Dodge this, bitch. || le suskari

Länsikujat sijaitsevat kauimpana linnasta. Täälläpäin asustaa yleensä köyhin väki ja länsikujat ovat tunnettuja hämäristä hiippareista. Länsikujat tuhoutuivat täysin palossa, ennen toisen tannersodan alkua, kiitos haltioiden hyökkäyksen. Nyttemmin, kun tannersota on päättynyt, on länsikujia alettu rakentamaan uudestaan. Siltikin, alueelta löytyy yhä palaneita raunioita, vaikka uusia rakennuksia on alkanut kohoamaan sinne tänne.
Länsikujilta on helpointa livahtaa kylän alla risteileviin, valtaviin viemäriverkostoihin. Osa verkostosta on ihmisten itse rakentamaa, osa taas luonnon muovaamaa, niin käytäviä kuin luoliakin. Tätä kautta ei kuitenkaan tiettävästi pääse kylään sisälle, vaikka käytävä muurien alitse olisi helpoin tapa livahtaa sisään. Mutta sellaista ei kuitenkaan ole olemassa vai onko?

Valvoja: Crimson

Dodge this, bitch. || le suskari

ViestiKirjoittaja Aksutar » 29 Elo 2011, 23:02

Edna

Päivä oli jälleen kääntymässä iltaan. Edna oli heräillyt jo pari tuntia sitten "aamuisiin" askareihin. Syötyään ja ruokittuaan talon eläimet, olisi Edna normaalisti mennyt Kalmaa kiusaamaan, mutta tänään tyttö päätti jättää sen väliin. Aavekoira oli käyttäytynyt koko päivän oudosti. Edna ei tiennyt mikä tuolla voisi olla, eikä ollut tohtinut kysyäkkään. Tuo ei kuitenkaan ollut täysin oma itsensä, eikä Edna osannut aavistaakkaan miksi..
Äitinsä oli muutama päivä varoittanut Ednaa miehestään. Tuo oli kehottanut tyttöä pysymään poissa Kalman lähettyviltä, mikäli tuon käytös muuttui radikaalisti ilman syytä. Perusteluja äitinsä ei ollut kertonut tuolle, joten ei ollut ennustajastakaan apua tässä tapauksessa. Utelias luonne käski Ednaa mennä kyselemään Kalmalta yhtä sun toista, mutta joki pieni ääni pään sisällä kuitenkin kehotti pysymään mahdollisimman tyynen neutraalina aavekoiraa kohtaan.

Edna päättikin pyykätä aikansa kuluksi likaiset vaatteet ja lakanat.
"Jos sinulla on mitään pyykättävää, tuo ne pesutilaan" Edna hiukkasi Kalmalle tuon ohi kävellessään pyykkikorin kanssa. Vastausta odottelematta Edna kipittikin valtava kori käsissään pesutiloihin, valmistelemaan pyykkäysvettä.

// olipas kakkanen alotus //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja suskari » 30 Elo 2011, 09:03

//Eipä mitään, kyllä tämä tästä käynnistyy huonommallakin aloituksella~//

Kalmankoira

Päivä kääntyi iltaan ja se tiesi heräämistä Kalmalla, tai no yleensä, mutta nyt aavekoira ei ollut normaaliin aikaan hereillä.. tuo oli valvonut puolet päivästä istumalla nojatuolissa ja vaikutti tuskaiselta kaikin puolin. Ääneen aavekoira ei tietnkään ollut myöntänyt yhtään mitään jos joku oli edes erehtynyt kysymään.. Tosin kukapa edes kysyisi kun kaikki olivat vielä nukkumassa kun talon isäntä itse mökötti nojatuolissa yrittäen syventyä kirjaan. Siintäkään tosin mitään tuntunut tulevan kun Merari, vanhalta nimeltään myös Kakkonen, häiritsi pää nupissa puhuen kaikkea ärsyttävää häiriten keskittymis kykyä lukemisen suhteen ja kaiken kukkuraksi yritti tunkea ulos. Lääkkeet? Kalma oli ottanut jo muutaman naamaansa, mutta tällä kertaa niistäkään tuntunut olevan mitään apua toisenpuolen rauhoittamiseen millään asteella. Rinnassa oleva koiranpää merkkikin oli haalentunut jonkin verran, jota Kalma ei laskenut hyväksi asiaksi ollenkaan, hän ei enää ollut täysin ihmis kehonsa herra..
Katse siirtyi Ednaan joka heräsi ja meni ruokkimaan talon lemmikki kannan, olisi Kalmakin voinnut mutta hän ei saannut persettään minnekkään suuntaan liikutettua tältä istumalta, eikä myöskään saannut itseään ulos menemään.. olisi vain kärvisteltävä ja voitettava. Noh Kalma jätti vaimonsa tällä erää omaan arvoonsa touhuamaan ja päätti olla vain hiljaa ja näyttää harvinaisen väsyneeltä, sekä myrtsiltä syventyessä kirjaansa.

Ednan kysellessä pyykkiä aavekoira ei vastanut mitään mulkkasi vain kylmästi kulmiensa alta vaimoonsa ja käänsi katseen takaisin kirjaansa kun talon koira, Luca, tuli ilmoittamaan hihna suussaan että haluaisi ulos. Kalma hymähti ja oli sanomassa tuolle jotakin kun jalka liikahti koiraa kohden täysin vastoin omaan tahtoaan. Luca vinkasi kovaan ääneen niin säikähdyksestä kuin kivusta juosten kauemmas arvaamattomasta isännästään häntä koipien välissä uikuttaen.
"....anteeksi." Kalma mutisi koiralle kun Rico tuli keittiöstä katsomaan mitä koira valitti ja polvistui rapsuttelemaan tuota lohduttavasti korvien takaa mulkoillen isäänsä paheksuvasti.
"Olet pahalla päällä, mutta ei sinun tarvitse Lucaan sitä purkaa." Poika huomautti isällensä vihaiseen äänensävyyn. Kyllä Rico oli huomannut ettei isä ollut ihan oma itsensä, mutta laski sen siihen että tuo oli harvinaisen pahalla päällä syystä tai toisesta.
"Ja kapinen pentu pitää turpansa kiinni!" Kalma sähähti, tai se tuli Kalman suusta mutta ääni oli aivan eri.. kuin joku ventovieras olisi puhunut. Kalma länttäsi kätensä suullensa ja katsoi pahoittelevasti poikaansa joka tuijotti isäänsä toinen kulma koholla.
"V-voisko joku viedä Lucan ulos..?" Kalma sitten pyysi siirtäen kätensä pois suunsa edestä.
suskari
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 30 Elo 2011, 11:24

Edna

Edna oli tietämättään kiitollinen, ettei ollut nähnyt Kalman jäätävää mulkaisua tuon puhuessa miehellensä. Kalman käytös oli niin outoa, että Ednaa alkoi jo pikkuhiljaa pelottamaan. Onneksi hän ei kuitenkaan ollut yksin kotona. Rico oli kerrankin pyörimässä nurkissa ja olihan Lucakin paikalla.
Pesutiloissa hääräily keskeytyi Ednan kuullessa Lucan vinkaisun. Tyttö lopetti heti askareensa ja käveli hijaa, mutta varmasti oleskelutilaan ovelle, jääden kuuntelemaan isän ja pojan keskusteluja. Muuten hän olisi mennyt sisään, mutta Rico ei yhäkään ollut hänen ystävälistalla. Parempi vain pysyä poissa sen pojan näköpiiristä. Puheista päätellen Kalma oli mennyt ja potkaissut Lucaa. Tuo ei todellakaan ollut oma itsensä tänään. Edna ei koskaan ollut nähnyt Kalman edes kurittavan Lucaa sen pahemmin. Ja nyt tuo meni ja potkaisi rakasta hurttaansa.

Kalma myös ärähti Ricolle. Noiden kahden kinastelu ei ollut uutta, mutta silti se pisti Ednan miettimään. Pinnalle nousi myös kysymys, miksi Kalma oli noin kärttyisä?
Ärähdyksensä jälkeen Kalma kuitenkin pyysi Ricoa viemään Lucan ulos. Ei tuo voinut lähteä nyt! Ei Edna halunnut jäädä yksin tänne! Tyttö panikoi pienesti, mutta sen enempää keskustelua urkkimatta seinän takaa, lähti nopeasti kävelemään takaisin pesutiloihin.
Ehkä hän saisi olla rauhassa siellä? Ehkä. Toivottavasti. Kuka nyt tulisi häiritsemään kesken pyykin pesun!
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja suskari » 30 Elo 2011, 12:46

Kalmankoira

Rico tujotti hetken aikaa isäänsä joka ei vaikuttanut enempää sanaansa lisäävän asiaan ja poika nousi ylös laittaen koiran hihnaan kiinni kaulapannastaan lähtien viemään koiraa ulos. Kalma katsoi hetken poikansa perään tuon sulkiessa oven perästään.. Kalma jäi pojan mentyä hetkeksi aikaa istumaan tuolille kun nousikin ylös seisomaan kävellen lähimmälle seinälle tarkistaen ettei kukaan ollut näkemässä ja iski sitten otsansa kunnolla vasten kivistä seinää, jopa niinkin kovaa että tipahti itse hetkeksi aikaa pois pelistä, mutta vain muutamaksi sekunniksi... Kalma avasi irvistäen silmänsä ja kokeili veristä otsaansa johon oli tullut pieni haava, jonka aavekoira kuitenkin paransi melkein heti. Ainostaan verinen otsa jäi todistamaan että Kalma oli hetki sitten lyönnyt päänsä seinään. Tulos ei kuitenkaan ollut aivan toivotunlainen: Merari edelleenkin oli puskemassa päälle.
"Häivy... et ole enään tämän kehon herra." Kalma mutisi toiselle puolellensa ärtyneeseen äänensävyyn ja Merari vain nauroi aavekoiran pään sisällä räkäsesti. Nyt olisi hänen aikansa olla puikoissa halusi piski sitä tai ei! Kalma nousi takaisin seisomaan ja jäi nojaamaan päätään roikottaen seisomaan seinää vasten mumisten jotakin omalla kielellään hampaat esillä välähtäen eikä todellekaan kuulostanut miltään ystävälliseltä. Pää ja raajat nytkähtivät Kalman irvistäessä voimakkaasti kivusta ja tuo suoristautui kävellen pesuhuoneessa olevan Ednan luokse.. kummatkin silmät hohkasivat punaisina jo ja toinen käsi oli muuttunut puoliksi petomaiseksi..
"Edna.." Kalma sanoi äänellä joka kuulosti kuin kaksi henkilöä olisi puhunut samaan aikaan nojaten oven vasten täristen tuskaisena. "M-mene kiltti pois.. mene ulos!" Kalma sai vielä sanottua kun putosi polvillensa lattialle kivusta huutaen ja päätään pidellen.
suskari
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 30 Elo 2011, 13:03

Edna

Tyttö koitti keskittyä omiin puuhiinsa, tyhjentää kysymykset mielestään ja jättää ne myöhemmälle. Nyt ei todellakaan vaikuttanut olevan hyvä hetki mennä kyselemään niitä näitä Kalmalta. Edna oli niin keskittynyt puuhiinsa, ettei kuullut Kalman pään hakkailuja hiljaisessa talossa. Ehkä hyvä vain. Tyttö syventyi yhä paremmin päänsä sissään, kunnes kuuli nimeään kutsuttavan ovelta. Tummahipiä suorastaan hätkähti ja käänsi katseensa kohti Kalmaa. Tuo puhui kahdella äänellä.. Otsansa oli veressä ja molemmat silmät hohkasivat punaisena. Tuon toinen käsi oli muuttunut oudoksi. Edna ei saanut sanaakaan suustaan, katsoi vain kysyvän järkyttyneenä puolisoaan. Juuri kun hän oli saamassa suunsa auki, kehotti Kalma häntä menemään pois, ulos asti. Noiden sanojen jälkeen Kalma romahti polvillensa, huutaen kivusta. Edna nousi samassa ylös ja jäi hetkeksi tuijottamaan Kalmaa, miettien tuon sanoja päässään.

Edna oli naiivi. Ei hän osannut edes aavistaakkaan, miksi olisi pitänyt juosta pois. Joten pakenemisen sijaan, Edna otti pari nopeaa askelta kohti Kalmaa ja kyykistyi tuon viereen, laskien toisen kätensä tuon hartijalle.
"Mikä sinun on?!" Edna parahti hädissään, toivoen että voisi jotenkin auttaa selvästi kärsivää Kalmaa.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja suskari » 30 Elo 2011, 13:47

Kalmankoira

Edna ei selvästikkään ottanut tosissaan miehensä sanoja vaan polvistui viereen kysellen mikä Kalmalla oli. Kalma pudisti päätään mulkaten punaisilla hohtavilla silmillään Ednaan kulmiensa alta.
"SANOIN: HÄIVY!" Kalma ärähti kaksi jakoisella äänellään tönäisten jopa väkivaltaisestikkin Ednan kauemmas itsestään, mutta Kalma ei jäännyt sen suuremmin suremaan kuinka kovakouraisesti oli kenties vaimoaan mennyt kohtelemaan. Aavekoira parkasi uudestaan kivusta ja käänsi itsensä seinää kohden iskien päänsä uudestaan siihen, mutta täysin tuloksetta jälleen kerran. Kalma käpertyi pieneksi kasaksi lattaille täristen kivusta pidellen päätään jossa oli uusi haava tullut ja se vuoti nyt verta vielä vähän lisää kasvoille. Haavaa Kalma ei kuitenkaan keskittynyt parantamaan vaan yritti saada Ednalle aikaa jotta tuo pääsisi pakoon, pois hänen luontaan..
"E-en p-pysty enään.." Kalma sanoi vapisevalla äänen sävyllä, jonka jälkeen kasvoille ilmestyi vääristyneen kiero virne ja silmien hehku voimistui huomattavasti, iho muuttui kauttaaltaan mustaksi ja lopulta Merari räjähti ulos repien suurimman osan Kalman vaatteista pois päältä. Housut sentään jäivät joten kuten päälle.

"Vihdoinkin.." Merari mutisi noustessaan seisomaan lattialta koko pituudellensa ja käänsi katseensa Ednaan virnistäen jotakin varoittavan pervosti olkansa yli.
"Aaah.. Edna, mukava tavata noin nätti nainen." Hirviö tuumasi virnistäen kierosti käyden läpi tätä puoliveristä katseellaan.
suskari
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 30 Elo 2011, 15:43

Edna

Vastaamisen sijaan Kalma ärähti Ednalle, käskien tuota yhä häipyä. Edna peruutti säikähdyksestä pari senttiä, mutta ei pystynyt liikkumaan. Ääni pään sisällä käski pakenemaan henkensä edestä, mutta kroppa ei suostunut ottamaan askeltakaan. Edna tunsi olonsa avuttomaksi. Hän ei voinut tehdä mitään Kalman puolesta, eikä hänellä ollut hajuakaan mitä tuolle oli tapahtumassa.
Lopulta Kalma totesi vapisevalla äänellä, ettei pystynyt enää.. Pystynyt enää mitä? Edna oli kysymässä tuolta asiasta, mutta ennen kuin tyttö sai taaskaan suutansa auki, muuttui Kalma täysin toiseksi olennoksi. Edna jäätyi paikoilleen, tuijottaen järkyttynyt ilme kasvoillaan tätä uutta tuttavuutta, jonka kasvoilla ei ollut maailman kiltein hymy.

Tuon alkaessa puhumaan Edna hätkähti jo pelkästä ajatuksesta, että olento kommunikoikin. Tyttö nousi salamana ylös lattialta ja peruutti pari askelta. Iho nousi kananlihalle tuon sanojen myötä ja niskakarvat nousivat pystyyn olennon silmäillessä häntä.
Äkkiä Edna äännähti pienesti, syöksähti ovesta ulos ja paiskasi pesutuvan oven kiinni. Ovi tuskin pidätteli olentoa, mutta saisipahan nauraa hetken tytön tyhmyydelle.
"RICO!" Edna parkaisi lähtiessään juoksemaan ulko-ovelle päin. Rico saattoi jo olla kaukana, mutta huudahdus oli lähinnä vaistonvarainen reaktio.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja suskari » 30 Elo 2011, 16:24

Kalmankoira

Merari suorastaan hykerteli onnesta nähdessään piskin tyttöystävän pelosta sekaisin menneet kasvot ja kuinka tuo perääntyi kauemmas astetta uudemmasta tuttavuudestaan. Merarin kasvoille levisi pahoitteleva, mutta selkeästikkin ei-niin-ystävällinen hymy joka kertoi ettei mustalla koirapedolla ollut mitään ystävällisiä aikeita Kalman suojattia kohtaan. Tai no riippui miltä kantilta katsoi.. Merari oli menossa lähemmäs Ednaa kun tuon parkaisten lähtikin karkuun pamauttaen oven kiinni perästään.
"Jahti.. ihastuttavaa." Merari naurahti kuivahkosti potkaisten oven kevyesti auki juuri sopivasti nähdäkseen kuinka tummaihoinen painatteli ulos asunnosta..

Rico taas oli kaikessa rauhassa, ja onnellisen tietämättömänä, taluttamassa juuri sopivasti Lucaa ulos käytävästä kun kuuli Ednan huutavan hädissään nimeään. Puoliverinen pysähtyi kääntyen äänen suuntaan nähden Ednan juoksevan hätääntyneenä luoksensa.. Rico katsoi Ednaa ihmeissään.
"Mikä nyt on hätänä?" Rico kysyi Ednalta, mutta ei koskaan saannut vastausta Ednalta vaan paikalle tulleelta yli kasvaneelta ja muuttuneelta Kalmalta. Rico tuijotti tuota kolmi metristä hirviötä järkyttyneenä hetken aikaa siirtäen katseensa Ednaan.
"Mistä tuo tuli!? Ja missä isäni on!?" Olivat ensinmäiset kysymykset Ednalle lähinnä.
Merari katseli huuliaan lipoen kaksikkoa seisten kahdella jalallaan eikä vaikuttanut tekevän elettäkään kaksikon suuntaan, ei ainakaan vielä.
"Niin selitähän kaunokainen kirppusäkin pennulle mitä juuri näit.." Merari sanoi halveksivalla äänensävyllä Ednalle. Luca taas alkoi räksyttämään tätä outoa ilmestystä.
suskari
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 30 Elo 2011, 17:04

Edna

Tyttö ei edes tohtinut katsoa taakseen. Hän ei halunnut tietää oliko peto jäänyt paikoilleen, vai oliko tuo ihan juuri hänen niskassaan kiinni. Päässä pyöri monia kysymyksiä, mutta ne hiljenivät pienoisen pakokauhun noustessa pintaan. Mikä tuo olento oli?! Mihin Kalma oli kadonnut?!
Ednan onneksi Rico ei ollut ehtinyt kauas ja hän saavuttikin tuon melko nopeasti. Vastoin kaikkia normaaleja tapojaan, Edna melki pamahti päin Ricoa ja luikki tuon selän taakse piiloon, uskaltautuen vasta nyt vilkaisemaan taakseen. Sydän pamppaili

Edna ei koskaan ehtinyt vastata Ricon ensimmäiseen kysymyseen, Merarin jo saapuessa paikalle. Merari itse säesti Ricon seuraavia kysymyksiä, kehottaen Ednaa kertomaan Ricolle mitä juuri oli tapahtunut. Edna katsoi petoa hetken, yrittäen muodostaa sanoja, mutta ei saanut ääntäkään suustaan. Lopulta tyttö nosti katseensa Ricoon ja osoitti kohti Meraria.
"TUO ON ISÄSI!" Edna parahti ääni väristen "Hä-hän muuttui! Tuo olento tuli hänen tilalleen! Kuka ikinä tuo onkaan.... Etkö sinäkään tiennyt tästä?!"
Edna nosti katseensa Merarista Ricoon, tällä kertaa kysyvänä. Eikö Ricokaan ollut tietoinen isänsä toisesta puolesta?
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja suskari » 30 Elo 2011, 17:58

Kalmankoira

Merari tapitti virnuillen Ednaa joka ei saannut sanaakaan suustaan aluksi kertoakseen kuka hän oli, mutta kun se vastaus lopulta tuli hirviön sadistinen virne syveni vain entisestään terävien hampaiden paljastuessa hieman. Rico taas tuijotti järkyttyneenä ensin muuttunutta isäänsä ja sitten kysyvästi Ednaan. Puhuiko tuo totta!? Oliko tuo hirviö hänen isänsä!?
"E-en tiennyt.." Rico sanoi hieman kankeana pudistaen päätään Ednan kysymykselle tiesikö hän tästä yhtään mitään. Ei, Kalma ei ollut koskaan edes maininnut tälläisestä vain sanonut että sairasti tiedettävästi jakomielitautia ja siihen oli lääkkeensä.. Miksei Kalma koskaa sanonut mitään TÄSTÄ!!?? Tämä oli tuhat kertaa pahempi ongelma kuin joku jakomielitauti!!
"E-en tiedä mikä tai kuka sinä olet... mutta muutu takaisin isäkseni." Rico sanoi asettuen Ednan, Lucan ja pedon väliin vaikka tiesikin että oli voimassa tuota paljon heikompi. Merari rävähti nauramaan pojan sanoille kuin tuo olisi vetänyt vitsin hihastaan vakavoituen kuitenkin yllättävän nopeasti.
"Ei onnistu pentu... ja tulen olemaan vielä kauan kanssanne pitämässä vähän hauskaa~" Merari tuumasi virnistäen hieroen nyrkkejään yhteen virnuillen. Pojasta voisi tehdä muhdennosta, kuten koirasta myös ja mustalais huorasta taas vähä pitempi kestoisemman lelun.. Harmi ettei Kalma olisi sitä todistamassa! Tai jos hän vaikka kävisi velhon tönöllä.. tosin velho, kuten myös vartijat, varmaan huomaisi hänet kilometrin päästä jo joten se siintä.

"Mutta eiköhän jutustelu jo riittäne?" Merari virnisti ja hyökkäsi Ricon kimppuun lyöden tuota nyrkin kanssa mahaan niin että ilman pusertuivat keuhkoista pihalle. Rico pihahti ja jäi haukkomaan henkeään muutamaksi sekunniksi mulkoillen tuota hirviötä vatsaansa pidellen. Hitto se löi kovaa! Luca räksytti sivulla hampaat irvessä ja korvat luimussa käyden pedon kintuun kiinni repien sitä auki päätään ravisellen puolelta toiselle. Merari ähkäsi kivusta hienoisesti ja mulkkasi kolmi jalkaista koiraa potkaisten tuon kevyesti sivuun.. jonne se jäikin. Verenhimosta palava katse siirtyi Ednaan ja Merari käveli tuota kohden kun tuon eteen nousikin musta tuli patsas..
"Nyt mennään!" Rico sanoi ja nappasi Lucan että Ednan kainaloonsa lähtien juoksemaan luolan suuaukolle minkä vain jaloistaan pääsi.
suskari
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 30 Elo 2011, 19:09

Edna

Rico ei selvästikkään tiennyt isänsä tästä puolesta. Luulisi Kalman nyt kertoneen edes omalle pojalleen moisesta! Mutta ilmeisesti ei. Rico kuitenkin pyysi yllättävän nätisti Meraria poistumaan paikalta, palautumaan takaisin Kalmaksi. Merari ei ollut tästä yhtään mielissään, vaan räjähti ensin nauramaan pojan sanoille, vakavoituen sitten pelottavan nopeasti. Tuo kieltäytyi lähtemästä ja kertoi pysyvänsä täällä vielä kauankin, pitämässä hauskaa heidän kanssaa. Edna pudisteli pienesti päätään Merarin sanoille, mutta ennen kuin hän ehti mitään sanoa saatika ajatella, Merari hyökkäsi Ricon kimppuun. Edna päästi reaktiomaisesti pienen kiljahduksen Ricon tipahtaessa alas. Ricon saatua osumaa, Luca hyökkäsi rohkeasti pedon kimppuun, yrittäen saada jonkinlaista vahinkoa aikaan. Peto kuitenkin ähkäisi vain pienesti, potkaisten sitten Lucan sivuun.

Edna nosti katseena Lucasta takaisin Merariin, joka lähti kävelemään hätä kohti. Tyttö ehti peruuttaa pari askelta, kunnes Rico päätti puuttua peliin ja paeta. Fiksu valinta. Edna ei pistänyt yhtään vastaan, vaan mei Ricon mukana. Tuolla varmasti olisi hieman enemmän kokemusta näistä tilanteista. Ainakin Edna toivoi niin..
Ennen kuin kolmikko ehti päästä ulos luolasta, tukki Merari tien ulos. Edna irrottautui Ricon otteesta ja vaistomaisesti kyysityi alas, napaten yhden kiven murikan käteensä ja heitti sen kohden Meraria.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja suskari » 30 Elo 2011, 20:15

Kalmankoira

Rico juoksi minkä jaloistaan pääsi samalla kun Merari jäi kauemmas ja kauemmas seisomaan aloillensa vain virnuillen kolmikolle, joka koitti henkensä hädässä päästä karkuun. Merari pudisti virnuillen päätään ja katosi paikaltaan ilmestyen kaksikon eteen tukkien noiden pääsyn ulos.
"Älkääs karatko tuhmat lelut~" Merari virnisti ja Rico jarrutti juoksunsa jääden seisomaan turvallisen välimatkan päähän seisomaan tuosta isänsä hirviö muodosta laskien Lucan varoen maahan makaamaan jos tuo oli äskeisessä heittelyssä itsensä satuttanut pahemmin. Edna kuitenkin päätti tehdä jotakin asian hyväksi ja nappasi maasta kiven murikan, ja ennen kuin Rico ehti asian hyväksi tehdä mitään, tuo oli jo heittänyt murikan päin hirviön kasvoja eikä näyttänyt yhtään iloiselta. Olihan murikka melkein osunut silmään..
"Minkä tempun teit.." Rico mutisi Ednalle vilkaisten Ednan päälle ja siirsi katseensa takaisin hirviöksi muuttuneeseen isäänsä, joka vaikutti keräävän hetken aikaa järjen rippeitään pää nupistaan.

"Typerä temppu katuhuora.." Merari sitten tuumasi tuijottaen punaisilla silmillään Ednaan varsin varoittavasti. "Tuosta hyvästä saat tuskallisen ja hitaan lopun jonka muistat haudan toisella puolella!" Merari ärähti Ednalle saaden Ricon toimimaan ja käymään isompansa kimppuun luoden käsiinsä mustan tulipallon jonka heitti kohden hirviötä, jolloin tuo syttyi palamaan huutaen kivusta.
"..sori." Rico mutisi ja nappasi Ednan kädestä kiinni napaten myös jälleen Lucan kainaloonsa ja juoksi tuskissaan olevan toisenpuolen ohi ulos levittäen siipensä esille.
"Hyppää selkään!" Rico käski ja paransi syli otettaan koirasta joka oli hieman pelästyneen hämmentynyt tästä kaikesta.
suskari
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 30 Elo 2011, 21:05

Edna

Merari ei ollut yhtään innoissaan Ednan tempauksesta, vannoenkin tuon "katuhuoran" kuolevan hitaasti ja tuskallisesti. Edna ei vastannut tuon puheisiin mitään, tuijotti vain hirviötä seisoen aloillaan. Pieni taistelutahto nousi tytön sisällä, mutta silti tuo tunsi olonsa avuttomaksi ja säälittäväksi. Hän ei osannut puollustaa itseään juuri nyt mitenkään.. Jos tuon olennon lähelle meni, se repisin Ednan kappaleiksi. Ainoa asia millä tuo pystyi jotenkuten pistämään hanttiin, oli kivenmurikat.. ja nekään eivät näyttäneet toimivan mitenkään.
Rico hyökkäsi kohti petoa, iskien tuohon tulipallon. Edna jäi järkyttyneenä paikoilleen katsomaan palavaa olentoa, kunnes Rico vetäisi häntä kädestä ja raahasi pihalle. Pihalle päästyä Rico veti esiin siipensä, kehottaen Ednaa hyppäämään selkään. Edna ei sen enempää aikaillut, vaan hyppäsi kiltisti Ricon selkään. Nyt sai kiittää onneaan siitä, ettei Edna ollut niitä naisia, jotka aina pitivät mekkoa yllä.

Rico nousi ilmaan. Tuo ei kuitenkaan ehtinyt nousemaan kattotasoa ylemmäksi, kun vartijat huusivat jo hälyytyksen. Ennen kuin kukaan ehtikään mitään tekemään, suhahtelivat nuolet kohti kolmikkoa.
Aluksi näytti siltä, etteivät nuo osanneet tähdätä, kunnes yksi nuoli suhahti ohi ja osui suoraan Ricon siipeen. Siipirikkoisena tuon olikin tehtävä pakkolasku. Edna keitoi kätensä tiukemmin Ricon ympärille, kunnes kolmikko tömähti maahan ja puoliverinen lensi pois Ricon selästä.
Vartijat olivat paikalla alta aikayksikön, saartaen kolmikon niille sijoilleen... Edessä näytti olevan vankila reissu.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja suskari » 30 Elo 2011, 21:36

Kalmankoira

Edna kiipesi Ricon selkään ja puoliverinen paransi vielä nopeasti otettaan sylissään hämillään olevasta koirasta ja levitti sitten siipensä iskien niillä sitten ilmaa. Meni tietysti hetki ennen kuin Rico sai paino lastinsa maasta nostettua, mutta pääsi pikku hiljaa ylemmäs aina katto rajoille asti kun kauempaa kuului huudahdus ja Rico käänsi katseensa äänen suuntaan näkien muutaman vartijan virittävän jousiaan.
"Voi hitto!" Rico sähähti kun nuolia alkoi satamaan ja demonin puolikas yritti suojata suojattejaan joita kyydissä oli koittamalla väistellä ilmassa lentäviä nuolia kun heidän epäonnekseen yksi nuolista osui siipeen ja Rico parkasi pysyen juuri ja juuri ilmassa. Kuitenkin korkeus alkoi hetkessä putoamaan ja Rico yrittikin laskeutua mahdollisimman pehmeästi maahan onnistuen siinä kohtuu hyvin, vaikka kaatuikin nurin lasku nopeuden takia Lucan pudotessa sylistä maahan. Rico oli nousemassa ylös kun tunsi terävän keihään kurkullansa hipomassa. Tässä vaiheessa Rico jo odotti että vartijat hakkaisivat heidät hengiltä, mutta niin ei koskaan käynnyt: vartijat käskivät kaksikon ylös ja laittoivat nuo kahleisiin lähtien raahaamaan noita tyrmille kuulusteltaviksi. Ties vaikka olisivat haltioiden vakoojia tai vastaavaa. Lucakin pääsi omaksi onnekseen mukaan vaikka oli ihan hämillään koko tapahtuma sarjasta vänkäten vartijoille vastaan noiden melkein joutuessa raahaamaan koiraa perässään.

Merari taas.. tuo oli toipunut Ricon tekemästä hyökkäyksestä, kiitos vain paljon Kalman parantumis kyvyn, ja huomannut kaksikon yrityksen päästä lentämällä karkuun joka oli päätynyt hieman kehnosti jääden varjoihin seuraamaan tilannetta. Noh kaksikko vietiin koirineen ihmisten käsiteltäväksi ja Merari laski sen melko hyväksi asiaksi omassa mielessään. Nyt hän saisi loistavan tilaisuuden päästä velhon lääkkeisiin käsiksi! Eihän velho voisi jättää piskin ystäviä pulaan, eihän? Merarin kasvoille levisi pahaenteinen viren tuon kadotessa varjoihin varjostamaan vartijoita ja odottamaan hyvää reikää päästä linnan pihalle huomaamattomasti. Nyt Merari kyllä kirosi suurta kokoaan, mutta musta turkki antoi hyvän suojavärin pimeyteen eivätkä vartijat huomanneet pimeyden turvin liikkuvaa kaappia ollenkaan. Ihmiset ja noiden yönäkö..
suskari
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 30 Elo 2011, 21:51

Edna, Black

Vatijat päättivät kerätä kolmikon mukaansa, iskien Ednan ja Ricon rautoihin. Edna oli hämillään hetken, kunnes sai vihdoista viimein koottua itsensä. Vartijoiden lähtiessä taluttamaan heitä kohti linnaa, Edna nosti pienen hälyn huutaen noille, eivätkö he tunteneet häntä tai hänen isäänsä. Kukaan ei myöntänyt, mutta ei varsinaisesti kieltänytkään. "Puhdasrotuisten" ihmiset tykkäsivät epäillä alempiarvoisia, sekarotuisia. Siitäkös tyttö vielä enemmän metakkaa nosti, saaden vartijat toivomaan tuon olevan mykkä.

Tyrmille päästyä kolmikko talutettiin selliin. Edna totta kai kyseli vangin vartijoilta olisiko hänen isänsä paikalla, mutta pukinpartaa ei näkynyt vartio vuorossa tällä kertaa. Kukaan ei oikein osannut sanoa missä tuo oli. Rico että Edna työnnettiin ronskein ottein sisään selliin ja ovi paiskattiin kiinni, jahka Luca oli päässyt perästä sisään. Siellä olisivat. Edna huusi viellä vartijoille, että nuo voisivat painua hiiteen, mutta vastausta tuo ei saanut. Hetken hiljaisuuden jälkeen Edna kääntyi Ricon puoleen.
".. Oletko kunnossa?" Edna kysyi varovaisesti, toivoen ettei tuo sentään päin naamaa räjähtäisi. Heidän välit kun eivät olleet kovinkaan lämpimät entuudestaan.

Black oli tönöltään kuullut tutun, ärsyttävän äänen ja tyhmyyttään vilkaissut ulos, nähden sekä Ricon että Ednan joutuneen vartijoiden käsiin. Perhana. Jos hän ei olisi katsonut, ei hän olisi joutunut vastuuseen. Nyt jos hän ei tekisi asialle mitään, joutuisi hän kuulemaan siitä kalmalta. Hetken itsekseen murjottaen Black pohti asiaa, kunnes veti mustan viitan yllensä ja hupun päähänsä, suunnaten kulkunsa sitten tyrmille...
Missähän Kalma mahtoi olla? No, ehkä hän kuulisi selityksen kaksikolta, jahka tyrmille pääsisi.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Seuraava

Paluu Länsikujat

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 2 vierailijaa

cron