Kirjoittaja suskari » 30 Elo 2011, 09:03
//Eipä mitään, kyllä tämä tästä käynnistyy huonommallakin aloituksella~//
Kalmankoira
Päivä kääntyi iltaan ja se tiesi heräämistä Kalmalla, tai no yleensä, mutta nyt aavekoira ei ollut normaaliin aikaan hereillä.. tuo oli valvonut puolet päivästä istumalla nojatuolissa ja vaikutti tuskaiselta kaikin puolin. Ääneen aavekoira ei tietnkään ollut myöntänyt yhtään mitään jos joku oli edes erehtynyt kysymään.. Tosin kukapa edes kysyisi kun kaikki olivat vielä nukkumassa kun talon isäntä itse mökötti nojatuolissa yrittäen syventyä kirjaan. Siintäkään tosin mitään tuntunut tulevan kun Merari, vanhalta nimeltään myös Kakkonen, häiritsi pää nupissa puhuen kaikkea ärsyttävää häiriten keskittymis kykyä lukemisen suhteen ja kaiken kukkuraksi yritti tunkea ulos. Lääkkeet? Kalma oli ottanut jo muutaman naamaansa, mutta tällä kertaa niistäkään tuntunut olevan mitään apua toisenpuolen rauhoittamiseen millään asteella. Rinnassa oleva koiranpää merkkikin oli haalentunut jonkin verran, jota Kalma ei laskenut hyväksi asiaksi ollenkaan, hän ei enää ollut täysin ihmis kehonsa herra..
Katse siirtyi Ednaan joka heräsi ja meni ruokkimaan talon lemmikki kannan, olisi Kalmakin voinnut mutta hän ei saannut persettään minnekkään suuntaan liikutettua tältä istumalta, eikä myöskään saannut itseään ulos menemään.. olisi vain kärvisteltävä ja voitettava. Noh Kalma jätti vaimonsa tällä erää omaan arvoonsa touhuamaan ja päätti olla vain hiljaa ja näyttää harvinaisen väsyneeltä, sekä myrtsiltä syventyessä kirjaansa.
Ednan kysellessä pyykkiä aavekoira ei vastanut mitään mulkkasi vain kylmästi kulmiensa alta vaimoonsa ja käänsi katseen takaisin kirjaansa kun talon koira, Luca, tuli ilmoittamaan hihna suussaan että haluaisi ulos. Kalma hymähti ja oli sanomassa tuolle jotakin kun jalka liikahti koiraa kohden täysin vastoin omaan tahtoaan. Luca vinkasi kovaan ääneen niin säikähdyksestä kuin kivusta juosten kauemmas arvaamattomasta isännästään häntä koipien välissä uikuttaen.
"....anteeksi." Kalma mutisi koiralle kun Rico tuli keittiöstä katsomaan mitä koira valitti ja polvistui rapsuttelemaan tuota lohduttavasti korvien takaa mulkoillen isäänsä paheksuvasti.
"Olet pahalla päällä, mutta ei sinun tarvitse Lucaan sitä purkaa." Poika huomautti isällensä vihaiseen äänensävyyn. Kyllä Rico oli huomannut ettei isä ollut ihan oma itsensä, mutta laski sen siihen että tuo oli harvinaisen pahalla päällä syystä tai toisesta.
"Ja kapinen pentu pitää turpansa kiinni!" Kalma sähähti, tai se tuli Kalman suusta mutta ääni oli aivan eri.. kuin joku ventovieras olisi puhunut. Kalma länttäsi kätensä suullensa ja katsoi pahoittelevasti poikaansa joka tuijotti isäänsä toinen kulma koholla.
"V-voisko joku viedä Lucan ulos..?" Kalma sitten pyysi siirtäen kätensä pois suunsa edestä.