JATKOA:
http://p1.foorumi.info/thenightfantasy/viewtopic.php?p=16215#16215Kalmankoira, Luca
Kalma makasi jokusen minuutin tajuttomana lumihangessa, ennen kuin sitten lopulta teki heräämisen eleitä. Kalma aukoi silmiään ja irvisti hyvin voimakkaasti hieroen takaraivoaan samalla kun kampesi istumaan. Kalma ei aluksi edes huomannut Splinteriä, joka melkein aavekoiran nenän edessä makasi, kunhan tuijotti tyhmänä ja pöpperöisenä jalkoihinsa kunnes alkoi pälyilemään ympärillensä.
"Herranen aika!" Parkasi huomatessaan Splinterin makaavan tajuttomana kylmässä lumi hangessa ja silloin Kalma sai vasta flashbackin siintä mitä oli tapahtunut. Hän oli hyökännyt sairaskohatuksen alaisena tuon kimppuun ja raadellut melkein kuoliaaksi. Miksi aina kaikki meni näin!? Ja tietysti hänelle taas huudettaisiin ja haukuttaisin ties miksi tästä hyvästä. Monet kerrat koettu.. Mutta ei hän tuota tuohonkaan voisi jättää joten Kalma änkesi itsensä ylös ja oli horjahtaa takaisin, mutta pysyi kuitenkin pystyssä. Kalma käveli Splinterin luokse ja nosti tuon syliinsä kuin pienen vauvan.
"Anteeksi..." Kalma mumisi ja lähti kahlaamaan lumihangessa kohden ihmisten muureja ja kylää. Poika pitäisi saada lämpimään ja nopeasti.
Jokunen aikahan siinä meni, mutta Kalma pääsi lopulta kapungille joka suurimmaksi osaksi jo nukkui, joten Kalma sai rauhassa viedä pojan länsikujien kautta piilopaikkansa "ovi aukolle" josta odotti monimutkainen sokkelo luolastoja. Kalma kuitenkin liikkui siellä kuin kotonaan ja muutamassa minuutissa pääsi koti ovelleen, joka oli kiinni haassa joka napautettiin pois paikaltaan ja Kalma potki oven auki.
Splinter vietiin takan luokse jossa oli lämmintä ja Kalma riisui tuolta vaatteita pois että pääsisi vammoja katsomaan paremmin. Eniten Kalma kuitenkin oli huolissaan tuon kädestä mik oli todella, siis todella pahan näköinen.
Lucakin heräsi ja tuli katsomaan, sekä nuuhkimaan Splinterin varpaita että kukas tämä on.. Kalma kuitenkin hätisti koiransa muualle touhottamaan ja nousi ylös estsimään niitä vähäisiä sidetarpeita mitä hänellä enää oli. Niitä oli vähän.. mutta niiden oli pakko riittää. Sitten Kalma haki kaapista vielä kaksi viimeistä viini pulloa, joita hän käytti haavoja puhdidtaessaan itsekkin ja vielä pyyhe. Kalma meni Splinterin luokse ja alkoi puhdistamaan tuon haavoja niin nopeasti kuin kykeni. Onneksi haavat eivät sentään vuotaneet.
Sitten Kalma tikkasi pahimmat ja syvimmät haavat parhaiden taitojensa mukaan ja lopuksi Kalma peitti Splinterin käden tukevan sideharso kerroksen alle ja laittoi siihen tueksi jonkun puukapulan. Noin hän oli tehnyt voitavansa tuon vammojen auttamiseksi, mutta vielä Kalma kävi hakemassa makuuhuoneesta peittonsa ja tyynynsä. Tyyny asetettiin Splinterin pään alle ja peitto tuon päälle. Ei paleltuisi ainakaan.
No koska Kalma ei voinnut enää tehdä muuta kuin odottaa tuo meni istumaan nojatuoliin odottamaan samalla kun Luca tuli siihen kapsutettavaksi.