Dodge this, bitch. || le suskari

Länsikujat sijaitsevat kauimpana linnasta. Täälläpäin asustaa yleensä köyhin väki ja länsikujat ovat tunnettuja hämäristä hiippareista. Länsikujat tuhoutuivat täysin palossa, ennen toisen tannersodan alkua, kiitos haltioiden hyökkäyksen. Nyttemmin, kun tannersota on päättynyt, on länsikujia alettu rakentamaan uudestaan. Siltikin, alueelta löytyy yhä palaneita raunioita, vaikka uusia rakennuksia on alkanut kohoamaan sinne tänne.
Länsikujilta on helpointa livahtaa kylän alla risteileviin, valtaviin viemäriverkostoihin. Osa verkostosta on ihmisten itse rakentamaa, osa taas luonnon muovaamaa, niin käytäviä kuin luoliakin. Tätä kautta ei kuitenkaan tiettävästi pääse kylään sisälle, vaikka käytävä muurien alitse olisi helpoin tapa livahtaa sisään. Mutta sellaista ei kuitenkaan ole olemassa vai onko?

Valvoja: Crimson

ViestiKirjoittaja suskari » 30 Elo 2011, 22:27

Kalmankoira

Rico oli melko hiljaista poikaa vartijoiden taluttaessa heitä tyrmiä kohden, toisin kuin Edna joka oikein sadatteli vartijoita ja kirosi noita ääneen. Ricon olisi tässä vaiheessa tehnyt mieli sanoa ettei kiroaminen ja huutaminen auttanut tässä tilanteessa yhtään mitään mutta päätti vain olla hiljaa ja mulkaisten Ednan päälle paheksuvasti. Voisi tukkia vain sen turpansa ja tyytyä osaansa.
Noh heidät heitettiin tyrmille ja Rico sekä Luca varsin kovakouraisesti, koska Luca oli täsmälleen sitä mieltä ettei halunnut häkkiin, koira parka halusi vain kotiin! Koira jäikin häkin eteen istumaan ja uikuttamaan. Rico itse mulkoili vartijoiden perään mutta piti turpansa tällä erää kiinni ja kävi istumaan seinää vasten nojaten, tosin kuin eräs joka taas korotti ääntään turhankin paljon.
"Olen.." Rico sähähti hampaiden välistä tytölle ja katsoi siipeään jossa törrötti edelleenkin nuoli, jonka demonin puolikas repäsi pienesti parahtaen irti painaen haavaa kädellään.
"Olisit joskus hiljaa ja tyytyisit osaasi!" Rico lisäsi murahtaen ja nosti päätään kuullessaan jonkun tulevan käytävää pitkin, joka oli muuten hetki sitten ollut hiljainen. Lucakin höristi korviaan nousten seisomaan häntä vispaten..

Merari oli jäännyt hiljaa varjoihin muurien lähelle piiloon ja odottamaan milloin velho tulisi ulos tönöstää ja sellainen tapahtuikin melko nopeasti. Merari odotti kärsivällisesti että tuo saisi perseensä raahattua linnaan sisään ja siirtyi sitten varjoissa liikkuen lähemmäs tuon asuntoa ja tarpeeksi lähelle päästyään teleporttaisi sisään. Asunto oli yhtä synkkä kuten aina, mutta mikäs sen parempi.. Merari kävi ensinmäisenä etsimään velhon lääkkeitä jolloin koko asunto sai täysin uuden ulkonäön: hyödyttömiä lasipurkkeja- Merarin mielestä- lensi lattialle särkyen, kirjoja putosi lattialle, jokainen huonekalu tutkittiin ja samoin kaapit, ja lopulta monen minuutin etsimisen jälkeen Merari löysi etsimänsä ottaen lääkepurkin käteens tutkiskellen sitä virnuillen.
"Pienet avaimet vapauteeni.." Merari mutisi ja laittoi purkin rekaleisten housujensa taskuun teleportaten ulos asunnosta ja lähti takaisin Kalman koti luolaa kohden.

Päästyään Kalman kotiin sisään tuo otti lääkepurkin käteensä, avasi sen ja kittasi sen kokonaan suuhunsa. Meni muutama sekuntti kun koko luolan täytti kirkas välähdys ja Merari a.k.a Jack että Kalma olivat irtaantuneet jälleen toisistaan.
"Mitä?" Kalma kysyi hämillään katsoen ympärilleen, muttei tajunnut muuta tekemään kun olikin taju kankaalla lattialla Merarin toimesta. Merari virnisti ja raahasi Kalman ns. teurashuoneeseen kahliten tuon sinne toistaiseksi. Enää puuttuisi juhla kalut~
suskari
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 30 Elo 2011, 22:44

Edna, Black

Rico ei jälleen ollut mukavalla päällä. Ei yllätys sinänsä. Tuon kuitenkin murahtaessa Ednalle, tyttö puristi kätensä nyrkkiin ja laski katseensa maahan. Katseen noustessa nousi myös jalka, joka pamahti suoraan Ricon sukukalleuksille.
"Tyytyä osaani?" Edna kysyi vaikuttaen nyt itsekkin vihaiselta "Jos tyytyisin osaani olisin kotipiikana äitini luona! Sinunkaltaiset, osaansa tyytyvät ovat pahimpia! Pitää pitää puolensa, eikä koskaan tyytyä vähään" Tyttö lisäsi, ennen kuin vilkaisi olkansa yli ovelle saapunutta velhoa.
"Mihinköhän liemeen te olette itsenne tällä kertaa saattaneet" Velho totesi vilkaistessaan kolmikkoa kaltereiden välistä. Rico ei näyttänyt voivan kovin hyvin ja Edna näytti tuohtuneemmalta kuin koskaan.
"Päästä meidät ulos!" Edna huudahti pamahtaessaan vasten kaltereita, suorastaan vaatien enemmän kuin pyytäen "Sinä tiedät ettemme ole vakoojia, ettemme ole vihollisia!".
Vartijat olivat tulleet velhon perässä paikalle. Black katsoi hetken Ednaa, joka näytti katseellaan vakuuttavansa repivänsä velhon sukukalleudet irti, ellei tuo päästäisi heitä ulos tällä sekunnilla. Lopulta velho selitti vartijoille kolmikon olevan harmiton ja lupautui menemään takuuseen heistä.. Joten ovi avautui.

Edna pinkaisi samantien ulos sellistä oven avaduttua. Vartijat katsoivat mustalaisen perään, mutta eivät kyseenalaistaneet tuota enää. Kerta velho oli mennyt tytöstä vakuuteen, niin kai tuohon pystyi luottamaan. Edna suuntasi kulkunsa ulos selleistä, läpi linnan pihan aina länsikujia kohti. Hän halusi löytää Kalman nyt, kun oli saanut roima annoksen taistelu tahtoa itsellensä.
Black vilkaisi Ricon päälle hymähtäen, jättäen tuon pojan omaan arvoonsa.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja suskari » 30 Elo 2011, 23:06

Kalmankoira

Rico parahti kivusta kun sai tuntuvan potkin miehen arimpaan paikkaan koko kehossa ja painautui kasaan pidellen sukukalleuksiaan kivusta pihisten. Edna alkoikin saaranaan Ricolle siintä kuinka ei saisi tyytyä vähään ja kuinka oli taisteltava pienestä leivän murusesta saadakseen voittoa. Poika tuhahti likan sanoihin vastaamatta niihin yhtään mitään nostaen katseensa paikalle tulleeseen velhoon joka teki selväksi vartijoille etteivät he olleet vihollisia ihmisille Ednan pienen painostuksen jälkeen ja ovi aukeni. Rico tosin ei ehtinyt itseään edes ylös saamaan kun Edna meni jo ties missä. Rico sihahti jotakin itsekseen ja katsahti velhon päälle kiittäen tuota nopeasti ja otti sitten Lucan mukaansa lähtien Ednan perään.

Merari istui nojatuolissa kaikessa rauhassa kun kuuli askelia käytävältä ja pirullinen virne nousi tuon kasvoille tuon noustessa tuskallisen hitaasti ylös seisomaan, kävellen tyynesti oven luokse.. ja kun se aukeni nappasi Merari terävien kynsiensä kera Ednan niskasta kiinni.
"No katos hei!" Merari tervehti iloisesti painaen naisen alkua niin että tuo joutui seisomaan etukenossa.
"Tulitkin sopivasti illan juhliin!" Merari sanoi nauraen ja raahasi Ednaa mukanaan kohden teurashuonetta. Voi ei, ei hän aikonut Ednaa viellä ainakaan lihoiksi pistää.. ensin pitäisi nähdä ja kuulla kuinka piski kärisi hänenkin edestään! Merari avasi oven auki ja astui sisään katsoen virnuillen kahlittua aavekoiraa lattialla, joka oli jo herännyt ja katsoi järkyttyneenä tulijoita.
"Tervehtikäähän toisianne viimeisen kerran." Merari tuumasi hymyillen sadistisesti ja Kalma tuijotti järkyttyneenä Ednasta Merariin.
"Älä vahingoita häntä, hän ei kuulu tähän!!" Kalma parkasi hädissään ja sai osakseen vain pilkkaavaa naurua.
suskari
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 30 Elo 2011, 23:45

Edna

Tyttö juoksi minkä kintuistaan pääsi. Meraria ei enää näkynyt käytävässä, jossa tuo viimeksi oli ollut. Oliko tuo lähtenyt tiehensä? Vai oliko Kalma palannut ennalleen? Sitä Edna ei tiennyt. Hetken henkeä vedettyään Edna jatkoi matkaansa käytävää pitkin, kohti kotiovea. Tyttö ryntäsi sisään ovesta, mutta ennen kuin tuo ehti edes ympärilleen katsoa, tarttui jokin terävillä kynsillään häntä niskasta.
Edna parahti ääneen, tarraten vaistomaisesti käsillään Merarin ranteesta. Tuon kättä tyttö ei kuitenkaan lähtenyt repimään irti, sillä se olisi vain pahentanut tilannetta. Edna nosti katseensa Merariin vihaisena, mutta ei ehtinyt sanoa mitään kun tuo jo lähti taluttamaan häntä kohti kalman yksityishuonetta. Kyllä Edna tiesi mihin tuota huonetta käytettiin ja yrittikin parhaansa mukaan irrottautua Merarin otteesta, siinä kuitenkaan onnistumatta.

Ednan yllätykseksi Kalma oli nyt erillään Merarista. Edna vilkaisi järkyttyneenä, mutta astetta iloisempana Kalmaan, nähdessään tuon elossa. Pieni ilon pilke kuitenkin katosi, Merarin käskiessä heidän tervehtiä toisiaan vielä viimeisen kerran. Katse siirtyi takaisin Merariin, tuon nauraessa pilkkaavasti Kalman sanoille.
Edna päästi suustaan sähisevän äänen, samalla kun tarrasi käsillänsä kunnolla Merarin ranteesta. Edna muutti jälleen muotoaan. Pian Merarin käsissä ei ollut enää mustalaistyttö, vaan vitivalkoinen nuori ilvesolento. Merarin pitäessä kiinni niskavilloista, Edna pystyi pyöräyttämään itsensä kohti petoa ja iskemään sekä hampaansa että kyntensä tuon käteen. Vaikkei niistä mitään suurta vahinkoa tullutkaan, sattui se silti varmasti. Edna jatkoi kissamaista hyökkäilyään niin kauan, että Merarin oli pakko päästää irti.
Kissan tipahtaessa lattialle Edna pinkaisi kauemmas Merarista, asettuen uhmakkasti seisomaan Kalman ja Merarin välille, luimistaen korvansa, nostaen karvansa pystyyn ja sähisten hampaat esillä Merarille...
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja suskari » 31 Elo 2011, 08:31

Kalmankoira

Merarin katse siirtyi sähisevään naiseen kysyvästi kun tuo päättikin muuttua tutuksia pieneksi ilvesmäiseksi kissapedoksi ja iski kyntensä että hampaansa Merarin käteen tuon sähähtäessä joukon kirosanoaja joutuessaan päästämään tuosta irti. Merari piti hetken aikaa rannettaan mulkoillen kissapedoksi muuttunutta naista vihaisena kunnes kasvoille taas nousi se tuttu julma virne.
"Ihastuttavan äkäinen vaimo sinulle.. olisi varmasti taitava peti kaveri." Merari tuumasi naurahtaen ja katseli laiskan näköisenä kun Ednan tekemät vahingot parantuvat kädestä kääntyen sitten kaksikkoa kohden.
"Ainiin, mutta eihän sinulla ole olemassakaan millä voisit panna piski! ..pilasit kehoni!" Merari ärähti Kalmalle ihan yht`äkkisesti ja nappasi pöydältä liha veitsen lyöden tylpällä puolella aavekoiraa kasvoihin niin että tuo vinkasi ja pyöri hetken tajunnan rajamailla keräten hetken aikaa itseään kokoon.
"Olet seonnut ihan totaallisesti.. Jack." Kalma tuumasi sitten mumisten ja Merari vain katsoi tuota vakavana ja katse kertoi yllättävän paljon, tuo oli aavekoiran kanssa täysin samaamieltä. Mutta kyllä sitä muutama ruuvi putoaa varmasti kun pienessä tilassa joutuu viettämään melkein koko elämänsä eikä pääse pois sinne minne kuuluisi. Se söi vahvimmankin miehen järjen rippeet. Merarin katse laskeutui takaisin Ednaan ja tuo kohotti kätensä lyöden tuota lihaveitsen terän kera tuota, mutta isku ei koskaan päässytkään vauhtiin kun Merari tunsi jonkun tarraavan kiinni käsistä ja kaataen lattialle selälleen ja käyvän päälle istumaan painaen kädet lattiaa vasten.
"Rico!?" Kalma sanoi iloisena poikansa paikalle tulosta juuri sopivaan aikaan.
"Oletteko kunnossa?" Rico kysyi sitten kummaltakin Merarin manaten koko poppoota alimpaan helvettiin ja vannoi kostavansa hyvin verisesti!
"Olen kunnossa.. ja älä tapa häntä, tarvisen häntä." Kalma sanoi siltä varalta että Rico päättäisi yrittää tappaa Meraria päästäkseen tuosta eroon.. hankkiutuisi vain samalla hänestä eroon.
suskari
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 31 Elo 2011, 12:28

Edna

Merarin puheet petikaverista saivat Ednan nyrpistämään nokkaansa ja uhmakkaan lapsellisesti vilauttamaan kieltään. Tulisuudella ja peti puuhilla ei ollut mitään yhteyttä, kun sattui neitsyelle puhumaan. Ennen kuin Edna ehti mitään pätevää vasta-argumenttia kehittelemään, ärähti Merari Kalmalle kehonsa pilaamisesta ja varoittamatta löi Kalmaa veitsen tylpällä päällä. Edna hätkähti Kalman parkaistessa ja kääntyikin tuon puoleen. Kalma kutsui tuota otusta nimellä Jack.. Sillä oli nimikin? Kalma saisi kyllä valmistautua kysymystulvaan, jos ja kun tästä selvittäisiin.
Katse siirtyi nopeasti takaisin Merariin, tuon kohottaessa veitsensä seuraavaan iskuun. Kissa ehti päästämään sähädyksen, ennen kuin jokin pysäytti Merarin käden. Rico oli ehättänyt paikalle juuri sopivaan aikaan. Rico kaatoi Merarin lattialle, pakottaen tuon pysymään paikallaan ottaen kiinni tuon käsistä.

Rico kyseli olivatko he kunnossa. Edna nyökksi vain pienesti kääntyen sitten Kalman puoleen, sulkien silmänsä hetkeksi. Tyttö keskittyi ja yritti rauhoittaa itsensä, lopulta onnistuen muuttamaan muotonsa takaisin ihmiseksi. Tuon jälkeen Edna päästi Kalman irti kahleista, vilkaisten sitten kysyvästi aavekoiraa tuon sanoessa, ettei tuota olentoa saisia tappaa.
"No mitä me hänelle sitten teemme?" Edna kysyi, vilkaisen Merariin joka ei tainnut olla yhtään iloinen tästä tilanteesta.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja suskari » 31 Elo 2011, 15:44

Kalmankoira

Edna kääntyi miestään kohden ja muuttui pienen pinnistelyn jälkeen taas ihmismäisemmäksi päästäsen aavekoiran irti kahleistaan. Vihainen katse siirtyi Merariin, joka edelleenkin yritti päästä pois kiroten ja huutaen Ricon alta.
"Odotamme, hän palaa ajan kanssa itsekseen takaisin kun Blackin lääkkeiden vaikutus lakkaa." Kalma sitten vastasi nousten seisomaan ja käveli Merarin luokse polvistuen tuon tasolle, eikä näyttänyt iloiselta. Ei sitten yhtään.
"Olen pettynyt.. olen antanut sinulle mahdollisuuksia välillä pieneen ulkoiluun, ja nyt sinä yrität tuhota kiitokseksi perheeni?" Kalma kysyi Merarilta, tai no Jackiltä, joka katsoi murhaavasti aavekoiraan ja yritti päästä tuon kimppuun kuin joku raivopäinen härkä konsanaan.
"SANOO SE JOKA TUHOSI MINUN ELÄMÄNI!! VEIT MINUT PERHEENI LUONTA ILMAN OMAA HALUANI!! TUHOSIT KAIKEN, AIVAN KAIKEN!!" Merari huusi raivoissaan, mutta ääneen sekoittui myös epätoivoa ja itkun sekaista ääntä muutaman kyyneleen valuessa Merarin poskia pitkin. Kalma katsoi hieman säälivästi maassa makaavaa Meraria, kunnes se muuttuikin halveksivaksi ja välinpitämättömäksi ilmeeksi.
"Itsehän suostuit kanssani sopimukseen jos et muista?" Kalma kysyi sitten ivallisesti naurahtaen ja nousi seisomaan pyytäen Ricoa nousemaan pois päältä raahaten sitten Merarin väkisin rautoihin kiinni.
"Sinä huijasit.. valehtelit!" Merari sähähti aavekoiralle jolta ei sääliä tippunut minnekkään suuntaan tuota ihmistä kohtaan jonka oli joskus ottanut vangiksi omaan kehoonsa.
"Muutama valkoinen valhe sinne tänne.. Who cares?" Oli aavekoiran vastaus.

Rico taas oli jäännyt melko hiljaiseksi ja sanattomaksi isästään.. hän ei tiennyt tuosta, hän ei tiennyt että hänen isänsä saattoi olla näinkin ilkeä.
suskari
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 31 Elo 2011, 17:34

Edna

Kalma kertoi että nyt piti vain odottaa, että tuo otus palaisi ennalleen, mitä ikinä se tarkoittikaan. Edna nousi seisomaan siinä missä Kalmakin, mutta jäi seisomaan kauemmaksi Jackista, Kalman kävellessä tuon luokse. Kalma alkoikin rupattelemaan Merarille, josta tuo ei ollut yhtään mielissään. Sen sijaan Merari räjähti Kalmalle, huutaen raivoissaan. Äänestä kuitenkin pilkisti esiin epätoivon ja surun sekainen tunnelma. Edna tuijotti sanattomana tuota säälittäväksi muuttunutta olentoa, sanomatta sanaakaan. Tyttö ei tiennyt Ricosta saatika Kalmasta, mutta hänen sisällään pieni säälinpilke alkoi kasvamaan ja kasvamaan. Kävi ilmi että Kalma oli valehtelullaan tuhonnut tämän olennon - tai henkilön - elämän, kaiken mitä tuolla oli. Kaiken lisäksi Kalma ei näyttänyt vähääkään hätkähtävän tuosta. Aavekoira käyttäytyi kuin olisi ottanut toiselta vain jotain pientä ja tarpeetonta, eikä mitään suurta. Tuo vielä korosti välinpitämättömyyttään huomauttamalla pienistä valkoisista valheista ja siitä, kuka nyt niistä välitti.

"Minä välitän!" Edna huomautti saatuaan suunsa auki jälleen, pystyttyään olemaan hiljaa sen hetken "Mistä tiedän ettet sinä valehtele meillekkin?!".
"Et ollut kertonut tästä mitään! Mitä muuta sinä salailet? Mitä muuta olet jättänyt mainitsematta tai valehdellut?!... JA kuka hän edes on!" Edna jatkoi osoittaen nopeasti kohti Meraria, jääden sitten vaativana odottamaan vastauksia Kalmalta.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja suskari » 31 Elo 2011, 17:59

Kalmankoira

Edna ärähti ja Kalma suorastaan säikähti tuon äkkinäistä vihan puuskaa ja jäi tuijottamaan tuota kysyvästi ja mitä pidemmälle tuo pääsi sitä ärtyneemmän näköisemmäksi Kalma muuttui mulkaisten Merarin päälle tuon virnuillessa nurkassa katseen kuitenkin siiryessä takaisin Ednaan. Kalman olisi tehnyt mieli lähteä tällä sekunnilla pois koko tilanteesta ja mennä purkamaan paineita ulos, mutta ei voinnut yksinkertaisesti lähteä liian kauas Jackistä tai ei enää nousisi ylös tällä keholla. Kalman oli siis hieman pakko niellä kiukkunsa ja laskea mielessään kymmeneen ettei olisi vain motannut vaimoaan niin että tuolla olisi ollut hampaat kurkussa. Menneisyyden puheeksi ottaminen kuitenkin oli Kalmalle hyvin arka asia.
"Joskus on vain hyvä jättää asioita kertomatta Edna." Kalma sitten rikkoi hiljaisuuden, eikä todellakaan ollut kertomassa yhtään mitään Ednalle ja Ricolle muutamista pikku aukoista joita oli jättänyt menneisyydestään kertomatta kaksikolle. Joskus oli vain hyvä olla tietämättä ettei totuus pamaha naamalle kuin märkä rätti konsanaan.
"Ja hän on Jack, ihminen jonka aikoinaan riivasin päästäkseni vapaaksi." Oli Kalman vastaus siihen kuka nurkassa oleva henkilö oli, joka tällä hetkellä ei paljoakaan ihmiseltä näyttänyt punaisine hohtavine silminee ja mustine ihoineen. Se oli vain vääristynyt ja vihainen sielu.

Merari taas suorastaan nautti tästä tilanteesta Kalmaa kohtaan ja Rico oli tällä hetkellä hieman sekaisin sen suhteen kumman puolelle asettuisi.
suskari
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 31 Elo 2011, 18:38

Edna

Hetkeen ei kuulunut mitään. Edna odotti ja odotti vastausta, mutta Kalma ei avannut suutaan. Mustalainen oli jo lähellä käskeä Kalmaa vastaamaan, kunnes tuolta tuli vastaus, joka ei kertonut mitään kysymyksiin. Edna katsoi tuimasti Kalmaa, odottaen että tuo kertoisi paremmin asiasta.. mutta ei, sen sijaan aavekoira kertoi kuka tuo henkilö oli. Kävi ilmi, että nurkassa istuskeli Jack niminen ihminen - tai mitä ihmisestä oli jäljellä - jonka Kalma oli aikoinaan riivannut, päästäkseen vapaaksi. Vapaaksi mistä? tuota kysymystä Edna ei kuitenkaan kysynyt ääneen, vaan jätti sen omaan arvoonsa. Kalma ei näyttänyt saatika vaikuttanut nyt siltä, että olisi halunnut rupatella paremmin menneisyydestään.

"Valheet satuttavat kaikkein eniten" Edna totesi ohimennen, siirtäen katseensa Kalmasta Merariin, joka istuskeli nurkassa.
Tyttö tunsi sääliä tuota kohtaan. Merarillakin oli ollut oma elämänsä, omat läheisensä ja Kalma oli vienyt ne häneltä.. Ei ihme että tuo oli vihainen. Ei ihme että Merari halusi kostaa.
"Sinun pitäisi pyytää anteeksi häneltä" Edna tuhahti lopulta ja meni seinän viereen, istuen alas lattialle.
Kaikki tämän illan tapahtumat olivat jo jonkin verran verottaneet Ednan voimia ja tuon tarvitsi nyt istua alas.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja suskari » 31 Elo 2011, 19:10

Kalmankoira

Kalma mulkkasi Ednan päälle tuon sanoessa että valheet satuttivat kaikkein eniten. Totta helvetissä hän sen tiesi, mutta nyt oli jokaisen kannalta paras ettei hän alkaisi enempää avautumaan Ednalle mennesiyydestään. Hän oli kertonut tuolle aivan tarpeeksi menneisyydestään ja se saisi luvan riittää.
"En tasan.." Kalma mutisi mulkoillen Merarin päälle joka näytti hyvinkin säälittävältä istuessaan nurkassa ja mulkoillessa Kalmalle takaisin.
"..en sen jälkeen mitä se on aiheuttanut." Kalma lisäsi murahtaen kävellen lähemmäs Meraria ja virnisti potkaisten tuota kaikella voimalla mitä vain omisti suoraan kylkeen rusahduksen kera. Merari parahti kivusta ja haukkoi henkeään hetken aikaa, kunnes sekin parani. Miksi Kalma noin teki? Noh, olihan tuo ihmisen puolikas aiheuttanut paljon pään vaivaa hänelle itselleen ja nyt yritti sotkea vielä hänen perhe-elämäänsä sorkkimalla hänen menneisyyttään. Merari mulkoili Kalman päälle kun tapahtuikin se mitä hän oli odottanut: tuo alkoi haalistumaan ja lopulta välähti nopea kirkas valo ja Merari oli poissa heidän keskuudestaan Kalman sisällä, josta koira oli iloinen. Kalma mulkkasi olkansa yli Ednaan ja murahti jotakin mistä ei selvää saannut ja katosi..

***

Kalmaa ei näkynyt sen jälkeen koko iltana, eikä myöskään seuraavana iltana, mutta kunnes lopulta tuo kehtaisi ilmestyä paikan päälle kolmantena iltana. Luca totta kai juoksi häntä heiluen iloisesti tervehtimään poissa ollutta isänstäänsä ensinmäisenä ja Kalma soi tuolle nopeat korvan kapsutukset ja mulkkasi sitten kahta kaksi jalkaista asunnossaan kuin nuo olisivat olleet joitakin varkaita hänen asunnossaan.
"Ette sitten lähteneet?" Kalma murahti hampaiden välistä ja meni keittiöön etsimään itselleen jotakin juotavaa kuivaan kurkkuunsa. Missä Kalma oli ollut viimeiset kolme päivää? Mannasses-saarilla, tutussa majatalossa jossa oli suonnut itselleen hetkeksi aikaa rauhoittua suurimman ärtymyksensä pois ja selviä asioita Jackin kanssa.. jonkin sortin sopimukseen päästyään.
suskari
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 31 Elo 2011, 19:39

Edna

Kalma päätti mennä vielä mukiloimaan Meraria, päätettyään ettei tuo aikonut edes harkita anteeksipyyntöä, sen jälkeen mitä Merari oli hänelle aiheuttanut. Entäpä se mitä Kalma oli tuolle ihmisriekaleelle aiheuttanut? Edna katsoi hiljaa sivummalta Kalman potkaistessa Meraria niin, että kylki rutisi. Tyttö ei reagoinut mitenkään tuohon potkuun, vaan jätti miehet omaan arvoonsa.
Lopulta Merari alkoi hiipua ja pian, pienen välähdyksen kera, tuo oli poissa, takaisin yhdistyneenä Kalmaan. Loppu hyvin, kaikki hyvin? Edna kohotti pettyneen myrtsin katseensa Kalmaan tuon mulkaistessa vaimoaan, kunnes murahti jotain ja katosi sen sileän tien. Edna katsoi hetken seinää, kunnes vilkaisi Ricoon ja nousi ylös, suunnaten kulkunsa takaisin pesutiloihin. Pyykit eivät pesseet itse itseään...


Kului pari vuorokautta, kunnes Kalma vihdoista viimein päätti ilmaantua takaisin kuvioihin. Edna totta kai oli ollut huolissaan Aavekoirasta, mutta samalla tuo oli niin vihainen Kalmalle, ettei näyttänyt mitään riemun merkkejä aavekoiran palatessa. Lisäksi tuon murahdus sai Ednan entistä kärttyisämmälle tuulelle.
Aavekoira suuntasikin samantien keittiöön sen paremmin selittelemättä mitään. Edna nosti katseensa nopeasti kirjasta Kalmaan, mutta jatkoi sitten pöydän ääressä lukemista, samalla kun joi teetä. Tyttö leikki mykkäkoulua, totta kai. Hän ei ollut niitä naisia jotka olivat heti häntä koipien välissä anelemassa anteeksi miehiltänsä, jos riitaa tuli. Ei, hän kiukutteli niin paljon kuin itse halusi!
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja suskari » 31 Elo 2011, 20:30

Kalmankoira

Kalma etsi kaapista itselleen mukin ja kaatoi itselleen tynnyristä juotavaa kitaten kylmän veden alas kurkustaan ja vilkasi jaloissaan roikkuvaa koiraa hymähtäen. Kalma laski mukin pöydälle ja kääntyi koiran puoleen.
"Leikittäisikö? Hä?" Kalma kysyi koiralta joka ikään kuin haukahti vastaukseksi ja heilutti vielä häntäänsä päälle ilmoittaen olevansa samaa mieltä isäntänsä kanssa. Kalma pörrötti Lucan korvien väliä kävellen oleskeluhuoneeseen hakien paksun narun jonka kanssa ryhtyi Lucan kanssa vetohippaleikkiä leikkimään. Edna? Kalmaa ei vielä tässä välissä kiinnostanut mitä tuo teki ja missä.. osasi hänkin mykkäkoulua leikkiä jos se siintä olisi kiinni.
Aikansa Lucaa leikitettyään, tai siis Lucan väsähtäessä ja painuessa koriinsa, Kalma jäi istumaan lattialle vilkaisten myrtsin näköisen vaimonsa päälle.
"Miten voit olla vihainen sellaisesta, joka melkein meinasi tappaa teidät?" Oli Kalman kysymys Ednalle. Totta kai Kalma meinasi että tuo Merarista olisi vihainen.. mistäs muustakaan?
"Ja jos olisit halunnut että se olisi vapautunut.. oisit menettänyt minut myös." Kalma lisäsi nousten ylös ja katsahti nojatuolissa pötköttävää poikaansa joka oli koira muodossaan seuraamassa tilannetta. Kalma tuolle kuitenkaan mitään sanonut, eikä myöskään Rico tuolle.
suskari
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 31 Elo 2011, 20:57

Edna

Mustalainen jatkoi kirjansa lukemista, välittämättä Kalmasta sen enempää. Aavekoira näytti viihtyvän ihan hyvin kolmijalkaisen koiransa kanssa, kunnes Luca väsähti ja painui koriinsa, jättäen isäntänsä istumaan lattialle.
Edna nosti rauhallisesti katseensa kirjasta Kalmaan, tuon avaten suunsa vihdoista viimein. Tyttö laski kirjan edestään ja katsoi hetken aikaa kalmaa kasvoillaan mitäänsanomaton ilme.
"En minä hänen takiaan vihainen ole" Edna totesi "Vaan sen takia, että olet jättänyt kertomatta meille niinkin tärkeän asian, että sinä et ole ainoa joka tuota kehoa hallitsee".
"Olitko edes aikeissa kertoa meille?! Jos olisimme tienneet Jackistä, olisimme osanneet varautua häneen" Edna huomautti, nousten ylös tuolilta ja vilkaisi Lucan päälle.

"Saat sitten syytää Lucaa perheenlisäyksestä" Edna huomautti, vaihtaen asiasta toiseen "Niiden pitäisi syntyä tänä yönä... Niin ainakin kapakan isäntä laskelmoi".
Noiden sanojen jälkeen Edna lähti kävelemään kohti makuuhuonetta, tarkistaakseen nartun tilan. Kalman ollessa poissa Edna oli käynyt kapakassa tervehtimässä tuttujansa ja katsomassa kapakan isännän koiraa, joka oli pamahtanut paksuksi Lucan vierailun jälkeen. Narttu oli viimeisillään raskaana, joten isäntä oli pyytänyt Ednaa ottamaan koiran huostaansa. Hänellä ei ollut aikaa huolehtia pentu katraasta, mutta isäntä oli lupautunut kustantamaan pentujen ja nartun ruokinnan, mikäli tarve.
Sekarotuinen narttu, tuttavallisemmin Mary, oli maannut koko päivän lattialle levitetyllä pedillä. Tälläkin kertaa narttu jaksoi vain päätänsä nostaa ja heiluttaa häntäänsä reippaasti, Ednan astuessa sisään huoneeseen tarkistamaan tilannetta.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja suskari » 31 Elo 2011, 21:30

Kalmankoira

Edna avasi suunsa ja sanoi ettei ollut Merarin takia vaan vihainen sen takia koska hän ei ollut koskaan kertonut Merarista yhtään mitään, kysellen vielä olisiko hän koskaan aikonutkaan kertoa asiasta. Kalma meni yllättävän hiljaiseksi..
"En kyllä ajatellut.." Kalma sitten vastasi Ednalle ja lisäsi siihen vielä. "Luulin pystyväni pitää hänet kurissa." Kalma sanoi hieman huokaisten ja pahoillaan sen suhteen ettei ollutkaan pystynyt pitämään Jackiä kurissa ja tuo oli käynnyt kaksikon kimppuun.

Sitten tulikin aiheen vaihdos ja Edna sanoi että Lucaa saisi syyttää perheenlisäyksestä. Kalma katsoi ensin Ednaa kysyvästi ja sitten koiraansa joka makasi tyytyväisenä kopassaan ja katsoi isäntäänsä laiskasti takaisin.. Eihän Luca narttu ollut? Miten tuolla kersoja voisi olla mahassaan!? Kalma ei ehtinyt kuitenkaan Ednalta mitään kysymään kun tuo sanoi että pentujen pitäisi syntyä tänä yönä.. Kalma tuijotti vaimoaan HYVIN kysyvästi, mutta kun tuo mainitsi kapakan valkeni aavekoirallekkin jotakin. Eikös sillä isännällä ollut narttu koira jonka kanssa Luca kävi kirmaamassa? Taisi tehdä poika vähän muutakin..
Kalma köpötteli Ednan perässä makuuhuoneeseen kuin kananpoika konsanaan eikä ollut kauhean iloinen nähdessään kapakan isännän koiran HÄNEN kattonsa alla makaamassa pienessä pedissään.
"..Narttu saa jäädä jos sinä hoidat sen." Kalma sitten tuumasi, ei hänellä ollut kuitenkaan sydäntä heittää raskaana olevaa koiraa kadulle kun itsekkin sattui hännän heiluttaja olemaan.
"Kuka pentujen- ja emän ruuat kustantaa? Minkö!?" Oli Kalman kysymys Ednalle. Ei hänellä ollut varaa pentu katraan ruokkimiseen ja jos olisikin hän joutuisi metsästämään ainakin viiden edestä..
suskari
 

EdellinenSeuraava

Paluu Länsikujat

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 2 vierailijaa

cron