Kirjoittaja Aksutar » 12 Tammi 2011, 21:17
Edna
Tyttö naurahti pienesti Kalman seuraavalle kysymykselle.
"Ei sentään. Tarvitsen vain hetken palautumiseen, sitten olen valmis riehumaan lisää" Edna totesi virnistäen samalla kun Kalma tuuppasi nyrkillään hänen olkapäätään.
Kauaa ei kaksikko ehtinyt sohvalla istua, kun Luca tuli ja ilmoitti olemassaolostaan löntystelemällä keittiöön. Edna, joka oli jo tottunut tämän talouden arkeen, aavisteli että kohta kolmijalkainen koira haluaisi pihalle "aamu" lenkilleen. Kalma totesikin tuon ääneen seuraavaksi, eikä aikaakaan kun Luca kipitti omistajansa luokse kera hihnansa. Edna ei voinut olla hymyilemättä pirteälle karvapallolle, sekä Kalman mutinoille koiralle. Seuraavaksi Kalma kyselikin, tulisiko Edna mukaan haukkaamaan happea.
"Toki, odottakaa hetki" Edna totesi pirteänä samalla kun pomppasi ylös sohvalta ja kävi hakemassa takkinsa, tumput ja kaulaliinan. Kengät tyttö veti jalkaan ovella, jonka jälkeen tuo olikin valmis lähtemään liikenteeseen.
"noniin. mennään" Edna totesi, jonka jälkeen kolmikko lähtikin sitten kohti uloskäyntiä.
Päästyään kadulle, Ednan piti todeta että täällä oli kylmä. Kuu oli korkealla, tähtikirkkaalla taivaalla. Kadut olivat hiljaiset ja jos oikein tarkkaa kuunteli, saattoi kuulla tuulen mukana kantautuvia etäisiä, aavemaisia ääniä taistelutantereelta, jossa sota oli käynnissä jo täysissä mitoissaan. Taistelua käytiin kuitenkin niin kaukana, ettei pelkkä ihmiskorva noita ääniä saattanut erottaa. Edna yritti parhaansa mukaan olla ajattelematta sotaa ja sitä mahdollisuutta, että Kalmakin ehkä joutuisi lähtemään tantereelle, muiden liittolaisten mukana. Tässä sodassa tultaisiin tarvitsemaan jokainen kynnelle kykenevä vahvistus.
"täällähän on kylmä.." Edna totesi napittaessaan viimeisenkin napin takistaan.
Kolmikko lähti kävelemään pitkin katuja, jotta Luca saisi tehtyä tarpeensa kuten oli toivonutkin.