Dodge this, bitch. || le suskari

Länsikujat sijaitsevat kauimpana linnasta. Täälläpäin asustaa yleensä köyhin väki ja länsikujat ovat tunnettuja hämäristä hiippareista. Länsikujat tuhoutuivat täysin palossa, ennen toisen tannersodan alkua, kiitos haltioiden hyökkäyksen. Nyttemmin, kun tannersota on päättynyt, on länsikujia alettu rakentamaan uudestaan. Siltikin, alueelta löytyy yhä palaneita raunioita, vaikka uusia rakennuksia on alkanut kohoamaan sinne tänne.
Länsikujilta on helpointa livahtaa kylän alla risteileviin, valtaviin viemäriverkostoihin. Osa verkostosta on ihmisten itse rakentamaa, osa taas luonnon muovaamaa, niin käytäviä kuin luoliakin. Tätä kautta ei kuitenkaan tiettävästi pääse kylään sisälle, vaikka käytävä muurien alitse olisi helpoin tapa livahtaa sisään. Mutta sellaista ei kuitenkaan ole olemassa vai onko?

Valvoja: Crimson

ViestiKirjoittaja suskari » 01 Syys 2011, 22:26

Kalmankoira

Kalma silmäili kaksikkoa astetta uteliaampana, toinen oli selvästikkin ihminen ja näköjään satuttanutkin itsensä astetta pahemmin taistelussa ja mielessään aavekoira totesikin että tuo pitäisi saada hoitoon. Tuon ihmisen kaverista Kalma ei taas ollut aivan täysin varma mikä tuo oli tasantarkkaan, mutta aavekoira veikkasi mielessään peikkoa tai jotakin sen tapaista. Kunhan nyt ei vain kävisi häntä syömään! Viimeisin kohtaaminen peikon kanssa ei ollut mikään maailman ruusuisin..
Katse siirtyi ihmiseen joka avasi suunsa ja totesi yllättävänkin pirteästi että oli vielä hengissä ja tuon ystävä peikko käveli tuon luokse kyykistyen tasolle, jolloin tuo rastapää sanoi jotakin mikä sai aavekoiran sydämmen hyppäämään melkein kurkkuun asti- Kalma kuitenkin oli edelleenkin homoseksuaali kamoinen. Juttu kuitenkin ilmeisesti paljastui jonkin sortin vitsin poikaseksi kaksikon välillä ihmisen pyydellessä kaveriaan parantamaan itsensä. Oliko tuo peikko parantaja? Kalma jäikin varsin uteliaana seuraamaan kun peikko paransi ystäväänsä kuin paraskin ammattilainen konsanaan. Peikon saatua ystävänsä parannettua, jopa tuon sormet, aavekoira vilkasi rastapään päälle kysyvästi tuon katsellessa hänen päällensä epämieluisasti virnuillen..

Sitten tulikin kysymys mitän hän haluaisi vastalahjaksi kaksikolta pelastuksesta, ehdotettiin jopa hieman intiimpää palvelusta jolle aavekoira nyrpisti nenäänsä. Hän ei ollut tuolle tarjoitumassa todellakaan ja milläs hän muka tuota pukkaisi? Josta tulikin mieleen?
"Pystytkö parantamaan ihan minkä tahansa ruumiin osan?" Kalma kysyi muutuen vaikeaksi ja joksikseen noloksi asian suhteen.
suskari
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 01 Syys 2011, 22:37

Kali (samhaina)

Muukalainen kysyi kysymyksen, mitä ei kumpikaan kaksikosta osannut odottaa. Samhaina kuitenkin nyökkäsi virnistäen mustapäiselle miehelle.
"Kaikki kaulasta alaspäin, aivan kaikki. Päätä ei Samhaina osaa palauttaa, sillä silloin on jo liian myöhäistä" Peikko selitti, demonstroiden käsienliikkeillä parantamisensa rajat.
Kali puolestaan tutkiskeli yhä kättänsä, jonka jälkeen vihertukka siirtyi tutkimaan vatsaansa. Kaikki kunnossa, paitsi vaatteet riekaleina. Kuten odotettavissa oli. Eihän Samhaina nyt räätäli ollut, vaan parantaja. Tarkistettuaan kroppansa, seppä nousi ylös pienesti horjuen - verenhukan vuoksi - kävellen sitten hakemaan niin maahan tippuneen ruoskansa, kuin kauempana olevan miekkansa. Kaikki oli kerättävä talteen. Seppä ei aikonut takoa itsellensä uutta miekkaa vain sen takia, että oli unohtanut poimia edellisen mukaansa...

"Tarvitsetko kenties Samhainan apua parantamisessa?" Peikko kysyi muukalaiselta, siirtäessään katseensa takaisin aavekoiraan hortoilevasta ystävättärestään.
"Samhaina on vieraan käytettävissä. Hengen pelastamisella olet ansainnut vastapalveluksen"
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja suskari » 01 Syys 2011, 22:48

Kalmankoira

Kalma sai haluamansa vastauksen peikolta ja nyökkäsi pienesti ollen sisäisesti pakahtua onnesta! Olihan siintä kuitenkin kauan kun hän oli saannut, eikä tarvitsisi enää piilotella ja selitellä miksi oli niin "pelokas" ottamaan ketään sänkyyn kanssaan. Katse kävi myös ihmisessä joka meni estimään miekkaansa maasta, mutta aavekoira jätti tuon omaan arvoonsa touhuamaan katseen siirtyessä takaisin parantaja peikkoon, joka jo kyselikin halusiko hän tuon parantavan häneltä jotakin.

"Kyllä minulla olisi.. jotakin parannettavaa." Kalma sitten aloitti muuttuen kokonaan kasvoiltaan tulipunaiseksi silkasta häpeästä ja nolostuksesta, joutuen hetken aikaa keräämään kaiken rohkeutensa ennen kuin sai avattua koko suutansa edes.
"Minä... tuota.. haluaisin e-että parantaisit minun... sukukalleuteni." Kalma sai sanottua änkyttäen ja viimeisen sanan kadotessa jonnekkin ilmaan pieneksi kuiskaukseksi. Nyt aavekoira jäikin sitten vain odottamaan hiljaa että joku rävähtäisi nauramaan hänelle ja pilkkaamaan oikein olan takaa. Ei olisi ensinmäinen kerta.
suskari
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 01 Syys 2011, 23:04

Kali (samhaina)

Samhaina jäi odottamaan vastausta mieheltä. Tuo myönsi tarvitsevansa peikon parantavia voimia. Kali puolestaan hiippaili juuri paikalle, kun Kalma kertoi, mihin oikeastaan tarvitsi parantajaa. Rastapää hymyili ja leveästi. Tuon ilme oli niin tyhmä, kuin vain pystyi kuvittelemaan. Hymyilevä seppä kääntyi kannoillaan ympäri ja lähti kävelemään kauemmaksi, reveten lopulta nauramaan muutamien metrien päässä. Nainen nauraa räkätti kippuralla, kunnes koki kovan kolauksen takaraivossaan ja kupsahti maahan taju kankaalla.
Samhaina oli heittänyt Kalia kivellä. Nyt peikko naurahti korkealta ja räkäisesti, nähdessään ystävättärensä perse pystyssä pöheikössä. Olkoot siellä ja miettiköön milloin kannatti nauraa, milloin ei. Mikäli Kalma ei juuri olisi pelastanut heidän henkeänsä, olisi Samhainakin virnuillut hetken tuon pyynnölle. Mutta nyt peikon kasvoilla näkyi vain ymmärtäväinen hymy.

"Kerro mikä heppiäsi vaivaa, kyllä Samhaina auttaa" Peikko totesi ja jatkoi "sairaus? Tauti? Tartunta mukavalta naikkoselta talon kulmalta? Ota housusi pois, niin Samhaina hoitaa sen kuntoon".
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja suskari » 02 Syys 2011, 10:55

Kalmankoira

Kalma katsahti Kalin päälle tuon ilmestyessä jälleen paikalle eikä voinnut olla huomaamatta tuon virnuilua hänen kerrottua ongelmastaan parantaja peikolle. Kalma laskikin katseensa maahan häpessään naama punaisena kun Kali lähti kävelemään kauemmas ja kohta perästä kuului räkätystä. Minkä hän sielle mahtoi että sattui joutumaan päästään vialla olevan metsästäjän hampaisiin.. ja no menetti miehyytensä siinä samalla. Lisäksi nyt oli loistava tilaisuus saada se takaisin! Onneksi ihmisen peikko ystävä ei katsonut ollenkaan hyvällä ystävänsä nauramista ja nappasi kiven käteensä maasta heittäen sen ystäväänsä takaraivoon niin että kopsahti ja Kali tipahti perse pystyssä maahan tajuttomana. Kalma naurahti hieman vaivautuneesti tapahtumalle katseen siirtyessä peikkoon, joka kertoi olevansa täysin valmis auttamaan ongelmasta riippumatta kunhan hän laskisi housunsa alas. Kalma meni aivan punaiseksi nolostuksesta.

"Noh.. ne eivät taida olla ongelmana." Kalma tuumasi mumisten arkaillen peikolle ja lähti arastellen avaamaan housujansa, joiden alta sitten paljastui kaikkea muuta mitä peikko olisi voinnut odottaa ainakaan aivan heti. No se mikä housujen alla olisi pitänyt olla puuttui kokonaan ja sen paikalla oli vanha haalea arpeutuma.
"..Pystytkö?" Kalma kysyi hiljaa mumisten peikolta katsomatta tuota.
suskari
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 02 Syys 2011, 11:10

Kali (samhaina)

Kalin ollessa tajukankaalla, kaksikko pääsi itse asiaan. Kalma kertoi ettei Peikon ehdottelemat oireet olleet hänen ongelmansa. Peikko kohottikin pienesti kulmaansa, jääden sitten odottamaan että Kalma laskisi housunsa ja näyttäisi ongelmansa. Ongelmaksi selvisikin jotain, mitä peikko ei ollut osannut odottaa.. Mutta ei silti ainoa laatuaan oleva tapaus. Mitä oli mahtanut tapahtua, sitä peikko ei osannut sanoa eikä nähnyt tarpeelliseksi kysyä. Mikäli yhtään miehiä tunsi, ei nuo pahemmin halunneet muistella tämän kaltaisia tapaturmia.
Peikko naurahti jälleen korkealta, mutta kevyesti muukalaisen kysellessä pystyisikö hän parantamaan tuon.
"Totta kai Samhaina pystyy" Peikko totesi ja käveli Kalman eteen, kumartuen tuon puoleen "Eikä tämä satu yhtään".

Noiden sanojen jälkeen Samhaina heilautti kevyesti toista kättään, niin että vihreähohtoinen valo alkoi loistaa. Tuon jälkeen Samhaina ilman lupia kyselemättä Kalman kadonneen miehuuden päälle. Kului muutama sekunni, kunnes peikko veti kätensä pois ja kaikki oli parannettu, jokainen solu palautettu ja miehuus saatu takaisin. Aivan samanlaisena, kuten se oli ollutkin.
"Muukalainen on hyvä ja varoo tästä lähtien miehuutensa kanssa" Samhaina totesi, samalla kun katsoi virnuillen aavekoiraa.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja suskari » 02 Syys 2011, 11:37

Kalmankoira

Kalma hymähti pienesti iloisena kun peikko kertoi että voisi helpostikkin parantamaan hänen pitkä aikaisen vammansa, eikä se tulisi sattumaan yhtään. Tosin Kalmaa kyllä hävetti seistä keskellä metsää perse paljaana.. Onneksi kukaan täysin ulkopuolinen tai kukaan tuttu ollut tätä näkemässä.

Noh peikko kumartui Kalman eteen ja heilautti kättään joista lähti hehkumaan vihreä valo peikon alkaessa parantamaan pikku hiljaa aavekoiran miehuutta. Kalma seurasi tapahtunutta osittain hämillään ja osittain innoissaan, sekä iloisena! Ja kun miehuus oli parannettu Kalma veti housunsa takaisin jalkaansa ja nosti iloisena katseensa peikkoon joka kehotti pysymään jatkossa varovaisena miehuutensa suhteen.
"Varon." Kalma vastasi hymyillen ja ilman mitään varoitusta pomppasi peikon kaulaan roikkumaan ja halasi tuota kiitollisena muutaman tahdottoman onnen kyyneleen valuessa aavekoiran poskia pitkin. Nyt hänen ei tarvitsisi enää hävetä koskaan!
"Kiitos paljon, kiitos!" Kalma sanoi iloisena ja tajusi päästää vihdoinkin peikosta irti ettei tukehsuttaisi tuota hengiltä vahingossa. Muutama tirahtanut kyynel pyyhittiin hihaan.
"Mikä on nimesi? Olen Kalmankoira, lyhyemmin Kalma!" Kalma esitteli itsensä innoissaan kuin partiopoika ojentaen kätensä kohteliasuus syistä peikkoa kohden.
suskari
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 02 Syys 2011, 11:49

Kali (samhaina)

Virne peikon kasvoilta ei hävinnyt minnekkään. Ennen kuin tuo ehti mitään muuta sanomaankaan, oli muukalainen hypännyt peikon kaulaan, antaen tuolle kunnon halin kiitollisuudessaan. Peikko taputti kolmisormisella kädellään hellästi miekkosta selkään, tuon kiitellessä iloisena peikkoa ja lopulta päästäen irti Samhainasta. Eipä tuolla kuristamisen vaaraa ollut, peikko kuitenkin oli hieman järeämpää tekoa mitä ihmiset.
Sitten muukalainen kyselikin peikon nimeä, esitellen itsensä Kalmankoiraksi. Tuttavallisemmin Kalma. Samhaina tarttui hymyillen miehen käteen ja puristi tuota. Moinen ihmisten käytöstapa ei ollut Samhainalle uusi, mutta ei myöskään kovinkaan tuttu.
"Samhaina. Tuttavallisemmin Sam" Peikko vastasi hymyillen "Ja tuo alhaisempi eliömuoto on nimeltään Kali. Tyhmä kuin vasemman jalan saapas, mutta taitava seppä".
Samhaina esitteli Kalinkin kohteliaisuus syistä, vaikka tuo oli yhä taju kankaalla kiveniskusta. Edustavasti perse pystyssä.
"Hänen reaktionsa ei ollut ehkä mikään soveliain, joten pahoittelen ystävättäreni puolesta." Peikko lisäsi, siirtäen katseensa takaisin aavekoiraan.

"Mutta uskon velkamme olevan nyt hyvitetty, Kalmankoira." Peikko totesi hymyillen, uskoen että moinen parantaminen riitti aavekoiralle ihan hyvin palkkioksi.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja suskari » 02 Syys 2011, 12:06

Kalmankoira

Kalma nyökkäsi peikon esitellessä itsensä Samhainaksi, lyhyemmin Sam ja veti kätensä omalle puolellensa pikaisen kättelyn jälkeen. Samhaina esittely myös perse pysytyssä lukuja vetävän ystävänsä Kaliksi ja sanoi myös tuon olevan tyhmä kuin vasemman jalan saapas, mutta samalla taitava seppä. Oho, vähän astetta harvinaisempi ammatti neitisellä..
"Ei se mitään, olen kuullut sitä taholta jos toiseltakin." Kalma vastasi Samhainan pahoitteluun ystävänsä puolesta joka oli käyttäytynyt tökerösti auttajaansa kohtaan.

"Kyllä, kiitos vielä Samhaina todella paljon." Kalma sanoi nyökäten peikolle ja kysyi vielä. "Oletteko muuten mitä touhuamassa täällä keskellä korpea?" Oli aavekoiran kysymys peikolle seuraavaksi. Voisihan hän hetkeksi aikaa liittyä noiden seuraan. Porukassa olisi turvallisempaa liikkua ja eikä se seura ollut pahitteeksikaan, vaikkei aavekoira välittänytkään Kalin seurasta.. koska tuo oli ihminen ja oli mennyt nauramaan hänelle, eikä tuon käytös ollut muutenkaan tehnyt koiraan vaikutusta.
"Ajattelin vain jos saisin hetkeksi liittyä seuraanne?"
suskari
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 04 Syys 2011, 17:16

Kali (samhaina)

Aavekoira kiitteli vielä kertaalleen peikkoa parantamisesta. Samhaina koitti pienellä käsiliikkeellä rauhoitella aavekoiraa, ei se nyt niin iso homma ollut. Vaikkakin, tänään hän tuskin tulisi enää mitään parantelemaan. Kahden eri henkilön ruumiinosien palauttaminen ei ollut kovin helppoa ja se vei voimia ihan tarpeeksi.
Kalma kyselikin mitä he täällä keskellä korpea tekivät, kysellen vielä voisiko hetkeksi liittyä heidän seuraansa. Tuttu hymy nousi jälleen peikon kasvoille.
"etsimme yrttejä, sieniä ja lääkekasveja ennen talventuloa" Samhaina selitti samalla kun lähti kävelemään Kalin luokse "Samhaina ei näe mitään estettä siinä, että Kalmankoira liittyisi seuraamme. Vai mitä Kali?".
Peikko potkaisi ystävätärtään perseelle. Kali urvahti pöperöisesti samalla kun kääntyi selälleen makaamaan potkun voimasta, katsellen hetken aikaa ylös lehmustoihin ennen kuin nousi istumaan, hieroskellen takaraivoaan.

"Vai mitä, Kali?" Peikko kysyi uudemman kerran ihmisystävänsä heräiltyä tällistä. Kali vilkaisi kysyvästi Samhainaan, mutta nyökkäsi sitten.
"Juu miten vaan mikä ikinä asia olikaan" Kali totesi, noustessaan ylös ja jäi hieroskelemaan takaraivoaan. Katseen kohdistuttua Kalmaan, jäi nainen hetkeksi tuijottamaan tuota, kunnes repesi uudemman kerran nauramaan, tällä kertaa ilman mitään vakituista syytä. Repeämisensä johdosta Kali sai jälleen tällin Samhainalta, tällä kertaa menettämättä kuitenkaan tajuansa.
"Kalmankoira liittyy seuraamme joksikin aikaa, Samhaina olettaa että Kali osaa käyttäytyä, humalatilasta huolimatta" Samhaina totesi, vilkaisten sitten Kalista Kalmaan.
"Jatkakaamme" Noiden sanojen saattelemana Samhaina lähti kävelemään eteenpäin. Tuo näytti selvästi tietävän minne oli menossa, mutta katseli silti tarkkaavaisena ympärilleen.
Kali hieroi suurta jomotusta potevaa takaraivoaan, nostaen katseensa virnulleen Kalmaan, samalla kun lähti peikko ystävättärensä perässä linkuttamaan eteenpäin.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja suskari » 04 Syys 2011, 17:41

Kalmankoira

Samhaina ei selvästikkään halunnut ottaa suurta suosiota hänen miehyytensä parantamisesta, mutta piti tuo siintä tai ei Kalma oli tuolle suorastaan ikikiitollinen parantamisesta ja tunsi ettei suinkaan ollut vielä auttanut tuota tarpeeksi. Ehkä joskus hän saisi tilaisuuden taas autella tuota uudemman kerran.
Samhaina selitti vielä mitä tekivät tähän aikaan metsässä ja selväksi kävi että nuo olivat etsimässä lääkekasveja sun muita viherkasveja ties mihin ja Kalma nyökkäsi vastaukselle siirtäen katseensa perse pystyssä makaavaan Kaliin, joka veteli vielä lukujansa, kun peikko kyseli tuonkin mielipidettä hänen mukaan ottamisesta potkaisten tuon kumoon. Neiti heräsikin katsellen hetken puiden latvoja pöpperöisenä nousten sitten istumaan suostuen vaikkei tiennyt edes koko asiaa.

Ihmisen katseen siirtyessä aavekoiran päälle ja tuon revetessä nauramaan Kalma kurtisti loukkaantuneena kulmiansa ja oli vähällä ärähtää tuolle jotakin, mutta peikko oli nopeampi motaten ystäväänsä jälleen ja tuo hiljeni. Tosin kysyvä katse kävi ihmis naisessa kun puheeksi tuli alkoholi ja sen vaikutuksena oleminen.. No ei onneksi tuon pahemmin ollut huppelissa.
"Sam, pelkkä Kalma riittää vallan hyvin." Kalma sitten huomautti peikolle Kalmankoira nimestään.. hänestä oli hölmöä kun tuo puhutteli häntä koko nimellään kun kukaan muu ei sitä oikein käyttänyt, vaikka se kokonimi olikin.
"Lopeta tuo virnuilu tai lyön sinulta hampaat kurkkuun!" Kalma murahti ohi mennen Kalille tuon edelleenkin virnuillessa aavekoiralle sen takia- ilmeisesti- että hän oli halunnut parannusta sukukalleuteensa. Noh, noiden sanojen saattelemana aavekoira lähti köpöttelemään peikon perään muuttuen samalla koiraksi.
"Millaisia kasveja etsitte?" Kalma kysyi häntä heilahtaen.
suskari
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 04 Syys 2011, 18:45

Kali (samhaina)

Samhaina ei vastannut mitään Kalman huomauttaessa, että peikko olisi voinut käyttää hänen lyhyempää nimeä. Hänen tapana oli puhua olennoista noiden kokonimillä, joten tuskin hän pystyisi Kalmaa puhuttelemaan toivotulla nimellä, vaikka haluaisikin.
Kalin hymy senkun vain kasvoi Kalman uhkaillessa lyödä hampaat kurkkuun. Tämä nainen ei uhkailusta saatika turpiinotosta hätkähtänyt. Tarvittiin jotain enemmän, että Kalin sai hiljaiseksi ja alistumaan. Mitään tuo rastapää ei kuitenkaan sanonut, vaan jatkoi hoiperrellen matkaa Samhainan perässä.
Peikko vilkaisi Kalmaan tuon kysellessä millaisia kasveja he etsiskelivät. Tuon koiraksi muuttuminen ei ollut aiheuttanut peikossa minkäänlaista reaktiota, hän osasi varautua johonkin tuollaiseen. Kali puolestaan katseli hetken aikaa hännäkästä karvakassa, mutisten jotain itsekseen.

"En tiedä osaako Kalmankoira kasveja tunnistaa" Samhaina vastasi tuolle laskien katseensa koiraan "Mutta Kalmankoira varmasti tunnistaa kärpässienet. Niitä tarvitsemme, niin punaisia kuin valkoisiakin. Jos Kalmankoira haluaa olla avuksi, tuo voi tarkalla nenällään etsiä niitä".
Pian peikko pysähtyikin ja kyykistyi pienen puskan viereen, alkaen nyppimään siitä parhaimman näköisiä lehtiä, pistäen niitä talteen pieneen nahkapussukkaan, mitä tuolla roikkui monia vyössä kiinni.
Kali puolestaan istahti kivelle katselemaan peikko ystävänsä puuhia. Hän oli tullut tuon mukaan vain tylsyyttään, ei hän aikonut pahemmin mitään etsiä. Lisäksi Samhaina oli kieltänyt Kalia etsimästä sieniä, sillä tuosta ei koskaan tiennyt, mitä rastapää hiprakassa suuhunsa tunkisi...
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja suskari » 04 Syys 2011, 19:31

Kalmankoira

Kalma kallisti päätään peikon avatessa suunsa ja tuumiessa osasiko hän kasveja tunnistaa. Noh, kyllä joitakin kasveja näöltään ja nimeltään jotka olivat tyyliin voikukka tai päivänkakkara, mutta niitä peikko tuskin täältä yöllisestä metsässä oli etsimässä laukkuunsa. Samhaina kuitenkin antoi koiralle tehtäväksi etsiä kärpässieniä ja Kalma nyökkäsi tietävänsä sienet hyvinkin vaikka ihmettelikin hieman pää nupissaan mihin tuo myrkyllisiä sieniä oikein tarvitsi.
"Tunnistan kyllä!" Kalma sanoi jälleen reippaasti ja lähti sitten häntä hulmuten etsimään kirsullansa ja näkönsä avulla peikon haluamia sieniä läheisestä pöheiköstä. Matkalla tulikin sitten vastaan niin syötäviä sieniä jotka aavekoirakin tunnisti, sekä myrkyllisiä sieniä joita aavekoira itse ei tunnistanut mutta voimakas ja kitkerä haju kertoi oitis että kyseessä ei todellakaan ollut mikään syötäväksi kelpaava sieni, joten matka jatkui pitäen peikon kuitenkin näkö etäisyydellä kokoajan. Kali? Kalma ei tuosta nyt jaksanut perustaa, koska tuo ei hänestäkään.

Pienen etsiskelyn jälkeen aavekoira löysikin muutaman punahelttaisen kärpässienen ja pysähtyi haukahtaen kovaäänisesti ja kuuluvasti pari kertaa ilmoittaen näin löydöstään peikolle. Kalma istua nökötti aloillansa niin kauan kunnes oli varma että Samhaina oli varmasti saannut itsekkin sienet näkyviinsä ja sitten Kalma lähti taas iloisesti pitkin metsää pomppien etsimään sieniä. Kalmasta kun tämä oli hurjan hauskaa!
suskari
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 04 Syys 2011, 20:11

Kali (samhaina)

No, Kalma lähti liikkeelle etsimään sieniä. Kali katseli hetken koiran perään, kunnes siirtyi veistelemään puukollansa oksia teräviksi "keihäiksi" aikansa kuluksi. Samhaina puolestaan jatkoi kasvien keräilyä. Aina kun tuo sai silmiinsä etsimänsä viherkasvin, kyykistyi peikko maahan ja erotteli kasvista haluamansa osan, säilöen sen sitten pussukoihin.
"Vai oli piskillä penis ongelma... millainen?" Kali kysyi veistellessään lähempänä hääräävältä Samhainalta, joka jätti vastaamatta rastapäälle. Ei tuon tarvitsisi tietää toisten asioista sen enempää. Mikäli oli noin kiinnostunut, menkööt itse Kalmalta kyselemään.. Ja Kalmasta puheenollen.
Pian koira haukahtikin vähän matkan päästä. Kali nosti katseensa äänen suuntaan ja käveli sitten paikalle, huomaten koiran löytäneen etsimänsä.
"Kalmankoirahan on etevä tässä" Samhaina totesi, samalla kun kyykistyi poimimaan sienet talteen.

Kalma jatkoi etsimistä. Kali raahautui kaksikon perässä sitä mukaan mitä nuo päätyivät kauemmaksi, veistelen yhä kepukoita. Lopulta kiintiöt olivat täynnä ja Samhaina nousi pystyyn, sulkien viimeisenkin pussukan.
"Eiköhän se ollut siinä" Peikko totesi, vilkaisten sekä Kalmaan että Kaliin.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja suskari » 04 Syys 2011, 20:55

Kalmankoira

Kalma oli iloinen saadessa kehuja hyvin tehdystä työstään ja heilutteli häntäänsä iloisesti vastaukseksi painattaen jälleen metsässä sieniä etsien innoissaan, kunnes sekin ilo sitten lopulta päättyi ja sienet ja muut kasvit oli lopulta etsitty. Kalma käveli peikon luokse joka sulki pussinsa ja vaikutti siltä kuin kolmikko eroaisi omille teillensä..
"Kuule.. haluaisin ehdottaa sinulle yhden jutun." Kalma sanoi peikolle katsoen tuota alakantista. "Minulla on koira, joka on menettänyt toisen etutassunsa. Voisitko tulla parantamaan sen?" Kalma kysyi peikolta hieman aristellen saatuaan tällä kertaa tälläisen idean pieneen karvaisneen nuppiinsa.
Noh, saatuaan myöntävän vastauksen kysymykseensä koira lähti johdattamaan kaksikkoa kotiinsa kulkien noiden edellä, mutta pysähtyi aina odottamaan jos meinasivat jälkeen jäädä, jatkaen matkaansa taas hieman ja pysähtyi odottamaan. Lopulta aavekoira päätyi metsän reunalle ja pysähtyi hetkeksi tarkistamaan ettei muurilla tällä hetkellä ollut vartijoita ja kuten arvata saattaa: ei ollut. Tämä oli onneksi niitä kylän puolia joita ei kamalasti vahdittu, paitsi nyt näin sota-aikaan se oli lisääntynyt.
"Voimme mennä." Kalma tuumasi ja johdatti kaksikon maassa olevan halkeaman luokse ja muuttui itse ihmismäisemmäksi luikerrellen siintä sisään jääden odottamaan kaksikkoa alhaalla.
"Valitettavasti ei ole mitään valaisinta, joten teen näin." Kalma sanoi ja nappasi kaksiko käsistä kiinni lähtien johdattamaan noita syvemmälle pimeisiin luolastoihin, kunnes lopulta pääsi monen mutkan jälkeen tutulle koti ovellensa avaten sen.

"Hei Edna ja Rico!" Kalma huhuili kaksikolle ja sai jälleen ensinmäisenä vastaansa Lucan joka jolkotteli katsomaan isäntäänsä häntä heiluen.
"Tämä herra tässä pitäisi parantaa, ja sen nimi on Luca." Kalma selitti lähinnä Samhainalle ja antoi muutaman kapsutuksen koirallensa siirtyen riisumaan takkinsa naulaan.
suskari
 

EdellinenSeuraava

Paluu Länsikujat

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 4 vierailijaa

cron