Kirjoittaja Aksutar » 03 Huhti 2011, 21:26
Edna
Tyttö ei vastannut mitään Kalman kysymykseen siitä, miten hän muka aikoisi todistaa väittämänsä todeksi. Seuraava kysymys kuuluikin minne he olisivat menossa.
"se selviää sitten" Edna vastasi kujeilevasti, samalla kun kietoi kaulaliinan kaulaansa.
Edna naurahti pienesti Kalman pyytäessä apua takkinsa päälle saamiseen. Tietenkään Edna ei voinut kieltäytyä, vaan auttoi Kalmaa laittamaan takkinsa vyön kiinni. Kun vöy oli kiinni, Edna kutsui Lucan paikalle ja pisti kolmijalkaisen karvapallon kaulaan pannan. Luca tulisi mukaan, niin Edna jo päättikin.
"noniin.. mennään sitten" Edna totesi, ottaen Kalmaa kädestä ohjatakseen sokeaa kumppaniaan. Toisessa kädessä Ednalla oli Lucan hihna.
Kolmikon päästyä ulos käytävistä, Edna suuntasi kohti Kallen kapakkaa. Ilta oli jo pitkällä ja Kalma saattoikin kuulla kapakan äänet paremmin mitä lähemmäksi päästiin. Kolmikko ei kuitenkaan mennyt kapakkaan...
Ennen kallen kapakkaa Edna kääntyi sivukujalle, johdattaen Kalman ja Lucan vielä pienemmälle kujalle. Mitä pidemmälle he kävelivät kujaa, sitä paremmin alkoi kuulua jälleen samanlaisia ääniä, mikä Kallen kapakasta. Laulua, iloista puhetta, astioiden kilinää.
He saapuivat suurehkolle puuovelle. Edna koputti oveen kolmesti, jääden sitten odottamaan että joku avaisi. Pian ovi avattiinkin. Suurikokoinen, karvainen mies kurkisti ovesta varovasti, mutta huomatessaan Ednan mies naurahti iloisesti ja heitti oven sepposen selälleen.
"HEI KAIKKI! Eregonin ipana tuli!" Mies karjaisi ja pörrötti Ednan päätä kuin koiraa konsanaan "Ketkäs ovat seuralaisesi? Hällä väliä! Sisään kaikki!" Mies jatkoi ja työnsi Ednan sekä Kalman ystävällisen reippaasti sisään, odottaen että Lucakin pääsisi peremmälle.
He olivat saapuneet pieneen, syrjäiseen kapakkaan. Kapakka oli lämminhenkinen ja melko täynnä. Kuitenkin meno oli selvästikkin rauhallisempaa ja varovaisempaa mitä Kallen kapakassa. Kapakan asiakaskunta oli melko kirjavaa. Suurinosa ihmisiä, tai ainakin ihmisen näköisiä humanoideja. Muutama haltia, pari epämääräistä taruolentoa. Tämä oli kapakka, jossa ei välitetty mistä tai mikä toinen oli.
Edna talutti Kalman tiskin ääreen ja auttoi tuota löytämään paikan istua. Tyttö myös varmisti että Luca sai mukavan paikan pistää maaten omistajiensa jaloista. Lopulta Edna istui itse Kalman viereen ja kääntyi heidät sisään ottaneen miehen puoleen, joka oli kävellyt tiskin toiselle puolelle: Tästä saattoi päätellä tuon olevan kapakan omistaja.
"Joko uskallat tarjoilla minulle väkeviä, nyt kun isänikään ei ole sinua siitä täällä sättimässä?" Edna kysyi virnuillen, johon mies vastasi:
"Vain jos kerrot kuka tämä nuori herra seurassasi on? Eipä ole ennen täällä näkynyt!"
"Hän on Jack Fisher. Nykyinen kumppanini... etkö kuullut siitä jo?" Edna kysyi, nojautuen sitten lähemmäksi "Hän on vähän ujo ja omalaatuinen.. Arvaa itse mitä tarkoitan".
Mies purskahti nauramaan, taputtaen pienesti käsiään samalla.
"Vai että olet itsellesi miehen kaapannut! Millä sait hänet suostumaan sitoutumaan? Sinun kanssasi ei luulisi edes paantuneimmankaan irstailijan sitoutuvan!" Mies totesi "Mutta onnittelut, molemmille. Olet sinä saaliin itsellesi napannut, Jack. Monesti täällä ollessaan Edna on saanut ihailijan jos toisenkin.. sinulla taitaa olla taitoa naisten kaatamisessa sitten.. tässä, talo tarjoaa liiton kunniaksi!" Mies lopetti papattamisen, tarjoten kaksikolle tuopit.
"No Jack, mitä teet työksesi? Tapat? Murhaat? Kidutat? Vai myyt ruukkuja?" Kapakan isäntä alkoi kyselemään, kääntäen katseensa Kalmaan. Isäntä ei kysellyt Kalman selvistä ruhjeista saatika oudoista raidoista kasvoilla. Oli tuo outoja hyyppiä nähnyt ja tiesi, ettei ehkä kannattaisi heti alkaa kyselemään noiden rotua tai menneisyyttä.
Lucakin sai seuraa. Kapakan isännän oma sekarotuinen narttukoira oli huomannut kolmijalkaisen uroksen ja jolkottelikin ystävällisesti häntää heiluttaen tekemään tuttavuutta Lucan kanssa...