Kirjoittaja suskari » 30 Elo 2011, 22:27
Kalmankoira
Rico oli melko hiljaista poikaa vartijoiden taluttaessa heitä tyrmiä kohden, toisin kuin Edna joka oikein sadatteli vartijoita ja kirosi noita ääneen. Ricon olisi tässä vaiheessa tehnyt mieli sanoa ettei kiroaminen ja huutaminen auttanut tässä tilanteessa yhtään mitään mutta päätti vain olla hiljaa ja mulkaisten Ednan päälle paheksuvasti. Voisi tukkia vain sen turpansa ja tyytyä osaansa.
Noh heidät heitettiin tyrmille ja Rico sekä Luca varsin kovakouraisesti, koska Luca oli täsmälleen sitä mieltä ettei halunnut häkkiin, koira parka halusi vain kotiin! Koira jäikin häkin eteen istumaan ja uikuttamaan. Rico itse mulkoili vartijoiden perään mutta piti turpansa tällä erää kiinni ja kävi istumaan seinää vasten nojaten, tosin kuin eräs joka taas korotti ääntään turhankin paljon.
"Olen.." Rico sähähti hampaiden välistä tytölle ja katsoi siipeään jossa törrötti edelleenkin nuoli, jonka demonin puolikas repäsi pienesti parahtaen irti painaen haavaa kädellään.
"Olisit joskus hiljaa ja tyytyisit osaasi!" Rico lisäsi murahtaen ja nosti päätään kuullessaan jonkun tulevan käytävää pitkin, joka oli muuten hetki sitten ollut hiljainen. Lucakin höristi korviaan nousten seisomaan häntä vispaten..
Merari oli jäännyt hiljaa varjoihin muurien lähelle piiloon ja odottamaan milloin velho tulisi ulos tönöstää ja sellainen tapahtuikin melko nopeasti. Merari odotti kärsivällisesti että tuo saisi perseensä raahattua linnaan sisään ja siirtyi sitten varjoissa liikkuen lähemmäs tuon asuntoa ja tarpeeksi lähelle päästyään teleporttaisi sisään. Asunto oli yhtä synkkä kuten aina, mutta mikäs sen parempi.. Merari kävi ensinmäisenä etsimään velhon lääkkeitä jolloin koko asunto sai täysin uuden ulkonäön: hyödyttömiä lasipurkkeja- Merarin mielestä- lensi lattialle särkyen, kirjoja putosi lattialle, jokainen huonekalu tutkittiin ja samoin kaapit, ja lopulta monen minuutin etsimisen jälkeen Merari löysi etsimänsä ottaen lääkepurkin käteens tutkiskellen sitä virnuillen.
"Pienet avaimet vapauteeni.." Merari mutisi ja laittoi purkin rekaleisten housujensa taskuun teleportaten ulos asunnosta ja lähti takaisin Kalman koti luolaa kohden.
Päästyään Kalman kotiin sisään tuo otti lääkepurkin käteensä, avasi sen ja kittasi sen kokonaan suuhunsa. Meni muutama sekuntti kun koko luolan täytti kirkas välähdys ja Merari a.k.a Jack että Kalma olivat irtaantuneet jälleen toisistaan.
"Mitä?" Kalma kysyi hämillään katsoen ympärilleen, muttei tajunnut muuta tekemään kun olikin taju kankaalla lattialla Merarin toimesta. Merari virnisti ja raahasi Kalman ns. teurashuoneeseen kahliten tuon sinne toistaiseksi. Enää puuttuisi juhla kalut~