Dodge this, bitch. || le suskari

Länsikujat sijaitsevat kauimpana linnasta. Täälläpäin asustaa yleensä köyhin väki ja länsikujat ovat tunnettuja hämäristä hiippareista. Länsikujat tuhoutuivat täysin palossa, ennen toisen tannersodan alkua, kiitos haltioiden hyökkäyksen. Nyttemmin, kun tannersota on päättynyt, on länsikujia alettu rakentamaan uudestaan. Siltikin, alueelta löytyy yhä palaneita raunioita, vaikka uusia rakennuksia on alkanut kohoamaan sinne tänne.
Länsikujilta on helpointa livahtaa kylän alla risteileviin, valtaviin viemäriverkostoihin. Osa verkostosta on ihmisten itse rakentamaa, osa taas luonnon muovaamaa, niin käytäviä kuin luoliakin. Tätä kautta ei kuitenkaan tiettävästi pääse kylään sisälle, vaikka käytävä muurien alitse olisi helpoin tapa livahtaa sisään. Mutta sellaista ei kuitenkaan ole olemassa vai onko?

Valvoja: Crimson

ViestiKirjoittaja Aksutar » 04 Syys 2011, 21:27

Kali (samhaina), Edna

Kali oli jo lähdössä liikkeelle kotia kohden, kun Kalma avasikin suunsa ja ehdotti Samhainalle, että tuo voisi tulla parantamaan koiransa etutassun. Peikko pohti asiaa hetken, mutta nyökkäsi sitten.
"Samhaina katsoo, mitä voi tehdä voiman rippeillä" Peikko vastasi ja lähti sitten seuraamaan Kalmaa, antaen tuon nyt johdattaa tien kodillensa. Kali totta kai seurasi Samhainaa, vaikka hänellä olisi ollut sana jos toinenkin tähän väliin huomautettavana.
Kalma johdatti heidät metsän reunalle, jossa aavekoira tarkisti reitin. Kun reitti oli selvä, johdatti koira heidät halkeamalle, muuttaen itsensä jälleen ihmiseksi ja pujahti sisään, kaksikko perässään. Aavekoira pahoitteli, ettei tässä pimeässä tunnelissa ollut valonlähdettä. Tuo nappasikin vieraitaan käsistä kiinni ja lähti johdattamaan syvemmälle tunneliin. Kalin kulku oli melko huteraa, tuon ollessa yhä pienessä hiprakassa. Ja olihan tuo ihminen, ei mitään super aisteja tai taitoja. Samhaina puolestaan käveli pimeässä tyynen rauhallisesti.

Pian he saapuivat Kalman asunnolle. Aavekoira huutelikin jollekulle saapuneensa ja pian paikalle saapuikin kolmijalkainen ystävä tervehtimään. Samhaina kyykistyi tervehtimään Lucaa, puhellen tuolle mukavia ja ojensi rujon näköisen, kolmisormisen kätensä tuolle tutkittavaksi. Peikko tiedosti olevansa astetta oudompi tuttavuus kenelle tahansa, joten tuo ymmärsi hyvin mikäli koira olisi häntä aluksi pelännyt.
"OMPA SE SÖPÖ!" Kali rääkäisi yhtäkkiä, nostaen sitten osoittavan sormensa kohden Ednaa, joka astui oleskeluhuoneeseen "Saanko pitää tuon?!".
Edna oli kuullut Kalman huutavan ja oli noussut sängyltä ylös. Hetken tyttö oli miettinyt jatkaisiko mökötystään vai antaisiko vihdoista viimein periksi. Ei mustalaistyttö enää jaksanut kiukutella, joten tuo oli astunut ulos makuuhuoneesta ja mennyt vastaan puolisoaan. Kuitenkin, Edna oli saada sydänkohtauksen Kalin rääkäistessä. Suuren hämmästyksen pystyi lukemaan mustalaistytön kasvoilta, tuon vilkaistessa ensin rastapäähän, sitten vihreäihoiseen peikkoon, josta katse lopulta siirtyi kysyvänä Kalmaan...
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja suskari » 04 Syys 2011, 22:24

Kalmankoira

Luca meni totta kai tutkimaan nopeasti muutkin vieraat, ensinmäisenä Kalin joka ei vaikuttanut koirasta välittävän ja saksanpaimenkoira jätti tuon omaan arvoonsa.. ja sitten tämä viimeinen astetta oudompi tuttavuus joka yhtä aikaa kiinnosti että pelotti kolmijalkaista koiraa. Luca jäikin tuosta vähän matkan päähän häntä vispaten iloisena päätään kallistaen kun tuo ihmismäinen otus kyykistyi juttelemaan koiralle mukavia. Meni tietysti hetki ennen kuin Luca uskaltautui peikon lähelle ja kun koira uskaltautui edes tuo oli silti hieman varuillaan nuuhkien tuota hyvin tarkkaan kirsullansa läpikotaisin.
Kalma naurahti pienesti koirallensa kun oli saada sydänkohtauksen Kalin huudahduksen myötä ja tuo saikin osakseen hyvin kylmän mulkkauksen aavekoiralta.
"Hän on vaimoni Edna, joten et saa.. ja tuo mies tuolla pöydän ääressä on poikani Rico." Kalma huomautti hampaiden välistä varoittavaan sävyyn Kalille ja esitteli samalla muunkin talon väen kaksikolle katseen siirtyessä Ednaan joka taisi odottaa jotakin selitystä mieheltään.

"Tapasin metsässä, pelastin heidän henkensä ja pyysin Samhainaa parantamaan Lucan jalan, siksi tulimme tänne." Kalma selitti Ednalle ja vilkasi myrtsinä Kalin päälle. "Ja tämä toinen on Kali... kunhan roikkuu mukana." Oli viimeinen selitys.
"Noh, tulkaa peremmälle." Kalma pyyteli kävellen itse peremmälle asuntoonsa.
suskari
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 05 Syys 2011, 16:46

Kali, Samhaina, Edna

Samhaina ei reagoinut mitenkään Kalin rääkäisyyn, vaan keskittyi katselemaan kolmijalkaista koiraa. Mihin lienyt sekin menettänyt jalkansa, mutta tänään se tulisi sen takaisin saamaan.. pian.
Kali vilkaisi Kalmaa tuon huomauttaessa mustalaistytön olevan hänen vaimokkeensa. Lisäksi aavekoira esitteli pöydän ääressä olevan miekkosen pojakseen Ricoksi. Kali virnisti tuon kuullessaan ja muitta mutkitta käveli pöydän ääreen, hypähti pöydälle ja lässähti istumaan Ricon eteen niin, että suoraansanottuna herutteli tuolle.
"Terve!" Kali totesi virnuillen, jääden odottamaan Ricolta jonkinlaista reaktiota.

Edna katsoi Kalmaa kysyvästi tuon kertoessa törmänneensä kaksikkoon metsässä ja oli pelastanut heidän henkensä. Siitä hyvästä - ilmeisesti - tämä outo olento nimeltä Samhaina oli tullut parantamaan Lucan jalan. Samhaina oli siis parantaja. Toisen naikkosen Kalma esitteli Kaliksi. Edna katsoi hetken Kalia joka näytti lähteneen tekemään Ricoon parempaa tuttavuutta, siirtäen sitten katseensa takaisin Kalmaan.
"Ah... Selvä.. Keitänkö teetä tai kahvia?" Edna kysyi saaden Kalin rääkäisemään.
"Keitä kahvia ja terästetään se" Kali totesi virnuillen jälleen kuin idiootti.
Samhaina käveli peremmälle asuntoon katsellen samalla Lucan liikkeitä. Peikko istui alas nojatuoliin ja alkoi kaivelemaan pussukoitaan, napaten sitten pari palaa kuivalihaa suuhunsa.
"Parannan Kalmankoiran pikku ystävän pian. Ruumiinosien palauttelu vie voimansa, eikä Samhaina jaksa heti kahden parannuksen jälkeen kolmatta tehdä. Kali, käyttäydy" Peikko totesi vilkaisten nyt kohti rastapäistä ystäväänsä, jonka käytös alkoi muistuttaa sokerihumailaisen pikkuipanan riehumista.

Edna katsoi hetken aikaa tätä outoa kaksikkoa, poistuen sitten keittiön puolelle keittääkseen niin kahvia kuin teetäkin vieraille.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja suskari » 07 Syys 2011, 15:47

Kalmankoira

Rico nosti katseensa kirjastaan kun huomasi saanneensa seuraan kohottaen hyvin kysyvästi toista kulmaansa tuon kännikalan- voi kyllä Rico sen tuon hengityksestä haistoi- yrittäessä lirkutella häntä puolellensa. Rico virnisti pienesti vaikuttaen siltä kuin tuo olisi suostunut heti ensi kättelyssä tuon leikki kaluksi ja nosti perseensä tuolista nojautuen Kalia kohen ollen tuon kanssa melkein nenätysten.
"Terve, terve.. Ja tiedän olevani hyvän näköinen, mutta naama raja kiitos." Rico virnisti harvinaisen vittumaisesti Kalille, jonka pärstä kerroin ei ollut okein tehnyt aavekoiran penikkaan vaikutusta.
"Lisäksi henkesi haisee." Rico lisäsi käyden takaisin istumaan.

Kalma oli jo vastaamassa Ednalle oman vastauksensa kun Kali rääkäisi saaden aavekoiran irvistämään ja hieraisemaan korvaansa mulkoillen Kalin päälle tuon ehdotellessa terästettyä kahvia. Onneksi tässä taloudessa ei ollut sellaisa aineita olemassa, paitsi alkoholi mutta se ei häneen vaikuttanut, mutta Ricosta Kalma ei mennyt takuuseen tuo oli kuitenkin puoliverinen.
Samhainan kävellessä peremmälle Luca seuraili tuota uteliaana jonkin matkan päästä ja seurasi tuota kuin hai laivaa pyllähtäen istumaan jonkin matkan päähän peikon käydessä istumaan ja käydessä syömään. Luca lipasi huuliaan ja köpötteli hieman lähemmäs, muttei liian, jääden siihen seisomaan ja kerjäämään päätään kallistellen häntä hieman heiluen.
"Luca, älä kerjää... ja selvä, ei mitään kiirettä." Kalma huomautti koirallensa joka vilkasi isäntänsä päälle joka katosi jo keittiön puolelle ja koira vain jatkoi herkkupalojen kerjäämistä peikolta.

"Edna, minulla on sinulle sitten asiaa kun vieraat lähtevät." Kalma sanoi hymyillen ja halasi pienesti Ednaa takaapäin antaen tuolle suukon poskelle.
suskari
 

ViestiKirjoittaja suskari » 07 Syys 2011, 15:49

Kalmankoira

Rico nosti katseensa kirjastaan kun huomasi saanneensa seuraan kohottaen hyvin kysyvästi toista kulmaansa tuon kännikalan- voi kyllä Rico sen tuon hengityksestä haistoi- yrittäessä lirkutella häntä puolellensa. Rico virnisti pienesti vaikuttaen siltä kuin tuo olisi suostunut heti ensi kättelyssä tuon leikki kaluksi ja nosti perseensä tuolista nojautuen Kalia kohen ollen tuon kanssa melkein nenätysten.
"Terve, terve.. Ja tiedän olevani hyvän näköinen, mutta naama raja kiitos." Rico virnisti harvinaisen vittumaisesti Kalille, jonka pärstä kerroin ei ollut okein tehnyt aavekoiran penikkaan vaikutusta.
"Lisäksi henkesi haisee." Rico lisäsi käyden takaisin istumaan.

Kalma oli jo vastaamassa Ednalle oman vastauksensa kun Kali rääkäisi saaden aavekoiran irvistämään ja hieraisemaan korvaansa mulkoillen Kalin päälle tuon ehdotellessa terästettyä kahvia. Onneksi tässä taloudessa ei ollut sellaisa aineita olemassa, paitsi alkoholi mutta se ei häneen vaikuttanut, mutta Ricosta Kalma ei mennyt takuuseen tuo oli kuitenkin puoliverinen.
Samhainan kävellessä peremmälle Luca seuraili tuota uteliaana jonkin matkan päästä ja seurasi tuota kuin hai laivaa pyllähtäen istumaan jonkin matkan päähän peikon käydessä istumaan ja käydessä syömään. Luca lipasi huuliaan ja köpötteli hieman lähemmäs, muttei liian, jääden siihen seisomaan ja kerjäämään päätään kallistellen häntä hieman heiluen.
"Luca, älä kerjää... ja selvä, ei mitään kiirettä." Kalma huomautti koirallensa joka vilkasi isäntänsä päälle joka katosi jo keittiön puolelle ja koira vain jatkoi herkkupalojen kerjäämistä peikolta.

"Edna, minulla on sinulle sitten asiaa kun vieraat lähtevät." Kalma sanoi hymyillen ja halasi pienesti Ednaa takaapäin antaen tuolle suukon poskelle.
suskari
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 07 Syys 2011, 16:33

Kali, Samhaina, Edna

Kali vilkaisi Ricoon virnuillen tuon tullessa kasvotusten. Virne vain levisi, kun miekkonen oli saanut sanansa sanottua, huomautellen naama rajasta ja haistevasta hengestä.
"Jos noin nirso olet niin pesää tuskin tulet saamaan. Sitäpaitsi ulkonäöllä ei ole mitään tekemistä yhden yön juttujen kanssa" Kali totesi virnuillen, nousten sitten ylös pöydältä ja käveli Samhainan luokse katselemaan kolmijalkaista koiraa.
Peikko katseli Lucaa tuon alkaessa pienesti kerjäilemään nanna paloja vihreähipiältä. Isäntänsä kuitenkin kielsi koiraa kerjäilemästä, mutta se ei näyttänyt koiraa pysäyttävän. Virne nousi peikon kasvoille Kalman poistuttua paikalta. Tuo kaivoi kolmella sormellansa pussukasta lihanpalan ja ojensi sen koiralle, antaen tuolle herkun kun noin söpösti kerjäili. Tuon jälkeen Samhaina kyykistyi lattialle koiran tasolle ja pyysi tuolta lupaa tutkia katkennutta tassua.

Edna vilkaisi Kalmaan tuon tullessa keittiöön ja kertovansa omistavansa jotain kerrottavaa, jahka vieraat olisivat lähteneet.
"selvä se" Edna totesi pienesti hymyillen, samalla kun pisti kuumaa vettä tarjoilupannuun ja kaiken tarvittavan tarjottimelle "Otatko kahvia?" Tyttö kysi tarjoten kahvikuppia Kalmalle, ennen kuin otti tarjottimen käsiinsä ja käveli takaisin oleskeluhuoneeseen.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja suskari » 07 Syys 2011, 20:28

Kalmankoira

"Sitä vähemmällä syyllä haluan kanssasi sänkyyn." Rico huomautti Kalille tuon sanoessa hänelle ettei hän nirsoutensa takia naista tulisi ikinä saamaan. Mielummin niin kuin panna jotakin finni naamaa tai jotakin läskiä vain ja ainostaan halujensa takia, jo pelkkä ajatus olisi puistattava. Tosin jos läskistä ja Kalista olisi pitänyt valita olisi Rico ottanut Kalin mielummin kuin litsaantunut letuksi..

Luca heilutti iloisesti häntäänsä kun peikko kaivoi pussistaan taas jotakin hyvää ja ojensi kuin ojensikin koiralle herkkupalan, jonka koira hotkasi nopeasti mahaansa käyden istumaan ja pyytämään herkkuja söpistellen hieman lisää peikolle. Samhaina tuli lattialle koiran tasolle ja tuon sanat tassun katsomisesta olivat menneet kuuroille korville kun Luca tutki ensin peikon kolmisormiset kädet joissa nyt ei mitään ollut tietenkään ja sitten tarkka kirsu matkasi peikon vyölle herkkupalojen toivossa häntä vispaten.

Kalma hymähti vaimonsa sanoihin tuon suostuessa siihen että hänellä olisi tuolle hieman asiaa ja ojensikin sitten kahvikupin aavekoiralle joka tuijotti sitä hetken hämillään, mutta otti sen käteensä nyökäten vastaukseksi kävellen vaimonsa perässä oleskelu huoneeseen.
"..Luca, mitä sinä teet?" Kalma kysyi koiraltaan joka yritti kovasti päästä käsiksi peikon lihapussukkaan eikä vaikuttanut ottavan kuuleviin korviinsa isäntäänsä.
"Luca istu!" Kalma komensi koiraansa vislaten kerran saaden koiransa huomion itseensä ja pienen hämmennyksen jälkeen koira istahti peikon eteen kiltisti. Kalma hymähti ja katsahti makuuhuoneen puolelle ja sitten Ednaa.
"Oletko äitiä muistatnut käydä katsomassa? Ja onhan sillä vettä?" Kalma kyseli Ednalta.
suskari
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 07 Syys 2011, 22:24

Samhaina, Kali, Edna

Kali ei enää mitenkään reagoinut Ricoon ja tuon lässytyksiin. Mikäli ei kiva kelvannut, niin ei sitten. Kyllä tästä kylästä löytyi kasapäin miehiä, jopa komeampia mitä tuo nulikka, jotka kyllä ottaisivat vastaan tarjouksen jos toisenkin.
Samhaina katseli Lucan tutkiskelua hymyillen, kunnes Edna ja Kalma palasivat keittiön puolelta. Kalma komensikin koiransa pian pois herkkuja havittelemasta, saaden peikon naurahtamaan pienesti. Kali käveli heti pöydän ääreen Ednan laskiessa tarjottimen alas. Mustalainen kaatoi rastapäälle kupillisen kahvia, mistä tuo kiittikin pienesti flirttaillen tyttöä. Valitettavasti Edna ei edes älynnyt miksi Kali hänelle flirttaili, sillä oli sen verran naiivi homouden suhteen.

Edna vilkaisi Kalmaan tuon kysellessä emosta. Tyttö nyökkäsi pienesti molempiin kysymyksiin.
"Se alkaa olla jo virkeämpi, kuten pennutkin" Tyttö tokaisi, kaataessaan itselleen teetä ja vilkaisi sitten Ricoon, josko tuo ottaisi teetä tai kahvia.
"Uuuu, pentuja! Samhaina kuulitko, heillä on koiranpentuja!" Kali totesi hörpättyään kahvia ja vilkaisi peikko ystävääsä, joka alkoi heilutella käsiään pienesti, luoden jälleen vihreän kajon.
"Samhaina kuuli kyllä, Kali rakas. Ei Samhaina kuuro ole, ei sitten ollenkaan" Peikko totesi, napaten sitten Lucan tassun nysän käsiinsä ja aloitti parantamisen, samalla kun nosti katseensa Kalmaan ja Ednaan.
"Samhaina haluaa nähdä pennut tämän jälkeen. Samhaina olisi otettu, jos saisi yhden poikasista omakseen" Peikko totesi, samalla kun veti käsiään hitaasti alemmas Lucan jalkaa pitkin, luoden tuolle uutta jalkaa sitä mukaan mitä eteni.
"Hän on etsinyt itsellensä koiraa jo jonkin aikaa. Ei kelvannut kuulemma aikuinen, pitää olla pentu" Kali totesi kahvia hörppiessään.

Edna vilkaisi Kalmaan kysyvästi.
"Kyllä kai se sopii... kunhan pentu pääsee hyvään kotiin" Edna totesi, odotellen yhä Kalman mielipidettä asiaan.
Lopulta Lucan tassu oli parannettu täysin. Koiran koipi oli kuin entisensä, täydellisessä kunnossa ja valmis kokeiltavaksi. Peikko nousi ylös ottaen pari horjuvaa askelta kauemmas koirasta, katsellen tuota hymyillen.
"Luca on hyvä ja kokeilee tassua" Peikko totesi, katsellen koiraa ja tuon reaktiota uuteen raajaansa.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja suskari » 08 Syys 2011, 09:48

Kalmankoira

Kalin jättäessä Ricon rauhaan tuo syventyi takaisin kirjan pariin kun Edna tulikin kyselemään haluaisiko hän teetä vain kahvia.
"Teetä otan." Rico mutisi vastaukseksi siirtäen kirjansa hetkeksi aikaa pois mulkaisten Kalin päälle joka yritti näköjään Ednaa liekoitella.
"Sinuna en yrittäisi, tai edes ajattelisi." Rico huomautti hiljaisella äänellä Kalille puhaltaen teetään ennen kuin laski kupin reunan varovasti huulillensa ottaen nopean hörpyn siintä. Kalma saattaisi vetää täysin armottomat kilari kohtaukset jos Kali yrittäisi Ednaa lähestyä väärässä mielessä. Tuon onneksi Kalma ei vielä huomannut mitään.

"Hienoa." Kalma hymähti Ednan vastaessa että emä, että pennut alkoivat voimaan jo synnytyksen rasitteen jälkeen jo paljon paremmin.. ja Kali jälleen rääkäisi saaden Kalman mulkasemaan tuota paheksuvasti. Voisi madaltaa hieman äänensä käyttöä. Noh, tuo kertoi myös hyvin innoissaan peikko ystävällensä että heillä oli pentuja, joka oli jo yllätysyllätys harvinaisen tietoinen ja huomauttikin ihmis ystävälleen ettei kuuro olllut suinkaan aloittaen Lucan tassun parantamisen. Kalma jäi seuraamaan sitä mielenkiinnolla, Lucan ollessa taas ihan halolla päähän lyödyn näköinen kun peikko kävi parantamaan sen tassua joka kasvoi pikkuhiljaa takaisin.
"Ei siintä mitään haittaa ole, mutta ensin haluan tietää miksi sinä pennun haluat.. En halua olla töykeä tai mitään, mutta lajisi tunnetaan aika ahneena lihan syöjänä. Lisäksi haluan muutenkin varmistaa että pennulle tulee hyvä koti." Kalma selitti Samhainalle omat vaatimuksensa pennun ottamisen suhteen. Hän ei haluaisi kuulla tai nähdä missään tilanteessa että pentu olisi syöty tai muuten vain hakattu kuoliaaksi, tai kohdeltu muuten kaltoin. Kalma kuitenkin muisti hyvin entisen elämänsä ja sen surkean lopun.. sitä hän ei pennuille halunnut.

Luca katseli ihmeissään uutta tassuaan ja nuuhki sitä tutkivasti tajuamatta ainakaan vielä että se oli koiran oma uusi jalka ja lähtikin kävelemään perinteisesti kolmella jalallansa ymmärtämättä käyttää uutta jalkaansa. Kalma naurahti koiran typeryydelle ja meni tuon luokse kyykistyen tuon tasolle.
"Katsohan herraseni.. tämä on sinun jalkasi, voit käyttää sitä." Kalma selitti koirallensa napaten tuon uudesta jalasta hellästi kiinni painaen sen lattiaa vasten. Luca totta kai veti sen pelästyneenä pois.. ja taisi saada silloin jonkin valaistuksen nupissaan varaten vihdoinkin jalallensa painoa, josta sitten riemu alkoikin koiraen alkaessa pomppimaan ja hyppimään ympäri kämppää ihaillen uutta jalkaansa. Kalma naurahti ääneen koirallensa.
suskari
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 08 Syys 2011, 20:24

Samhaina, Kali, Edna

Peikko ei voinut olla naurahtamatta korkealta ja kovaa, kuullessaan Kalman sanat. Vai oli tuo kuullut peikkojen ruokailutottumuksista.
"Jos hän meinaisi koiran syödä niin kai hänelle olisi kulkukoira kadultakin kelvannut" Kali huomautti hörppiessään kahvia.
"Vaikka pirteässä mielentilassa onkin, Kali on oikeassa. Ei Samhaina koiraa meinaa syödä. Samhaina tarvitsee koiran, jonka voi opettaa etsimään tarvittavia aine-osia. Koiran, joka piristää Samhainan vaellusta metsässä, kuten Kalmankoira teki tänään" Peikko kertoi noustessaan ylös ja katseli Lucaa, joka ei meinannut ottaa uutta jalkaansa käyttöön.
Kalma kuitenkin meni opastamaan koirallensa miten tassua käytettiin, josta seurasikin iloinen pomppiminen ja riehuminen pitkin kämppää. Virne levisi peikon kasvoille, samalla kun Kalma, kuten myös Ednakin naurahtivat Lucan reaktiolle. Kali puolestaan piti turpansa kiinni kerrankin, katsellen sivummalta koiran riehumisia.

"Pennut ovat makuuhuoneessa... Haluatko valita jo tulevan pentusi?" Edna totesi peikolle, joka nyökkäsi pienesti. Kyllä Edna luotti tähän uuteen tuttavuuteen sen verran, ettei tuo nyt oikeasti pentua meinannut suuhunsa popsia. Kännikalalla oli ollut hyvä pointti sanoissaan.
Edna johdatti Samhainan makuuhuoneen puolelle, jossa emo ja pennut lepäilivät. Kali jäi odottelemaan oleskeluhuoneeseen, häntä ei koirat kiinnostaneet.
Emo katseli hetken varuillaan peikkoa, mutta totesi pian tuon olevan harmiton. Edna sekä Samhaina kyykistyivät katselemaan pieniä pentuja, jotka ääntelivät avuttomina emonsa vierellä. Hymy nousi jälleen peikon kasvoille, tuon katsellessa pienokaisia.
"Pienin niistä on varattu... muut ovat vailla tulevaa kotia" Edna totesi, saaden peikon virnistämään.
"Samhaina haluaa tuon" Peikko sanoi, osoittaen isointa pennuista. Isointa ja selvästi ahneinta.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja suskari » 13 Syys 2011, 09:12

Kalmankoira

Kalin sanoissa tosiaankin oli pientä pointtia, mutta Kalma ei edelleenkään oikein osannut luottaa peikkoon sen suhteen ettei tuo haluaisi vain lihottaa pentua ja sitten kun se olisi tarpeeksi vanha ja pulska pistäisi pentu paran poskeensa. Samhaina vielä vakuutteli ettei aikoisi mitään pahaa pennulle kertoen haluavansa pennusta itselleen apulaisen kasvien etsinnässä ja seuraksi, kuten Kalma oli itse tänään ollut peikolle. ..Kai tuolla sitten oli puhtaat jauhot pussissa?

No Edna sitten menikin esittelemään pentu katrasta peikoille Kalman itsensä jäädessä hetken aikaa paikoillensa mietteliäänä, mutta raahautui sitten kaksikon perässä makuuhuoneeseen katsomaan minkä pennun peikko itselleen haluaisi. Kalma kävi itse istumaan jälleen sängylle rapsutellen nopeasti emää korvan takaa vetäen kätensä sitten omalle puolellensa katsoen pentua jonka Samhaina itselleen haluaisi, Ednan sanoessakin jo että pienin vipeltäjä jäisi tänne iskänsä kanssa asumaan.
"Miksi juuri isoin?" Kalma kysyi katsahtaen Samhainan päälle kysyvästi.

Rose katseli kirjahyllyn päältä uteliaasti kahvia hörppivää Kalia kun levittikin pikkuiset siipensä ja liisi tuon luokse käyden istumaan tuon eteen päätään kallistellen.
suskari
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 24 Syys 2011, 19:30

Samhaina, Kali, Edna

Samhaina katsahti virnuillen Kalmaan tuon kysymyksen myötä.
"Luulet yhä, että Samhaina meinaa syödä nisäkkään" Peikko totesi "Ei Samhaina sitä syö. Iskokokoiset tuppaavat olemaan kaikkein ahneita. Se takaa myös ahkeruuden työssä, ruokapalkan ja namujen toivossa".
Kali virnisti pienesti toverinsa puheille, kunnes potkaisi tuota takamukseen.
"noniin, eiköhän mennä. Tulet sitten hakemaan rakkisi kun on sen aika" Kali totesi, lähtien marssimaan ulko-ovea kohti.
Edna hätkähti pienesti Kalin potkaistessa kaveriaan, joskin tuon potku oli enemmänkin tönäisy kuin kunnon murjaisu. Samhaina puolestaan ähkäisi pienesti Kalin tempauksen jälkeen, mutta nousi sitten ylös ja kääntyi kohti Kalmaa.
"Samhaina ja Kali poistuvat nyt. Alkavat pian leirissä ihmetellä, minne Samhaina ja ystävättärensä ovat kadonneet" Peikko selitti ja virnisti "Samhaina tulee hakemaan pennun kun aika koittaa. Siihen asti, näkemiin".
Noiden sanojen jälkeen peikko lähti Kalin perään. Ricolle kaksikolta ei herunut hyvästejä, vaan nuo kävelivät tyynesti tuon ohi ja poistuivat paikalta, sen enempiä turisematta.

Edna katsoi hetken kaksikon perään, kunnes vilkaisi Kalmaan.
"Sinne menivät... Luotatko siihen, ettei peikko oikeasti meinaa pentua syödä?" Edna kysyi Kalmalta, jääden miettimään olisiko rastapäähän luottaminen.. Toivottavasti.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja suskari » 24 Syys 2011, 20:13

Kalmankoira

Kalma kuunteli epäuskoisen näköisenä Samhainan selityksen siintä kuinka ahne pentu olisi hyvä koulutettava ja hyvä töissä, koska halusi herkästi herkkuja napaansa. Sääli vain että ahne pentu tuppasi olemaan myös hyvin helppo lihotettava sopivaksi paistiksi, kuten sika jouluna. Mitää Kalma ei kuitenkaan sanonut ajatuksistaan tai edes vastannut peikolle, tapitti vain epäuskoisena tuota eriparsilla silmillään. Katse tosin valui paikalle tulleeseen Kaliin joka potkasi ystäväänsä takamukselle ja ilmoitti hyvin selvästi että nyt pitäisi lähteä kun pentu oli valittu ja tulla hakemaan se sitten myöhemmin kunhan olisi luovutus ikäinen.
"Selvä, nähdään." Kalma hyvästeli sitten uudet tuttavuutensa ja seurasi hiljaisensa kun nuo katosivat ovesta ulos.. Toivottavasti osaisivat itse ulos muuten. Tosin eiköhän peikko osaisi suunnistaa pimeässäkin. Kalma ainakin oletti niin.
Rico katsoi kaksikon perään harvinaisen myrtsinä.. eivät edes hyvästelleet mokomat.

"Luotan häneen yhtä hyvin kuin kettuun kanalassa... Luotan häneen vasta sitten kun on todistanut ettei aijo pikkuiselle pahaa." Kalma vastasi Ednalle katsellen pentuja jotka imivät nälkäisinä emonsa nisiä ja emo taas pötkötti rauhallisesti, melkein nukahtamis pisteessä.
"Minulla on muuten asiaa sinulle." Kalma tuumasi virnistäen joksikseen pahaenteisen näköisesti ja nappasi Ednan lantion ympäriltä kiinni vetäen tuon kanssaan sängylle, heittäen tuon toiselle puolelle naama itseään päin makaamaan kyljelleen. Kalma siirsi päänsä Ednan korvan lähelle ja kuiskasi tuon korvaan hiljaa: "Sain miehyyteni takaisin.. haluaisitko.. kokeilla?" Kalma kysyi lopun melkolailla arastellen, vaikka miehyys olikin saatu takaisin traumat eivät olleet minnekkään kadonneet.
"Myöhemminkin käy.." Kalma lisäsi sitten melko nopeasti peläten olevan turhankin nopea ja innokkaan kuuloinen.
suskari
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 24 Syys 2011, 20:50

Edna

Puoliverinen vilkaisi mieheensä tuon kertoessa, että hänellä oli asiaa. Edna kohotti kulmaansa pienesti ja oli kysymässä mitä tuolla oli mielessään, mutta ei ehtinyt itse mitään edes todeta, kun Kalma jo kaappasi hänet mukaansa sängylle makoilemaan. Pieni hymy nousi tytön kasvoille, heidän maatessaan sängyllä. Kalman kysyms kuitenkin sai hymyn katoamaan nopeasti, samalla kun tyttö katsoi puolisoaan kysyvästi. Kalma lisäsikin, että myöhempikin ajankohta kävisi tälle lemmenleikille.
Puoliverinen siirsi kätensä Kalman kaulan ympärille ja halasi tuota, nostaen hymyn jälleen kasvoilleen.
"Tuo tuli aika puun takaa" Edna totesi kuiskaten, samalla kun silitteli Kalman niskakarvoja "Jätetään se myöhemmälle..."


// Over and out. thnx for the game //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Edellinen

Paluu Länsikujat

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 2 vierailijaa

cron