Maksun aika.


Länsikujat sijaitsevat kauimpana linnasta. Täälläpäin asustaa yleensä köyhin väki ja länsikujat ovat tunnettuja hämäristä hiippareista. Länsikujat tuhoutuivat täysin palossa, ennen toisen tannersodan alkua, kiitos haltioiden hyökkäyksen. Nyttemmin, kun tannersota on päättynyt, on länsikujia alettu rakentamaan uudestaan. Siltikin, alueelta löytyy yhä palaneita raunioita, vaikka uusia rakennuksia on alkanut kohoamaan sinne tänne.
Länsikujilta on helpointa livahtaa kylän alla risteileviin, valtaviin viemäriverkostoihin. Osa verkostosta on ihmisten itse rakentamaa, osa taas luonnon muovaamaa, niin käytäviä kuin luoliakin. Tätä kautta ei kuitenkaan tiettävästi pääse kylään sisälle, vaikka käytävä muurien alitse olisi helpoin tapa livahtaa sisään. Mutta sellaista ei kuitenkaan ole olemassa vai onko?

Valvoja: Crimson

Viesti Ke Loka 06, 2010 9:54

Maksun aika.

//ÄRRÄ tänne Memon kanssa :)//

Iznon-Teriroca ei viihtynyt kylissä, ei ihmis- eikä haltiakylissä. Hän ei pelännyt kiinnijäämistä, jos olisi pelännyt, hänestä ei olisi ollut palkkasoturipäälliköksi.
Hän ei vain pitänyt siitä, että vihollisia oli yhdessä paikkaa niin paljolti eikä hän toisaalta pitänyt täyteen ahdetuista paikoista muutoinkaan. Juuri sen vuoksi hän piti Länsikujia rauhallisena ja mukavana ihmisten kylän osana, vaikkakin oli totta, etteivät näkymät täällä olleet järin kauniit.
Hänen kauneusihanteensa tosin olivat jo muutoinkin vääristyneet, joten useat olisivat varmasti päätelleet hänen ainoastaan nauttivan tästä seudusta.

Asialla oli kuitenkin kaksi puolta. Iznon oli siinä määrin välinpitämätön, ettei hän välittänyt ihmisten kohtalosta, haltioiden kohtalostakin vain siltä osin, mikä vaikutti jollain tavalla häneen ja hänen mieleensä. Hän oli kuitenkin käytännön mies eikä uhrannut itseään saatika sitten miehiään minkään turhan tai tunnepohjaisen vuoksi.
Vartiointi täällä toimi kyllä moitteettomasti, vaikka haltioiden keveitä askeleita vaikea olikin havaita, mutta Iznon-Teriroca löysi tiensä kokemuksensa johdattamana alas viemäreihin. Miten hänestä alkoikin tuntua siltä, kuin hän olisi hiljalleen muuttamassa asumaan näihin viemäreihin metsien sijaan?
Ja arvatenkin hän piti viemäreistä vain joissain määrin sen vuoksi, että ne olivat mukavasti maan alla piilossa ja niiden löyhkä piti kätevästi ylimääräiset tunkeilijat poissa.
Silti, metsiä haltia piti kuitenkin parempana paikkana. Hän oli viettänyt ikänsä metsissä, luolissa ja vuoristossa ja piti metsistä eniten. Kaiketi se johtui hänen haltiajuuristaan ja siitä kaipuusta takaisin metsiin, joka oli syttynyt hänen ollessaan hiisien kasvattina. Hän ei ollut tuolloin kunnolla edes muistanut metsää ja sen vuoksi kaipuu takaisin sinne oli yllättänyt haltianuorukaisen totaalisesti, hänen suippoja korvannipukoitaan myöten!

Nyt Iznon-Teriroca oli kuitenkin kokenut paljolti siitä ajasta. Oli kulunut useita satoja vuosia ja hän epäili, ettei mikään voisi enää kunnolla yllättää häntä.
Paitsi kenties tämä tapaus. Edalykon palkkaama salamurhaaja, joka oli hoitanut työnsä hänen kuulemansa mukaan loistavasti. Joskin hän tietysti oli tarkkaillut kohdetta kauempaa, ei hän luottanut Edalykon arviointikykyyn vielä tarpeeksi. Hän ei kuitenkaan ollut saanut tilaisuutta lähempään tutkailuun asian suhteen.
Palkkasoturipäällikkö olikin hieman harmissaan siitä, että joutui maksamaan osan työstä ansaituista kolikoista murhaajalle, jonka työtä ei ollut edes nähnyt - ainoastaan tämän työn lopputuloksen, joka oli kyllä miellyttänyt häntä.

Iznon ei kuitenkaan antanut tunteidensa kuvastua kasvoilleen ja hänen näkevä silmänsä tarkkaili rauhallisesti ympäristöä. Toisen silmänsä hän oli tavanomaiseen tapaansa peittänyt piikikkäällä silmälapullaan. Hänen purppuraisen, pitkän kangastakkinsa alta pilkottu musta, kirjailtu liivi, valkoista röyhelökaulusta ja osa hänen tummista housuistaan ja vaikuttavasta solkivyöstään.
Takin reuna paljasti myös osan polviin saakka yltävistä mustista, viemärien himmeässä valaistuksessa vain hieman kiiltävistä saappaistaan. Kaikin puolin hän vaikutti jäntevältä soturilta, joka ei kantanut mukanaan muita aseita, kuin lanteillaan lepäävästä vyöstä roikkuva sapeli ja toiselta puolelta pilkottava miekka. Todellisuus oli kuitenkin toinen.
Kyseessä oli maagisin nilkka- ja rannerenkain varustettu, hintelä ellei jopa sairaalloisen laiha haltiankuvatus, jolla oli takkinsa alla aseita vaikka kokonaiselle armeijalle jakaa. Niitä oli hänen vyönsä takaremmeissä, paitansa alla ohuilla, ruskeissa nahkavöillä kiinni hänen hontelon rintakehänsä ympärillä, saappaidensa varsissa ja takkinsa jokaisessa poimussa.
Iznon-Teriroca tunnettiin yleisesti haltiana, joka ei ottanut turhia riskejä. Eikä hän tälläkään kertaa poikennut säännöistään.

Iznon ei kuullut askeleita, mutta hänen ommeltua silmäänsä peittävän silmälapun magia ehdotteli hänelle jonkin kenties olevan tulossa, vaikkei hän osannutkaan päätellä kuinka kaukana ja mikä tuo kyseinen lähestyjä oli.
Teriroca ojensi toisen kätensä suoraksi sivulleen, merkkinä muutamalle takanaan seuranneelle miehelle - muunmuassa Edalykolle - pysytellä kiltisti taka-alalla. Iznon sipaisi vielä kerran jokaista ilmansuuntaa - mutta eritoten taivasta - tavoittelevaa, punaista, paksua irokeesintapaistaan.
Häntä ei yllättäisi mikään.

Viesti To Loka 07, 2010 10:25

Memo kulki vilkkain askelin kohti viemäristöjä. Hän oli hiukan myöhässä kapakassa sattuneen pienen tappelun vuoksi, jossa hän oli itsekkin saanut ruhjeita yrittäessään saada tilannetta rauhoittuun. Kylessä oli isompi haava joka ei halunnut lakata vuotamasta. Hän manasi mustan huppunsa alla haavassa tuntuvaa jomotusta ja kirvelyä, välillä hän vilkuili ympärilleen tarkistaakseen että olisi turvallista kiristää sidettä haavan ympärillä.

Pian hän olisi jo viemärillä, hän veti huppuaan syvemmälle ja antoi silmiensä muuttua omaan väriinsä, veren punaiseen. Hän jätti hiuksensa auki mutta peitti kasvoja hiukan. Punaiset pitkähköt hiukset saivat vapaana hulmuta hupun ulkopuolella, koska mitä turhaa esittää poikaa ku ei osannut edes matkia pojan ääntä kunnolla, ja hän oli miljoona kertaa viattomamman tuntoinen kun hän pysyi tyttönä eikä esittänyt poikaa. Nyt oli enään muutama askel viemärin kannelle, hän nappasi sen ripeästi ja sujahti nii nopeasti että vaikka joku olisi ollut paikalla ei tämä olisi pystynyt tajuamaan minne Memo katosi paikalta.
Memo nyrpisti huppunsa alla hiukan nenää ennen kuin tottui hajuun ja pilkkopimeään. Memo tunsi toisen läsnäolon lähellä ja lähti suuntaan missä tunsi tunteen vahventuvan.
Hän liikkui nopeasti ja vakavoi ilmeensä ettei näyttäisi mitään ulospäin, jos toine hyvällä tuurilla edes näkisi hänen kasvojaan tumman hupun uumenista.

'Iznon? Jollen erehdy?' Memo otti aluksi yhteyttä mielen kautta ennen kun astuisi pimeydestä henkilön eteen, sillä jos tämä ei olisi oikea henkilö hän joutuisi turhaa surmaamaan ihmisen. Memo kyllä vaistosi ettei tämä ollut ihminen, mutta ei pystynyt lyömään lukkoon aistiaan.

Viesti Pe Loka 08, 2010 12:54

Iznon-Teriroca piti hämmennyksensä taka-alalla mielessään ja poissa kasvoiltaan, vaikka kulmansa kurtistuivatkin kevyesti häntä useampaa päätä pienemmän olennon lähestyessä häntä viemärin mutkan takaa.
Edes lähespäin tullessaan tuo ihmismäiseltä - huppunsa antamasta suojasta huolimatta - näyttävä olento oli yli kaksimetristä Iznonia huomattavasti lyhyempi.
Pienikokoinen ja sirokin. Iznon itse asiassa ei voinut väittää etteikö pituudestaan huolimatta olisi ollut siro itsekin - kiitos ärsyttävän haltiaperintönsä -, muttei se näkynyt hänen pitkältä takiltaan ja sitä täyttävältä aseistukseltaan.

Olento oli äänestä päätellen naaraspuolinen. Miehetkin saattoivat omata pitkät hiukset ja olla pienikokoisia, sen Iznon-Teriroca oli oppinut kootessaan yhteen palkkasoturijoukkoaan.
Haltia antoi hiljaisuuden laskeutua heidän ja hänen piilottelevien miestensä ylle. Itse asiassa miehet eivät edes koettaneet piiloutua parhaansa mukaan.
Korkeintaan he saisivat toisen ainoastaan hermostuneeksi eikä se haitannut Iznonia. Hän oli kuitenkin jättänyt miehensä kahdenkymmenen metrin päähän taaksensa, lähestulkoon mutkan toiselle puolelle. He saattaisivat kuulla heidän keskustelunsa kaikujen ansiosta, muttei se häntä sen suuremmin hetkauttanut.

"Ja sinä tehnyt työsi, oletan?" Iznon vastasi kohottaen terveen silmänsä yläpuolista kulmakarvaa kysyvästi.
Viemärin löyhkä sai haltianketaleen nyrpistämään lävistettyä nenäänsä ja kohottamaan tyytymättömänä leukaansa.
Ainakin oli sanomattakin selvää, miksi viemärit olivat niin turvallinen paikka tällaisille tapaamisille.
Joskin palkkasoturipäällikkö oli viettänyt pidemmänkin aikaa, paljon tätäkin epämiellyttävimmissä paikoissa. Iznon riitti yli kahdenmetrin pituudessaan täyttämään pituudeltaan huomattavan osan noin kolme metriä korkeasta viemäriputkesta.

Viesti Pe Loka 08, 2010 6:36

Memo katsoi miestä päästä varpaisiin etäämpänä liikuttamatta päätään, hän osasi vain arvioida että oli pieni kuin kirppu miehen rinnalla, samassa hän siirsikin katseensa miehen taakse ja sähähti vähän odottaen että he olisivat vihollisia mutta tajusikin ettei vaaraa ollut.
Mies puhui ääneen joten pakko kai se oli Memonkin lausua asiansa ääneen eikä vain laittaa miehelle vastauksensa päähän.
"Jos en olisi, olisin varmaan haudassa" hän vastasi hennolla, mutta samalla tiukalla ja pelottavalla äänellä, jota hän käytti tässä työssään. Memon punaiset silmät kiiluivat hetken pelottavaan sävyyn hänen miettiessään olisko turvallista laskea huppualas, sillä se tuntui ahistavalta viemäristössä, koska näkökenttä oli hiukan pienempi ja kuulo hivenen huonompi. Olisi se tosin turvallista, koska häntä ei voisi millään yhdistää ihmistarjoilijaan tämännäköisenä.
Hän tarrautui molemmin käsin huppuunsa ja laski sen alas.
"Olenko muka niin pelottava että tarvitset taustatukea?" Memo kysyi äänellä jonka olisi pitänyt olla vitsaileva mutta se ei poikennut mitenkään edellisestä äänen sävystään joka oli hento sekä pelottava. Hän ravisti nopeaan päätään että hiukset asettuisivat jotenkin erinlailla. Saatuaan sen tehtyä hän käveli vihdoin lähemmäs miestä painamalla samalla käsivartensa kylkeen ettei se kipuaisi niin paljoa. Lopulta hän pysähtyi enään parin metrin päähän miehestä.

Viesti Su Loka 10, 2010 4:35

//Oho, viikonloppu meni Sims2:sta pikkusiskon kans pelatessa niin että hujahti enkä ees koneella käyny :'3 Noh, nyt taas kämpillä nii on aikaa vastaillaki :D//

Mikäli Iznon olisi tiennyt enemmän pienen otuksen luonteesta, hän olisi kaiketi jo räjähtänyt nauramaan tämän pään hyvällä tuurilla hipoessa hänen rintakehäänsä, mutta päätti kuitenkin ensin selvittää hieman siitä, kuinka vakavasti tämä ihmismäinen otus otti tämän maailman ja juuri suorittamansa tehtävän.
Iznon itse ei nähnyt siinä juuri mitään vakavaa. Ihmisten tappaminen siinä missä taikaolentojenkin, oli vain osa elämänkulkua ja toisaalta hän katsoi ainoastaan tarjoavansa näille ennenaikaisen vapautuksen tämän maailman kauhuista ja synkkyydestä.
Ei siinä kyse mistään sen suuremmasta ollut.

"Noh, odotin toki että olisit hieman pidempi, mutta ei sitä koskaan tiedä kuinka suurta joukkoa itse kukin päättää mukanaan roijata", Iznon-Teriroca vastasi huolettomasti hetken pienempää arvioituaan. Hän ei kokenut oloaan uhatuksi ja toisaalta, mitä hyötyä hänen tappamisestaan olisi edes ollut?
Hän ei ollut vihollinen. Itse asiassa hän taktikoi siten, että ainakin jossain vaiheessa ehti olla jokaisen osanottajan puolella, joten tuskin hänellä vihamiehiä ainakaan runsaasti oli. Kenties hänen ja hänen miestensä surmaamien sukulaiset ja muut läheiset tajusivat vihata tätä armon välikättäkin, mutta kaiketi nämä ennemmin suuntasivat epäilynsä surmattujen oikeisiin vihamiehiin eivätkä niihin, jotka nämä palkkasivat surmatyöt puolestaan suorittamaan.

Iznon oli kaikesta huolimatta varsin huoleton haltia tällaisissa tilanteissa. Hän olisi tahtonut tälläkin hetkellä pistää kaiken leikiksi. Jopa senkin, kuinka hänen oma, aiempien vuosien mittaan hiisien ja örkkien mustaan kieleen tottuneet äänentuottomekanisminsa nyt kangertelivat yleiskielen monimutkaisien äänteiden ja rakenteiden kanssa

Iznon-Terirocaa yhä mietitytti tyttösen ulkonäkö ja hän otti oikeuden tiedustella samaan aikaan sekä äärimmäisen uteliaalla, että hieman huvittuneella äänensävyllä;
"Eikö sinua usein aliarvioida kun näytät tuolta?"
Iznon tiesi yhtä jos toista syrjinnästä, halveksunnasta ja häpeästä, sillä jokin noista vastasi suurelti sitä, mitä hän sai osakseen muiden haltioiden keskuudessa ja toki häntä oli aliarvioitukin, mutta se, että jotain niin julmaa saattoi piiloutua noin suloisen ulkokuoren taa? Kukaan tuskin olisi uskonut tämän hänen edessään seisoskelevan pienikokoisen ja kerrassaan viehättävän tyttösen juuri suorittaneen veriteon, josta ihmisten kylä huomenaamuna supisisi.

Viesti Pe Loka 15, 2010 4:31

/mullaki menny vähä tän koulu kans aikaa taas :'D/

Memo katseli miestä miettien, tämä tosiaan oli pitkä. Hänen mielessä kävi että hän oli kyllä isompiakin hoidellut, se oli pakkonainen ajatus tytölle kun joku pitkä tyyppi tuli vastaan. Memoa alkoi ärsyttää kun hänen pienuudestaan huomautettiin, mutta hän ei näyttänyt sitä ulos päin.

Aliarvioinnista kun mies puhui Memo päästi tottuneesti susimaista murinaa kurkustaan. Hän ei tykännyt kun hänen pienuudesta puhuttiin. Hetken hän oli vielä hiljaa kunnes..
"Eikö muka sinua kun olet nuin laiha" Memo sanoi kiusoittelevaa sävyy ja irvisti. Pian hän lisäsi hetken silmäilyn jälkeen vielä "Herranen aika sinun tosiaan tarvisi syödä enemmän"
Memo asteli sen jälkeen pelottomasti iha miehen vieree, työnsi kielensä pihalle suustaa sivulle kylläkin ja alkoi tökkiä miestä kylkiluihin. Se oli hänen tapansa kiusata muita, varsinki itseään laihempia.

Memon omaan kylkeen alkoi pistää ja hän perääntyi pari askelta, ja hän piti ilmeensä peruslukemilla vaikka kipu olikin kova.
"Niin siitä aliarvioinnista sen verran että on hyötyä olla pieni, jos murhaa ihmisen hän ei ehdi tajuta mitää ennen kuin on liian myöhäistä, pienempi on yleensä ketterämpi" Hän lausahti kivun hellittäessä ja virnisti uudestaan miehelle.

Viesti Su Loka 17, 2010 9:40

Iznon-Teriroca osasi pitkittää palkkion maksamista, vaikkei hän ollutkaan aikeissa jättää sitä pienempikokoiselle antamatta. Hänellä ei ollut syytä kylvää epäluottamusta.
Hänellä oli varakkuutta, jota hän ei mielestään edes tarvinnut ja kuten ulkoisista seikoista saattoi päätelläkin; hän selvisi todella vähällä. Haltian ketale ei myöskään väittänyt olevansa maailmanpelastaja, joka toivoi maailman rauhaa ja tappoi rikkaita ja röyhkeitä, antoi köyhille. Ei, hän toimi ainoastaan itsensä ja miestensä edunmukaisesti ja koetti kehitellä hieman jännitystä muutoin niin tylsään elämäänsä.
Tämä kaikki oli hänelle ainoastaan peliä - peliä, joka kenties ennemmin tai myöhemmin johtaisi hänenkin kuolemaansa. Iznon oli kaikesta huolimatta syntynyt varsin kevytkenkäiseksi haltiaksi eikä hän osannut ottaa kaikkea niin vakavasti, kuin mitä muut selvästikin vaikuttivat ottavan.

Iznon-Teriroca kuitenkin kurtisti kulmiaan pienemmän mainitessa hänen laihuutensa. Hän vilkaisi vartaloaan. Näkyikö se todella hänen takkinsa ja kaikkien niiden aseiden läpi?
"Miksi suotta, kun selviän vähemmälläkin?" Iznon tiedusteli ja naurahti leppoisasti, vaikka olikin yhä hämmentynyt siitä, kuinka toinen oli huomannut hänen laihuutensa.
Hän seurasi Lyhyttä katseellaan ja sai kummastua tämän keskittyessä melkeinpä kieli poskella tökkimään hänen kylkiluitaan. Iznon värähti joka kerta, kun tytön sormi valahti ohuen kylkiluun päältä kahden kylkiluun väliin.
Hänellä oli niin kiire oudoksua toisen käytöstä, ettei kauemmas vetäytyminen ehtinyt kuin käydä nopeasti hänen mielessään.

Teriroca kyllä tiedosti, ettei toinen täysin omasta tahdostaan ollut kauemmas vetäytynyt ja hän kohotti kevyesti toista kulmaansa. Hänellä ei yleisesti ollut tapana udella toisten asioita, mikäli nämä eivät tahtoneet siitä puhua ja siitä puhumista itse aloittaa - tai mikäli hän ei saanut siitä rahaa vaivanpalkaksi.
"Ja kaiketi tässä tapauksessa myös viehkeämpi?" Iznon ehdotti ja virnisti. Hän ujutti toisen pitkäsormisista käsistään takkinsa sisäpuolelle ja nappasi vyöltään rahapussukan.
Iloisen kilinän saattelemana hän veti sen esiin ja ojensi pienemmälle. Mitä sitä turhaan rahoja itsellään panttaamaan? Toinen ennemmin tai myöhemmin olisi alkanut vaatimaan ansaitsemiaan rahoja häneltä.

Paluu Länsikujat

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron
Keskustelufoorumin moottorina toimii phpBB® Forum Software © phpBB Group

Designed by ST Software for PTF.
Käännös, Lurttinen, www.phpbbsuomi.com uncommitted-decoy

Tämäkin on ilmainen foorumi, jonka tarjoaa munfoorumi.com

Ilmoita asiaton sisältö