Kirjoittaja Aksutar » 01 Syys 2011, 20:14
Edna, Kali (Samhaina)
Edna ei enää todennut Kalmalle mitään, piti suunsa kiinni ja antoi herra kiukupussin mennä menojansa. Siinähän kiukutteli. Jos ei seurasta pitänyt, niin ei tarvinnut kauaa jatkaa kiukuttelua, kun talo olisi eräänä yönä tyhjentynyt vieraista.
Yö oli laskeutunut metsään. Vaikka eläimet olivat jo hiljentyneet, ei se tarkoittanut ettei metsässä olisi jälleen edessä yö täynnä tapahtumia. Tällä kertaa Kali ja Samhaina olivat törmänneet raaka-aineita etsiessään ihmisten partioon, joka ei tietenkään katsonut hyvällä kummallista kaksikkoa, varsinkaan peikkoa. Pakoon he eivät voineet pinkoa, ennen kuin reitti olisi selvitetty, joten yhteenotto oli välttämätön.
Yhteenoton äänet kantautuivatkin kauas hiljaisessa metsässä. Kali toimi miekkana ja Samhaina kilpenä, suojellen ystävänsä selustaa tarpeentullen suojaseinämällä. Miehiä oli kuitenkin monta, eikä Samhaina ehtinyt joka paikkaan. Kali ei ollut mikään loistava taistelija, hänhän oli seppä, piru vie! Ruoskan kanssa tuo oli etevä ja saikin pidettyä suurimman osan hyökkääjistä kauempana, mutta miekka toisessa kädessä ei heilunut yhtä elegantisti ja tappavasti.
Lopulta koitti hetki, jolloin miehet päättivät pistää kunnon otteet peliin ja pääsivät ylivoimansa ansiosta tappo etäisyydelle. Kali koitti parhaansa mukaan pitää noita kaukana, kunnes yksi sotilaista pääsi yllättämään. Miekka viilsi ilmaa ja lopulta osui kohteeseensa, Kalin miekka käteen. Kädestä irtosi kaikki neljä sormea, peukaloa lukuunottamatta. Rastapään suusta pääsi ilmoille tuskainen, kova huudahdus tuon perääntyessä äkkiä kauemmaksi, miekan tippuessa niille sijoilleen. Sillä kädellä ei enää miekasta kiinni pidettäisi.
Tilanne alkoi kärjistymään tappion puolelle. Kali sai vaivon pidettyä miehiä enää kauempana ruoskansa avulla ja Samhaina alkoi jo väsyä kilven yllä pitämiseen. Ruoskan heilahtaessa viimeisen kerran, yksi miehistä antoi ruoskan pään kiertyä kätensä ympärille, nappasi tuosta kiinni ja vetäisi Kalin kohti itseään, survaisten miekkansa naisen vatsaan.
Kali tipahti samantien polvillensa, miekan poistuttua hänen sisuksistaan. Samhaina jäi tuijottamaan kuolemaa tekevää toveriaan, miesten lähtiessä lähestymään peikkoa, kehoittaen tuota päästämään ilmoille viimeisen toiveensa..