//Anteeksi näissä kestää kun on ollut monenlaista sattumusta no pääasiassa se kun netti katkesi:( Kiva kun jaksat odottaa! :3//
Andrew
Poika punasteli hieman kun Kettu-herra pyyhki hiili tuhruja hänen naamastaan. Toisen isällinen käytös oli Andylle jotain aivan uutta, ei kukaan enenn ollut halunnut puhdistaa hänen kasvoistaan likaa. Orpolasten parissa sillä ei ollut väliä ja ylemmät ihmiset lähinnä sylkivät poikasen päälle ja huusivat että kävisit kylvyssä. Niin oli sattunut jos nyt muutamankin kerran.
Yrttitieteilijä lupasi kasvin kuvan Andyn tulevan huoneen seinälle ja poika hypehteli innostuneesti. Hän jo hetken kuvitteli mielessään uuden huoneensa seiniä jotka olisivat ihan kasvipiirrosten peitossa. Joka aamu kun poika heräisi, ja joka ilta kun poika painuisi maaten, hän voisi painaa yhden kasvin mieleensä. Lopulta hän osaisi ne kaikki. Sitten Kettu-herra katkaisi näiden kuvitelmien juoksun sanomalla että aikoi oikeastaan tehdä poikaselle lehtiön kasveista. Heh, aivan, niinhän se oli järkevämpää. Andy voisi joka aamu kääntää uuden sivun lehtiöstä ja opetella siinä olevan kasvin. Illalla, kun poika menisi maaten hän voisi vielä vilkaista lehtiöön ja varmasti painaa kasvin jokaisen muodon ja erikoisuuden mieleensä. Olihan tämä tietysti huomattavasti käytännöllisempää mitä huoneen tapetoiminen kuvilla, mutta sellainen Andrew vain oli, aina unelmoimassa ja kuvittelemassa mahdottomia. Meneminen sieltä, mistä oli helpointa tai järkevintä, ei kuulunut pojan tapoihin ollenkaan.
Huone alkoi olla mallillaan. Kettu kyseli pitikö poika siitä eikä Andrew'lla riittäny sanat kuvailemaan huoneen upeutta. Se oli kuin hänen oma linnakkeensa jonne voisi yrittää hyökätä tuhat lohikäärmettä yhtäaikaa, eikä sen seinät pettäisi. Linnakkeen, jonka sisässä voisi viettää monta aurinkoista ja hyvää päivää, eikä seinät antaisi ilmi myöskään huonoja päiviäsi ja kyyneliäsi. Huone oli vain täydellinen. "Rakastan sitä." Andy sanoo onnellisen ujosti, kuin pienet pojat yleensä. Pojan äänestä kuului pieni kiekaisu kun tämä oli juuri puhunut, ehkä pojalla oli alkamaisillaan äänenmurros, vaikkei raukka sitä itse tietenkään osannut sanoa hänestä hänen äänensä oli vain muuttumassa tyttömäisestä entistä tyttömäisemmäksi, ei raukalla ollut mitään hajua että hänen lapsenomainen äänensä oli alkanut kehittymään miehen ääneksi.
"Siitä puuttuu vielä jotain..." Andy sanoo kun he yhdessä katselivat huonetta ja Kettu-herra oli juuri puhellut peiton hakemisesta huoneen lisä siivoamisesta. Poika kipittää takaisin käytävään, ja poimii pieniin käsiinsä mestarin piirroksen kultapiiskusta, jonka sitten kipittää takaisin huoneeseen. Andy alkaa mallailla kuvaa erikohtiin huoneen seinillä, selvästi miettien mihin se tulisi. Lopulta poika päätyy asettamaan sen seinään sängyn päädyn kohdalle, josta aina sängyssä maatessa kuvan näkisi. "Onko sinulla mitään millä kiinnittää tämä? Minä löysin sille paikan." Pikkuinen ilmoittaa iloisesti hymyillen. "Sitten siivotaan!"