Suostu, tai... || Rakki

Länsikujat sijaitsevat kauimpana linnasta. Täälläpäin asustaa yleensä köyhin väki ja länsikujat ovat tunnettuja hämäristä hiippareista. Länsikujat tuhoutuivat täysin palossa, ennen toisen tannersodan alkua, kiitos haltioiden hyökkäyksen. Nyttemmin, kun tannersota on päättynyt, on länsikujia alettu rakentamaan uudestaan. Siltikin, alueelta löytyy yhä palaneita raunioita, vaikka uusia rakennuksia on alkanut kohoamaan sinne tänne.
Länsikujilta on helpointa livahtaa kylän alla risteileviin, valtaviin viemäriverkostoihin. Osa verkostosta on ihmisten itse rakentamaa, osa taas luonnon muovaamaa, niin käytäviä kuin luoliakin. Tätä kautta ei kuitenkaan tiettävästi pääse kylään sisälle, vaikka käytävä muurien alitse olisi helpoin tapa livahtaa sisään. Mutta sellaista ei kuitenkaan ole olemassa vai onko?

Valvoja: Crimson

ViestiKirjoittaja suskari » 15 Tammi 2010, 08:12

Jos Hopea olisi mitään sanonut ääneen siintä, että Kalma putsasi tuon naamaa, jonka tuo olisi voinnut itsekkin tehdä mukamas niin Kalma olisi tylysti pamauttanut märän rätin tuon naamaa ja käskenyt tuon sitten itse pestä haavansa. Olisi edes iloinen että Kalma vaivautui olemaan näin ystävällinen tuota kohtaan, vaikkei pitänytkään haltoista sen pahemmin muutaman huonon kokemuksen jälkeen.
"Nooh, olenkos minä niin paha murhaaja kuin väitetään?" Kalma kysyi virnistäen kastaen pyyhkeen vedessä ja siirtyen käsien pikku nihraumia putsaamaan, joissa ei kauaa mennyt ja sitten vielä kyljestä sun muualta töhnät haavoista pois ja se olisi valmis.
"Oleppa hyvä." Kalma hymähti ja meni viemään keittiöön vatinsa, ollen vähällä törmätä Splinteriin joka tuli ruokien kanssa olohuoneen puolelle.

Luca nosti päätään kuin vieteriukko konsanaan kun Splinter kutsui koiraa ja pelkkä houkutteleva ruuan tuoksu sai koiran nousemaan ylös ja löntystelemään pojan perässä keittiöön. Mutta keittiössä Luca istahtikin lattialle ruoka paikkansa viereen odottamaan, että Splinter saisi laitettua ruuan siihen. Kalma oli opettanut ettei saisi rynniköidä ruoka kulholle, oli kuinka nälkä tahansa. Ja kun Luca sai kuppinsa tuo suurinpiirtein hyökkäsi sen kimppuun ja kävi iloisena syömään sitä.
Kalma taas katseli sitä hetken aikaa sivusta pienesti hymyillen. Ei sitä voinnut kuin olla tyytyväinen tuohon koiraan, niin tottelevainen ja lojaali... Hänestä ei voisi sanoa ihan samaa. Kalma oli saanut usein kuulla tottelemattomuudestaan ja jääräpäisyydestään.

Rico taas jo ihmisen muotoon vaihdettuaan istahti jo pöytään, ottaen oman annoksensa... katsoen sitä hetken aikaa. Käsinkö hänen pitäisi tämä syödä?
"Hei, Splinter jotakin taisi unohtua." Rico huudahti pojalle, joka näköjään oli mennyt unohtamaan aterimet.
"Ne on tuolla laatikossa.." Kalma sanoi huikaten yhden laatikon suuntaan ja napaten itselleen raakaa lihaa kaapista, mennen syömään sitä olohuoneeseen.
suskari
 

ViestiKirjoittaja Dogster » 15 Tammi 2010, 14:41

Splinter, Hopeasilmä

Splinter naurahti koiralle, kun tuo syöksähti ruokakupille, jonka hän oli juuri saanut laskettua alas oikealle paikalleen. Onneksi odotti, Splinterillä ei vältämättä ollut kaikkein paras tasapaino kumartuessaan. Hän rapsutti nopeasti koiran niskaa, mutta alkoi sitten keräämään myös haarukoita kasaan. Niiden puuttuminen oli huomattu näköjään.
"Anteeksi, mutta minulla on vain kaksi kättä ja kolme lautasta.", poika naurahti, kun kuuli Ricon ja Jackin huikkauksen. Kohta kuului kilinää, ja poika raahasikin omaa lautastaan ja kolme paria haarukoita ja vietsiä mukanaan. "No nyt onnistuu."

Hopea ei sen takia virkannutkaan, ettei tarvitsisi itse tehdä mitään. Laiskalla päällä. No ainakin melkein.
"Pitääkö minun toistaa se mitä sanoin aiemmin?", mies naurahti, muistuttaen hieman siinä sivussa, että Hopea oli jo myöntänyt oman virheensä. Ja sen myöntäminen oli ollut vaikeaa. Mutta toisaalta, Hopea ei tahtonut millään ilveellä valehdella. Se ei oikein luonnistunut, totuus ikäänkuin lipsahti aina hänen suustaan, jos hän yrittikään valehdella.

Ja ruoka tuli olohuoneeseen! Haltia hymähti, ja nappasi sitten paitansa päälleen. Vaikka olikin sokea, ei hän silti halunut puolialasti kävellä. Splinter huokaisi samalla, kun istahti alas oman lautasensa kanssa.
"Toivottavasti maistuu, en ole pitkään aikaan kokannut mitään keittiössä.", hän paljasti samalla, kun otti ensimmäisen haukun. Itselleen ihan kalaa ja vähän porkkanaa, pari palaa. Löytänyt kaapista, ja tottakai ottanut hieman, kun kerran Jackin lupa oli. Ja ihan hyvää oli, vaikka olikin pitkä aika viime kokkailuista.
Splinter, Ice Prince || Roka, Blind Loner || Copper, Righteous Man || Argen, Lenient Beast || Sullivan, Guardian of Animals || Nelladel, Night Hunter
Tänne päin,, jos sinulla on peli-idea tai tahdot kurkata avoimena olevia tärkeitä ja ei-niin-tärkeitä peli-ideoita.

"I'm a cockroach remember, I just keep coming back!"

Ava (c) Minä.
Avatar
Dogster
Aatelinen
 
Viestit: 1974
Liittynyt: 04 Touko 2009, 20:00
Paikkakunta: Tuntematon planeetta

ViestiKirjoittaja suskari » 16 Tammi 2010, 15:41

Rico naurahti pienesti pojan sanoille, että tuolla oli vain kaksi kättä ja kolme lautasta. Saihan ne tarjoilijatkin huomattavasti enenmmän kannettua ja hyvinhän se vaikutti menevän. Puoliverinen kuitenkin päätti olla huomauttamatta asiasta sen pahemmin, ettei vahingossakaan jäisi ilman ruokaa jos Splinter päättäisi loukkaantua puoliverisen sanoista.
Ja sieltä ne tarvikkeet tulivatkin ja Rico nappasi omansa siintä samantien käsiinsä. Oli nälkä..

"Ei suinkaan.. Mutta teillä haltoilla on aika kiero käsitys minusta, olen auttanut jo monet suippokorvat pakoon, korvausta vastaan tietenkin... ja toivon sellaista sinultakin joskus." Kalma selitti haltialle saavuttuaan takaisin olohuoneen puolelle ja repi sitten terävillä hampillaan lihaa irti. Mitäkö lihaa tällä kertaa? Ihmisen.. paremmin sanottuna lapsen, jonka Kalma oli josku napannut metsästä kainaloonsa kun tuo oli hieman eksynyt ja päättänyt tuon elämä täällä. Kukaan ei tiedä vielläkään siintä.. ja parempi niin, syyttävät vain verisesti haltoita katoamisesta. Sodasta sentään oli jotakin hyötyä hänellekkin.

Rico aloitti syömään ja vilkasi Splinteriin kulmiensa alta. "On hyvää." Rico sanoi ja jatkoi kaikessa rauhassa syömistä. Kalma taas jäi sivummalle syömään omaa lihaansa, sillä tuskin kukaan hänen herkuttelujaan haluaisi pahemmin katsella.
"Oikeastaan voist ryhtyä treenaamaan minua... osaan kyllä taistella, mutta en ole koskaan taistellut haltoiden kanssa, pahemmin. Ymmärrät varmaan?" Kalma hymähti pienesti ajatellessaan kuinka se kirottu kenraali saisi kerrankin turpiinsa. Ainoa haltia, jota Kalma vihasi koko sydämmestään, melkein samalla tasolla kuin ihmisiä.
suskari
 

ViestiKirjoittaja Dogster » 16 Tammi 2010, 16:02

Splinter, Hopeasilmä

Splinter ei ollut mikään tarjoilija! Jos hän kokkasi, hän kokkasi yleensä vain yhdelle, joissain tapauksissa kahdelle. Ei ollut ennen hänen tehtävänään hoitaa tälläistä määrää... No mitä sitä parkumaan, maito kun oli jo lattialla.

"Kierous on katsojan silmässä. Ei minuakaan mitenkään... mukavana tapauksensa pidetä.", Hopea virnisti hieman, ennenkuin rupesi syömään. Kyllähän häntäkin hieman kieroon katsottiin, ei vain yhtä paljoa kuin Jackia. Johtui varmaan siitä, että hän osasi olla kohtelias, ja hoiti ihmisiä pois päiviltä. Eikä ollut niin paljoa vaaraksi omilleen. Mutta silti, tuskin kukaan pistäisi pahakseen jos hän katoaisi maisemista.

"Treenaaminen ei kuullosta pahalta, mutta minulla on hieman erillaisempi tyyli kuin haltioilla yleensäkkin. Joten kannattaa pitää se mielessä... Mutta treeni on treeni.", puolidemoni totesi kun oli saanut suunsa tyhjäksi. Splinter naurahti itsekseen, ja nielaisi ennenkuin avasi oman suunsa.
"Hopea toimii miekkailunopettajani, joten voidaan harjoitella yhdessä.", hän naurahti iloisesti, ja Hopea tuhahti jotain... "Jos olisit nähnyt hänen ottelun erään velhon kanssa, olisit sinäkin alkanut opettamaan häntä.", hän kertoi nostaen toista kulmaansa. Splinter tietysti tulistui... tai no ei tulistunut, mutta närkästyi ainakin.
"Hei! Minä sentään voitin sen erän!", hän sanoi heti, ja oli purra kieleensä ruvetessaan taas syömään. Ärh. "Niin, juuri ja juuri.", puolidemoni muistutti, ja jatkoi taas syömistä kuin mitään ei olisi tapahtunut. No eihän tässä mitään ollutkaan tapahtunut, kunhan vain hiukan härnäsi nuorempaansa. Inhottava tapa, mutta härnäämisestä oli tullut elämäntapa.
Splinter, Ice Prince || Roka, Blind Loner || Copper, Righteous Man || Argen, Lenient Beast || Sullivan, Guardian of Animals || Nelladel, Night Hunter
Tänne päin,, jos sinulla on peli-idea tai tahdot kurkata avoimena olevia tärkeitä ja ei-niin-tärkeitä peli-ideoita.

"I'm a cockroach remember, I just keep coming back!"

Ava (c) Minä.
Avatar
Dogster
Aatelinen
 
Viestit: 1974
Liittynyt: 04 Touko 2009, 20:00
Paikkakunta: Tuntematon planeetta

ViestiKirjoittaja suskari » 16 Tammi 2010, 16:46

Niin Kalman ongelma oli siinä, että tuota pidettiin hyvinkin paljon tunteettomattomana piskinä, joka ei ajatellut mitään muuta kuin tappamista, eikä myöskään omistanut minkään näköisiä tapoja. No se oli ihan totta, mutta täys tunteettomaksi ei voisi aavekoiraa sanoa. Kalma ei olisi muuten säästänyt ollenkaan Splinterin tai Hopean henkeä tai ainakin jättänyt oman onnensa nojaan.

"Ei se mitään, kunhan saisin jonkun jonka kanssa harjoitella.. Blackillä kun ei työnsä ja vaimonsa puolesta paljoa aikaa siihen ole. ....tosin en ole koskaan uskaltanut kysyä." Kalma hymähti pienesti lopun ja haukkasi lihastaan aimo palan, joka meni muutamassa sekunnissa alas. Kalma vilkasi Splinterin päälle.
"Minusta tuntuu, että sinä poikaseni jäät jalkoihin.." Kalma naurahti melko lokukkaavasti Splinterille. No olihan tuo häneen verrattuna aikamoinen aloittelija taistelu hommissa, hänkin oli saanut tuon muutamalla iskulla maahan silloin.. joskus.
"Onneksi en ollut näkemässä." Kalma mumisi jotakin vastaukseksi ja seurasi katseellaan kun Luca tuli ulos keittiöstä maha pinkeänä mennen takan viereen omaan koriinsa sulattelemaan annostaan. Koira haukotteli makeasti..

"Taidat sopia paremmin hellan ääreen.." Rico virnisti Splinterille kun tuo väitteli Hopean kanssa. Kalma taas naurahti sivussa unohtuneena omiin mietteihinsä hiljaa.
"..Muuten mistä sinä sen kivan tauoinnin olet saannut?" Kalma kysyi lähes mumisten.
suskari
 

ViestiKirjoittaja Dogster » 16 Tammi 2010, 17:21

Splinter, Hopeasilmä

Splinter näytti hapanta naamaa Jackille, kun tuo sanoi että hän jäisi jalkoihin.Luuliko tuo ihan tosissaan, että Splinter olisi niin helppo nakki? Hän ei halunut silloin tapella tosissaan, koska oli Jackille velkaa, ja Tooru ei voinut tapella tosissaan, koska oli jo silloin pahasti kohuilla. Näkisi vain kun Splinter yrittäisi tosissaan... Kyllä hän saisi aikamoisen tappelun pystyyn, jos jaksaisi.

Ja heti perään, hapan naama Ricolle, kun tuo naureskeli että hän sopisi paljon paremmin hellan ääreen. Splinter yritti nielaista, että voisi sanoa jotain erittäin sapekasta, mutta Jackin kysymys sai ruuan menemään väärään kurkkuun. Poika nousi samantein seisomaan, pinaen toisella kädellä kurkustaan, ja toisen käden kyynärvarteen yski. Hän otti pari askelta taaksepäin, nojaten seinään sitten. Hopeasilmä nousi siltä seisomalta itsekkin, kun luuli että poika tukehtuisi.
"Splinter?"
Pojan henki alkoi taas kulkemaan kohta, ja poika nosti kättään hieman. "Olen kunnossa, olen kunnossa.", hän huohotti, vaikka pitikin toista kättään edelleen kurkullansa. Himputti kun särki... Ja kysymys oli saanut Splinter ihan kananlihalle. Oli nimittäin arkaan paikkaan osunut tuo kysymys oli.... Edelleen hän nojasi seinään, mutta samalla myös polviinsa hieman, laskettuaan ensin kätensä alas. Hopea istuutui takaisin alas, mutta hänestä huomasi että hän nyt tarkkaili Splinteriä. Ja tuo tatuointi... Se kiinnosti häntäkin. Ei hän tiennytkään, että Splinterillä oli tatuointi.
Splinter, Ice Prince || Roka, Blind Loner || Copper, Righteous Man || Argen, Lenient Beast || Sullivan, Guardian of Animals || Nelladel, Night Hunter
Tänne päin,, jos sinulla on peli-idea tai tahdot kurkata avoimena olevia tärkeitä ja ei-niin-tärkeitä peli-ideoita.

"I'm a cockroach remember, I just keep coming back!"

Ava (c) Minä.
Avatar
Dogster
Aatelinen
 
Viestit: 1974
Liittynyt: 04 Touko 2009, 20:00
Paikkakunta: Tuntematon planeetta

ViestiKirjoittaja suskari » 17 Tammi 2010, 17:27

Kyllä Kalma vain ajatteli, että Splinter jäisi jalkoihin kun ajatellen millainen kokemus ero heillä kahdella kuitenkin oli loppujen lopuksi. Plus kuinka monta kertaa Splinter olikaan taistellut elämästä ja kuolemasta ihan kunnolla.. tarkoittaen että vastustaja ei aijo antaa minkään näköistä armoa ja on ihan tosissaan tappamassa poikaa ja tekee sen kaikin keinoin? Kalma uskoi, ettei Splinterillä paljoa tuollaista kokemusta ole... toisin kuin hänellä.
"Haluatko kenties kokeilla onneasi minua vastaan?" Kalma kysyi virnistäen pienesti. Poika saisi komeasti turpaansa. Kalma söi viimeistekin lihat mahaansa ja ryhtyi nuolemaan sormiaan verestä puhtaaksi.


Rico vain virnisti pienesti Splinterin mulkoilulle, mutta sekin ilme muuttui kun Splinter oli vähällä tukehtua omaan kalaansa Kalman kysymyksen jälkeen. Rico hyppäsi puolittain psytyyn kun Splinter hoiperrellen kauemmas ottaen seinästä tukea.. Kaikki tuijottivat poikaa, seuraillen minne suuntaan pojan kunto menisi ja saisiko tuo kalansa alas. No lopulta tuo sanoi, että kaikki oli hyvin.. Rico istahti takaisin alas istumaan.
"Ei se nyt paha kysymys voinnut olla?" Kalma kysyi katsellen Splinterin päästä varpaisiiin, ollen vähän kummissaan tuon reaktiosta tai ei mitään vähääkään. "Ellei siihen sitten liity jotakin.."
suskari
 

ViestiKirjoittaja Dogster » 17 Tammi 2010, 17:55

Splinter, Hopeasilmä

Miten Splinteristä tuntui, että häntä kiusattiin juuri! Mitä pahaa hän oli tehnyt? No aika paljonkin... mutta viimeaikoina hän ei ollut tehnyt juurikaan mitään ansaitsaakseen tälläisen kohtelun!

Kysymyksestä aiheutunut tukehtumiskuolema onnistuttiin välttämään nippa nappa. Splinter sulki silmänsä vähäksi aikaa, kun kuuli Jackin kysymyksen. "Liitty... mutta se ei pahemmin kuulu muille.", hän sitten vastasi, ja pisti kädet puuskaan, nojaten seinään ja aktsoen muualle koko kolmikosta. Yritti suojata itseään, hän ei pahemmin halunut puhua aiheesta kenellekkään, ja varsinkaan sellaiselle henkilölle, joka ei tiennyt hänen pikkuista salaisuuttaan, jota hän oli alkanut varjelemaan...
"Liittyykö tämä entiseen oepttejaasi?", Hopea sitten kysäisi, ja sai vastauksekseen vain tuhahduksen. "Minkä ihmeen takia työnnät nokkasi juuri minun asioihini?", hän ärähti Hopealle, joka kohotti tyynesti toista kulmaansa.
"Koska omat asiani eivät ole läheskään yhtä mielenkiintoisia.", puolidemoni vastasi, ja alkoi taas syömään, aivan kuin mitään ei olisi tapahtunut. Splinter ei halunut puhua, olkoon sitten niin.
Splinter, Ice Prince || Roka, Blind Loner || Copper, Righteous Man || Argen, Lenient Beast || Sullivan, Guardian of Animals || Nelladel, Night Hunter
Tänne päin,, jos sinulla on peli-idea tai tahdot kurkata avoimena olevia tärkeitä ja ei-niin-tärkeitä peli-ideoita.

"I'm a cockroach remember, I just keep coming back!"

Ava (c) Minä.
Avatar
Dogster
Aatelinen
 
Viestit: 1974
Liittynyt: 04 Touko 2009, 20:00
Paikkakunta: Tuntematon planeetta

ViestiKirjoittaja suskari » 17 Tammi 2010, 18:33

"Hoo, pelottava tatuointi.." Kalma naurahti varsin pilkkaavasti Splinterin sanoihin ettei ah mahtavan ja suuren tauoinnin salaisuus kuulu heille. Olihan hänelläkin rinnassaan vasemmalla puolella koiranpää tatuointi.. tai no se ei ollut edes tatuointi vaan sinetti siintä, että tämä keho oli hänen omansa nykyään. Muuta merkistystä sillä ei oikeastaan ollutkaan. Ja ei Kalma vielläkään tiennyt mitään kirotuista tatuoinneista, tai muustakaan joten ei nähnyt mitään pahaa tuossa tauoinnissa.
"Opettajaasi?" Kalma kysyi ja käveli lähemmäs Splinteriä asettuen nojaamaan olkapäällään seinää vasten tarkastellen Splinteriä siintä käsin.
"Kerro ihmeessä poika kulta lisää.." Kalma virnisti pienesti jääden tuijottamaan poikaa hiljaa, kunnes taas avasi taas suunsa. "jos se liittyy jotekin taika juttuihin, niin uskon että Blackistä voisi olla apua.. uskoakseni."
suskari
 

ViestiKirjoittaja Dogster » 17 Tammi 2010, 18:46

Splinter, Hopeasilmä

Ja kiusaaminen vain jatkui...
"Se ei ole tatuointi.", Splinter ärähti. Ja muu ei sitten tuolle kuulunutkaan. Voi miksei hän voinut syntyä tavalliseksi lapseksi jonnekkin huitsin nevadaan!? Eikä ollut ensimmäinen eikä kolmaskaan kerta, kun hän sellaista toivoi. Piti edelleen katseensa muualla... Ja Jack päätti kysellä hänen opettajastaankin vielä perään. Poika ärähti jotain omaansa, ja Hopea puuttui hieman peliin.
"Kannattaisi kertoa... Jack ei ilmeisesti jätä sinua rauhaan, ennenkuin olet kertonut koko tarinan.", puolidemoni sanoi, yrittäen houkutella vähän toisella tavalla totuutta ulos nupresta pojasta.
"...Se on kirousjälki.", tuo sitten mutisi hiljaa, toivoen kuitenkin ettei kukaan kullut. Hopea itsekkin hiljentyi, ja keskittyi taas syömiseen. Tämä oli taas niitä tummia ja synkkiä salaisuuksia, joita tuo kantoi mukanaan.
"En ole kertonut edes Artille... Tyytyväinen?", Splinter totesi vielä loppuun, ja katsoi sitten Jackia hieman loukkaantuneesti. Tarinansa oli omansa, eikä hän halunut ihan noin vain levitellä sitä.
Splinter, Ice Prince || Roka, Blind Loner || Copper, Righteous Man || Argen, Lenient Beast || Sullivan, Guardian of Animals || Nelladel, Night Hunter
Tänne päin,, jos sinulla on peli-idea tai tahdot kurkata avoimena olevia tärkeitä ja ei-niin-tärkeitä peli-ideoita.

"I'm a cockroach remember, I just keep coming back!"

Ava (c) Minä.
Avatar
Dogster
Aatelinen
 
Viestit: 1974
Liittynyt: 04 Touko 2009, 20:00
Paikkakunta: Tuntematon planeetta

ViestiKirjoittaja suskari » 19 Tammi 2010, 15:09

Ei Kalma kiusannut, tai ei ainakaan tahallaan tai edes tarkoituksella.. Toinen kulma kohosi hieman kun Splinter ärähti ettei se suinkaan ollut tauointi, tai ainakaan tavallinen sellainen. Mikä se muka sitten oli? Kalman uteliaisuus heräsi.. mutta seuraavaankaan kysymykseen Kalma ei saannut mitään mukavaa vastausta vaan sai jonkin ärähdyksen tapaisen. Miksi kaikki aina häneen kiukkuaan purkasivat?
Rico ja Kalma katsahtivat Hopean päälle joka heitti lusikkansa myös soppaan sekaan, tai ainakin hetkeksi aikaa.
"Hopea!" Rico ärähti vuorostaan haltialle kun tuo suorastaan yritti pakottamalla pakottaa pojan puhumaan jäljestään, tai mikä se nyt olisikaan. Eihän Rico ollut sitä nähnyt.
Kalma puolestaan oli enemmän kuin iloinen Hopean möläytyksestä ja puuttumisesta asian kulkuun ja Splinteriltäkin alkoi sen avulla tulemaan mukavasti vastauksia hänen kysymykseensä.
"Kirous? ....mikset ole poistanut sitä?" Kalma kysyi ollen ihan pihalla, sintä että tuollaista kirous jälkeä ei nyt ihan sormia napsauttamalla poistettaisi.

"....Art? Kuka se on?" Meinipäs poika pahat möläyttämään ihan tietämättään.
suskari
 

ViestiKirjoittaja Dogster » 19 Tammi 2010, 15:28

Splinter, Hopeasilmä

Splinter huokaisi itsekseen, ja istahti sitten maahan, painaen leukansa polviaan vasten.
"Koko elämänkertaniko tässä pitäisi muka ketoa?", hän meinasi suutahtaa, mutta piti äänensä mahdollisimman tasaisena... Vaikka hänestä näki ettei ollut helppoa.
"En pysty poistamaan sitä, muutenhan olisin sen jo tehnyt. Jos et ole huomannut, en ole vielä mitenkään voimakas velho.. hädin tuskin edes aloittelija. Ja kiroukseni vain sattuu olemaan pahemman luokan mustaa magiaa, johonka en ole kovinkaan paljoa tutustunut...", hän sanoi, ja pystyi myöntämään, ettei todellakaan ollut se voimakkain velho. Hän sulki silmänsä.
"Hmm'm, tästä on varmaan turha puhua, ellet tiedä paria asiaa minusta...", hän mutisi, ja haroi sitten hiuksiaan nopeasti. Mistä aloittaisi? Mistä olisi edes hyvä alkaa? Ihan alusta? Ei ehkä... hän ei halunut tuoda veljeään esille vielä Jackin kuulen. Splinter huokaisi uudestaan, tajuten hiljaisuuden... Hopea nimittäin piti suunsa tukossa, ja näytti aktsovan lautaseensa. Tuo taisi tietää hieman enemmän Splinteristä kuin myönsi.

"Kiroukseni teki entinen opettajani, joka myös kasvatti minut. Älä käsitä väärin, hän ei ottanut hylättyä poikaraasua vaivoillensa, vaan kidnappasi lapsen, jolla oli tarpeeksi voimia. Eli minut... Opetukseni ei ollut mitenkään herkkua, mutta ei siitä enempää. Tapasin haltian, ja vastoin odotuksia, meistä tuli kaverit... Ikävä kyllä tämä ei ollut "mestarini" mieleen, vaan hän yritti tappaa tuon samaisen haltian myöhemmin, ja minutkin siinä sivussa. Ja vain sen takia, koska kieltäydyin enään tottelemasta joitakin käskyjä...", poika hieraisi tässä kohin niskojaan. Ihan kuin jotain olisi valunut ulos, se sattui, mutta helpotti. Ja tarina oli miltein lopussa... Splinter meinasi lopettaa tuohon, eiköhän tuo riittänyt, kun huomasi Hopean ilmeen. Aivan kuin tuo olisi kehottanut jatkamaan... Velho hymähti itsekseen, ja kääntyi Jackin puoleen.
"Joko elämäni kuuntelu riitti?", hän kysäisi kuitenkin tuolta. Ei hän halunut ketään ikävystyttää.
Splinter, Ice Prince || Roka, Blind Loner || Copper, Righteous Man || Argen, Lenient Beast || Sullivan, Guardian of Animals || Nelladel, Night Hunter
Tänne päin,, jos sinulla on peli-idea tai tahdot kurkata avoimena olevia tärkeitä ja ei-niin-tärkeitä peli-ideoita.

"I'm a cockroach remember, I just keep coming back!"

Ava (c) Minä.
Avatar
Dogster
Aatelinen
 
Viestit: 1974
Liittynyt: 04 Touko 2009, 20:00
Paikkakunta: Tuntematon planeetta

ViestiKirjoittaja suskari » 21 Tammi 2010, 21:37

"Ei suinkaan.. kunhan oleellisen kerrot." Kalma hymähti pienesti Splinterin sanoihin, että muka koko elämän tarina pitäisi muka käydä läpi. Ei suinkaan vain ne asiat jotka olivat sentään kuultavan arvoista. Ei Kalmaa kiinnostanut kuulla enempää ja jos Splinter oli kerta noin haluton kertomaan ei tuota voinnut pakottaakkaan.. Kalma kyllä tiesi miltä tuntui jos kantoi jotakin raskasta mukanaan joka hemmetin päivä ja sekuntti. Tosin jos Kalman ja Splinterin taakat laitettaisiin yhteen nippuun ja punnittaisiin, niin saattaisi olla että Kalma veisi voiton. Splinter tuskin koskaan oli omin käsin tappanut ainuttakaan ystäväänsä ja vielä rätkätti siihen päälle? Mutta se olisi ihan toinen juttu se.
"Black tuntee pimeän magian yhtä hyvin kuin omat taskunsa, hän voisi poistaa tuon.. tai ainakin yrittää." Kalma kertoi Splinterille ihan vain näin ehdotuksena. "Ellet sitten halua ihan välttämättä kantaa tuota mukanasi koko loppu elämäsi." Kalma selitteli Splinterille vielä ennen kuin tuo sitten aloitti tarinansa kertomisen, johon kuului haltoita, iso paha opettaja ja kaikkea muuta ei niin mukavaa.

"Eiköhän.." Kalma hymähti ja katsahti kanssa olijoihin, jotka olivat myös pysähtyneet kuuntelemaan Splinterin tarinan.. paitsi Luca joka tuhisi jo höyhensaarilla vatsa pullollaan ruokaa.
"selvisihän ainakin miksi haltoiden rivissä olet.. mutta se ei nyt ole pää asia." Kalma sanoi ja laski päänsä Splinterin tasolle. "Kuten sanoin: Black voi auttaa sinua pikku kirouksesi kanssa, mutta jos haluat mennä herran puheille on muutamia sääntöjä. En halua häpäistyä ystäväni edessä, etkä sinä varmaan kärventyä." Kalma selitteli Splinterille ja suoristautui.
suskari
 

ViestiKirjoittaja Dogster » 21 Tammi 2010, 22:27

Splinter, Hopeasilmä

Ei, Splinter ei pitänyt elämästään, mutta ei uskonut olevansa se kaikkein surkein tapauskaan. Hän ei vain halunut pitää kovaa haloota menneisyydestään, ensinäkin sen takia että häpesi omaa ajattelettomuuttaan, ja toiseksi että hän helposti herkistyi jos joutui ajattelemaan sitä... Ja hän ei oikein viitsinyt alkaa julkisesti poraamaan. Itkut oli jo itketty, eikä mennyttä voinut edelleenkään muuttaa, kuten hänelle oli jo kerran sanottu. Ja tuota lausetta hän aina muisteli, jos puhe kääntyi hänen menneeseen.

"Mietin vain... noh, olen jo työntänyt pikkuvarpaankin rajan yli, niin miksei sitten mennä koko matkaa?", pikkuvelho yhtäkkiä virnisti, ja katsoi sitten Jackia alakantista. Hopea tyrskähti, hänen mielestään Splinter oli varmaan työntänyt koko jalan rajan yli.
"Jos nyt kuitenkin ensin keksittäisiin, miten kannattaisi mennä kyseistä herraa tapaamaan? Minut pysäytettäisiin jo puolimatkassa linnan porteille.", nuorukainen huomautti. Tosin kyllä hän pystyi arvaamaan, että Jackilla oli valmiiksi joku suunnitelma. Tuolta näytti nimittäin pursuavan niitä melkein korvistakin.

"Toivottavasti hän osaisi auttaa... tai edes neuvoa oikeaan suuntaan.", Splinter mutisi, ja nojasi sitten takaraivollaan seinään, sulkien silmänsä. Jos hän pääsisikin eroon kirouksestaan! Mutta kukaan huoneesta tuskin tiesi, mitä tulisi tapahtumaan: Splinter ei ainoastaan rikkoisi sitä ainoata asiaa, joka sitoi hänet entiseen mestariinsa, vaan tuon voimat tulisivat kasvamaan räjähdysmäisesti. Ja tästähän Splinter ei itse ollut tietoinen. Myöskin Tooru pääsisi varmaan vähän useammin "irrottelemaan".
Splinter, Ice Prince || Roka, Blind Loner || Copper, Righteous Man || Argen, Lenient Beast || Sullivan, Guardian of Animals || Nelladel, Night Hunter
Tänne päin,, jos sinulla on peli-idea tai tahdot kurkata avoimena olevia tärkeitä ja ei-niin-tärkeitä peli-ideoita.

"I'm a cockroach remember, I just keep coming back!"

Ava (c) Minä.
Avatar
Dogster
Aatelinen
 
Viestit: 1974
Liittynyt: 04 Touko 2009, 20:00
Paikkakunta: Tuntematon planeetta

ViestiKirjoittaja suskari » 23 Tammi 2010, 13:44

No ei nyt sentään korvista niitä suunnitelmia pukannut, mutta hän tuppasi olemaan varsin kekseliäs välillä. Tosin se olisi ihan eri juttu toimisiko ne mahtavat suunnitelmat. Kalma mietti muutaman sekunnin ajan, kunnes avasi suunsa.
"Ei sinun mukaan tarvitse tulla voin tuoda herran kylälle sillä varjolla, että olen kaveri seuraa vailla.. tai jotakin." Kalma selitteli ja jatkoi. "Black ei epäile minua.." Kalma lisäsi mietteliäästi pohtien itsekseen minkä hienon tekosyyn keksisi Blackille tulla hänen mukaansa, Splinter olisi syytä mainita tuo katsoisi muuten häntä astetta kierompaan. Black ei suinkaan tyhmä setä ollut.
"Okei voisin sanoa, että eräs kylä tuttuni tarvitsee apua pikku jutun kanssa.. mutta koska häntä ei päästetä sisään kun ei kuulu linnan asukkaisiin. Uskoisin, että Black suostuu.. tai muuten vain pyytäisin hänet mukaani kaveri kesteille. En usko että Black mitään kyselee." Kalma pohti ääneen varsin vakavan olisena.
"Entäs jos tämä Black äkkää juonesi?" Rico kysyi katsoen isäänsä merkittävästi. Kalma oli hetken hiljaa kunnes vastasi. "En usko, että Black mitään kertoo mutta välimme tulehtuisivat pahasti, hyvin pahasti.. Enkä halua sitä. Plus hän tappaisi sinut Splinter siihen paikkaan, sinusta jäisi vain kasa tuhkaa." Kalma selitteli ja vilkasi Splinteriin viimeisten sanojensa kohdalla.

"Eiköhän hän osaa.. Ei Black turhaan maineensa veroinen ole, etenkin kun herra on herättänyt minut kerran kuolleesta henkiin. Mutta älkää kertoko kellekkään, Black saisi sati kutia." Kalma selitteli ihan vain ohi mennen.
suskari
 

EdellinenSeuraava

Paluu Länsikujat

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 2 vierailijaa

cron