Suostu, tai... || Rakki

Länsikujat sijaitsevat kauimpana linnasta. Täälläpäin asustaa yleensä köyhin väki ja länsikujat ovat tunnettuja hämäristä hiippareista. Länsikujat tuhoutuivat täysin palossa, ennen toisen tannersodan alkua, kiitos haltioiden hyökkäyksen. Nyttemmin, kun tannersota on päättynyt, on länsikujia alettu rakentamaan uudestaan. Siltikin, alueelta löytyy yhä palaneita raunioita, vaikka uusia rakennuksia on alkanut kohoamaan sinne tänne.
Länsikujilta on helpointa livahtaa kylän alla risteileviin, valtaviin viemäriverkostoihin. Osa verkostosta on ihmisten itse rakentamaa, osa taas luonnon muovaamaa, niin käytäviä kuin luoliakin. Tätä kautta ei kuitenkaan tiettävästi pääse kylään sisälle, vaikka käytävä muurien alitse olisi helpoin tapa livahtaa sisään. Mutta sellaista ei kuitenkaan ole olemassa vai onko?

Valvoja: Crimson

Suostu, tai... || Rakki

ViestiKirjoittaja suskari » 07 Tammi 2010, 12:27

JATKOA: http://p1.foorumi.info/thenightfantasy/viewtopic.php?t=1049&start=30

Kalmankoira, Rico

Rico nyökkäsi pienesti Splinterin ehdotukseen kun tuo ehdotti olevansa hänen väliaikainen lemmikkinsä jonkin aikaa, sillä ihmiset eivät sattumoisin syönneet haltian lihaa. Mikä oli ihan totta. Eikä kyllä Ricokaan, mutta näin friikin näköisenä se vale menisi helposti läpi.
Splinter kipitteli haltian luokse Kalma perässään, josta pojan kysymykseen mitään vastaamatta koppasi haltian olkapäällensä roikkumaan ja lähti kävelemään ihmis kylää kohden. Hopean onneksi Kalma todellakin oli jo syönnyt tämän illan ateriansa ja täyteläinen, muuten Kalma olisi ihan oikeasti tehnyt haltiasta itselleen aterian sanoi siihen kuka tahansa mitä vain. Kalmankin oli syötävä.. Rico katsahti Splinteriin ja lähti sitten kävelemään isänsä perästä, oikeastaan jäi siihen taka vasemmalle kävelemään.

Matka sujui- yllätys yllätys- hyvinkin rauhallisissa merkeissä mutta ennen kylään menoa Kalma pysähtyi metäsn laitaa puiden suojaan kääntyen Splinteriä ja Ricoa kohden.
"Okei, jos möhlitte olemme kaikki hirressä.. tai en itsestäni tiedä. Mutta kuitenkin, kumpikin pitää turpansa kiinni jos joku kysyy jotakin." Kalma selitti suurimmaksi osaksi Ricolle peläten että tuo menisi sanomaan jotakin tyhmää matkan aikana- eihän Kalma tuntenut kuitenkaan poikaansa millään tavalla. Se oli kyllä edelleenkin outo ajatus.. ja mitä Black sanoisi!? Toivottavasti ei vedä herneitä nenäänsä, kun siitä ukosta ei koskaan tiedä.
No Rico nyökkäsi Kalman latelemiin ehtoihin ja kääntyi sitten Splinteri suuntaan että tuo voisi muuttua Ricon lemmikiksi ja tulla olkapäälle istumaan. Kun poika oli tehnyt temppunsa matka jatkui.

Päästiin hyvin linnan porteista läpi, mutta sitten siintä jonkin matkaa eteenpäin tuli pieni yö vartio vastaan ja alkoi kyselemään Kalman tuomisista sekä kaverista sekä tuon lemmikkistä, siinä samalla Kalma sai kuunnella ties mitä ivaa itseään kohtaan mutta piti päänsä kylmänä eikä alkanut sen erikoisemmin rähisemään noille. Kalma oli ihan liian hyvällä päällä eikä jaksanut haastaa riitaa vartijoiden kanssa.
No aikansa Kalmalle kettuiltuaan vatijat päästivät Kalman kumppaneineen jatkamaan matkaansa luoden kuitenkin aavekoiraan hyvin paheksuvat katseet.
Siintä Kalma sitten johdatti kaksikon länsikujille ja siintä sitten eräälle kujalle, josta paljasti rojujen seasta ison halkeaman josta juuri ja juuri Kalma mahtui itsekkään sisään, mutta mahtui kuitenkin. Ricolla sen vastoin oli lieviä ongelma kun tuo oli kuitenkin isäänsä pidempi ja vähän iso kokoisempi, mutta pääsi puoliverinenkin pienen auttamisen jälkeen. Sitten jäädiinkin odottamaan Splinteriä. Niin ja Hopea itse oli vain kirjaimellisesti potkittu sisään aukosta..

//Lucakin sitten taas tulee mukaan peliin :)//
suskari
 

ViestiKirjoittaja Dogster » 07 Tammi 2010, 18:45

Splinter, Hopeasilmä (potkittuna, mustelmilla, ja edelleen tajuttomana)

Splinter seurasi kiltisti perässä, pitäen perässä vahtia, ettei kukaan hyökkäisi takaalta. Kieltämättä tuntui hieman oudolta, mutta se taisi johtua ihan puhtaasti siitä, että nyt oltiin menossa tekemään jotain kiellettyä. Splinterhän ei periaattessa saisi olla minkäänlaisessa yhteydessä ihmisiin... Nooh, tehty mikä tehty!

Jack pysäytti heidät vähän ennen kylää, ja poika tajusi tämän olevan vinkki sille että muotoa pitäisi vaihtaa. Kotkana häntä ei ihan heti epäilisi miksikään muuksi... Nooh, siinä hän sitten istua jökötti, mikäs tässä ollessa kun sai kerran ilmaisen kyydinkin. Tosin matka oli hieman... pomppuista. Pää heilui mukana jokaisella askeleella, ja Splinter oli varma, että hänellä olisi niskat kipeänä huomenna. Kotka levitti välillä siipensä, ja lenteli vähän matkaa, mutta palasi aina Ricon olkapäälle kiltisti. Eihän hän sentään ongelmia halunut aiheuttaa, kukaan tuskin tykkäisi suurehkosta petolinnusta, joka kaarteli pään yläpuolella.

Vartijoita tuli matkalla vastaan... Ja kyllä Splinter mielessä kävi käydä nokkaisemassa yhtä jos toistakin noista... noista... öykkäreistä! Siinä olisi mukavat hiustupsut menneet linnun nokassa. Onneksi he pääsivät pian ohi... Muuten hän olisi oikeastikkin nykäissyt noita ohi mennessään. Ihan vain saadakseen itsensä rauhalliseksi, hän alkoi siistimään siipiensä sulkia. Ehkä hieman hienohelmamaista, mutta lintu oli lintu, sulkapeite piti pitää kunnossa! Varsinkin jos oli näin kylmä...

Nooh, kohtahan he pääsivät sisälle. Toiset ähkivät, ja potkivat haltian myös sisälle, mutta Splinterille aukosta meno oli lastenleikkiä: Hän ei ollut vieläkään vaihtanut muotoaan takaisin. Kotka lenteli luolaston katon rajassa, mutta laskeutui sitten maahan, ja katsoi kysyvästi Jackia. Joko saisi vaihtaa takaisin? Splinterille alkoi tulla ahtaanpaikan kammo, hän ei pitänyt pahemmin luolastoista....
Splinter, Ice Prince || Roka, Blind Loner || Copper, Righteous Man || Argen, Lenient Beast || Sullivan, Guardian of Animals || Nelladel, Night Hunter
Tänne päin,, jos sinulla on peli-idea tai tahdot kurkata avoimena olevia tärkeitä ja ei-niin-tärkeitä peli-ideoita.

"I'm a cockroach remember, I just keep coming back!"

Ava (c) Minä.
Avatar
Dogster
Aatelinen
 
Viestit: 1974
Liittynyt: 04 Touko 2009, 20:00
Paikkakunta: Tuntematon planeetta

ViestiKirjoittaja suskari » 07 Tammi 2010, 22:16

Kalmankoira, Rico, Luca

Splinter sitten päätti tulla kotka muodossaan ahtaasta aukosta ja Kalma naurahti sille kuivasti nostaen haltian taas olallensa roikkumaan kuin jonkin kuolleen saaliin konsanaan ollen jatkamassa matkaansa kun huomasi Splinterin katsovan häntä kysyvästi.
"Voit vaihtaa muotosi.. ei täällä tähän aikaan ketään pitäisi olla." Kalma hymähti napsauttaen sormiaan luoden pienen, hieman tietä valaisevan keltaisen värisenä säkenöivän sähkö pallukan että kaksikko näkisi eteensä- luolasto tulisi tästä eteenpäin nimittäin tulemaan ihan säkki pimeäksi. Eikä Kalma meinannut että Splinter ainakaan eteensä mitään näkisi, Ricosta Kalma ei ollut varma kun tuo oli kuitenkin puoliverinen. Äiti oli demoni ja isä nökötti tässä.
"Tulkaahan." Kalma sanoi lähtiessään liikkeelle.

Kalma johdatti kaksikkoa pitkin pimeitä luolastoja jossa huonompi suunnistaja eksyi hyvin helposti ja matkalla tuli jopa muutama eläimen, kuten myös ihmisen luuranko joista suurin osa oli lasten. Ne eivät olleet Kalman tappamia vaan nuo olivat eksyneet tänne vahingossa tai nuo oli eksytetty tänne tahalleen. Miten lie oli, mutta Kalma pääsi vihdoista viimein yhdelle isommalle halkeamalle joka oli edellistä vielläkin ahtaampi ja Kalmakin mahtui siintä ainostaan sivuttain.
Kalma änkesi ensinmäisenä sisään halkeamasta, kunhan oli jättänyt olallaan matkaavan Hopean Ricolle hetkeksi aikaa ja toiselle puolelle päästyään sanoi Ricolle työntävänsä haltian jalat edellä makuullensa halkeamasta sisään josta Kalma raahasi haltian toiselle puolelle. Rico tuli seuraavaksi... ja viimeisenä tuli Splinter.
Kalma otti haltiaa jalasta kiinni kävellen koti ovellensa ja otti sen irti haastaan, mutta ennen kuin avasi kääntyi Ricoa kohden. "Minulla on täällä sitten karvainen kaveri." Kalma hymähti pienesti saaden Ricolta kysyvän katseen, mutta ennen kuin tuo ehti turpaansa avata Kalma avasi oven. Kalma astui sisään jossa valaisi muutama kynttilä ja heikko takkatuli pimeää luola asuntoa ja sai kimppuunsa oitis kolmijalkaisen koiransa. Luca pomppi Kalman ympärillä nuuhkien tuota samalla, mutta siirtyi sitten kahteen muuhun, erityisesti Ricosta tuo tuntui pitävän. Ehkä sen takia, että tuo oli Kalmalle sukua? Kalma vain hymähti itsekseen Lucan touhuille ja raahasi haltia peremmälle luolastoa, vieden tuon yhteen sivuluolaan jossa sytytti muutaman soihdun palamaan sähkön avulla.

Luola oli erittäin karun näköinen pimeänä, mutta kun vähän valoa laittoi hyvin synkkä totuus paljastui: tämä huone oli teurastukseen tarkoitettu huone, siintä viittasi katossa roikkuva rautainen koukku johon oli hyvä laittaa uhri roikkumaan jaloistaan ja avata kurkku auki alla ollen yleensä ämpäri. Ei olisi syytä sotkea lattiaa. Huoneessa oli myös puinen kuivuneeseen vereen tahrautunut pöytä, jonka yläpuolella oli erilaisia veitsiä nylkemistä varten. Oli muuten myös kirveskin olemassa nopeaa lopettamista varten.
No Hopea saisi säästyä moiselta kohtalolta ja Kalma laittoi tuolle vain käsiin paksut raudat, jotka olivat kivi seinässä tiukasti kiinni- ne oli pöllästy ihmisten tyrmistä kaikessa hiljaisuudessa. Mutta miksi käsiraudat teuras huoneessa? No pitihän se liha olla tuoretta ja varmistaa ettei karkuun lähtisi.
"Onneksi olet sokea.." Kalma virnisti ja käveli takaisin muiden luokse kuin mitään ei olisikaan tapahtunut ikinä. Kalma käveli oleskeluhuoneessa olevalle pöydälle ja tyhjensi sen paperi vyörystä, sekä kirja kasasta- yksi kirja oli Blackin- laittaen ne hyllyyn odottamaan seuraavaa kertaa.
"Käykää istumaan.." Kalma pyysi ja istahti itse istumaan väärinpäin yhteen puiseen tuoliin.. hyvin siveellistä. Rico istahti yhteen ja ainoaaan nojatuoliin istumaan josta Luca sitten änki puoliverisen syliin makaamaan. Kalma naurahti pienesti. "Se on vain huomion kipeä." Kalma huomautti Ricolle joka kapsutteli sylissään olevaa koiraa niskasta.

"Niin haluatko mennä tapaamaan Blackiä joskus.. hän voisi kyetä auttamaan, onhan herra kolmannen asteen velho." Kalma kääntyi sitten Splinteriä puoleen.
suskari
 

ViestiKirjoittaja Dogster » 07 Tammi 2010, 22:47

Splinter, Hopeasilmä (T-A-J... No kyllä te tajuatte)

Splinter vaihtoi samantein, kun lupa tuli. Poika venytti käsiään, ja katsoi sitten moittivasti Ricoa.
"Älä pompi niin pirusti kun kävelet, niskat menivät kipeiksi.", hän totesi heti, ja hieroi niska-parkojaan, jotka varmasti olisivat kipeät ylihuomiseen saakka. Pomppimista... hrrrh... Splinter yritti parhaansa saada niskajumistuksen loppumaan, mutta luovutti pian ja seurasi Ricoa ja Jackia... Hän piti edelleen perää. Luurangot matkan varrella saivat pojan selässä juoksemaan kylmiä väreitä, mutta hän päätti olla kysymättä sen tarkemmin, mitä nuo täällä tekivät... Kuolemaa täynnä oleva paikka sai hänet yleensä hieman pelokkaasti, mutta eteenpäin vain!

Hei, he pääsivät perille! Onnekseen poitsu oli sen verran kevyttä tekoa, että mahtui kevyesti sisään... Kohta ei varmaan mahtuisi, mikäli joskus kasvaisi yhtään pidemmäksi. Ovi aukeni, heti kun Jack oli maininnut Lucan. Splinter virnisti muistaessaan suloisen koiran, jolla oli vain kolme jalkaa. Hih. Koira tuli heti vastaan, ja Splinter ehti hyvin raaputtaa koiraa nopeasti päälaelta. Rico tuntui kyllä varmaan kiinnostavammalta, olihan tuo uusi kasvo, mutta varmasti tuossa oli varsin tuttua hajua, kun kerran Jackin poika oli.
"No terve Luca.", poika tervehti nopeasti koiraa, joka ei tuntunut saavansa tarpeekseen Ricosta. "Eikö olekkin mukava kaveri?", hän naurahti miehelle.

Nooh, Jack lähti viemään Hopeaa jonnekkin... ja Splinter tukahdutti halun mennä perään katsomaan, mitä puolihaltialle tehtäisiin. Hän päätti pysyä täysin aloillaan, sulkien suunsa tiukaksi viivaksi, ettei hän alkaisi utelemaan, kun Jack tuli takaisin. No tuo tuli, ja kehotti istumaan. No poikahan istahti lattialle risti-istuntaan seinän viereen. Seuraavaksi tuo ehdottikin, että velhonalku voisi käydä joskus tapaamassa Blackia.
"Kolmannen...", poika toisti, hiljaa, ja sulki silmänsä yrittäen kuvitella, millainen mies se Black oikein oli. Vahva maagi, tuli hyvin toimeen Jackin kanssa - Splinter muisti sen erään sananvaihdon, jossa Jack oli Blackin maininnut kaverinaan - ja oli kuninkaan velho. Poika avasi silmänsä uudestaan, nojaten leuallaan kämmeneensä.
"Olisihan se hienoa... Mutta minun pitäisi varmaan palailla kotiinikin jossain vaiheessa. En ehdi oikein seikkailla, ja käydä tapaamassa muita... Mutta houkuttaa kyllä.", hän virnisti lopussa, kun oli sanottavansa sanonut. "Kuinka usein sitä muutenkaan tapaakaan vahvoja heppuja?", hän jatkoi, ja nosti katseen kattoon. Ei hän tiennyt mitä tehdä, vietti käski mennä, mutta järki käski pysymään. Aaargh! Mikä ihme hänelle oli tullut, hänestähän oli tulossa pahemman luokan kapinallinen! Ensin vastustetaan entistä mestariaan - ihan aiheesta tosin -, sitten ei kerrota vaikka on törmännyt massamurhaajaan joka yritti tappaa hänetkin pariin otteeseen, tai Jackista ei ole tullut sanottua halaistua sanaakaan... Puhumattakaan siitä, mitä nyt teki! Kiristi haltiaa, ettei ihmisten puolella oleva hurtta joutuisi liemeen? Poika ei voinut pienelle virneelleen mitään.
Splinter, Ice Prince || Roka, Blind Loner || Copper, Righteous Man || Argen, Lenient Beast || Sullivan, Guardian of Animals || Nelladel, Night Hunter
Tänne päin,, jos sinulla on peli-idea tai tahdot kurkata avoimena olevia tärkeitä ja ei-niin-tärkeitä peli-ideoita.

"I'm a cockroach remember, I just keep coming back!"

Ava (c) Minä.
Avatar
Dogster
Aatelinen
 
Viestit: 1974
Liittynyt: 04 Touko 2009, 20:00
Paikkakunta: Tuntematon planeetta

ViestiKirjoittaja suskari » 08 Tammi 2010, 13:42

Kalmankoira, Rico, Luca

Rico vilkasi Splinterin päälle kapsuttaen innokasta saksanpaimen koiraa hieman kaulan sivusta, joka siinä sivussa lipasi vaaleanpuanisella kielellään Ricoa poskesta. Puoliverinen älähti jotakin omaansa ja suoristui koiran tasolta.
"Todellakin." Rico totesi pyyhkien posekaan katsellan alas innokkaaseen koiraan, jonka ruskeista manteli silmistä paistoi innokkuus ja ilo. Onneksi sentään ei ollut mikään tappaja koira, kuten olisi voinnut heti ensinmäisenä ajatella kun Kalmasta oli kysymys. Ehei, ei Kalma Lucasta tappajaa ole tekemässä se on vain seurakoira aavekoiralle tai oikeastaan nykyään jonkin asteen ystävä.. vaikka koira nyt olikin. Mutta niin oli Kalmakin, joten koiran ystävänä pitämisessä ei pitäisi olla mitään pahaa.

Kalma seurasi hiljaisena pojan reaktiota hänen kysymyksensä jälkeen, eikä voinnut paljoa muuta todeta kun tuo oli hyvin mietteliään oloinen. Eikä voinnut olla hymähtämättä itselleen kun poika toisti sana "kolmannen". Hän ja Black tulivat hyvin toimeen? No ei aina, heilläkin omat riitansa silloin tällöin, mutta ne olivat pieniä jotka ratkesivat hyvinkin nopeasti. Lisäksi Kalma ei ainakaan tahalleen halunnut haastaa velhon kanssa mitään riitaa. Lähinnä siksi että hän jäisi yksin silloin ja olisi monelle vihaajalle helppo saalis siinä vaiheessa, kun ei olisi ketään johon tukeutua tai hakea jonkin sortin turvaa. Käyttikö Kalma Blackiä suojakilpenään kansalaisia vastaan? No kyllä, mutta lähinnä vain pahimmissa tapauksissa.
Mutta takaisin Splinteriin.

"Ei sinun tarvitse sentään tässä ja nyt hänen luokseen mennä.. voit tulla myöhemminkin, kunhan sovitaan päivä- voin sitten sanoa Blackille että osaa hieman valmistautua vieraaseen." Kalma selitti Splinterille ja katsahti sitten teuras huoneen suuntaan, ihan vain kuullakseen paremmin jos siellä oltaisiin jo herätty. Mutta ei, ei mitään. Ei ainakaan vielä.
"Mutta kun menet tapaamaan häntä, älä ÄLÄ misään nimessä mainitse olevasi haltoiden puolella... silloin on helvetti irti, kirjaimellisesti." Kalma varoitti Splinteriä varsin merkittävän katseen kera, siirtäen katseensa sitten Ricoon joka tappeli Lucan kanssa joka innoistui tuon kanssa painimaan nojatuolissa.
"Tuo on huono paikka Luca, ALAS!" Kalma ärähti lopun ja koira vilkasi olkansa yli omistajaansa näyttäen hieman murtuneelta, mutta hyppäsi kuitenkin lattialle pois Ricon sylistä joka enemmänkin kuin kiitollinen. Luca taas raahautui huoneen nurkkaan makaamaan ja murjottamaan selkä kolmikkoon päin. No siinähän mököttäisi.. piti sitä kuria olla.

"Niin ja minä voin hoitaa haltian kanssa keskustelun.. te kaksi saatte pysyä sivussa." Kalma sanoi ja nousi ylös mennen lisäämään takkaan muutaman puuhalon lisää.
"Toivottavasti velho ei pöllähä tänne.." Kalma mumisi noustessaan ylös.
suskari
 

ViestiKirjoittaja Dogster » 08 Tammi 2010, 14:49

Splinter, Hopeasilmä (edelleen taju kankaalla)

Eihän Splinter ihan noin vain mennyt ihmisten kuninkaan velhon eteen, ja sanonut: "tere olen haltioiden luona asuva velhon alku, jutellaanko?". No ei siitä tulisi mitään, kyllähän Splinter sen verran älysi. Siinähän saisi turpiinsa ja enemmän yksi jos toinenkin henkilö!
"Minun pitää kyllä edelleen miettiä...", hän sanoi, vaikka uteliaisuuden saattoi nähdä paljain silmin pojan kasvoilta. Sisällä paloi se sama tuli, joka syttyi joka kerta, kun Splinter halusi tosissaan tavata jonkun, nähdä jotain, tai kenties oppia jonkun uuden loitsun. Sisäinen vietti, näin koreasti sanottuna.

Jack vaihtoi puheenaihetta hetkeksi, ja Splinter nyökkäsi.
"Selvä homma, minä taidan pysyä täällä Lucan seurassa.", hän virnisti pienesti. Koira - joka oli mennyt mököttämään - oli varsin mukavaa seuraa loppujen lopuksi. Se ei haukkunut, tai mulkoillut pahasti jos sanoi väärän sanan... Ainakaan jos se väärä sana ei koskenut sitä tai omistajaansa. Eikä se pistänyt pahitteeksi, vaikka Splinter olikin vähän kyseenalainen henkilö. Tai ehkä kyseenalainen ei ollut oikea sana, pikemminkin poika väärässä seurassa...
Splinter, Ice Prince || Roka, Blind Loner || Copper, Righteous Man || Argen, Lenient Beast || Sullivan, Guardian of Animals || Nelladel, Night Hunter
Tänne päin,, jos sinulla on peli-idea tai tahdot kurkata avoimena olevia tärkeitä ja ei-niin-tärkeitä peli-ideoita.

"I'm a cockroach remember, I just keep coming back!"

Ava (c) Minä.
Avatar
Dogster
Aatelinen
 
Viestit: 1974
Liittynyt: 04 Touko 2009, 20:00
Paikkakunta: Tuntematon planeetta

ViestiKirjoittaja suskari » 08 Tammi 2010, 16:00

Kalmankoira, Rico, Luca

No Kalma ainakin olisi taas kuullut, jos Splinter olisi mitään haltoista mainnut Blackille. Vaikka tuskin Black mitään olisi sanonut ylemmälle tasolle, olisi sentään itse ärähtänyt hänelle sekä mahdollisesti hieman rankaissut jollakin tapaa.
"Rauhassa vai." Kalma vastasi Splinterille ja jatkoi. "onhan meillä tässä aikaa huomiseen." Kalma virnisti kävellen takaisin tuolillensa istumaan, edelleenkin väärinpäin. Saisi se haltiakin alkaa heräilemään nokka uniltaan, että saisi hieman toimintaa.. ja pitää hauskaa haltia reppanan kustannuksella. Harmi vain että Kalma olisi tehnyt mitä vain vaihtaakseen tuon sokean haltian sinisen kuiskauksen pikku pomoon. Sen Kalma halusi hengiltä, ei ketään muita.. muut olivat yksi ja sama aavekoiralle. Päivällisiä korkeintaan..

"Mahtaa Luca tykätä." Kalma hymähti Splinterin sanoihin saaden Lucankin kurkkaamaan olkansa yli isäntäänsä, mutta painoi päänsä takaisin tassujensa päälle, tai no tassun.
Ricokin oli kääntynyt katsaomaan maassa olevaa koiraa ja nousi ylös tuolistaan kävellen Lucan luokse ja kyykistyi tuon vireen kapsuttaen tuota niskasta pienesti.
"Haluaisit leikkiä vai?" Rico hymähti ja vaihtoi muotonsa koiraksi, joka oli muuten musta paitsi etutassuissa oli valkoiset sukat. Rico koiran häntä heilui tuo tökkäsi kuonollaan Lucaa joka käänsi päätään ja nousi kuin vieteri ukko laatikostaan ylös häntä heiluen. Tosin koira nuuhki ensin Ricon tarkkaan ja vasta sitten kävi tuon kanssa leikki tappelemaan pitkin asuntoa.
"Ja varokaakin jos rikotte jotakin." Kalma huomautti näin sivu mennen..
suskari
 

ViestiKirjoittaja Dogster » 08 Tammi 2010, 17:31

Splinter, Hopeasilmä

Splinter virnisti. Hän kyllä tiesi, ettei saisi, mutta... Hei, minkä lapsi luonteelleen vielä voi? Tosin millainen siitä tapaamisesta edes tulisi? Splinter ei tuntenut koko miestä, joten oli vaikea kuvitella, tai edes arvata... Huomiseksi pitäisi sekin päättää, apuva!

Splinter hymähti uudestaan, ja katseli sitten kuinka Rico ja Luca alkoivat leikkimään ja telmimään rajusti. Poika naureskeli katsellessaan kahden koiran leikkejä, ja tunsi olonsa itse asiassa iloiseksi.
"Minä vahdin.", velhonalku lupautui hymyillen. Kokonaan oli unohtunut, että mitä hänen täällä pitikään tehdä... Hopea pyyhkiytyi kokonaan mielestä.

Hopeasilmästä puheenollen, tuo alkoi jo palata tajuihinsa. Sormenpäät nytkähti, ja mies ynähti itsekseen. Missä ihmeessä hän oikein oli? Kädet olivat ainakin sidottuna, se kävi liiankin hyvin selväksi. Mies kurtisti kulmiaan kivusta, sulkien silmänsä. Äägh, se sähkötälli ei tehnyt yhtään hyvää. Mies käänsi päätään sivuttain, niin että niskat naksahtivat. Selvä, aletaanpas selvitämään, missä hän oli! Hopea pamautti yhden kerran kantapäällään maahan. Kova maa, lämpö, ja tasainen seinä siinä takana... eli sisällä. Vankila? Tuskin, hänet olisi varmaan herätetty jo aikoja sitten.Paikat olivat pahemman kerran kipeänä, varmasti hän oli täynnä mustelmia niin kylkiä, jalkoja, kuin käsiänsä myöten. Hopea päätti vihdoin kokeilla, oliko täällä yhtään älykästä olentoa lähellä: Hän vislasi kovaan ääneen.
Splinter, Ice Prince || Roka, Blind Loner || Copper, Righteous Man || Argen, Lenient Beast || Sullivan, Guardian of Animals || Nelladel, Night Hunter
Tänne päin,, jos sinulla on peli-idea tai tahdot kurkata avoimena olevia tärkeitä ja ei-niin-tärkeitä peli-ideoita.

"I'm a cockroach remember, I just keep coming back!"

Ava (c) Minä.
Avatar
Dogster
Aatelinen
 
Viestit: 1974
Liittynyt: 04 Touko 2009, 20:00
Paikkakunta: Tuntematon planeetta

ViestiKirjoittaja suskari » 08 Tammi 2010, 20:20

Kalmankoira, Rico, Luca

"Kiitos." Kalma hymähti jääden katselmaan kun kaksi hänen kasvattiaan otti toisistaan mittaa hyvinkin rajun näköisesti. Onneksi se oli vain leikkiä, vain viatonta leikkiä jossa kaksi koiraa tanssi ympyrää toistensa kanssa, milloin näykkäsi kaveria leikkimielisesti ja milloin ajettiin toisinaan takaan kuin saalista. Se oli hauskaa ja Kalma sisällään ikävöikin koiran elämäänsä, mutta nyt kun oli tälläinen friikki nin odotettiin että käyttäydyttiin kuin mikäkin hovissa kasvanut ihmis kersa.
Hitto hän oli koira eikä osannut kaikkea.. melkein muutama kymmen vuosi sitten oppi lukemaan ja kirjoittamaan kunnolla.. ja nyt häneltä oletettiin kaikkia tapoja mitä vai olla ja voi, joita hän ei edes osannut saati koskaan kuullutkaan.

Kalma käänsi päätään teuras huoneen suuntaan kun haltia päätti sitten ilmoittaa olemassa olostaan viheltelemällä saaden samalla Lucan kuin Riconkin lopettamaan leikkinsä. Kai se oli jokin ihme refleksi koirilla reagoida korkeisiin ääniin automaattisesti.
"Menen katsomaan.." Kalma sanoi nuostessaan ja vilkasi vielä olkansa yli kun Luca oli tulossa myös katsomaan. "Ei Luca, paikka." Kalma sanoi koiralle joka jäi pää kinkallaan tuijottamaan isännän perään ja laski karvaisen takamuksensa sitten lattialle. Rico taas katseli kauempaa tilannetta istuallaan lattialla vilkaisten Splinteriin keksimättä kuitenkaan mitään sanottavaa.

Kalma käveli sisälle teuras huoneeseen ja pysähtyi jonkin matkan päähän haltiasta sanomatta vielä kuitenkaan mitään. Pientä pelkoa ja epäluuloa piti takoa haltiaan ennen pikku koitosta.
suskari
 

ViestiKirjoittaja Dogster » 08 Tammi 2010, 20:36

Splinter

Splinter kallisti päätään, ja hymähti sitten.
"Tottakai.", hän vielä lisäsi, katsellen pää hiukan kallellaan, kun Jack lähi sinne ihme huoneeseen, josta terävä vislaus oli kuulunut. Mutta vislaus ei loppunut, ennenkuin Jack oli sisällä, ja Splinter pystyi kuulemaan hieman puhetta... Se kuka puhui, se ei ollut varmaa. Splinter pystyi kyllä jo arvaamaan, että Hopea ei varmastikkaan osaisi pitää suutaan tukossa...

Hopea kuuli oven... Ja lopetti vislauksen. Ja hiljaisuudesta päätellen se joka oli tullut, ei oikein mielellään Hopeaa lähestynyt... Tai sitten tuo yritti pelotella. Mutta eihän Hopea tälläistä pelännyt, ehei. Sen sijaan hän avasi suunsa, ja huononsi tilannettaan entisestään.
"No jopas, yritin kutsua tänne jotain älyllistä, mutta enpä tainnut sellaista seuraa saada.", hän hymähti kevyesti, aivan kuin olisi joka päivä roikkunut kahleista luoja ties missä huoneessa. No eihän kyllä montaa ekrtaa tälläin ole jäänyt, ei varmaan kertaakaan Cryptissä olon aikana, mutta kyllä hän teisi, ettei anelulla tästä pääsisi pois. Se olisi jo ollut säälittävää.
"Niin mitä herra ajattelikaan, jos sellaiseen yhtään pystyy, tehdä minulla? Syödä, tehdä henkilökohtaisen nyrkkeilysäkin?", hän ehdotti melko rauhallisella äänellä, mitä nyt aste ivaa pääsi mukaan. Mielikuvituksen käyttö oli edelleen sallittu.
Splinter, Ice Prince || Roka, Blind Loner || Copper, Righteous Man || Argen, Lenient Beast || Sullivan, Guardian of Animals || Nelladel, Night Hunter
Tänne päin,, jos sinulla on peli-idea tai tahdot kurkata avoimena olevia tärkeitä ja ei-niin-tärkeitä peli-ideoita.

"I'm a cockroach remember, I just keep coming back!"

Ava (c) Minä.
Avatar
Dogster
Aatelinen
 
Viestit: 1974
Liittynyt: 04 Touko 2009, 20:00
Paikkakunta: Tuntematon planeetta

ViestiKirjoittaja suskari » 08 Tammi 2010, 21:39

Kalmankoira (loput taka-alalla)

Kalma tuijotti haltiaa alaspäin apaattisen näköisenä ihan hiljaa, kunhan vain hymähti pienesti tuon sanoihin, että oli saanut seurakseen vähä-älyinsen otuksen. No ei ihan ninkään, ei Kalma ihan tyhmäkään ollut, vaikkei myöntänyt olevansa se viisainkaan.. hän oli sellainen "normaali" enimmäkseen. Tai no normaalista kaukana.
Haltian seuraavien sanojen jälkeen Kalman kasvoille levisi ensin hitaasti virne, joka syveni hitaasti leveäksi sadistiseksi leveäksi virneeksi niin että terävät puhtaan valkoiset hampaat paljastuivat. Kalma naurahti ja pudisti sitten päätään muutaman kerran hyvin pettyneen olisena, nostaen katseensa haltiaan.
"Ei, lihotan sinut pakko syöttämällä ja sitten kun herra on tarpeeksi tuhti.. pistän sinut lihoiksi. Niin, aivan kuten syöttö sian jouluaattona." Kalma virnisti sadistisesti astellen vielä hieman lähemmäksi haltiaa jääden ihan niinkin lähelle että tuo olisi voinnut halutessaan koskettaa pienellä kurottamisella Kalmaa. Se olisi virhe tuolta.. saisi potkun siintä hyvästä.
Kalma kyykistyi haltian tasolle.
"Mutta, mutta kiitos pikku ystäväsi säästyt siltä kohtalolta kauniisti, mikäli suostut pikku ehdotukseeni."
suskari
 

ViestiKirjoittaja Dogster » 08 Tammi 2010, 21:56

Hopeasilmä (Sirpe olkkaris)

"Ikävä kyllä puolihaltiana en liho kovinkaan paljoa tästä enään, ikävä tuottaa pettymys.", Hopea naurahti kuivasti. Molemmin puolista kiusaamista, mutta kyllä tuo ehdotus kiinnosti puolidemonia, kiinnostipa hyvinkin. Mutta eihän sitä tohtinut näyttää. Mies sen sijaan paranteli asentoaan lattialla, aivan kuin olisi aikeissa mennä takaisin nukkumaan.
"Pikku ystäväni? Tarkoitat varmaan Splinteriä... ei ole ystäväni, pikemminkin tuttuni.", Hopea korjasi Jackin sanoja... ja julkesi vielä haukotella.
"Mutta kerro toki, ennenkuin nukahdan uudestaan. Täällä on sen verran lepposaa.", haltian puolikas totesi, ja alkoi piirtelemään sormella jotain maahan. Tosin ei siihen mitään jäänyt, mutta jotain kuviota siihen nyt piirsi... Kuluttaisi sormensa puhki tai jotain. Kaikenlaiset mietteet pyörivät päässä, miksei häntä oltu vielä tapettu? Jos niin olisi tehty, olisi asiat ratkenneet itsestään: Puolihaltiaa ei kaivattaisi, paitsi ehkä Sufe... Ja tuokin varmaan unohtaisi vanhan kaverinsa, kun sota alkaisi. Surullista, mutta Hopea ei aika välinpitämättömällä käytöksellään ole montaakaan ystävää ehtinyt saamaan. Ja ehkä parempi niin.
Splinter, Ice Prince || Roka, Blind Loner || Copper, Righteous Man || Argen, Lenient Beast || Sullivan, Guardian of Animals || Nelladel, Night Hunter
Tänne päin,, jos sinulla on peli-idea tai tahdot kurkata avoimena olevia tärkeitä ja ei-niin-tärkeitä peli-ideoita.

"I'm a cockroach remember, I just keep coming back!"

Ava (c) Minä.
Avatar
Dogster
Aatelinen
 
Viestit: 1974
Liittynyt: 04 Touko 2009, 20:00
Paikkakunta: Tuntematon planeetta

ViestiKirjoittaja suskari » 08 Tammi 2010, 23:01

Kalmankoira (loput taka-alalla)

"Usko pois, kyllä se haltiakin muutaman kilon lihoo jos tarpeeksi rasvaista ruokaa syöttää tarpeeksi. Sääli vain etti yhtä tehokkaasti kuin ihmiset, muutaman viikon sisällä oikein kunnon läski palleroita ja sitten vain kurkku auki." Kalma pöpisi lopun lähinnä itsekseen, mutta puhui ihan asiaa.. Haltiat olivat vain siksi hoikkia koska söivät kasviperäistä ravintoa, mutta kun niille alkaisi vähän rasvaisempaa ja täyttävämpää syöttämään niin johan alkoi vyötrölle tulemaan läskiä. Kyllä sitä ennenkin oli haltioita täällä lihotettu pyöreiksi palloiksi, onneksi Black ei ole käynnyt vähään aikaa täällä.

"Ystävä, tuttu.. miten vain mutta hän toivoo että saisit pitää henkesi, vaikket sitä ansaitsekkaan." Kalma sanoi hymyillen kuin piru konsanaan, eikä ottanut nokkiinsa ollenkaan vaikka tuo haukotteli. Siinähän haukotteli kaikessa rauhassa, mutta haukottelisiko muutaman viikon päästä kun vyötärölle alkaa kertymään ylinmääräistä? Silloin lähtisi hidas aikapommi tikittämään ja olisi täysin aavekoiran päätettävissä kuinka lihavan paistin tuo itselleen halusi, jolloin luonnollisestikkin päättyisi haltian elämä.
"Jos kenties yrität ärsyttää minua se on ihan turhaa, ainakin noin lapsellisella yrityksellä." Kalma huomautti aluksi haltialle rauhallisella äänen sävyllä. "Mutta itsehän sinä päätät haluatko joulukinkun kohtalon vai kenties päästä pomppimaan kauriin tavoin vapaana pitkin metsiä." Kalma mumisi ja hiljeni sitten hetkeksi miettimään mistä aloittaisi selittämisen.

"No asian on niin, että sinun pitäisi olla ihan hys hys pikku tapaamisestamme ja etenkin siintä, että satuit törmäämään minuun tai kuulemaan jotakin ei_sopivaa_korvillasi. Tarkoittaen sitä että olen ollut yhteydessä pikku ystävääsi muutaman kerran." Kalma kertoi asiansa yllättävän rauhallisesti miten asia sitten oli.
"Silloin säästän henkesi ja autan teidät ulos täältä."
"Eihän suinkaa ole paha diili?" Kalma kysyi hymähtäen pienesti. "Plus jos nyt suostut voin päästää sinut irti kahleistasi ja pääset muiden kanssa olohuoneen puolelle, sekä saat huomattavasti paremman nukkumapaikan. En usko, että enää olet minnekkään lähdössä.. aamu valkenee pian."

"Tosin sillä ehdolla, ettet murhaa minua nukkuessani tai muutenkaan vahingoita ketään."
suskari
 

ViestiKirjoittaja Dogster » 09 Tammi 2010, 15:36

Hopeasilmä (Splinter olohuoneessa)

"Yritäkkin, ja nielasen kieleni.", Hopea totesi heti, ollen rauhallinen, mutta tarkoitti joka sanaa. Aivan jokaista. Hän tukehtuisi, mutta ainakaan Jack ei saisi kovinkaan isoa kinkkua itselleen, anteeksi nyt vaan~ Hän ei syöttöporsaaksi alentuisi.

"Jos aletaan tuohon leikkiin, että katsotaan että kuka saisi pitää henkensä ja kuka ei, niin tänne saarelle ei jäisi yhtään aikuista, ja lapsistakin puolet katoaisivat.", Hopea virnisti ilkeähkösti, ja hymähti seuraavalle lauseelle.
"En minä ärsytä, mutta nukahdan kohta oikeastikkin, ellet pääse pian asiaan.", hän vielä jatkoi, venyttellen hieman. Siis niin paljon kun kahleet antoivat myöten.

"Säästät vai? Heh...", Hopea ei voinut olla peittelemättä epäilevää äänensävyään. Säästäisi, tuo? Tsah, ja hevoset lentää! Juurihan oli uhkaillut tekevänsä Hopeasta itsellensä välipalan. Hopea nosti leukaansa ärsyttävän ylpeästi. "Ettet vaan valehtelisi? Kuullostaa vähän liian hyvältä ollakseen totta, enkä oikein usko että teet tämän kaiken vain sen takia, koska Splinter pyysi. Sehän olisi jo outoa...", tuo kysyi, ärsyttävä virne naamallaan.
"Ja uskaltaisitko muka ihan oikeasti päästää minut irti? Tosin niin kauan kun pidätte miekat kaukana minusta, olen vaaraton... ", mies sulki silmänsä, ja kallisti päätään hieman, kokeillen niskojaan toiselta puolelta. "Saanen sanoa, olet aika kovakourainen, kun raahaat tänne uhrejasi...", hän naurahti, ja kokeili varovaisesti pahan näköistä ruhjetta leukaluun kohdilla. Tosin siihenhän oli motattu jo pariin kertaan.
"Pitääkin keksiä sitten jokin syy, miksi olen täynnä ruhjeita, mutta Splinter ei..."
Splinter, Ice Prince || Roka, Blind Loner || Copper, Righteous Man || Argen, Lenient Beast || Sullivan, Guardian of Animals || Nelladel, Night Hunter
Tänne päin,, jos sinulla on peli-idea tai tahdot kurkata avoimena olevia tärkeitä ja ei-niin-tärkeitä peli-ideoita.

"I'm a cockroach remember, I just keep coming back!"

Ava (c) Minä.
Avatar
Dogster
Aatelinen
 
Viestit: 1974
Liittynyt: 04 Touko 2009, 20:00
Paikkakunta: Tuntematon planeetta

ViestiKirjoittaja suskari » 09 Tammi 2010, 17:19

Kalmankoira, Rico, Luca

"Voih, siinä tapauksessa taidankin leikata sen ihan itse irti pikku haltia kulta possuliini, ettei vain vahingossakaan tukehduta itseäsi." Kalma lässytti kuin pikku lapselle ja taputti muutaman kerran tuon toista poskea. Eipä se nyt paljoa vaatisi jos hän tuon kielen nappaisi poikki, eipä enää maistaisi mitä kaikkea mössöjä Kalma setä tuolle syöttäisi. Ne tuskin kuuluisivat haltoiden herkku listoille.

"Et taida arvostaa omaa elämääsi piirun vertaa kun tuollaisia puhut?" Kalma kysyi kohottaen toista kulmaansa. "Saati muiden.... olet säälittävä." Kalma lisäsi.
"Ja minusta olisi vallan hienoa jos haltat ja ihmiset saisivat yht`äkkiä jonkin hiton massa kadon, ja vielä niin että henkiin jäisi enää muutama normaali rauhaa rakastava kansalainen. Voisi se yhteis elokin sujua paaaljon paremmin." Kalma selitteli näin ohi mennen tai sitten vain omaa suuri suittaan.. Se olisi hienoa, tulisi rauha eikä hänenkään tarvitsisi niin paljoa olla piilossa sen jälkeen. Tuskin kukaan edes muistaisi häntä muutaman kuukauden jälkeen, jos hän pysyisi hiljaa. Mutta haavettahan tuo vain oli, ei se toteutuisi.

Seuraaville sanoille Kalma kurtisti kulmiaan protestoituneena ja tuhahti sitten.
"Tuotako mieltä olet? Ihan turhaan minä sinut sitten sieltä lumihangesta kannoin kotiini lämpimään ja siipeni alle suojaan haltia vainoisilta ihmisiltä.. Täysin turhaan minä sitten sinuun ystävällisyyttäni tuhlaan, kuole pois miten parhaaksi näet." Kalma murahti suoristautuen seisomaan haltian eteen.
"Sitä sinun lienee turha enää miettiä, et näe valitettavasti enää päivän valoa." Kalma murahti ja kääntyi ympäri kävellen ovelle avaten sen ja pamautti sen kiinni niin että koko luola asuntoa kaikui. Ovi laitettiin lukkoon perästä.
Kalma vilkasi kolmikkoon, mutta ingoorasi nuo mennen hyllylle ja otti sieltä muutaman tabletin sinisestä purkista jääden hetkeksi aikaa nojaamaan kaappia vasten pää roikkuen manaillen jotakin itsekseen.

Luca kallisti päätään, istuen edelleenkin samalla paikalla kun Kalman lähtiessä huoneesta kuulustelemaan haltiaa, nostaen sitten takamuksensa ylös ja meni isänstänä luokse tökäten tuota kuonolla kämmeneen. Kalma katsahti karvaista ystäväänsä ja alkoi pienesti hymyillen hiplaamaan tuon pehmoisia korvia.
Rico katsahti Splinterin päälle varsin merkittävästi, ei tainnut homma ihan sujua niin kuin piti.
"Huoneeseen ei mene kukaan ilman lupaani, ellei päätään halua menettää tai muuten vain turpiinsa kerjää." Kalma sanoi sitten vilkaisten kaksikon päälle kävellen ovelle vetäen takin niskaansa.
"Käytän Lucan tarpeilla." Kalma sanoi ja laittoi Lucan kiinni naurun päähän, hän tarvitsi nyt raitista ilmaa ja aikaa rauhoittua.
Niine sanoineen Kalma sitten poistuikin asunnostaan.

"...Ei tainnut mennä hyvin." Rico tuumasi siirtäen katseen Splinteriin.
suskari
 

Seuraava

Paluu Länsikujat

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 3 vierailijaa

cron