Kirjoittaja Chaos » 03 Huhti 2011, 21:23
Moerwen
Faelwen ehti jo nukahtaa, ja nähdä unia kun hän kuuli jotain. Moerwen oli oppinut että vain tyhmät nukkuvat syvästi. Hän oli kantapään kautta oppinut miten tärkeätä oli olla aina valmis jokaiseen tilanteeseen. Tosin, hänen unensa olivatkin aina painajaisia hänen lapsuudestansa jolloin hän koulutettiin salamurhaajaksi. Koulutus oli raakaa, ja armoa ei annettu missään vaiheessa. Hän piti itseään joskus heikkona johtuen unistansa, ikään kuin hän potisi syyllisyyttä kuolleiden toveriensa vuoksi vaikka vain vahvat voivat jäädä henkiin. Murhistansa tai tekojensa vuoksi Moerwenin omatunto ei tehnyt mitään, päinvastoin, Moerwen nautti aina kun muisteli miten hänen tikarinsa uppoaa uhriinsa. Se tunne kun olento näkee viimeisenä kylmästi hymyilevän salamurhan. Sanotaan, että pimeähaltijan salamurhaajan veitsi tuntuu kuoleman suudelmalta, ja nyt tämä vieras saisi tuntea kuoleman.
Moerwenin kuullessa hän veti käsittämättömällä nopeudella esiin todella ilkeän näköisen veitsen. Pimeähaltijoiden aseet eivät todellakaan olleet sulakkaita, mutta sitäkin tehokkaampia, ja erityisesti salamurhaajien välineet valmistettiin mahdollisimman tehokkaiksi ja julmiksi. Moerwenin tämänhetkinen ase oli melko pitkä veitsi joka oli käyrä, värit olivat tummat ja kuviointi julma, juuri sellainen kuin Moerwen itsekin. Tehtävän tarkoitus oli olla tappamatta ketään koska ruumiit herättävät negatiivista huomiota, ja nyt hän ei tekisi samaa virhettä kuin viimeksi oli yrittäisi pakkojuottaa myrkkyä uhrillensa. Ei, nyt tämä tuntematon ja tyhmänrohkea uhri saisi kuolla perinteiseen tyyliin.
Häiriön aiheuttaja ei ollutkaan mikään vartija, katupoika tai juoppo, vaan nuori tyttö. Moerwenin hämmästys oli täysin odottamaton, ja hän alkoi epäröidä. Epäröinti oli salamurhaajalle vihoviimeisin tunne mitä saisi olla, sillä se estää tehokkaan toiminnan. Siinä missä kuka tahansa muu ensiksi mainituista olisi varmaan jo saanut tuntea veitsen niskassaan, tätä tyttö ei saisi. Moerwenin mielenkiinto vain kasvoi, sillä kukaan ei olisi voinut pysyä hänen perässään huomaamatta, vai voisiko?
Kuultuaan tytön huudon hän tiputtautui alas. Hän ei ollut ullakolla, vaan piilossa katonrajassa. Kun huuto oli loppunut, Moerwen tiputtautui täysin ääneti ja huomaamatta alas, peitto kädellään tytön suun ja sanoi äärimmäisen kylmästi:
"Yksikin temppu niin kuolet" Sanottuaan tämän Moerwen vei tytön varjoihin, varmuuden vuoksi vaikka taatusti lähistöllä ei ollut ketään. Alkoi olla yö ja kuu valaisi hienosti, mikä kasvatti Moerwenin halua tappaa, mutta tänä yönä ei veri virtaisi. Tyttö oli tärkeämpi elävänä.
Moerwen pakotti tytön istumaan tuolille, joka oli lähelä, tosin se oli aika rikki ja vanha. Nainen meni tytön taakse, piti koko ajan tikaria tytön kaulalla ja kuiskasi aavemaisesti:
"Kuka olet, mistä tulet ja etenkin, miten pysyit perässäni?"
Salamurhaajille oli opetettu myös miten kuulustellaan, ja tällä hetkellä Moerwen sai tiettyä nautintoa tästä. Taistelu oli ohi, ja leikki oli alkanu.
\\Itsekin lörpöttelen paljon että varaudu siihen:D ja pahoittelen syvästi autohittaamista, mutta koin sen nyt tässä tapauksessa tarpeelliseksi tarinan kannalta. Ei tule toistumaan\\