Suostu, tai... || Rakki

[suskari]

Kalmankoira, Rico, Luca

"Parempi vain ettet tiedäkkään." Kalma virnisti salamyhkäisen ovelasti Splinterin sanoihin ja laittoi oven kiinni tuon perästä, astellen peremmälle jääden istumaan teruas pöydän kulmalle kädet puuskassa. Kyllä tässä huoneessa ollaan jo monet kymmenet haltiat, ihmiset ja eläimet nyljetty mitä raa`aemmilla tavoilla. Mutta tuskin Splinter oli sitä innoissaan kuulemassa.

No kaksikko aloitti jutustelu hetkensä ja Kalma kuunteli hiljaa sivussa sanomatta mitään, vaikkakin kohautti hieman kulmiaan kun nuo puhuivat jotakin kahdesta niistä... Oliko nyt sitten aivan pakko olla noin salamyhkäistä, ei täällä edelleenkään ollut kukaan kuulemassa noita vaikka nuo huutaisivat kurkku suorana asiansa. Paitsi hän, Rico ja Luca, joka tuskin tajuaisi mistä oli kysymys edes ellei selittäisi sille erikseen. Kyllä Kalma oli huomannut vähän aikaa sitten että tuon kanssa pystyi puhumaan jos katsekontaktin sai. Harmi vain ettei Luca ollut ihan hirveän kehittynyttä juttu seuraa..
Splinter kääntyi Kalmaa kohden ja Kalma nosti toista kulmaansa katoen poikaa kuin idioottia..
"Käyn katsomassa.." Kalma mumisi jotakin epämääräistä vastaukseksi, pitäen edelleenkin tuota ajatusta maailman tyhmimpänä. Kuvittelivatko että hän nyt omistaisi missään peiliä? Hänhän ei ollut mikään hieno hipiäis nainen..

Kalma poistui huoneesta Ricon katoessa isäänsä kysyvästi kun tuo meni katsomaan makkaristaan jotakin peiliä.. kahta häneltä ei todellakaan löytyisi. Mutta yhden neliskanttisen ihan kohtuu ison peilin Kalma omisti itsellän, vaikka pitikin sitä pölyyntymässä jossakin pöytänsä laatikoissa. No Kalma nappasi sen kainaloonsa ja palasi takaisin teuras huoneeseen.. laittamatta tällä kertaa ovea kiinni ja Luca työnsi karvaisen päänsä sisään. Kalma vain vilkasi koiraa olkansa yli.
"Tässä olisi yksi... toista ei tipu, ei ainakaan minulta." Kalma sanoi laskien peilin teuras pöydälle jääden katsomaan miten kaksikko tähän reagoisi. Luca tepsutteli peremmälle huoneeseen ja jäi katsomaan Hopeaa ihmeissän ensin, mutta aloittikin sitten armottoman räksyttämisen haltiaa kohtaan. Tuolla kun oli aika huonoja ensi kokemuksia haltioista ylipäätänsä, joten reagtio oli tämä. Kimppuun koira ei kuitenkaan käynnyt.. ellei Kalma erikseen käskisi.
"Hiljaa!" Kalma murahti ja läppäi räksyttävää koiraa päälakeen tuntuvasti, niin että Luca vingahti ja meni kaemmas häntä kopien välissä uikuttamaan.

[Dogster]

Hopeasilmä, Splinter

Eivät he olleet salamyhkäisiä, he eivät vain tajunneet, ettei Jack tiennyt Splinterin kykyä. Teleportata peilien kautta! No Jack sitten lähti mumisten jotain, ja Splinter vasta nyt tajusi virheensä. Tuo tuli kohta takaisin, ja laittoi peilin pöydälle. Poika katsoi arvioivasti sitä, ja nosti sitten pystyyn.
"Noh, minä vielä mahdun... Hopea, sinun on varmaan parasta jättää kaikki ruuat välistä nyt.", poika totesi puolidemonille, joka tuhahti jotain. Splinter kääntyi Jackin puoleen, ja alkoi selittää.
"Minä pystyn siirtymään peilistä toiseen, ja viemään mukananikin muutaman hepun... Jos he mahtuvat raameista sisään, eivätkä päästä irti.", velho selitti aavekoiralle, ja virnisti sitten leveästi. "Ihme kun se tuli vasta nyt mieleen.", hän naurahti vaivaantuneena, ja raaputti nenän viertään nopeasti.
"Ei me tarvita kuin yksi tänne, ja toinen vaikkapa metsän suuntaan... Loppu sujuu leikiten.", Hopea sanoi, pieni hymy huulillaan. Hän tiesi satavarmasti, että tämä onnistuisi! Tosin mistä toinen peili? Hmm, Splinter tuskin voisi raahata sellaista haltiakylästä, ei... Splinter rupesi miettimään, miten he saisivat tosien peilin, tai heijastavan pinnan. "Jotain joka heijastaa, jotain joka heijastaa...", poika mutisi samalla, kun käveli ympyrää.

Ja ajatus katkesi, kun Luca tuli siihen haukkumaan Hopealle. Hopea kohotti kulmiaan, kuinka monta koiraa tässä asunnossa oikein oli!? Splinter taas hätkähti, ja huokaisi sitten helpotuksesta.
"Ai, Luca...", hän sanoi samalla kun käveli vähän lähemmäs koiraa. "Höpsö, mitä sinä nyt tuolla tavalla... Hopeahan on kahleissa, ei hän tee mitään pahaa.", hän kyykistyi koiran tasolle, ja naurahti hieman. Ajatukset katkesivat taas, ja ne pitäisi punoa uudestaan...

[suskari]

Aaah, vai että sillä tavalla.. poika siis osasi teleportata peilien kautta minne tahansa missä vain olisi peili? Mutta, mutta yksi vika..
"Joo peili vain metsään, mutta kuka sen sinne vie ja miten?" Kalma kysyi lähes ärähtäen Splinteriltä. "ei kukaan varmaan ihmettele jos kävelen peili kainalossa metsään..?" Kalma lisäsi naljailevaan äänen sävyyn.. kyllä sitä katottiin hyvin pitkään kun melkein koko kaupungin tuntema friikki kanneskelee peiliä metsään. Saattaisi jopa epäilyksiä nostaa ja silloin hän saattaisi joutua kuulusteluun, ja mitä hän selittäisi? Hän vei peilin jollekkin kaverilleen lahjaksi? Joo varmaa toosi uskottavaa, ei menisi läpi vaikka kuinka yrittäisi.. ei ainakaan hänen suustaan lausuttuna.

Tosin Splinterin puhuessa ihan mistä tahansa heijastavasta, mikä kävisi pieneen teleporttaukseen pisti Kalman miettimään. Ei hänellä ainakaan ollut tarpeeksi isoa sellaista mikä sopisi tähän tarkoitukseen täydellisesti..
"Etkö voisi tehdä jäästä sellaista?" Kalma kysyi Splinteriltä, joka oli mennyt paijailemaan Lucaa.
Luca taas Splinterin tullessa silittelemään koira heilutti häntäänsä innoissaan ja lipasi tuon korvan taustaa kielellään kun liian lähelle erehtyi.

Ricokin pöllähti oven suulle lopulta kun oli kyllästynyt olemaan yksin olohuoneessa ja katsoi vähän jokaista kysyvästi, mutta eirtyisen kysyvästi nylkyveitsiä seinällä roikkumassa ja sitten Kalmaa.
"Parempi vain ettet tiedä mitään." Kalma virnisti Ricolle.

[Dogster]

Hopeasilmä, Splinter

Hopea ja Splinter sivuuttivat yhdessä tuumin Jackin sanat, kun miettivät miten he selviäisivät. Kyllähän se jääpeili kävi mielessä, mutta Splinter ei oikein luottanut voimiinsa niin paljoa että voisi kokeilla. Ehkä pienellä harjoittelulla...
"Kyllähä minä voin yrittää, mutta en mene vannomaan, että se onnistuisi... Olen vielä aika aloittelija jäänmuokkauksen kanssa...", poika naurahti hiljaa, ja raaputti niskaansa varovaisesti. Siis ihan sormiensa takia varovaisesti, ne olivat edelleen erittäin arat. "Eli lennän metsään, yritän luoda peilin, ja teleporttaan tänne?", hän vielä selvensi, samalla kun rapsutteli koiraa korvien takaalta mietteliäänä. Sehän VOISI onnistuakkin, mutta Splinter oli edelleen aika epäileväinen, kun oma osuus oli niin suuri.

Ricocin ilmestyi, ja Splinter nosti katseen tuohon.
"Eh, minuakaan ei pahemmin kiinnosta, mitä täällä tapahtuu...", poika virnisti, ja kallisti päätään. Ainut joka oli nyt pihalla, oli Hopeasilmä, joka kallisti päätään kysyvästi.
"Älä edes harkitse kysyväsi.", poika sanoi heti, kun Hopea avasi suunsa.

[suskari]

Aha, sitten hänet, armas pelastaja ja huostaan ottaja päätettiin sitten jättää huomiosta ja jutella keskenään.. Törkeää! Kalma mulkoili kumpaakin murhaavasti tuon tempun jälkeen ja mutisi siinä sivussa jotakin itsekseen. Mokomatkin kiittämättömät paskiaiset!
"Tosin jos olet noin epävarma niin voisit muutaman harjoitella täällä.. tosin luottaen siihen että et räjäytä mitään." Kalma ehotti Splinterille kun tuo tuntui epäilevän hieman kykyjään ja sitä pysyisikö tekemään peilin jäästä. Toivottavasti, muuten Kalma pistäisi nuo vaikka kaivamaan itsensä siintä luolasta läpi jonka Black joskus aikanaan romautti alas. ..Tosin olisi toinenkin reitti, mutta Kalma halusi pitää sen omassa tiedossaan ja vain ensihätä tapauksia varten, eikä tämä ollut sellainen. Plus Hopea ei mahtuisi siintä reiästä kirveenkään kanssa, joten ei onnistuisi ei.
"Entä vartijat? Kyllä ne vähän aikaa katsosivat kieroon jos keskellä yöllä lentää ktka taivaalla, sinut pudotetaan alas ja tapetaan." Rico pamautti sieltä takaa ennen kuin Kalma ehti mitään sanomaan. Fiksu poika..

Luca taas nautiskeli läähättäen saamastaan huomiosta tajuamatta tilanteesta tuon taivallista, mitä nyt vahti tarkkaan raudoissa olevaa haltiaa kokoajan ja reagoi tuon pienimpäänkin liikkeeseen.
"Ehkä tosiaan parempi ettet tiedä missä olet..." Kalma naurahti..

[Dogster]

Hopeasilmä, Splinter

"Viattomia luontokappaleita harvemmin ammutaan, varsinkin jos lentää tarpeeksi korkealla.", poika vastasi tuohon, ja virnisti vinoilevasti. "Usko pois, olen monta kertaa lentänyt jousen kantomatkan ulkopuolella.", hän naurahti, ja jatkoi koiran kapsuttelua. Luca taisi tykätä... Ainakin niin Splinter luuli. Ei hän mennyt vannomaan.
"Ja voin kyllä harjoitella, en ole räjäyttänyt mitään pitkään aikaan... Jos räjähtää, niin ne on sirpaleet."
"Kunhan et itseäsi räjäytä.", Hopea totesi mukahuvittavasti. Mutta Splinterhän oli sanonut että jos jokin räjähtää, niin sirpaleet, ja Splinterin nimi sattumoisin tarkoitti sirpaletta! Ja jos Splinter nyt meni itsensä räjäyttämään... ei kaunista, ei.

Ja Jackin sanoihin... Hopea huokaisi, ja mutisi jotain haltiakielellä. Splinter sattui kuulemaan nuo sanat, ja alkoi nauramaan. Tai ainakin melkein, hän tunki nyrkin suuhunsa ettei alkaisi nauramaan niin että koko luola raikui. Mitä nyt meinasi tikahtua omaan nauruunsa... Kohta hän oli saanut itsensä rauhalliseksi... mutta pelkkä vilkaisu Hopeaan päin laukaisi pojalla naurukohtauksen. No nauru pidentää ikää, eikö?

[suskari]

"Ellei sitten jollakin satu olemaan mukanaan pitkän matkan jouskaria. Silloin sinun on lennettävä tooodella korkealla, ettei nuoli edes hipase sinua." Kalma pamautti vuorostaan faktaa, vaikka se nyt olisikin hyvin pieni todennäköisyys että yksikään vartija kantaisi mitään tuollaisia leluja mukanaan. Ne oli enemmänkin kentille tarkoitettuja leluja ne.
"Mutta eiköhän pimeä sinua suojaa jonkin verran.." Kalma mumisi kuitenkin suostuen tuohon Splinterin ideaa, vaikkei ollut innoissaan. Lähinnä siksi, että pelkäsi Splinterin jäävän kiinni ja jos tuo sanoo sanaakaan hänestä.. hän olisi hirttolavalla tuon kanssa, vain ehkä pää puu pölkyn päällä ja teloittaja vieressä kirveen kanssa. Hän ei halunnut kuolla vielä.. tai no uudestaan. Kaikki oli vielä edessä päin, ihan kaikki.
"Kunhan et vahingoita ketään..tai mitään." Kalma mumisi Splinterille kun tuo puhui että sirpaleet saattaisivat lennellä pitkin ja poikin silloin. Jos tuo rikkoisi jotakin niin Kalma heittäisi tuon ulos..

Kalma ja Rico kääntyivät katsomaan Splinteriä joka ilmeisesti repesi nauramaan Hopean sanojen jälkeen. Luca taas oli ihan halolla päähän lyödyn näköinen muutaman sekunnin ajan, mutta alko sitten heiluttamaan häntäänsä iloisesti ja haukahti. ..vaikkei edes koira parka ymmärtänyt mistä oli taaskaan kysymys.

[Dogster]

Hopeasilmä, Splinter

Hopeasilmä kohotti kulmiaan, kun Splinter naureskeli koko ajan tuolle. No ainakin oli sen verran käytöstapoja, että nyrkin suuhunsa. Ei ainakaan räkättänyt koko aikaa.
"Juuh, pimeys, niih...", poika sai vaivoin sanotuksi, pidellen kylkeään. Huuh, vihdoin se loppui. Splinteriä oli mahdoton saada kiinni, kun hän pääsi ilmaan, se oli todistettu jo niin moneen kertaan, ettei enään tosikaan. Oli pimeä tai ei. Ja kuka nyt ampuisi alas kotkan? No joku idiootti, mutta kotka oli sen verran pieni maali, ettei ihan heti kannattaisi tuhlata nuoliaan siihen.

"Hehe, yritän.", poika vastasi viimeiseen, pienen virneen kera. Tästähän tulisi kivaa!
'Kivaa? Hitto vieköön, mitä jos vahingossa tapat kaikki!?', Tooru säksätti heti, ja Splinter joutui ravistelemaan vähän päätään. Hyshys, ei nyt!
"Seinät saattaa kärsiä, jos jokin menee pieleen.", velhonalku kuitenkin varoitti, ja nousi vihdoin koiran tasolta ylös, vaikka pystyikin helposti rapsuttamaan koiraa niskasta. Kun kerta oli niin lyhyt...

[suskari]

Kalma ja Rico tuijottivat kumpikin Splinteriä kuin jotakin tärähtänyttä, Kalma tosin pahemmin ja oli jo vähällä motata tuota takaraivoon nyrkin kanssa. Ei ollut kohteliasta nauraa yksin omiaan ilman että kertoisi muille.
"Rauhoitus jo poika.." Kalma sanoi kun tuolla tuntui olevan lieviä vaikeuksia saada itseään hillityksi, vaikka pitikin nyrkkiä suussaan. Miten se edes mahtui tuon suuhun?

Splinterin seuraavien sanojen jälkeen Kalman tuijotti poikaa hyvinkin paheksuvasti.. vai että vain seinät vaarassa! Sehän sitten tarkoittaa että tuolta voisi VÄHÄN sirpaleet lennellä pitkin asuntoa.
"Vai että vain seinät... saat sitten lentääkkin pihalle harjoittelemaan, kotini ei tarvitse tuuletus aukkoja." Kalma sanoi vetäen kätensä lanteilleen hyvinkin toruvan näköisenä, näyttäen ihan joltakin toruvalta isältä. Rico taas virnisti pienesti näylle ja sai mulkkauksen osakseen Kalmalta.
"Äläkä sano yyyyyhtään mitään, ellet halua myös ulos" Kalma sanoi kun Rico näytti siltä kun aikoisi avata turpansa sanoakseen jotakin näsäviisasta.

"Mutta rakas haltiamme varmaa haluaa päästä jo irti.." Kalma sanoi nuostessaan ylös ja kävellessään lähemmäs haltiaa.. Luca nosti siintä aikamoiset metelit ja alkoi räksyttämään kuin hullu, eikä hiljennyt enää Kalman käskystäkään. Kalma tuijotti räksyttävää koiraa hetken kysyvästi, mutta oli sitten hiljaa. Tästä puhuttaisiin Luca vielä..
"...mikäli voin luottaa siihen ettet tapa minua." Kalma sanoi haltialle Lucan räksyttämisen läpi, joka hyppi ja pomppi haukkuen ollen ihan valmis käskystä käymään Hopen pilliin kiinni.

[Dogster]

Splinter, Hopeasilmä

Splinter ei oikeastaan tunkenut nyrkkiään suuhunsa, vaan puri nyrkkiään niin että jäljet jäi... Jos niitä entisten jälkien lisäksi enään huomaisikaan. Mutta kun Hopean sanat olivat olleet niin... Hopea itse ei tainnut pitää ideaa huvittavana, mutta minkäs teet.

"Höh.", poiak virnisti varsin suloisesti, ja pidätteli uutta nauru kohtausta. "En minä nyt ihan sellaista vaaraa tarkoittanut... lattialle ilmestyy vettä, ja muutama naarmu saattaa seinille tulla, mutta eipä sitten muuta.", hän täsmensi, mutta valmistautui lähtemään pihalle. Jos ei muuta niin lentämään metsänreunaan harjoittelemaan. Tosin Splinter ei ollut ihan varma, että mitenkäs se onnistuisi...

Hopea kohotti päätään, kun Jack mainitsi jotain hänen kahleistaan. No mies odotti kiltisti, kun kahleitten kanssa rämplättiin, samalla kun koira räkytti niin että korvissa vihloi.
"Hätiä mitiä... Täältä pääse ollenkaan ulos, jo sinut teilaa, tai edes yrittää.", puolihaltia totesi rauhallisesti, vaikka yliherkät korvat kestäneet koiran haukuntaa... ei kestäisi kovinkaan kauaa.
"Tuota, miten Lucan saisi hiljaseksi...?", hän kysäisi samalla, kun hierasi korvaansa. Eäääh...

[suskari]

"Hmm, no jos pysyy siinä niin saat luvan ihan itse siivota sotkut ennen kuin karkaat minnekkään pielisi kautta. Muuten saat seuraavalla kerralla sati kutia minulta." Kalma sitten selitti Splinterille tuon sanoessa että ne mahdolliset tuhot jäisivät vain ja ainoastaan pintanaarmuiksi ja vesilätäköiksi. Toivottavasti niin oli, muuten Splinter saisi elämänsä sati kudin Kalmalta ja siihen päälle elämänsä huudot.
"ja usko pois en ole mikään hellä kätinen kurittaja." Kalma lisäsi vielä.

"Hmh, hyvä niin.. Mutta uskoakseni seuraava kohaamisemme yhtä valoisa." Kalma virnisti pienesi loppu sanoillensa. Totta kai tuo haltian ruoja häntä tämän tapahtuman jälkeen alkaa metsästämään, olivathan he sentään vihollisia toisilleen ja vain sillä tekosyyllä että hän oli ihmisten puolella. Ei ollut, ei.. ainakaan ihan innoissaan ja alueitaan suojelemassa. Jos ihmiset häviäisivät niin sillä nyt tuskin oli paskaakaan väliä hänelle. Kalma varmaan siirtyisi jonnekkin muualle asumaan, kunhan olisi ensin varmistanut että Blackin kanssa välit pysyisivät hyvänä- jos tuo hengissä siinä vaiheessa enää olisi.
Ja jos ihmiset karkoitettaisiin saarelta Kalma jäisi tänne, ei aavekoira pystyisi elämään isossa kaupungissa missä oli paaaljon ihmisiä. Hänellähän tilttaisi harvasen päivä ja se nyt ei olisi ihan hyvä juttu.

Kalma vilkasi räksyttävää Lucaa ja sitten Ricoa merkistevästi, joka nappasi koiraa kaulapannasta kiinni ja talutti haukkuvan koiran ulos huoneesta laittaen samalla oven kiinni ja jääden Lucan seuraksi.
"Noin." Kalma virnisti ja aivoi taskustaan kahleiden avaimet päästäen haltian vapaaksi.

[Dogster]

Splinter, Hopeasilmä

"Tottakai tottakai.", poika myöntyi ehtoihin... He, veden siivoaminen oli helppoa. Tarvittiin vain moppi. Tai sitten loisi pari jääpuikkoa siitä lattiasta olevasta vedestä ja laittaisi ne ämpäriin sulamaan ihan kaikessa rauhassa...
"Tsah, et voi olla NIIN ankara...", poika virnisti itsekseen. Ei, Splinter ei pystynyt uskomaan että ketään oli varsinaisesti ankara kurittaja... No turpiin vedon hän piti sillä rajoilla, mutta siitä yli ja sitten oltiin jo ankaria. Ja Jack tuskin keksisi sellaista rangaistusta, mitä Splinter ei sietäisi. He-he...

"Seuraava kerta on seuraava kerta... Ja riippuu ihan siitä, että tunnistanko sinua ollenkaan.", Hopea totesi hiljaa, ja hymähti kevyesti. Sokeuteen oli hyvä vedota... Minkä hän sille voi että tunnisti kaikki nimenomaan äänistä. Jos siis Jack kipittäisi koiramuodossaan ihan hiljaa ohi, ei Hopea tunnistaisi tuota Jackiksi... välttämättä. Mutta siitä ollaan hiljaa, eikös?
Ranteet pääsi vapaiksi, ja puolihaltia hieraisi ranteitaan. Ihan refleksi, mutta hieraisipa silti. Nimittäin kädet olivat hänen ainoa tapa selvitä maailmasta, jos hän nekin vielä menettäisi, edes hetkeksi, saisi se hänet hulluksi. Toimettomuus ei kuulunut hänen leipälajeihinsa, ettäs tiedätte. Splinter käveli lähemmäs miestä, katsomaan että tuo varmasti oli kunnossa. Olihan tuo, paria ruhjetta lukuunottamatta... No mitäs meni riitaa haastamaan.
"Kiitos.", demoni totesi Jackille, ja nousi sitten seisomaan. Käsi laskeutui automaattisesti takana olevalle seinälle...
"Olemmeko maan alla?", mies kysyi heti, pikaisen tilanne arvion jälkeen.

[suskari]

No totta kai Kalma vetäisi Splinteriltä vaikka hampaat kurkkuun jos tuo hänen asuntoaan kävisi tempuillaan tärvelemään yhtään. Tai oikeastaan hän voisi ihan hyvin sitoa tuon sänkyynsä kiinni perse ylhäällä ja muutaman kerran kynsillään raadella sitä auki. Uskokaa pois tuhot olisivat paljon pahemmat kuin ruoskasta tai raipasta saadut iskut. Olisi takamus ainakin hellänä seuraavat kolme nejä viikkoa, jos ei pidempääkin. Mutta ehkä kannattaisi olla siintä ajatuksesta vain ihan hissukseen Splinterille. Järkyttyisi poika parka vielä pahemman kerran.
"Voi kyllä voin." Kalma virnisti mainitsematta mitään ajatuksistaan.

Katse siirtyi Hopeaan joka sanoi, ettei seuraavalla kerralla varmaan edes tunnistaisi häntä ollenkaan. Kalma tuijotti haltiaa muutaman sekunnin kysyvästi, kunnes vain naurahti kuivasti ja totesi siihen haastavasti. "Se jääkööt nähtäväksi."
Ja totta kai Kalma käyttäisi koira muotoaan tuota vastaan kaikilla mahdollisilla herkuilla, eihän tuo tiedä siintä yhtään mitään ja parempi niin. Olisi kakkosen lisäksi yksi ässä hihassa sentään.
Haltian kiitokseen Kalma taas ei sanonut yhtään mitään vaan seurasi tarkkaan kun tuo nousi ylös ja esitti kysymyksensä, mikä sai Kalman virnistämään pienesti.
"Hyvin arvioitu.." Kalma sanoi kävellessään ulospäin teurashuoneesta, mutta pysähtyi vielä ovelle vilkaisten kaksikon päälle olkansa yli.
"Tuletteko?" Kalma kysyi itsestään selvyyden asian ja meni sitten katsomaan miten Rico pärjäisi Lucan kanssa... Tuossahan nuo kaksi keskellä olohuonetta olivat toistensa kimpussa aika rajunkin näköisesti, koirat murisivat toisilleen ja terävät hampaat välähtelivät esillä kuin valmiina iskemään vastustajan kuoliaaksi, vaikkei niin ihan ollut. Tämä oli vain eräänlaista painia, jos niin voisi sanoa.
Kalma katseli hetken pää kinkallaan koirien nahistelua ja siirtyi sitten naurahtaen istumaan nojatuoliin seuraamaan pikku esitystä. Luca ja Rico katsoivat vain että kumpi tässä olisi vahvempi, ei muuta.. Tosin se meno saattaisi kylläkin hetkessä muuttua hyvinkin äksyksi, silloin veri lentäisi. Silloin Kalma puuttuisi peliin.

[Dogster]

Splinter, Hopeasilmä

Ruumiillinen kidutus ei toiminut enään Splinterillä. Jack voisi vaikka repiä häneltä käden irti, mutta silti Splinter ei osaisi mieltää sitä oikeaksi rangaistukseksi. Jos siis vähän kärjeistettiin. Kyllä se varmasti tuntuisi kipeältä, mutta eh... Sitä oli aika selittää, mikä siinä oli.

Krhm, olisikohan Hopean pitänyt loukkaantua? "Se jää nähtäväksi"... Joo, niin, aivan, Hopea näkisikin silloin. Hyvinkin selvästi. Pitäisikö suuttua? No ei! Ei Hopea osannut suuttua. Aukoa päätään kyllä, mutta ei suuttua.
"Hmm? No miksei...", mies sanoi samalla, kun lähti seuraamaan Jackia olohuoneen puolelle... Ainoastaan kuullakseen, kuinka kaksi koiraa murisi toisillensa. Hopea kohotti kulmiaan, ja "vilkaisi" Splinteriä päin, joka myöskin näytti hieman säikähtäneeltä.
"T-tuota... Jack, eika he ole tosissaan?", poika kysäisi mieheltä, joka löjähti nojatuolillensa istumaan sen sijaan, että olisi tuohon puuttunut. Splinter ei ihan tuollaisesta leikistä pitänyt, tuskin tiesikään sellaista asiaa kuin "leikkitappelu".

[suskari]

Kalma vilkasi kakiskon suuntaan laiskan näköisesti olkansa yli ja kohotti sitten hieman toista kulmaansa, tuijottaen herroja hetken aikaa hyvinkin kysyvästi.
"Ei nyt suinkaan... pojat vain katsovat kumpi on se vahvempi puolisko." Kalma naurahti pienesti ja hiljeni seuraamaan esitystä kun kaksi koiraa oli toistensa kimpussa. Mikei Kalmaa kumpikaan käynnyt uhmaamaan? No Kalma oli vanhin koko poppoosta ja näin automaattisesti eräänlainen johtaja, sekä vahvin. Eikä vahvuutta kyllä pahemmin tarvinnut todistella, ainakaan vielä.. Rico saattaisi jossakin välissä koittaa suistaa häntä jäävuoren huipulta alas, siis jos tuolla tuon verran koiramaisia puoliaan oli puoliverisyydestään huolimatta. Kalma ei olisi yhtään ihmetellyt jos Rico ei olisi osannut liika ihmismäisyyttään koirien tapoja..

Ja kohta se nahistelu olikin sitten ohi ja Rico oli seismassa jalat haarallaan Lucan yllä hampaat paljastettuna ja niskakarvat pystyssä, sekä häntä uhmakkaasti ylhäällä. Luca taas makasi selällään häntä koipien välissä ja uikutti hiljaa kertoen ruumiin kielellään että Rico oli johtavammassa asemassa kuin saksanpaimenkoira itse. Kalma tosin ei ollut pahemmin ihmeissään Ricon voitosta olihan Luca jalkavammainen ja tuolla oli sen takia huono hakea tasapainoa tappelun aikana kovinkaan nopeasti. Se haittasi yhteenottoja melkoisesti.
Rico nousi Lucan yltä pois ja kolmijalka mönki pois paikalta Kalman luokse hakemaan jonkin asteista turvaa. Kalma hymähti ja laski kätensä koiran päälaelle kapsutellen kevyesti koiran korvantaustoja. Tilanne oli rauhoittunut ja Rico oli jäänyt istumaan aloillensa vähäksi aikaa huilimaan.
"Et ole ennen tainnutkaan nähdä tuollaista tappelua?" Kalma kysyi Splinteriltä rapsutellessaan Lucaa ja samalla näin varmuuden vuoksi tarkisti ettei saksanpaimenkoiraa sattunut..

"Haluatteko mitään syötävää tai juotavaa?" Kalma kysyi sitten vielä.. Kalma ainakin uskoi että yhdellä sun toisella oli jo nälkä, tai no ainakin hänellä oli.