Töihin hypellen

Länsikujat sijaitsevat kauimpana linnasta. Täälläpäin asustaa yleensä köyhin väki ja länsikujat ovat tunnettuja hämäristä hiippareista. Länsikujat tuhoutuivat täysin palossa, ennen toisen tannersodan alkua, kiitos haltioiden hyökkäyksen. Nyttemmin, kun tannersota on päättynyt, on länsikujia alettu rakentamaan uudestaan. Siltikin, alueelta löytyy yhä palaneita raunioita, vaikka uusia rakennuksia on alkanut kohoamaan sinne tänne.
Länsikujilta on helpointa livahtaa kylän alla risteileviin, valtaviin viemäriverkostoihin. Osa verkostosta on ihmisten itse rakentamaa, osa taas luonnon muovaamaa, niin käytäviä kuin luoliakin. Tätä kautta ei kuitenkaan tiettävästi pääse kylään sisälle, vaikka käytävä muurien alitse olisi helpoin tapa livahtaa sisään. Mutta sellaista ei kuitenkaan ole olemassa vai onko?

Valvoja: Crimson

Töihin hypellen

ViestiKirjoittaja Nipustin » 13 Huhti 2011, 17:54

// Tänne siis kaipaillaan Animedog91 Kettulaisen kanssa(: //


Andrew

Andyn korviin oli kantautunut tieto, että jossain kaivattiin jälleen työntekijää avustamaan jossain arkisessa aherruksessa. Andrew oli tietenkin saman tien menossa auttamaan, eikä tietenkään ainoastaan, koska oli auttavainen luonteeltaan, vaan myös siksi, ettei hänellä koskaan voinut varmasti olla tarpeeksi kolikoita taskun pohjalla. Pitihän niitä varallekin olla, jos vaikka tulisi joskus huonompi päivä, jolloin ei häntä tarvittaisi ollenkaan. Toisaalta vapaapäiväkin olisi välillä aivan mukavaa. Andy voisi kirmata pitkin katuja nauttien ihanasta kevät säästä ja rentoutua. Säästä puheen ollen, tänäänkin aurinko paistoi oikein lämpimästi ja lämmin, sekä raikas kevät tuuli humisi hennosti korvissa. Andy oli valmiiksi jo hyvällä päällä, ja oli kuullut tämänpäiväisen työnantajansa olevan aika rentoa väkeä, joten ei uskonut päivänsä menevän aivan piloille pienestä reippailustakaan elantonsa eteen.
Andrew hyppelee reippaasti kohti yrttikauppaa, jonne hänen oli määrä mennä. Pihalla poika seisahtuu ja vilkaisee itseään pikkuisesta vesilätäköstä kadun syvennyksessä. Hänen kasvoillaan oli jotain likaa, vasemmassa poskessa, jota poika yritti hieroa pois. Hän myös koitti asetella hiuksiaan, sekä ryhdistää tunikan muotoista asuansa nahkavyötään asettelemalla. No eihän se kummoiseksi tietenkään muuttunut, mutta poika yritti parhaansa näyttääkseen edustavalta. Andrew veti syvään henkeä, asteli kaupan ovelle ja koputti oveen niinkin asiallisesti, kuin vain osasi.
Nipustin
 

ViestiKirjoittaja Dogster » 13 Huhti 2011, 18:31

Kettu

Kaunis, ihana kevät ilma oli saapunut viimein kaupunkiin, ja saanut myös yrttikauppiaan piristymään huolimatta siitä mitä tantereella tapahtui. Takaovi oli pamautettu auki, ja kauppias ajatteli siivoavansa koko paikan taas vaihteeksi, ennenkuin lähtisi hakemaan tuoreita kevätyrttejä muurien turvan toiselle puolelle. Kauaa ei hän ehtinyt hyllyjä tyhjentää, kun ovelta kuului koputus, ja sen viereltä yksi jykevä haukahdus vahtikoiraltansa. Kettu hymyili tapansa mukaan iloisena, ja harppoi avaamaan oven, katsoen ensin vähän aikaan eteensä, tajuten sitten laskea katseensa alas.

"Herranen aika! Mistä sinä siihen tupsahdit?!", tuo ällityi samantein, ei hän ollut nuorta nähnyt, eikä todellakaan uskonut että näin nuoren näköinen tulisi yksin tänne. Punapää otti askeleen taaksepäin, antaen siten toiselle tilaa että voisi astella sisälle. Jake, Ketun luotettava koira, nousi samantein ylös, nuuhkien mustalla kirsulla pojan kinttuja pienen matkan päästä.
"Älä Jakesta huolehdi, se hömppä vain rakastaa lapsia. Mutta milläs asioilla liikut? Täällä tapahtuu pieni kevätsiivous joten alennuksia saattaa ropista jos oikeata asiaa osaa pyytää.", Kettu naureskeli samalla kun asteli sisälle paremmin takaisin, ja käännähti sitten nojaamaan pöytää vasten selällänsä. Siniset silmät pysyivät tiukasti pojassa, uteliaana ja odottavaisena, annetaan nyt puheenvuoro nuoremmallekkin!

[[Agh, olisin vastannut vartti sitten jos olisin tajunnut katsoa foorumia :') Niin ja pelkkä Rakki riittää hyvin ^^]]
Splinter, Ice Prince || Roka, Blind Loner || Copper, Righteous Man || Argen, Lenient Beast || Sullivan, Guardian of Animals || Nelladel, Night Hunter
Tänne päin,, jos sinulla on peli-idea tai tahdot kurkata avoimena olevia tärkeitä ja ei-niin-tärkeitä peli-ideoita.

"I'm a cockroach remember, I just keep coming back!"

Ava (c) Minä.
Avatar
Dogster
Aatelinen
 
Viestit: 1974
Liittynyt: 04 Touko 2009, 20:00
Paikkakunta: Tuntematon planeetta

ViestiKirjoittaja Nipustin » 13 Huhti 2011, 19:14

Andrew

Andrew pidätti jännittyneenä hengitystään kuullessaan askeleita, sekä haukahdusen talon sisältä. "Muista olla asiallinen, muista käytöstavat, muista olla reipas, puhu selvästi, äläkä missään nimessä änkytä..." Poika kertaa ripeästi päässään etikettiä, mutta oven avautuessa poika jäätyy täysin.
Andy ei voinut olla tuijottamatta tuota ystävällisesti tervehtinyttä kauppiasta. Siinä oli hänen ensimmäinen virheensä. Toisen poika tekee, kun ei kykene hermostukseltaan esittelemään heti itseään ja asiaansa vaan tulee pyydettäessä sisälle hiema aran näköisenä.
Hän oli kuullut tarinoita yrttikauppijaasta joskus kapakkailtoinaan. Ei, poika ei suinkaan ollut siellä asiakkaana, ei herran isä ei, vaan viemässä sinne viikottaisia tiedotuksia ja hoitamassa ihmisten viestintää. Hänhän oli kuin puhelin, mutta hitaampi, joka tekee hänestä etanapostin. Mutta olihan hänellä kuitenkin muitakin toimintoja, kuten "videokuva" sekä kädet, joten tämä kaikkihan tekee hänestä monitoimietanapostivideokännykän.
Niin, joten hän oli siis kuullut kapakkailtoinaan yrttikaupan hoitajasta jutun jos toisenkin. Hän oli kuullut spekuloitavan tämän sukupuolta. Ilman tätä kullan kallista tietoa, että kauppis oli miespuolinen, olisi Andrew'kin varmasti tehnyt virheen siinäkin. Häntä inhotti ajatus toisen sukupuolen sekoittamisesta, sillä eihän poika itsekkään pitänyt siitä kuinka jotkut erehtyivät sotkemaan hänen sukupuolensa tyttöön. Andy oli myös kuullut kauppiaan erikoisesta ulkonäöstä, ja kuinka tämä tosiaan muistutti hieman kettua.

Andrew asteli siis hieman arkana sisään ja loi kiinnostuneen sekä lapsenmielisen tutkiskelevan katseen kaupan sisätiloihin. Andy oli tottunut kadulla joskus vaelteleviin kulkukoiriin, eikä siksi koiria yleensä pelännyt, mutta aina oli hyvä olla varautunut, koska joku olisi tietenkin saattanut kasvattaa koiristaan vihaisia tarkoituksella. Omistaja kuitenkin sanoi ettei koira ollut vihainen ja Andrew rentoutui. Vasta nyt hänkin sai avattua suutaan kun kauppias hänelle olikin jo paljon puhellut. "Ni-nimeni on Andrew, hyvä herra." Poika aloittaa hieman epävarmana itsestään ja sieltä tuli jälleen uusi rike, änkytys. "Saatatte olla kuullut minusta lisänimellä "Ripakinttu", se on hieman tunnetumpi kauppiaiden suista. Kuulin, että teillä saattaisi olla tarvetta apulaiselle." Andy selittää yrittäen luoda luonnollista hymyä, mukavalta vaikuttavalle kauppiaalle, mutta sana "Ripakinttu" aiheutti nähtävää harmia tai epämieluisuutta pojan kasvoilla. "Ei pidä antaa minun heiveröisen ulkomuotoni hämätä, olen minä jaksanut tehdä pitkääkin päivää." Hän vielä vakuuttelee varmuuden vuoksi. Andrewn ääni oli vielä lapsekkaan kimeä, kun ei ollut pojalle vielä äänenmurros saapunut, joten se vahvisti hänen tytöltä vaikutelmaansa. Puhuessaan Andy koitti pitää katseensa varpaissaan, mutta vilkaisi muutaman kerran Ketun suuntaan.
Nipustin
 

ViestiKirjoittaja Dogster » 13 Huhti 2011, 19:31

Kettu

Eipä Kettua sukupuolettomuus haitannut, nautti vain kun ihmiset yrittivät kovasti päättää että oliko hän vain pitkä nainen vaiko naisekas mies. Toisten hämääminen ja naruttaminen oli mitä suurinta hupia, kunhan se pysyi tietyissä rajoissa. Oli siis Ketussa hiukan kettujen luonnettakin ulkonäkönsä lisäksi.

Andrew esittäytyi, ja Kettu ei voinut kuin nostaa toista kulmaansa toisen änkytykselle ja muutenkin hermostuneelle olemukselle. Jake nuuhki vielä hetken, ja asettui takaisin koriinsa makaamaan. Yrttikauppias kuunteli vakavana toisen puheet, yrittäen peittää pienen naurahduksensa toisen peittelemälle epävarmuudelle. Olisihan se julmaa alkaa nauramaan toiselle noin vain, lapsi tai ei. Vantera lapsi tuo oli ainakin, nopsakan näköinen... mutta myös nälkiintyneen näköinen, ja vaatetus kieli heti joko erittäin köyhästä perheestä - joka selittäisi miksi poika töitä tahtoi - tai sitten oli orpo, joka selittäisi myös miksi töitä haki. Lopulta Kettu hymähti tuolle ystävällisesti.
"Noh, minä kaipaan kyllä apulaista. Mutta tässä on pari ehtoa.", miehenpuolikas totesi samalla kun nousi kunnolla ja käveli lähemmäs, nojaten sitten polviinsa niin että pääsi katsomaan Andrewia silmiin.
"Ensin, minua ei tarvitse teitillä, pelkkä Kettu riittää hyvin. Toinen, joudun käymään välillä metsän lähistöllä, ja se on vaarallista, joten ymmärrät varmaan miksi sinä päivänä en apua tarvitse. Ja kolmas... minun alaisuudessani ei tyhjin vatsoin työskennellä.", punapää virnisti viimeisein kohdalla, suoristaen ryhtinsä.

"Sivuhuoneessa on keittiö, jospa ensin täytetään vatsasi ennenkuin aletaan miettimään missä voisit auttaa näin ensimmäisenä.", tuo hymyili pojalle. Lapsirakas Kettu otti mieluusti Andrewin alaisuuteensa, vaikka tuosta ei olisikaan niin paljon hyötyä kuin aikuisesta. Tässä oli kyseessä enemmänkin pienen asteen huoli nuoresta lapsesta ja tuon kunnosta. Ainut asia mitä hän pystyi tällä hetkellä tekemään tuon hyväksi oli ottaa apulaiseksi ja varmistaa että tuo saisi edes joskus lämpimän ruuan.. tai riippuen siitä kauanko tuo aikoi tässä työskennellä. Olisiko tuo täällä vain päivän vai pitempään?
"Niin, muuten, ajattelitko pyöriä täällä vain tämän päivän, vai ajattelitko tulla useammankin kerran?"

[[Aikamoisen romaanin kirjoitit, nolottaa vastata omilla pätkillä :') Nyt kyllä vähän pidempää tuli mutta silti! ]]
Splinter, Ice Prince || Roka, Blind Loner || Copper, Righteous Man || Argen, Lenient Beast || Sullivan, Guardian of Animals || Nelladel, Night Hunter
Tänne päin,, jos sinulla on peli-idea tai tahdot kurkata avoimena olevia tärkeitä ja ei-niin-tärkeitä peli-ideoita.

"I'm a cockroach remember, I just keep coming back!"

Ava (c) Minä.
Avatar
Dogster
Aatelinen
 
Viestit: 1974
Liittynyt: 04 Touko 2009, 20:00
Paikkakunta: Tuntematon planeetta

ViestiKirjoittaja Nipustin » 13 Huhti 2011, 21:00

Andrew

Andy piti tästä kauppiaasta. Kettu tuntui lämpöiseltä ja mukavalta, toisin kuin muut hänen tähän asti tapaamansa kauppiaat ja tori-ihmiset. Johtuikohan tämä siitä ettei Kettu tiennyt hänen olevan orpo? Olisiko tämä silloin inhonnut häntä enemmän. Poika katsoo itseään ja miettii että kyllä toine varmaan oli tajunnut ettei hän ainakaan mistään porvariperheestä ollut tulossa. Jälleen muutama hius laskeutuu ikäänkuin leikkimään Andyn otsalle ja poika joutuu taas pyyhkäisemään niitä pois, etteivät ne kutittaisi hänen kasvojaan. "Kyllä her-- öh, ää Kettu" Andrew sanoo ja hymyilee nyt ensimmäistä kertaa kauppiaalle aidon lapsekkaalla tavallaan. Eikä vain tälle kauppiaalle, vaan yleesäkkin. Toiset kauppiaat eivät kieltämättä olleet hänen ystäviään...

Andrew'lle tuli hieman epämukava olo ruokaa koskevasta säännöstä, mutta muut hän pystyi hyväksymään hymyssä suin. Hän oli tottunut ansaitsemaan oman ruokansa, mitä hän nytkin toisaalta teki, muttei vielä ollut auttanut Kettu-herraa millään tavalla silti toinen tahtoi tarjota hänelle ruokaa. Andy oli kuullut herrojen syövän sopimustensa kunniaksi kumppanin kanssa aterian, muttei Andy uskonut Kettu-herran siitäkään syystä tarjoavan hänelle ruokaa, vaan säälistä. Olisi kuitenkin epäkohteliasta kieltäytyä, joten poika nyökyttelee Ketulle tämän suoristautuessa ylös.
Andrew oli kuullut useasti sanottavan, miten hänelle olisi liian vaarallista poiketa metsänreunalla, saatikka metsässä. Poikaa harmitti joka kerta, koska hän tunsi itsensä pieneksi, mutta tottahan toki hän ymmärsi miksi.

Kettu tiedusteli kauanko poika hänen kanssaan viipyilisi auttamassa ja tätä poika pohtiikin tovin, ennen kuin vastaa lapsekkaalla tavallaan: "Autan paljon eri kauppiaita ja muitakin, voisin mielelläni auttaa sinuakin, aina tarvittaessa. Jos et näkisikään minua vähään aikaan, saisit minulle varmasti viestin muiden orpojen, kapakan- tai majatalonisännän tai tiettyjen kauppiaiden kautta, joita autan päivittäin." Poika vaikuttaa hyväntuuliselta, eikä ollenkaan masentuneelta elämänsä takia. Andy oli oppinut löytämään elämästään hyviäkin puolia, esimerkiksi se ettei hänellä ollut kotiin tuloaikoja tai nukkuma-aikaa. Hän sai myöskin kulkea missä häntä vain huvitti.
"Vaikka en ole kovin vahva, tunnen kaupungin jokaisen oikoreitin ja olen aika hyvä juoksemaan. Sekä olen ihan hyvä käsistäni, tapanani ei ole pudotella tavaroita enkä suinkaan ole kömpelö", Andrew mainostaa vaatimattomasti itseään, jotta mukavan Kettu-herran olisi helpompi keksiä hänelle jotain töitä.

[[mutta sun teksti on mainiota ja ei tuo mikään pätkä ollut (voi! tosta seinästä ja kaksoispisteestä tuli niin söpö hymiö! ->) :]]
Nipustin
 

ViestiKirjoittaja Dogster » 13 Huhti 2011, 21:23

Kettu

Jos Kettu olisi tiennyt Andrewin olevan orpo, olisi hän melko varmasti ottanut tuon luokseen asumaan jos toinen siihen olisi suostunut. Tosin jos hän olisi orpolapsen tänne ottanut, olisi tuo joutunut tekemään myös töitä, vaikka kauppiaasta löytyikin hemmottelijan vikaa oletti hän että saisi hellyyden vastapainoksi myös aatteran työntekijän. Kuten Jake, joka oli kasvatettu rakkaudella mutta kurilla. Pojan hymy vain lisäsi päätöstä ottaa hänet tänne auttamaan edes silloin sun tällöin. Ja ruuananto... vain kylläinen työläinen jaksoi painaa eteenpäin, näin ainakin Ketun mielestä, jolla oli paha tapa ruokkia asiakkaitansakkin tämän tästä.

Andrew sitten selosti mitä kautta häneen saisi yhteyden. Kettu nyökkäili, kuunnellen tarkasti. Muiden orpojen? Ketun silmissä pilkahti, ja hän kallisti hiukan päätänsä samalla. Andrew jatkoi kuitenkin mainospuhettansa, saaden Ketun hymähtämään. Mutta tärkein ensin.
"Olet orpo?", kuului yrttitietäjän kysymys, ja kohta tuolta tuli lempeä hymy. "Ei hätiä, en käännytä sinua pois sen takia. Päinvastoin, nyt kun tiedän miksi haluat pienimmänkin työn, niin otan sinut toki palvelukseen.", tuo hymähti tuolle, kallistaen taas päätänsä.
"Minulla on muutama kotiinkuljetus kerran viikossa, mutta en voi viedä niitä kuin iltamyöhään. Jos voisit hoitaa niitä muiden töiden lomassa, niin siitä ei koituisi sinulle liiemmin haittaa. Tosin, jos sinulla ei ole nyt kiire mihinkään, niin voit auttaa kaupan siivoamisessa...", punapää ehdotti, siivuuttaen aiheen jonka oli aluksi itse nostanut esille. Kohta tuo laski taas vaalean siniset silmät pienempään.
"Mutta ensin sinut pitää ruokkia, tyhjällä vatsalla ei saada mitään tehtyä!", tuo vielä virnisti, ja nousi ylös pöydältä, viittoen poikaa seuraamaan sivuhuoneeseen. Siellä kun oli se pieni ja suloinen keittiö~

[[Näkisit pahoina aikoina :') Ah, seinähymiö >w< Ihana nimitys >8] ]]
Splinter, Ice Prince || Roka, Blind Loner || Copper, Righteous Man || Argen, Lenient Beast || Sullivan, Guardian of Animals || Nelladel, Night Hunter
Tänne päin,, jos sinulla on peli-idea tai tahdot kurkata avoimena olevia tärkeitä ja ei-niin-tärkeitä peli-ideoita.

"I'm a cockroach remember, I just keep coming back!"

Ava (c) Minä.
Avatar
Dogster
Aatelinen
 
Viestit: 1974
Liittynyt: 04 Touko 2009, 20:00
Paikkakunta: Tuntematon planeetta

ViestiKirjoittaja Nipustin » 14 Huhti 2011, 17:35

[[sori en ehkä kerkee tänää kauheesti ropeilla kun koittasin uskontoo päntätä kun on tämän lukuvuoden eka ja vika koe, että siitä se meidän numero tulee sit todistukseen, että en viittis kovin huonosti siitä kusasta:] <- seinä hymiökin on pahoillaan(: ]]

Andrew

Andrew punastui hieman tajutessaan maininneensa juuri kauppiaalle orpoudestaan, se oli vain lipsahtanut, poika oli aikonut pitää sen salaisuutena. Mutta yllättäen kauppias ei ajanutkaan häntä ulos vaan tarjosi entistä mieluummin hänelle töitä. Andrewsta kauppias oli mukava, hän ei ollut koskaan tähän asti kohdannut samankaltaista, ystävällistä ja avoinmielistä kauppiasta. Yleensä nämä olivat pihejä, sekä kiukkuisia, eivätkä erityisemmin perustaneet tuhlata aikaansa, koska aika on rahaa, orpoihin ARVOTTOMIIN ihmisiin. Andy kuvitteli hetken mielessään, millaista olisi elää näin hyväsydämmisen ihmisen kanssa kun Kettu-herra oli, mutta lopettaa moiset ajatukset heti. Eihän kukaan rääsyläistä adoptoisi.
Tietysti, olisi kiva saada välillä työskennellä jollekkulle josta oikeasti pitää, Andy sanoo hymyillen kujeilevasti ja nyrpistäen leikkisästi pientä söpöä nenäänsä. Kaupan siivoaminen kävi Andrewlle myös hienosti, töitähän tänne oltiin tultu tekemään. Ruuan tullessa jälleen aiheeksi, pääsi pojan mahasta hiljainen murina. Poika olisi mieluusti sivuuttanut ruuan, mutta maha sanoi jotain muuta. Kettu-herra oli hänelle niin mukava. Johtuikohan se säälistä? Poika pohti tuijottaessaan Ketun sinisiin silmiin. Toisen silmät olivat hänestä oikein mukavat. Ikään kuin niissä olisi ollut jotain tuttua kajoa. Andrewn omat silmät olivat harmaansiniset eli melko tavanomaiset ja värittömät, orpolapselle sopivat. Andrew seurasi iloisesti Kettua tämän keittiöön. Orpolapselle oli aika hassua ruokailla keittiössä, joten Andystä eritoten keittiö oli ihanan suloinen, sekä miellyttävän tuoksuinenkin se oli.

[[tänään muute tajusin että mulla joku nenä fetissi kun yhellä pojalla meidän koulus on maailman sulosin nenä ja ihkusin sitä koko loppupäivän kun olin tajunnut sen niin siitä taitaa tulla et tämmösiä: nyrpistäen leikkisästi pientä söpöä nenäänsä saattaa tulla jatkossakin ;D;D koita kestää :D söpöt nenät<3]]
Nipustin
 

ViestiKirjoittaja Dogster » 14 Huhti 2011, 20:28

Kettu

Andrew nyt aliarvioi ihmisten hyvyyden. Kettu olisi adoptoinut toisen, ja oikeastaan miettikin sitä vaihtoehtoa jo, mutta parasta aloittaa hitaasti. Olihan hänellä kuitenkin paljon aikaa vievä työ, ja kaupassansa oli pieni tilapuute. Olihan talo toki kaksikerroksinen, mutta Kettu käytti osaa huoneista myös varastotilana toisille yrteillensä. Ei kaikki kasvit mahtuneet hyllyihin, ja pitihän yrtit jossain paikassa kuivata! Mutta edelleen hän leikitteli ajatuksella... jos ei muuten, niin hänhän voisi puoliadoptoida pojan, niin että tuo saisi tulla ja mennä miten halusi, ja Kettu ei käännyttäisi tuota pois? Olisihan sekin tavallaan toisen kasvattamista... Andrewin vatsa kurisi tuon sanojensa jälkeen, joka sai Ketun toisen huulenpielen nousemaan kevyesti. Suloinen lapsi~

Keittiö, Ketun valtakunta, oli aina hyvässä kunnossa. Ei punapää siistille luonteelleen mitään mahtanut enään, mutta oli siitä enemmän hyötyä kuin haittaa. Miehenpuolikas viittasi lasta istumaan keittiön pöydän ääreen samalla kun hän tutki kaappeja hieman. Ikävä kyllä isomman aterian pistäminen veisi arvokasta aikaa, ja tähteitä ei enään ollut, Kettu syötti niitä tuon tuosta Jakelle jos niitä ylipäätään jäisi. Mutta löysi hän pullollisen mehua hetken mietittyään, se varmaan maistuisi lapselle paremmin kuin tee tai kahvi. Pullo kolahti pöytään hetkeksi aikaa kun mies mietti, ja päästi sitten huokaisun.
"Nyt ei taida löytyä mitään muuta kuin raaka-aineita, joten toivottavasti leipä maistuu... Siihen on kyllä juustoa päälle?", mies puheli samalla kun kaivoi tarpeet kaapista. Kyllä Ketulta juustoa löytyi, yksi hänen kanta-asiakkaistaan teki sitä, ja toi vähän väliä miehellekkin sitä hakiessaan yrttejä uusia makukokeiluja varten. Ei Kettu sitä jaksaisi syödä pois kuitenkaan, hyvä vain että joku muukin tuli siis tänne.
"Pitäisi järjestää kaapitkin uusiksi, sieltä löytyy vaikka mitä sullottuna vääriin paikkoihin.", tuo mutisi samalla, kun pisti Andrewille pari paksua leipäpalaa, ja kupillisen mehua. Harmitti vain kun ei ollut mitään muuta siihen päälle, mutta ajat olivat tiukat. Ja yrtteillä ei vatsaa täytetty, vaikka eräästä yrttitahnasta saikin voita paremman korvikkeen leivän päälle.

[[Eeäpä tuo mitään, itsekkin pitäisi keskittyä koulunkäyntiin eikä ropettamiseen x'D Ja nenutkaan haittaa~ ]]
Splinter, Ice Prince || Roka, Blind Loner || Copper, Righteous Man || Argen, Lenient Beast || Sullivan, Guardian of Animals || Nelladel, Night Hunter
Tänne päin,, jos sinulla on peli-idea tai tahdot kurkata avoimena olevia tärkeitä ja ei-niin-tärkeitä peli-ideoita.

"I'm a cockroach remember, I just keep coming back!"

Ava (c) Minä.
Avatar
Dogster
Aatelinen
 
Viestit: 1974
Liittynyt: 04 Touko 2009, 20:00
Paikkakunta: Tuntematon planeetta

ViestiKirjoittaja Nipustin » 17 Huhti 2011, 12:46

[[sori sori sori taas niin kovasti :( mulle tuli tää uus kone<3 ja sen päivittelyssä ja asentelussa menny taas aikaa ja nyt toimii kaikki niikun pitää:]]

Andrew

Poika piti Kettu-herrasta. Hänen yrttikauppansa ja keittiönsä tuoksui mukavalle, samantapaiselle kuin omistaja itsekkin. Ja Ketun ystävälliset kasvot olivat Andrew'lle jotain aivan uutta kun ei ollut tottunut mukaviin aikuisiin. Andy olisi voinut viettää tunnin tuijotellen toisen hymyä. Andy oli aina halunnut olla tavallinen ja omistaa perheen. Juuri tälläiseksi Andrew oli täydellisen isähahmon kuvitellut; kiltti ja auttavainen, mutta osaisi tarpeen tullen myös kasvattaa lastaan suoraan. Andrew arveli toisen pitävän itsestään, mutta oletettavasti vain koska tällä kävi häntä sääliksi tai silkasta kohteliaisuudesta.

Andrew pelkäsi likaavansa toisen nuhteettoman puhtaan keittiön astellessaan sinne. Hän ei voinut olla vähän väliä vilkuilemasta jalkoihinsa, sekä taakseen ettei vain sotkenut tämän lattioita. Huomattavia lika jälkiä pojan jaloista ei ainakaan jäänyt, sillä lika niissä taisi olla enemmän pinttynyttä sorttia.
Ketun viitatessa poikaa istuutumaan, toinen totteli hieman arasti ja katseli sitten Kettu-herran puuhasteluja. Poika oli ymmällään toisen pahoitellessa sitä ettei leivän päälle olisi muuta kuin juustoa. Andrew ei koskaan saanut leivälleen juustoa! Harvoin edes rasvaa tai muuta levitettä. Andrew ilmoittaa mahdollisimman kohteliaasti että juusto ja leivät kelpaavat hyvin.
Andrew kuunteli toisen selitystä kaappien epäjärjestyksestä, mikä pojan oli aika vaikea uskoa koska kaikki näytti niin siistiltä.

Andy alkaa mutustamaan vaitonaisena toista leivistään. Muutaman ensimmäisen nielauksen jälkeen hän hörppää varovaisena mehustaan. Leipä ja juusto kutittelevat pojan makuhermoja ja Andystä ateria maistuu oikein maukkaalle. Kohta hän pitää tauon mutustuksestaan ja kohottaa katseensa Kettu-herraan "Oletko sinä koskaan nähnyt oikeita haltioita metsä reissuillasi?" Poika kysyy lapsenomainen kiinnostus silmissä paistaen. Andyä kiehtoivat kaikenlaiset tarinat ja kertomukset kylän ulkopuolella asuvista taruolennoista, muun muassa haltijoista. Andrew toivoo kovasti että jonain päivänä häntä lakataan pitämästä liian pienenä ja hänet huolittaisiin mukaan metsään, vaikkapa sitten yrttien hakureissulle, jotta hän saisi tilaisuuden nähdä haltioita. Monet kerrat, oli poika kuullut puhuttavan haltioista, lohikäärmeistä, vesihiisistä, yksisarvisista, muodonmuuttajista ja tiesmistä, ja hänen suurin haaveensa oli niitä päästä näkemään. Eräänkin tarinan haltijoiden kuninkaasta, poika muistaa erittäin selkeästi. Hän oli kuullut erään bardin laulaneen sitä tarinaa joskus kapakalla. Tarinassa runoiltiin haltia kuninkaan lyömättömästi viisaudesta, häikäisevästä komeudesta, sekä kettumaisesta viekkaudesta. Tarina kertoi myös miten hän olisi aikoinaan kaatanut kokonaisen karhun yhdellä nuolella. Andrew ihannoi tarinan haltia kuningasta, vaikkei poika voinut tietää elikö kyseisen laulun haltia enää, tai oliko laulu silkkaa kännisen bardin omanpään tuotetta, mutta näin Andrew halusi haltijat nähdä: kauniina olentoina, jota olivat viekkaita, teräviä ja viisaita. Parhaiten kuvattuna Andrewn tuntemukset haltioita kohtaan oli pelonsekainen kunnioitus ja ihailu. Ehkä ripaus lisää pelkoa tuohon lauseeseen ja aivan nappiin!
Nipustin
 

ViestiKirjoittaja Dogster » 17 Huhti 2011, 14:49

Kettu

Yrttikauppiaan huulille nousi taas se ah-niin-tuttu hymynsä jälleen. Andrew ujosteli selkeästi, mikä ei ollut uutta, joten mies päätti olla vielä asteen verran iloisempi tapaus. Hymyhän sulatti helposti muurit, ja aukaisi muutaman oven jonka avulla pääsisi puhumaan. Onneksi leipäpalat kelpasivat, vaikka Kettua hiukan harmittikin astetta löyhempi tarjoilunsa. Yleensä häneltä löytyi vaikka mitä maittavia ruokalajeja, kuten hänen erikoisuuksiansa, "matkaajan kakkuja", jotka olivat makeita mutta kovia, marja- ja yrttipitoisia leivoksias, jotka säilyisivät moitteettomassa syömäkunnossa kuukauden tai kaksi, kunhan niitä piti kaukana vedestä. Samantaipaisia pitkäkestoisia erikoisuuksia Kettu piti yleensä kaapissansa, ne täyttivät vatsan nopeasti ja maistuivatkin hyvältä, eikä niitä ollut erityisen hankala tehdäkkään.

Kettu teki itsellensäkkin yhden leivän, pistäen sitten tavarat takaisin kaappiin. Jake tuli ovelle katselemaan, heiluttaen häntäänsä laiskasti. Kettu vilkaisi koiraan ja napsautti sormiansa osoittaen takaisin ovelle.
"Soosoo, tiedät hyvin että ruoka-aikasi ei ole vielä, sitä paitsi söit jo vähän aika sitten sen ison lihapalan, jos muistat?", yrttikauppias painotti, ja Jake kääntyi takaisin mennen koriinsa makoilemaan. Punapää hymähti koiransa perään, ja istuutui sitten myöskin pöydän ääreen hetkeksi. Andreaw kysyi haltioista... Yrttikauppias kohotti kulmiansa, mutta nähdessään pojan silmät hän arvasi mistä oli kyse. Aivan, toinen vaikutti niin nuorelta että ei ollut vielä nähnyt paljoa maailmaa.
"Olen, parikin kertaa. He ovat juuri kuten kuvaillaan: Kauniita ja viekkaita. Mutta myös armottomia jos heidät suututtaa, joten pieni kunnioitus on kohdallaan. Toin älä kerro muille että sanoin noin, saatan joutua hirteen. En pidä haltioista mutta kunnioitus on pakko pitää.", miehenpuolikas kertoi niistä harvoista kokemuksistaan oppimansa asian, lisäten pienen pyynnön perään. Hän kyllä oikeastaan pelkäsi haltioita, mokomat olivat säikäyttäneet hänet pahasti lapsena.
"Pääsin kerran jopa juttelemaan yhdelle. Olin aluksi aivan kauhusta kankea, olin aseeton ja herra taas oli hampaista varpaisiin asti täynnä aseita. Lisäksi oli rannalla, kaukana kylästä ja turvasta, enkä oikein voinut juostakkaan.", tuo virnisti nolostuneena. Oli totta ettei Kettu ollut sotilaallisin henkilö. Hän selvisi vain älyllä ja yrttitietäjän voimillansa. Sekä sillä kestohymyllänsä.

[[Eipä mitään taaskaan >w<]]
Splinter, Ice Prince || Roka, Blind Loner || Copper, Righteous Man || Argen, Lenient Beast || Sullivan, Guardian of Animals || Nelladel, Night Hunter
Tänne päin,, jos sinulla on peli-idea tai tahdot kurkata avoimena olevia tärkeitä ja ei-niin-tärkeitä peli-ideoita.

"I'm a cockroach remember, I just keep coming back!"

Ava (c) Minä.
Avatar
Dogster
Aatelinen
 
Viestit: 1974
Liittynyt: 04 Touko 2009, 20:00
Paikkakunta: Tuntematon planeetta

ViestiKirjoittaja Nipustin » 17 Huhti 2011, 15:34

Andrew

Andy kuunteli silmät suurina ja suu täynnä leipää Kettu-herran selitystä hänen kohtaamisestaan haltijan kanssa. Kettu ei ilmeisesti ollut mikään maailman paras tarinankertoja, tai tässä tapauksessa ei ollut maailman jännittävintä tarinaakaan kerrottavana, mutta silti pojan mielenkiinto pysyi tarinan loppuun asti mukana. Hän näki elävästi mielessään Ketun kohtaamisen tälläisen mystisen suippokorvan kanssa ja mietti miten Ketusta on silloin mahtanutkaan tuntua. Aaaah! Niin hienoa kun on tuollaisia kokemuksia! Andrew miettii kateellisena. Noh jonain päivänä, hän poistuisi noista porteista ja aikoisi etsiä jostain haltijan! ...mieluiten semmoisen säyseän, sillä kyllähän ne olivat aika pelottavia.
Andrew nyökkäilee tarkasti kuunnellen ja sisäistäen kuulemaansa kun Kettu puhuu haltioiden kunnioittamisesta. Hän ei koskaan ollut ajatellut asiaa ja on kuitenkin samaa mieltä. Pelottavia, mutta täysin kunnioitettavia. Andrew ei ehkä lapsenomaisuutensa, ehkä jonkin muun syyn takia, ymmärtänyt miksi ihmisten ja haltioiden piti sotia keskenään. Hänestä kaikkien tulisi olla kavereita keskenään. Pois rotuerottelut, sukupuolierottelut, sekä kastierottelut! Sitä mieltä poika oli, mutta hänhän oli vain pikkuinen orpo lapsi eikä hänellä ikäänkuin ollut oikeutta mielipiteeseen. Sekin ärsytti poikaa suuresti. Häntä tuskin vedettäisiin hirteen vaikka hän hyppisikin alasti keskellä toria ja kiljuisi rakastavansa haltioita ja että kuningasperhe on rasistinen. Ei tuskin, koska hänhän on kuin ilmaa muille. Hänellä ei ollut oikeutta mielipiteeseen, joten miten hänellä sellaista olisikaan? Hän tulisi vain pahoin piestyksi, mutta ei kukaan vaivautuisi hirttopuita sotkemaan hänellä.
"Mistä voisin aloittaa kun olen syönyt?" Poika tiedustelee Kettu-herralta haukaten viimeistä palaa leivästään ja mutustaen sitä suussaan.
Nipustin
 

ViestiKirjoittaja Dogster » 17 Huhti 2011, 16:31

Kettu

Totta, tarina ei ollut jännittävin. Mutta Ketun tarkotus ei ollutkaan kertoa sellaista jännittävää tarinaa, joka saisi nuoren kapinalliselle mielelle ja lähtisi juoksemaan metsään uskoen että siitä selviäisi omin päin. Toki Kettu voisi tuon joskus mukaansa ottaa, mutta ajatteli ensin hiukan koulivansa Andrewia tuntemaan joitakin yrttejä... paitsi jos tuo nyt yllättäen kasvaisi vielä parikymmentä senttiä ja oppisi käyttämään miekkaa, niin sitten ei tarvitsisi opettaa paljoakaan. Ketun kun piti olla nopea ja tehokas, jos metsässä tarpoi, joten ylimääräistä seuraa kannatti kaihtaa, vaikka sellainen ajattelu Andrewista olikin kamalaa.

"Mistä? Hmm... ajattelin tarkistaa mitkä kaikki yrtit minulla on hyllyissä, jos voisit auttaa tyhjentämään hyllyt näin aluksi?", punapää ehdotti ensimmäisenä, kun hyllyt olisi tyhjennetty ne voisi puhdistaa, ja järjestää yrtit uudestaan, sekä katsoa missä on liian vähän...
"Lisäksi joka paikka on taas tomun peitossa kaupan puolella, joten heti kun saadaan hyllyt kuntoon, ja jos jaksat, niin voit auttaa ikkunoiden tai lattian harjauksen kansa, saat valita itse kumpi sopii paremmin.", tuo vielä jatkoi, hymyillen perään vielä. Ketulla olisi lattioiden, ikkunoiden, yrttejen ja hyllyjen lisäksi vielä hoidettava keittiö takaisin kuntoon, pestävä välineet, käytävä varaston siivous... paljon oli tehtävää, joten apu Andrewilta tulisi tarpeen. Ja olihan hänellä vielä pari mattoa tampattavana.

[[Kohta oikeasti pistän Ketun adoptoimaan Andrewin x'D ]]
Splinter, Ice Prince || Roka, Blind Loner || Copper, Righteous Man || Argen, Lenient Beast || Sullivan, Guardian of Animals || Nelladel, Night Hunter
Tänne päin,, jos sinulla on peli-idea tai tahdot kurkata avoimena olevia tärkeitä ja ei-niin-tärkeitä peli-ideoita.

"I'm a cockroach remember, I just keep coming back!"

Ava (c) Minä.
Avatar
Dogster
Aatelinen
 
Viestit: 1974
Liittynyt: 04 Touko 2009, 20:00
Paikkakunta: Tuntematon planeetta

ViestiKirjoittaja Nipustin » 17 Huhti 2011, 19:55

[[Andy tuskin pistäisi pahakseen saadessaan perheen:) jos vaan haluut niin saat ainakin mun ja Andyn siunauksen sille:] mut se tosiaan on ehkä parempi että se saa mennä kuitenkin jossain määrin itekseen vielä ettei ihan muutu "kesyksi" :]]

Andrew

Andrew arveli, että Kettu-herra ottaisi hänet varmasti joskus hänet mukaan metsään, siis kun hän oli isompi, eikä olisi vain tiellä. Poika lupasi itselleen hiljaa päässään, että tulisi paremmaksi, niin että oppisi keräämään yrttejä Kettu-herran lailla ja liikkumaan hiljaa. Ja jos jotain ongelmia tulisi, no sanottakoon että siinä vaiheessa hänen "Ripakinttu" lisänimensä pääsee oikeuksiinsa, poika pinkoisi pakoon niin lujaa ettei mikään vaara häntä saavuttaisi. Hetkeksi poika uppoutuu mietteisiinsä mutustaen suussaan sitä viimeistä leipäpalasta. Nielaistessaan poika palaa tähän maailmaan hymyillen toiveekkaana tulevaisuuden mielikuvalleen, itsestään ja Kettu-herrasta, kahdestaan metsässä.

Andy hörppää mehunsa loppuun kupistaan ja sitten nousee pöydästä aikoen viedä astiat tiskipöydälle, mutta vielä ennen sitä, poika kiittää kohteliaasti ruuasta. Laitettuaan astiat nätisti ja varovaisesti Andrew kääntyy Kettu-herran puoleen. "Olen valmiina heti kun vain sanot. Ihan hauskan kuuloista hommaa", toinen sanoo hymyillen kädet niskan takana.
Nipustin
 

ViestiKirjoittaja Dogster » 17 Huhti 2011, 20:45

Kettu

Vaaraa oli helppo juosta, mutta kun kyseessä oli haltia ja jousi, niin pelkkä nopeus ei riittäisi, piti olla myös ketterä. Sekä hyvä väistelemään. Ja toivoa koko sydämmeltänsä ettei haltia jaksaisi ampuakkaan ja tuhlata nuolta ei sotilaallisiin henkilöhin, tai olisi yksi niistä kiltimmistä tapauksista jotka eivät jaksaisi juosta perässä kauaa... Ja Andrew nyt unohti Jakenkin, sitä ei Kettu jättäisi metsäreissuiltansa enää pois, ei sen rantatapaamisen jälkeen. Hyvä on, sieltä selvittiin hengissä, mutta oli se silti inhottava kokemus, ja vihollisen auttaminen tuntui yhä selkäpiissä.

Andrew sai itsensä valmiiksi, ja Kettu veti viimeisenkin palan kerralla alas. Hän oli nopea syömään yleensä, jos niin tahtoi. Poika kyseli hommista, ja mies nyökkäsi, nousten ylös ja kävellen takaisin kaupan puolelle. Kyllä Andy jo osasi sinne itsekkin kävellä, eikä varmastikkaan tarvinnut käskyä. Ei Kettu uskonut liialliseen käskyttämiseen, se olisi sama asia kuin sanoisi toiselle "uskon sinun olevan niin tyhmä että sinua pitää ohjeistaa kädestä jatkuvasti". Eikä Kettu pitänyt Andrewia idioottina, ainoastaan nuorena ja kokemattomana maailman kamalimpiin asioihin, kuten kaikki lapset olivat. Ajatukset katkesivat vasta kun Kettu pääsi hyllylle, ja painoi hetkeksi käden leuallensa, katsoen sitten uutta apulaista.
"Jos aloitat alhaalta, ja minä hoidan ylhäältä? Kaikki purkit ja niput ja mitä muuta sitten löydätkään voi laittaa sivupöydälle, tunnistan ne samantein ja osaan laittaa sitten paikoilleen.", Kettu ehdotti, ja alkoi tyhjentämään ensimmäistä hyllykköä ylhäältä, saaden ensin käteensä nipuksi sidotun kimpun kuivattuja rohtokoisin juuria. Mies kasvatti kasvia aivan itse, sisätiloissa ja kesäkuumilla ulkona myös. Oli paljon halvempaa ostaa siemenet ja kasvattaa yrtti itse, kuin ostaa kaukaa idästä ostettuja valmiiksi kuivettuja kasveja, jotka paitsi maksoivat, olivat yleensä vieläpä tehottomia!

[[Vastauksen vaikein osuus = Valita yrtti jonka Kettu nappasi käteensä x'D Tarvitsen yrttikirjani takaisin ^^' Ja nyt pitää hioa suunnitelma jolla Kettu saisi Andrewin adoptoitua edes puolittain~ *miettimistä ]]
Splinter, Ice Prince || Roka, Blind Loner || Copper, Righteous Man || Argen, Lenient Beast || Sullivan, Guardian of Animals || Nelladel, Night Hunter
Tänne päin,, jos sinulla on peli-idea tai tahdot kurkata avoimena olevia tärkeitä ja ei-niin-tärkeitä peli-ideoita.

"I'm a cockroach remember, I just keep coming back!"

Ava (c) Minä.
Avatar
Dogster
Aatelinen
 
Viestit: 1974
Liittynyt: 04 Touko 2009, 20:00
Paikkakunta: Tuntematon planeetta

ViestiKirjoittaja Nipustin » 18 Huhti 2011, 07:45

[[joo aina jos tarvit apua liiian miettimisen kanssa lupaan auttaa parhaanimukaa;D]]

Andrew

Andy odotti kiltitsti että Kettu-herra oli syönyt ja seurasi sitten tämän perässä takaisin kauppatilaan. Andrew ei pitänyt liiasta käskyttämisestä, jota hänen muissa töissään hyvinkin ilmeni. Jotkut kertasivat samat asiat aina uudestaan ja uudestaan kohta kohdalta vaikka Andrew toimitti heidän asioitaan joka ikinen päivä. Toisten huutaminen oli ihan silkkaa ajan tuhlausta. "Elä sitten vetelehdi! Etkä jää matkan varrelle! Äläkä kuvittelekkaan puhuttelevasti herraa, toimitat vaan asiasi. Ja pidätkin sitten kiirettä!" Ne olivat sanoneet. Tässä mielessä Andrew oli samaa mieltä Ketun kanssa; turha käskyttäminen tarkoitti käskytettävän tyhmänä pitämistä.

Andrew kuunteli tarkkaavaisesti ohjeet ja ilmoitti sitten lopuksi tajunneensa. Touhukas hymy kasvoillaan poika meni aloittamaan hyllyn yhdestä reunasta, alimmalta hyllyltä. Andrew otti käsiinsä erään purnukan jossa näkyi olen kuviattuja lehtiä. Purnukka oli aika pölyisen näköinen joten Andy puhalsi siitä enimmät pölyt pois. Hänellä kuitenkin kävi pölyn määrän väärin arviointi, sitä olikin oikein kutkuttavan paljon, joten pojan suloista pikku nenäähän alkoi kun alkoikin kutittaa. Sieltähän se aivastus hetken jälkeen tulikin. Andrew pyyhkäisee loput kutinat kämmen selkäänsä ja kipittää sitten purnukan pöydälle Kettu-herran tunnistettavaksi. Andrew jää vielä katsomaan purnukkaa. Poikasen liuttaessa sormea lasippurnukan lasilla, tämä yrittää tunnistaa kasvia purkin sisällä, muttei tiedä kyseistä kasvi. "Kettu-herra? Sinä siis oikeasti pystyt tunnistamaan kaikki nämä kasvit?" Andrew kysyy ihailevasti. Pojan lauseesta oli vaikea sanoa oliko se tarkoitettu varsinaisesti kysymykseksi vai totesiko poika vaan ihastuksissaan ajatuksiaan ääneen. Poika palaa kiireesti alahyllynsä pariin tyhjentämään sitä ettei näyttäisi liian haaveilevalta töiden tekoon.
Nipustin
 

Seuraava

Paluu Länsikujat

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 2 vierailijaa

cron