Töihin hypellen

Länsikujat sijaitsevat kauimpana linnasta. Täälläpäin asustaa yleensä köyhin väki ja länsikujat ovat tunnettuja hämäristä hiippareista. Länsikujat tuhoutuivat täysin palossa, ennen toisen tannersodan alkua, kiitos haltioiden hyökkäyksen. Nyttemmin, kun tannersota on päättynyt, on länsikujia alettu rakentamaan uudestaan. Siltikin, alueelta löytyy yhä palaneita raunioita, vaikka uusia rakennuksia on alkanut kohoamaan sinne tänne.
Länsikujilta on helpointa livahtaa kylän alla risteileviin, valtaviin viemäriverkostoihin. Osa verkostosta on ihmisten itse rakentamaa, osa taas luonnon muovaamaa, niin käytäviä kuin luoliakin. Tätä kautta ei kuitenkaan tiettävästi pääse kylään sisälle, vaikka käytävä muurien alitse olisi helpoin tapa livahtaa sisään. Mutta sellaista ei kuitenkaan ole olemassa vai onko?

Valvoja: Crimson

ViestiKirjoittaja Dogster » 18 Huhti 2011, 11:57

Kettu

Ilmeisesti pölyt olisi pitänyt pyyhkiä nopeammin, tai ainakin sellaista Andrewin aivastus kieli. Ehkä Ketun kannattaisi pyyhkiä myös purkin, jotka keräsivät pölyä, onneksi ilman purkkia olevat yrtit eivät keräneet pölyä... Kettu nappasi hyllystä muutaman purnukan ja rasian lisää, ennenkuin kävi viemässä ne pöydälle. Andrewin kysymys sai kyllä punapään kohottamanaan kulmiansa, millainen yrttitietäjä hän muka olisi jos ei kasveja tunnistaisi?
"Kyllähän minä nämä tunnistan, esimerkiksi se iso lasipurnukka sisältää maitohorsman lehtiä. Auttavat tulehduksiin.", mies vastasi, hymähtäen sitten. Hänelle ei tehnyt tiukkaa tunnistaa kasvia pelkästä kuivatusta lehdestä, varsinkin kun oli jo valmiiksi hämärä muistikuva purkin sisällöstä. Kyllähän hän tuntemattomassakin ympäristössä pärjäsi, mutta illoin piti luottaa näön lisäksi hajuun ja tuntoaistiin.

Poika palasikin takaisin hyllyjen ääreen, ja Kettu pudisteli päätään hiukan naurahtaen, ei tässä mikään kiire ollut! Ketun käsivarsille mahtui paljon enemmän tavaraa, joten hän sai myös hyllyt ylhäältä myös nopeasti tyhjäksi. Sitten vettä ja rätti että päästäisiin pölypalleroista eroon!
"Pikku hetki, haen luettelon ja rätin.", mies totesi nuoremmalle ettei tuo ihmettelisi minne hän katosi, kun hän lähtikin jo kaupan puolelta, ja kiipesi yläkertaan. Askeleet yläkerrasta pystyi kuulemaan alhaaltakin, jos jaksoi kiinnittää huomiota. Jake, Ketun koira joka oli maannut korissa tämän ajan, nousi ylös ja meni taas nuuskimaan Andrewia. Se kun tahtoi huomiota aina nuoremmilta ihmisotuksilta!

[[Muaha, kerron jos tulee tenkkapoo :') Jospa edetään aluksi rauhallisena~ ]]
Splinter, Ice Prince || Roka, Blind Loner || Copper, Righteous Man || Argen, Lenient Beast || Sullivan, Guardian of Animals || Nelladel, Night Hunter
Tänne päin,, jos sinulla on peli-idea tai tahdot kurkata avoimena olevia tärkeitä ja ei-niin-tärkeitä peli-ideoita.

"I'm a cockroach remember, I just keep coming back!"

Ava (c) Minä.
Avatar
Dogster
Aatelinen
 
Viestit: 1974
Liittynyt: 04 Touko 2009, 20:00
Paikkakunta: Tuntematon planeetta

ViestiKirjoittaja Nipustin » 18 Huhti 2011, 15:23

Andrew

Vaikka Ketusta ei ollut ollenkaan ihmeellistä osata kaikkia näitä monia kasveja, oli se Andystä jotain todella hienoa. Hän lapoo varovaisesti kuivattuja kasveja syliinsä, ja ei saa kannettua ihan yhtä montaa kuin Kettu-herra, mutta tekee parhaansa. Paljoa yrtit eivät tietenkään paineneet, mutta niitä piti Andyn mielestä käsitellä varovasti etteivät kuivatut lehdet ja muut varisisi rikkonaisena maahan. Andy vie yhden sylillisen taas pöydälle ja asettelee ne varovaisesti mutta mahdollisimman joutuisasti, että olisi tehokas.

Kettu-herra ilmoitti menevänsä hakemaan listaa, sekä rättiä. Andrew nyökkäsi ja äännähti merkiksi että oli kuullut ja ymmärtänyt, eikä ihmettelisi toisen poissaoloa. Andrew jatkaa hommiaan ja kuulostelee Kettu-herran askelia yläkerrassa. Hänelle tulee oikein lämmin olo sisälleen... Tiedättehän se tunne kun voisi sanoa "Niin, lattia on aika ohut ja siitä kuulee askeleet läpi..." Jaken tullessa nuuhkimaan Andyä, ajatusketju jatkuu: "Ei hätää, ei meidän jake pure" Andy ajattelee mielessään ja ojentaa kättään koiran nuuskittavaksi, ja jotta saisi silittää tätä vähän. Se tunne ei siis ollut mitään koirista tai ohusesta lattiasta, vaan viimein Andy tunsi eden osittain kuuluvansa jonnekkin. Tietenkin moiset haaveilut olivat aivan naurettavia, mutta lämmittivät Andyn mieltä kovasti.
Andrew ravistaa moiset kuvitelmat päästään ja katsoo nyt Jakea joka nuuskii häntä. "Oletpa sinä söpö.. ja iso, taidat olla hyvä vahtikoira" Andy jutustelee Jakelle hiljaisella äänellä, ettei Kettu-herra ajatellut hänen laiskottelevan töistä.
Nipustin
 

ViestiKirjoittaja Dogster » 18 Huhti 2011, 16:16

Kettu

"Täällä on liikaa rojua... jos Andrew tulee huomennakin, niin taidan pyytää häntä auttamaan tyhjentämään tämän, jos alhaalla menee liian kauan.", mies mutisi itseksenä siirrellen samalla varahuoneessa olevia tavaroita. Kohta käteen osui viimein yksi isompi puinen laatikko, jonka Kettu avasi varovaiseti, ottaen sen sisältä ensin nahkakantisen vanhan päiväkirjan. Kyseessä oli useamman entisen yrttimestarin tiedot kerättynä yksiin kansiin, mikä selittikin miksi se oli niin kulunut ja paperia tursuva tapaus. Kettu hymähti kevyesti, avaten enimmäisen sivun, ja antaen sormensa kulkea varovaisesti vanhojen mestarien nimien päältä. Hänenkin nimensä oli siinä, rivin alinmaisena. Sen yläpuolella luki "Kurki", hiukan vinolla käsialalla kirjotiettuna, ja en yläpuolella oli Kurjen opettajan, Myyrän nimi. Lista jatkui ainakin viiden kuuden nimen verran vielä, mikä kertoi pitkästä linjasta. Kettu kuitenkin huokaisi, hänen nimenä alle ei tulisi koskaan uutta nimeä. Mies laski kirjan takaisin laatikkoon, mutta otti sitä ennen sieltä yrttilistan, josta voisi katsoa mitä hän tarvitsisi.

Koira sillä välin nautiskeli Andrewin huomiosta. Nuuhkiminen onnistui helposti, ja Jaken oli pakko tökkäistä kuonnollansa Andrewin ojennettua kättä, aivan kuin kerjäten rapsutuksia. Häntä heilui laiskasti, ja vahtikoira kallisti kuuntelevan oloisesti päätänä Andrewin sanoille. Kehu oli aina kehu, ja koirat tunnitivat sen aina. Se otti vielä pari askelta ja painoi päätänsä Andrewin vatsaa vasten, hännän heiluessa astetta lujempaa.
"Huomaan että sait Jakesta kaverin?", kuuluivat sanat ovelta, Kettu oli palanut yläkerrasta. Mutta torujen sijaan tuo hymähti iloisesti, kävellen lähemmäs ja rapsuttaen itsekkin koiran päälakea.
"Hömelö kun ei osaa jättää toisia rauhaan, vaikka olisi töitäkin. Sellanen halihauva se on...", tuo naurahti, ja nosti sitten listaa jonka oli hakenut. "Anteeksi kun hiukan kesti, yläkerrassa on liikaa tavaraa."
Splinter, Ice Prince || Roka, Blind Loner || Copper, Righteous Man || Argen, Lenient Beast || Sullivan, Guardian of Animals || Nelladel, Night Hunter
Tänne päin,, jos sinulla on peli-idea tai tahdot kurkata avoimena olevia tärkeitä ja ei-niin-tärkeitä peli-ideoita.

"I'm a cockroach remember, I just keep coming back!"

Ava (c) Minä.
Avatar
Dogster
Aatelinen
 
Viestit: 1974
Liittynyt: 04 Touko 2009, 20:00
Paikkakunta: Tuntematon planeetta

ViestiKirjoittaja Nipustin » 18 Huhti 2011, 18:14

Andrew

Poika paijaili ja silitteli Jakea kun tämä sitä häntä käteen tökkimällä oikein pyysikin. Ja Jaken laskiessa pään Andyn syliin, poika nauraa hyväntuulisesti ja jatkaa koiran silittelyä. "Minusta olisi kiva olla oma koira..." Poika sanoo madalletulla ja rauhallisen puhelevalla äänellä Jakelle. "Mutta minulla on jo kissa, sen nimi on Günther ja asuu satamilla. Se on ollut minun paras ystäväni jo pitkään..." Andrew jatkoi puhelemistaan kun kuulee Ketty-herran laskeutuvan yläkerrasta ja on hiljaa ettei Kettu pitäisi mitenkään kummallisena hänen koiralle avautumistaan. Andy ei kuitenkaan viitsinyt heivata koiraa sylistään, varsinkaan kun se niin nautti silittelyistä ja Kettu-herran astellessa huoneeseen olikin tämä oikein hyväntuulinen ihan niinkuin tähän asti eikä yhtään vihainen. Andrew oli kyllä samaa mieltä että Jake oli melkoinen halihauva, mutta Andrew ei pistänyt sitä ollenkaan pahakseen. Kuten Kettu-herra oli sanonut, oli hän saanut uuden ystävän Jake-koirasta.
"Ei se haittaa, minulla oli seuraa", poika sanoo, paijaten samalla Jakea, Ketulle tämän pahoitellessa viivästystä.

"Minusta tuntuu että saattaisin haluta opiskella enemmän näistä yrteistä..." Andrew esittää varovasti ja astelee pöydän luokse ja katsoo siinä lojuvia yrttejä. "Aikaahan siinä varmasti menisi mutta minusta tuntuu etten minä ole oikein sovelias miekkamieheksikään, ehkä vois-- siis haluaisin ehkä--" Andrew esittää ja loppua kohden lause menee hieman sekavanlaiseksi ja änkyttäväksi. "--Haluisin ja tahtoisin oppia tunnistamaan ja käyttämään yrttejä" toinen saa lopulta ihan punastuneena kakistettua ulos. Kettu-herrasta se oli varmaankin aivan naurettava idea, eikai kauppiaalla ollut aikaa valmentaa orpoa ja yrttien kanssa kokematonta, pojan kolttiaista...

[[tulee jotenkin pahamieli Andyn ajattelutavasta:(]]
Nipustin
 

ViestiKirjoittaja Dogster » 18 Huhti 2011, 19:39

Kettu

Ei Kettua haitannut lainkaan, että Andrew paijaili koiraa, tai että puhui sille omita asioistaan,niin Kettukin oli aina tehnyt. Jake oli kuitenkin osa Ketun perhettä, ja sen sympaattiset ruskeat ilmät saivat ihmiset yleensä iloiselle ja puheliaalle päälle. Kai se oli Jaken erikoisuus. Mutta auta armias, jos joku uhkasi Kettua, niin tuosta sympaattisesta halihurtasta tuli raivoisa peto, jonka hampaat ja koko saivat yleensä jo pelkällä vilkaisulla hermoheikkoisemmat pakenemaan. Kukaan ei uhannut sen perhettä!

Andrew alkoi taas änkyttämään samalla kun Kettu rupesi valtavaan tunnistamisurakkaansa. Mies laski heti paperinsa ja kääntyi katsomaan nuorta, tuo oli tärkeämpi kuin listaaminen jonka voisi aina tehdä. Hetken aikaa tuolla kesti, ja sitten kun tuo viimein sai asiansa sanottua, tuo nolostui... Kettu kohotti kulmiansa, hän oli juuri ajatellut oppilasta, jota hän ei saisi. Ja nyt hänen eteensä tuli tämä ujo, mutta reipas poika, jolla oli mielenkiintoa yrttejä kohtaan! Ketun suu raottui hiukan, mutta kohta tuon suu napsahti kiinni.
"Oletko varma? Jos alat opiskelemaan yrttejä alaisuudessani, joudut käymään täällä ainakin pari kertaa viikossa.", tuo kertoi. Ei häntä ajatus häirinnyt, ei yhtään! Hän ottaisi mieluusti Andrewin oppilaakseen, hän saisi apulaisen ja joku voisi jatkaa hänen työtänsä eteenpäin!
"Ja et varmaan halua menettää hyviä työpäiviä vain jotta voisit olla täällä? Ei minua haittaisi kylläkään, seura tekisi ihan hyvääkin. Jake on hyvä kuuntelija, mutta en puhu koiraa vielä niin hyvin että ymmärtäisin mitä se vastaa."

[[Niin kyl mullekkin >.< ]]
Splinter, Ice Prince || Roka, Blind Loner || Copper, Righteous Man || Argen, Lenient Beast || Sullivan, Guardian of Animals || Nelladel, Night Hunter
Tänne päin,, jos sinulla on peli-idea tai tahdot kurkata avoimena olevia tärkeitä ja ei-niin-tärkeitä peli-ideoita.

"I'm a cockroach remember, I just keep coming back!"

Ava (c) Minä.
Avatar
Dogster
Aatelinen
 
Viestit: 1974
Liittynyt: 04 Touko 2009, 20:00
Paikkakunta: Tuntematon planeetta

ViestiKirjoittaja Nipustin » 18 Huhti 2011, 20:42

[[Meidän entinen koira oli muute Jake :))) ]]

Andrew

Andrewsta oli tuntunut että hän häiritsi Kettu-herraa turhalla höpötyksellään, mutta toinen näyttikin yllättyneeltä hassun ilahtuneella tavalla. Andrewn sisässä puhkeaa jälleen uusi kuvitelma kukkaan! Tällä kertaa hän ja Kettu-herra, sekä Jake, olivat keskenään yrttien keskessä puutarhassa, joka oli juuri kauneimmillaan, ja ennen kaikkea täynnä yrttejä jota he poimivat yhdessä. Tässä mielikuvassa on paljon lämpöä ja naurua. Andrew hymyilee itsekseen mielikuvitukselleen, ja palaa pian taas tähän maailmaan havahtuakseen juuri Kettu-herran kysymykseen siitä oliko Andrew tosissaan.
Andrew nyökkää. "Kuten sanoin, ei minusta ole kantamaan miekkaa, enkä jaksa ampua jousella. Jotainhan minä voisin tehdä elämälleni ja kun en voi alkaa lastentoiveammattiin, sankariksi, minusta tuntuu että haluaisin olla kuten sinä. Haluan oppia tuntemaan kaikki kasvit kuten sinä! Haluan oppia tekemään yrteistä kaikkea, todella haluan." Poika painottaa vakavana ja innoikkaasti. "Ja olen valmis uhraamaan vaikka kolmekin päivää viikossa, tai jopa koko viikon, jos lupaat opettaa minua! Ja... Ja minullakin olisi... Sinut. Saisimme molemmat toisistamme... öööäh, perheen." Andy sanoo jälleen hieman ujosti ja punastuneena, mutta selvästi tosissaan. Andrewn suusta sana "perhe" tulee niin vahvana, ja niin täydellisen kuuloisena, ehkä kaikki túo johtui siitä että poika näki perheen eri valossa kuin ihmiset jotka jaksoivat valitella siitä miten äiti tai isi on tyhmä, eikä kukaan ymmärrä heitä. Andrew taas, no hänellähän ei koskaan oikeastaan ole ollut perhettä...
Hän on taatusti vähintään kohtuuton puhuessaan moisesta, mutta hän uskoo todella että Kettu-herra voisi tehdä hänestä jotain sellaista, jotain että häntä arvostettaisiin ja kunnioitettaisiin. Kettu-herra on kaikista kiltein ihminen jonka Andrew vain tietää, ja haluaa todella tulla tämän kaltaiseksi koko tahdostaan! Vapauttaankin Andrew on valmis leikkaamaan saadakseen kaiken tuon...
Nipustin
 

ViestiKirjoittaja Dogster » 19 Huhti 2011, 11:30

Kettu

Andrewin melko vakuuttava puhe sai Ketunkin hieman hämilleen. Aluksi niin ujo ja hiukan epävarma poika paljastuikin todella päättäväiseksi ja järkeväksi. Tuostahan tulisi hyvä diplomaatti noin vakuuttavien puheiden perusteella! Viimeinen sana jysähti Ketullakin vatsassa... perhe. Mies ei voinut saada omia lapsia, ja tässä oli nyt yksi joka halusi olla Ketun perhettä. Yrttitietäjän kasvoille nousi hiljalleen lempeä hymy, ja hän nousi, ottaen Andrewin halaukseen.
"Onnistuit tekemään minusta juuri todella iloisen.", tuo sanoi pojalle, päästäen sitten irti ja katsoen toista vakavana silmiin, vaikka pieni, kujeileva hymy olikin hänen huulillansa. EI se lähtisi ellei jotain pahaa sattuisi. ""Selvä, otan sinut oppilaakseni, ekä osaksi tätä meidän hullunkurista perhettä.", tuo virnisti, ja pörrötti pojan päätä. Hän ei voinut uskoa onneansa, oliko hän juuri saanut kauan haaveilemansa asian, eli jonkun jota voisi opettaa, suojella, ja jolle voisi olla se henkilö, johon turvautua?

"Mutta, muista että olet vielä nuori. Voit oppia sekä yrtit, että taistelun taidot. Kummatkin pitää aloittaa nuorena, joten lopputulosta ei voi tietää, sinusta voi tulla vielä kuningastakin harteikkaampi mies vanhempana.", tuo vielä rohkaisi Andrewia, hymyillen taas toiselle luottavaisesti.
"Hmm, mutta nyt pitäisi varmaan miettiä mistä aloittaa... Voin toki opettaa sinulle perusteet kevään ja kesän aikana, ja syksyllä voimmekin jo käydä metsänreunassa nopeasti.", tuo pohti jo itsekseen. Entä talvi? No Kettu voisi käyttää talven pimeät hetket vaikka parannuoppiin, haavojen sitomiseen ja ehkä mahdollisesti....
"Andrew, osaatko lukea? Voin opettaa sinulle senkin talvella, kun ei kasvit kasva silloin?", mies ehdotti toiselle vielä, katsoen sitten taas poikaa. Jos hän alkaisi opettamaan poikaa, hän voisi antaa tuolle sukukirjansa luettavaksi vanhemmalla iällä... kyseessä kuitenkin miltein kymmenen sukupolven yrttimestarien kokemus yksissä kansissa, ja oli perinne antaa kirja aina eteenpäin silloin, kun vanha metari oli väistymässä oppilaansa tieltä.

[[Aaws, Andrew <3 Mitä, ihan tosi? Kaverilla oli samanniminen marsu, sen takia valitsin Jake nimen :D ]]
Splinter, Ice Prince || Roka, Blind Loner || Copper, Righteous Man || Argen, Lenient Beast || Sullivan, Guardian of Animals || Nelladel, Night Hunter
Tänne päin,, jos sinulla on peli-idea tai tahdot kurkata avoimena olevia tärkeitä ja ei-niin-tärkeitä peli-ideoita.

"I'm a cockroach remember, I just keep coming back!"

Ava (c) Minä.
Avatar
Dogster
Aatelinen
 
Viestit: 1974
Liittynyt: 04 Touko 2009, 20:00
Paikkakunta: Tuntematon planeetta

ViestiKirjoittaja Nipustin » 19 Huhti 2011, 20:44

Andrew

Andy säikähti pienesti Kettu-herran mennessä hieman hämilleen, ja poika ehti jo säikähtää olleensa aivan liian tahditon. Hetken hän oli jo vetämässä sanojaan takaisin kun Kettu-herra hymyn kera tuli häntä halaamaan. Kettu-herra kertoi Andrewn tehneen hänestä todella iloisen ja Andyn silmiin muodostuu kyyneleitä, ihan vain liikuttuneisuudesta sekä ilosta. Toisen päästäessä irti koittaa Andrew nopeasti ryhdistäytyä ettei ainakaan alkaisi itkeä, onnesta tai muutenkaan.
Andrew todella, todella, piti Kettu-herran ainaisesta hymystä. Se toi hyväksymisen tunteen ja lämmitti todella mieltä. Kumpa kaikki jaksaisivat aina hymyillä, jopa pienellä hymyllä saattoi olla suuri vaikutus henkilöön, jolle hymy suodaan. Pieni hymy, suuri ilo. Kettu-herra todella aikoi ottaa Andyn oppilaakseen ja toinen hypähti iloisesti ja innoissaan toisen luvatessa niin. Andrew piti myös Ketun isällisyydestä, taaskin kun toinen pörrötti hänen hiuksiaan, hänestä tuntui todella kummalta, mutta hassun hauskalta. Kukaan ei koskaan pörrötellyt Andyn hiuksia.

Andrew tiesi Kettu-herran sanoissa olevan järkeä. Hän oli nuori, hänellä oli elämä edessään. Silti Andrew tiesi sisimmissään ettei hänestä olisi urheaksi soturiksi, ei kuuna päivänä. Toisen sanat kuitenkin lämmittivät mukavasti Andyn mieltä, etenkin kun ne tulivat juuri Kettu-herralta. Andrew painoi tarkkaan mieleensä hänen tulevan "opintosuunnitelmansa".
Osasiko hän lukea? Mitenhän tähän vastaisi? Kyllä hän tunnisti kirjaimia, sekä kirjoitti nimensä. Andy kurtistaa nenänsä mietteliääseen tapaan ja näyttää miettivän tarkkaan miten panisi asinsa: "No osaan minä vähän.. Poika sanoo lopulta hieman nolona siitä ettei osannut kunnolla. "Kirjoitankin, mutta vain vähän..." poika täydensi, melkein todenmukaisesti. Hän osasi vain kirjoittaa hänelle tuttuja erisnimiä, joten pystyikö sitä edes kutsumaan kirjoittamisen vähäksi osaamiseksi?

[[Joooo ;D mä olin aika pieni kun se oli meillä, oisinko ollut 4tai5:D mut oon nähny siitä kuvia ja muistan sen nimen ja jostain syysty muistan kun äiti pesi siltä hampaita 83]]
Nipustin
 

ViestiKirjoittaja Dogster » 20 Huhti 2011, 13:10

Kettu

Ketun silmät seurasivat taas, kuinka Andrew loikkasi. Hän oli joskus kuullut sanonnan, "parasta mitä voit antaa lapselle on perhe", ja se näytti pitävän paikkansa. Hassua miten sen tajusi vasta jos lapsella ei ollut perhettä. Kai asioiden arvon oikeastikkin tajusi vasta kun ne menetti, tai jos niitä ei ollut. Kettu lopetti hiukan surulliset ajatuksensa, Andrewhan oli juuri saanut itsellensä jonkinasteen sijaisperheen hänestä ja Jakesta. Se kyllä tarkoitti, että Ketun pitäisi käydä siivoamassa yski vierashuoneista kaikista yrteistä että Andrewille olisi paikka nukkua, eihän tuota voinut pihallakaan pitää öitä!

Andrew sitten myönsi että osasi hiukan kirjoittaa jo. Mutta todellakin vain vähän. Kettu naurahti yllättyneenä.
"Sinullahan on sitten terävä pää, jotkut minunkaan ikäisistäni eivät osaa lukea edes omaa nimeänsä. Mutta tosiaan, taidat tarvita todellista opetusta, joten jos käytetään talvi lukuopetukseen? Usko pois, lukemisesta on enemmänkin hyötyä kuin vain kirjeiden lähettämisestä.", yrttitietäjä hymyili Andrewille hiukan tavallista innostuneemmin.
"Talvella ei kasvakkaan kuin muutama kasvi, ja ne ovat jo niin syvällä metsässä ja rannoilla, että en mieluusti lähde niitä hakemaan ellei ole pakko. Joten tulen viettämään suurimman osan ajastani täällä.", tuo selitti hiukan talven olosuhteita. Talven pimeässä ei ollut muutenkaan parempaa tekemistä, kuin käpertyä peiton alle, ottaa kynttilä ja alkaa lukemaan.

"Mutta talvi on talvi, ja nyt on kevät. Joten keskitytäämpä tämän ajan murheisiin.", tuo lopetti sitten viimein talven pohdinnat, ja katsoi sitten pöydällä olevia purnukoita.
"Voisin itseasiassa aloittaa jo parista helposti tunnistettavasta kasvista. Useimmista voi olla hyötyä sinulle vaikka et olisikaan täällä, tai omistaisi kattilaa ja tulipaikkaa.", Kettu mietti, ja katsoi sitten Andrewiin. "Vaikka meidän kyllä piti siivota ensin."

[[Aaaws~ Tosin hampaiden pesusta en osaa sanoa mitään, ehkä pidit sitä niin hullunkurisena? ]]
Splinter, Ice Prince || Roka, Blind Loner || Copper, Righteous Man || Argen, Lenient Beast || Sullivan, Guardian of Animals || Nelladel, Night Hunter
Tänne päin,, jos sinulla on peli-idea tai tahdot kurkata avoimena olevia tärkeitä ja ei-niin-tärkeitä peli-ideoita.

"I'm a cockroach remember, I just keep coming back!"

Ava (c) Minä.
Avatar
Dogster
Aatelinen
 
Viestit: 1974
Liittynyt: 04 Touko 2009, 20:00
Paikkakunta: Tuntematon planeetta

ViestiKirjoittaja Nipustin » 20 Huhti 2011, 19:07

Andrew

Andrewn mieltä lämmitti toisen kehut ja pieni puna nousi myös pojan kasvoille. Häntä kehuttiin harvoin, etenkään eteväksi, fiksuksi tai teräväksi. Hänestä oli aina ollut jännittävää oppia uusia asioita ja siten myös hän oli janonnut oppia lukemaan ja kirjoittamaan. Kirjoitus oli epätasaista ja joskus hän sekoitti tiettyjä kirjaimia keskenään, kuten b:n ja p:n, d:n ja t:n, sekä m:n ja n:n. Kaikki ne olivat hänelle hyvin samanlaisia. Oman nimensä poika osasi kirjoittaa, muuten hän osasi vain hahmottaa sanaa kirjaimin, ennemmin kuin kirjoittaa. Lukeminen sujui hitaasti kirjainkirjaimelta makustellen ja vain tutut ja yleiset sanat hän ylipäätään kykeni lukemaan. Silti Kettu-herra juuri kehui häntä. Niin upea tunne kun joku arvostaa sinua, sellaisena kuin olet, vaikkapa sitten melkein lukutaidottomana ja orpona.
Andrewlle passasi paremminkuin hyvin viettää talvi lukemisen opetteluun, hän halusi tosissaan oppia ja vihdoin hänellä oli oikein opettaja! Ehkä hän oppisi jopa lukemaan ihan oikeita kirjoja! Lapsellinen innokkuus sykki Andrewn sisällä! Kesä oli vasta tuloillaan ja kesää poika rakasti oikein kovasti, mutta nyt hänellä oli jotain mitä odottaa kun kesä olisi ohi ja synkkä talvi saapuisi.

Andy kiiruhti innoissaan hyllyjen luokse hakemaan lisää yrttejä pöydälle. Mitä nopeammin työt olisi tehty, sitä nopeammin hän kävisi Kettu-herran kanssa kasveja lävitse ja se taas kuulosti todella hauskalta! Andrew koitta ottaa syliinsä niin monta kasvia kuin vain sai ja kipitti niitä pöydälle järjestellen. "En ehkä ylety ylimpään hyllyyn, mutta kun olet tyhjentänyt ne, minä voin tyhjentää loput, samalla kun sinä laskustat näitä tuohon lappuun" Andrew sanoo ja osoittaa "ylähyllyjen" kohdalla niitä, sekä "lappusen" kohdalla pöydän kasveja sekä sitä listaa jonka Kettu oli tuonut. Andrewn kasvoilla oli onnellinen hymy tämän katsoessa Kettu-herraa, hänen uutta perheenjäsentään. "Okei?" Poika varmistaa ja kallistaa suloisesti päätään yhä hymyssä suin.

[[joo voi olla!(: moni koira ei anna harjata hampaita:]]
Nipustin
 

ViestiKirjoittaja Dogster » 20 Huhti 2011, 23:28

Kettu

Andrew ihan innostui! Tuo poikkelehti hyllyn ja pöydän välillä kuin ritsalla ammuttu pingispallo, ja Ketulla teki lujaa seurata tuota silmillänsä. Onneksi hänen urakkansa hyllyjen kanssa oli jo miltein ohi, oli hyvä omistaa pitkät raajat, ja pinota kevyemmät tavarat ylös siltä varalta jos hylly joskus antaisi periksi... Kupit, rasiat ja yrttikimput päätyivät siistissä järjestyksessä sivupöydälle, ja Kettu hymähti Andrewin ehdotukselle.
"Älä unohda että hyllyt pitäisi myös pyyhkiä, niin pölystä, kuin jauheista tulleista jäljistä, ja voihan siellä olla muutama kuivunut lehtikin. Listaamisessa menee kuitenkin aikaa, joten ehdit varmasti pyyhkimään ne samalla kun tarkistan?", mies vielä varmisti että sopisiko järjestely nuoremmalle? Jos ei hänen pitäisi pyyhkäistä ne nyt samantein. Oikeastaan hän voisi hoitaa nyt ylähyllyjen pyyhkimisen samantein! Mies käveli sivuhuoneeseen, ja haki sen rätin jonka oli äsken unohtanut. Samalla hän otti pienen vadin, ja siihen vettä että saisi tahrat samalla. Vati ja rätti mukanaan hän lähti takaisin kaupan puolelle. Tällä välin Jake, joka oli tarkkaillut puuhia, lompsi takaisin koriinsa. Leveä haukotus karkasi koiralta, tuon venytellessä samalla koipiansa.

Punapää laski vadin yhdelle tyhjälle hyllykölle, ennenkuin kasteli rätin ja alkoi pyyhkimään ylähyllyjä harjaantunein ja nopein ottein. Ketulle siivoaminen oli jo niin tuttua puuhaa, että hän sai hyllyn siistiksi varsin nopeasti, laskien rätin takaisin vatiin, ja harppoen sitten pöydän ääreen, napaten listan ja alkaen selaamaan purkkeja katseellaan ja listaa sormellansa, mutisten hiukan itseksensä samalla. Välistä tuon suu mutristui, ja välistä tuo nyökkäsi itsekseen, kirjaten samalla toiselle paperille omalla pienellä käsialallansa.

[[Koeta nyt vastata jos http://nyan.cat/ tämä soi taustalla x'D ]]
Splinter, Ice Prince || Roka, Blind Loner || Copper, Righteous Man || Argen, Lenient Beast || Sullivan, Guardian of Animals || Nelladel, Night Hunter
Tänne päin,, jos sinulla on peli-idea tai tahdot kurkata avoimena olevia tärkeitä ja ei-niin-tärkeitä peli-ideoita.

"I'm a cockroach remember, I just keep coming back!"

Ava (c) Minä.
Avatar
Dogster
Aatelinen
 
Viestit: 1974
Liittynyt: 04 Touko 2009, 20:00
Paikkakunta: Tuntematon planeetta

ViestiKirjoittaja Nipustin » 24 Huhti 2011, 14:34

[[joooo ihana biisi?! <3 xD]]

Andrew

Andy nyökytteli. Hänelle sopi hyvin hyllynjen pyyhkiminenkin. Eihän työtä sopinut jättää puoliksi tekemättä. Poika jatkoi purkkien ja kasvinippujen juoksuttamista pöydälle. Pöydälle poika koitti asetella kasvit siten etteivät ne menisi kovin sekaisin että Kettu-herralle olisi helpompi niitä laskea.
Kun toinen oli pyyhkinyt ylähyllyt ja mennyt listaamaan kasveja, alkoi Andrew vuorostaan pyyhkiä alimpia hyllyjä jotka hän oli jo saanut puhtaiksi. Poika hymisi tajuamattaan iloisesti jotain tuttua laulua, jota orvot olivat yhdessä joskus iltaisin veisanneet. Laulu on melko "katumainen", jos niin voisi sanoa.´No kaduillahan sitä orvot veivasivat ja kaduiltahan se oli lähtöisin. Laulu oli Andrewstä paras jonka hän oli ikinä kuullut, vaikka oli kuullut monenlaisia laulantoja kapakka iltoina, monenlaisilta bardeilta. Laulu ei kuitenkaan koskaan soisi kuninkaan hoveissa, eikä herrojen huoneissa. Laulu kaikui parhaiten kaduilla.

Andy sai puunattua alimmat hyllyt, mennessään jälleen huuhtelemaan luutua saavissa, poika hieraisi otsaansa. Hänellä oli tullut aika kuuma. Nyt hän on jo lakannut hyräilemästä ja vilkaisee Kettu-herran puuhailuja pöydän luona. Toinen oli etevä tunnistamaan kasveja, Andrew palasi kiireesti hommiinsa että ehtisi vielä tutkimaan noita kasveja myös. Poika kiikutti jälleen kasveja pöydälle ja tällä kertaa erotteli ne varovaisesti kasveista ja purkeista jotka Kettu-herra oli jo laskenut.
Nipustin
 

ViestiKirjoittaja Dogster » 24 Huhti 2011, 17:29

Kettu

Andrew osoitti ainakin sen, että oli ajattelevainen. Useampi olisi vain kylmän töykeästi pudottanut tavarat pöydälle katsomatta lainkaan. Tosin Andrew vaikutti järkevältä ja käytännölliseltä ihmiseltä, vaikka tuon silmissä pilkistikin se pieni villeys jota ei saisi varmasti millään pois. Eipä oikeastaan Kettu tahtonutkaan Andrewin vapautta viedä, ainoastaan varmistaa ettei se koituisi kohtalokkaaksi. Pojan alkaessa hyräilemään, nosti Kettu toista kulmaansa vilkaisten tuota päin, mutta palaten sitten takaisin listan pariin. Tarttuva rytmi ainakin, mutta koska kyseessä ei tainnut olla mikään ylimystön balladeja, niin sanat olisivat varmasti sen mukaiset. No eipä se Kettua haitannut.

Kettu oli puolivälissä, kun tuli lisää yrttejä, ja mies hymyili kiitollisena Andrewille, alkaen taas laskemaan. Tuo avasi vähän väliä purkin katsoakseen tarkemmin, mutta keskittyi sitten taas listaamisensa, saaden asiat kohta hoidettua.
"Näin. Yrtit laskettu, enää laittetaan ne takaisin hyllylle. Voin samalla kertoa muutamasta kasvista, joita useimmat kuvailisivat vain rikkaruohoiksi.", mies naurahti samalla kun otti pari purkkia käteensä, ja käveli takaisin hyllylle laittaen ne ylös.
Splinter, Ice Prince || Roka, Blind Loner || Copper, Righteous Man || Argen, Lenient Beast || Sullivan, Guardian of Animals || Nelladel, Night Hunter
Tänne päin,, jos sinulla on peli-idea tai tahdot kurkata avoimena olevia tärkeitä ja ei-niin-tärkeitä peli-ideoita.

"I'm a cockroach remember, I just keep coming back!"

Ava (c) Minä.
Avatar
Dogster
Aatelinen
 
Viestit: 1974
Liittynyt: 04 Touko 2009, 20:00
Paikkakunta: Tuntematon planeetta

ViestiKirjoittaja Nipustin » 25 Huhti 2011, 00:12

[[Katoppas mitä minä tein<3 päivitin hiukan(; Ja sit kans kato tämä<3 Tota se siis ois hyräillyt (: piti keksiä ihan tätä varten:] joo ja mä rupesin miettii että pitää ehkä aika montaa muutakin juttua muoka tuolta mutta se on nyt ainakin noin. Pitäiskö Andrew'lle antaa nyt sukunimi? :o olen ymmälläni...]]

Andrew

Andrew vihelteli ja hyräili taas sitä samaa sävelmää tyhjentäen viimeisetkin hyllyt. Poika tuntui uppoavan hieman omiin maailmoihinsa laulua hyräillessään. Hänen askeleistaan tuli enemmän tanssahtelevia ja keveitä, eikä tämä juuri tuntunut huomioivan mitään ympärillään, silti poika ei tunaroinut tai viskonut tavaroita pöydälle, vaan yhä asetti ne kauniisti ja erilleen jo lasketuista, ikäänkuin se tulisi pojalta selkärangasta.
Andrew nappaa luudun käteensä ja alkaa pyyhkiä pölyjä. Nyt luutuillessaan poika alkaa laulaa:
"Onni, ilo todellinen,
piilossa teilt sydämessä Cryptin laitakatujen
sekä sydämissä pienoisten,
kodittomien orpolapsosten!

Voimme hypätä, leikkiä, laulaa,
ei niiden ostamiseen tarvita rahaa.
On toive, riemu kirkkain,
mieles näiden lasten."

Hyllyt ovat nopeasti pyyhitty kun aika menee nopeasti lauleskellessa ja Andrew huuhtoo vielä luudun kunnolla hyväksi, asettaa sankon sekä luudun sievästi hyllyjen viereen lattialle ja tulee pöydän luokse, jossa Kettu-herra on juuri saanut kasvit laskettua. Eli nyt ne laitettaisiin hyllyyn ja he olisivat valmiita. Kuulosti hyvälle, mutta vielä paremmalle kuulosti se kun toinen lupasi että he kävisivät yhdessä siinä samalla Andrewn ensimmäiset kasvit läpi! Andrew tiesi kyllä mitä rikkaruohoilla tarkoitettiin, olihan hän itse joskus sellaisia joutunut nyppimään kun hänet sellaiseen työhön oltiin määrätty, mutta koskaan ei poika ollut ajatellutkaan että rikkaruohojen seassa olisi tärkeitä yrttejä.
Nipustin
 

ViestiKirjoittaja Dogster » 25 Huhti 2011, 02:18

Kettu

Kettu kuunteli Andrewin laulua, pistäen rytmin ja sanat tarkasti korvan taakse, alkaen yllättäen itsekkin hyräilemään samaista kappaletta, tosin huomattavasti hiljaisemmin. Teki mieli jo kysäistä mistä se oli peräisin, mutta laulun sanat kertoivat sen tarpeeksi hyvin. Oikeastaan rallatus valoi hiukan toivoa orpojen puolesta, kuten varmaan oli tarkoituskin. Silti, kyllä Kettu olisi mieluummin nähnyt orpolapset iloisena jonkun sijaisvanhempien kanssa vatsa täynnä ruokaa ja mieli aina iloisena...

Andrewin iloisuus tarttui myös Kettuun. Mutta myös tuon hämmentynyt ilme sai ymmärtävän hymyn.
"Ei uskoisi, että tavallisenkin näköiset kasvit voivat toimia rohtoina. Esimerkiksi paju, sitä kasvaa joka paikassa, eikä kukaan pistä sitä huomiolle. Mutta se on loistava kivunlievittäjä, parhaiten toimii suoraan pureskeltuna... vaikkakin hyvin kirpeää.", punapää naurahti kevyesti. Aivan, jopa voikukat, joita pidettiin kaikista kasveista turhimpana, oli hyödyllinen oikein käytettynä. "Mutta jos aloitamme kuitenkin kasveista joita kasvaa myös kaupungin sisällä.", tuo naurahti, ja otti yhden pöydälle jättämänsä yrttinipun käteensä, ottaen yhden kasveista irti, antaen sen Andrewille katsottavaksi.
"Pystytkö sanomaan mikä kasvi se on?", mies sitoi kasvinipun tiukemmin yhteen, samalla kun vei sen hyllylle. Kyseessä oli siankärsämö, juuri kukkaan puhjennut sellainen, vaikkakin kuivattu. Juuri puuttui, mutta kasvi oli tunnistettavissa ainakin ulkonäöllisesti, vaikke ehkä nimellisesti. Sitä kasvoi muurinreunoilla, sekä yleensä muuallakin vähän kivikoisemmalla maaperällä. Kapungissa oli useampi paikka jossa sitä pystyi kasvamaan, vaikka Kettu mieluummin haki yrttinsä kaupungin ulkopuolelta.

[[Aawwws <3 Niin ja Kettu on vain Kettu, ei herra syntymänimeään enään käytä, joten sukunimellä väliä :D Argh, teikällä on paremmat runolliset kyvyt mitä meikällä x'D ]]
Splinter, Ice Prince || Roka, Blind Loner || Copper, Righteous Man || Argen, Lenient Beast || Sullivan, Guardian of Animals || Nelladel, Night Hunter
Tänne päin,, jos sinulla on peli-idea tai tahdot kurkata avoimena olevia tärkeitä ja ei-niin-tärkeitä peli-ideoita.

"I'm a cockroach remember, I just keep coming back!"

Ava (c) Minä.
Avatar
Dogster
Aatelinen
 
Viestit: 1974
Liittynyt: 04 Touko 2009, 20:00
Paikkakunta: Tuntematon planeetta

EdellinenSeuraava

Paluu Länsikujat

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 4 vierailijaa

cron