Hei kulta, kotona taas! || Aksu & Ivy!


Länsikujat sijaitsevat kauimpana linnasta. Täälläpäin asustaa yleensä köyhin väki ja länsikujat ovat tunnettuja hämäristä hiippareista. Länsikujat tuhoutuivat täysin palossa, ennen toisen tannersodan alkua, kiitos haltioiden hyökkäyksen. Nyttemmin, kun tannersota on päättynyt, on länsikujia alettu rakentamaan uudestaan. Siltikin, alueelta löytyy yhä palaneita raunioita, vaikka uusia rakennuksia on alkanut kohoamaan sinne tänne.
Länsikujilta on helpointa livahtaa kylän alla risteileviin, valtaviin viemäriverkostoihin. Osa verkostosta on ihmisten itse rakentamaa, osa taas luonnon muovaamaa, niin käytäviä kuin luoliakin. Tätä kautta ei kuitenkaan tiettävästi pääse kylään sisälle, vaikka käytävä muurien alitse olisi helpoin tapa livahtaa sisään. Mutta sellaista ei kuitenkaan ole olemassa vai onko?

Valvoja: Crimson

Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 4015

Liittynyt: Ma Maalis 09, 2009 5:05

Paikkakunta: Icecrown

Viesti Pe Elo 26, 2011 11:52

Hei kulta, kotona taas! || Aksu & Ivy!

// Jatkoa //

Kalmankoira

Papitar nosti kätensä aavekoiran otsalle ja totesi että hänellä oli kuin olikin kuumetta jonkin verran ja Kalma nyökkäsi pienesti. Sen hän olikin jo arvannut mutta oli halunnut varmistuksen joltakin ulkopuoliselta, omaa otsaa kun oli vaikea arvioida. Opehlia lisäsikin vielä että heidän ei tarvitsisi pitää mitään suurta kiirettä hänen kotiin paluunsa suhteen.. No osittain papitar oli oikeassa, mutta hänellä oli jo ikävä vaimoaan ja halusi nähdä oliko tuo kunnossa ja muutenkin nähdä tuon.
"Ja minä olen huolissani onko hän kunnossa." Kalma lisäsi katsoen Ophelian päälle tuon vielä lisätessä että hän oli eilen kuluttanut voimiaa vähä turhankin paljon taistellessaan ensin Meirarin kanssa kehon herruudesta ja sitten vielä Seth, joka oli heitellyt häntä ympäri huonetta paine-aaloillansa. Totta kai siitä hieman voimat menivät, vaikka kuume olikin aikamoinen yllätys ja mystreeri. Mitään Kalma ei kuitenkaan vastanut papitattarelle tuohon asiaan, joka esittikin velholle harvinaisen hyvän kysymyksen siitä olisiko tuon sisko jo liike kannalla heidän suhteensa. Katse siirtyi velhoon tuo avatessa suunsa.
"Ja piilopaikastani tietävät vain harvat, tulee olemaan vaikeaa löytää ketään joka tietäisi." Kalma lisäsi vielä sitten velhon sanoihin. Tämä oli juuri se yksi syy miksi Kalma oli halunnut valita ei-niin-näkyvän paikan kodikseen ja pitää sitä salassa sellaisilta joita ei sinne halunnut. Hänellä kun tuppasi näitä vihollisia pomppimaan joka nurkasta vastaan..
Black kuitenkin kaikesta huolimatta päätti että nyt pitäisi hänen palautua kotiin päin sillä Edna olisi varmasti huolissaan ja Kalma oli täysin samaa mieltä nyökäten laskien kätensä hänen päälaelle ja koko kolmikko teleporttaisi Kalman asunnolle rytinällä.

Edna ryntäsikin ensinmäisenä huono vointisen miehensä syliin ja Kalma ähkäsi hieman kivusta kun tuo painautui häntä vasten halaten kuitenkin hellästi takaisin tuota jättäen tällä kertaa suutelemisen toiseen kertaan, jos kuume oli tauti peräistä hän ei halunnut tuota tartuttaa ainakaan tahallisesti. Edna kyselikin ensinmäisenä mitä Black ja Ophelia olivat hänelle tehneet ja Kalma naurahti piensti. Hassu nuori tyttö.. Black kuitenkin ehti avaamaan suunsa ennen kuin Kalma ehti tuolle mitään selittämään tilanteesta kertoen ettei tuo tahalleen satuttaisi häntä missään tilanteessa.
"Black puhuu totta kumpikaan ei ole vahingoittanut minua." Kalma selitti Ednalle irrottautuen tuon halauksesta ja katsoi tuota väsyneesti silmiin ja selitti nopeasti ja lyhyesti mitä oli tapahtunut, hän kertoi kuinka oli satamassa törmännyt Blackin siskoon ja aikonut ensin auttaa tuota löytämään veljensä, mutta paikalle oli tullut joku likka joka lähti sitten johdattamaan velhon siskoa hänen sijastaan jolloin hänelle myös paljastui ettei Blackin siskolla ollut puhtaita jauhoja pussissaan, joten hän meni varoittamaan Blackiä.. josta he sitten kahdestaan ottivat yhteen likan ja Blackin siskon kanssa taistelun päätyttyä häviöön ja kuinka hän haavoittui pahasti taistelun aikana likan ansiota.
"Noh, lopun arvaatkin: päädyin sairastuvalle ja jouduin jäämään sinne kuntoni takia yöksi." Kalma selitti lopun jättämättä mainitsematta Merarin ja Blackin Sethin kokonaan pois.
"Ja tämä tässä on Ophelia.. hän on minullekkin melko uusi tuttavuus." Kalma esitteli Ophelian vuorostaan, vaikkakin hieman jäljessä, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan.

Luca taas nosti karvaisen päänsä ylös koristaan ja pomppasi pystyyn juosten ensinmäisenä katsomaan isäntäänsä häntä hurjasti heiluen ja olisi varmaan pompannut tuon naamaakin pesemään ellei Kalma olisi kieltänyt.. Noh hetken Kalmaa tutkittuaan innokas koira meni myös tervehtimään Blackin että Ophelian. Rose taas veti vielä sikeitä kirjahyllyssä, Ricon taas ollessa viellä jossakin.
Kalmankoira - Aavekoira
Jack Aaren Fisher (Merari) - Ihminen hirviön kehossa
Ivor - Insan heyvan
Zara - Iso lisko
Ghost - Demoni
Cole - Ihmissuden pentu
Avatar

kuninkaan neuvonantaja
kuninkaan neuvonantaja

Viestit: 1946

Liittynyt: Su Joulu 02, 2007 12:08

Paikkakunta: Crypt

Viesti Pe Elo 26, 2011 8:08

Ophelia

Velho oli sitä mieltä, että Kalman kuitenkin oli paras päästä mahdollisimman pian kotiin niin tuon huolissaan olevan puolison puolisonkin takia. Myös Kalma sanoi olevansa huolissaan oliko Edna kunnossa. Ophelia mietti asiaa hetken ja taipui yhä enemmän ja enemmän näiden kahden mielipiteeseen, oli julmaa pitää toisia huolissaan. Mitä Blackin siskoon tuli, he eivät uskoneet tuon tehneen vielä liikettään, mikäli Kalman sanoihin oli luottaminen ja tuon koti oli hyvällä alueella. Se mitä Black sanoi seuraavaksi, meni hieman ohi Ophelialta, mutta sitä ei jäädetty pahemmin miettimään velhon jälleen kerran ottaessa heihin kosketus kontaktin ja teleporttasi heidät... Jonkun oleskeluhuoneelle!?

Papitar yski hetken aikaa ryminästä noussutta pientä pölypilveä, vilkaisten sitten tuntemattoman äänen suuntaan joka huusi Kalmaa.
Tämä oli siis Edna josta oltiin niin puhuttu. Ophelia hymyili hieman pahoittelevana heidän äkillistä ilmestymistä, kunnes Edna miestään halailtua huomasi tuon loukkaantuneen ja kysyi nyt heiltä mitä he olivat tehneet hänelle?
Olisi varmaan pitänyt siirtyä oven ulkopuolelle ja koputtaa niin kuin sivistyneet ihmiset... Ophelia kuiskasi velholle, näin he tosiaan saattoivat vaikuttaa pieniltä ryökäleiltä mustalaistytön silmissä... Velho yrittikin vakuutella olevansa Kalman vanha ystävä, mutta nuori nainen silti katseli heitä kuin syyllisiä. Tällöin Kalma puuttui peliin ja vakuutti heidän olevan syyttömiä ja selitti Ednalle lyhyesti koko tarinan... Jättäen nyt pienet yksityiskohdat pois mutta turha niillä oli enää mässäillä. Saatikka aiheuttaa toiselle sydänkohtausta.
Papitar Ophelia, palveluksessanne Ophelia lopulta esittäytyi ja niiasi sievästi Ednalle Kalman annettua esiesittelyn hänestä kumppanilleen.
Pahoittelen äkkinäistä sisääntuloamme, toivottavasti emme häirinneet talon rauhaa liiaksi. Tyttö lisäsi ja naurahti pienesti, siirtäen sitten katseensa heitä lähestyvään talon koiraan joka tervehti isäntäänsä ensin innokkaana ja tuli tuon jälkeen tervehtimään jopa heitäkin. Ophelia kikatti ja kumartui rapsuttamaan tuota karvakasaa korvan takaa luotettuaan, ettei tuo purisi kenenkään kättä irti ja hautaisi takapihalle.
Niin tosiaan... Neiti Edna, koska kuninkaanvelhon sisko on palannut kuvioihin, näimme tarpeeksi syytä varoittaa teitä olemaan varuillanne, sillä kuten on käynyt ilmi, hänellä ei ole hyvät mielessä. Papitar sanoi lopulta melko viralliseen äänen sävyyn suoristaessaan selkänsä ja katsoi nyt Ednaan vakavana, toivoen että tuo painaisi varoituksen mieleensä. Kalman että velhon haavat olivat jo tarpeeksi.
Avatar

Monarkki

Viestit: 14225

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Su Elo 28, 2011 5:19

Black, Edna

Black ei vastannut mitään Ophelian supinoihin. Mikäli tuo haluaisi ottaa uuden sisääntulon, voisi tuo mennä itse oven taakse ja koputtaa, katsoa josko joku avaisi. Black uskoi - tai ainakin syvästi toivoi - ettei Edna ollut niin tyhmä, että meni availemaan ovia yksin kotona ollessaan. Paikka oli salainen, joten kovin moni kauppias tuskin tuli ovelle koputtelemaan.
No, Kalma selvensi vielä mustalaistytölle, ettei kumpikaan näistä ollu vahingoittanut häntä. Tytöstä sen uskoi, mutta Edna ei vieläkään luottanut velhoon. Kalma selitti samalla mitä oli tapahtunut, kertoen Blackin siskosta ja siitä, mitä tuo oli heille tehnyt. Ednalta meni puolet ohi ja sen sijaan hänelle nousi tuhansia kysymyksiä päähän. Päällimmäisenä varmaan, mitä helvettiä velho oli tehnyt suututtaakseen siskonsa noin pahasti? Kyllä, sen täytyi olla Blackin vika! Sisko varmasti oli menneisyydessä se uhri.
Lopuksi aavekoira esitteli Ophelian, kertoen tytön olevan melko uusi tuttavuus myös hänelle.

Tummahipiä vilkaisi papittareen tuon esitellessä itsensä papittareksi. Siinä vaiheessa Ednan päässä kirkastui.
"Olet Lilyn ystävä!" Edna huomautti hymyillen, muistaessaan heidän pikku salaisen lomansa saarilla Lilyn kera. Tuolloin prinsessa oli kertonut papittaresta Ophelialle.
Papitar myös kertoi heidän nähneen syyn tulla varoittamaan Ednaa. Tyttö ei voinut olla hymähtämättä nuoremman puhetavalle.
"Vaikka olenkin kauneudeltani prinsessan tasoa, ei sinun tarvitse minua teititellä" Edna huomautti papittarelle, Saaden velhon tuhisemaan itsekseen sivummalla.
"teetä?" Edna lisäsi, luotuaan ensin murhaavan vilkauksen velhoon, ennen kuin lähti kävelemään kohti keittiötä, jossa teepannu alkoi jo huutamaan.
"Hän ei taida ottaa vakavasti asiaa" Velho huomautti Ednan poistuttua huoneesta. Tuo näytti velhon silmissä turhankin leppoisalta uutisten jälkeen. Mutta vähän hän tiesi toisten tavasta reagoida huonoihin uutisiin.
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 4015

Liittynyt: Ma Maalis 09, 2009 5:05

Paikkakunta: Icecrown

Viesti Su Elo 28, 2011 6:06

Kalmankoira

Edna ei oikein vaikuttanut luottavan miehensä sanoihin vaan vaikutti laittavan Blackin mustalle listalle sen suhteen että tuo olisi hänelle jotakin mennyt tekemään. Hänen pitäisi kyllä tehdä Ednalle joskus ihan selväksi ettei velholla ollut häntä mitään vastaan, päinvastoin. Jos tuo ei välittäisi hänestä karvan vertaakaan tuo tuskin olisi herättänyt häntä henkiin ja pelastanut hänen nahkaansa ties kuinka monta kertaa niin kuninkaan- kuin monista muistakin tilanteista.
Ophelia esitteliki itsensä vielä Ednalle ja josta tyttö taas riemastuikin täysin hihkaisten papitattaren olevan Lilyn ysävä ja Kalma hymähti huvittuneesti. No olihan siintäkin reissusta sentään jotakin hyötyä ollut Ednan saadessa muutaman uuden ystävän, vaikkei tuo varmaan koskaan enään Lilyä tulekkaan näkemään ellei Black tänne Liliyä toisi jutustelemaan Ednan kanssa. Mutta sitä Kalma epäili suuresti, hyvä jos velho itse tänne ahteriaan raahasi ilman erillistä kutsua.
Luca taas kävi istumaan papitattaren viereen ja nautiskeli kaikessa rauhassa tuon antamasta hellyydestä kuin mikäkin sylikoira ja sitä koira kyllä olikin. Oikea hellyyden kipeä nalle karhu.

"Eikä tässä taloudessa muutenkaan tarvitse tetitellä." Lisäsi väsyneesti katsahtaen Ophelian päälle ja sitten Ednan päälle joka kipitti teetä tekemään vierailleen. Tuskin hänen tuolle erikseen tarvitsisi huomauttaa ettei itse juonnut.. Katse siirtyikin Ednasta velhoon joka avasi suunsa.
"Tai ei vain näytä sitä." Kalma lisäsi velhon sanoihin ja raahasi itsensä vatsaansa pidellen klenkaten sohvalle makaamaan vetäen tyynyn päänsä alle.
"Luca!" Kalma kutsui koiraansa vislaten pienesti ja sai koiran pään kääntymään isäntäänsä kohden.
"Tuo peitto poika!" Kalma pyysi koiraansa joka lähti kiltisti hakemaan peittoa makkarin puolelta ja raahasi sen isännällensä hampaissaan saaden osakseen rapsuttelua korvan taakse hyvin suoritetusta tehtävästä. Tämä oli niitä temppuja joita Kalma oli opettanut Lucalle silloin kun asui yksin.. loukkaantuneena kun oli hyvin vaikea hakea tavaroita itse. Tietysti koiralla oli välillä vaikeuksia tuoda oikeita tavaroita jos oli oikein vaikea sana tai pitkä.
Noh niin hyvineen Kalma veti pieton päällensä ja jäi makaamaan sohvalle rapsutellen viereen jäännyttä koiraa niskasta pienesti samalla.
Kalmankoira - Aavekoira
Jack Aaren Fisher (Merari) - Ihminen hirviön kehossa
Ivor - Insan heyvan
Zara - Iso lisko
Ghost - Demoni
Cole - Ihmissuden pentu
Avatar

kuninkaan neuvonantaja
kuninkaan neuvonantaja

Viestit: 1946

Liittynyt: Su Joulu 02, 2007 12:08

Paikkakunta: Crypt

Viesti Su Elo 28, 2011 6:55

Ophelia

...Olen kyllä! Papitar myönsi mentyään ensin hämilleen Ednan huudahtaessa hänen olevan Lilyn ystävä. Ophelia ei ollut aivan varma mistä Edna sitten Lilyn tunsi, mutta ei lähtenyt tältä kyselemäänkään, ainakaan vielä. Papitar naurahti kevyesti mustalaistytön huomauttaessa hänelle teitittelystä ja velhon tuhahdus sivummalla suorastaan tuki Ednan koomista kommenttia, ei sillä, ettei tuo nätti ollut.
Tapanani on teititellä uudet tuttavuudet... Ophelia sanoi hymyillen Kalmankin lisätessä, ettei talossa tarvinnut teititellä.
...Ky-kyllä kiitos! Jos siitä ei ole vaivaa..! Papittaren kasvot kirkastuivat Ednan kysyessä, josko tarjoilisi teetä ja olisi varmaan seurannut tytön perässä keittiöön kuin ankanpoika, ellei olisi muistuttanut itseään käytöstavoista ja jäi siten odottamaan kiltisti oleskeluhuoneelle.
Edna tosiaan ei vaikuttanut turhan huolestuneelta uutisista, kuten velho oli sanonutkin. Kalma sitten lisäsikin ettei tuo välttämättä sitä näyttänyt. Kuinka vain oli, Ophelia piti Ednan luomasta huolettomasta ilmapiiristä. He ehtisivät panikoida tuon tuostakin sitten myöhemmin.

Ophelia katseli hetken aikaa ympärilleen. Nyt kun tarkemmin katsoi, tämä ei tainnut olla ihan tavallinen talo. Luonnollista auringonvaloa ei näyttänyt pääsevän sisään mistään reiästä. Silti asumus vaikutti ihan asuttavalta, kuten oli velhonkin tönö kaikessa hämäryydessään.
...Olemme siis länsikujilla? Papitar kysäisi ja käveli viimein peremmälle Kalman pistäessään pitkäksi ja käskiessä Lucaa noutamaan tuolle peiton. Näin Ophelia oli päätellyt, ellei lähempänä keskustaa tosiaan olisi näin hämäräperäisiä asumuksia. Saattoivathan nuo olleet sen maininneet sen aikaisemmin, mutta papitar ei sitä tähän hätään muistanut.
Ophelia naurahti Lucan tehdessä työtä käskettyä, samalla kun hän itse otti vapauden istahtaa alas lähimmän pöydän viereen odottamaan teetänsä kuin lapsi syntymäpäivä kakkua.
Otathan sinäkin Black? Papitar kysäisi katsahtaen velhoon hymyillen huolettomana.
Se tekisi hyvää sinullekin. Hän lisäsi katsahtaen nyt Kalman suuntaan. Ophelia ei ollut eilen itselleen jaksanut keittää ja aamullakaan ei ollut kerinnyt, joten nyt sitä oli mukava saada kaiken tapahtuneen jälkeen.
Avatar

Monarkki

Viestit: 14225

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Su Elo 28, 2011 8:11

Black, Edna

Edna poistui siis keittiön puolelle valmistelemaan teetä vieraille. Onni siis että hän oli ylipäätään alkanut keittämään teetä, nyt lopulle vedellekkin tuli käyttöä.
Black vilkaisi Kalmaan tuon todetessa ettei Edna välttämättä näyttänyt huolestuneisuuttaan. Saattoi olla totta. Kalma kuitenkin tunsi Ednan paremmin mitä Black, eikä velho välittänyt tutustua tähän tyttöön sen enempää. Mikäli tuo oli yhtään äitinsä kaltainen, ei velho tulisi Ednan kanssa toimeen yhtään. No, Luca uskollisena kotipiikana kävi hakemassa isännälleen peiton käskystä. Velho ei jälleenkään kiinnittänyt sen suurempaa huomiota koiran touhuihin, siinä toivossa ettei koira sen enempää kiinnittäisi huomiota häneen siten.
Ophelia kyseli, olivatko he länsikujilla. Black ei vastannut tuohon kysymykseen, vaan antoi Kalman joko valehdella tai kertoa totuuden sijainnista.

Velho ei ollut yllättynyt että papitar oli enemmän kuin riemuissaan ottamassa teetä. Tuolla täytyi olla jonkin asteen addiktio siihen litkuun. Mitäköhän tapahtuisi, jos tuo ei saisi viikkoon teetä? Sen velho halusi nähdä. Pian papitar kyselikin, ottaisihan velhokin teetä, vihjaten Kalmallekkin lämpimän juotavan tekevän hyvää, kerta kuumeinen oli.
"Mikäli tyttö tulee äitiinsä niin yrittää hän myrkyttää minut juomillansa" Black huomautti kävellessään lähemmäksi Opheliaa "Et taida tunnistaa, mutta Edna on ennustaja Helgan tytär".
Velho tiesi, että papitar tunsi Helgan. Se oli eriasia, muistaisiko tuo sen mustalaisen.
Pian Edna palasikin keittiöstä, tarjottimellaan pannullinen teetä, sekä neljä kuppia. Neljä siitä johtuen, jos nuo miehet nyt päättäisivätkin ottaa teetä. Ei sitä koskaan tiennyt. Tummahipiä laski tarjottimen pöydälle, kaataen Ophelialle ja itselleen kupilliset, vilkaisten sitten velhoon ja Kalmaan.
"Saatan olla enemmän ihminen mitä te, mutta keittiöön kuulee silti erittäin hyvin" Edna huomautti, siirtäen katseensa velhoon "Miksi myrkyttäisin teen, jota meinaan tarjota muillekkin kuin sinulle?".
Velho ei vastannut tytön kysymykseen mitään, vaan käänsi katseensa pois ja koitti kohteliaisuus syistä hillitä kielensä.
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 4015

Liittynyt: Ma Maalis 09, 2009 5:05

Paikkakunta: Icecrown

Viesti Su Elo 28, 2011 9:47

Kalmankoira

Kalma katsoi Opheliaa tuon kysellessä olivatko he länsikujilla ja mietti pienessä päässään aikoisiko vastata tuolle laisinkaan totuuden mukaisesti. Velhon sisko kun oli perässä lemmikkinsä kera ja sitten vielä se typerä haltia kenraali.. joten Ophelian oman- että hänen- turvallisuutensa takia aavekoira päätti hieman vääristää totuutta.
"Ei aivan, vähän kauempana." Oli sitten aavekoiran vastaus papitattarelle tuon kysymykseen olivatko he länsikujilla. Se ottiko tuo uskoakseen oli papitattaren oma päätös ja Kalma toivoikin ettei Edna lähtisi mitään möläyttelemään nyt ihan vain heidän oman turvallisuutensa tähden. Pitäisi muutenkin jatkossa miettiä todella tarkkaan keille koti paikkansa näyttäisi.. se yksi pikku poika sen kuitenkin tietää ja saattaisi hyvinkin möläyttää vahingossa, tai tahalleen jollekkin ei-toivotulle henkilölle.
"En pidä teestä." Kalma sanoi nyrpistäen nenäänsä sohvan pohjalta ja harvinaisen äkäinen katse siirtyi velhoon tuon sanoessa että aikoisi myrkyttää hänet. Kalma nappasi lähimmän tyynyn käteensä ja nakkasi sillä melko kevyesti velhon pään sivuun.. tai miten päin tuo nyt sattui aavekoiraa kohden olemaan kaljun nupinsa kanssa.
"Vähän luottamusta Black!" Kalma kähähti sohvalta velholle harvinaisen äkäisesti. Totta kai kun tuo meni haukkumaan HÄNEN vaimoaan! Haukkuiko hän tuon vaimoa? Ei, ei haukkunut.. ei ainakaan ääneen.
Edna tulikin kohta tarjottimen kanssa toruen velhoa ja oli laittanut neljännekin kupin jos hän vaikka joisikin teetä. Luulisi Ednan jo tietävän ettei hän teetä juonnut koska ei vain pitänyt siitä..
Kalmankoira - Aavekoira
Jack Aaren Fisher (Merari) - Ihminen hirviön kehossa
Ivor - Insan heyvan
Zara - Iso lisko
Ghost - Demoni
Cole - Ihmissuden pentu
Avatar

kuninkaan neuvonantaja
kuninkaan neuvonantaja

Viestit: 1946

Liittynyt: Su Joulu 02, 2007 12:08

Paikkakunta: Crypt

Viesti Su Elo 28, 2011 10:31

Ophelia

Kyllä papitar uskoi Kalman puheet, mitä syytä hänellä olisi epäillä tuon puheita? Tyttö käänsi katseensa takaisin velhoon tuon avatessa suutansa, puhuen jotain myrkyistä ja äitiinsä tulemisesta. Pian Black tarkensikin hänelle asian laitaa, Edna oli ennustaja Helgan tytär!
En tosiaan tunnistanut... Ophelia vastasi suu pyöreänä, ihmetellen yhä miten myrkyt tähän liittyivät. Tämä lieni Ednan äidin ja Blackin välinen asia. Helgan Ophelia muisti. Hän oli käynyt vierailemassa kerran ennustajan luona prinsessan kanssa, mutta oli tämän kovaäänisyden ja suorasukaisuuden vuoksi ensin pelännyt naista...
Samassa Kalma ärähti sohvaltaan, vaatien luottamusta tuon vaimoa kohtaan ja heittä jopa tyynyn päin velhoa.

Ophelia peruutti päätänsä vaistonvaraisesti taaemmaksi tyynyn lentäessä. Sanoa hän ei tähän mitään osannut, kuhan eivät alkaisi riehumaan ja repimään toistensa sisuksia ulos niin hyvä. Samassa Edna palasi oleskeluhuoneeseen teetarjottimen kanssa! Ophelia hymyili kahta leveämmin, ei pelkästään teen takia vaan myös Ednan huomautuksesta kuulleensa heidän keskustelut. Papitar sekoitteli teetänsä ensin maltillisesti ennen kuin nosti sen nenänsä eteen ja haisteli aromaa hetken.
Black, voin vakuuttaa tämän olevan juuri sitä mitä etiketti väittää sen olevan. Papitar lisäsi Ednan sutkauksen jälkeen, yrittäen olla kikattamatta ettei kiristäisi velhon hermoja entisestääm ja otti ensimmäisen maistiaisen...
Samassa, ikuisen rauhan ja harmonian paratiisin ovet olivat auenneet hänelle... Hetkeen papitar lukittautui ulos ulkopuoliselta ympäristöltä omaan maailmaansa. Nyt oli hyvä olla.

Kalma, sinun kannattaisi kuitenkin juoda, vaikket pitäisikään. Se auttaisi sinua tervehtymään nopeammin. Ophelia äkkäsi sanoa palattuaan jälleen maanpäälle ja katsahti kuumeiseen potilaaseen. Jos tämä tosiaan vihasi teetä ja yhä kieltäytyisi juomasta, niin jäisipähän hänelle ainakin enemmän.
Ja Edna, miten äitisi voi? Tapasin hänet kerran, mutta siitä on jo jonkin verran aikaa... En edes tiennyt että hänellä oli tytär. Papitar jatkoi puheenvuoroansa udellen lopulta lisää Helgasta, siemaillen samalla teetään hiljakseen.
Avatar

Monarkki

Viestit: 14225

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Ma Elo 29, 2011 1:20

Black, Edna

Ei ollut ihme etteikö Ophelia Ednaa Helgan tyttäreksi tunnistanut. Tyttö muistutti enemmän isäänsä kuin äitiään. Ednan isää Ophelia tuskin edes tunsikaan, joten Black jätti mainitsematta puoliverisen pukinparran.
Kalman heittäessä tyynyn Black väisti pehmeän objektin täpärästi, vilkaisten sitten aavekoiran päälle tuon pyytäessä edes vähän luottamusta noidan alkua kohtaan. Ehkä joskus, mutta nyt velho ei luottanut tuohon kapinalliseen käkkäräpäähän yhtään.
Edna vilkaisi papittareen tuon kehottaessa Kalmaa ottamaan teetä, tekisi hyvää hänelle. Edna nyökytteli pienesti taustalla, kumminkaan lähtemättä pakottamaan tuota juomaan. Kyllä hän tiesi, ettei Kalma teestä pitänyt. Mutta joskus oli hyväksi syödä tai juoda asioita, mistä ei pitänyt.
Black puolestaan ei tehnyt elettäkään ottaakseen teetä, vaikka Ophelia kuinka vakuutteli sen olevan myrkytöntä. Myrkytöntä tai ei, velho ei aikonut ottaa edes kupillista teetä. Hän joi sitä vain jos oli aivan pakko. Ja nyt ei ollut kukaan pakottamassa.

Edna nosti katseensa höyryävästä kupista Opheliaan tuon kysellessä hänen äidistään. Virne nousi tytön kasvoille.
"Pitää kai jälleen istuntoja. Näin syksyn tullessa haamut ja henget ovat yllättävän aktiivisia, ainakin hänen mukaansa" Edna totesi, saaden Blackin jälleen mutisemaan itsekseen kauempana. Velho ei selvästikkään arvostanut noitia. Mistä lie moinen inho tullut.
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 4015

Liittynyt: Ma Maalis 09, 2009 5:05

Paikkakunta: Icecrown

Viesti Ti Syys 06, 2011 2:09

Kalmankoira

Tyyny lensi velhon päästä ohi ja Kalma kirosi mielessään ettei ollut osunut tuohon jääräpäähän, olisi voinnut tehdä aivan hyvää saada tälli tuohon kuulaan. Voisi ajatukset muuttua toisenlaisiksi.. Katse siirtyi Opheliaan velhosta joka pyyteli velhoa ottamaan teetä jossa ei mitään myrkkyä ole olemassakaan, silti tuo epäili eikä suostunut ottamaan teetä. No olkoot herra sitten juomatta jos niin kerta halusi. Mutta Kalma oli silti harvinaisen loukkaantunut Blackin käytökseen vaimoaan kohtaan. Mitäköhän mahtaisi tapahtua jos hän alkaisi näyttämään Lilylle kuinka ihmisvihainen olisi?
Puheet sitten siirtyivätkin häneen ja että hänen pitäisi sairastumisensa takia juoda teetä josta ei edelleenkään pitänyt. Kalma nyrpisti nenäänsä Ophelialle.
"Pidä vain teesi." Koira murahti ja käänsi porukalle selkänsä vetäen peiton korviinsa koittaen käydä hetkeksi aikaa nukkumaan kun yö oli mennyt suurimmaksi osaksi valvoessa. Luca nosti hieman päätään Kalman lopettaessa rapsuttelunsa, mutta laski sen pian takaisin alas huomatessaan isännän olevan nukkumassa.

Pari sekunttia myöhemmin Kalman kodin ovi avautui ja Rico astui sisään katsoen astetta yllättyneempänä paikalla olevaa vierasta, täällä kun harvoin kävi uusia naamoja.
"..Päivää?" Rico tervehti kaksikkoa ja riisui takkinsa naulakkoon roikkumaan.
Kalmankoira - Aavekoira
Jack Aaren Fisher (Merari) - Ihminen hirviön kehossa
Ivor - Insan heyvan
Zara - Iso lisko
Ghost - Demoni
Cole - Ihmissuden pentu
Avatar

kuninkaan neuvonantaja
kuninkaan neuvonantaja

Viestit: 1946

Liittynyt: Su Joulu 02, 2007 12:08

Paikkakunta: Crypt

Viesti Ti Syys 06, 2011 4:15

Ophelia

Kalma käski tyttöä pitämään teensä. Sitä ei tarvinnut Ophelialle kahta kertaa sanoa, vaikkei hän varmaan joisikaan yhtä kupillista enempää. Näin etiketti syistä vieraana ollessa.
Edna kertoi hänen äitinsä voivan hyvin, tehden nyt mitä ennustajat ilmeisesti... tekivät. Ophelia kohotti hartioitaan, hän ei henkimaailman kanssa ollut samalla tavalla yhteydessä, joten papittaren mielikuvaan syntyi Edna kaveeraamassa valkealakanoitten kanssa... Todenmukaisiin aaveisiin Ophelia ei heti myöntänyt edes uskovansa.

Papittaren huomioi kiinnittyi Ednasta ovelle sen käydessä. Mies josta Ophelia ei ollut ennen tietoinen, oli astunut sisään ja riisui takkiansa naulaan, viitaten siihen että tämä olisi yksi majan asukkaista, tai hyvä tuttava vähintään.
Päivää... Ophelia tervehti takaisin unohtaen hymyillä yllätyksestään, varsinkin kun miehen arvet olivat varsin hurjat. Hänelle ei ollut tullut muutenkaan edes mieleen kysyä, oliko Kalmalla tämän enempää perhettä että olisi osannut odottaa ketään.
Minä olen Ophelia, hovin papitar ja tämä tässä on Black, kuninkaan velho Papitar esitteli heidät lieventääkseen yllättynyttä tunnelmaa, vaikka mahdollisuus eli velhon ja tulijan jo tavanneen.
Kuka te olette? Kuului kysymys perään Ophelian hymyillessä ja jälleen teititellessä uutta tuttavuutta.
Avatar

Monarkki

Viestit: 14225

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Ti Syys 06, 2011 8:18

Black, Edna

Kalma vaikutti jälleen kerran kärttyisältä. Tiedä mistä syystä, mutta Black osasi jättää tuon omaan arvoonsa. Jälleen kerran, ei ollut hänen tapaistaan kysellä kuinka kukin voi. Edna puolestaan mulkaisi paheksuvasti Aavekoiraa tuon tiuskiessa papittarelle, mutta jätti sanomatta mitään. Olkoon sitten kiukkuinen kakara, jos halusi. Tuosta koira saisi kyllä kuulla myöhemmin, jahka vieraat olivat lähteneet.
Ovi kävi. Edna nosti tyynen rauhallisesti kupposen huulillensa, Blackin ja Ophelian kääntäessä katseensa ovelle, josta astui sisään nuori mies. Black katsoi tuota päästä varpaisiin, alkaen epäilemään kuka tai mikä tuo mahtoi olla. Yhdennäköisyyttä ainakin oli.

Ophelia päättikin sitten esitellä sekä itsensä että velhon. Black vilkaisi nopeasti Opheliaan, toivoen että tuo voisi joskus pitää suunsa kiinni. Velho nyt ei olisi halunnut itseään esiteltävän kuin naista. Yleensä miehet puhuivat, ja neidot pitivät sievän turpavärkkinsä kiinni.
"Hei Rico" Edna totesi laskettuaan kuppinsa alas, nostaen samalla katseensa aavekoiran penikkaan. Heidän välinsä nyt eivät olleet mitkään lämpimät, mutta ei se silti tervehtimistä estänyt. Ainakaan Ednan osalta.
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 4015

Liittynyt: Ma Maalis 09, 2009 5:05

Paikkakunta: Icecrown

Viesti Ke Syys 07, 2011 7:00

Kalmankoira

Rico oli yhtä hämmentynyt kuin Opheliakin, Black kun ei näyttänyt yllättyvän uudesta tuttavuudesta laisinkaan, vieraista mutta nyökkäsi sitten pienen hiljaisuuden jälkeen hymähtäen.
"Hei vain Edna." Rico tervehti Ednaakin tuon tervehtiessä vaikka hieman kynsin ja hampain, ei sentään viitsinyt olla törkeä isän vaimon alulle kun vieraita oli paikalla. Katse siirtyi Ednasta kahteen vieraanseen käyden nopeasti pitkän herran läpi, joka ilmeisesti oli Black ja sitten Ophelian pikaisesti.
"Olenkin ehkä kuullut velhosta.. mutta mukava tavata kummatkin, olen Rico Kalman poika." Rico sitten sanoi esitellen itsensä astellen sisälle ja kävi itsekkin istumaan pöydän ääreen huomaten vasta nyt Kalman makaamassa sohvalla. Rico katsoi hetken kysyvästi isäänsä ja sitten vieraisiin että Ednaan.
"Mitä hänelle on tapahtunut?" Oli Ricon kysymys koko kolmikolle. Lucakin huomasi nyt vasta Ricon tulemisen ja raahasi ahterinsa tervehtimään Ricoa, jolta sai osakseen muutaman nopean rapsutuksen korvan takaa.
Kalmankoira - Aavekoira
Jack Aaren Fisher (Merari) - Ihminen hirviön kehossa
Ivor - Insan heyvan
Zara - Iso lisko
Ghost - Demoni
Cole - Ihmissuden pentu
Avatar

kuninkaan neuvonantaja
kuninkaan neuvonantaja

Viestit: 1946

Liittynyt: Su Joulu 02, 2007 12:08

Paikkakunta: Crypt

Viesti Su Syys 11, 2011 2:19

Ophelia

Edna tervehti miestä, paljastaen tämän nimen näin Ricoksi. Velhon mulkoilua hän ei edes huomannut, kuten ei äskeistä mahdollista kömmähdystään esitellessään heidät tulokkaalle. Papitar keinutteli jalkojaan kevyesti istuimen reunalta tarkkaillessaan Ricoa, tämän tervehtiessä Ednaa jokseenkin esteellisesti ja sitten nopean tiirailun jälkeen tämä tervehti heitäkin, itsensä esittelyn kera. Papitar tapautti kätensä yhteen ilosta, voitettuaan pienen arvuuttelu pelin jota oli mielessänsä käynyt! Tuo oli tosiaan Kalman sukulainen, jopa näinkin läheinen.
Mukava tavata ja... Hänelle... Tuli kuume. Säät ovat olleet koleita. Ophelia tarinoitsi nopeasti. Isäpappa sai myöhemmin päättää kertoiko koko totuuden uupumukseensa vai ei silloin kun Edna ei ollut kuulemassa.
Otatko teetä? Hän ei ottanut vaikka kehotin, vai etkö sinäkään pidä siitä? Papitar tarjosi ja oli jo valmiina kaatamaan toiselle vaikkei tämä naamataulunsa perusteella miltään teen siemaajalta näyttänytkään.

Blackkaan ei ota joten sitä on riittämiin. Papitar lisäsi ja loi katseensa velhoon joka oli koko tämän ajan mieluummin seisoskellut pimeässä nurkassa kuin istahtanut alas.
Onko jokin hullusti? Ophelia kysyi velholta päätään kallistaen toiselta. Hän itse kieltämättä ehkä oli enemmän kuin kotonaan omaksi parhaakseen, mutta kukaan ei näyttänyt pistävän sitä pahakseen tämän katon alla jossa ei muodollisuuksista näytetty muutenkaan niin välitettävän.
Avatar

Monarkki

Viestit: 14225

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti La Syys 24, 2011 8:22

Black, Edna

Edna katseli Ricoa, tuon esitellessä itsensä vieraille. Black kohotti pienesti toista kulmaansa kuullessaan Ricon sukujuurista, mutta ei sen enempää asiaa noteerannut. Eihän hänkään koko suvustaan ollut Kalmalle lähtenyt kertomaan, joten ei ihme ettei aavekoirakaan ollut omista sukulaisistaan kertonut. Seuraavaksi Rico kyselikin, mitä Kalmalle oli tapahtunut. Ennen kuin kukaan ehti mitään edes miettimään, vastasi Ophelia pojan kysymykseen, kertoen aavekoiran tulleen kuumeeseen koleiden ilmojen takia.
Velho pärskähti.

Edna hymähti pienesti Ophelian kysellessä ottaisiko Ricokin teetä. Tuo oli ihanan ystävällinen ja lempeä persoona. Edna halusi tutustua papittareen paremmin, mutta nyt ei tuntunut olevan oikea hetki. Ehkä hän joskus tapaisi tuon kylällä tai pääsisi jopa kappelille tuota tapaamaan. Riippui siitä, miten vartijat laskivat tummaihoisia sisään porteista.
Black vilkaisi papittareen tuon kysyessä, oliko joku hullusti.
"On. Me lähdemme nyt" Black totesi, nostaen katseensa sitten Kalman kautta Ricoon "Isäsi otti turpiin velhottarelta, joka saattaa alkaa vainoamaan myös sinua. Pidä silmäsi auki, ellet halua kuolla tuskallisesti".
Velho ei nähnyt mitään syytä lähteä pimittelemään Ricolta moista tietoa. Merarin ja Sethin osuuden velhokin jätti mainitsematta, ei noista tarvinnut nyt huolestua niin suuresti, mitä itse Nimuesta.
Seuraava

Paluu Länsikujat

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron
Keskustelufoorumin moottorina toimii phpBB® Forum Software © phpBB Group

Designed by ST Software for PTF.
Käännös, Lurttinen, www.phpbbsuomi.com uncommitted-decoy

Tämäkin on ilmainen foorumi, jonka tarjoaa munfoorumi.com

Ilmoita asiaton sisältö