Leikitään! || Aksu

Länsikujat sijaitsevat kauimpana linnasta. Täälläpäin asustaa yleensä köyhin väki ja länsikujat ovat tunnettuja hämäristä hiippareista. Länsikujat tuhoutuivat täysin palossa, ennen toisen tannersodan alkua, kiitos haltioiden hyökkäyksen. Nyttemmin, kun tannersota on päättynyt, on länsikujia alettu rakentamaan uudestaan. Siltikin, alueelta löytyy yhä palaneita raunioita, vaikka uusia rakennuksia on alkanut kohoamaan sinne tänne.
Länsikujilta on helpointa livahtaa kylän alla risteileviin, valtaviin viemäriverkostoihin. Osa verkostosta on ihmisten itse rakentamaa, osa taas luonnon muovaamaa, niin käytäviä kuin luoliakin. Tätä kautta ei kuitenkaan tiettävästi pääse kylään sisälle, vaikka käytävä muurien alitse olisi helpoin tapa livahtaa sisään. Mutta sellaista ei kuitenkaan ole olemassa vai onko?

Valvoja: Crimson

ViestiKirjoittaja suskari » 29 Maalis 2011, 23:04

Kalmankoira

Edna pamautti jälleen totuuksia aavekoiralle ja Kalma puri vain hiljaa hammasta yhteen tuhahtaen.
"Ei sitä silti tarvitse pakoon päästää." Aavekoira sihahti hampaidensa välistä Ednalle. Nyt ei ollut kyseessä vain hänen välipalansa vain myös osa hänen pientä kostoa, kostoa ihmisille.. josta tuolla lapsella ei ollut mitään hajua kuten ei Ednallakaan.
"...Minä tarvitsen poikaa." Kalma sai sanotuksi melko hiljaa hammasta purren, mutta jätti syystäkin lauseensa kesken yrittäen kävellä Ednan perään tuon lähtiessä kävelemään eteenpäin kohti tuota niinsanottua kiellettyä huonetta mutta onnistuikin törmäämään kipeän näköisesti pöydän kulmaan ja koira puoliksi kivahti ja vinkaisi kivusta.
"Samperi!" Kalma kirosi ääneen surkeuttaan ja nosti katseensa Ednaan.. tai suuntaan missä oletti tuon olevan.

"Et hitto soikoon päästä sitä menemään!" Kalma ärähti kuulostaen jo mielipuoliselta hullulta joka tahtoi jotakin väkisin.
"....tai.. tai.. saat kärsiä!" Kalma ärähti eikä ollut aivan varma sanoiko tuota edes tosissaan, hän kuitenkin välitti Ednasta... mutta toisaalta taas hän taas halusi tyydyttää sisällä sykkivää vihaansa poikaan.. repiä kappaleiksi ja syödä tuon kirotun lihat!
suskari
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 29 Maalis 2011, 23:16

Edna

Edna sivuutti Kalman "Minä tarvitsen poikaa" kommentin tuhahtamalla. Hän ei aikonut edes kysyä mihin tuo poikaa tarvitsisi. Ei hän oikeastaan halunnut edes kuulla. Edna oli jo täyttä häkää kävelemässä huoneelle, mutta käännähti ympäri ja pysähtyi kuullessaan Kalman kiroilut. Tuo oli näemmä telonut itsensä pöydän kulmaan. Normaali tilanteessa Edna olisi menny halailemaan Kalma parkaa, mutta nyt tyttö oli niin suivaantunu ja kovapäinen ettei edes näyttänyt säälimisen merkkejä.
Sitten Kalma taas kirosi ettei Edna saisi päästää poikaa menemään. Kiroilemisen jälkeen tulikin sitten uhkaus, jossa Kalma lupaili että Edna saisi kärsiä mikäli päästäisi pojan menemään. Moiselle uhkaukselle Edna naurahti kuivasti - oli se sitten hyvä idea tai ei.
"Kärsiä miten? Nyt kun olet sokea olemme tasoissa. Tuskin saisit minua edes kiinni vaikka yrittäisitkin" Edna totesi myrtsinä, kääntyen taas kohden ovea ja lähti kävelemään.

Ehkä Kalma olisikin helposti voinut pistää Ednan kärsimään, vaikka olikin sokeana. Edna ei kuitenkaan osannut ajatella niin tapahtuvan. Ei hän edes tiennyt kuinka voimakas Kalma loppujen lopuksi oli.
Edna marssi pojan luo ja päästi tuon irti kahleistaan, otti poikaa kädestä ja talutti tuon ulos huoneesta.
"Hän lähtee nyt. Saatan hänet pihalle" Edna totesi ovella, varmistaen ettei Kalma varmasti päässyt hyppäämään pojan kimppuun seisomalla pojan ja Kalman välissä.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja suskari » 30 Maalis 2011, 13:11

Kalmankoira

Totta, hän oli täysin avuton sokeana, että vielä haavoittunut, joten Edna voisi hyvinkin hakata hänet maahan jos suinkin vain haluaisi. Joten Kalma ei voinnut mitään muuta kuin seistä ja purra hammasta yhteen kuunnellen kuinka Edna täysin röyhkesti käveli tuohon kiellettyyn huoneeseen, päästi pojan irti kahleistaan ja käveli tuon kanssa kaikessa rauhassa oven suulle sanoen että tuo kirppu lähtisi nyt takaisin kadulle.
"Odotas vain kun löydän sinut uudestaan.." Kalma sihahti lähinnä pojalle hampaidensa välistä ja jäi sitten hiljaa kuuntelemaan kuinka Edna lähti pojan kanssa ulos luolastosta ulkomaailmaan. Kalma jäi jylhäiseen yksinäisyyteensä nojaten pöytää vasten terveellä kädellänsä upottaen teräviä mustia kynsiään sen puisesta pinnasta läpi, purren kiukkuaan alas kurkustaan muttei vain osannut tällä kertaa hillitä itseään vaan nappasi pöydällä kiinni toisella terveellä kädellänsä heittäen sen pitkin huonetta niin että kolina kävi ja pöytä jäi lattialle jalat kattoa kohden makaamaan. Kylki huusi kipuaan mutta aavekoira ei välittänyt siintä tällä hetkellä yhtään raivon sokaisemana vaan nappasi tuolista kiinni heittäen senkin raivoissaan pois tieltään.

Luca säpsähti kovin isäntänsä agresiivista käytöstä ja ponkasi pystyyn häntä koipien välissä haukahtaen arasti Kalmalle kuin kysyen tuolta "mikä sinua vaivaa?". Koira tosin ei saannut ikinä vastausta vaan sen sijaan koiraa kohden lensikin toinen tuoli ärähdyksen kera joka Lucan omaksi onneksi meni monta metriä ohi kiitos Kalman sokeuden. Koira kuitenkin vinkasi juosten hädissään ja peloissaan häntä koipien välissä Kalman ja Ednan makuuhuoneen sängyn alle. Kalma itse ei tätä huomioinnut vaan jatkoi raivonsa vallassa tavaroiden heittelemistä kunnes kaikki mikä vain irti lähti loppui ja aavekoira valui väsyneenä huohottaen seinää pitkin istumaan tajuamatta vielläkään sitä että hänellä saattaisi olla kylki revennyt auki silkasta riehumisesta.
suskari
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 30 Maalis 2011, 14:49

Edna

Kalma sähisi vielä jotain hampaidensa välistä pojalle, mutta Edna ei lähtenyt tuon kanssa enempää kinaamaan. Sensijaan Edna otti poikaa kädestä ja johdatti tuon ulko-ovelle ja siitä käytäviin, kohti maanpintaa, jättäen näin Kalman riehumaan yksin. Ulkona poika vielä kiitteli sydämensä pohjasta Ednaa ja yritti saada tytön mukaansa pakosalle, luullen että Ednakin oli tuolla vankina. Edna kuitenkin kieltäytyi tarjouksesta kohteliaasti ja käski pojan nyt kipittää tiehensä ja pysytellä mahdollisimman kaukana Kalmasta. Mikäli tuolla nyt sattuisi olemaan suunnattomia kostonhaluja pientä poikaa vastaan.
Kun poika oli tiessään, Edna palasi takaisin sisälle. Päästyään asuntoon Edna sai huomata että Kalma oli pistänyt sisustuksen uusiksi ja istui itse nyt seinän vierssä kylki vuotaen. Edna tuijotti apaattisesti puolisoaan joka oli saanut asteen tai tosien pahemman raivokohtauksen.

"Et taida tietää mitä sana lepo tarkoittaa" Edna totesi lopulta kävellen lähemmäksi Kalmaa "Joko rauhoituit vai vieläkö meinaat repiä haavojasi auki?"
Edna ei pelännyt Kalmaa, mutta pienen pieni itsesuojeluvaisto tytöllä kuitenkin varoitti menemästä turhan lähelle aavekoiraa, kerta tuo oli nyt arvaamattomalla päällä. Edna kuitenkin uskoi syvällä sisällään ettei tuo satuttaisi häntä... mutta ei sitä koskaan tiennyt.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja suskari » 30 Maalis 2011, 15:30

Kalmankoira

Edna saapui paikalle, Kalma haistoi ja kuuli tuon yksinkertaisesti vaikkei nähnytkään tuota mutta tällä kertaa aavekoira ei ollut iloinen vaimonsa saapumisesta. Kalma vain hymähti surku huvittuneesti vaimonsa sanoihin ja toteamukseen että hänen kylkensä oli auki joka paistatti punaisena läiskänä paidan alta. Oikeastaan hän huomasi kyseisen pikku ongelman vasta nyt, muttei jaksanut edelleenkään välittää asiasta piirun vertaa.. hän oli vain niin raivoissaan siintä kun Edna oli päästänyt sen naperon menemään.
"Hiton eukko.." Kalma sähähti ensinmäisenä hampaidensa välistä "tujottaen" lattiaa kääre silmillänsä ja jatkoi samalla melko murhaavallakin äänensävyllä. "Sinun ei tarvitse puuttua minun henkilökohtaisiin asioihini!" Kalma ärähti nostaen katseensa Ednan suuntaan ja nousi seinästä tukea pitäen seisomaan.

"Kiitä onneasi että olen sokea muuten antaisin sinulle isän kädestä!" Kalma ärähti Ednalle vielä lisää joutuen hieman irvistämään lopussa kun kylki ilmoitti olemassa olostaan.
"Mutta sen sijaan annan varoituksen: jos enää ikinä löydät tuolta huoneesta ketään oli se pieni lapsi tai aikuinen... sinä et auta sitä! Onko tämä selvä!?" Kalma saarnasi Ednalle ehkä tuon mielestä täysin turhasta asiasta mutta Kalmalle asia oli hyvin tärkeä.. ja tehnyt hänet sokeaksi sen suhteen että tuo oli väärin ja vastoin kaikkia maailman lakeja.
suskari
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 30 Maalis 2011, 15:54

Edna

Kalman kiroamiset saivat Ednan virnuilemaan. Pieni ilkikurinen piru hänen sisällään piti siitä, jos hän sai pelkillä tempauksillaan jonkun suuttumaan. Edna ei välttänyt tappeluita vaan suorastaan nautti riitelystä, oli hän itse sitten väärässä tai oikeassa.
"Minä puutun mihin ikinä haluan!" Edna tuhahti vastalauseeksi Kalman kommenttiin, jonka jälkeen tuo käski Ednan kiittää onneaan siitä, että Kalma oli sokeana.
"Ja sehän nähdään" Edna aloitti "Sinä tässä sietäisit saada pitkin korviasi! Joten kiitä sinä onneasi siitä että satut olemaan pari numeroa suurempaa kokoa mitä minä! Muuten sinä saisit äidin kädestä!"

Sitten Kalma käskikin pysyä erossa pikku herkuistaan mitä saattaisi löytyä kielletystä huoneesta.
"Yritäppä estää!" Edna naurahti virnistäen "Jos löydän sieltä yhdenkin lapsen niin varmana päästän hänet menemään, sanoit sinä mitä tahansa".
Noiden sanojen jälkeen Kalma saikin tuntea pehmeän, mutta lujaa heitetyn sohvatyynyn naamassaan. Edna ei tähän hätään mitään suurempaa löytänyt, eikä hänellä ollut voimia saatika halua heittää tuota tuolilla.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja suskari » 30 Maalis 2011, 17:08

Kalmankoira

Kalma ei nähnyt Ednan virnuilua, mutta sihahti tuon toteamuksella että tuo saisi tehdä mitä ikinä tahtoi. Hän oli tainnut löytää Ednasta ensinmäisen huonon puolen: jääräpäisyys ja vastaan mäkättäminen. Tosin hänellä itsellään oli sama pahe joka oli laittanut hänet useammin kuin kerran ongelmiin ylempi arvoisten kanssa. Mutta Edna ei voinnut tehdä hänelle mitään, joten Kalma naurahti pienesti.
"Sinä et tasan puutu jos minä niin sanon!" Kalma kivahti Ednalle vastaan ja lisäsi vielä siihen jatkoksi. "Jos sen tekisit purisin sormesi irti.. tai ranteesi." Kalma murahti Ednalle vielä vähän lisää. Sen hän tosiaan tekisin jos tuo koskisi häneen kerrankin siinä mielessä!

Seuraaville sanoille Kalma oli ärähtämässä kovaan vastaan kun saikin tyynystä naamallensa vähemmän tuntuvasti. Kalma jäikin sen jälkeen joksikin aikaa melko hiljaiseksi kunnes sai taas kootuksi itsensä.
"Yritämpä hyvinkin." Kalma murahti ja nappasi Ednan toisesta kädestä kiinni puristen melko tiukastikkin ja voi sitä tuskaa mitä kylki huusi. "Sinä et vie minulta kostoani.. eikä kukaan muukaan!" Kalma murahti Ednalle päästäen tuon käden irti. Ei hän kuitenkaan Ednaa vahingoittaa halunnut.
suskari
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 30 Maalis 2011, 18:39

Edna

Kalman uhkaukset käden puremisesta saivat Ednan vain tuhahtamaan "niin varmaan" - tyylisesti. Mikäli tuo sen oikeasti aikoisi tehdä, saisi Kalma peräänsä ei niin mukavan joukon kostajia. Aivan kuin tuolla niitä jo ei tarpeeksi olisi.
Vaikka olikin sokea, Kalma pääsi silti yllättämään Ednan ja tarttui tytön kädestä kiinni, puristaen astetta ronskimmin. Edna parkaisi pienesti, mutta hillitsi tuskanhuudahduksensa ja nosti vihaisen katseen kohti Kalman kasvoja. Isä oli aina sanonut ettei kipua saanut näyttää millään tavalla ja niin Edna myös oli tottunut tekemään. Kalma mainitsi jotain kostosta, mikä sai Ednan sekä hämilleen että miettimään, mitä tämä olento oikeastaan salasikaan. Ihmisten syönti ei tainnut olla ainoa suuri salaisuus...

"Mistä lähtien kosto on mitään ratkaissut?!" Edna pihisi selvästikkin kivunhuutoa pidätellen "Tämä valtakunta on täynnä kostonjanoa ja katso mitä sille on tapahtunut?! Korruptoitunut vihapesäke!"
Kalman päästäessä irti Edna perääntyi pari askelta ja hieroi kättään, mulkoillen vihaisesti Kalmaan.
"Tämä suhde ei toimi jos salaat minulta kaiken" Edna huomautti lähes mumisten, jääden seisomaan paikalleen ja laski katseensa maahan.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja suskari » 30 Maalis 2011, 19:33

Kalmankoira

Oli hyvän lähellä ettei Kalma käskenyt Ednan häipyä silmistään ikuisiksi ajoiksi, mutta aavekoira malttoi mielensä vielä toistaiseksi niellen kiukkunsa alas kurkustaan tyytyen mulkoilemaan Ednaa vain takaisin kääreiden takaa.
"Kyllä, kyllä joskus kosto on loistava ratkaisu.." Kalma tuumasi pienesti virnuillen itsekseen Ednalle joka oli perääntynyt taaemmas miehestään.
"Minun vihani ei koske tätä saarta millään tapaa, joten älä edes kuvittele vertaavasi sitä tähän typerään sotaan." Kalma murahti selkeästi ärtymys äänessään vaimollensa tuijottaen tuota kohden kulmat kurtussa kääre silmillään. Tosin Ednan seuraava hiljainen tokaisu sai aavekoiran hiljaiseksi ja hieman vaivautuneen näköiseksi.. ja tuo rauhoittui ja rentoutui aivan silmissä. Kalma ei kuitenkaan ryhtynyt vastaamaan mitään vaimollensa vaan huokasi raskaasti kuin luovuttaen ja yritti kaiken tavaran paljauden läpi kävellä takaisin sohvalle lepäämään, mutta onnistui vain vetämään nenällensä lattialla makaavaan tuoliin. Kalma päästi joukon kirosanoja suustaan kiroten niin kipua kuin surkeaa ja säälittävää tilaaansa nousten istumaan, ja jääden siihen istumaan näyttäen mököttävältä pikku pojalta.

"MITÄ HELVETTIÄ MINÄ OLEN TEHNYT ANSAITSENI TÄMÄN!" Kalma ärähti lähinnä itselleen.. ja ehkä jollekkin muulle tuolla yläkerrassa, vaikkei aavekoira uskovainen ollutkaan.
suskari
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 30 Maalis 2011, 20:28

Edna

Ednalla oli täysin eri käsitys koston tehokkuudesta. Siitä Edna ei kuitenkaan alkanut mäkättämään, vaan antoi asian kerrankin olla. Eiköhän tässä oltu jo tarpeeksi riidelty asiasta jos toisestakin.
No, Kalma lähti haparoimaan kohti sohvaa, mutta ei pudonnut puusta pitkälle kun jo löysi itsensä lattialta kiroomasta. Edna katseli tätä surkeaa näytöstä sivummalta pidellen yhä kättään. Kalman ärähdys sai Ednan hätkähtämään pienesti, mutta tyttö pysyi silti visusti paikoillaan. Edna katseli sivusta kuinka Kalma istui lattialla kuin kiukutteleva pikku poika. Lopulta Edna otti askeleen ja toisenkin, kävellen Kalman luokse. Tyttö kyykistyi alas ja kietoi kätensä Kalman ympärille, halaten tuota hellästi ja varovasti. Mitään Edna ei sanonut, pysyi täysin hiljaa.
Hetken hiljaisuudesta nautittuaan Edna auttoi Kalman ylös ja talutti tämän sohvalle, jolle tuo oli havitellut.

Edna auttoi Kalmaa riisumaan paitansa ja tarkasteli tuon kylkeä, kunnes nousi ylös ja haki haavanputsaus tarvikkeet ja sideharsoa. Yhä täysin hiljaisena Edna puhdisti Kalman auenneen haavan ja sitoi tuon harsolla, joka auttaisi tyrehdyttämään uudelleen alkaneen vuodon..
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja suskari » 30 Maalis 2011, 21:32

Kalmankoira

Kalma suorastaan pelästyi kun Edna tuli yht`äkkiä taakse ja kietoi kätensä aavekoiran ympärille vain halatakseen. Kalma oli tästäkin hyvästä ärähtää Ednalle ja käskeä tuota irrottamaan otteensa, mutta ei sitten tehnytkään sitä syystä ta toisesta vaan jäi hiljaa istumaan aloillensa nauttien hiljaa toisen läheisyydestä. Hetkessä aavekoira oli unohtanut kaunansa sitä kohtaan että Edna oli päästänyt sen pojan menemään, vaikka se kieltämättä kummittelikin mielessä, mutta ei aavekoira enää ollut niin räjähdys altis kuin aikaisemmin. Niimpä Edna sitten varovasti auttoi aavekoiran ylös lattilata ja ohjasi tuon takaisin sohvalle jonne tuo oli aikaisemmin yrittänytkin erittäin huonoilla tuloksilla.

Seuraavaksi Edna auttoi häntä riisumaan paidan pois päältä ja alkoi hoitamaan kyljessä olevaa haavaa kuin mitään ei olisi ikinä tapahtunutkaan. Kalma oli aivan ihan äimänkäkenä tästä tempusta mutta ei vielä uskaltanut rikkoa tätä hiljaisuutta joka heidän kesken nyt vallitsi. Sen sijaan sen tuli ja rikkoin Luca joka oli kömpinyt sängyn alta pois kun oli tullut hiljaista ja tullut hakemaan Ednalta lohtua tökäten tuota hieman uikuttaen kuonollaan ja jäi siihen viereen istumaan.
"Anteeksi Luca että säikytin.." Kalma mumisi ja yritti löytää koiraansa kädellään. Ednalle Kalma ei vielä uskaltanut sanoa yhtään mitään.
suskari
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 30 Maalis 2011, 21:51

Edna

Saatuaan Kalman haavan hoidettua, Ednan huomio kiinnittyi Lucaan joka oli ollut jossakin piilossa tähän asti. Koira parka näytti enemmän kuin järkyttyneeltä ja haki selvästi lohtua talouden naisväeltä. Kalma mumisikin anteekispyyntönäs Lucalle, rikkoen näin hiljaisuuden. Edna vilkaisi mumisenvaan Kalmaan, mutta katse palasi nopeasti takaisin kolmijalkaiseen karvaturriin, joka sai osakseen sääliä ja rapsutuksia.
"Olisin piessyt takamuksesi mustelmille mikäli olisit Lucaa satuttanut" Edna totesi lopulta, rikkoen näin omalta osaltaan hiljaisuuden.
Tyttö nousi ylös ja lähti siivoamaan Kalman jälkiä, mitä tuo riehuessaan oli saanut aikaan. Pöydät nostettiin pystyyn ja tuolit siirrettiin paikoilleen, jonka jälkeen Edna putsasi Kalmasta vuotaneet verivanat vedellä lattialta ja seinästä. Saatuaan huoneen vihdoista viimein siistiksi, Edna kävi sulkemassa kielletyn huoneen oven, jonka jälkeen kääntyi kohti Kalmaa.

"Minä menen nyt lepäämään" Tyttö totesi lyhyesti ja ytimekkäästi, suunnaten kulkunsa kohti makuuhuonetta, kysymättä Kalmalta haluaisiko tuo kenties tulla sänkyyn nukkumaan. Saisi itse haparoida paikalle, sen verran ilkeällä tuulella Edna vielä oli.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja suskari » 30 Maalis 2011, 22:35

Kalmankoira

Luca oli hetkessä taas iloisempi kun sai Ednalta osakseen huomiota ja lohdutusta että rapsutusta, muttei siltikään luottanut vielä Kalmaan vaan tuon tuodessa kättään lähemmäs koira meni kauemmas. Kalma tosin ei sitä itse nähnyt mutta luovutti Lucan etsimisen kädellään ja laski sen syliinsä vilkaisten Ednan päälle tuon uhkailessa että olisi potkinut hänen perseensä mustelmille jos hän olisi Lucaa vahingoittanut. Eihän hän ikinä vahingoittaisi karvaista ystäväänsä, vaikka sellainen olikin käynnyt hyvin lähellä, mutta eihän Kalma sitä tiennyt. Ei hän tiennyt minne hän tavaroita oli edes heitellyt.. sinne tänne vain.
Noh Edna siirtyi siivoamaan hänen sotkujaan saatuaan haavan paikattua ja Kalma jäi kiltisti istumaan sohvalle miettien asioita hiljaa mielessään muttei missään välissä puhua pukahtanutkaan Ednalle kuunteli vain hiljaa tuon siiovoamista.
Lopulta kun tuo sai paikan siivottua tuo sulki kielletyn huoneen oven sanoen menemänsä lepäämään.. ja jätti hänet yksin ilman mitään apua olohuoneeseen. Hiton nainen! Niimpä Kalma jäi mököttämään jylhässä yksinäisyydessä sohvalle Lucankin mennessä Ednan kanssa makuuhuoneeseen nukkumaan.

Jonkin aikaa aavekoira istuikin siinä täysin aloillaan kunnes nousi ylös ja lähti tunnustellen kävelemään eteenpäin yrittäen löytää itse makuuhuoneeseen, mutta se jäi melko tyhjäksi yritykseksi.. Kalma käveli jälleen pöytää päin pamauttaen kylkensä sen reunaan ja oli vähällä kaatua tuolin takia.. ja loppu peleissä aavekoira oli niin pahasti eksyksissä että väsynyt ja kiukkuinen että kävi lopulta suosiolla lattialle nukkumaan koira muodossaan vaikkei se mikään mukavin ollutkaan.
suskari
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 30 Maalis 2011, 22:46

Edna

Kalma ei mitään vastannut, joten edna painui suoraan pehkuihin, vaihtaen yleen yövaatteensa ja pisti maaten. Luca puolestaan kipitteli Ednan perässä protestina isännälleen. Edna vilkaisi hymyillen Lucaan ja tapautti muutaman kerran sänkyä, antaen koiralle näin luvan tulla viereen nukkumaan, mikäli halusi.
Sen enempää Lucaa häiritsemättä Edna pisti päänsä tyynyyn, eikä aikaakaan kun tuo jo veti sikeitä...

Päiviä kului nukkuen. Illan hämärtäessä Edna heräsi sisäisen kellon hälyyttäessä. Tyttö ei olisi millään halunnut nousta mukavasta pedistä, mutta sai lopulta itsensä ylös. Hiukset olivat kuin hurrikaanin jäljiltä, mutta Edna ei nyt vaivautunut niitä setvimään. Sen sijaan tyttö kipitteli Pitkähkössä T-paidassaan keittiön puolelle.
Kalma oli näemmä ottanut paikkansa lattialla koiramuodossa. Edna kävi laittamassa teeveden kiehumaan ja käveli sitten Kalman luokse, kyykistyen tuon eteen ja taputtaen koiraa parikertaa kevyesti päälaelle, kunnes alkoi silittämään tuon niskaa.
"Joko olet rauhoittunut vai vieläkö haluat repiä pääni irti?" Edna kysyi mutristaen huuliaan.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja suskari » 30 Maalis 2011, 23:42

Kalmankoira

Kalma heräsi ja nosti hieman päätään Ednan rapsutellessa niskaa ollen muutaman sekunnin ajan hieman pöllähtäneen ja hyvin jumittuneen näköinen, joten meni muutama sekuntti ennen kuin Ednan kysymys meni perille asti.
"...En, en ajatellut." Kalma vastasi sitten Ednalle lipaisten pehmeällä kielellään muutaman kerran tuon silittävää kättä kunnes nousi istumaan vaihtaen muotonsa humanoidiksi. Kalma tapitti hetken Ednaa kohden, vaikkei sitä tiedostanutkaan, ja nousi ylös.
"Viittisitkö auttaa pöydälle?" Kalma kysyi ehkä aavistuksen arastellen Ednalta joka kuitenkin vei aavekoiran pöydälle istumaan jonka jälkeen Kalma kysyi tuolta aamiaista, joka kohta tulikin ja Kalma söi sen hyvällä ruokahalulla kaikessa rauhassa.

Lucakin heräsi sängyltä ja pomppasi lattialle mennen keittiöön katsomaan ruokakuppiaan joka oli tyhjänä. Koira kallisti päätään, nappasi kulhonsa leikoihin ja kipitti Ednan luokse kuppi suussaan pyytäen selkeästi itsekkin aamiaista. Paikalle tuli myös heidän uudempi tuttavuus: Rose joka sekin halusi totta kai ruokaa ja rääkyi sitä laskeutuen Ednan olkapäälle.
suskari
 

EdellinenSeuraava

Paluu Länsikujat

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 3 vierailijaa

cron