[[
Täältä jatkuu]]
KettuKettu ei pistänyt enään huomiolle, vaikka Sil ulisikin välistä.
"Tuletkos vai et?", hän kuitenkin kysäisi, kääntyen hetkeksi, ja jatkoi sitten matkaansa. Kodin lämpö odotti... Kylä tosiaan oli aika autio, harvat viitsivät mennä ulos tuosta noin vain. Pari ihmistä näkyi vain, nämäkin olivat pummeja joilla ei ollut sellaista ihanuutta kuin oma koti... No itseppähän olivat elämänsä sotkeneet.
Kaupan sisällä tosiaan oli lämmintä... Kettu ravisti päätään rajusti, kun kylmänväristyksen hiipivät selässä. Hyi. Mutta joku muukin oli sisällä: Ketun vahtikoira Jake, jossa alkoi näkyä honteluutta. Koira oli alkanut kasvaa, ja hyvä niin. Eihän kukaan murtovaras säikähtäisi kahvipannun kokoista karvakerää, eihän? Silti Jake oli varsin pieni pentu vielä, huolimatta siitä että kokoa oli vihdoin tullut. Kun Sil ja Kettu tulivat sisälle, vinkaisi Jake syyttävästi Ketulle. Missä kesti!?
"Anteeksi Jake, minun piti pysähtyä auttamaan erästä.", punapää pahoitteli koiralleen, ja kumartui tuon luo kuopsuttelemaan tuota toisen puolilupan korvan takaalta. Koira antoi ilmeisesti anteeksi, sillä tuo alkoi nuuhkimaan Siliä. Vieras haju... Koiralla nousi niskavillat pystyyn, mutta koska tuolle oli opetettu, ettei Ketun kanssa tulleille vieraille haukuta tai murista, kipitti koira takaisin koriinsa, killittämään tumman ruskeilla silmillään vierasta.
"Istu alas, niin minä alan hommiin.", Kettu ohjeisti, ja laittoi vaatteensa naulakkoon.
[[Ay siis tänne.]]