui hellivän kehoa, mutta pian pimeys vaihtui valoksi... ja kipu alkoi pikkuhiljaa palata. Kipu kertoo, että olet elossa., poika muistutti itselleen, ennenkuin avasi silmänsä. Lämmin... Poika käänsi päätään nähdäkseen hieman paremmin. Missä hän oli? Omituisen tuttu paikka... Hän oli joskus ollut täällä.
"Hu?", poika äänähti hiljaa, ja känsi päätään toiseen suuntaan, ja sai Jackin näköpiiriin. Niin ja kolmijalkaisen koiran. Poika hymähti koiralle, ja päätti sitten ilmoittaa elossa olostaan.
"Tuo onkin uusi kaveri täällä...", velhon alku naurahti, tosin väsyneesti. Katse meni kattoon, ja väsähtänyt velho yritti tajuta, mitä oli tapahtunut. Oikeaa kättä jomotti, aivan kuin joku olisi yrittänyt syödä sitä suoraan siitä.
"Mitä tapahtui...?", poika kysäisi, ja päätti sitten yrittää istumaan nousua. Vasen käsi otti tukea maasta, ja hän alkoi hinata itseään ylös. Hän ei jäisi makoilemaan tuosta noin vain, olisi mukavampi jutella kun molemmat olivat suht samassa asennossa. Käsi oli revetä, ainakin siltä tuntui, eikä vatsakaan tykännyt yhtään. "-ton Tooru...", Splinter mutisi hiljaa, ihon muuttuessa kalpeasta harmaan valkoiseksi. Hän ei edelleenkään ollut kivun suurin ystävä, vaikka osasikin pitää tuskansa omana tietonaan nykyään hieman paremmin.
Splinter, Ice Prince || Roka, Blind Loner || Copper, Righteous Man || Argen, Lenient Beast || Sullivan, Guardian of Animals || Nelladel, Night Hunter
Tänne päin,, jos sinulla on peli-idea tai tahdot kurkata avoimena olevia tärkeitä ja ei-niin-tärkeitä peli-ideoita.

"I'm a cockroach remember, I just keep coming back!"

Ava (c) Minä.
Avatar
Dogster
Aatelinen
 
Viestit: 1974
Liittynyt: 04 Touko 2009, 20:00
Paikkakunta: Tuntematon planeetta

ViestiKirjoittaja suskari » 13 Joulu 2009, 14:17

Kalmankoira, Luca

Kalman kapsutti hiljaisuudessa koiraansa, joka istui siinä tuolin vieressä kaikessa hiljaisuudessa ja vaikutti nauttivan todellakin isäntänsä sallimasta huomiosta. Luca oli oikea sylikoira, sillä tuo ei osannut edes satuttaa pahojakaan tyyppejä mitenkään. Ellei korkeintaan koita haukkua noita kuoliaaksi. Mutta tavallaan Kalma sai syyttää itseään Lucan nössöydestä kun oli mennyt opettamaan kovalla kädellä ettei ketään purra ilman hänen lupaansa. Mutta sekin opetus sen takia, että Kalma oli ihan tarpeeksi saannut kuulla siintä että oli agresiivinen friikki josta ei koskaan voinut teitää milloin kurkussa olisi kiinni. Olihan se osittain tottakin, mutta se lähinnä johtui hänen sairaudestaan..
Kalman ajatukset katkesivat sitten siihen kun Splinter päätti ilmoittaa olevansa elossa ja tajuissaan Kalman, kuten Lucankin päät kääntyivät poikaa kohden. Koiran häntä heilahti muutaman kerran iloisesti ja koira olisi varmaan mennyt nuolemaan pojan kuoliaaksi, ellei Kalma olisi komentanut tuota pysymään aloillaan. Splinter tuskin nyt olisi kovinkaan iloinen koskettelusta nyt. Tuolla olisi varmasti kipuja.
"Se on Luca.." Kalma esitteli koiransa ja nousi ylös kävellen pojan luokse.

"Haluatko kuulla totuuden vai sellaisen minkä haluat kuulla?" Kalma kysyi sarktisesti pojalta ja katsoi hieman protestoituneena kun tuo nousi istumaan.
"Takaisin makaamaan.. en halua parsia sinua uudestaan kansaan, etenkin kun sitomistarvikkeita muutenkin vähän." Kalma huomautti Splinterille päätään kallistaen hieman katsellen tuota yläkantista.
"Haluatko mitään? Vettä?"
suskari
 

ViestiKirjoittaja Dogster » 13 Joulu 2009, 14:43

Splinter

Luca vain... Splinter naurahti hieman, tuolla oli melkein sama nimi kuin hänen veljellään. Vain ässä puuttui lopusta. Hauska yhteensattuma! Mitäköhän sen jalalle oli käynyt... Poika katseli Lucaa kiinnostuneena, kun tajusi että Jack oli tullut siihen vierelle, ja moitti istumaan noususta. Poika mutristi huuliaan toiselta puolelta suuta, mutta meni sitten makaamaan takaisin.
"Höh, mennään ylös ja mennään alas...", hän mutisi samalla, mutta lopetti aika nopeasti, kun päässä alkoi huippaamaan. Ei ihan heti kyllä tarvinnut olla nousemassa, siinä Jack oli kyllä oikeassa. Splinterkään ei ollut mikään supermies, vaikka olikin yleensä heti nousemassa sairaspediltä. Ei hänellä ollut aikaa maata, hänen piti harjoitella ja tehdä töitään...
"Totuus. Muuta en tällä hetkellä halua kuulla.", poika vastasi hiljaa, ja piti silmiään kiinni. Inhotti katsoa tästä kulmasta. Eikö hän saisi istua? Ei hän tarvinnut mitään, hän vain halusi kuulla, minkä ihmeen takia oli tässä.
"Muistan vain siihen asti, kun vedin Toorun esille... Sen jälkeen kaikki on mustaa.", poika mutisi itsekseen, ja kokeili vasemmalla kädellään oikean paketoitua haavaa. Toorun perhana, mitä se oli oikein ajatellut, kun oli mennyt repimään hänen kätensä entistä pahemmin? Tooru inisi jotain siitä, että itse oli kutsunut hänet paikalle... Ja Splinter vain huokaisi. Minkä ihmeen takia hän oli saanut tälläisen "kaverin", joka ei edes osannut käyttäytyä, saatika tapella niin ettei kukaan kuollut?
Splinter, Ice Prince || Roka, Blind Loner || Copper, Righteous Man || Argen, Lenient Beast || Sullivan, Guardian of Animals || Nelladel, Night Hunter
Tänne päin,, jos sinulla on peli-idea tai tahdot kurkata avoimena olevia tärkeitä ja ei-niin-tärkeitä peli-ideoita.

"I'm a cockroach remember, I just keep coming back!"

Ava (c) Minä.
Avatar
Dogster
Aatelinen
 
Viestit: 1974
Liittynyt: 04 Touko 2009, 20:00
Paikkakunta: Tuntematon planeetta

ViestiKirjoittaja suskari » 13 Joulu 2009, 18:49

Kalmankoira, Luca

"Älä viitsi valittaa... Yritän huolehtia sinusta." Kalma huomautti kun Splinter valitti siintä, että joutui käymään makaamaan takaisin. Tuon olisi vain syytä totella häntä nyt, tai hän voisi heittää tuon uloskin jos niin haluaisi. Hän ei ollut edelleenkään mikään kiltti poika, vaikka hän tuon hengen olisikin pelastanut. He eivät kuitenkaan vielä kavereita olleet.. Ei ainakaan Kalman mielestä.
Kalma nyökkäsi Splinterin myöntäkseen siihen, että halusi kuulla hänen suustaan totuuden ja aloitti. "Taistelimme verisesti, kunnes vedit tajuni pois.. seuraavaksi heräsinkin sinun viereltäsi ja toin sinut tänne." Kalma kertoi sitten lyhyesti mitä oli tapahtunut heidän välillään tuon mainisteman Toorun tullessa esille. Eipä siinä varmaan tapahtunut mitään muuta mainittavaa.

"Mutta nyt sinä lepäät... ja pyydä jos haluat jotakin." Kalma lisäsi vielä katsellen poikaa ja sitten Lucaa joka oli kauempaa revetä nahoistaan päästäkseen kastomaan Splinteriä paremmin. Koira nosteli etutassujaan ja häntä heilui kuin viimeistä päivää ja koira jopa vikisi itsekseen, että pöksyistään tuo oli tulossa ulos. Kalma hymähti.
"Vapaa." Kalma sanoi ja koira nousi ylös salamana tullen iloisesti Splinterin luokse, alkaen nuuhkimaan tuota kasvoilta ja muutaman kerran lipasikin niitä, häntä heilui iloisena.
"Älä nyt sentään nuole poikaa kuoliaaksi Luca.." Kalma naurahti ja nappasi koiraansa kaulapannata kiinni, vetäen innokkaan koiran vierelleen pois Splinterin kimpusta.
"Anteeksi, se on vähän innokas.." Kalma naurahti pörröttäen koiran päätä korvien välistä.
suskari
 

ViestiKirjoittaja Dogster » 13 Joulu 2009, 19:03

Splinter

Poika hiljeni toisen sanoessa yrittävänsä huolehtia pojasta... No se siinä olikin outoa, hän ei edelleenkään ollut tottunut huolenpitoon, oli se miten vähäistä tahansa! Jack pamautti totuuden siitä mitä oli taphtanut, ja poika sitten nyökkäsi. Selvä, vai sillä tavalla...
"Minä jo luulin että niskasi katkesivat, sen perusteella mitä näin ennenkuin pökerryin...", poika mutisi hiljaa, ja huokaisi sitten helpotuksesta. Luojan kiitos niin ei käynyt! Tai oikeastaan oli, mutta Tooru pysyi hiljaa asiasta. Se ei halunut Splinterin raivoja niskoillensa, ties vaikka ei pääsisi enää ollenkaan ulos!
"juu...", Splinter mutisi hiljaa, vaikka kyllä tiesi ettei sanoisi mitään. Hän ei oikein osannutkaan. Luca vikisi siellä, ja velhonalun oli aivan pakko vilkaista samaan aikaan, kun Luca sai luvan ja syöksähti pojan kimppuun.
"Hei! Lopeta! Tuo kutittaa!", poika naureskeli, kun sai varsin karvaisen tuttavan varsin lähelle kasvojaan, ja siihen päälle vielä muutaman nuolaisun. Splinter rakasti eläimiä, joten tälläinen tuttavuus oli hän mielestään vain hauska tapaus. Vasen käsi eksyi rapsuttamaan koiraa leuan alta, ennenkuin Jack otti koiran vierelleen.
"Eipä mitään, mukava nähdä erillaisia tapauksia.", hän naureskeli, ja kääntyi sitten kyljelleen. Ei jaksanut koko ajan selällään olla... Tai oikeastaan, hän oli jo tottunut olemaan kyljellään, jos makuultaan joutui olemaan. Ja nyt oli turha valittaa mistään, tästä Splinter ei liikkuisi enää! Sitä paitsi selässä ollut haava ei tykännyt yhtään lattiasta...
"Mistä oikein löysit Lucan?", tajusi hän kysyä, ja katsoi sitten kysyvästi Jackiin. Ei kolmijalkaisia koiria ihan joka oksalla ollut? ja koosta päätellen Luca oli jo aikuisiässä. Viimeksi koiraa ei täällä ollut, joten Luca oli tullut tänne viimeisen neljän, kolmen kuukaude aikana ilmeisesti. Vai oliko siitä kauemmin?
Splinter, Ice Prince || Roka, Blind Loner || Copper, Righteous Man || Argen, Lenient Beast || Sullivan, Guardian of Animals || Nelladel, Night Hunter
Tänne päin,, jos sinulla on peli-idea tai tahdot kurkata avoimena olevia tärkeitä ja ei-niin-tärkeitä peli-ideoita.

"I'm a cockroach remember, I just keep coming back!"

Ava (c) Minä.
Avatar
Dogster
Aatelinen
 
Viestit: 1974
Liittynyt: 04 Touko 2009, 20:00
Paikkakunta: Tuntematon planeetta

ViestiKirjoittaja suskari » 14 Joulu 2009, 19:48

Kalmankoira

Luca tuijotti alakantista kysyvästi Kalmaa kun tuo oli ottanut koiran pois Splinterin luonta. Eihän Luca ymmärtänyt ensi kättelyssä, että Splinter oli haavoittunut eikä välttämättä kestänyt juuri tällä hetkellä riehakasta koiraa. Kalma hymähti Splinterin sanoihin pienesti..
"Ajattelinkin nyt hieman kuntoasi... Luca kun tuppaa välillä olemaan vähän villi, eikä ymmärrä tilaasi." Kalma kertoi Splinterille hieman asiaa ja päästi koiran irti, joka jäi kiltisti seisomaan isäntänsä viereen häntä hieman heiluen alhaalla laskasti. Kalma kyykistyi koiran tasolle.
"Älä ole noin kovakourainen.. vieraaseemme sattuu." Kalma selitti Lucalle kuin tuo olisikin ymmärtänyt jotakin. No Kalma ainakin niin meinasi osittain ja jäi odottamaan hiljaa kun Luca meni takaisin Splinterin luokse. Tässä olikin hyvä tilaisuus harjoitella ottamaan rauhallisesti veiraita vastaan.
No Luca teki sitten tuttavuutensa rauhallisemmin nuuskimalla Splinteriä siltä täältä kirsunsa kanssa ja varoi osumasta poikaan.

"Luca oikeastaan löysi minut... se tuli kuokkovieraana kotiini, mutten kehdannut heittää uloskaa jalkavammaista koiraa, joten sai jäädä luokseni." Kalma kertoi miten Lucaan oli tutustunut. Luca taas asettui makaamaan Splinterin viereen kuin paraskin unikaveri.. paitsi, että tältä unikaverilta Splinter sai poskeensa pusun pehemästä kielestä.
"Haluatko sänkyyn?" Kalma kysyi epäillen, ettei tuossa varmaan ihan mukavinta ollut.
suskari
 

ViestiKirjoittaja Dogster » 14 Joulu 2009, 20:12

Splinter

Nooh, Jack sitten sanoikin, että kyseessä oli - jälleen - Splinterin kunto. Poika virnisti pahoittelevasti. Mutta kun siinä tilanteessa ei oikein voinut karkuunkaan lähteä, toisellahan oli ollut jalkajousensa mukanaan... Luca tuli taas, huomattavasti rauhallisemmin tosin. Poika ei voinut olla hymähtämättä, Luca oli varsin suloinen otus. Harvemmin Splinter oli tavannut koiraa, joka mönki viereen nukkumaan.
"Heh, taisi olla yllätys kun asunnossasi odotti koira?", Splinter kysäisi, rapsutellen Lucaa korvien takaalta. Tuo nuolaisi taas pikkuvelhoa naamasta, ja poika naureskeli varsin tuttavalliselle unikaverilleen. Kyllä näki, että Luca oli hyvin kasvatettu, vaikka naamaa nuoleskelikin välillä. Mutta sehän oli vain suloinen ele! Poika tajusi näköjään enemmän eläimistä kuin ihmisistä... Tai, ainakin hän kesti enemmän koirilta kuin ihmisiltä.

"Nääh...", poika vastasi sänkykysymykseen, mutta katsoi sitten ympärilleen. "Paitsi jos olen tiellä tässä?", hän jatkoi, ja katsoi Jackiin alhaalta. Eeh, eikai hän nyt keskellä lattiaa kehdannut nukkua! Ties vaikka joku kompastuisi häneen! Ei täällä tosin kauheasti väkeä rampannut, mutta kuitenkin, mitä jos joku kompastuisi häneen!? Ei hän lattialla nukkumista kaihdannut, päinvastoin! Hän oli tottunut nukkumaan lattialla, ja kovalla maallakin paljas taivas kattonaan. Tämä ei siis ollut mitään uutta hänelle.
Splinter, Ice Prince || Roka, Blind Loner || Copper, Righteous Man || Argen, Lenient Beast || Sullivan, Guardian of Animals || Nelladel, Night Hunter
Tänne päin,, jos sinulla on peli-idea tai tahdot kurkata avoimena olevia tärkeitä ja ei-niin-tärkeitä peli-ideoita.

"I'm a cockroach remember, I just keep coming back!"

Ava (c) Minä.
Avatar
Dogster
Aatelinen
 
Viestit: 1974
Liittynyt: 04 Touko 2009, 20:00
Paikkakunta: Tuntematon planeetta

ViestiKirjoittaja suskari » 14 Joulu 2009, 21:31

Kalmankoira, Luca

Kalma ei voinut olla pienesti hymyilemättä kun Splinter sai Lucan hellyyttävää huomiota osakseen. Sääli ettei Black koiran huomiosta pahemmin piitannut, ingoorasi koiran joka kerralla teki tuo mitä tahansa. Se satutti Kalmaa sisäisesti, sillä tunsi usein että Black vihasi koiria millainen hänkin on. Vaikka velho usein väittikin kiven kovaan, että hän oli vain friikki muiden seassa. Ei se niin ollut, hän oli edelleenkin koira, ei hän minnekkään ole muuttunut vaikka vähän lainasikin tätä saastaista kehoa omiin tarkoituksiinsa. Mutta Blackään ei tiennyt siintä, onneksi. Eikä hän varmaan koskaan kertoisikaan, ties minkä kommentin siltäkin pirulta saisi tai jos mitään- jolloin Kalma olisi tyytyväinen. Siintä ukosta ei koskaan tiedä.

"Olihan se hieman..." Kalma naurahti Splinterin kysymykseen ja kävi istumaan tuon vireen laittialle, vaihtaen samalla muotonsa koiraksi. Hänestä oli kodikkaampaa käyttää koira- kuin ihmismuotoa. Olihan se kuitenkin Kalman oikea muoto.
"Mutta kyllä tässä juttuun tullaa ihan hyvin." Kalma naurahti pienesti.
"Ei, et ole tiellä.. Mutta jos siinä on hyvä niin ole vain minun puoleastani." Kalma kertoi ja asettui itsekkin makaamaan aika lähelle Splinteriä, sääli vain että tuon kipeän käden puolelle.
Viimeksi muokannut suskari päivämäärä 15 Joulu 2009, 18:45, muokattu yhteensä 1 kerran
suskari
 

ViestiKirjoittaja Dogster » 14 Joulu 2009, 21:49

Splinter

Splinter katsoi ihmeissään, kun Jack muuttikin muotoon koiraksi. Pojan kulmat kohosivat aavistuksen, mutta muistaessaan että tuo OLI koira, poika rentoutui hieman. Heh, Jack näytti juuri sellaiselta koiralta, jota ei saisi silittää ilman lupaa, vaikka hieman lutuiselta näyttikin... Edelleen Splinter oli varsin eläinrakas! Johtuiko sitten luonteesta vai verestä, mutta eläinten kanssa Splinter tuli aina toimeen. Minkähän takia muuten hän olisi niin surkea metsästäjä?

Jack asettautui vierelle, ja poika naurahti anteeksipyytävästi.
"Anteeksi, jos käteni ei olisi poikki, en jättäisi korvantaustojasi rauhaan.", hän naureskeli hieman. Hänelle ei olisi mitään ongelmaa rapsuttaa mustaa koiraa, vaikka tuo oli äsken käynyt kimppuun, ja oli äsken vielä miehen muodossa. Ei poikaakaan koskaan jätetty rauhaan kotkamuodossaan, vaikka linnulla olikin pelottava nokka ja hurjat kynnet... Jos hän siinä muodossa yritti rauhassa istua lepäämään, niin joku tuli heti silittelemään kotkaa rintakehän kohdilta. Kas kun harvinaisia savannikotkia ei asunut kuin merten toisella puolella. Ja joku oli aina nyhtämässä puhtaan valkoisia pyrstösulkia... Poika edelleen kuopsutti Lucaa leuan alta, ja hymähti pienesti. Ihanan rauhallista...
Splinter, Ice Prince || Roka, Blind Loner || Copper, Righteous Man || Argen, Lenient Beast || Sullivan, Guardian of Animals || Nelladel, Night Hunter
Tänne päin,, jos sinulla on peli-idea tai tahdot kurkata avoimena olevia tärkeitä ja ei-niin-tärkeitä peli-ideoita.

"I'm a cockroach remember, I just keep coming back!"

Ava (c) Minä.
Avatar
Dogster
Aatelinen
 
Viestit: 1974
Liittynyt: 04 Touko 2009, 20:00
Paikkakunta: Tuntematon planeetta

ViestiKirjoittaja suskari » 16 Joulu 2009, 20:19

Kalmankoira, Luca

Kalma hymähti pienesti Splinterin hieman säikähtäneelle ilmeelle, kun hän oli äkkiseltään muuttunut koiraksi. Eihän hän silloin tätä muotoa näyttänyt kertaakaan, vaikkei Kalma sitä itse muistanutkaan.
"Parempi, että vain pidät näppisi erossa minusta." Kalma huomautti pojalle kun tuo olisi halunnut häntä kapsutella. Mutta näin ihmis rasistina ja vihaisena Kalma ei sitä tuolta ainakaan halunnut, ei ainakaan ensinmäisenä.
"Saat luvan tyytyä Lucaan." Kalma hymähti seuraillen hiljaa kuinka Luca sai pojalta hyväilyä osakseen, eikä Kalma voinnut kieltää etteikö pieni kateuden pilkahdus vilahtanut silmissä muutaman sekunnin ajan. Siintä olikin pitkä aika kun aavekoira kapsutusta oli keltään saanut kunnolla..

Luca taas nautiskeli siinä Splinterin kapsutuksen alaisena ja laski karvaisen päänsä tassujensa väliin makaamaan, sulkien sitten silmänsä kovin nautinnollisen näköisenä.
Ja rauhallista todellakin, mistää ei kuulunut yhtään mitään, korkeintaan takka tuli rätisi ja paukkui. Muuten oli ihanan hiljaista.
"Sinun olisi syytä nukkua.." Kalma rikkoi senkin hiljaisuuden lyhyeen avaamalla turpansa, mutta puhui asiaakin. Tuon pitäisi nyt vain levätä, sillä huomenna illalla tuolle tulisi pitkä matka tarpoa kylmässä pakkasessa ja vielä tuossa kunnossa.
suskari
 

ViestiKirjoittaja Dogster » 16 Joulu 2009, 20:32

Splinter

Poika virnisti ilkikurisesti Jackille. Hänessä oli vähän uhkarohkeuden vikaa, Jack nimittäin näytti varsin pehmoiselta koiralta, sellaiselta jota kannattaisi rapsutella... Vaikka vähän murisikin. Haukkui, muttei purrut. Mutta Splinter ei mennyt vannomaan... ja oli tavallaan iloinen, että hänen kätensä oli poikki. Muutenhan tuo saattaisi napsaitakkin hänen sormestaan palan. Tai ties koko käden siinä sivussa. Mutta edelleen teki mieli kokeilla kuinka pehmeä tuon turkki oli!
"Juuh...", poika hymähti, samalla kun edelleen rapsutteli saksanpaimenen korvantaustoja. Luca asettautui alas, ja poika hymyili koiralle väsähtäneesti. Koirassa oli jotakin hassua, mikä sai pojan koko ajan hymyilemään tuolle.

Jack puhui kohta asiaa, ja poika nyökkäsi. Tosin hän varman nukkuisi pitkään... Poika sulki silmänsä, muttei siirtänyt vasenta kättään Lucan päälaelta minnekään, hän nimittäin edelleen rapsutteli tuota... paitsi että nukahtaessaan, käsi laskeutui alas, aivan Lucan vierelle. Splinter tosiaan oli nopea nukahtamaan. Siis aivan uskomattoman nopea, häneltä meni harvemmin edes minuuttia, ennenkuin oli jo täydessä unessa. Mistä lie johtui...

[[Aika hyppy? Tää nimittäin tuskin herää ennen seuraavaa iltaa ^^´]]
Splinter, Ice Prince || Roka, Blind Loner || Copper, Righteous Man || Argen, Lenient Beast || Sullivan, Guardian of Animals || Nelladel, Night Hunter
Tänne päin,, jos sinulla on peli-idea tai tahdot kurkata avoimena olevia tärkeitä ja ei-niin-tärkeitä peli-ideoita.

"I'm a cockroach remember, I just keep coming back!"

Ava (c) Minä.
Avatar
Dogster
Aatelinen
 
Viestit: 1974
Liittynyt: 04 Touko 2009, 20:00
Paikkakunta: Tuntematon planeetta

ViestiKirjoittaja suskari » 17 Joulu 2009, 16:59

Kalmankoira, Luca

No poika sitten kävikin nukkumaan kaikessa hiljaisuudessaan ja Kalma hymähti katsellen vahdittaviaan.. Hänhän tunsi itsensä ihan isäksi, vaikka hänestä tuskin sellaiseen hommaan olisi pahemmin. Ainakin näin Kalman omasta mielestä, muiden mielipiteestä aavekoira ei tiennyt. Mutta eiköhän kaikki ajatellut sitä samaa: hän oli friikki ja hirviö jolla ei ollut tunteita olemassakaan, vain tappamiset mielessä.
Kalma nousi ylös ja tepsutteli ovelle, mikä sai Lucan nostamaan päätään makuu paikaltaan ja koira haukahti mahdollisimman hiljaa kuin kysyen minne Kalma oli menossa. Kalma pysähtyi ja vilkasi koiraansa olkansa yli.
"Vahdi.." Kalma sanoi ja painatteli oven läpi ulos ja se mitä Kalma meni tekemään jääkööt tällä erää mysteeriksi täydellisesti. Se ei sopinut lasten korviin kuitenkaan...

Myöhään aamuyöstä Kalma palasi kotiinsa ja raahautui omaa sänkyynsä nukkumaan heti ensinmäisenä, jonne Lucakin kohta tuli perästä nukkumaan sängyn vireen nukkumaan jossa tuolla oli koppa olemassa. Koira asettui koppaansa nukkumaan ja Kalma nukkui sängyssä omalla paikallaan.
Illalla Kalma nousikin sitten ylös, tai oikeastaan Luca oli ollut se ensinmäinen herääjä ja mennyt katsomaan nukkuvaa vierasta istuen siinä vieressä pää kinkallaan, kuin olisi miettinyt mitä pitäisi tehdä.
Kalma naurahti tuolle näylle pienesti pudistellen päätään, mennen keittiön puolelle keittämään itselleen kahvia, tai ensin laitettiin vesi kiehumaan. Siinä sivussa Kalma mietti että huolisiko hänen vieraansa mitään.. hänellä kun ei oikein ollut muuta tarjottavaa kuin lihaa, raakaa lihaa. Sitä Splinter tuskin suuhunsa laittaisi, joten kai pitäisi paistaa tuolle.. ilman mausteita. Kalma kuitenkin päätti jäädä odottamaan pojan heräämistä ja kysyä tuolta itseltään asiaa, niimpä Kalma meni istumaan nojatuoliin ja odottamaan.
"Voit sinä pojan herättää." Kalma huomautti Lucalle joka tuijotti isäntäänsä ja tuon sanat kuultuaan kävi nuolemaan Splinterin naamaa, että tuo heräisi.
suskari
 

ViestiKirjoittaja Dogster » 17 Joulu 2009, 17:14

Splinter

Splinter nukkui todella sikästi, mutta kyllähän siihen herää, kun koira tulee nuolemaan naamaa puhtaaksi.
"Apua!", poika huudahti, kun unissaan luuli hukkuvansa tai jotain. Jalka potkaisi ilmaan, ja velho nousi istumaan lujalla nopeudella, vaikka lihaksisto ei siitä pitänytkään... Vaikka hän nyt pystyikin siihen, eilen ei olisi ollut mitään mahdollisuutta liikkua niin nopeasti.
"Ai... Hei Luca.", poika tajusi missä oli ja mitä teki, ja pyyhkäisi naamaansa. "Kuule, vähempikin olisi riittänyt...", hän naurahti, ja pörrötti sitten koiran päälakea korvien välistä. Yleensä se oli Splinter, jota pörrötettiin, mutta vaihtelu virkistää. Ja Lucaa ei voinut olla rapsuttamatta, se oli niin mukavan oloinen hurtta! Splinter haukotteli leveästi, ja vilkaisi sitten - edelleen unisena - ympärilleen. Hän hieraisi vielä nopeasti toista silmäänsä, ja veti sitten peiton päälleen paremmin. Minkä hän sille voi jos ei halunut vielä liikkua mihinkään tästä? Väsytti... Kaikki energia, joka pienellä pojalla oli, meni nimenomaan parantumiseen.
"Hä? Onko jo ilta?", tajusi hän kysyä, ja hieraisi niskaansa. Hitsit, Hun-Tran täytyi olla jo huolissaan hänestä... Hänenhän piti olla pois vain muutaman minuutin ajan... Ja nyt oli mennyt jo kokonainen päivä! Aijai, Hunu ei tykkäisi... Eääh, ja taas oltiin ongelmissa kurkkua myöten!
Splinter, Ice Prince || Roka, Blind Loner || Copper, Righteous Man || Argen, Lenient Beast || Sullivan, Guardian of Animals || Nelladel, Night Hunter
Tänne päin,, jos sinulla on peli-idea tai tahdot kurkata avoimena olevia tärkeitä ja ei-niin-tärkeitä peli-ideoita.

"I'm a cockroach remember, I just keep coming back!"

Ava (c) Minä.
Avatar
Dogster
Aatelinen
 
Viestit: 1974
Liittynyt: 04 Touko 2009, 20:00
Paikkakunta: Tuntematon planeetta

ViestiKirjoittaja suskari » 17 Joulu 2009, 18:32

Kalmankoira, Luca

Luca säpsähti taaksepäin kun Splinter päätti yht`äkkiä hypätä pystyyn kuin vieteri ukko konsanaan. Koira jäi jonkin matkan seisomaan tuosta hieman hämmentyneenä ja säikähtäneenä, hännän kuitenkin heliluessa takana laiskasti. Splinterin pörröttäessä koiran päätä, Luca vain ravisti päätään haukahtaen iloisesti perään. Ei se ymmärtänyt mitä Splinter sille torui.. mutta eihän se tärkeääkään ollut, onneksi.
Kalma taas taka-alalla seurasi tilannetta eikä voinut olla hymyilemättä pienesti äskeiselle näylle. Se oli niin söpöä ja koomistakin.. Black olisi tuossa vaiheessa varmaan motannut koiraa ja kunnolla kuonoon, tai sitten mulkannut tuota pahan päiväisesti.
"On." Kalma vastasi nousten ylös nojatuolista ja kävellen Splinterin luokse, kyykistyen tuon eteen, tai oikeastaan sivuun.
"Mikäs potilaallani on olo?" Kalma kysyi pienesti virnistäen, kuin olisi ollut taas pahat mielessä. Ei oikeastaan, kunhan teki omaa näkymätöntä kiusaansa pojalle. Ei hän tuota satuttaisi, ei ainkaaan näin normaalina ellei päälle kävisi. Mikä olisi aika epätoden näköistä.

"Niin ja ennen kun lähedemme minnekkään ajattelin syödä ja juoda.. huolitko mitään? Vaikka kaappini sisältö onkin aika liha pitoista, valitettavasti." Kalma selitteli Splinterille Lucan tullessa kerjäämään isännältään huomiota nuollen tuota leuan alta. "Lopeta.." Kalma murahti koiralle, joka perääntyi askeleen taaemmas isännästään. Luca oli jo muutaman kerran saanut löylytyksen Kalmalta, joten enempää koira ei halunnut joten olisi syytä totella. Kalma hymähti pienesti Lucalle siirtäen katseensa Splinteriin odotellessa tuon vastausta.
suskari
 

Seuraava

Paluu Länsikujat

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron