Muukalainen

Länsikujat sijaitsevat kauimpana linnasta. Täälläpäin asustaa yleensä köyhin väki ja länsikujat ovat tunnettuja hämäristä hiippareista. Länsikujat tuhoutuivat täysin palossa, ennen toisen tannersodan alkua, kiitos haltioiden hyökkäyksen. Nyttemmin, kun tannersota on päättynyt, on länsikujia alettu rakentamaan uudestaan. Siltikin, alueelta löytyy yhä palaneita raunioita, vaikka uusia rakennuksia on alkanut kohoamaan sinne tänne.
Länsikujilta on helpointa livahtaa kylän alla risteileviin, valtaviin viemäriverkostoihin. Osa verkostosta on ihmisten itse rakentamaa, osa taas luonnon muovaamaa, niin käytäviä kuin luoliakin. Tätä kautta ei kuitenkaan tiettävästi pääse kylään sisälle, vaikka käytävä muurien alitse olisi helpoin tapa livahtaa sisään. Mutta sellaista ei kuitenkaan ole olemassa vai onko?

Valvoja: Crimson

Muukalainen

ViestiKirjoittaja Chaos » 03 Huhti 2011, 20:04

Moerwen nojasi talon synkkää kulmaa vasten ja katseli ympäristöänsä. Raunioita, vartiomiehiä ja köyhän näköisiä ohikulkijoita. Moerwen hymyili miettiessään kodittomia ihmisiä, hän ei koskaan ollut pitänyt ihmisiä arvossaan eikä varmaankin tulisi liiemmälti ikinä pitämäänkään. Moerwen piti heitä yökkäreinä, kapinoitisijoina ja orjina jotka eivät tunne paikkaansa. Hänen perheensä on vanginnut monta ihmistä orjikseen ja monet heistä hän oli laittanut maksamaan virheistänsä. Hän tiesi ettei kukaan kiinnittäisi huomiota kujalla nojaavaan henkilöön, ja vaikka kiinnittäisikin, hän olisi poissa nopeammin kuin kukaan osaisi arvata. Salamurhaajan tärkein valttikortti oli suunnitelmallisuus, ja sen taidon Moerwen osasi paremmin kuin moni muu. Tosin tämän kertaiseen tehtävään hän ei ollut jaksanut paljoa paneutua, homman nimi ei ollut sen vaikeampia kuin tutki ihmisten kylää. Turhanpäiväiset tehtävät aiheuttivat Moerwenissa suurta turhautumista, hän oli tappaja eikä vakoilija. Kun hän katsoisi kohdettansa, kohteella olisi enää alle sekunti elinaikaa eikä niin kuin nyt.

Mutta jos hän ikinä haluaisi päästä takaisin kotiin, oli hänen kuitenkin tehtävä työnsä. Hän lähti kävelemään syvemmälle, josta hän sitten kiipesi rauniotalon katolle. Vaikka Länsikuja olikin tarkoin vartioitu, ei sen puolustuksessa oltu otettu huomioon minkäänlaista soluttautumista. Tosin, vartijoista huolimatta Länsikuja oli hämärän toiminnan harjoittajalle paratiisi: paljon hämäriä raunioita ja varjoja joihin piiloutua, kipeilymahdollisuudet vartaansa vailla ja melkein esteetön pääsy viemäriverkostoon. Tämä paikka oli yksi parhaimpia koko kylässä Moerwenille, etenkin kun vartijoita tuskin kiehtoo ajatus tutkia jokaista rauniota joista yleensä löytyy pelkkiä kodittomia.

Illan hämärtyessä Moerwen palasi piiloonsa joka oli raunioituneen talon ullakko. Vaikeapääsyinen paikka takasi yksinäisyyden ja myöskin yksityisyyden. Tilaa oli yllättävän paljon, ja salamurhaajattaren vähäiset tavarat vain korostivat sitä. Päivisin kun hän ei ollut paikalla aseet ja muut tarvikkeet olivat piilossa ettei kukaan vain huomaisi niitä. Otettuaan enimmät vaatteet päältänsä Moerwen meni nukkumaan, tosin koskaan hän ei syvässä unessa olisi koska se vaarantaisi hänen henkensä.
Chaos
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 03 Huhti 2011, 20:49

Edna

Vastoin opittua unirytmiään Edna oli tänään jo aikaisin päivällä hereillä. Kumppanin ollessa yöeläjä, oli Ednakin opetellut parhaansa mukaan tuon rytmiin. Kuitenkin kevään tullen oli noidan alun sisäinen kello heittänyt härän pyllyt kehiin. Tyttö heräili milloin sattuu ja nukkui entistä vähemmän, mutta tunsi olonsa silti pirteäksi. Tieto keväästä ja valosta saivat tytön aina iloiseksi, vaikka tieto parhaillaan riehuvasta sodasta painostikin mielialaa.
Tänään Edna kuitenkin päätti olla huolehtimatta sodasta, joka ei vielä hänen elämäänsä ollut koskettanut. Tyttö oli pukenut päälleen ja lähtenyt haukkaamaan raitista ilmaa. Maan alla asuttaessa ulkoilma tuntui aina vain raikkaammalta ja raikkaammalta. Tyttö nousi salakäytävästä länsikujien lähettyvillä. Tuo joutui siristämään silmiään pienesti tultuaan ulos pimeästä käytävästä, mutta äkkiä silmä tottui valoon. Sen enempiä ihmettelemättä, Edna lähti liikkeelle.

Tyttö kiersi torin läpi. Torin joka ennen oli ollut täynnä ties mitä myyjiä aina ruokatarpeista matkamuistoihin ja muuhun krääsään. nykyään torilla oli entistä niukempi valikoima, johtuen jälleen kerran sodasta.
Ostettuaan pienillä säästöillään tuoretta leipää ja omenoita, suuntasi Edna kulkunsa länsikujille. Koska hänellä ei ollut pahemmin ystäviä tai tuttuja tässä kylässä, päätti hän viettää aikaansa tutkiskelemalla tuhoutuneen kaupunginosan raunioita.
Kierrellessään Edna huomasi ennen niin hämärien kujien olevan oikeastaan entistäkin hämärämpiä. Raunioissa asui ties minkälaista hämärää porukkaa, joilla ei ollut muuta paikkaa oleskella. Mielessä kävi jo kotiin palaaminen, kunnes tyttön silmiin osui muukalainen.

Kyseinen muukalainen ei herättänyt minkäänlaista huomiota.. ja sekös sai Ednan huomion ja epäilykset heräämään. Isänsä tavoin, Edna oli toisinajattelija. Joku saattoi nähdä tässä tuntemattomassa henkilössä täysin tavallisen kodittoman, joka vietti päiväänsä nojaillein talon seinään. Ednan vilkas mielikuvitus alkoi puolestaan laukkaamaan, herätellen kaikenlaisia mahdollisuuksia tuon henkilön suhteen.
Niimpä Edna keksi itselleen tekemistä: Hän lähti varjostamaan kyseistä henkilöä. Vaikkei ollutkaan vakooja saatika salamurhaaja, osasi tyttö olla yllättävän huomaamaton, kiitos pienehkön kokonsa. Lisäksi tyttö osasi kujat ja niiden piilopaikat kuin omat taskunsa. Olihan hän asunut tällä koko ikänsä.

mustiin pukeutunut henkilö lähti liikkeelle ja Edna tuon perässä, aina raunion tai pari jäljessä, pysytellen kokoajan poissa tuon mahdollisesta näkökentästä. Muukalaisen kiivetessä katolle Edna mutristeli huuliaan itsekseen, katsellen kauempaa tuon katolla hillumista.
No, aika kului, Edna pysyi yllättävän hyvin muukalaisen perässä, herättämättä minkäänlaista huomiota omalta osaltaan. Olihan hänkin pukeutunut värittömiin, rukseanharmaisiin sävyihin.
Lopulta muukalainen suuntasi raunioituneeseen taloon. Edna jäi tuijottelemaan kyseistä rauniota, miettien pitäisikö jo palata kotiin ja jättää tämä muulakainen jo rauhaan. Ilkikurinen utelijaisuus vei kuitenkin voiton ja Edna päätti astua sisään raunioihin.
Talo oli pahoin palanut ja tuhkainen. Silti se seisoi vielä pystyssä. Rauniot olivat hämärät ja Edna saikin hetkenaikaa totutella huonoon valaistukseen, kunnes alkoi erottaa raunioiden rakenteen.
Koska muukalaista ei näkynyt tässä kerroksessa, Edna päätteli tuon kiivenneen ylemmälle tasolle.

Tyttö keräsi jälleen rohkeutensa ja lähti kiipeämään ylös, yrittäen pitään mahdollisimman vähän meteliä, mutta rauniot pitivät väkisinkin narinaa.
"... Hei hämärä tyyppi! Tiedän että olet täällä jossain!" Edna huudahti yllättäen pysähtyessään rappusissa, tajuten ettei ehkä ollut järkevää hiipiä toisen tuntemassa rakennuksessa yllättäen. Ties vaikka tuo oli soturi, joka tappaisi jokaisen joka uskaltaisikaan pelästyttää hänet.
"Sinullahan on mukava asunto..." Edna jatkoi kovemmalla äänellä puhumista, näkemättä vieläkään kyseistä muukalaista missään.
Tyttö istui rappuselle korjaamaan kenkiensä asentoa, samalla kun tyhmänä jäi odottelemaan jonkinlaista vastausta tästä rauniosta....


// ja täällä ollaan. Pahoittelen pitkää pullamössöä, innostuin turinoimaan//
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Chaos » 03 Huhti 2011, 21:23

Moerwen

Faelwen ehti jo nukahtaa, ja nähdä unia kun hän kuuli jotain. Moerwen oli oppinut että vain tyhmät nukkuvat syvästi. Hän oli kantapään kautta oppinut miten tärkeätä oli olla aina valmis jokaiseen tilanteeseen. Tosin, hänen unensa olivatkin aina painajaisia hänen lapsuudestansa jolloin hän koulutettiin salamurhaajaksi. Koulutus oli raakaa, ja armoa ei annettu missään vaiheessa. Hän piti itseään joskus heikkona johtuen unistansa, ikään kuin hän potisi syyllisyyttä kuolleiden toveriensa vuoksi vaikka vain vahvat voivat jäädä henkiin. Murhistansa tai tekojensa vuoksi Moerwenin omatunto ei tehnyt mitään, päinvastoin, Moerwen nautti aina kun muisteli miten hänen tikarinsa uppoaa uhriinsa. Se tunne kun olento näkee viimeisenä kylmästi hymyilevän salamurhan. Sanotaan, että pimeähaltijan salamurhaajan veitsi tuntuu kuoleman suudelmalta, ja nyt tämä vieras saisi tuntea kuoleman.

Moerwenin kuullessa hän veti käsittämättömällä nopeudella esiin todella ilkeän näköisen veitsen. Pimeähaltijoiden aseet eivät todellakaan olleet sulakkaita, mutta sitäkin tehokkaampia, ja erityisesti salamurhaajien välineet valmistettiin mahdollisimman tehokkaiksi ja julmiksi. Moerwenin tämänhetkinen ase oli melko pitkä veitsi joka oli käyrä, värit olivat tummat ja kuviointi julma, juuri sellainen kuin Moerwen itsekin. Tehtävän tarkoitus oli olla tappamatta ketään koska ruumiit herättävät negatiivista huomiota, ja nyt hän ei tekisi samaa virhettä kuin viimeksi oli yrittäisi pakkojuottaa myrkkyä uhrillensa. Ei, nyt tämä tuntematon ja tyhmänrohkea uhri saisi kuolla perinteiseen tyyliin.

Häiriön aiheuttaja ei ollutkaan mikään vartija, katupoika tai juoppo, vaan nuori tyttö. Moerwenin hämmästys oli täysin odottamaton, ja hän alkoi epäröidä. Epäröinti oli salamurhaajalle vihoviimeisin tunne mitä saisi olla, sillä se estää tehokkaan toiminnan. Siinä missä kuka tahansa muu ensiksi mainituista olisi varmaan jo saanut tuntea veitsen niskassaan, tätä tyttö ei saisi. Moerwenin mielenkiinto vain kasvoi, sillä kukaan ei olisi voinut pysyä hänen perässään huomaamatta, vai voisiko?

Kuultuaan tytön huudon hän tiputtautui alas. Hän ei ollut ullakolla, vaan piilossa katonrajassa. Kun huuto oli loppunut, Moerwen tiputtautui täysin ääneti ja huomaamatta alas, peitto kädellään tytön suun ja sanoi äärimmäisen kylmästi:
"Yksikin temppu niin kuolet" Sanottuaan tämän Moerwen vei tytön varjoihin, varmuuden vuoksi vaikka taatusti lähistöllä ei ollut ketään. Alkoi olla yö ja kuu valaisi hienosti, mikä kasvatti Moerwenin halua tappaa, mutta tänä yönä ei veri virtaisi. Tyttö oli tärkeämpi elävänä.

Moerwen pakotti tytön istumaan tuolille, joka oli lähelä, tosin se oli aika rikki ja vanha. Nainen meni tytön taakse, piti koko ajan tikaria tytön kaulalla ja kuiskasi aavemaisesti:
"Kuka olet, mistä tulet ja etenkin, miten pysyit perässäni?"
Salamurhaajille oli opetettu myös miten kuulustellaan, ja tällä hetkellä Moerwen sai tiettyä nautintoa tästä. Taistelu oli ohi, ja leikki oli alkanu.

\\Itsekin lörpöttelen paljon että varaudu siihen:D ja pahoittelen syvästi autohittaamista, mutta koin sen nyt tässä tapauksessa tarpeelliseksi tarinan kannalta. Ei tule toistumaan\\
Chaos
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 03 Huhti 2011, 21:50

Edna

Edna ei saanut niin lämmintä vastausta huutoihinsa, mitä oli toivonut. Tuo ei ehtinyt edes kiljaista, kun hänen suunsa oli jo peitetty. Sitä seurasi jäätävä varoitus tempuista ja väkipakolla raahaus varjoihin. Tosin Edna ei pistänyt vastaan. Jokin pieni itsesuojeluvaisto hänelläkin oli ja se vaisto varoitti pistämästä vastaan jäätävälle, aseistetulle muukalaiselle. Pientä vastarintaa saattoi havaita, mutta eipä Ednasta ollut pahemmin vastusta.
Muukalainen - joka jo nyt oli osoittautunut naispuoliseksi - pakotti Ednan istumaan tuolille, joka näytti siltä että olisi saattanut lahota hetkenä minä hyvänsä. Ednan vihainen rohkeus oli kadonnut, muukalaisen asetettua hänen taakseen ja tytön tajutessa kylmän terän olevan kaulallaan. Mihin hän taas oli itsensä saattanutkaan...
Seuraavat kysymykset saivat Ednan hymähtämään pienesti.

"Se kuka olen ja mistä tulen, on varmaan yhdentekevää... Kukapa nyt olisi kiinnostunut puoliverisen mustalaisen taustoista. Mutta Ednaksi kutsuvat.. Edna Eregion, Alf Eregionin äpärä tytär" Edna totesi, esitellen itsensä kuten isä oli opettanut.
Tytön äänestä saattoi kuulla pientä pelkoa, mutta tuo oli selvästikkin rohkeampi, mitä useimmat tytöt tässä tilanteessa saattoivat olla.
"Ja se miten pysyin perässäsi.. no, sanotaanko, että kokemuksesta tiedän kylän reitit ulkoa... ja sinua oli yllättävän helppo seurata.. a-ainakin näin päiväsaikaan!" Edna lisäsi vilkaisten pienesti olkansa yli naista.
"Reagoinnistasi ja varusteistasi päätellen et taida olla tavallinen koditon kulkija..." Edna huomautti typeränä. Ei liennyt maailman fiksuin ajatus huomauttaa selvästikkin kärttyisälle muukalaiselle päivänselvistä asioista. Mutta Edna nyt ei tunnetusti ollut penaalin terävin kynä.

//njah, tuollaiset autohitit eivät haittaa, kerta ne vievät mukavasti tarinaa eteenpäin ja ovat - kuten sanoit - tarpeellisia. Sitäpaitsi Edna tuskin hahmollesi mitään pystyy vastaan pistämään :'D Että hittaile vaan, kunhan et tapa hahmoani, saatika aiheuta suurta fyysistä vahinkoa ilman kysymättä lupaa~ //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Chaos » 03 Huhti 2011, 22:20

Moerwen

Tytön, tai siis Ednan vastaukset yllättivät Moerwenin. Pelon hän kyllä aisti tytössä, muttei liiallista pelkoa. Tytön pienoinen verbaali vastarinta vain kasvatti Moerwenin tahtoa saada lisää tietoa Ednasta. Edna ei ollut ensimmäinen kuulusteltava tyttö Moerwenin uralla, mutta taatusti mielenkiintoisin. Vaikka pelkäävän äänestä ei voikaan erehtyä ja Moerwen olikin mestari tulkitsemaan pelkoa, niin tyttö koetti silti pitää pintansa. Ednan kerrottuaan hänen taustansa Moerwen kiinnostui entisestään, sillä yleensä ihmiset pyrkivät kaunistelemaan taustaansa, oli tilanne mikä hyvänsä. Hän olin urallansa saanut havaita mitä kaikkea ihmiset olivat valmiit tekemään sen eteen että heidän salaisuutensa säilyisivät salaisina, ja tästä syystä hänen ihmis-kollegansa saivatkin luottaa aina vain uusiin tarjouksiin. Mutta Edna ei kaunistellut, vaan pikemminkin vähätteli. Tytön lauseista oli tässä vaiheessa vaikea päätellä mitään, kuin että tyttö otti vain puheeksi. Pyskologiasta voisi jauhaa vaikka huomiseen, mutta nyt kuulustelu alkoi saada mielenkiintoisia ulottuvuuksia.

Tosin, tytön viimeisimmät sanat nostivat pienen vienoisen hymyn Moerwenin kasvoille. Hän ei ärsyyntynyt tästä itsestäänselvyydestä, vaan päätti tehdä seuraavan siirtonsa. Hän nousi pystyyn, piti veistän tytön kaulan läheisyydessä, ja piirsi toisella kädellä tytön niskaan viivan kun käveli tytön eteen. Veitsen paikka ei vaihtunut mihinkään, kuin muistuttaen Ednaa miten käy jos hän yrittää jotain. Tosin, mitä pieni tyttö olisikaan voinut kokeneelle salamurhaajalle jolla on aina varasuunnitelma? Ei mitään, mutta tällä kertaa Moerwenilla ei ollut suunnitelmaa. Jos tulija olisi ollut aikuinen tai viranomainen, olisi hän saanut piikikkään veitsen selkäänsä, mutta Edna oli asia erikseen. Moerwen tunsi sisällänsä koko ajan kasvaneen kyvyttömyyden tappaa Ednan. Jotenkin se tuntui ajatuksena äävrältä. Tosin, tyttöhän voisi romuttaa hänen suunnitelmansa ja sitä hän ei haluaisin. Ulospäin Moerwen ei antanut epävarmuutensa kuulua, mutta sisällänsä hän oli ristiriidan repimä. Päämäärätön Moerwen koetti jatkaa tilannetta kuitenkin tietäen, että Edna oli itse asiassa nyt vahvemmalla. Edna taatusti halusi selvitä tästä tilanteesta hengissä, kun taas Moerwen ei tiennyt mitä pitäisi tehdä. Alkoi vaikuttaa siltä että saalistajasta olikin tulossa saalis....

Moerwen polvistui tytön eteen, ja siirsi tikarin Ednan kasvojen luo, mutta nyt otti siitä rennomman otteen, ikän kuin esitelläkseen sitä.
"Tämä veitsi on nimeltään Shala, tarkoittaa kielelläni sielua. Se on ollut hallussani satoja vuosia, ja tulee myös olemaankin yhtä kauan vielä. Sillä on tapettu monia kansani vihollisia. Se on taottu mustasta raudasta. Tämä on paljon vankempaa ja parempaa tekoa kuin teidän ihmisten naurettavat tekeleet joita sanotte aseiksi. Ei, en ole tavallinen koditon ohikulkija. Olen se kuka liikkuu varjoissa, se varjo ketä kaikki pelkäävät."
Moerwen tiesi enemmän kuin hyvin että Edna kuuntelisi jokaisen hänen sanansa tarkasti. Hänellä ei myöskään ollu huppua tai huiviansa joten hänen suipot haltikorvansa näkyisivät. Hänen silmänsä olivat normaalia haltiata tummemmat ja ihonsa muita kalpeampi, joten haltioiden kanssa tekemisissä ollut tietäisi että tämä kyseinen haltija ei voisi olla "paikallisia".

"Mikä sai sinut perääni, ja etenkin saat kertoa sen että mikä ihme sai sinut menemään täysin uhkarohkeasti pimeään rauniotalon jonka jokainen nurkka sopii täydellisesti väijytykseen?"
Tämän sanottuaan Moerwen laski tikarinsa. Uhkailu oli ohitse, hän ei enää siihen kykenisi. Se oli tarpeetonta.
Chaos
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 04 Huhti 2011, 10:03

Edna

Mustalaistyttö ei aavistanutkaan kuinka onnekas oli, ollessaan vieläkin elossa. Ednalla tosin tuntui aina olevan onni myötä, mutta varmasti koittaisi se päivä jolloin onni päättäisi tytön jättää. Toivottavasti se ei ollut vielä tämä päivä.
Muukalaisen vaihtaessa paikkaa ja piirtäessä sormellaan Ednan niskaan viivan, ei voinut tyttö olla kokematta kylmiäväreitä. Tämä tilanne oli kieltämättä yksi kamalimmista, missä Edna oli ollut. Tilanne oli niin epävarma ja sekös siitä teki pelottavan. Muukalaisen aikeista ei ottanut selvää, ei ainakaan Ednan pienellä pääkopalla. Halusiko tuo tappaa hänet? Kiduttaa? Kidnapata? Piilottaa? Sitä ei tiennyt.
Muukalaisen siirtyessä eteen, Edna seurasi tuota kuin haukka katseellaan. Tyttö tutki omalaatuisen muukalaisen piirteitä, pistäen jokaisen pienenkin huomion muistiin... mikäli tulisi tarve kuvailla tätä tyyppiä.
Naisesta ei saanut selville mitä tuon pään sisällä liikkui. Ulospäin hän näytti täysin tyyneltä, eikä kasvoilta pystynyt lukemaan minkäänlaisia selviä tunteita. Sekin lisäsi pelokkuutta mustalaisen päänsisällä.

Lopulta muukalainen polvistui Ednan eteen, nostaen tikarinsa tytön kasvojen eteen. Edna hätkähti pienesti ja vaistonvaraisesti nojautui hieman taaemmas.
Nainen esitteli tikarinsa, kertoen mistä se oli valmistettu ja mitä sillä oltiin tehty monien vuosisatojen aikana. Tästä lauseesta selvisi, että tämä muukalainen taisi olla haltia. Eipä aikaakaan kun Ednan katse harhautui naisen kasvoista tuon korviin, vahvistaen tytön epäilyt naisen rodusta. Katse palasi kuitenkin nopeasti takaisin muukalaisen sinisiin silmiin.
Naisen huomauttaessa ihmisten naurettavista tekeleistä, Edna ei voinut olla naurahtamatta törkeän halveksivasti.
"Sinä et ole ihmistä nähnytkään, mikäli minua kutsut yhdeksi heistä!" Edna huomautti tuhahtaen. Ei ehkä paras kommentti laukaista tässä tilanteessa, mutta mitä uhmakas sielu kielelleen mahtoi.

Naisen seuraavat kysymykset saivat Ednan hämmästelemään. Hämmästys suureni naisen laskiessa tikarin, osoittaen näin että fyysinen uhkailu oli tältäosin ohi.
"Näytit tarpeeksi mielenkiintoiselta seurattavaksi" Edna totesi lopulta, päästyään pienestä häkellyksestä yli "Tässä kylässä ja tässä asemassa sitä harvoin pääsee kokemaan mitään jännittävää.. joten täytyy itse hankkia jännitystä elämään.. ja mistä minä olisin tiennyt tämän paikan olevan yllätyshyökkääjän paratiisi!" Tyttö lisäsi rääkäisten viimeisen lauseen kuin puollustellakseen tekojaan. Ei hänellä oikeastaan mitään syytä ollut puollustella. Ei tämä nainen ollut hänen äitinsä, joka sättisi jokaisesta pienestä virheestä.
"Et ole vielä esitellyt itseäsi" Edna huomautti nojautuessaan eteenpäin "Vai kutsunko sinua vain muukalaiseksi?"
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Chaos » 04 Huhti 2011, 10:36

Moerwen

Ednan vastaukset aihettivat Moerwenin suurta epävarmuutta. Koko alkuperäinen asetelma oli kääntynyt päälaelleen, ja, tuskin Edna sitä edes itse tajusi mutta pallo oli kuitenkin mustalaistytöllä. Moerwenilla ei ollut ajatustakaan siitä mitä tytön kanssa tulisi tehdä. Tämä oli ensimmäinen kerta koko hänen uransa aikana kun hän ei ollut määrätietoinen. Samaan aikaan tyttö vaikutti pelokkaalta ja siltikin niin uhmakkaalta aseistettua hyökkääjää kohtaan. Tytön vastaus ihmisiin oli odottamaton, yleensä ihmiset tyytyvät tuhahteleman myöntävästi ja Edna edelleen jatkoi "omalla" linjallaan. Kieltämättä Moerwen mielenkiinto saada tietää lisää mustalaistytöstä vain kasvoi, ja vaikka hän olikin elänyt kauan, oli hänessä säilynyt vieläkin se tyttömäinen uteliaisuus kaikkea uutta kohtaan.

Ednan viimet kysymykset olivat niin suorat että pieni hämmästyksen ilme levisi Moerwenin kasvoille. Jotenkin koko tilanne tuntui Moerwenin osalta laukeavan nyt, eikä hänellä tuntunut olevan enää muuta vaihtoehtoa kuin leikkiä mukana. Nainen nousi ja käveli vähän poispäin, piti kuitenkin edelleen tikaria kädessänsä, ja loi siihen pitkän katseen ennen kuin sanoi:
"Olen Moerwen Faelwen. Olet joko äärimmäisen utelias tai tyhmä tai rohkea tai kaikkia yhdessä kun lähdet seuraamaan katoilla hyppelevää muukalaista"
Moerwen alkoi kävellä takaisin kohti Ednaa, ja ojensi tälle toisen kätensä.
"Et ole vielä kertonut äidistäsi"
Chaos
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 06 Huhti 2011, 14:37

Edna

Muulakaisen kävellessä hieman kauemmas, Edna saattoi huokaista pienesti helpotuksesta. Tilanne ei kuitenkaan ollut vielä ohi, joten tyttö ei näyttänyt päällepäin omaa helpotustaan mitenkään. Mustalaistyttö odotti jännittyneenä vastausta esittämäänsä kysymykseen. Odottaessan Edna mietti, tappaisiko nainen sittenkin hänet. Mikäli tuo oli yhtä kylmä sisältä mitä antoi päällepäin ymmärtää, olisi tuon varmaan helppo päästää nuori tyttö hengestään.
Kutenkin tappouhkausten sijaan Edna sai vastauksen kysymykseensä. Nainen esitteli itsensä Moerwen Faelweniksi. Edna lähti päässään taivuttelemaan nimeä oikeaan lausuntamuotoon, sillä haltianimet eivät koskaan olleet taipuneet hänen suussaan oikein. Kauaa tyttö ei ehtinyt nimeä pyöritellä päässään, kun Moerwen jo ilmoitti Ednan olevan joko utelias, tyhmä tai rohkea tekojensa puolesta.

Edna naurahti pienesti ja jätti virneen kasvoilleen.
"Tyhmän rohkeaksi minua sanotaankin" Edna totesi ohimennen "Ja uteliaisuus on vain normaalia tässä iässä".
Puhe kääntyi Ednan äitiin. Virne tytön kasvoilla kasvoi hetkellisesti, kunnes tuo hymähti pienesti.
"noidaksi haukkuvat, vaikka ennustaja on ammatiltaan" Edna totesi "Mustalaisten sukua, joten en ole äidinkään puolelta kovin suureen suosioon noussut".

"Mutta asia joka askaruttaa minua eniten, on se, mitä sinä täällä teet?" Edna pamautti ilmoille jälleen yhden ei niin fiksun kysymyksen.
"Oletko kenties vakooja? Vai palkkamurhaaja? En usko että tulit ihmisten kylään vain lomailemaan ja hankkimaan matkamuistoja"
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Chaos » 06 Huhti 2011, 15:30

Moerwen

Kuultuaan Ednan puhuvan äidistään Moerwen hymyili ensimmäistä kertaa lempeästi. Tosin, olisihan hänen pitänyt tietää että ihmiset eivät erota yhtä loitsijaa toisesta. Hänkin oli muilla ihmisalueilla joitunut noitavainojen osaksi hänen salaperäisyytensä vuoksi, tosin ne vainot eivät ole koskaan menneet vainoajien suunnitelmien mukaan, joista yleensä tuli vainottuja Moerwenin tapauksessa. Hän huomasi että tyttö oli tainnut kokea syrjintää, varmaankin mustalaisäidinsä takia. Surullistahan se sinänsä oli, mutta ei Moerwen pitänyt yhtään täkäläisiä serkkujansa sen parempina. Nainen ei koskaan pitänyt muita kuin pimeähaltijoita arvossaan, ja näyttihän historiakin että he olivat oikeassa. Olisi kannattanut hankkiutua ihmisistä eroon kun siihen oli vielä mahdollisuus. Nyt ne olivat tulleet Cryptiin miltei jäädäkseen. Ja jos huono tuuri käy niin ihmiset valtaavat koko maan, ja se ei pimeähaltijoille sovi. Tosin, miltei yhtä paha olisi jos haltijat saisivat Cryptin takaisin. Niin tai näin, kukaan ei tullut toimeen pimeähaltijoiden kanssa.

Tytön paljastus ennustajasta yllätti Moerwenin täysin, sitä hän ei olisi odottanut. Tyttö puhui totta, hän ei todellakaan muistuttanut Moerwenin tapaamia ihmisiä alkuunsa.Tämä myös varmaankin selittää ettei hän taida nauttia kovinkaan suurta suosiota täälläpäin.

Erityisesti Ednan kysymykset vahvistivat Moerwenin epäilykset siitä että tyttö ei todellakaan ymmärrä omaa parastansa. Tai sitten Edna tajuaa asemansa paremmin kuin hyvin, sillä ensin Moerwen huokaisi syvään ja vastasi:
"Vakooja tällä hetkellä, mutta en tapa ketään rahasta. Olen salamurhaaja, enkä toimi rahasta vaan muista syistä tällä alalla. Voitaisiin sanoa että olen tappajaksi syntynyt. Rotuni on aika sotaisaa ja siksi meille ammattitappajille onkin töitä enemmän kuin tarpeeksi. Tosin tänne olen juuttunut........."
Moerwen loi lauseen lopetettuaan katseen ikkunasta ulos, ennen kuin käänsi silmänsä takaisin Ednan suuntaan.
Chaos
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 06 Huhti 2011, 15:57

Edna

Edna hymähti pienesti Moerwen huokaistessa syvään ennen vastaustaan. Tuo kertoi olevansa täällä vakoojana. Harva vakooja sitä myönsi näin suoraan, mutta turha sitä peitellä kerta jo näin epäilyttävän ensivaikutelman oli itsestään antanut. Lisäksi Moerwen kertoi olevansa salamurhaaja, mutta ei toiminut alalla rahasta vaan täysin muista syistä. Ednan mielenkiinto heräsi heti. Mitä muita syitä saattoi löytyä? Tappoiko joku ihan silkaksi huvikseen? .... no, tuo oli tyhmä kysymys, olihan hän sitoutunut henkilön kanssa joka tappoi ihan vain huvikseen ja ravinnokseen kaiken minkä kiinni sai, suurinpiirtein.
Moerwen kertoi rotunsa olevan luonnostaan aika sotaisia. Ednalle Moerwenin "rotu" ei kertonut mitään, sillä tietämättömän, naiivin tytön silmissä kaikki haltiat näyttivät samoilta. Oli hän jo kerran nähnyt miespuolisen, mustahiuksisen ja kalpean haltian, jonka toimesta oli ollut lähellä hukkua jäihin kera kumppaninsa.

"Satuit erittäin huonoon aikaan vakoilemaan ihmisten kylää" Edna totesi ottaen rennomman asennon tuolilla "Ei täällä oikeastaan mitään sodan kannalta taktisesti ratkaisevaa tapahdu.. kai? Kaikki isot kihot ovat joko kentällä tai linnan muurien sisällä. Kaduilla pyörii vain kaksinkerroin sotilaita vartijoimassa ja varmistamassa ettei kylää uhata sen suuremmin... tosin eipä ne pelti pellet näemmä työtään hyvin hoida, kerta sinunkaltainen ei-niin-piilossa liikkuva vakooja on tänne päässyt soluttautumaan" Edna pälätti kuin papupata, laskien sitten kattoon eksyneen katseensa takaisin haltiaan.
"Ei sinua ilmeisesti ole edes huomattu?" Edna kysyi seuraavaksi.
Tyttö käyttäytyi kuin olisi ollut juonessa mukana. Ei hän antanut minkäänlaisia merkkejä siitä, että olisi heti pakoon päästyään mennyt ilmiantamaan Moerwenin. Ei hän kyllä aikonutkaan. Ednalla ei ollut mitään syytä. Hän oli melko passiivinen rotujen välisten riitojen suhteen, joten niin kauan kuin Moerwen ei aikonut tappaa ketään Ednan lähipiiriin kuuluvaa, ei tyttö aikonut haltiaa ilmiantaa.
Moisesta toiminta tavasta olisi voinut saada mestaustuomion maanpetturina, mutta sitähän Edna ei tullut ajatelleeksi.

// pahoittelen mikäli typottelen neitisi nimeä välillä. Uusi hahmo ja uusi nimi, kestää hetki opetella kirjoittamaan se ilman lunttausta oikein //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Chaos » 06 Huhti 2011, 16:15

Moerwen

Ednan mielipiteet toivat taas lämpimän hymyn haltijan kasvoille. Mutta tottahan ne olivat, eivät nuo tolvanat häntä huomaisi. Paljon heitä kieltämättä kyllä oli, mutta määrä ei korvaa laatua vaikka ihmisten kuninkaat muuta ajattelevatkin.
"Totta puhelet, eivät nuo tolvanat tuolla ulkona osaa mitään. Eikä täällä kova vartionti ole, nuo ovat varautuneet kunnon hyökkäyksiin ja paikallisiin haltijoihin eivätkä minuun. Sitä paitsi, minulle tämä on paras paikka. Vaikka huomiota herättisin, nuo raskaasti panssaroidut vartijat eivät pysy millään perässä ja vaikka pysyisivätkin niin pahempi se on heille. Tämä paikka on väijyttäjälle paratiisi"
Moerwen laittoi veitsensä läheiselle pöydälle ja käveli sen jälkeen vähän syrjempää, muttei pois näkyvistä ja sanoi Ednalle:
"Sinuna en siihen veitseen koskisi tai yrittäisi mitään tyhmyyksiä, koska näen ettei sinusta olisi mitään vastusta ja lupaan ettet pääsisi edes tästä talosta ulos mikäli teet jotain tyhmää."
Ei hän uskonutkaan että Edna olisi mitään tehnyt, tuskin tyttö niin uhkarohkea olisi mutta parempi vielä tehdä faktat selviksi. Vaikka nyt tilanne olikin hyvä eikä Moerwen uskonut että mitään tapahtuisi niin ikään kuin hän myös halusi myös varmistua tytöstä. Liian varma ei voi olla, vaikka Edna vaikuttikin aika, omalaatuiselta.

Moerwen kävi hakemassa Ednalle huovan, koska ei uskonut että tyttö oli varautunut olemaan näin yöllä hereille, etenkään kun tämä yö vaikutti olevan viileä. Tosin, tätä käytöstä Moerwen ei olis uskonut, pitävänsä huolta ihmistytöstä. Tosin, koska Edna nyt vaikutti olevan erilainen kuin muut eikä hänelle ollut ketään tuttuja tai tunnettuja kontakteja tässä kaupungissa niin kenties tytöstä olisi hänelle ihan ammatillistakin hyötyä.
Chaos
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 10 Huhti 2011, 16:37

Edna

Moerwen liittyi dissaamaan katupartiota siinä missä Ednakin. Harmi että molemmat olivat osin väärässä, eivätkä osanneet ottaa huomioon niitä friikkejä, jotka tekivät töitä ihmisille. Nuo eivät panssareissa marssineet pitkin kujia, vaan toimivat omalla tavallaan. Vähän kuin Ednan isä.
Edna nyökytteli päätään pienesti haltian sanoille, mutta tuon huomauttaessa veitsestä ei Edna voinut olla naurahtamatta pienesti.
"Olen uhkarohkea, en tyhmä" Edna huomautti "ja usko pois, et ole ainoa ketterä olento tässä kylässä" tyttö lisäsi virnuillen. Kyllä hän sen verran omasi itseluottamusta, että uskoi pääsevänsä pakoon tarvittaessa jopa Moerwenia. Olihan hänellä kotikenttä etu. Lisäksi kylä oli täynnä hänen tuttujaan, joten ennemmin tai myöhemmin hän pääsisi turvaan.

Moerwen toi Ednalle huovan. Moinen ele sai tytön nostamaan pienesti kulmaansa, mutta koskaan hän ei ollut kieltäytynyt lämmikkeestä. Joten Edna kietoi huovan ympärilleen ja nosti jalkansa vielä tuolin reunalle.
"No, onko haltia kylä niin maaginen mitä kerrotaan?" Edna kysyi yllättäen, samalla kun alkoi kaivella laukkuaan. Totta kai Edna oletti Moerwenin olevan kotoisin tältä mantereelta ja kuuluvan haltioiden leiriin.
yllättäen Edna veti laukustaan esiin yhden omenan, tarjoten sitä kohti Moerwenia.
"Älä huoli, en ehtinyt myrkyttämään sitä vielä"
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Chaos » 10 Huhti 2011, 17:06

Moerwen

Moerwen otti Ednan tarjoaman omenan ilolla. Ei hän raaskinut kieltäytyä kohteliaasta eleestä, ja ainahan omena maistuisi. Tosin, mutustellessaan ekaa palaa omenaa Moerwen alkoi miettiä vastaustaan Ednan kysymykseen. Tosin, hän ei ollut tavannut täällä melkeimpä yhtään ainoata haltijaa, ainakaan paikallista. Olihan Cryptissä myös muita salamurhaaja-vakoojaa mutta kaikkia heitä oli tiukasti kiellytty puuttuumasta sodan kulkuun ja etenki ottamasta yhteyttä "paikallisiin" haltijoihin. Erityisesti koska riski olisi että joku vanhimmista haltijoista voisi vielä muistaa riidan ja pimeähaltijoiden lähdön, eikä tieto heidän olemassaolostaan sopinut yhtään suunnitelmiin. Pimeähaltijat olivat kuitenkin uhranneet aika paljon rakentaakseen maineensa eikä sitä pilattaisi tällä. Kukaan nykyisistä haltijoista tuskin edes tietää menneisyyden tapahtumista mutta riskiä ei oteta. Jos totta puhutaan, Moerwen ei edes tiennyt mistä kylästä Edna puhui. Hänen toimenkuvaansa kuului ihmisten vakoilu, ei haltijoiden.

Nieltyään pureskelemansa palan Moerwen tunnusti:
"Totta puhuen, en kuulu paikallisiin. En edes tiedä mistä kylästä puhut, saati sen taianomaisuudesta. Tulen huomattavasti kauempaa."
Moerwen otti toisen palan omenaa ja mietti seuraavaa sirtoaan samalla. Hänellä itsellänsä oli kysyttävää paikallisita haltijoista, koska hänet tänne lähettäneet eivät paljoa vaivatuneet kertoa Cryptin haltijoista, eikä Moerwen itse viittinyt ottaa asiasta selvää.

Moerwen Nojautui läheistä seinänrauniota vasten Ednan läheisyyteen ja kysyi tytöltä:
"Mitä sinä tiedät paikallisista haltijoista?"
Chaos
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 11 Huhti 2011, 13:20

Edna

Pian tytölle selvisikin ettei Moerwen ollut paikallista haltiapopulaatiota. Se pisti naaiivin tytön miettimään asiaa jos toistakin. Oliko haltioita muuallakin? Tuntui uskomattomalta edes ajatella moista mahdollisuutta, tyttö kun oli asunut pienen ikänsä lähinnä vain tässä kaupungissa. Edes Nahor kylässä hän ei ollut päässyt käymään.
Moerwenin kysymys sai Ednan ajatuksen katkemaan hetkeksi, kunnes tuo naurahti pienesti.
"En tiedä heistä melkein mitään" Edna totesi "ainoat pienet haltia kokemukset ovat isäni, joka on puolihaltia ja eräs miespuolinen haltia, joka muistuttaa sinua ulkonäöltään.. pienesti tosin. Mustat hiukset, kalpea iho... Oletko sitten jotain eri rotua mitä paikalliset haltiat?" Edna jatkoi papatusta samalla kun söi omenaa, jonka oli itselleen ottanut tarjottuaan Moerwenille omenan.

"En tiennytkään että haltioita on muuallakin kuin Cryptissä" Edna jatkoi "Tosin, enhän minä pahemmin haltioista edes tiedä.. hyvä jos kukaan täällä osaa kertoa totuutta suippokorvista, kaikki vääristelevät tarinoita ja tekevät vihollisista mahdollisimman syyllisiä kaikkeen. Jotkut jopa syyttävät paikallisia haltioita kulkutaudeista".
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Chaos » 12 Huhti 2011, 18:09

Moerwen

Mainen viskasi Ednan antaman omenan jämät pihalle. Osittain Ednan vastaukset kummastuttivat Moerwenia entistä enemmän mutta periaatteessa hän ei yllättynyt. Tietenkin oli epätodennäköistä että Edna olisi tiennyt tuon taivaallista paikallisista haltijoista, mutta erityisesti Ednan isä alkoi mietityttää Moerwenia. Jo mies kerran oli elossa ja näemmä ei asuisi kaukana koska tyttö ei ollut muualla käynyt niin miten oli mahdollista että haltija oli täälläpäin elossa?

"Noh, kenties sen voi niinkin sanoa että olen eri rotua kuin paikalliset. Tosin, meissä nyt ei ole muuta yhteista kuin se että olemme haltijoita. "
Moerwenin katse ei ollut taaskaan jälleen kerran ja naisen koko olemuksesta olisi voinut aistia murhaajan syvimmän olemuksen sanoessaan tuon.
"Ihmiset, noh, eivät he parempia ole kuin mekään. En tiedä kumman soisin voittavan täällä. Juurikin täästä syystä emme ole liittyneet emmekä myöskään tule mukaan tähän sotkuun. Kyllä me odotamme."
Moerwen tuntui hetkellisesti jäätävän paikalleen.
Chaos
 

Seuraava

Paluu Länsikujat

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 3 vierailijaa

cron