Kirjoittaja Chaos » 13 Touko 2011, 16:31
Moerwen
Moerwen ei voinut olla hymyilemättä Ednan vastaukselle. Nainen tuntui taas elävän kiitos hänen vankinsa. Edelleenkin oli auki mitä Ednalle tulisi tehdä, mutta sitä ei nyt jaksanut miettiä. Luoja, milloinkohan viimeks salamurhaajatar olisi ollut näin iloinen? Moerwen päätti kiusata Ednaa hieman, ja otti miekan minkä oli piilottanut lähelle, tällä kertaa tavallista pidemmän ja siltikin ikävän näköisen, kuten kaikki hänen kansansa aseet. Suunniteltu paitsi tappamaan, myös tuottamaan suunnatonta tuskaa.
Moerwen lähti liikkeelle Ednaa kohti ase kädessään, ei järin uhkaavan näköisenä. Lähelle päästyään hän potkaisi tuolilla keikkuvan Ednan lattialle ja osoitti häntä miekallansa:
"Kieltämättä olisi kiva ottaa mittaa tästä mainitsemastasi murhamiehestä. Haaste kelpaa toki aina. Mutta,"
Moerwen keskeytti lauseensa, laittoi aseensa sivuun ja sanoi Ednalle:
"Mutta mutta, sinulle varmaan olisi parempaakin käyttöä. En tunne tätä kaupunkia tarpeeksi hyvin, ja varmaankin sinä tunnet paikan kuin omat taskusi, joten auttaisitko minua? Esittelet kaupunkia niin hyvin kuin tunnet palkkiota vastaan."
Moerwen kaivoi taskustaan muutaman jalokiven joita näytti Ednalle. Rahasta ei Moerwenillä ollut puutetta, muutenkin hänet tänne lähettäneet olivat pitäneet huolen siitä että vakoojilta ei resursseja puuttunut. Näytettyään kivet Ednalle hän pisti ne takaisin taskuun ja ojensi käden Ednalle:
"Joko suostut ehdotukseeni, kävelet tuosta ulos tai keksit teet vastatarjouksen. Mutta muista että tapahtui mitä tahansa, niin jos kielit ei sinua tule pelastamaan mahtavinkaan mies. Ja usko pois, minä olen laittanut mahtavampiakin miehiä kuoleman maille kuin tämän kylän juoppoja"