Leikitään! || Aksu

Länsikujat sijaitsevat kauimpana linnasta. Täälläpäin asustaa yleensä köyhin väki ja länsikujat ovat tunnettuja hämäristä hiippareista. Länsikujat tuhoutuivat täysin palossa, ennen toisen tannersodan alkua, kiitos haltioiden hyökkäyksen. Nyttemmin, kun tannersota on päättynyt, on länsikujia alettu rakentamaan uudestaan. Siltikin, alueelta löytyy yhä palaneita raunioita, vaikka uusia rakennuksia on alkanut kohoamaan sinne tänne.
Länsikujilta on helpointa livahtaa kylän alla risteileviin, valtaviin viemäriverkostoihin. Osa verkostosta on ihmisten itse rakentamaa, osa taas luonnon muovaamaa, niin käytäviä kuin luoliakin. Tätä kautta ei kuitenkaan tiettävästi pääse kylään sisälle, vaikka käytävä muurien alitse olisi helpoin tapa livahtaa sisään. Mutta sellaista ei kuitenkaan ole olemassa vai onko?

Valvoja: Crimson

ViestiKirjoittaja Aksutar » 30 Maalis 2011, 23:53

Edna

Kalma oli selvästikkin jo leppynyt eilisestä raivokohtauksestaan. Edna ei voinut olla hymyilemättä pienesti tuon nuolaistessa hänen kättään. Seuraavaksi aavekoira pyysikin avustusta pöydän ääreen, vaihdettuaan ensin ulkomuotonsa humanoidiksi. Tällä kertaa Ednakaan ei viitsinyt olla äkäpussi, vaan auttoi Kalman pöydän ääreen ja toi tuolle aamiaisensa, kun niin nätisti pyydettiin. Kalma ei ollut ainoa joka näki nälkää tällähetkellä, sillä Lucakin päätti ilmoittaa nälästään marssimalla Ednan luo kuppi suussaan.
Edna naurahti peinesti Rosenkin tullessa ruokaa kinuamaan. Joten Ednalla ei ollut muuta mahdollisuutta kuin kävellä keittiöön ja ruokkia kaksikko. Ruokittuaan talon lemmikki populaation, Edna otti tee veden liedeltä ja kaatoi itselleen kuppiin vettä, johon sekoitti tee lehtiä. Saatuaan juomansa valmiiksi, suuntasi tyttö kulkunsa pöydän ääreen.

"Yhtään parempi olo?" Edna kysyi istuessaan alas ja puhallellessaan teehensä.
Jälleen kerran tyttö keräsi kaiken rohkeutensa ja hetken hiljaisuuden jälkeen pamautti seuraavan kysymyksensä, joka kuului:
"Mistä kostosta sinä eilen puhuit....?"
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja suskari » 31 Maalis 2011, 00:12

Kalmankoira

Kalma mupelsi tyytyväisenä aamupalaansa jonka Edna oli tuonnut, mutta keskeytti hetkeksi aikaa Ednan esittäessä kysymyksensä hänen voinnistaan.
"Jups, voin paremmin.. kunhan en vain ala riehumaan." Kalma hymähti pienesti ja kävi nälkäisenä takaisin aamupalansa kimppuun tajuten kuitenkin erään asian puuttuvan, ja se oli kahvi. Hänen melkein joka aamuinen kahvinsa uupui. Joka aamu sitä ei ollut koska se oli hyvin arvokasta nykyään ja rahaa piti säästää kaikkeen muuhunkin etenkin kun talossa oli yksi humanoidisempi tapaus joka ei pystyisi elämään raa`alla lihalla mitenkään. Kalma olikin kysymässä kahvinsa perään kun Edna ehti ensin pamauttamaan astetta aremman kysymyksensä. Kalman ilme muuttui hetkessä rennosta hyvin synkän että vihaisen näköiseksi ja näyttikin siltä että kohta taas tavarat lentäisivät. Sen sijaan Kalma laski mielessään kymmeneen ja rauhoittui.

"Se on vanha juttu.... enkä usko että pitäisit siintä jos kerron sen sinulle." Kalma sitten vastasi hieman yrittäen kiertää pois aiheesta jollakin tapaa koska ei halunnut yksinkertasesti kertoa sitä. Ei ainakaan hirveän mielellään sillä ei tiennyt miten Edna siihen reagoisi.
suskari
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 31 Maalis 2011, 00:45

Edna

Herran olo oli parempi ja tuo myönsikin, että vamrmasti pysyisikin hyvässä kunnossa mikäli ei alkaisi riehumaan nyt. Hyvä pointti, tuskin kukaan tässä taloudessa halusi Kalman heittelevän huonekaluja ja repivän haavansa auki jälleen.
Seuraavaan kysymykseensä Edna saikin vähän välttelevämmän vastauksen. Tyttö mutristi huuliaan mietteliäänä ja kallisti pienesti päätään, samalla kun naputti toisen käden sormilla pöytää.
"Et voi olettaa että antaisin aisan vain olla ja tyytyisin tilanteeseen. Enhän minä voi ymmärtää toimiasi tai vihaasi mikäli et kerro minulle mitä on tapahtunut" Edna totesi hörpäten teetään "En aijo pakottaa sinua kertomaan" Tyttö jatkoi "Mutta sinun on sitten turha tulevaisuudessa vedota 'sinä et ymmärrä minua' - taktiikkaan. Eihän kukaan ymmärrä ellet avaudu, joten sinun on turha odottaa tuppisuuna minkäänlaista sympatiaa tai ymmärrystä tekojasi kohtaan, olivatpa ne omasta mielestäsi kuinka oikeutettuja tahansa".

Edna pysäytti saarnansa ja hörppäisi jälleen teetään, nostaen katseensa sitten takaisin Kalmaan.
"Ei olisi ensimmäinen salaisuus jonka kertoisit" Edna huomautti "Luotit minuun silloin, miksi et luottaisi nyt?"
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja suskari » 31 Maalis 2011, 12:45

Kalmankoira

Edna kävikin saarnaamaan aavekoiralle siintä miksi hänen ehkä kannattaisi kertoa surkea elämän tarinansa tuolle ja vielä puolusti katettaan siintä että hän kertonut senkin että sattui olemaan munaton ihan kirjaimellisesti. Sen kertomiselle olikin ollut hyvä syy ja lisäksi tämä tarinan poikanen olisi aivan toista luokkaa.. Hän oli kertonut sen muutamalle ja nuo olivat alkaneet haukkumaan häntä idiootiksi ja aivottomaksi hirviöksi, taaai pahimmillaan yrittivät teurastaa. Onko siis ihmekkään ettei hän kertonut sitä kenellekkään? Harvoilta sitä myötätuntoa tipahti murhaajalle ja tappajalle.
"En halua kajauttaa menneisyyttäni esille koska se on yleensä hieman jakanut mielipiteitä suuntaan jos toiseen.. Lisäksi jos kerron sen koko kylälle saisin tehdä tuttavuutta kirveen ja pölkyn kanssa." Kalma vastasi Ednalle siihen miksei hän ollut koko menneisyyttään laulamassa koko kaupungille vain hakeakseen sääliä. Hänelle oltiin tehty jo harvinaisen hyvin selväksi ettei ihmis tappajia siedetä ja noita kyllä osattaisiin käsitellä.

"Mutta..." Kalma aloitti mennen hetkeksi aikaa hiljaiseksi kuin miettien tarkkaan suostuisiko kertomaan vai ei, mutta päätti kuitenkin. Pakkohan Ednaan sen verran oli luottaa.
"Koska luotan sinuun ettet laula sitä muille niin voin kertoakkin." Kalma aloitti hieman arastellen ja veti syvää henkeä aloittaakseen pienen tarina tuokionsa vaimollensa.
"En ole aina ollut tälläinen... olin ennen tavallinen koti- ja seurakoira jolla oli kaikkea mitä nyt tavallinen koira saattoi kaivata: koti, hyvät omistajat ja rakkautta. Suoraan sanottuna olin onnellinen ja täysin uskollinen omistajiani kohtaan.. ehkä liiankin. En ollut täyttänyt edes vuottakaan kun omistajani jättivät minut kotiinsa ja käskivät odottamaan heidän takaisin tuloaan, ja tottakai kilttinä ja uskollisena karvapallona jäin... Odotin päivän, toisen ja kolmannen.. odotin heitä viikon ja toisenkin he eivät tulleet takaisin mutta silti odotin ja pidin itseäni hengissä heidän jättämillä ruualla ja vedellä kunnes nekin loppuivat josta sitten alkoikin tuskallisen hidas nälkä kuolema." Kalma kertoi ja piti pienen tauon ihan vain pysähtyäkseen seuraamaan mikä Ednan reagtion tähän mennessä olisi.
"Lopulta sitten tuli noutaja... ja vaikka kuolin, odotin heitä silti sillä en aluksi tajunnut edes kuolleeni, mutta ajan mittaan kuitenkin aloin tuskastua odottamiseen.. mutta odotin silti. En tiedä tarkalleen kuinka kauan edes olin kotini vankina kun lopulta ovi aukeni ja menin iloisena katsomaan, olettaen tietenkin että omistajani olivat vihdoinin palanneet, mutta olin niin väärässä kuin olla ja voi se oli joku täysin tuntematon joka oli tullut ostamaan kotini. Raivostuin ja tapoin hänet siihen paikkaan.. Silloin vasta tajusin ettei kukaan tule ikinä minua hakemaan pois vaikka odottaisin maailman loppuun asti." Kalma lopetti siihen tarinansa katsoen Ednaa.
"Siinä sinulle syy miksi vihaan ihmisiä." Kalma tuumasi sitten vielä.
suskari
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 31 Maalis 2011, 13:57

Edna

Edna tuhahti pienesti Kalman huomauttaessa koko kylälle laulamisesta. Eihän siitä ollut puhekkaan. Harva tässä kaupungissa edes halusi kertoa koko menneisyyttään suurelle yleisölle. Jokaisella omat syynsä ja syntinsä.
No, lopulta Kalma päätti kertoa menneisyyttään Ednalle, joka kuunteli tarkkana kuin haukka. Kalman aloittaessa tuntui kuin kaikki muut äänet olisivat hiljenneet. Aavekoira kertoi koko synkän menneisyytensä, sen miten oli kuollut, sen miten lopulta oli alkanut vihaamaan ihmisiä. Kalma kertoi myös miten oli tappanut jonkun täysin tuntemattoman vieraan, joka oli uskaltanut työntää nokkansa asuntoon.

Kalman lopetettua huoneeseen laskeutui hiljaisuus. Edna tuijotti Kalmaa sanomatta mitään, kunnes muutaman minuutin jälkeen hymähti pienesti.
"Muistutat isääni" Edna totesi hörpätessään loput teestään "Muutama haltia teki hänelle jotain ja siitä hyvästä hän vihaa koko haltia populaatiota".
Edna nousi ylös ja siivosi astiat pöydältä, pysähtyen sitten pöydän ääreen.
"Tarkoitus ei ole vähätellä sinun tragediaasi.. mutta et voi leimata kaikkia ihmisiä sen perusteella, mitä muutama on sinulle tehnyt.. emme me kaikki ole pahoja. Voin vaikka todistaa sen sinulle" Edna totesi ja vei astiat keittiöön, palaten sitten takaisin Kalman luokse.
"nouse ylös, lähdemme kävelylle" Edna totesi, ojentaen Kalmalle tuon takin samalla kun heitti omaa takkia niskaansa.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja suskari » 31 Maalis 2011, 15:38

Kalmankoira

"Eh?" Kalma sai vain sanottua suustaan kun Edna vertasi hänen tarinaansa tuon isän omaan jossa tuo vihaa haltoita sen takia kun muutama oli tehnyt tuolle pahaa. Noh myönnettäköön että hänellä oli sama vika, mutta hänet oli tapettu unohdettu kuolemaan kaiken sen rakastamisen jälkeen!
"Millä tavalla muka?" Kalma naurahti Ednan perään tuon viedessä astioita takaisin keittiöön josta tuo kohta palasikin käskien häntä pukemaan päälle ojentaen hänelle takin. Kalma oli hetken aikaa ihan halolla lyödyn näköinen kunnes nousi ylös ja otti takin Ednalta pukien sen päällensä niin että kantositeessä oleva käsi jäi mukavasti sen alle. Näytti tosinaan nopealla vilkaisulla siltä että häneltä olisi käsi lähtenyt kokonaan.

"Minne olemme menossa?" Kalma kysyi yrittäessään saada takkinsa vyötä kiinni yhdellä kädellä ja sokeana, josta ei loppujen lopuksi paljoa mitään tullut.
"Edna... autatko vähän?" Kalma kysyi lähes naama punaisena vaimoltaan.
suskari
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 03 Huhti 2011, 21:26

Edna

Tyttö ei vastannut mitään Kalman kysymykseen siitä, miten hän muka aikoisi todistaa väittämänsä todeksi. Seuraava kysymys kuuluikin minne he olisivat menossa.
"se selviää sitten" Edna vastasi kujeilevasti, samalla kun kietoi kaulaliinan kaulaansa.
Edna naurahti pienesti Kalman pyytäessä apua takkinsa päälle saamiseen. Tietenkään Edna ei voinut kieltäytyä, vaan auttoi Kalmaa laittamaan takkinsa vyön kiinni. Kun vöy oli kiinni, Edna kutsui Lucan paikalle ja pisti kolmijalkaisen karvapallon kaulaan pannan. Luca tulisi mukaan, niin Edna jo päättikin.
"noniin.. mennään sitten" Edna totesi, ottaen Kalmaa kädestä ohjatakseen sokeaa kumppaniaan. Toisessa kädessä Ednalla oli Lucan hihna.

Kolmikon päästyä ulos käytävistä, Edna suuntasi kohti Kallen kapakkaa. Ilta oli jo pitkällä ja Kalma saattoikin kuulla kapakan äänet paremmin mitä lähemmäksi päästiin. Kolmikko ei kuitenkaan mennyt kapakkaan...
Ennen kallen kapakkaa Edna kääntyi sivukujalle, johdattaen Kalman ja Lucan vielä pienemmälle kujalle. Mitä pidemmälle he kävelivät kujaa, sitä paremmin alkoi kuulua jälleen samanlaisia ääniä, mikä Kallen kapakasta. Laulua, iloista puhetta, astioiden kilinää.
He saapuivat suurehkolle puuovelle. Edna koputti oveen kolmesti, jääden sitten odottamaan että joku avaisi. Pian ovi avattiinkin. Suurikokoinen, karvainen mies kurkisti ovesta varovasti, mutta huomatessaan Ednan mies naurahti iloisesti ja heitti oven sepposen selälleen.
"HEI KAIKKI! Eregonin ipana tuli!" Mies karjaisi ja pörrötti Ednan päätä kuin koiraa konsanaan "Ketkäs ovat seuralaisesi? Hällä väliä! Sisään kaikki!" Mies jatkoi ja työnsi Ednan sekä Kalman ystävällisen reippaasti sisään, odottaen että Lucakin pääsisi peremmälle.

He olivat saapuneet pieneen, syrjäiseen kapakkaan. Kapakka oli lämminhenkinen ja melko täynnä. Kuitenkin meno oli selvästikkin rauhallisempaa ja varovaisempaa mitä Kallen kapakassa. Kapakan asiakaskunta oli melko kirjavaa. Suurinosa ihmisiä, tai ainakin ihmisen näköisiä humanoideja. Muutama haltia, pari epämääräistä taruolentoa. Tämä oli kapakka, jossa ei välitetty mistä tai mikä toinen oli.
Edna talutti Kalman tiskin ääreen ja auttoi tuota löytämään paikan istua. Tyttö myös varmisti että Luca sai mukavan paikan pistää maaten omistajiensa jaloista. Lopulta Edna istui itse Kalman viereen ja kääntyi heidät sisään ottaneen miehen puoleen, joka oli kävellyt tiskin toiselle puolelle: Tästä saattoi päätellä tuon olevan kapakan omistaja.
"Joko uskallat tarjoilla minulle väkeviä, nyt kun isänikään ei ole sinua siitä täällä sättimässä?" Edna kysyi virnuillen, johon mies vastasi:
"Vain jos kerrot kuka tämä nuori herra seurassasi on? Eipä ole ennen täällä näkynyt!"

"Hän on Jack Fisher. Nykyinen kumppanini... etkö kuullut siitä jo?" Edna kysyi, nojautuen sitten lähemmäksi "Hän on vähän ujo ja omalaatuinen.. Arvaa itse mitä tarkoitan".
Mies purskahti nauramaan, taputtaen pienesti käsiään samalla.
"Vai että olet itsellesi miehen kaapannut! Millä sait hänet suostumaan sitoutumaan? Sinun kanssasi ei luulisi edes paantuneimmankaan irstailijan sitoutuvan!" Mies totesi "Mutta onnittelut, molemmille. Olet sinä saaliin itsellesi napannut, Jack. Monesti täällä ollessaan Edna on saanut ihailijan jos toisenkin.. sinulla taitaa olla taitoa naisten kaatamisessa sitten.. tässä, talo tarjoaa liiton kunniaksi!" Mies lopetti papattamisen, tarjoten kaksikolle tuopit.

"No Jack, mitä teet työksesi? Tapat? Murhaat? Kidutat? Vai myyt ruukkuja?" Kapakan isäntä alkoi kyselemään, kääntäen katseensa Kalmaan. Isäntä ei kysellyt Kalman selvistä ruhjeista saatika oudoista raidoista kasvoilla. Oli tuo outoja hyyppiä nähnyt ja tiesi, ettei ehkä kannattaisi heti alkaa kyselemään noiden rotua tai menneisyyttä.
Lucakin sai seuraa. Kapakan isännän oma sekarotuinen narttukoira oli huomannut kolmijalkaisen uroksen ja jolkottelikin ystävällisesti häntää heiluttaen tekemään tuttavuutta Lucan kanssa...
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja suskari » 03 Huhti 2011, 22:24

Kalmankoira

Edna auttoi vyön takin vyön kiinni ja kutsui Lucankin mukaan joka tuli paikalle yhtä iloisena kuten aina häntä heiluen. Edna tarttui sitten aavekoiran käteen ja sitten lähdettiinkin kävelemään eteenpäin ja aina ulos asti josta Edna johdatti sokeaa miestä pitkin katuja. Kalma yritti hajujen ja kuulonsa avulla saada selville minne oikein oltiin menossa ja pian aavekoira sai senkin selville kun kolmikko saapui lähelle Kallen kapakkaa jonka Kalma päätteli hyvin helposti äänistä joita sisältä kuului. Kalma tunsi olonsa hetkessä hyvin ahdistuneeksi ja hermostuneeksi, hän ei todellakaan halunnut mennä tuonne ja oli hyvä ettei aavekoira repinyt itseään irti Ednan otteesta, mutta kulki nyt sydän syrjällään vaimonsa mukana kun oli ilman taluttajaa yhtä avuton kuin selällään makaava kilpikonna. Kalman yllätykseksi he menivät kuitenkin Kallen kapakan ohi loittonevista äänistä pääellen ja aavekoiralle nousi entistä isompi kysymys minne he olivat ylipäätänsä menossa ja miten Edna muka aikoisi todistaa hänelle ihmisten ah niin ihanan ystävällisyyden. Ihmiset olisivat vasta sitten ytävällisiä kun lehmät oppisivat lentämään, eli ei ikinä.

Kolmikko pysähtyi ja Kalma oli vähällä törmätä Ednan selkään luoden sitten kysyvää katsetta vaimoonsa, jonka ainoastaan näki Kalman kulmakarvojen asennosta, ja olikin kysymäs tuolta minne he oikein olivat tulleet mutta ennen kuin aavekoira ehti suutaankaan avata Edna koputti oveen ja sen aukasi joku hyvin iloisen kuuloisesti. Pari nuuhkaisua tosin kertoi että tuo avaaja oli ihminen joka sai Kalman murahtamaan pienesti mutta sen erikoisempaa Kalma ei tehnyt tai sanonut tuolle ihmiselle.. Sen sijaan Kalma yritti saada selville näin nopeasti minne he olivat tulleet tuo nuuski ja kuunteli veikaten näin nopeasti että he olivat tulleet kapakan tapaiseen.
Kalma ei ehtinyt sen enempää asiaa miettimään kun heidät työnnettiin sisälle innokkaasti ja Edna sitten talutti miehensä istumaan. Luca taas jäi tyytyväisenä makaamaan isäntänsä jalkojen juurelle tarkastellen tuolta käsin kapakan tapahtumia.

Kalma käänsi päänsä Ednan äänen suuntaan ja kurtisti protestoituneena kulmiaan tuon sanoille juomisesta.
"Minä en sinua kotiin pysty kantamaan, joten varokkin juomasta itseäsi kaato känniin." Kalma tuhahti pienesti Ednalle siirtäen päänsä sitten tuon baarin pitäjän äänen suuntaan kallistaen hieman päätään tuon kysymykselle. Totta helvetissä he yhdessä olivat.
"Omalaatuinen? Minä sinulle omalaatuiset näytän." Kalma tuhahti Ednan esittelylle hieman loukkaantuneen kuuloisesti mutta ei ikäväkseen muuta pystynyt tekemään.
"...öh.... kiitos vain." Kalma sanoi hieman hämillään kun mies tarjosi hänelle juoman ilmaiseksi kun hän oli Ednan onnistunut saamaan vaimokseen.. Totta puhuakseen siinä oli käynnyt ihan toisinpäin, Edna oli ottanut hänet.
Seuraavaksi miekkonen meni ja tuli kysymään hänen työstään johon aavekoira hymähti pienesti, hieman kieroutuneesti.
"En tee töitä." Kalma vastasi sitten suorakantaan omistajalle ja hiljentyi sitten hörpäten hieman juomaansa, vaikkei normaalisti hirveästi alkoholista perustanut siintä kun mitään iloa ollut.

Luca nosti päätään narttu koiran tullessa lähemmäs.. uros nousi seisomaan häntä hieman heiluen ja varovasti nuuhki naaras koiraa tarkoin.. josta tuo sitten pomppi kauemmas ja kolmijalka jäi katsomaan tuon perään hieman harmissaan uikuttaen. Olihan Luca kuitenkin vielä kiinni. Kalma laski katseensa jaloissaan uikuttavaan koiraan.
"Mikä tuli?" Kalma kysyi kun ei kyennyt näkemään mikä Lucalla oikein oli.
suskari
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 04 Huhti 2011, 09:20

Edna

Mustalaistyttö naurahti pienesti Kalman todetessa, ettei ollut kykeneväinen kantamaan morsmaikkuaan kotiin.
"Älä luulekkaan että näin pienestä sammuisin!" Edna totesi, hörpäten kolpakosta juomaansa.
Kapakan isäntä naurahti Kalman todetessa, ettei töissä käynyt.
"Jollakin sitä pitää elää" Mies huomautti ja irtautui baaritskistä, viedäkseen läheiseen pöytään lisää juomia.
Edna katseli isännän perään, kunnes vilkaisi hymähtäen Kalmaan.
"Miehellä on kyky aistia toisen auroista, ovatko nuo tappaneet ketään elämänsä aikana" Edna kertoi "Häntä kutsutaankin paljastajaksi".

Puheen siirryttyä Lucaan Edna naurahti ja tapautti Lucaa muutaman kerran päälaelle.
"Luca näki Maryn" Edna kertoi Kalmalle, joka ei valitettavasti nähnyt narttu koiraa, joka oli mennyt makoilemaan takan ääreen pitäen silmällä Lucaa "Kapakan koira. Sekin oli aikoinaan katukoira. Omistaja pelasti sen erääntä talvena varmalta nälkäkuolemalta pakkasesta. Mary oli hylätty, eikä sen isäntäperhettä löydetty koskaan. Koiralla oli vain kaulapanta ja nimi siinä. Kapakassa veikataan, että perhe oli lähtenyt sotaa pakoon toiseen valtakuntaan, toiset sanovat että perhe tapettiin ja Mary jäi orvoksi... tiedä sitten mikä lopullinen totuus on".
Kerrottuaan Maryn epämääräisen pikku tarinan Edna joi jälleen kolpakostaan, vilkaisten sitten ympärilleen.
"Et näe sitä, mutta kukaan ei edes vilkuile sinuun kysyvästi, epäilevästi saatika vihaisesti" Edna kertoi hymyillen itsekseen "Kaikki täällä omaavat jotain, mitä haluavat salailla.. joten jokaisen on helppo hyväksyä toinen sellaisena kuin he ovat."
"Tulisit varmasti juttuun näiden ihmisten ja friikkien kanssa.."
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja suskari » 04 Huhti 2011, 10:09

Kalmankoira

"Meinasinkin jos oikein innostut juomaan." Kalma virnisti Ednan sanoihin ja lisäsi niihin vielä. "Jos tänne sammut niin sitten joudumme jäämään yöksi tänne." Kalma tuumasi sen pienen totuuden jos hänen taluttajansa liikaa innostuisi juomaan alkoholia napaansa.
"En eläisi jos en pystyisi elättämään itseäni." Kalma virnisti omistajan perään kun tuo lähti palvelemaan muita asiakkaita ja Kalman katse lipui Ednan äänen suuntaan tuon kertoessa vähän tarinoita tuosta miehestä. Kalma kallisti virnistäen päätään.
"Kiva kyky... Tosin eipä minun kohdalla sen näkemiseen kykyjä tarvitse: sen näkee jo päältä päin." Kalma hymähti pienesti surkuhuvittuneesti kitaten juomaa kurkustaan alas ja vetäen oikeastaan koko kipion tyhjäksi laskien sen sitten ontosti kolahtaen puiselle tiskille.
"Kuka tuo mies muuten ylipäätänsä on? Tunnet hänet yllättävän hyvin." Kalma kysyi sitten katsoen Ednan suuntaan hieman uteliaan näköisenä.

Luca oli hyvä ettei lähtenyt turkistaan irti yrittäessään ilmoittaa hyvinkin selkeästi uikuttaen ja haukkuen että halusi tyttö koiran luokse nyt, eikä huomenna, joten Ednan rapsuttamiset eivät nyt kiinnostaneet koiraa yhtään.
"Miksei meitä koiria koskaan arvosteta? Olemme kuin joitakin tavaroita jotka voi vain jättää.." Kalma tuumasi lähinnä mutisten rapsuttaen Lucaa nopeasti kaulan sivusta ja katsahti sitten Ednan päälle.
"Voit päästää sen tyttökaverinsa luokse... ei Luca kenellekkään vaaraksi ole." Kalma hymähti kääntyen takaisin tiskin puolelle nojaamaan siirtäen katseensa kuitenkin Ednaan tuon avatessa sievän suunsa. Kalma tuhahti pienesti hyvin happaman kuuloisesti.
"Friikkien kanssa ehkä mutta ihmisten kanssa en... sitä on turha kuvitella tyttöseni~" Kalma tuumasi ja hiljeni taasen kuuntelemaan kapakan tapahtumia.. jossakin puhuttiin miten sodassa kävisi, toisessa taas minne seuraavaksi mentäisiin jatkoille ja niin edespäin. Eipä mitään suurta ja mainittavaa millään suunnalla.
suskari
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 06 Huhti 2011, 15:05

Edna

Kalman oli turha huolestua Ednan mahdollisesta ryyppyputkesta. Kapakan isäntä pitäisi kyllä huolen, ettei tyttö saisi paria tuoppia enempää. Kalman seuraava kysymys sai Ednan virnistämään pienesti.
"Olen tuntenut hänet pienestä pitäen" Edna kertoi "Hän on minulle kuin setä. Isäni toi minut yleensä tänne tutustumaan muihin. Miehen nimi on Carl, mutta hän harvemmin käyttää oikeaa nimeään".

Ednaa ei tarvinnut kahdesti käskeä päästämään Lucaa vapaaksi. Kukaan tässä kapakassa tuskin tulisikaan pistämään pahakseen, mikäli kolmijalkainen karvapallon vaeltelisi vapaana. Joten mustalaistyttö iroitti Lucan hihnasta, antaen sille näin mahdollisuuden seurata uutta ihastustaan, joka oli jo mukavasti piehtaroimassa takan äärellä olevan taljan päällä.
Kalma tuumasi, ettei varmastikkaan tulisi ihmisten kanssa toimeen, mutta friikkien kanssa ehkä.
"Et voi sanoa varmaksi ennen kuin tunnet heidät" Edna ilmoitti "Jos ajattelet heitä friikkeinä, et edes huomaakaan heissä mitään inhimillisiä piirteitä... nämä miehet eivät kelpaa omiensa pariin, joten he ovat täällä, muiden samankaltaisten kanssa."
Lopetettuaan lauseensa Edna vetäisi naamariinsa loput kolpakosta ja laski sen kolahtaen pöydälle.
"Yrittäisit edes" Tyttö lisäsi, vilkaisten nopeasti sulhaseensa, mutta käänsi katseensa sitten kapakan puoleen.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja suskari » 06 Huhti 2011, 18:16

Kalmankoira

"Heh, ja nyt sinä tuot minut tänne tutustumaan muihin. Suloista~" Kalma naurahti pienesti Ednalle ja tuon pikkuiselle tarinalle, että isukin kanssa oli aina silloin tällöin käynnyt täällä pyörimässä. Tosin Kalma ei ollut edelleenkään iloinen sen suhteen että hänet pakotettiin sietämään ihmisiä joita oli vihannut kuolemastaan asti.

Luca ponkasi heti vapaaksi tyttönsä luokse häntä iloisesti heiluen mennen tekemään hieman aristavaa ja varovaista tuttavuutta naaras koiran kanssa. Ei sitä tietäisi vaikka naaras olisi pahalla päällä.. Näin ei kuitenkaan ollut kun naaras koira alkoi myös tekemään parempaa tuttavuutta kolmijalkaiseen urokseen. Josta Luca sitten ottikin ja inostui laskien etupäänsä lattiaa vasten ja peräpäänsä pystyyn heiluttaen innoissaan häntäänsä.
Kalma katsoi Ednan suuntaan hyvin hämmentyneen ja kysyvän näköisenä tuon kehottaessa häntä edes yrittämään ihmisten kanssa kommunikointia.. Kalma menikin joksikin aikaa täysin hiljaiseksi osaamatta vastata yhtään mitään ja tapellessaan itsensä kanssa hetken aikaa.
"Sinä tosiaan yrität saada minua sietämään ihmisiä.... Sääli vain etten tällä hetkellä pysty liikkumaan ilman sinua minnekkään." Kalma huomautti varsin huonon tekosyyn sille miksei viitsinyt persettään nostaan ylös tuolista ja mennä kenties juttelemaan muiden kanssa.
suskari
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 10 Huhti 2011, 17:38

Edna, Alf

Edna ei voinut olla hymyilemättä katsellessaan Lucan innokkuutta naarasta kohtaan. Mikäli nuo tulisivat hyvin toimeen, saisi Edna yhden tekosyyn tuoda Kalmaa tänne useammin.
Kalma vastasikin hetken hiljaisuuden jälkeen Ednan puheisiin, kertoen ettei oikein voinut itsekseen mennä tutustumaan kehenkään tällä hetkellä, vedoten tilaansa. Edna naurahti pienesti ja kohautti olkapäitään.
"sitten odotat että joku tulee luoksesi. En tuonut sinua tänne jotta heti alkaisit tutustumaan muhihin. Eivät linnutkaan lennä heti kuoriuduttuaan. Luulen että tarvitset vain aikaa" Tyttö kertoi, samalla kun käytti vastustamatonta anelukatsettaan kapakan isäntään ja sai vielä toisen juoman ilmaiseksi.
Edna kääntyi Kalman puoleen ja oli avaamassa suunsa, kun ovelta kuului jälleen koputus. Koko kapakka hiljensi ääntään samalla kun isäntä käveli ovelle katsomaan, kuka mahtoi saapua tähän syrjäiseen, piiloisaan paikkaan. Saapuja oli henkilö, jonka Edna ja Kalma toivoivat viimeisenä näkevän..

Alf oli vielä ennen tantereelle lähtöä päättänyt poiketa kallen kapakkaan ja sieltä vielä piiloisampaan, salakapakkaan. Ihan vain sanoakseen tervemenoa tuttavilleen ja vetääkseen vielä viimeisen kerran päänsä täyteen. Alf sai tullessaan lämpimät tervehdykset suunnasta jos toisestakin. Huomatessaan kaksikon Alf virnisti viekkaan ilkeästi ja virne vain kasvoi puoliverisen huomatessa missä kunnossa Jack oli. Sen pahemmin lupia kysymättä kaksikolta, Alf saapasteli heidän luokseen.
"Vai olet sinä tuon otuksen tänne tuonut käymään" Alf totesi tyttärelleen. Ennen kuin Edna ehti mitään vastata, nappasi Alf tytärtään kyljistä ja nosti tuon baarijakkaralta baaritiskille istumaan, istuen itse Ednan paikalle.
"Sinä olit viimeinen henkilö jota kaipasimme tänne" Edna tuhahti myrtsinä.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja suskari » 10 Huhti 2011, 21:30

Kalmankoira

"Aikaa minulla on ollut koko elämä, ja syystä ja toisesta ystäväni vain häviävät ympäriltäni kuin sorsa parvi metsästäjien nuolien alla yksitellen." Kalma tuumasi melkeinpä jopa naurahtaen. Hän ei ollut koskaan ollut mikään maailman sosiaallisin henkilö, saati sitten hirveän luottavainen ketään kohtaan, ihmisiin vähiten. Lisäksi häntä oli petetty elämän aikana aivan tarpeeksi joten luottamuksen saanti olisi sitäkin vaikeampaa uppo-oudolta tyypiltä. Että hän sitten vihasikin olla ihminen.. tai ainakin esittää jotakin sen kaltaista. Koirana ei moista ongelmaa olisi, saisi vain olla ja mennä melkein miten haluaa.
"Ja sinulle ei sitten enempää.. vaikka sokea olen, en ole kuuro." Kalma huomautti kuullessaan kun Ednan eteen laskettiin tuoppi. Jonka jälkeen sitten koko kapakka hiljeni kun oveen koputettiin jonka isäntä meni avaamaan, jota aavekoira ei tietenkään tiennyt kun ei kuullut mitään. Ovi aukeni ja Kalma kuunteli hiljaa pää aavistuksen kallellaan istuen kuitenkin edelleenkin tiskiä kohden kun tämä vieras saapui.. Kalma ei nähnyt tai pelkän kuulon perusteella voinnut sanoa kuka tuo oli, mutta voi sitä riemun määrää kun vieras astui hänen hajuaistinsa ulottuville. Se oli Alf, se puoliverinen haltian kurjake joka oli yrittänyt tappaa hänet aikaisemmin kadulla sekä yrittänyt hankkia ongelmiin.
"Kiitos vain, mutta tällä OTUKSELLA on nimikin jota voi kyllä kuluttaa." Kalma huomautti varsin äänekkäästi puoliveriselle saaden osakseen hieman kysyviä katseita, muttei vihamielisiä.

"Mutta mitäs Haltsun puolikas? Luulin jo että olit pää kolmantena jalkana juossut kentälle verisukulaisiasi tappamaan, niitä kun niin vihaat." Kalma naurahti kolkosti Alfille tehden tuolle ihan tahallista pikku kiusaa..
"Ja varokkin viemästä Ednaa minnekkään nyt kun olen sokea." Kalma lisäsi tilaten itselleen toisen juoman jonka maksoi totta kai mukisematta.
suskari
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 11 Huhti 2011, 13:45

Edna, Alf

Edna mutristi huuliaan Kalman todetessa ettei hänelle saisi enempää tarjoilla. Yrittäkööt estää!
Alf virnisti Kalman huomauttaessa omaavansa nimen, jota olisi lupa kuluttaa mielin määrin. Alfille se oli se ja sama olisiko Jackillä nimi vai ei, ei hän sitä aikonut käyttää käskystä. Joten nyt kun Jack suorastaan pyysi käyttämään nimeään, ei puoliverinen aikonut kuiskatakkaan tuon nimeä. Kalman seuraava kysymys sai Alfin naurahtamaan pienesti.
"Sinne tässä ollaan menossakin" puoliverinen aloitti, napaten tyttärensä kädestä tuopin "Sinä et olutta juo, emme halua sinulle samanlaista persettä mitä äidilläsi".
"Kyllä se perse herralle joskus kelpasi" Edna huomautti mutisten, ilmaisten näin pienen kärttyisyytensä. Tyttö ei voinut kieltää etteikö alkoholi nousisi jo pikkuhiljaa päähän, vaikkei tuo vielä paljoa ollut ottanutkaan. Kuitenkin, Edna ei ollut kokenut ryyppääjä, joten ihmekkös jos alkoholi nousi ja nopeasti.

Alf naurahti tyttärensä kommentille, kääntäen kasvonsa sitten kohti Jackia.
"Eikä minun edes kannattaisi tuota äpärää kähveltää. Takaisin luoksesi se kumminkin kipittäisi, ellen sitoisi kiinni. Ja paremmassa turvassa hän on sinun luona mitä minun matkassa tantereella" Alf totesi, osoittaen näin jonkinlaista kunnioitusta Jackia ja hänen huolenpitoa kohtaan. Ota tuostakin nyt selvää.
"En tiennytkään että olet juomamiehiä" Alf jatkoi virnuillen, katsellen kuinka Jack tilasi itselleen toisen tuopin "Varo vain ettet Ednaa juota liikaa. Tyttö muuttuu tiikeriksi silloin"
Noiden sanojen päätteeksi Alf sai päähänsä mojovan humautuksen tyttäreltään, joka istui kapinallisen näköisenä baaritiskillä. Hetken päätään hierottuaan Alf siirsi moittivan tuomitsevan katseensa Ednasta takaisin Jackiin.
"Sinä et taida tantereelle tulla? Ainakaan tuossa kunnossa"
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

EdellinenSeuraava

Paluu Länsikujat

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 2 vierailijaa

cron