Verinen tatuointi

Länsikujat sijaitsevat kauimpana linnasta. Täälläpäin asustaa yleensä köyhin väki ja länsikujat ovat tunnettuja hämäristä hiippareista. Länsikujat tuhoutuivat täysin palossa, ennen toisen tannersodan alkua, kiitos haltioiden hyökkäyksen. Nyttemmin, kun tannersota on päättynyt, on länsikujia alettu rakentamaan uudestaan. Siltikin, alueelta löytyy yhä palaneita raunioita, vaikka uusia rakennuksia on alkanut kohoamaan sinne tänne.
Länsikujilta on helpointa livahtaa kylän alla risteileviin, valtaviin viemäriverkostoihin. Osa verkostosta on ihmisten itse rakentamaa, osa taas luonnon muovaamaa, niin käytäviä kuin luoliakin. Tätä kautta ei kuitenkaan tiettävästi pääse kylään sisälle, vaikka käytävä muurien alitse olisi helpoin tapa livahtaa sisään. Mutta sellaista ei kuitenkaan ole olemassa vai onko?

Valvoja: Crimson

ViestiKirjoittaja Frada » 02 Helmi 2011, 20:45

''Ihmiset ovat kummallisia otuksi.'' Dante totesi. Se nautti toisen hämmästyneestä olemuksesta. Dante heilautti häntäänsä niin että, pari ihmistä sen takan lensi nurin kun vampyyri neito hyppäsi sen selkään. Toinen esittäytyikin jo kun Dante oli ponnistamassa ilmaan. Dante siis ponnisti ja hyppäsi korkealle ilmaan lähtien siitä sitten räpyttämään suomukkaita siipiään.
''Olen Dante. Hauska tutustua Aynur.'' Dante sanoi ja kiepahti ilmassa ympäri ja lähti syöksyyn kohti ihmisiä jotka olivat alhaalla. Dante oikaisi syöksynsä niin että, se pystyi syöksemään hiukan tulta noiden niskaan. Dante lensi taas ylös päin parin pilven korkeudelle.
''Mihin haluat mennä?'' Dante kysyi Aynurilta vilkuillen alas maahan missä kaikki näkyi hyvin pienenä.
Frada
 

ViestiKirjoittaja Ay » 07 Helmi 2011, 17:58

" Se on kyllä totta. " Aynur sanoi jatkeeksi lohikäärmeen toteamukselle.
Lohikäärmen ele oli hyvin yllättävää neidolle, koska hän ei uskonut, että hänen vastauksen vaikuttavan näin paljon. Hän sai pitää todella kovaa kiinni lohikäärmeestä tai olisi pudonut maahan.
" Hauska tutustua samoin! " Hän huudahti.
Vampyyri nauroi hauskuudesta ja ilostaan miten Dante lenteli ja syöksi tulta ihmisiä vastaan.
" Älä vai tapa niitä tai ne tulee sinun perääsi. " Aynur sanoi ja toistaiseksi hän ei halunnut ihmisjoukkoa hänen peräänsä tai edes lohikäärmeenkään.
Kun kysymys kuului minne hän halusi mennä niin Aynur ei oikeastaan tiennyt minne tahtoisi mennä.
" En tiedä. Entä sinä? " Rehellisesti hän vastasi, mutta kysyi uteliaasti.
Avatar
Ay
Aatelinen
 
Viestit: 1652
Liittynyt: 16 Syys 2008, 21:54

ViestiKirjoittaja Frada » 08 Helmi 2011, 18:11

Dante hymyili itsekseen Aynurin vastauksesta. Ainakin joku oli samaa mieltä hänen kanssaan ihmisistä. Dante hymähti.
''Tuskin lähtisivät. Olenhan sentään nopeampi ja tuskin he saisivat minua kiinni.'' Dante sanoi ja kohosi hiukan ylemmäksi. Auringon viimeiset säteet näkyivät haaleina juovina kaukana taivaanrannasta. Dante silmäili hetken ympärilleen ala puolelle yrittäen päättää minne mennä. Danten silmät osuivat pieneen ruoho kumpuun joka kohosi tasaisesti välkkyvän joen vieressä.
''Pidä kiinni.'' Dante sanoi ja lähti taas syöksyyn kohti maata. Noin sadan metrin päässä maasta Dante levitti siipensä niin että, ilma tarttui niihin ja sen suomuiset siivet pingottuivat. Dante laskeutui pehemeästi tumahtaen kummun päälle laskien siipensä jos Aynur haluaisi pois. Takaisin kylään oli pari tai useampi kilometri. Maisema oli upea vaikka ei siitä kamalan kauas nähnytkään.
Frada
 

ViestiKirjoittaja Ay » 10 Helmi 2011, 22:56

Pieni naurahdus tuli Aynurin huulilta.
" Ehkä ei, mutta heitä ei saa loppujen lopuksi aliarvioida. Oikeastaan ketään ei saa aliarvioida. " Aynur sanoi.
Paristi hän oli arvioinnut tilannetta ja se oli kostautunut rajusti takaisin. Vaikka se ei ollut ihminen vastustajana, mutta kuitenkin. Oliko mikä otus vain niin ei kannattaisi aliarvioida toista uolta.
Taivaalla aurinko hohtoili vakavana, kuin maan perällä. Auringon säteet vaikuttivat aika lailla vampyyrin ihoon. Aynur asettui tiukemmin lohikäärmeen saumoja vasten ja ennen kaikkea vältellä auringon säteitä. Pieni änkäisy tuli, koska auringon säteet osuivat häneen. Onneksi Dante oli lentämässä maata kohti. Mitä enemmän Aynur joutui tai sai auringon säteä hänen veren himo yltyi kovemmaksi. Tajutessaan, että he olivat laskeutuneet niin hetkeen Aynur ei liikkunut paikoiltaansa. Hän keräsi voimia, että palanut iho voisi parantua. Parantuminen oli tuskallista ja eritäin epämieluisaa.
" Ai, että tuli nälkä. " Aynur totesi hiljaa.
Avatar
Ay
Aatelinen
 
Viestit: 1652
Liittynyt: 16 Syys 2008, 21:54

Edellinen

Paluu Länsikujat

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 2 vierailijaa

cron