Verinen tatuointi

[Ay]

Punertava aurinko alkoi kaikkoa punertavasta taivaalta. Yö elämän alku oli alkamassa. Juuri yksi nuori neito heräsi kivisten raunioilta, jossa hän oli suojassa auringon säteiltä. Makeinen haukotus teki terää ja samalla kertoen miten nälkäinen neitokainen oli. Vielä pienesti ummissa olevat silmät katsoivat ymärilleensä tylsistyneenä oloisena. Ruokaa ei saisi ihan vielä ajatella, koska hänen täytyisi tavata asiakas.
Yhtenä päivänä hän oli tavannut henkilön ja vielä omituisen miehen. Jollakin ihmeen kaupalla hän alkanut puhumaan hänen tatuoinnista. Siitä jollakin tavalla mies halusi tilata häneltä tatuoinnin. Heillä oli tapaaminen pari korstelin päästä. Ennen kaikkea ihanuuta oli se, että asiakas oli ihminen. Hyvän vertoisen miehen veri oli todella houkutteleva. Pieni pelko oli neidolla, koska se voisi olla ansa hänelle.
Aynur oli ihan varma, että tapaaminen ei ollut ansa hänelle. Paikalle astuessaan hän alkoi valmistaa paikaa siihen missä mies voisi istua aika kauan. Koko päivän aikana Aynur oli miettinyt kuvaa mitä alkaisi teettää miehen iholle tatuointia. Onneksi mies ei tiedä sitä, että tatuointi pystyi tottelemaan hänen komentoa milloin vain, jos Aynur ei ole kuollut jonnekin.
Mies astui ja Aynur hymyili. Hän esitteli hiekalle minkä näköinen kuva tulisi miehen selkään.
" Voi sattua hitusen. Jos sattuu liikaa sano vain niin voidaan pitää paussia. " Aynur sanoi.
Mies nyökkäsi siitä alkoi kipu. Pientä ääntä lähti miehestä. Kun verta alkoi valua pistoista. Haavat Aynur liposi kielellään puhtaaksi, josta hän sai pienen aamupalan hänelle itselleensä. Ulkoisesti se saattoi olla hyvin intiimisen näköinen, jostakin kulmasta katsottuna. Aynurin osuudelta ei ollut yhtään asiakas mistä voi juoda verta.

[Frada]

Dante nukkui tyytyväisenä kallion laella tuhka kasassa jonka se oli itse tehnyt syöksemällä tulta sopivalle alueelle ja asettunut sitten vielä palavan aineen päälle makaamaan. Dante avasi hiukan silmiään auringon lakiessa ja erotti juuri ja juuri kylän edessä päin, metsän reunallla. Kevyt tuulen puska puhalsi kylän läpi ja nousi sitten ylös vuoren mukaisesti. Koiras haisteli ilmaa, se haistoi selviten eri olentojen hajuja, viinan sekä ihan haaleasti veren. Danten silmät välkähtivät tämän haistessa veren rautaisen, makean tuoksun. Ihmisveri oli ihana makuistam mutta, sitä sai harvoin. Dante levitti vaistomaisesti siipensä ja nousi lentoon. Aluksi se riippui korkealla ja laskeutui sitten noin viidenkymmenen metrin päähän maasta. Haju voimistui, tuoksu miellytti Danten jokaista hermo. Veren herkullinen haju sai Danten eräänlaiseen transsiin josta se saatta ihan yhtäkkiä herätä, mutta nyt se oli transsin vallassa. Dante syöksähti kohti tarpeeksi isoa kohtaa raunioiden lähellä. Maa jyrähti kun Dante laskeutui siiden. Dante katseli ympärilleen ja päästi pitkän korvia vihlovan karjaisun.

[Ay]

Melkein joka toisen sekunnin päästä Aynur puhdisti tatuoidun haavan kielelläänsä. Keskittyneen oloisena mies katseli vai eteen päin. Sillä tavalla hän kestäisi kivun minkä Aynur teki. Kauneudesta sai aina maksaa jonkin verran. Maksu tapa oli enemmäkseen, että sai kestää kipua. Huomaamatta, kuitenkin Aynur upotti toisen hampaansa miehen tatuoinnin sekaan. Parisen ihanaa maistuvaa veren kulausta hän otti ennen, kuin nosti hampaansa pois miehen iholta. Sillä tavalla hän avasi veren minkä liukui tatuoinnin kohdalle. Veren avaamisen Aynur olisi voinut tehdä toisella tavallakin mikä olisi ollut pieni neulan pisto kynnen kärjelläänsä. Tämä oli hyvä tehdä miten hän teki, koska sai maistaa miten herkulliselta veri maistuikaan mieheltä. Onneksi bisnes oli naisen ajatuksessa muuten mies olisikin joutunut hänen ruoaksi tänään.
Tehtyään mies katseli hienoa tatuointiaansa. Tatuointi oli mustan sijaan punainen.
" Punaisuus tuli siitä, että pistin siihen sinun vertasi. Punaisuus ajan mittaan muuttuu viininpunaiseksi. " Aynur kertoi.
" Vau, kiitoksia. Vaimoni pitää siitä ihan varmasti. " Mies sanoi ja oli alkamassa maksaa Aynurin teoksesta.
Teos ei ollut mikään super kaunis mitä saattoi nähdä naisen ihossaansa. Pian yksi ruusuköynöksen kukka alkoi kukkia. Katse kääntyi taivaalle. Taivaalta alkoi näkyä suuren kokoinen otus. Otus sai myös miehen katseen ja mikä kertoi siitä, että mies ei pitänyt. Mies lähti juoksemaan karkuun, mutta Aynur jäi sivummalle, että otus ei tallaisi hänen päälleensä.
" Sinä typerys tuli! " Tuli Aynurin suusta, koska huomasi, että otus häävi asiakkaansa, joka ei juuri ehtinyt maksaa hänelle tatuoinnin tekemisestä.

[Frada]

Dante venytteli siipiään. Veren haju oli voimakasjuuri siinä kohdassa missä seisoi. Se laski päänsä alas ja alkoi haistelemaan. Ihmiset säntäilivät minne sattui sen lähistöllä. Danten katse kohdistui pois juoksevaan mieheen ja oli varma että, veren haju oli hänestä lähtöisin. Se nosti nopeasti päänsä ja oli ottamassa askelta pois juoksevaa miestä kohta kun sen korviin kantautui huuto jostain alhaalta. Danten katse kiinnittyi nuorehkoon neitoon jolla oli oranssihkot hiukset ja silmät. Se ei tiennyt kenelle hän huusi, mutta oletti sen huutavan itselleen. Dante laski päänsä hiukan alemmas nähdäkseen tuon ihmisen paremmin. Dante nuuskaisi häntä vähän matkan päästä. Tuo ei ole ihminen. Dante ajatteli heti haistettuaan toistam haju oli ihan erilainen kuin ihmisellä. Danten nosti jälleen päänsä, Dante mulkaisi miestä joka tuijotti sitä. Se nyrpisti nokkaansa ja puhalsi tuohon päin pienen savupilven. Sitä ärsytti että, ihmiset tuijottivat sitä kuin näyttelyesinettä. Se huomasi vapautuneensa transsista jonka veren haju sille aiheutti. Ilmeisesti mies oli juossut jo pitkän matkan päähän. Dante käänsi katseensa takaisin kummalliseen olentoon joka näytti ihmiseltä, mutta ei ollut.

[Ay]

Lohikäärmeen tulo oli hyvin paha asia Aynurille. Onneksi lähistöllä ei ollut paljon ihmisiä yöhön aikaa, kun silloin paholaisen kätyrit ovat aina liikkeillä. Varmaakin hänet luettaisiin myös noihin käteryihin. Lohikäärme oli pilannut päivän aamun sen ryntäyksellä asiakkaan päälle melkein. Pienesti ihmetytti, että lohikäärme ei pistänyt mitään pahuutta hänen sanoille.
" Sinä senkin kötäle! " Vivahteli Aynur lohikäärmeelle.
Hän ei todellakaan pelännyt lohikäärmettä, joka hetkeksi aikaa oli laskeuttanut päätänsä hänen tasolle. Ehkä lohikäärme oli suurikokoinen ja iskutkin, mutta hän oli nopea. Nopeuteensa ja vaistookin nyt hän luettautui. Ihmisen onneksi pieni usva tuli, mutta se ei haitannut Aynuria laisinkaan. Hän näki todella hyvin usvassa. Sen lohikäärmeen sai nähdä, kun hän liikkui, vaikka usvaa ei paljoa ollut ilmassa. Miksi ihmeessä tuo tyhmä lohikäärme oli laskeutunut tänne, koska alue oli ihmisten. Ihmiset eivät oikein pitäneet taruolennoista. Hänen viimetietoihin ihmiset eivät suvatse kunnolla hänen kaltaisiaa ja lohikäärmeitä. Enemmäkseen vampyyrit olivat ihmisten puolella, koska he tarvitsisivat loppujen lopuksi ihmisen verta pysyessään voimissaansa.

[Frada]

Dante oli hiukan hämillään miten se oli tilanteesta. Danten puhaltama savuverho häiritsi sen aisteja joten se nosti siipensä ja viuhkaisi niin että, osa savuista lähti pois leijailemaan kattojen yläpuolelle. Dante oli jälleen kerran ottamassa askeleen kun se sama nainen huusi sille ja sanoi sitä kötäleeksi. Murrr. Dante paljasti suunsa joka oli täynä teräviä hampaita se puhalsi pienen tulipallon tuohon päin. Sitä ei kannattaisi ärsyttää sillä olihan Dante lohikäärme ja osasi syökseä tulta joten se saattaisi varomattomuudessaan sytyttää paikan palamaan. Dante yritti nähdä ihmistä, mutta ei heti huomannut missä olento meni.

[Ay]

Ihan tuollaista tilannetta Aynur ei odottanut. Enemmän Aynur odotti, että olisi saanut vastaukseksi vastaavanlaista huutoa. Ennen sitä nainen sai kestää lohikäärmeen puuskausta mitä siivillään. Hän ei ehtinyt juosta pois, koska siivistä lähteävä ilma virtaus oli hyvin voimakas hänen voimiinsa verattuna. Nähdessää pienessä pilkeessä saadessaan tulta häntä kohti. Hän ei ajatellut vielä kuolla. Pieni kirosana Aynur lausahti ennen, kuin ystävänsä. Neidon selän takaa kasvoi suuri kokoinen feenis lintu. Feenis huudahdi laulullaansa lohikäärmeelle ja suojasi Aynuria lohikäärmeen tulelta. Ihan tällaiseen taisteluun Aynur ei ollut varautunut ja myös miten hänen sanat olikaan vaikuttanut lohikäärmeelle. Hän ei ole lopettanut vihauttaan toiselle, koska oli ajannut asiakkaansa luotansa. Suojuttuaan Aynuria Feenis asettui neidon taakse seisomaan. Feenis oli yhtä suuri, kuin melkein itse lohikäärme.
" Mistä ihmeen syystä teit noin? " Aynur räihäsi lohikäärmeelle.
Aynur ei pelännyt lohikäärmettä, jos otus aikoi hyökätä uudestaan häntä kohti.

[Frada]

Dante katsoi hämmissään kuin suuri feenis lintu kasvoi tuon selästä melkein saman kokoiseksi kuin se itsekkin. Mikä kumma tuo otus oli jos se ei ollut ihminen eikä tarueläin tai ainakaa hän ei näyttänyt tarueläimeltä. Sitten se kuuli kysymyksen alhaalta kun se tuijotti feeniksiä, jota se itseasiassa mulkoili. Dante nyrpisti kuonoansa ja käänsi katseensa siihen kummalliseen ihmiseltä näyttävään olentoon.
''Riippuu siitä mitä tarkoitat, jos tarkoitat sitä että, miksi ajoin sen miehen pois luotasi niin siksi koska halusin hänen vertaan. Jos sitä miksi syljin tulta päällesi, no siksi koska me lohikäärmeet olemme jaloja eläimiä.'' Dante sanoi matalalla ääneellä ettei vahingossa hajottaisi ikkunoita äänellään.
''Kerroppa sinä nyt minulle mikä otus sinä olet?'' Dante sanoi laskien päänsä hiukan alemmas.

[Ay]

Feenis seisoi varullaansa ja samalla yritteli pitää omaa hermoaansa. Se ei oikein pitänyt lohikäärmeen tuijottelusta laisinkaan. Olihan sen verran lintukin ylepeä siitä, että mikä olento oli. Hän kuului vielä niihin harvinaisiin ja ihastuttaviin, jotka monet haluisivat ystävystyä häneen. Harmi oli vain se, että se oli kiinni Aynurissa eikä päässyt ihan kaikkialle vapaasti lentämään. Todellakin hän viihtyi todella hyvin emännän kanssansakin.
" Pah! " Kuului Aynurin vastauseksi mitä lohikäärme oli kertonut.
Aynur oli hieman äimänä siitä, että miten lohikäärme olisi ihmisen verestä kiinnostunut. Ainoastaan hänen kaltaisensa lajinsa himoitsivat kaikkein eniten ihmisen verta.
" Ai, että, kun olette jaloja ylvyyttä niin teillä on oikeus syöstä tulta ihan kenen päälle vain? " Aynur sanoi pikkuisen paheksumisellaansa.
Hän ei pitänyt siitä, että ollaan itse rakkaita niin saa syöstä tulta miten vain.
" Etkö osaa hallita veren haluasi? " Hän vielä lisäsi.
Kuulessaan lohikäärmeen kysyvän häneltä meinasi ajatus tulla ulos nauruna. Miten lohikääme kehtasi kysyä mikä otus oli hän. Eikö lohikäärme mukamas huomaa mikä otus hän oli. Samankaltainen otus, joka on mahdollisuus elää yhtä pitkään, kuin lohikäärme.
" Miksi sinua noin kiinostaa mikä minä olen? " Uteliaana Aynur kysyi ja halusi tietää, että halusiko lohikäärme todella tietää mikä lajiaa hän edusti.

[Frada]

Dante pyöräytti silmiiään tuo olento ärsytti sitä aivan mielettömästi, mutta ei jaksanut alkaa haastamaan riitaa tuon pikku hiipparin kanssa.
''Hah! Hyvä sinun on sanoa, kuka se tässä ensimmäiseksi alkoi haastamaan riitaa? Sinä, käytäppäs aivojasi mikäli sinulla on semmoiset.'' Dante sanoi ja virnisti ärsyttääkseen. Dante pyörräytti taas silmiään kun olento kysyi hänen veren halustaan.
''En, joudun eräänlaiseen transsiin, mutta se tapahtuu vain ihmis-veren yhteydessä.'' Date vastasi lyhyehkösti. Ihmisi olennoille se ei yleensä vaivautunut puhumaan, olivat sen mielestä niin säälittävää porukkaa.
''Kyllä, minä omat viholliseni haluan tuntea.'' Dante vastasi tuon kysymykseeen.

[Ay]

Aynurin täytyi myöntää, että lohikäärme osaisi ärsyttää häntä aika hyvinkin. Kuulessaan, että hän aloitti riidan sai Aynurin hillitsemään itseäänsä.
" Sinä hääsit asiakkaani pois ilma tempullasi. Kai muuten tiedät, että alue ei ole hyvin turvallinen paikka noin suurelle taruolennolle. " Aynur sanoi.
Lohikäärme oli outo, mutta mielenkiintoinen. Ennen hän ei ole tullut vastaan lohikäärme, joka olisi transsissa ihmisen verestä.
" En ole sinun vihollesi, koska en halua taistella. Olen lajiltaan vampyyri. " Aynur sanoi ja mielessään Joka on sattumaisiltaan hyvin janoinen.
Tuolla eleellä hän ei todellakaan halunnut sotia toista vastaan. Feenistä hän ei uskaltanut pyytää takaisin sisäänsä.

[Frada]

Dante tuhahti tuolle
''Ja pyh ihmiset ovat vain hölmöjä pikku kirppuja mitä ne minulle mahtavat? Jos sinua noin kamalasti haittaa asiakkaasi pelkurimainen käytös niin senkus menet etsimään, kyllä sinä hänet tuon avulla löydät.'' Dante sanoi nyökkäsi feeniksiin päin. Dantesta oli sillä hetkellä varsin mukavaa seistä siinä ja katsella tuota sekä puhua hänele.
''Vai että, oikein vampyyri, no ihmekkös se kun haisit niin oudolle.'' Dante totesi ja nosti jälleen päänsä ylös kuulostelmaan, se arveli että, joku yritti ampua sitä selkään, mutta ei sen panssarointia noin vain lävistetty.

[Ay]

" Ehkä pari ihmistä ei haittaa, mutta niitä on monta sitten ne ovat vaarallisia otuksia. " Vielä se, että ne nopeasti keksivät ongelmien tielle ratkaisun. Aynur sanoi ja lisäsi loput mielessäänsä.
" Sori, mutta tarvitsin häntä enemmän, että saisin rahaa. " Hiljaa Aynur lisäsi vielä miksi oikein hän ei pitänyt siitä, että ihminen karakasi.
Toinen sai kuulla mikä hän oli niin. Oli toisella isosti sanoa tuollaista hänelle. Harvat uskalsi tuollaista sanoa hänelle.
" Miten niin minä haisin oudolta, mutta ei kai kuitenkaa kuoleelta? " Aynur sanoi.
Aynur ei kuullut minkäänlaista ampumisen ääntä, mutta pian sai tuntea tuulen vireen. Todella läheltä oli mennyt nuoli, mutta onneksi feeniksen tulinen siipi poltti sen ennen, kuin olisi osunnut hänen. Ainakin toisen nuolen feenis esti. Linnun tulinen siipi alkoi mennä suojaksi Aynurille.
" Taidat saada metsästäjiä perääsi. " Aynur sanoi.

[Frada]

Dante tuhahti äänekkäästi jälleen siitä oli hassua että, ihmiset keksivät kaikkia tyhmiä ideoita pitämään taruolennot poissa.
''Pari tulen lieskaa sinne ja tänne niin johan häipyvät ihmiset.'' Dante sanoi pähyillen ympärilleen ihmisistä suurin osa oli kaikonneet sen ympäriltä. Se kuitenkin käänsi katseensa toiseen.
''Sori että, hätistin hänet pois, mutta kyllä sinä varmaan hänet löydät.'' Dante sanoi ja tähyili taas ympärilleen sen vaistot käskivät sitä olemaan varuillaan.
''Ei sinä haiset pikemminkin puhtaalta et niin... ummehtuneelta sanoisin jopa.'' Dante sanoi ja loi lempeän katseen häneen. Sitten sen selkä panssarointiin kilahti joitain, ei se varsin naisesti sattunut, mutta nipisti se ainakin.
''Niinpä taidan. Haluatko lennolle?'' Dante kysyi ja laski siipensä paljastaakseen piikittömän kohdan selässään. Dante mulkais takanaan olevia ihmisiä joilla oli joitain juttuja käsissään, Dante murahti ja heilautti uhkaavasti piikikästä häntäänsä.

[Ay]

" Enemmäkseen se tuo enemmän ihmisiä paikalle. Mikä suurempi vastustaja niin sitä suurempi joukkue tulee. " Aynur sanoi.
Sanomus tuli kokemuksen kautta. Oli vampyyrikin vaarasssa, jos ihmisiä oli hirveesti ja osasi saalistaa vampyyrin.
" Tietenkin löydän hänet. " Aynur sanoi.
Olihan hänellä paljon paremmat vaistot, kuin ihmisellä. Aina sai olla varuillaan, kun nyt mies varmaan tiesi mikä hän saattaisi olla. Aynurin kasvoille tuli pieni hymy siitä, kun hän ei haissutkaan niin kuolleelta henkilöltä.
" No hyvä. " neito sanoi hiljaa ja enemmäkseen itselleensä.
Lohikäärmeen pyyntö tuli taivaalta, että hän ei oikein osannut odottaa sellaista. Tuntematon lohikäärme halusi hänet selkäänsä ja vielä se ei tuntenut häntä myöskään.
" Lennolle? " Aynurin täytyi toistaa.
No mikä ettei. Aynur hyppäsi lohikäärmeen selkään. Hypähtäessä feenis lensi emäntänsä selkäänsä.
" Olen muuten Aynur. " Vampyyri neito esitteli itseensä.