Suostu, tai... || Rakki


Länsikujat sijaitsevat kauimpana linnasta. Täälläpäin asustaa yleensä köyhin väki ja länsikujat ovat tunnettuja hämäristä hiippareista. Länsikujat tuhoutuivat täysin palossa, ennen toisen tannersodan alkua, kiitos haltioiden hyökkäyksen. Nyttemmin, kun tannersota on päättynyt, on länsikujia alettu rakentamaan uudestaan. Siltikin, alueelta löytyy yhä palaneita raunioita, vaikka uusia rakennuksia on alkanut kohoamaan sinne tänne.
Länsikujilta on helpointa livahtaa kylän alla risteileviin, valtaviin viemäriverkostoihin. Osa verkostosta on ihmisten itse rakentamaa, osa taas luonnon muovaamaa, niin käytäviä kuin luoliakin. Tätä kautta ei kuitenkaan tiettävästi pääse kylään sisälle, vaikka käytävä muurien alitse olisi helpoin tapa livahtaa sisään. Mutta sellaista ei kuitenkaan ole olemassa vai onko?

Valvoja: Crimson

Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 4015

Liittynyt: Ma Maalis 09, 2009 5:05

Paikkakunta: Icecrown

Viesti Ma Helmi 15, 2010 7:48

Kalmankoira (kakkonen)

Kakkosen isku Hopeasta meni ohi ja nyrkki pamahti luolan kivistä seinämää vasten niin että tömähti. Luolan seinään tuli halkeama iskun voimasta.. vaikka Kakkonen olikin täysin kyvykäs tekemään isompaakin vahinkoa seinään. Mutta eihän Kakkonen suinkaan halunnut puoliveristä tappaa, vähän möyhentää vain.
Haltia todellakin oli vikkelä kintuistaan ja Kakkonen pahemmin ehtinyt mitään tajuamaan saati tekemään kun tuo upotti miekkansa mustan hirviön toiseen takajalkaan. Kakkonen murahti irvistäen kivusta ja putosi luonnollisestikkin polviltensa maahan ja oli jo käymässä Hopeaan kiinni, kun joku hyppäsi selkään napaten korvista kiinni vetäen taaksepäin. Kakkonen murahti äänekkäästi, yrittäen sitten saada Splinteriä pois niskastaan korvia repimästä.
"IRTI! Saatanan kirppu!" Kakkonen ärähti yrittäen saada Splinteriä kynsiinsä, unohaten samalla Hopeankin läsnäolon ja että jalassa törrötti miekka. Tämä ansiota Hopea pääsikin tarpeeksi lähelle, jolloin tapahtuikin useampi asia samaan aikaan: Kakkonen tarrasi Splinterin jalasta kiinni ja heitti tuon kovakouraisesti päin lattiaa selkä edellä, samalla kun lääkkeet viimeistä tablettia myöten menivät kakkosen suuhun ja kurkusta alas. Eikä siinä mennyt muutamaa sekunttia kauempaa kun Kakkonen alkoi muuttumaan takaisin Kalmaksi, joka kaatui samantien räsynukkena maahan vatsallensa tajuttomana samalla kun lihakset kouristelivat varsin kipeän näköisesti.
Kalmankoira - Aavekoira
Jack Aaren Fisher (Merari) - Ihminen hirviön kehossa
Ivor - Insan heyvan
Zara - Iso lisko
Ghost - Demoni
Cole - Ihmissuden pentu
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 1958

Liittynyt: Ma Touko 04, 2009 8:00

Paikkakunta: Tuntematon planeetta

Viesti Ma Helmi 15, 2010 8:21

Splinter, Hopeasilmä

Splinter killui edelleen toisen niskassa, kunnes tuo sai hänen jalasta kiinni, ja pamautti maahan niin että keuhkot tyhjenivät ilmasta. Taisi pääkin siinä kolahtaa johonkin... Mutta kun ote pääsi irti, nousi Splinter samantein, ainoastaan kompastuakseen naama edelle zombinruumiiseen. Hienoa, naama oli täynnä verta... poika nosti katsettaan nähdäkseen mitä tapahtui. Jack näköjään palautui normaaliksi, helpotuksen huokaus... Hopea nykäisi miekkansa jackin jalasta irti, nyt kun toinen sattui olemaan tajuttomana. Helpompi tuolle..

Splinter nousi uusiksi, tällä kertaa vähän varovaisemmin. Päässä heitti ihan mukavasti, ja hän oli varmasti huomenna täynnä mustelmia... puhumattakaan kaikista niistä veritahroista, jotka oli nyt saanut pudottuaan parin ruumiin päälle. Olo oli suoraan sanottuna väsynyt ja likainen. Hopea käveli lähemmäs Jacki, ja kokeili varovaisesti, että oliko tuo hereillä.
"Luuletko että pystyt auttamaan kantamaan hänet?", mies kysyi nuorelta, joka vain nyökkäsi hiljaisena... Kokemus oli hieman järkyttänyt, vaikkei ehkä niin kuin olisi pitänyt. Jack sai nyt molemmille puolilleen tukijat, jotka alkoivat pikkuhiljaa viemään mustatukkaa oikeaan suuntaan.. Tuo pitäisi saada kotiinsa lepäämään.
Splinter, Ice Prince || Roka, Blind Loner || Copper, Righteous Man || Argen, Lenient Beast || Sullivan, Guardian of Animals || Nelladel, Night Hunter
Tänne päin,, jos sinulla on peli-idea tai tahdot kurkata avoimena olevia tärkeitä ja ei-niin-tärkeitä peli-ideoita.

"I'm a cockroach remember, I just keep coming back!"

Ava (c) Minä.
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 4015

Liittynyt: Ma Maalis 09, 2009 5:05

Paikkakunta: Icecrown

Viesti Ti Helmi 16, 2010 8:11

Kalmankoira, Rico, Luca

Kalma oli tajuttomana koko matkan kun kaksikko kantoi tuota takaisin kotiinsa, olihan Kalma vedellyt hieman yliannostusta Tomtomin lääkkeistä joten Kalma saattaisi olla pitkänkin aikaa tillin tallin... ja heräämisen jälkeen kauheukset vasta alkavatkin.
Rico nousi tuolista ylös kuin ammuttuna kun näki koko roikan tulevan sisään ja Kalma kannettavana vielä.
"Mitä tapahtui?" Rico kysyi katsellen hieman järkyttyneenä isäänsä, joka oli ihan poissa pelistä näköjään.
"Viekää hänet makuuhuoneeseen.." Rico sanoi itsestään selvyyden auttaen itsekkin Kalman sänkyyn laittamista, samalla kin Lucakin tuli pyörimään jalkoihin. Rico mulkkasi koiran päälle, muttei sanonut mitään myös huolissaan olevalle koiralle. Kolmikon siirryttyä Luca sitten menikin isäntänsä luokse ja nuoli tuon naamaa saadakseen tuon edes heräämään, mutta ei mitään. Kalma vain oli regoimatta yhtikäs mihinkään. Luca viksi ja haukahti ulisten kun ei ymmärtänyt miksei isäntä voinnut herätä ja kokeili jopa uudestaan nuolemista.
"En usko että hän herää ihan heti.." Rico tuumasi napaten Lucan kaulapannasta, mutta koira murisikin hampaansa paljastaen kertoen varsin selvästi ettei halunnut lähteä minnekkään isäntänsä luonta.
"Selvä, anteeksi." Rico sanoi ja päästi koirasta irti, joka asetti päänsä sängyn päälle istuen siinä lattialla.
Kalmankoira - Aavekoira
Jack Aaren Fisher (Merari) - Ihminen hirviön kehossa
Ivor - Insan heyvan
Zara - Iso lisko
Ghost - Demoni
Cole - Ihmissuden pentu
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 1958

Liittynyt: Ma Touko 04, 2009 8:00

Paikkakunta: Tuntematon planeetta

Viesti Ti Helmi 16, 2010 6:37

Splinter, Hopeasilmä

Rico otti ohjat käsiinsä, kun väsähtänyt kolmikko pääsi vihdoin perille. Splinter oli ainakin ihan nukahtamis pisteessä. Mutta kolmisteen he saivat tuon sänkyynsä, ja Splinter katsoi ihmeissään, kuin Luca paljasti hampaansa Ricolle, kun Rico yritti viedä koiraa pois Jackin viereltä... Splinter tunsi pientä myöntätuntoa koiraa kohden, käveli lähemmäs ja pörrötti koiran päälakea nopeasti.
"Kyllä hän kohta herää. Uskoisin.", velho lohdutti koiraa hiukan käheällä äänellä, ja lähti sitten olohuoneen puolelle. Askeleet hieman laahasivat, ja Hopea oli jo kysymässä, kun velho jo ärähtikin: "Älä edes harkitse kysyväsi."

Tuo raahautui seinän viereen, nojasi siihen selällään, ja valui sitten alas istuaalteen. Haltija kohotti lievästi toista kulmaansa, ja pikkuvelho tuhahti miehelle. Hänenkin tarvitsi pitää pieni paussi, niin Jack kuin Splinterikin olivat käyttäneet voimansa loppuun... tosin Jackilla taisi olla hieman pahempi tapaus, Splinter sentään pyörtynyt. Päässä vain takoi. Kohta poika kiertyikin kyljelleen lattialle nukkumaan. Sohva? Nojatuoli? Eeeei, Splinter oli juuri nyt niin veressä, ettei halunut oikein sotkea paikkoja.
Splinter, Ice Prince || Roka, Blind Loner || Copper, Righteous Man || Argen, Lenient Beast || Sullivan, Guardian of Animals || Nelladel, Night Hunter
Tänne päin,, jos sinulla on peli-idea tai tahdot kurkata avoimena olevia tärkeitä ja ei-niin-tärkeitä peli-ideoita.

"I'm a cockroach remember, I just keep coming back!"

Ava (c) Minä.
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 4015

Liittynyt: Ma Maalis 09, 2009 5:05

Paikkakunta: Icecrown

Viesti Ti Helmi 16, 2010 8:55

Kalmankoira, Rico, Luca

Luca heilautti häntäänsä muutaman kerran kun Splinter tuli lähemmäs ja pörrötti koiran päätä, muuten kolmijalkainen koira ei siihen regoinnut vaa jäi siihen odottamaan isäntänsä heräämistä. Rico hymähti pienesti Lucalle. Suloista, Luca oli kyllä kiintynyt Kalmaan ja pahasti, ja samaa voisi sanoa Kalmasta. Nuo olivat ajoittain kuin parhaimmat ystävät..
Katse siirtyi Splinteriin joka lähti laahustamaan olohuoneen puolelle ja nukahti sinne. Rico vilkasi Hopeaan kysyvästi.
"Johan on väsynyttä porukkaa... mitä te oikein teitte siellä?" Rico kysyi Hopealta, joka vaikutti olevan ihan pirteä vielä. Jos tuokin nukahtaisi niin, niin seuraavaksi seuraisi häneltä jumalaton kyselyn puuska. Ei muutaman zombin teilaaminen voi olla niin raskasta? Huomioiden, että Ricollakin oli omat kokemuksensa zombeista eivätkä nuo mitenkään kovinkaan voimakkaita olleet.

Siinä sitten menikin ainakin pari tuntia ennen kuin Kalma heräsi sängyssään jumalaton jomotus päässään ja Luca oli ihan onnessaan siisnä vieressä. Kalma ei nyt kuitenkaan koirasta jaksanut tai edes pystynyt välittämään kun olo oli kuin olisi juonnut viikon putkeen. Kalma nousi istumaan hieman vaivalollisesti sängyn viereen samalla kun Luca hyppäsi sängylle yrittäen päästä nuolemaan isäntänsä kasvoja.
"Luca älä." Kalma mumisi työntäen koiran pään muualle hellästi hieroen ohimoitaan. Ai jumankauta, pää varmaan räjähtämässä.
Kalmankoira - Aavekoira
Jack Aaren Fisher (Merari) - Ihminen hirviön kehossa
Ivor - Insan heyvan
Zara - Iso lisko
Ghost - Demoni
Cole - Ihmissuden pentu
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 1958

Liittynyt: Ma Touko 04, 2009 8:00

Paikkakunta: Tuntematon planeetta

Viesti Ti Helmi 16, 2010 9:08

Splinter, Hopeasilmä

Rico varmaan unohti muutaman asian. Yksi, Splinterin energiavarastot eivät olleet yhtä suuret kuin Jackilla, joten luonnollisesti hän myös väsyi nopeammin kun käytti loitsujansa. Kaksi, Splinter oli lähtenyt aiemmin harjoittelemaan, joten tuo oli joutunut aikaisemmin tappeluunkin. Kolme, jack oli tehnyt muodonmuutoksensa, josta Rico ei kyllä tiennyt... ja neljä, asia josta ei kannattanut varmaan myöskään kertoa, oli se että hän oli varmaan antanut VAHINGOSSA yliannostuksen lääkkeitä miehelle.
"....Niitä zombeja oli vähän liikaa... Splinter on ainakin ihan naatti, kuten näkyy, ja Jack... hmm, sanoisiko että Jack ampui vähän yli?", puolihaltia selitti samalla, kun pyyhkäisi varovaisesti ohimostaan. Oli hänkin saanut osansa, mutta hän oli ainut, joka ei sentään heti ruvennut nukkumaan. Tai sitten hän osasi peittää väsymyksen vähän turhankin hyvin.
"En mieluummin puhuisi siitä... Minusta vähän tuntuu, että isäsi suuttuu, jos kerron mitä tapahtui.", Hopea totesi, ja nojasi sitten eteenpäin hieman, oikeastaan polviinsa.

Jonkin aikaa oli hiljaista, sokea mies näytti katsovan nukkuvaa poikaa.
"Taidan olla hieman kateellinen Splinterille juuri nyt...", tuo sanoi aivan yllättäen, ja sulki sitten silmänsä. Sitten kuului muutama haltiaksi lausuttu sana, ja mies hiljeni jälleen pitkäksi aikaa. Ainakin siihen asti, kun huomasi Jackin heräneen, ainakin äänen perusteella. Puhui jotain Lucalle.. Siinä muuten uskollinen lemmikki.
Splinter, Ice Prince || Roka, Blind Loner || Copper, Righteous Man || Argen, Lenient Beast || Sullivan, Guardian of Animals || Nelladel, Night Hunter
Tänne päin,, jos sinulla on peli-idea tai tahdot kurkata avoimena olevia tärkeitä ja ei-niin-tärkeitä peli-ideoita.

"I'm a cockroach remember, I just keep coming back!"

Ava (c) Minä.
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 4015

Liittynyt: Ma Maalis 09, 2009 5:05

Paikkakunta: Icecrown

Viesti To Helmi 18, 2010 9:41

Ja yksi asia olisi syytä muistaa, Rico ei tuntenut pahemmin ketään tästä porukasta eikä näin tiennyt Splinterin taidoista tai muustakaan, edes Kalman muodonmuutoksesta, eikä myöskään isänsä lääkkeistä.
Rico tuijotti Hopeaa toinen kulma koholla kun tuo selitti mitä oli tapahtunut kutakuinkin, eikä kyllä tajunnut selityksestä kuin osan. Olisi pitänyt mennä mukaan ja laittaa vaikka tuo piski pöydän jalkaan kiinni ettei perään lähtisi ja tapattaisi itseään täysin turhaan. Jack (Kalma) olisi siitä varmasti huutanut ja antanut puoliveriselle pojalleen turpa reissun tai ties vaikka tappanut... sen verran kovan sydämmen isukki tuntui omistavan rinnassaan.
"Vai niin.." Rico nyökytteli Hopen viimeisille sanoille pienesti uteliaisuuden kasvaessa.
Sitten tulikin hiljaista, jonka sitten Hopea rikkoi saaden Ricolta kysyvän katseen osakseen.. Mutta ei poika siitä enempää kysymään Hopealta.

Kalma istui sängyllä ohimoitaan hieroen ja nousi sitten hieman hoiperrellen ylös kävellen huoneensa oven suuhun ja nojasi sen karmiin. Luca pyöri jaloissa ja Kalma mulkkasi koiraa.. ja sen jälkeen Hopeaa.
"Monta pilleriä te oikein tungitte naamaani!?" Kalma ärähti. Yksi yliannostuksen haitoista: ärtyneisyys ja toisena päänsärky.
Kalmankoira - Aavekoira
Jack Aaren Fisher (Merari) - Ihminen hirviön kehossa
Ivor - Insan heyvan
Zara - Iso lisko
Ghost - Demoni
Cole - Ihmissuden pentu
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 1958

Liittynyt: Ma Touko 04, 2009 8:00

Paikkakunta: Tuntematon planeetta

Viesti To Helmi 18, 2010 9:58

Splinter, Hopeasilmä

Hopea käänsi päätään, kun Jack päätti tulla ihmisten.... umm, epäihmisten ilmoille. Ja seuraavaksi tuo päätti ärähtää oikein kunnolla! Hopea kohotti kulmiaan, ja näytti hetken epäröivältä.
"Umm, ehkä neljä tai viisi...", tuo vastasi samalla kun mietti tarkemmin. "Oma vika, itse sanoit pillerit monikossa.", puolihaltia puolusti itseään maltillisesti. Poika taas inahti jotain, taisi herätäkkin tuohon sivuun. Velhon alku kierähti selälleen, ja siitä istumaan. Tuo katsoi vähän aikaa Jackia erittäin väsähtäneesti, mutta meni sitten takaisin samaiseen asentoon, jossa oli ollut nelisen sekunttia sitten. Tasainen, raskas hengitys kieli heti, että tuo oli nukahtanut uudestaan... Pienen hetken herääminen. Hopea ravisti päätään hieman. "Miten ihmeessä hän pystyy nukkumaan?", hän totesi enemmän itsellensä kuin kenellekkään muulle, ja oli sitten katsovinaan Jackin suuntaan.
"Jos tuli yliannostus, niin anteeksi... siinä tilanteessa paljoa pystynyt miettimään enään.", miekkamies selitti ja pyysi anteeksi siinä sivussa. Ei sitä pilleri määrää oltu kerrottu tarkkaan! Jos sanottiin pari, niin sehän oli kahdesta viiteen, ainakin Hopean mielestä.

Kohta kuului uusi tuhahdus, ja velho nousi takaisin istumaan.
"Koeta nyt nukkua....", tuo mutisi itsekseen, ja nojasi sitten seinään. "Jos valittaa haluat, valita minulle, minähän niskaasi hyppäsin, ja vedin kitasi auki.", tuo murahti samalla. Jack ei ollut ainut kärttyinen, Splinter oli väsyneenä aivan samanlainen. Varsinkin jos oli juuri äskettäin säikähtänyt pahasti.
Splinter, Ice Prince || Roka, Blind Loner || Copper, Righteous Man || Argen, Lenient Beast || Sullivan, Guardian of Animals || Nelladel, Night Hunter
Tänne päin,, jos sinulla on peli-idea tai tahdot kurkata avoimena olevia tärkeitä ja ei-niin-tärkeitä peli-ideoita.

"I'm a cockroach remember, I just keep coming back!"

Ava (c) Minä.
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 4015

Liittynyt: Ma Maalis 09, 2009 5:05

Paikkakunta: Icecrown

Viesti La Helmi 20, 2010 11:05

Kalma tuijotti Hopeaa murhaavasti tuon sanoessa omat pikku puolustuksensa asiaan. Eipä paljoa lohduttanut tässä tilanteessa: päätäsärki, väsytti ja kaiken kukkuraksi Kalma oli hyvin ärtynyt. Mikä ei uskokaa pois, ollut hyvä juttu.
"Hiton torvi aasin korva! Kun MINÄ puhun muutamasta niin puhun yleensä kahdesta ja luulisi sinun tietävän ettei lääkkeitä tungeta kenellekkään kämmen kaupalla." Kalma ärähti Hopealle kuin tuo olisi tehnyt maailman kamalimman asian.
"Kiitä onneasi, että olen hengissä ylipäätänsä." Kalma mutisi vaikuttaen siltä, että kohta räjähtäisi ja tavarat lentäisi ympäriinsä. Joten Hopean kannattaisi nyt jättää näsäviisilunsa muualle.. puhumattakaan Splinteristä joka liikahti ja nousi ihan istumaankin asti, mutta nukahti uudestaan. Ainakin hetkeksi aikaa. Tuo nousi uudestaan ja heräsi ihan kunnolla avaten turpa värkkinsä ja Kalma tuijotti Splinteriä hyvinkin murhaavasti.
"Jaa, herra sinisilmä taas ottaa syyt omiin niskoihinsa." Kalma murahti Splinterille ja tuon sanoihin ihan kunnolla. Tehkää mitä muuta tahansa, mutta älkää koskaan ärsyttäkö Kalmaa silloin kun aavekoira oli räjähtämis pisteessä. Suusta saattoi lentää ihan mitä tahansa.
"Tietääkseni TE kumpikin olette osa syylisiä...." Kalma jatkoi muristen kuin perseeseen ammuttu karhu.
Kalmankoira - Aavekoira
Jack Aaren Fisher (Merari) - Ihminen hirviön kehossa
Ivor - Insan heyvan
Zara - Iso lisko
Ghost - Demoni
Cole - Ihmissuden pentu
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 1958

Liittynyt: Ma Touko 04, 2009 8:00

Paikkakunta: Tuntematon planeetta

Viesti La Helmi 20, 2010 11:24

Splinter, Hopeasilmä

Hopea kurtisti kulmiaan, kun Jack yltyi haukkumaan häntä oikein kunnolla.
"No anteeksi etten tunne sinua vielä niin tarkkaan.", puolidemoni sanoi siihen, vaikka häntä hieman harmittikin aasin korvaksi haukkuminen.... ei hänellä niin pitkät korvat sentään olleet! Nehän olivat vain päistään terävät, ei muuten. "Eikä siinä ollut edes puolia kämmenestä."

"Anna olla.", Splinter yhtäkkiä tuhahti miehelle, ja katsoi sitten Jackiin. "Ja me kyllä kuullaan kyllä vähemmälläkin, joten ei tarvitse huutaa.", tuo vielä jatkoi, ääni ärtyneenä mutta väsähtäneenä. Murinakaan ei saanut häntä mitenkään varovaiseksi, Jack ei nyt oikein tajunnut, että tuo oli meinannut tappaa heidät molemmat siihen paikkaan, joten olihan se loogista että tuli virheitä! Mitä Jack oikein odotti nuorelta pojalta ja sokealta haltialta, jotka joutuivat tappelemaan elävän tappokoneen kanssa?
Hopea pudisti päätään. Jokin oli nyt tosiaan hullusti Splinterin kanssa, normaalistihhan tuo oli mahdollisimman iloisella päällä, tai edes neutraalina.... Oli aika harvinaista näh- kuulla Splinter rauhallisena mutta kuitenkin varsin vihaisena.
"Ja mitä vikaa siinä on? Jos en olisi ylipäätään edes lähtenyt käytävälle, ei olisi mitään tapahtunut.", jääveikko totesi kuivasti. Ja tottahan tuo olikin... Splinter vieritti kyllä aina syyt omille niskoilleen. Aina löytyi joku keino saada syyt omille niskoille, aina.
Splinter, Ice Prince || Roka, Blind Loner || Copper, Righteous Man || Argen, Lenient Beast || Sullivan, Guardian of Animals || Nelladel, Night Hunter
Tänne päin,, jos sinulla on peli-idea tai tahdot kurkata avoimena olevia tärkeitä ja ei-niin-tärkeitä peli-ideoita.

"I'm a cockroach remember, I just keep coming back!"

Ava (c) Minä.
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 4015

Liittynyt: Ma Maalis 09, 2009 5:05

Paikkakunta: Icecrown

Viesti Ti Helmi 23, 2010 8:31

Kalmankoira (Luca, Rico)

Kalma ingoorasi puoliverisen täydellisesti ja tuon sanat, sillä ei yksinkertaisesti jaksanut käydä tuon kanssa siitä tappalemaan. Etenkin kun hän saattaisi käydä hyvinkin herkästi tuon pilliin kiinni ja eihän Kalma sitä halunnut... Vaikka nyt tässä tilanteessa olisikin tehnyt mieli niin tehdä ja kovasti. Aavekoira kuitenkin malttoi mielensä..

"JUMALAUTA, MINÄ HUUDAN OMASSA KODISSANI NIIN KOVAAN KUIN IKINÄ HALUAN!" Kalma ärähti Splinterille niin että koko luolasto koti kaikui hetken aikaa ja Lucakin säikähti mennen oamlle kopalleen makaamaan häntä kopien välissä. Eikä Ricokaan voinnut kieltämättä olla hieman hätkähtämättä isänsä räyhäämisestä. Tuosta lähti uskomattoman kova ääni, näin sivu mainintana.
Kalma mulkoili Splinteriä paheksuvasti.
"Lähinnä se, että olet säälittävä ja heikko.. et osaa yhtään mitään. Et edes suojella itseäsi muutamalta kuolaavalta zombilta. Kappas kun et niitäkin yrittänyt auttaa!" Kalma murahti Splinterille takaisin, vaikuatten siltä että jotakin lentäisi kohta pojan niskaan ellei tuo tukkisi turpaansa ja pian.
"Niin ja kai sait peilisi tehtyä?" Kalma kysyi ollen jo jatkamassa kun Rico puuttui hieman tilanteeseen ja tukki isänsä suun lukiten tuon kädet selän taakse.
"..Teidän kannattaisi lähteä." Rico huomautti päivän selvän asian samalla kun Kalma yritti päästä irti Ricon otteesta. Totta kai Kalma olisi muuten päässyt, mutta voimat olivat suurimmalta osalta poissa.
Kalmankoira - Aavekoira
Jack Aaren Fisher (Merari) - Ihminen hirviön kehossa
Ivor - Insan heyvan
Zara - Iso lisko
Ghost - Demoni
Cole - Ihmissuden pentu
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 1958

Liittynyt: Ma Touko 04, 2009 8:00

Paikkakunta: Tuntematon planeetta

Viesti Ti Helmi 23, 2010 8:59

Splinter, Hopeasilmä

Hopeasilmä vetäytyi hieman kauemmas, kun Jack alkoi taas karjumaan. Ei niin lujaa!
"Siinäpähän huudat, mutta ottaisit joskus muitakin huomioon!", poika huudahti takaisin, katsoen toista niin uhmakkaasti silmiin että tätä ei voinut edes murrosikä selittää. Lucakin meni koriinsa, ja Splinter tunsi pientä myötätuntoa saksanpaimenta kohti. Samoin Ricoa. Pieni mahdollisuus sovinnon tekoon ehti nousemaan pojan mieleen, kun Jack heitti pommin.... sanoi sen ainoa asian, joka sai Splinterin todella, TODELLA vihaseksi.
"Tiedätkö mitä? Antaa olla. Yritin olla kaverisi, mutta näköjään se ei kannata. Jos et pysty käsittämään edes sitä faktaa, että kaikki eivät ole mitään supertaistelijoita, tai ehkä eivät edes HALUA olla sellaisia, niin se on sinun mokasi, ei minun.", velho totesi ääni niin vihaisena, että siitä olisi voinut puristaa vahvaa myrkkyä. Poika otti muutaman askeleen, nappasi Hopeaa ranteesta, ja lähti kävelemään ulko-ovelle. "Ala tulla, me häivymme.", tuo murisi niin että miehen niskavillat nousivat pystyyn.
He ehtivät juuri ulko-oven eteen, kun velho pysähtyi, vilkaisi olkansa yli, ja sanoi mielensä sekä suunsa tyhjäksi.
"Olet säälittävä. Yrität esittää mukavaa, mutta kun asiat eivät mene juuri kuten sinä haluat, purat sen kaikkiin. Tämä oli kyllä viimeinen kerta, kun luotan sinuun.", hän vielä sanoi, ja paineli sitten takaisin viemäreihin, haltia mukanaan.

Hopeasilmä kallisti päätään, marssien nuoren miehen perässä varsin hiljaa. Lopulta nuori pysähtyi, ja käski puolirotuisen odottaa täsmälleen siinä. Hopea istahti odottamaan... ja odotti.. odotti.... liiskasi yhden rotan.... odotti.... ja vihdoin tuttu ääni käski tulemaan lähemmäs. Splinter oli lentänyt metsään, luonut peilin ja teleportannut takaisin tänne. Jackin peiliin halunut edes koskea enään. "Menoksi.", nuorukainen sanoi, nappasi puolirotuista kädestä jälleen, ja teleporttasi viimeisen kerran takaisin metsään....

[[Jaaaa... The End ^^ Kiitos pelistä, Rakki over and out \o ]]
Splinter, Ice Prince || Roka, Blind Loner || Copper, Righteous Man || Argen, Lenient Beast || Sullivan, Guardian of Animals || Nelladel, Night Hunter
Tänne päin,, jos sinulla on peli-idea tai tahdot kurkata avoimena olevia tärkeitä ja ei-niin-tärkeitä peli-ideoita.

"I'm a cockroach remember, I just keep coming back!"

Ava (c) Minä.
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 4015

Liittynyt: Ma Maalis 09, 2009 5:05

Paikkakunta: Icecrown

Viesti Ti Helmi 23, 2010 10:30

Kalmankoira

Kalma tuijotti Splinteriä murhaavasti tuon sanojen jälkeen ja oli hyvin lähellä ettei Kalma käynnyt tuon kurkkuun kiinni. Onneksi Rico piti isästään kiinni.. Sori vain Splinter, mutta Kalma arvosti sitä että osasi pitää puoliaan edes hieman. Ehkä vähän saatu Blackiltä vaikutteita?
Sitten kaksikko menikin ovelle ja Splinter sanoikin sitten vielä jotakin mikä riipasi Kalmaa hyvin, HYVIN syvältä.
"HYVÄ, häivy! Äläkä näytä rumaa naamaasi täällä enää ikinä tai laitan sen uuteen uskoon!!" Kalma räyhäsi Splinterin ja Hopean perään, jotka poistuivat...

Jonkin ajan päästä Rico päästi Kalman irti, joka oli rauhoittunut. Lääkkeiden vaikutus alkoi hiipumaan jo ja Kalma tajusi silloin kuin valaistuksen saanneena mitä oli juuri tapahunut. Hän oli menettänyt ystävänsä, tai pikemminkin kaverinsa. Kalma lysähti nojatuoliin istumaan ja ehkä se saattoi olla vain kuvitelmaa, mutta Kalman silmät kimalsivat normaalia enemmän. Rico tuijotti Kalmaa hetken aikaa hiljaa sanomatta mitään, mutta olisi voinnut vaikka lyödä vetoa että Kalma oli melkein purskahtamassa itkuun... silti Kalma hymyili kuin psykopaatti konsanaan.
"Seuraava tapaamisemme tulee olemaan kaunis, hyvin kaunis." Kalma sanoi hymyillen, samalla kun toista poskea pitkin valui kyynel. Yksinäinen kyynel.

//Kiitos myös ^^//
Kalmankoira - Aavekoira
Jack Aaren Fisher (Merari) - Ihminen hirviön kehossa
Ivor - Insan heyvan
Zara - Iso lisko
Ghost - Demoni
Cole - Ihmissuden pentu
Edellinen

Paluu Länsikujat

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron
Keskustelufoorumin moottorina toimii phpBB® Forum Software © phpBB Group

Designed by ST Software for PTF.
Käännös, Lurttinen, www.phpbbsuomi.com uncommitted-decoy

Tämäkin on ilmainen foorumi, jonka tarjoaa munfoorumi.com

Ilmoita asiaton sisältö