Töihin hypellen

Länsikujat sijaitsevat kauimpana linnasta. Täälläpäin asustaa yleensä köyhin väki ja länsikujat ovat tunnettuja hämäristä hiippareista. Länsikujat tuhoutuivat täysin palossa, ennen toisen tannersodan alkua, kiitos haltioiden hyökkäyksen. Nyttemmin, kun tannersota on päättynyt, on länsikujia alettu rakentamaan uudestaan. Siltikin, alueelta löytyy yhä palaneita raunioita, vaikka uusia rakennuksia on alkanut kohoamaan sinne tänne.
Länsikujilta on helpointa livahtaa kylän alla risteileviin, valtaviin viemäriverkostoihin. Osa verkostosta on ihmisten itse rakentamaa, osa taas luonnon muovaamaa, niin käytäviä kuin luoliakin. Tätä kautta ei kuitenkaan tiettävästi pääse kylään sisälle, vaikka käytävä muurien alitse olisi helpoin tapa livahtaa sisään. Mutta sellaista ei kuitenkaan ole olemassa vai onko?

Valvoja: Crimson

ViestiKirjoittaja Nipustin » 20 Kesä 2011, 13:04

//Anteeksi näissä kestää kun on ollut monenlaista sattumusta no pääasiassa se kun netti katkesi:( Kiva kun jaksat odottaa! :3//

Andrew

Poika punasteli hieman kun Kettu-herra pyyhki hiili tuhruja hänen naamastaan. Toisen isällinen käytös oli Andylle jotain aivan uutta, ei kukaan enenn ollut halunnut puhdistaa hänen kasvoistaan likaa. Orpolasten parissa sillä ei ollut väliä ja ylemmät ihmiset lähinnä sylkivät poikasen päälle ja huusivat että kävisit kylvyssä. Niin oli sattunut jos nyt muutamankin kerran.
Yrttitieteilijä lupasi kasvin kuvan Andyn tulevan huoneen seinälle ja poika hypehteli innostuneesti. Hän jo hetken kuvitteli mielessään uuden huoneensa seiniä jotka olisivat ihan kasvipiirrosten peitossa. Joka aamu kun poika heräisi, ja joka ilta kun poika painuisi maaten, hän voisi painaa yhden kasvin mieleensä. Lopulta hän osaisi ne kaikki. Sitten Kettu-herra katkaisi näiden kuvitelmien juoksun sanomalla että aikoi oikeastaan tehdä poikaselle lehtiön kasveista. Heh, aivan, niinhän se oli järkevämpää. Andy voisi joka aamu kääntää uuden sivun lehtiöstä ja opetella siinä olevan kasvin. Illalla, kun poika menisi maaten hän voisi vielä vilkaista lehtiöön ja varmasti painaa kasvin jokaisen muodon ja erikoisuuden mieleensä. Olihan tämä tietysti huomattavasti käytännöllisempää mitä huoneen tapetoiminen kuvilla, mutta sellainen Andrew vain oli, aina unelmoimassa ja kuvittelemassa mahdottomia. Meneminen sieltä, mistä oli helpointa tai järkevintä, ei kuulunut pojan tapoihin ollenkaan.
Huone alkoi olla mallillaan. Kettu kyseli pitikö poika siitä eikä Andrew'lla riittäny sanat kuvailemaan huoneen upeutta. Se oli kuin hänen oma linnakkeensa jonne voisi yrittää hyökätä tuhat lohikäärmettä yhtäaikaa, eikä sen seinät pettäisi. Linnakkeen, jonka sisässä voisi viettää monta aurinkoista ja hyvää päivää, eikä seinät antaisi ilmi myöskään huonoja päiviäsi ja kyyneliäsi. Huone oli vain täydellinen. "Rakastan sitä." Andy sanoo onnellisen ujosti, kuin pienet pojat yleensä. Pojan äänestä kuului pieni kiekaisu kun tämä oli juuri puhunut, ehkä pojalla oli alkamaisillaan äänenmurros, vaikkei raukka sitä itse tietenkään osannut sanoa hänestä hänen äänensä oli vain muuttumassa tyttömäisestä entistä tyttömäisemmäksi, ei raukalla ollut mitään hajua että hänen lapsenomainen äänensä oli alkanut kehittymään miehen ääneksi.
"Siitä puuttuu vielä jotain..." Andy sanoo kun he yhdessä katselivat huonetta ja Kettu-herra oli juuri puhellut peiton hakemisesta huoneen lisä siivoamisesta. Poika kipittää takaisin käytävään, ja poimii pieniin käsiinsä mestarin piirroksen kultapiiskusta, jonka sitten kipittää takaisin huoneeseen. Andy alkaa mallailla kuvaa erikohtiin huoneen seinillä, selvästi miettien mihin se tulisi. Lopulta poika päätyy asettamaan sen seinään sängyn päädyn kohdalle, josta aina sängyssä maatessa kuvan näkisi. "Onko sinulla mitään millä kiinnittää tämä? Minä löysin sille paikan." Pikkuinen ilmoittaa iloisesti hymyillen. "Sitten siivotaan!"
Viimeksi muokannut Nipustin päivämäärä 24 Kesä 2011, 13:41, muokattu yhteensä 1 kerran
Nipustin
 

ViestiKirjoittaja Dogster » 23 Kesä 2011, 16:11

Kettu

Kyllä ANdrewin linnake oikeasti kaatuisi jos sinne lohikäärme hyökkäisi, mutta oli pääasia, että Andrew tunsi jotain turvallisuuden tunnetta uudessa huoneessaan. Tämä olisi Andrewin valtakunta, jonnekka Kettu ei saisi oikeastaan astua, ellei asia ollut tärkeä. Näin ainakin miehen omasta mielestä, hän arvosti omaa rauhaa ja suojaa. Vaikka olihan tämä tosiaalta Ketun talo... tai ei oikeastaan Ketun, hän oli tässä vuokralla, mutta silti. Andrewin vastaus sai Ketun mielen heti paremmalle, mutta tuo nopea äänen nousu sai hänet tyrskähtämään. Kettu taisi saada Andrewin juuri ajoissa kujilta pois, nyt sentään tuolla oli piilopaikka kun murrosikä iskisi pahemman kerran. Kunhan ei sitä Kettuun purkaisi, ainakaan suurinta osaa...

Andrew oli sitä mieltä, että jotain puuttuisi. Kun tuo sitten kipaisi takaisin käytävään hakemaan kuvaa, meni Kettu pidemmillä koivillansa hakemaan sitä peittoa josta puhui aiemmin, samaten lakanat vaihdettavaksi. Ties vaikka olisivat koiperhoset tuhojaan tehneet huoneessa, jossa ei oltu paljoa käytykkään, jos satunaisia käyntejä ei laskettu. Siinä ajassa missä Andrew sai valittua kuvallensa paikan, Kettu oli ehtinyt käydä hakemassa petivehkeet tuolle. Onneksi punapää oli kova hamstraamaan tavaroita, oli aina varalta jotakin.
"Odotas, jos muistini ei vallan petä, niin muistaakseni vajassa pitäisi olla pieni rasia pieniä nauloja, ruukkujen ja isompien naulojen välissä... ne voisivat toimia, ovat tarpeeksi pieniä ja teräviä että niillä saa paperin seinään helposti.", Kettu muisteli, naputtaen toisella kädellänsä huuliansa, samalla kun laski peitteet ja lakanat sängylle. "Käydään samantein sielläkin, tarvitsen pari ruukkua lisää uusien siementen takia."

[[Niin kauan kun minua odotellaan, niin kauan odotan minäkin :'D ]]
Splinter, Ice Prince || Roka, Blind Loner || Copper, Righteous Man || Argen, Lenient Beast || Sullivan, Guardian of Animals || Nelladel, Night Hunter
Tänne päin,, jos sinulla on peli-idea tai tahdot kurkata avoimena olevia tärkeitä ja ei-niin-tärkeitä peli-ideoita.

"I'm a cockroach remember, I just keep coming back!"

Ava (c) Minä.
Avatar
Dogster
Aatelinen
 
Viestit: 1974
Liittynyt: 04 Touko 2009, 20:00
Paikkakunta: Tuntematon planeetta

ViestiKirjoittaja Nipustin » 27 Kesä 2011, 20:08

Andrew

Pojan etsiskellessä paikkaa kuvalle, joka paikallaan tulisi sitten inspiroimaan pojan kaikkia opintoja, oli Kettu-herra hakenut peitteitä ja lakanoita. Andy ei ollut juuri huomannut opettajansa poissaoloa, koska oli ollut niin tohkeissaan. Toinen kertoi varastossa olevan jotain nauloja joilla kuvan voisi kiinnittää, niin ainakin hänen muistaakseen. Andy oli kuitenkin jo aivan innoissaan menossa penkomaan vajaa, ties mitä muuta kiinnostavaa sieltä voisi vahingossa samalla löytyä.
Poika oli asettanut piirroksen lakanoiden vierelle sänkyyn ja he olivat lähteneet kohti vajaa. Heidän astellessaan portaissa alakertaan Andy kysyy uteliaana: "Minkä-- Mitä siemeniä sinulla on laitettava purkkiin?" Poika oli itse älynnyt korjata muodostumisvirhettä sanoissaan. Pikkuruinen puna oli samalla noussut pojan kasvoille, sillä eihän toinen saisi ajatella poikaa ihan niin tyhmäksi ettei puhuakkaan osannut.
Olihan Andyllä pieni änkytys ongelmakin, mutta siitäkin poika yritti kovasti kasvaa ulos. Hän ei näyttänyt yhtään niin rohkealta jos änkytti ja rohkealta pojasta oli tärkeä näyttää. Kettu-herra ei suoranaisesti ollut mikään tarinoiden Herkules, mutta Andystä tämä oli rohkea. Yrttitietämyksen mestari ja rohtojen taitaja Andyn opettaja oli, muttei tainnut juuri osata käytellä miekkaa tai katkoa oksia paljain käsin. Opettajan kädet eivät pahemmin näyttäneet karaistuneilta ja olemus miehellä oli hyvin lempeä, mikä ei varmaan sotarintamille sopisikaan. Kettu-herra oli Andystä rohkea, koska tämä ei pelännyt elää taistelutaidottomana sota-aikana. Koko pienen elämänsä Andystä oli tuntunut että hänestä täytyisi tulla peloton miekan käsittelijä ja urhea soturi. Miksi? Koska se tuntui ainoalta tavalta päästä pelosta. Pelosta että joku voisi koska tahansa hyökätä ja itse voisit saada surmasi, koska et osannut puolustautua. Andyn mielilentelee eri aiheissa hyvin tiuhaan tahtiin ja heidän ollessaan vajalla poika vielä kysyy: "Oletko koskaan ollut taistelemassa? Osaatko sinä miekkailla? Eikö sinua pelota?" Andyn ajatusten kulkua taisi olla mahdoton seurata, että eihän poikaa voinut kuin vain koittaa ymmärtää.
Nipustin
 

ViestiKirjoittaja Dogster » 07 Heinä 2011, 23:28

Kettu

"Se on kyllä myös "minkä", Andrew... kyseessä on kuitenkin yhden kasvin siemenet. Enkä ole tarkka tuollaisista, itsekkin tuppaan puhumaan kuin perunamaan takaperun poika vähän väliä!", punapää nauroi toiselle, pörröttäen toisen hiuksia samalla kun seurasi toista. Turhan nopea pentu jo, mutta ainakin tuo tottui. Ja osasi näköjään jo liikkua talossa, kun tiesi missä päin vaja oli. No toisaalta ei tarvinnut olla nero sen tajutakseen, mutta kuitenkin, usein ihmiset piti opastaa sinne omatoimisesti, siis jos vajaan oli muuta asiaa. Ketun ajatukset pyörivät mahdollisessa kasvatusmetodissa, ainahan Kettu oli lapsen halunut saada, ja koska Andyn kanssa näytti kohtalo heittävän yhteen, oli se unelma toteutunut, mutta Kettu tahtoi varmistaa, että Andysta kasvaisi ahkera mies, joka ei uskoisi kaiken ihanan sattuvan sattumalta. Yrttitietäjää tuosta ei pakolla tarvitsisi tulla: Pääasia oli, että tuolla olisi varmasti joku tulevaisuus edessä, kuten perustaidot ja sitten vaikka Ketun vanha kirja, kun hänestä aika jättäisi, jos nuorukainen päättäisi siirtyä harrastamaan muuta alaa, kuten sotilaan taitoja, leipuriksi, tallipojaksi, lakien mestariksi... Vaihtoehtoja oli tuhansia, ja Kettu pystyi tarjoamaan Andylle vain omat taitonsa tulevaisuuttaan varten. Ja Kettu ei tulisi vaatimaan Andrewia pysymään vain tässä yhdessä suppeassa alueessa koko loppuelämäänsä, vain vaan siihen asti, kunnes Kettu olisi varma että poika varmasti pärjäisi.

Takapiha, Ketun salainen yrttipuutarha ja leposija pahoina päivinä, tervehti raikkaalla tuulahduksella, ja Kettu lähti saattamaan Andrewia takapihan varjoihin, suoraan vajalle joka näytti todellakin vanhalta, vaikkakin vankalta. Se seisoisi vielä monta vuotta, olettaen ettei se ensin lahoaisi pois.
"Ei, en ole erityisen hyvä taistelemaan. Sen takia hankin itselleni vahtikoiran, että saan edes jotain suojaa. Ainoa asia jota osaan käsitellä oikein on paistinpannu, ja neula sekä lanka.", Kettu naurahti nolostuneena, samalla kun avasi oven ja puikahti sisään. Paikka oli ahdas, kuten aina, ei sinne kaksi mahtuisi vaikka koettaisi.
"Taistelemassa en ole ollut... olen ollut vain lääkitsemässä ja lievittämässä kipuja loukkaantuneilta. Miekkaan taas en ole kuin kerran koskenut, ja silloinkin sain selkäsaunan sedältäni. Sukuni on parantajan sukua, ei tappajan.", punapää vielä kertoi, ennen kuin peruutti vajasta ulos, pari ruukkua kädessänsä, ja pieni rasia nauloja myös, antaen rasian Andrewille. "Tässä näin pikkumies, oleppa hyvä."

[[M-mikä romaani ._. Mutta anteeksi kesto ^^' ]]
Splinter, Ice Prince || Roka, Blind Loner || Copper, Righteous Man || Argen, Lenient Beast || Sullivan, Guardian of Animals || Nelladel, Night Hunter
Tänne päin,, jos sinulla on peli-idea tai tahdot kurkata avoimena olevia tärkeitä ja ei-niin-tärkeitä peli-ideoita.

"I'm a cockroach remember, I just keep coming back!"

Ava (c) Minä.
Avatar
Dogster
Aatelinen
 
Viestit: 1974
Liittynyt: 04 Touko 2009, 20:00
Paikkakunta: Tuntematon planeetta

ViestiKirjoittaja Nipustin » 15 Heinä 2011, 08:02

Andrew

Parantajan suku, ei tappajan. Ne olivat olleet Kettu-herran tarkat sanat. Andyn hymyileväiset kasvot sulivat jälleen miettivään otsaryppyyn ja mutru suuhun. Sanat olivat todella viisaat ja herättivät pienessä pojassa suurta kunnioitusta. Parantaja, ei tappaja. Rohtoja ei miekkaa. Andrew oli sinetöinyt päätöksensä. Hänestä tulisi vielä yhtä etevä yrtti- sekä rohtomestari kuin Kettu-herrasta, ellei etevämpi. Hän opettelisi parantamaan jokaisen taudin, hän toisi lievityksen tuskaa kärsiville! Hän olisi kuin hoivaava isä, huoltapitävä isoveli. Tämän täytyi olla hänen polkunsa.
Näitä suuria ajatuksia pienessä päässä, Andy ei lausu ääneen. Ehkä Kettu-herrasta olisi mukavakin kuulla että poika oli nyt varma, mutta Andrew ei silti puhua pukahdakkaan. Ehkä jossain syvällä sisimmissään poika pelkää hieman että Kettu-herra epäilisi hänen opintahtoaan jos kuulisi että pojalla oli ollut ajatuksia miekkailemisesta ja suurista sodista. Yllättäen poikaa ei vain pelottanut enää. Siis eihän häntä tietenkää Kettu-herran luona ollutkaan pelottanut, mutta se sisäinen pelko, se oli poissa.
Hän oli rauhallinen syvältä sisimmistään. Hän yllättäen tiesi että hänen äitinsä olisi hänestä ylpeä. Äiti, joka oli kuollut parantamattomaan sairauteen.

"Kiitos!" Andy sanoo hymyillen onnellisen varmana kun yrttitieteilijä ojensi hänelle paketillisen pikkunauloja. Poika pyysi myös vasaraa tai jotain millä hakata nauloja seinään, saatuaan pyytämänsä poika lähti vipeltämään yläkertaan. Hän oli joskus kuullut ettei terävien esineiden kanssa saisi juosta, ehkä tosin siinä yhteydessä kun joku oli sanonut nauravansa jos Andy kaatuisi jonkun terävän esineen kanssa jota oli ollut toimittamassa, joten nyt Andy koitti kyllä mennä mahdollisimman vauhdikkaasti, muttei missään nimessä juossut ettei Kettu-herra suotta huolestuisi.
Andrew kipuaa yläkertaan jossa hän astelee kuvan luokse joka lepäsi sängyllä. Poika nostaa sen ylös ja asettaa valitsemalleen kohdalle. Entinen orpo ei ollut koskaan itse naulannut, mutta oli usein nähnyt muiden tekevän sitä joten tunsi asian teoriassa.
Ensimmäinen lyönti oli ujo ja ei läheskään riittävän kova. Kohta Andy kuitenkin sai varmuutta ja hakkasi jo ensimmäisen naulan seinään. Seuraavat kolme muutakin, yksi jokaiseen kuvan reunaan, sujuivat ongelmitta. Oli aina mukava huomata olevansa luonnonlahjakkuus jossain, poika tunsi nyt olevansa luonnon lahjakkuus naulaamisessa. Andy kikattaa itsekseen miettiessään vähäpätöistä lahjakkuuttaan, joka hänestä kuitenkin oli hienoa.
"Kultapiisku", Andrew makustelee, "Andrew 'Kultapiisku'..."

Samaan aikaan alakerrassa kaupan ovelta kuuluu hento pikkuruinen koputus. Kaupan oven toisella puolella seisoo pikkuinen tyttö jolla on yllään resuinen ruskea mekko. Tytön hiukset olivat punaiset ja naama täynnä iloisia oransseja pisamia. Pienintäkään huolta tai murhetta ei tytön kasvoilla voinut nähdä tälläkin hetkellä hän vaikutti hyvin innokkaalta.
Nipustin
 

ViestiKirjoittaja Dogster » 15 Heinä 2011, 13:24

Kettu

Kettu ojensi myös vasaran kun sitä pyydettiin, hymyillen sitten. Andrewin lähtiessä kovaa vauhtia juoksemaan, säikähti Kettu kyllä hieman, mutta tiesi myös, että asiat oppii vasta kun ne kolahtaa omaan nilkkaansa. Ja kaikenlisäksi, pystyihän Kettu hoitamaan pienet naarmut helposti kasaan, isompiakin itse asiassa edellyttäen että hänellä oli molemmat kädet käytössä. Mies irtautui hetkesi ajatuksistaan, sulkien vajan oven samalla kun piti paria ruukkuja toisessa kädessä, ja lähti kävelemään takaisin sisälle. Hän pisti ruukut takaoven lähelle, hän tarvitsisi multaa että voisi laittaa siemenet itämään. Mies poistui hetkeksi aikaa sisälle, kyllähän ne siemenetkin tarvitsi!

Sillä hetkellä kun hän alkoi etsimään siemeniä yhdestä hyllystä oveen koputettiin, ja sisälle astui resuisen näköinen tyttö. Ketun sydäntä heti vihlasi, sotaorpoja oli joka paikassa näköjään, mutta tuon kaunis hymy helpotti asiaa. Yrttiteitäjä käveli heti lähemmäs kyykistyen sitten toisen tasolle. Pituus oli hänen kirouksensa välillä.
"Voinko auttaa?", Kettu kysäisi sillä lempeällä äänellänsä, jota hän ei pystynyt hillitsemään silloin kun näki jotain kärsinyttä. Hän kyllä hiljaa vannotti mielessänsä, että jos hänestä koskaan tulisi rikas, hän perustaisi orpokodin. Kauppiaana oleminen oli toki palkitsevaa, mutta ei hänelläkään ollut varaa majoittaa yhtä tai kahta henkilöä enempää, varsinkaan jos piti töitä tehdä ja olla samaan aikaan tuutorina.

[[Tosin toi orpokoti taitaa olla huono ajatus, vaikka Ketun luonteeseen sopiskin :'D ]]
Splinter, Ice Prince || Roka, Blind Loner || Copper, Righteous Man || Argen, Lenient Beast || Sullivan, Guardian of Animals || Nelladel, Night Hunter
Tänne päin,, jos sinulla on peli-idea tai tahdot kurkata avoimena olevia tärkeitä ja ei-niin-tärkeitä peli-ideoita.

"I'm a cockroach remember, I just keep coming back!"

Ava (c) Minä.
Avatar
Dogster
Aatelinen
 
Viestit: 1974
Liittynyt: 04 Touko 2009, 20:00
Paikkakunta: Tuntematon planeetta

ViestiKirjoittaja Nipustin » 16 Heinä 2011, 13:14

Andrew

Pieni tyttönen hymyili itsevarmaa ja jotenkin onnellista hymyä Ketulle. Nyt saattoi myös huomata että hänen molemmat etuhampaansa olivat vasta tippuneet ja rautahampaan alut olivat vasta kasvamassa. Orpo näytti olevan todella innoissaan ja puhui suureen ääneen vaikka Kettu olikin kumartunut hänen puoleensa. "Onko Andy täällä? Tai siis pahoittelen häiriötä hyvä herra, mutta onko Andrew, Ripakintuksikin kutsuttu, täällä? Hän sanoi tulevansa hakemaan töitä aikaisemmin."
Vaikka tyttö oli korjannut itsensä asiallisemmaksi hän ei ollut yhtään katuvan saati pahoittelevan näköinen, ainuastaan puhkui intoa.

"Haluaisin tulla puhutelluksi Andrew "Kultapiikuna" tästä eteenpäin." Andrew lausuu juhlallisesti tullessaan myös kauppatilaan jossa Kettu-herra ja tyttönen olivat. Kettu-herran nähdessään tosin Andy punastuu hieman. "Ko-koska ajattelin että se so-sopisi paremmin uuteen työhöni ja ja..." Andy änkytti epävarmana koska ei tiennyt nauraisiko Kettu-herra hänen nimi valinnalleen kun tiesi vieläpä mistä se tuli.
Punapää kikatti suloisesti Andyn ilmoituksella ja sanoi: "Hyvä on Andrew "Kultapiisku", suuren auttaja Kettu-herran oppipoika, sallinetteko minun puhetella teitä?" Nyt oli Andyn vuoro nauraa ja nyrpistää nenäänsä sekä näyttää tyttöselle kieltä.
Tyttökin nauraa ja kertoo sitten tulonsa syyn. "Andy torilla tapahtuu kummia! Eräs ilkeä kauppias mies yritti antaa Nicolelle satikutia, mutta eräs nätti tyttö tuli väliin! Keretään vielä kattomaan jos mennää nyt!" Pisama naamainen tyttö hypehti jo oven suuntaan. Andy katsoi Kettu-herraa kysyvästi. "Jos aloittaisimme opiskelut huomenna? Täällähän on jo siistiäkin..." Poika tapittaa Kettu-herraa suloisilla harmaan sympaattisilla silmillään.

[[Kettu-herran orpokoti - Majoita orposi jo tänään! 8DD]]
Nipustin
 

ViestiKirjoittaja Dogster » 16 Heinä 2011, 22:07

Kettu

Eipä Kettu ehtinyt sanoa mitään pienelle tytölle, kun kuuli Andrewin äänen. Andrew Kultapiisku... Punapää puraisi kieltänsä, ja piti kasvonsa peruslukemilla, mutta tapa jolla Andrew oli tullut oli tosiaankin aivan liian hulvaton. Tosin hän ei antanut sen näkyä kasvoiltansa, että hän oli nauruunpurskahtamisen partaalla, vaan laski hiljaa mielessään kymmeneen, joka auttaisi ainakin vähän aikaa... Samalla nuo puhuivatkin asiat halki, Ketun kuunnellessa, ja pakosti tyrskähtäessä kevyesti nuoren tytön vastalauseelle. Tosin hänen onnistui peittämään suunsa kädellänsä juuri ajoissa että pahimmat naurut pysyivät vatsalaukussa. Andrew Kultapiisku oli kyllä komea nimi. Sopiva nuorelle miehelle, joka tosiaan oli kultapiiskua muistuttava, pitkä ja hoikka, vaaleine hiuksineen.

Andrew kysyi, voisiko hän lähteä torille. Ongelmia ilmeisesti... Kettu vislasi, ja takapihalta ryntäsi puoliluppakorvainen Jake, joka pysähtyi honteloilla jaloillansa miehen eteen. Kettu nappasi remmin seinältä, ja ojensi toisen pään Andrewille, sitoen sitten sen toisen pään Jaken kaulan ympärille.
"Ota Jake mukaasi, varmuuden varalta. Tulen perästä jos haluat, pistän vain kaupan kiinni. Emmehän tahdo varkaita viemään päivän elantoja?", mies totesi pienen silmäniskun kera, ja lähti kovalla vauhdilla takapihalle laittamaan ovia kiinni, samalla kun hän lukitsi vajan oven, hän painoi otsansa siihen ja antoi itsensä viimein nauraa.
"Andrew Kultapiisku, siinä on upea nimi vaikka itse prinssille, mutta Luoja siunatkoon tuota poikaa ja hänen päähänpistojaan! Toivottavasti hän pitää tuon asenteensa aina loppuun asti!", hän puhui samalla itsekseen, kun hekotteli. Onneksi hekotus loppui pian, Ketun vetäessä itsensä irti ovesta ja karaten sisälle takaisin.

[[Huh, loppuukos tämä tähän, vai jatkuuko muualla? Andrewin päätettävissähän tuo on, että tuleeko Kettu mukaan vai ei :'D ]]
Splinter, Ice Prince || Roka, Blind Loner || Copper, Righteous Man || Argen, Lenient Beast || Sullivan, Guardian of Animals || Nelladel, Night Hunter
Tänne päin,, jos sinulla on peli-idea tai tahdot kurkata avoimena olevia tärkeitä ja ei-niin-tärkeitä peli-ideoita.

"I'm a cockroach remember, I just keep coming back!"

Ava (c) Minä.
Avatar
Dogster
Aatelinen
 
Viestit: 1974
Liittynyt: 04 Touko 2009, 20:00
Paikkakunta: Tuntematon planeetta

ViestiKirjoittaja Nipustin » 21 Heinä 2011, 09:59

Andrew

Punapää oli jo kirmannut ovesta ulos heti Ketun ilmaistua pienintäkin hyväksyntää ajatusta kohtaan. Tämä huusi vielä jälkeensä Andrewille että kiirehtisi.
Andy suostuu naurahtaen ottamaan Jaken mukaan. Kun vahtikoira kulki mukana ei itsellä enää tarvinnut olla silmiä selässäkin. Pikihius kutsui Jakea luokseen innostaakseen tämän lähtemään kanssaan ulos. "Ylös Jake! Tule, lähdet minun kanssani ulos!"
Kettu-herra puhui kaupan sulkemisesta ja tulisi perästä torille jos vain Andy haluaisi, ja halusihan tämä. "Emme tietenkään! Saavat rosmot etsiä toisen kaupan ryöstettäväksi! Kirmaan Jaken kanssa edeltä! Löydät meidät sitten torilta!" Andrew lupaa ja lähtee juoksemaan ulos ja kohti toria. "...isä", viimeistä lisäystä Andy ei sano isoon ääneen, ei huutamalla, ei edes normaalilla äänellä. Poika punaistui aavistuksen mutta juostessaan kaupalta pois päin selkä Kettu-herraan päin, ei juuri tainnut olla syytä epäillä että tämä olisi sitä nähnyt.
Vielä hetki sitten Andy muistaa kuinka oli seissyt tämän oven takana pelokkaana hakemassa töitä, jotta saisi elätettyä itsensä, mutta hän olikin saanut ihan kaiken mitä oli haaveksinut. Niin että voisi sanoa että oli ollut ihan mukiin menevä päivä! Andrew pysähtyy lätäkölle josta oli aikasemmin itseään peilannut ja katsoo nyt uusin silmin peilikuvaansa. Hän nyrpistää nenäänsä ja virnistää kuvajaiselleen, joka uskokaa tai älkää, oli iskenyt pojan kolttiaselle silmää.

[[No voihan nämä näin yhdessä lähteäkkin mutta kyllä tää peli vois tältä erää olla tässä :) Onhan tätä jo viitisen sivua täyteen kirjoitettukkin;D
Ja hei pellaillaan joskus lissää?:) Miusta ois tosi kiva! Ja vois iha kehitellä jottai juonta sitte seuraavaan/seuraaviin pelleihin
Mutta tältä erää Kiitosta peliseurasta rakkisein:3 Oli kiva pelata siun kanssa(:]]
Nipustin
 

Edellinen

Paluu Länsikujat

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 2 vierailijaa

cron