Leikitään! || Aksu

Länsikujat sijaitsevat kauimpana linnasta. Täälläpäin asustaa yleensä köyhin väki ja länsikujat ovat tunnettuja hämäristä hiippareista. Länsikujat tuhoutuivat täysin palossa, ennen toisen tannersodan alkua, kiitos haltioiden hyökkäyksen. Nyttemmin, kun tannersota on päättynyt, on länsikujia alettu rakentamaan uudestaan. Siltikin, alueelta löytyy yhä palaneita raunioita, vaikka uusia rakennuksia on alkanut kohoamaan sinne tänne.
Länsikujilta on helpointa livahtaa kylän alla risteileviin, valtaviin viemäriverkostoihin. Osa verkostosta on ihmisten itse rakentamaa, osa taas luonnon muovaamaa, niin käytäviä kuin luoliakin. Tätä kautta ei kuitenkaan tiettävästi pääse kylään sisälle, vaikka käytävä muurien alitse olisi helpoin tapa livahtaa sisään. Mutta sellaista ei kuitenkaan ole olemassa vai onko?

Valvoja: Crimson

Leikitään! || Aksu

ViestiKirjoittaja suskari » 29 Joulu 2010, 14:33

Kalmankoira

Kalma oli taasen kotonaan, tai pikemminkin kerrankin, sillä tuo juoksenteli yleensä tähän aikaan illasta ties missä pitkin maita ja mantuja metsällä tai muuten vain haukkaamassa raitista ilmaa keuhkoihinsa tullen takaisin vasta aamun hämärillä. Nyt kuitenkin Kalma oli jäännyt kotiinsa ihan vain talonsa uuden asukkaalle pitämään seuraa, ja joka myös sattui olemaan aavekoiran tyttöystävä joten sitä suuremmalla syyllä oli pitänyt jäädä. Ja etenkin kun Rico ei ollut kotosalla häiritsemässä silkalla läsnäolollaan. Luca taas.. se kuorsasi takan vieressä lohikäärmeen poikasen kanssa joka Kalma oli nimennyt Roseksi. Yllättävän hyvin kaksikko tuli toimeen keskenään vaikka Luca toisinaan yritti käyttää pientä liskoa lelunaan.

No nyt aavekoira kuitenkin pötkötteli sängyllään T-paita ja housut jalassa kädet niskansa takana tukemassa päätä.. Lievästi sanottuna aavekoiraa olisi tehnyt mieli alkaa juoksemaan tällä hetkellä ympäri huonetta ja purkaa energiaansa vain jonnekkin, eikä vain maata paikoillaan. Niimpä aavekoira nosti sitten kehonsa ylös sängyn pohjalta mennen keittiöön jossa Edna olikin jotakin touhuamassa.. varmaan siivoamassa. Aavekoira seurasi muutaman sekunnin Ednan touhuja ja sitten hiljaa käveli tuon taakse ja kiersi kätensä tuon selkäpuolelta tuon vatsan päälle nojautuen hieman Ednaa vasten.
"Pöö~" Kalma hymähti lempeällä äänensävyllä ja näykkäsi leikkisästi korvalehdestä varoen kuitenkin ettei vahingoittaisi suojattiaan, rakasta suojattiaan.
"Kuule.. minulla on vähän tylsää.." Kalma sanoi, mutta ei kuitenkaan mitenkään pervohtavasti.. vaan kuin lapsi joka halusi leikkiä aikuisen kanssa jotakin. Ja leikkisällä tuulella aavekoira olikin.

//Ja Aksuli pomppii tänne ^^//
suskari
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 29 Joulu 2010, 16:18

Edna

Nuori mustalaistyttö oli jo jonkin aikaa viettänyt elämästään totutellen uuteen kumppaniin ja tämän elämäntapaan. Ednalle ei ollut kovinkaan helppoa alussa kääntää päivärytmiään ylösalaisin, mutta lopulta tuo kuolevainen oli senkin tempun oppinut. Yhdessä vaiheessa Edna oli toivonut olevansa vampyyri, voidakseen nukkua päivänsä paremmin. Mutta sekin toive oli jo karistettu hartioilta. Talven tultua mikään ei ollut enää yhtä helppoa ja nyt kun sota oli puhjennut, oli jo pelkästään toimeentuleminen vähillä varoilla vaikeaa.
Länsikujat olivat ottaneet suuremman osuman sodan alkaessa, mutta onneksi Kalman asunto, joka oli muutenkin hämärässä paikassa, ei ottanut osumaa.

Tänään Edna oli jälleen kerran noussut ylös alkuillasta. Talosta puuttui itse kiukkupussi Rico, joten Ednalla oli enemmän kuin kotoisa olo. Saatuaan itsensä ylös Edna oli siirtänyt fyysisen olemuksensa keittiön puolelle, jossa tuo aikansakuluksi oli alkanut siivoamaan. Vaikka Edna ei siltä näyttänytkään, niin oli hän yllättävän siisti persoona, eikä voinut sietää jos itse talon sydän, keittiö, olisi likainen.
Siivoiluiltaan Edna ei huomannut Kalmaa, joka myös oli noussut ylös ja seuraili nyt kumppaninsa hääräystä keittiön kimpussa. Siivoaminen kuitenkin tyssäsi kuin seinään Kalman kietoessa kätensä Ednan ympärille. Leikkisä näykkäys korvaan sai hymyn nousemaan tytön huulille, samalla kun tuo laski kätensä Kalman käsivarsien päälle.
"Pitäisikö meidän tehdä jotain asialle?" Edna kysyi Kalmalta, joka ilmoitti potevansa tylsyyttä "Voimme toki lähteä pihalla käymään... vai lieneekö siellä turhankin kylmä"
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja suskari » 29 Joulu 2010, 16:54

Kalmankoira

Tosiaan, Kalma oli onnekas kun oli mennyt hankkimaan länsikujien alta ei päältä asuntonsa ja oli sen takia nyt pienen perheensä tapaisen kanssa hengissä.. vaikkain vanha sisään tulo aukko olikin mennyttä ja he joutuivat menemään pidempää kautta ulos.. tai sitten menneä suoraan metsän keskeltä ulos. Mutta pääasia että kaikki olisivat kunnossa. Ja sota? Pyh, Kalma ei siintä välittänyt millään muulla tapaa kuin että se mokoma vaikeutti hänen ruuan haku reissujaan että hän tulisi jossakin välissä lähtemään sinne hypimään ja mukamas sotimaan. Hänhän ei tyhjän takia tappele ja sotke käsiään.. Eivät haltiat häntä haittaa.. paitsi se yksi ja ainut rumalla olemuksellaan. Mutta se siintä sotimisesta..

Kalma hymähti pienesti Ednalle ja tuon sanoille kylmästä. "Ei suinkaan, mutta nautittaisiin nyt sisällä olemisesta kun ei ole häiriköitä... Ellei Luca ja Rose sinua häiritse?" Kalma kysyi lopun pienesti naurahtaen päästäen Ednan vapaaksi otteestaan.
"Odotas siinä.." Kalma sanoi ja kipasi olohuoneeseen ja siintä huoneeseensa vaihtaen muotonsa tutuksi mustaksi koiraksi mönkien perse pystyssä sängyn alle josta nappasi suuhunsa narun pätkän, mikä oikeastaan oli Lucan lelu.. Mutta eihän tuo sitä nyt tarvitse kun nukkuu. Niimpä Kalma palasi häntä vispaten Ednan luokse paksu narun pätkä suussaan tuijottaen tuota silmät intoa palaen.
suskari
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 03 Tammi 2011, 15:16

Edna

"Koska minua ne kaksi olisi häirinnyt? Ei, eivät ne häiritse ollenkaan" Edna totesi Kalman kysyessä, häiritsivätkö Luca ja Rose olemassaolollaan kaksikon yhteistä aikaa. Niin kauan kuin Rico oli tiessään, oli Edna tyytyväinen oloonsa tässä pikku asunnossa.
Äkkiä Kalma lähtikin pois keittiössä, käskien Ednaa odottamaan paluutaan. Edna katsoi Kalman perään toinen kulma pienesti koholla, odottaen mitä tuo nyt oli saanut päähänsä.
Odotellessaan Edna käveli oleskeluhuoneen puolelle. Pian Kalma palasikin, koiramaisessa muodossaan, mukanaan paksu narunpätkä jonka oli hakenut jostain piilostaan. Häntä vispaten, Kalma ilmoitti haluavansa leikkiä mokomalla köyden pätkällä.

"vai niin" Edna totesi hymyillen, samalla kun otti askeleen kohti Kalmaa ja nappasi narun toisen pään käsiinsä, lähtien kiskomaan sitä itselleen "Tällä kertaa en anna helpolla periksi!" mustalaistyttö lisäsi, samalla kun lähti tosissaan kiskomaan narua Kalmalta, heilutellen sitä puolelta toiselle, jotta koira saisi haastetta pitää sitä leuoissaan. Tarkoituksena oli kiskaista naru Kalman otteesta ja sen jälkeen härnätä karvaturria antamatta narua tuolle niin helpolla.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja suskari » 03 Tammi 2011, 19:11

Kalmankoira

Häntä heilui kovemmin kun Edna tarrasi sievillä kätösillään narusta kiinni ja ryhtyi vetämään. Kalma tiukensi leukojensa otetta huomattavasti ja ryhtyi tempomaan vastaan painaen eturuumiinsa lattiaa vasten ja takamuksensa ilmaan, hännän oltaessa kaaressa pystyssä iloisen näköisenä.
Ednan ryhtyessä heiluttamaan narua Kalman pää heilui mukana ja tuo murisi pienesti, mutta leikkisästi lähtien kiskomaan narua itseään päin päätään ravistellen muutaman kerran puolelta toiselle. Kuitenkin ote narusta hieman hölleni ja Kalma joutui avaamaan suunsa.. ja sitten naru lähtikin omille teillensä. Se ei kuitenkaan lannistanut leikkisää koiraa pätkän vertaakaan. Kuka veto leikkejä jaksaa kun jahti leikit ovat hauskempia! Näin ainakin Kalman mielestä.

Kalma jäi seisomaan häntä heiluen pienesti paikallensa katsellen kieli ulkona roikkuen kun Edna piti kädessään narun pätkää, kävellen sitten lähemmäs koittaen pienesti pomppaamalla napata narun takaisin leukojensa väliin.
suskari
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 03 Tammi 2011, 19:56

Edna

Kalman leikkisyys oli suorastaan suloista, vaikka toisinaan Ednankin täytyi ihmetellä, kuinka Kalman kaltainen persoona pystyi olemaan niin vaihteleva mieleltään. Moiseen mietiseklyyn ei nyt kuitenkaan ollut aikaa, kun Kalma pisti parhaimpansa mukaan vastaan tässä köydenveto kisassa.
Ei kauaakaan kun Kalman ote herpaantui ja Edna sai köyden itselleen. Voitonriemuisesti hymyillen tyttö roikotti narua päänsä yllä härnäten Kalmaa sillä. Karvaturri pomppikin pienesti koittaessaan havitella narunpätkää takaisin haltuunsa.
"etpäs saakkaan niin helpolla" Edna totesi virnuillen, samalla kun lähti peruuttamaan ympäri kämppää heilutellen narunpätkää yläilmoissa.
Välillä Edna laski narun alemmaksi, niin että Kalma olisi saanut otteen, mutta ennen kuin tuo ehti avatakkaan kitaansa, vetäisi Edna narun pois koiran ulottuvista. Tyttö tiesi, että koirien mielenkiinto leluun pysyisi hereillä, mikäli niillä olisi mahdollisuuksia saada se takaisin.

Lopulta aikansa peruuteltuaan Edna pysähtyi ja alkoi heiluttelemaan narua alempana, odottaen että Kalma saisi siitä jälleen otteen. Jahka tuo otteen saisi, jatkuisi kiskomisleikki niin kauan kunnes Kalma saisi narun itselleen. Sitten olikin Ednan vuoro havitella sitä koiralta.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja suskari » 04 Tammi 2011, 00:26

Kalmankoira

Kalma luimisti korviaan taaemmas protestoinuneen näköisesti kun Edna vei lelun kauemmas hänen ulottumattomiinsa.
"Älä sinä luule pääseväsi helpolla." Kalma naurahti heilauttaen häntäänsä iloisesti ja lähti "hyökkäämään" narua kohden häntä ylhäällä ja silmissä ilo ja onni paistaen kuten lapsella jouluaattona, mutta leuat menivät taas ohi Ednan vetäsessä narun pois ja taas uudestaan. Mutta sinnikkäästi aavekoira jatkoi pienen narun pätkä jahtaamista juosten Ednan perässä syöksähdellen ja pomppien välillä kahden takajalkansa varassa.

Lopulta Edna antoikin Kalmalle tilaisuuden, jota aavekoira ei kuitenkaan tajunnut, vaan rynnisti suin päin narun kimppuun ja tarrasi siintä vahvoilla leuoillaan kiinni alkaen päätään ravistellen taas repimään sitä voimiensa takaa saaden vedettyä Ednaa jopa taaksepäin..
Lopulta Kalma sai narun itselleen ja köpötteli jonkin matkan päähän Ednasta ja levitti etujalkansa haaralleen eteensä takamus pystyssä hännän heiluessa iloisesti. Ednan erehtyessä liian lähelle koira pinkasi pöydän alle ja siintä toiselle puolelle turvaan.
suskari
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 04 Tammi 2011, 01:36

Edna

Kalma sai lopulta narusta otteen ja lähti jälleen kerran kiskomaan täysin voimin sitä irti Ednan kätösistä. Edna totta kai piti kiinni kaikin voimin, mutta tällä kertaa Kalma vei voiton. Pienesti naurahtaen tyttö katsoi leikkisää koiraa, joka riemuitsi voitotstaan.
Antamatta Kalman kuitenkaan riemuita narusta turhan kauaa, Edna säntäsi kohti koiraa, joka luikahtikin pöydän alle pakoon. Edna säntäsi perään, hypäten kuitenkin pöydän yli. Kalma kuitenkin oli nopeampi ja pääsi pöydän alta nopeammin mitä Edna pöydän yli, joten karvaturri pääsi pinkomaan pakoon. Edna kuitenkin seurasi perässä, pienesti kompuroiden, mutta pysytteli kuitenkin Kalman vauhdissa parhaansa mukaan.

Lopulta hippastelu sai Ednan osalta loppua. Tyttö otti muutaman nopeamman askeleen ja hyppäsi Kalman ylle, kietaisten kätensä koiran kaulan ympäri, varoen kuitenkin kuristamatta tuota liikaa. Ahterinsa tyttö iski koiran päälle, pakottaen tuon näin pysähtymään ja varmisti, ettei tuo pääsisi peruuttamalla pois hänen otteestaan.
"saimpas!" Edna hihkaisi naurahtaen, pitäen toisen käsivartensa Kalman kaulan ympärillä, samalla kun toisella tarttui tiukasti kiinni narusta jälleen kerran.
"mitäs nyt meinaat tehdä?"
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja suskari » 04 Tammi 2011, 11:34

Kalmankoira

Kalma vingahti, mutta ei kivusta, vaan silkasta säikähdyksestä kun Edna pomppasi päälle ja kietoi toisen kätensä koiran kaulan ympärille alistaen aavekoiran näin maahan makaamaan. Kuitenkaan Kalma ei suostunut irrottamaan otettaan narusta vaan puristi sitä tiukasti leukojensa välissä samalla kun mulkoili Ednaa tuon kysellessä miten hän meniasi nyt päästä irti. ..Siinä tosiaan oli miettimistä sillä jos hän nyt muuttuisi aineettomaksi hän menettäisi myös narunsa ja ihmismuodosta paljo paskaakaan hyötyä. Paha paikka.

Kuitenkin äskeisiä ajauksiaan vastaan aavekoira muuttui muotoaan ihmismäiseksi ja virnisti pienoisesti katsoen Ednaa alakantista kulmiensa alta hieman kieroutuneen ovelan näköisesti. Sitten aavekoira teki liikkeensä jota tuskin kukaan olisi osannut odottaa, vähiten Kalmalta, tuo nosti päätään ja painoi huulensa Ednan omia vasten päästäen sitä ennen otteensa narusta irti. Pientä hämäystä vain, ja kun Ednan keskittyminen oli tarpeeksi herpaantunut aavekoira muutti taas muotoaan nappasi narun suuhunsa ja änkesi päänsä irti Ednan otteesta ja jolkotteli pomppien kauemmas. Kalma jäikin sitten jonkin matkan päähän taas vaihteeksi ja tuijotti Ednaa "hähäh, lankaan menit!" -ilmeellä pomppien häntä heiluen pienesti odottaen että tuo tekisi uuden liikkeen.
suskari
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 08 Tammi 2011, 19:31

Edna

Mustalaistyttö ei osannut odottaa Kalman seuraavaa liikettä. Kalman muuttuessa ihmiseksi Edna vilkaisi pirullisesti vilkuilevaa kumppaniaan. Ennen kuin Edna mitään ehti tekemään saatika sanomaan, oli tuo nostanut päätään ja painanut huulensa Ednan huulia vasten. Ednan silmät laajenivat sen sekunnin ajaksi kun huulet koskettivat. Sillä sekunnilla huomio narunpätkästä katosi täysin ja ennen kuin Edna tajusi, oli Kalma muuttanut jälleen muotoaan ja hyppinyt koirana kauemmaksi Ednasta.
"Tuo ei ollut reilua!" Edna tuhahti hymyillen, samalla kun kömpi jaloilleen, pienen punan noustessa poskille.

"Meinaat siis pelata kovilla" Edna jatkoi samalla kun laittoi hiuksensa tiukemmin kiinni, varmistaen näin etteivät kutrit hyppineet silmille. Sen enempää sanomatta Edna syöksähti kohti Kalmaa, napaten salaman nopeasti kiinni narusta ja kietoi toisen kätensä tuon kaulan ympärille. Edna kuitenkin irrotti kätensä narusta ja lähti rapsuttamaan Kalman päälakea ja korvantaustoja ronskisti, mutta ei niin kovaa että se sattuisi. Toisella kädellään hän piteli jälleen Kalmaa paikoillaan, mutta tuskin tuo kauaa voimakasta koiraa pystyisi pitelemään.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja suskari » 09 Tammi 2011, 00:04

Kalmankoira

Kalma haukahti iloisesti ja ehkä hieman haastavastikkin Ednan sanojen jälkeen, kun tuo sanoi aavekoiran haluavan kovempia otteita. Totta helvetissä! Ja aavekoira näytti innostuvan vain lisää kun Edna alkoi tulemaan kohti, ihme ettei mennyt ratkeamaan nahoistaan silkasta riemusta. Mutta ennen kuin aavekoira yhtään kauemmas ehti pomppimaan Edna tarrasi narun päästä kiinni ja Kalma totta kai ryhyi repimään luullen että Edna repimällä yritti saada narua takaisin. Väärin. Edna nappasi Kalman kaulan ympäri jälleen kerran ja hylkäsi narun alkaen kurnuttamaan koiraa korvien välistä. Ei, ei se sattunut ja Kalman häntä heilui ja koira jopa naurahti iloisesti. Hän ei tiennyt Ednasta mutta hänellä ainakin oli hauskaa~

"Heh, älä viitsi turkki menee sekaisin!" Kalma naurahti ja hyppäsi tuon niskan ja selän päälle koko painollaan, irrottaen samalla itsekkin otteen narusta ja muuttuen ihmismäiseksi napaten Ednan niskasta kiinni ja alkoi kurnuttamaan tuota.
"Miltäs tuntuu, hä?" Kalma kysyi pienesti naurahtaen ja päästi sitten muutaman sekunnin päästä irti suoristautuen seisomaan jääden tapittamaan Ednaa pienen virneen kanssa.
suskari
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 09 Tammi 2011, 19:05

Edna

Kalma suorastaan nautti tästä kurmutuksesta, mutta niin olisi nauttinut kukatahansa koira. Koiran häntä heilui kuin viimeistä päivää, mikä sai Ednan nauramaan pienesti. Pian Kalma ilmoittikin olevansa huolissaan turkkinsa sekavuudesta ja alka aikayksikön osat vaihtuivat toisinpäin. Kalma muutti fyysisen olemuksensa taas humanoidiksi, napaten tällä kertaa ednaa niskasta ja alkoi kurmuuttamaan tuota. Edna nauroi ja kiljui samaan aikaan, yrittäen epätoivoisesti päästä irti Kalman otteesta. Turhaahan se oli, ei Ednan kaltaisella heiveröisellä kuolevaisella ollut mitään mahdollisuuksia Kalmaa vastaan.
Kalma ei saanut vastausta kysymykseensä Ednan naurukohtaukselta. Lopulta tuo kuitenkin päästi irti tytöstä ja nousi seisomaan. Edna pyyhki ilon kyyneliä silmistään samalla kun yritti hillitä naurunsa loppuvaiheita. Katse nousi pian Kalmaan joka oli jäänyt tapittamaan lattialla istuvaa Ednaa kera pienen virneen.

"Toivottavasti et ole enää tylsistynyt" Edna totesi lopulta noustessaan seisomaan ja siisti housujansa "nyt saa leikki riittää.. ainakin hetkeksi. Toisin kuin sinulla, minulla ei riitä energiaa noin rajuun telmimiseen".
Edna pysähtyi hetkeksi tuijottamaan Kalmaa sanomatta mitään, kunnes hymähti pienesti ja taputti aavekoiraa olkapäälle. Taputuksen jälkeen Edna suuntasi kulkunsa sohvalle ja istui alas hengähtämään.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja suskari » 12 Tammi 2011, 16:14

Kalmankoira

"Voi en suinkaan kulta rakas~" Kalma naurahti pienesti Ednan sanoihin ja seurasi kun puoliverinen käveli ehkä hieman väsyneenäkin sohvalle, ja länttäsi sille sievän takamuksensa. Aavekoira virnisti vakavaoituen ja käveli itsekkin sohvalle käyden sille istumaan.
"Ei se nyt noin rankkaa voinnut olla?" Kalma naurahti ja tuuppasi nyrkillä hieman Ednaa olkapäästä siirtäen kätensä sitten sohvan selkänojalle lepäämään virnuillen itsekseen... ainakin hetken aikaan kun kuuli selkä puoleltaan tassujen tepsutusta kääntäen päätään vain katsoakseen kun Luca käveli hieman väsyneen näköisenä hänen ohitseen keittiöön ilmeisesti juomaan.

"Kohta se haluaa ulos..." Kalma tuumasi ääneen itsestään selvyyden ja eipä siinä muutamaa sekunttia kauempaa mennyt kun Luca tepsutti ulos keittiöstä jakäveli "eteiseen"- joka oikeastaan oli samaa isoa luolaa jossa vain sattui olemaan tämän onkalon ainut ulos pääsy reitti- napaten pienestä naulasta hihnansa suuhunsa ja kipitti Kalman luokse istahtaen tuon eteen häntä heiluen innokkaasti. Kalma naurahti.
"Tiedän tiedän, haluat ulos ja lenkille... teet tuon joka aamu.. vaikken olekkaan opettanut." Kalma mumisi lopun lähinnä itsekseen ja nousi ylös sohvalta napaten hihnan, joka oikeastaan oli vain narun pätkä, ja sitoi sen koiran kaulapantaan kiinni. Luca taas pomppi silkasta riemusta ja oli kovastikkin menossa. Kalma naurahti ja siirsi katseensa Ednaan..
"Tuletko mukaan haukkaamaan happea?" Kalma kysyi samalla kun Luca kiskoi toisessa päässä.. ja Kalma nykäsi narusta voimakkaasti ärähtäen jotakin koiralle joka jäi vähän apean ja murtuneen näköisenä odottamaan isäntänsä viereen.
suskari
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 12 Tammi 2011, 21:17

Edna

Tyttö naurahti pienesti Kalman seuraavalle kysymykselle.
"Ei sentään. Tarvitsen vain hetken palautumiseen, sitten olen valmis riehumaan lisää" Edna totesi virnistäen samalla kun Kalma tuuppasi nyrkillään hänen olkapäätään.
Kauaa ei kaksikko ehtinyt sohvalla istua, kun Luca tuli ja ilmoitti olemassaolostaan löntystelemällä keittiöön. Edna, joka oli jo tottunut tämän talouden arkeen, aavisteli että kohta kolmijalkainen koira haluaisi pihalle "aamu" lenkilleen. Kalma totesikin tuon ääneen seuraavaksi, eikä aikaakaan kun Luca kipitti omistajansa luokse kera hihnansa. Edna ei voinut olla hymyilemättä pirteälle karvapallolle, sekä Kalman mutinoille koiralle. Seuraavaksi Kalma kyselikin, tulisiko Edna mukaan haukkaamaan happea.
"Toki, odottakaa hetki" Edna totesi pirteänä samalla kun pomppasi ylös sohvalta ja kävi hakemassa takkinsa, tumput ja kaulaliinan. Kengät tyttö veti jalkaan ovella, jonka jälkeen tuo olikin valmis lähtemään liikenteeseen.

"noniin. mennään" Edna totesi, jonka jälkeen kolmikko lähtikin sitten kohti uloskäyntiä.
Päästyään kadulle, Ednan piti todeta että täällä oli kylmä. Kuu oli korkealla, tähtikirkkaalla taivaalla. Kadut olivat hiljaiset ja jos oikein tarkkaa kuunteli, saattoi kuulla tuulen mukana kantautuvia etäisiä, aavemaisia ääniä taistelutantereelta, jossa sota oli käynnissä jo täysissä mitoissaan. Taistelua käytiin kuitenkin niin kaukana, ettei pelkkä ihmiskorva noita ääniä saattanut erottaa. Edna yritti parhaansa mukaan olla ajattelematta sotaa ja sitä mahdollisuutta, että Kalmakin ehkä joutuisi lähtemään tantereelle, muiden liittolaisten mukana. Tässä sodassa tultaisiin tarvitsemaan jokainen kynnelle kykenevä vahvistus.

"täällähän on kylmä.." Edna totesi napittaessaan viimeisenkin napin takistaan.
Kolmikko lähti kävelemään pitkin katuja, jotta Luca saisi tehtyä tarpeensa kuten oli toivonutkin.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja suskari » 12 Tammi 2011, 22:45

Kalmankoira

"Okei." Kalma hymähti ja meni itsekkin vetämään takkinsa päällensa ja kengät jalkaansa jättäen tällä kertaa kuitenkin mithril paitansa pois, jonka yleensä laittoi kun ulos meni. Tällä kertaa hän ei kuitenkaan ollut menossa metsälle jolloin se oli välttämätön haltoiden takia, vaan ihan vain kävelylle tyttökaverinsa kanssa jolloin tuskin mitään maailmaa mullistavaa tapahtuisi. Ihmiset eivät voinneet muuta kuin mulkoilla häntä korkeintaan ja hän virnuilla noille takaisin.. ja ehkä hieman vilkutellakkin. Aivan, Kalma ei ollut todellakaan niin arka kuin oli ollut yhdessä vaiheessa ja oli vetässyt itseltään selkärangan takaisin suoraksi ja oli taas oma vittumainen itsensä. Paitsi omaa kultaansa kohtaan~
No kummankin saatua puettua kaksikko painui ulos Lucan jolkotellessa narun päässä edellä joka välillä tarkasti olkansa yli että kaksikko tulisi varmasti hänen perässään. Luuli kai sitten johtavansa tai luuli hukkaavansa kaksikon. Miten lie oli.. Mutta piankos he ulos pääsivät ja Kalma veti raikasta ilmaa keuhkoihinsa, mutta tätä yötä ei voinnut hiljaiseksi sanoa sodan äänen kaikuivat ilmassa. ja kuten Ednakin Kalmakin oli varsin tietoinen että kutsu kävisi joku päivä hänellekkin. Tosin se olisi ihan eri asia tekisikö hän siellä sooloilua enempää asioiden hyväksi. Kuten monta kertaa todettu: sota ei häntä kiinnostanut tai kenen tämä saari olisi.
Katse ja huomio siirtyi Ednaan..
"Vähän.. mutta kyllä se kevät sieltä tulee, vaikken siintä pidäkkään, vähemmän ulkona olo aikaa." Kalma hymähti hieman surkuhuvittuneen näköisenä lähtien kävelemään. Luca tutki lumikinoksia ja pysähtyi joka helkutin kikkare ja kusi jäljelle nuuskimaan ja Kalma joutui välillä repimään tuota liikkeelle jos tuo ei näyttänyt tarpeitaan tekevän.
Sitten Kalma pysähtyikin... veti kasvoillensa ilkikurisen ja ennen kaikkea hieman kieroutuneen virneen, kumartui lähimmän lumikasan puoleen ja haali sieltä itselleen mukavan kökkäreen josta tehdä mukavan kiinteä lumipallo.. ja nakkasi sen edessään hahmottuvaa hahmoa kohden.. tai pikemminkin tuon takaraivoa.

//se on sitten Black xDDD//
suskari
 

Seuraava

Paluu Länsikujat

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron