Dodge this, bitch. || le suskari


Länsikujat sijaitsevat kauimpana linnasta. Täälläpäin asustaa yleensä köyhin väki ja länsikujat ovat tunnettuja hämäristä hiippareista. Länsikujat tuhoutuivat täysin palossa, ennen toisen tannersodan alkua, kiitos haltioiden hyökkäyksen. Nyttemmin, kun tannersota on päättynyt, on länsikujia alettu rakentamaan uudestaan. Siltikin, alueelta löytyy yhä palaneita raunioita, vaikka uusia rakennuksia on alkanut kohoamaan sinne tänne.
Länsikujilta on helpointa livahtaa kylän alla risteileviin, valtaviin viemäriverkostoihin. Osa verkostosta on ihmisten itse rakentamaa, osa taas luonnon muovaamaa, niin käytäviä kuin luoliakin. Tätä kautta ei kuitenkaan tiettävästi pääse kylään sisälle, vaikka käytävä muurien alitse olisi helpoin tapa livahtaa sisään. Mutta sellaista ei kuitenkaan ole olemassa vai onko?

Valvoja: Crimson

Avatar

Monarkki

Viestit: 14221

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Ke Elo 31, 2011 9:56

Edna

Kalma oli seurannut Ednaa makuuhuoneeseen, nähden nyt raskaana olevan nartun. Edna vilkaisi olkansa yli Kalman ilmoittaessa että narttu saisi jäädä, mikäli Edna hoitaisi sen. Tuon jälkeen Kalma vielä kyseli kuka nuo koirat muka elättäisi.
"Kapakan isäntä lupasi auttaa rahallisesti" Edna totesi yllättävän rauhallisesti, alkaessaan silittelemään koiraa. Mary suorastaan nautti huomiosta, mitä ei aina kapakassa ollessaan saanut. Harva sitä tuli kapakkaan koiraa silittelemään.
Mary kuitenkin pisti nopeasti takaisin pötkölleen. Koira oli käyttäytynyt "oudosti" koko illan ja nyt sen käytös alkoi viittaamaan siihen, että synnytys oli käynnistymässä. Edna nousi ylös ja vilkaisi Kalmaa ohimennen, poistuen huoneesta hetkeksi. Pian tuo palasi parin rätin riekaleen ja kuuman veden kanssa, kyykistyen koiran puoleen. Katse kuitenkin nousi takaisi Kalmaan, kysyvänä.

"Meinaatko siinä toljottaa vai poistua? En usko että sinua kiinnostaa katsella... Vai kiinnostaako?" Edna totesi Virnistäen pienesti, siirtäen sitten katseensa takaisin Maryyn joka vinkui huomiota itsellensä...
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 4015

Liittynyt: Ma Maalis 09, 2009 5:05

Paikkakunta: Icecrown

Viesti Ke Elo 31, 2011 10:14

Kalmankoira

"Hyvä sentäs." Kalma mutisi katsellen tiineenä olevaa nartti koiraa ja osasi vain kuvitella nupissaan sitä vilinää ja vilksettä jota täällä alkaisi muutaman viikon päästä olemaan. Hyvästi rauhallisuus.. ja kuka opettaisi pennut sisäsiisteiksi? Hänkö? Ednalla kun tuskin mitään kokemusta koirien kouluttamisesta olisi, joten eiköhän se hän olisi joka kouluttaisi. Paskat hän aikoisi, ei ainakaan ihan heti.
Kalma havahtui ajatuksistaan Ednan kysymykseen aikoiko hän vain toljottaa tässä vai lähteä muualle pyörimään ja kyseli vielä kiinnostiko häntä synnytys. Periaatteessa kyllä, Kalma kun koskaan sellaista nähnytkään itse omin silmin. Kalma ei vastanut mitään mutta kävi istumaan sängyn reunalle ja rapsutti hieman tyttöä korvan takaa saaden vastakaijuksi kätensä nuolemista. Kalma hymähti pienesti ja käänsi katseensa Ednaan.
"Saat muuten kouluttaa pennut sisäsiisteiksi, ellet halua kakka kikkareita pitkin lattiaa." Kalma huomautti Ednalle melko suoraan, tuo oli tänne koiran tuonnut joten sen tekemät ongelmat olivat myös tuon ongelma ei hänen.
Kalmankoira - Aavekoira
Jack Aaren Fisher (Merari) - Ihminen hirviön kehossa
Ivor - Insan heyvan
Zara - Iso lisko
Ghost - Demoni
Cole - Ihmissuden pentu
Avatar

Monarkki

Viestit: 14221

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Ke Elo 31, 2011 10:29

Edna

Kalma päätti jäädä paikan päälle katsomaan, suoden myös nartulle pienet rapsutukset. Hyvä niin, narttu sai tuntea itsensä hieman tervetulleemmaksi, mitä äsken. Edna naurahti pienesti Kalman huomautukselle koiran kakasta.
"Äitini asunnossa on ollut kissanpentu jos toinenkin, ei olisi siis ensimmäinen kerta kun eläinten kikareita siivoilen" Edna huomautti rauhoitellessaan narttua, Joka aloitti jo synnytyksen "Eivätköhän ne opi noeasti tavoille". Niin Edna ainakin toivoi.
Edna auttoi parhaansa mukaa Marya synnytyksessä. Hetken ponnistelun jälkeen, alkoi maailmaan ilmestyä pentu, toinenkin ja kolmas. Edna otti pentuja lämpimiin pyyhkeisiin sitä mukaa, mitä niitä syntyi. Jokainen pentu puhdistettiin ja asetettiin lämpimään petiin, Maryn nisien lähelle. Pentuja syntyi yhteensä seitsemän. Viimeinen pentu oli pienempi mitä muut. Aluksi näytti siltä, että pentu olisi syntynyt kuolleena, mutta hetken elvyttelyn jälkeen tuo päästi äännähdyksen.

Edna huokaisi helpotuksesta. Kaikki oli sujunut paremmin kuin hän oli uskaltanut toivoa. Nyt maailmaan oli saatettu seitsemän, söpöä pientä sekarotuista piskiä. Mary näytti lopen uupuneelta toimenpiteen jälkeen, mutta jaksoi silti nuolla pentujaan puhtaaksi. Pentuja, jotka vaistovaraisesti hakeutuivat kohti nisiä.
Mustalainen ei voinut olla hymyilemättä. Hetken pentuetta katseltuaan Edna nousi ylös, pyyhki kätensä ja käveli ovelle, huudellen Lucaa paikalle.
"Luca! Tule katsomaan! Tule katsomaan mitä olet maailmaan saattanut!" Edna huusi kolmijalkaiselle koiralle, jääden odottamaan että tuo kipittelisi oven raosta sisään.
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 4015

Liittynyt: Ma Maalis 09, 2009 5:05

Paikkakunta: Icecrown

Viesti To Syys 01, 2011 10:32

Kalmankoira

"Sen näkee sitten." Kalma naurahti pienesti Ednan sanoihin tuon kertoessa että oli kissapentujen kikkareita kotonaan hoidellut. Ehkä, mutta koiran kikkareet olivat vähän isompia ja monta karvapalloa kun oli kakkimassa.. Voi sitä sotkua ja hajua! Noh jos homma oikein Ednan käsistä karkaa niin kai hän voisi tuota hieman auttaa, mutta narttu olisi kokonaan Ednan hoidettavaissa. Itsehän sen tänne toi, joten saisi myös huolehtia. Pennuista Kalma suostuisi huolehtimaan koska ne olivat kuitenkin Lucan omia eikä hän halunnut niille käyvän mitään.
Noh Mary aloittikin sitten synnytyksen ja kun Edna hoiti pentuja Kalma itse lohdutteli ja jutteli tytölle mukavia rapsutellen tuota välillä korvan takaa kannustavasti samalla kun tuo toi yhteensä seitsemän pientä söpöä karvapalloa maailmaan. Tosin viiminen oli vähällä menehtyä, mutta onneksi kaikki päätyi parhain päin ja kaikki pennut syntyivät terveinä vaikkakin yksi oli muita huomattavasti pienempi- se viimeinen.
Kalma kävi mahallensa sängyn päälle ja katseli sieltä käsin pentuja, jotka jo nälkäisinä imivät äidiltänsä maitoa nisistä joka oli aivan väsynyt synnytyksestä, nuollen kuitenkin pentujansa puhtaaksi.

Luca nosti päätää korista kuullessaan nimensä ja nousi ylös köpötellen kolmella jalallansa makuuhuoneeseen katsomaan mitä hänestä tällä kertaa haluttiin kurkaten oven raosta.
"Katso Luca, sinusta on tullut isä." Kalma hymähti koirallensa osoittaen pentuja joista saksanpaimen koira oli astetta ällistyneempi. Koira käveli häntä hieman heiluen pentujen luokse ja nuuhki noita uteliaana hetken aikaa ja länttäsi sitten karvaisen takamuksensa lattialle katsellen pentuja pää kallellaan.. katsoen sitten omistajiinsa kuin olisi kysynyt: "Mistä nämä tulivat?"
Kalma katsoi hymyillen koiraansa ja laski kätensä tuon pään päälle rapsutellen.
Kalmankoira - Aavekoira
Jack Aaren Fisher (Merari) - Ihminen hirviön kehossa
Ivor - Insan heyvan
Zara - Iso lisko
Ghost - Demoni
Cole - Ihmissuden pentu
Avatar

Monarkki

Viestit: 14221

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti To Syys 01, 2011 1:53

Edna

Edna asteli peremmälle Lucan päästyä sisään. Narttu havahtui Lucan tultua sisään, selvästi jännittäen miten tuore isä reagoisi pentuihin. Mary oli valmiina hyppäämään viimeisillä voimillaan ylös, Lucan kimppuun, mikäli tuo syystä taikka toisesta olisi agressiivisesti käyttäytynyt pesuetta kohtaan. Seropin häntä heilahti laiskasti, Lucan tutkiessa pentuja. Lucan lopulta istuessa alas, laski Mary päänsä pedille. Ei tuo ollut agressiivinen pentuja kohtaan, ei siis syytä huoleen.
Edna istahti Kalman viereen sängylle katselemaan pentuja, jotka olivat saaneet pienet mahansa jo täyteen ja hakeutuivat nyt emon lämpöön lepäämään. Mary oli lopen uupunut, mutta jaksoi silti vielä hyysätä pentujansa, varmistellen että nuo kaikki olivat puhtaita ja lämpimässä. Lempeän helpottunut hymy nousi mustalaisen kasvoille pentuja seuraillessa.

"Aijon pitää tuon" Edna ilmoitti ykskaks yllättäen, osoittaen pienintä pentua joka koitti sisarustensa yli kiivetä äidin lämpöön nukkumaan "Pidit siitä tai et" Edna lisäsi, vilkaisten sitten Kalmaan.
Tyttö ei enää näyttänyt saatika kuulostanut ilkeältä, eikä kiukkuiselta. Silti tuo murjotti pienesti Kalmalle, mutta sitä ei päällepäin näkynyt tällä hetkellä.
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 4015

Liittynyt: Ma Maalis 09, 2009 5:05

Paikkakunta: Icecrown

Viesti To Syys 01, 2011 2:39

Kalmankoira

Luca katseli pentuja pää kinkallaan nuuhkien ja tutkiskellen noita, ja jopa nuollen noita omalla pehmeällä kielellään muutaman kerran ennen kuin nousi ja meni tyttökaverinsa viereen makaamaan hyväillen tuota. Kalma hymyili pienesti seuraten koira pariskunnan kuhertelua, mutta havahtui sitten Ednan ääneen kääntäen katseensa tuohon ja sitten pentuun jota tuo osoitti. Kalma katseli sitä hetken mietteliäänä, mutta nyökkäsi sitten.
"Tuon arvasinkin." Kalma sitten tuumasi Ednalle ja lisäsi vielä. "Sinulle ei sitten riitä että talossa on jo kolme koiraa?" Kalma kysyi naurahtaen pienesti ja siirsi katseensa viereensä huomatessaan Rosekin tulleen pedin päälle katselemaan pentuja.
"Sait Rose kuule kavereita, paljon pieniä kavereita." Kalma sanoi hymyillen lohikäärmeelle joka rääkäsi vastaukseksi ja laskeutui alemmas tutkimaan pentuja uteliaasti. Luca katsoi lohikäärmeen poikasen touhuja korvat höröllä hyvin tarkkaavaisen näköisenä, mutta kun lohikäärmeen poikanen siirtyi Kalman pään päälle istumaan rauhoittui tuore isä pötköttämään kumppaninsa viereen.
"Rose en tarvitse hattua.." Kalma mutisi napaten lohikäärmeen syliinsä istumaan.

Ricokin tuli hieman jäljessä koira muodossaan kurkkimaan ovelta ja jäi turvallisen välimatkan päähän istumaan ja katselemaan.
"Kelle sitten muut pennut?" Kalma kysyi Ednalta jos tuo vaikka tietäisi ketään joka olisi kiinnostunut. Hän ei todellakaan aikoisi pitää yhtä enempää!
Kalmankoira - Aavekoira
Jack Aaren Fisher (Merari) - Ihminen hirviön kehossa
Ivor - Insan heyvan
Zara - Iso lisko
Ghost - Demoni
Cole - Ihmissuden pentu
Avatar

Monarkki

Viestit: 14221

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti To Syys 01, 2011 3:06

Edna

Tyttö pudisti päätään Kalman kysymykselle.
"Eihän kolme riitä mihinkään" Tyttö vastasi virnistäen, siirtäen katsensa sitten lohikäärmeeseen, joka päätti myös ilmoittaa olemassaolonsa. Rose tuli myös tutkimaan pentuja uteliaana. Luca kuin myös Mary kiinnittivät huomiota lohikäärmeen touhuihin, mutta tuon vetäydyttyä isäntänsä pään päälle, pystyivät koirat taas rauhoittumaan. Edna naurahti pienesti Kalman huomauttaessa lohikäärmeelleen, ettei sentään hattua tarvitsisi. Katse kävi nopeasti Ricossa, joka oli tullut kurkkimaan ovelle. Katse siirtyi kuitenkin takaisin Kalmaan, tuon kysyessä mihin muut pennut joutuisivat. Edna mietti hetken aikaa, kunnes hymähti pienesti.

"eiköhän noillekkin paikka löydy... Voimme koittaa myydä niitä, mutta jos kukaan ei osta, annetaan ne sopivaan kotiin" Tyttö tuumasi katsellessaan pentuja.
Sekaroituiset piskit tuskin menivät hyvin kaupaksi. Näin sodan aikana kaikilla ei ollut edes varaa pitää lemmikeitä. Aateliset puolestaan halusivat varmasti puhdasrotuisia koiria, joten ylemmälle taholle niitä oli turha edes tyrkyttää.. jollei..
"Jos ei kukaan huoli niin voimmehan kysyä, ottaisiko Lily isänsä metsästyskoiriin pari lisäystä... Heillä ainakin olisi varaa pitää koiria" Edna totesi, katsellessaan pentuja.
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 4015

Liittynyt: Ma Maalis 09, 2009 5:05

Paikkakunta: Icecrown

Viesti To Syys 01, 2011 3:21

Kalmankoira

"Se oli ensinmäinen ajatukseni, voisimme yrittää mydä niitä vaikka jossakin kaupan kupeella tai torilla.. Tosin joudun kyllä laittamaan sinut asialle silmieni takia, päivällä kun ihmiset enemmän liikkuvat." Kalma sanoi katsellen jo nukahtaneita koiranpentuja ja emää joka oli viittä vaille nukahtamassa, mutta ei varmaankaan osannut nukahtaa kun ympärillä hääri porukkaa kuin tori kokouksessa konsanaan.
"Antaminenkin käy." Kalma lisäsi, sillä tosiaankin halusi söpöistä nappisilmistä eroon mahdollisimman nopeasti hänen kodistaan vaikka lutusia olivatkin. Hänellä ei ollut aikaa- tai varaa hoitaa noin montaa koiraa.

"Jaaha, vaikea sanoa.. En ole mitenkään kunkun ykkös suosikki joten hän saattaisi sen suhteen epäillä pentuja. Lisäksi ne ovat sekarotuisia." Kalma tuumasi ääneen ja nousi istumaan hypäten seisomaan pois sängyltä pidellen lohikäärmettä sylissään.
"Mutta jätetään äiti pentunensa nukkumaan." Kalma sanoi ja raahasi itsensä ulos huoneesta, kuten teki myös Rico, ja meni istumaan nojatuoliin pelleillen Rosen kanssa joka oli innostunut leikkisäksi.
"Mistä moinen luonteen vaihdos?" Kalma kysyi Ednalta vaihtaen kokonaan aihetta.
Kalmankoira - Aavekoira
Jack Aaren Fisher (Merari) - Ihminen hirviön kehossa
Ivor - Insan heyvan
Zara - Iso lisko
Ghost - Demoni
Cole - Ihmissuden pentu
Avatar

Monarkki

Viestit: 14221

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti To Syys 01, 2011 5:56

Edna

Kalma oli samaa mieltä pentujen myymisestä tai antamisesta pois. Eiköhän noille hyvät kodit löytyisi, kunhan vain etsisi. Jos ei tästä kylästä, niin voisihan pentuja käydä kauppaamassa Nahor kylään tai satamassa. Jostain varmasti löytyisi innokas omistaja uudelle pennulle.
Edna hymähti pienesti Kalman huomauttaessa ettei kuningas pahemmin pitänyt hänestä. Pystyikö se vanha pukki muka jostakusta pitämään?
"En puhunutkaan kuninkaasta vaan prinsessasta" Edna huomautti, jättäen asian sikseen. Eiköhän Lily parilla silmänräpäytyksellä ja suloisella hymyllään saanut kuninkaan suostumaan tahtoonsa. Niin Edna ainakin uskoi.
Tuskin sekarotuisuuskaan haittasi. Kunhan pennut oppisivat vain eteviksi jossain, niin kyllä joku ne huolisi.. Varmasti ainakin alemman kastin metsästäjät ottaisivat mielellään koiran jos toisenkin mukaansa metsään.

No, Kolmikko päätti jättää Maryn ja pennut lepäämään, siirtäen fyysisen olemuksensa makuuhuoneesta olohuoneeseen. Rico ja Rose viihdyttivät toinen toisiaan nojatuolissa. Edna istui takaisin pöydän ääreen ja oli aikeissa nostaa kirjan takaisin nenänsä eteen, kun Kalma esitti yllättävän kysymyksen.
"Ei kukko käskien laula" Edna totesi, viitaten siihen ettei voinut koko aikaa kiukutella, varsinkaan jos hän ei enää halunnut olla naama kurtussa.
Anteeksipyyntöjä kumpikaan osapuoli tuskin tulisi saamaan. Edna ei nähnyt syytä pyytää anteeksi aavekoiralta ja no.. Edna ei odottanut että tuo olisi heti anteeksi pyytämässä, vaikka tytön mielestä se oli aiheellista.
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 4015

Liittynyt: Ma Maalis 09, 2009 5:05

Paikkakunta: Icecrown

Viesti To Syys 01, 2011 6:31

Kalmankoira

Kalma jäi tuijottamaan Ednaa hiljaa tuon vastauksen jälkeen ja tuhahti sitten vaikuttaen hetken aikaa siltä ettei aikoisi todellakaan sanoa tuolle mitään asiasta enään. Toisin kävi ja aavekoira avasi suunsa.
"En kertonut Jackistä, koska en nähnyt sitä tarpeelliseksi... toisin kyllä kävi, mutta saitpahan kunnon muistutuksen siitä että jos käyttäydyn oudosti kannattaa lähteä sukkelaan paikalta tai tunkea lääkkeet naamaan. Taisin jo ensi tapaamisella huomauttaa siitä?" Kalma selitti melko apaattisen kuuloisella äänellä Ednalle, joka vielläkin vaikutti olevan vihainen hänelle siitä ettei hän ollut kertonut toisesta puolesta tuolle yhtään mitään. Siihen oli niinkin hyvät syyt että Edna tuppasi olemaan turhankin utelias persoona toisinaan ja hän taas ei pitänyt menneisyytensä kurkkimisesta saati kertomisesta. Kuten oli aikaisemmin todettu: tuo tiesi jo Kalman mielestä aivan tarpeeksi jos ei jo liikaakin.

"Onko sinulla vielä jotakin hampaan kolossa?" Kalma sitten kysyi vielä perään varmistaakseen ettei vaimolla ollut ainakaan pahemmin enää paha päivä hänen takiaan.
Kalmankoira - Aavekoira
Jack Aaren Fisher (Merari) - Ihminen hirviön kehossa
Ivor - Insan heyvan
Zara - Iso lisko
Ghost - Demoni
Cole - Ihmissuden pentu
Avatar

Monarkki

Viestit: 14221

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti To Syys 01, 2011 6:56

Edna

Pian Kalma aloittikin kertomaan syyn, miksei ollut kertonut Jackista aikaisemmin. Tuo myös huomautti että oli tainnut kertoa siitä jo ensitapaamisella. Edna naurahti pienesti.
"Kyllä sinä jotain mainitsit, mutta olisit voinut täsmentää että jaat kehosi toisen sielun kanssa, joka haluaa repiä meidät kappaleiksi" Edna huomautti, kurtistaen kulmiansa.
Kalma kysyikin vielä, oliko Ednalla jotain painamassa mieltänsä. Tyttö katsoi hetken aavekoiraa sanomatta mitään, kunnes pudisti päätänsä ja laski katseensa kirjaan. Eipä hänellä mitään muuta mielessään ollut tällä hetkellä ja turha sitä nyt tyhjästä enää alkaa uutta riitaa vääntämään. Ei Edna halunnut riidellä, vaikka siltä joskus saattoi vaikuttaakkin.

"Liha on loppumassa" Edna huomautti ohimennen kirjaan katsahdettuaan. Parin päivän aikana liha varastot olivat alkaneet hupenemaan, kun Kalma ei ollut paikalla. Ednalla oli käynyt mielessä käydä torilla ostamassa lihaa, mutta moisen hinta oli noussut taivaisiin, kiitos sodan, jälleen kerran.
"Tarvitsetko apua metsällä?" Edna lisäsi, näin salakavalasti olettaen että Kalma olisi kiltti poika ja lähtisi metsälle, kun nainen sitä vaati. Hän hoitaisi kotia, Kalma hankkisi elannon. Reilu peli.
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 4015

Liittynyt: Ma Maalis 09, 2009 5:05

Paikkakunta: Icecrown

Viesti To Syys 01, 2011 7:52

Kalmankoira

"En nähnyt sitä tarpeelliseksi, koska se on jakanut vähän mielipiteitä suuntaan jos toiseen." Kalma huomautti Ednalle vaimollensa tuon mäkättäessä hänelle siitä ettei hän ollut kehonsa jakamisesta mitään kertonut. Mutta nyt asia oli selvä ja Kalma ei nähnyt mitään syytä jatkaa koko aiheesta, joten hiljeni aavekoirakin kävellen itsekkin kirjahyllylle etsimään jotakin luettavaa kun Edna huomautti ruokavaraston alkavan olevan tyhjänä. Kalma tuijotti Ednaa hetken aikaa hiljaa, mutta murahti sitten jotakin jättäen kirjahyllyn rauhaan ja käveli naulakolle hakemaan takkiansa.
"En tarvitse." Kalma huomautti Ednalle tuon vittuillessa hänelle siitä kenen paikka oli missäkin tässä taloudessa ja veti takin niskaansa, laittoi asevyönsä sen alle ja lopuksi takin vyö kiinni.
"Olisit vain säikyttelemässä eläimet tiehensä ja pitäähän jonkun jäädä uutta perhettä jäädä vahtimaan jos nartun tila vaikka yht`äkkiä huononee. Ja heippa, tulen joskus... toivottavasti kunnossa." Kalma selitteli vaimollensa mumisten lopun lähinnä itsekseen ja katosi ovesta pihalle.

***

Noh, Kalma suuntasi totta kai metsän puolelle etsimään perheellensä ruokaa vaikka se tulisikin olemaan hyvin vaikeaa koska aurinko oli jo laskenut monta tuntia sitten ja sitten vielä sota.. haltoita tuntui pomppivan joka nurkassa vastaan kun metsässä liikkui, tai sitten ihmisiä. Kalma kuitenkin ajatteli tällä erää mennä katsomaan löytyisikö vakio paikalta yhtään pulskaa pupua, kun ne sentään liikkuivat hämärässäkin ja niitä saattoi hyvässä lykyssä saada montakin yhdellä kertaa jos vain osasi hommansa.
Kalmankoira - Aavekoira
Jack Aaren Fisher (Merari) - Ihminen hirviön kehossa
Ivor - Insan heyvan
Zara - Iso lisko
Ghost - Demoni
Cole - Ihmissuden pentu
Avatar

Monarkki

Viestit: 14221

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti To Syys 01, 2011 8:14

Edna, Kali (Samhaina)

Edna ei enää todennut Kalmalle mitään, piti suunsa kiinni ja antoi herra kiukupussin mennä menojansa. Siinähän kiukutteli. Jos ei seurasta pitänyt, niin ei tarvinnut kauaa jatkaa kiukuttelua, kun talo olisi eräänä yönä tyhjentynyt vieraista.



Yö oli laskeutunut metsään. Vaikka eläimet olivat jo hiljentyneet, ei se tarkoittanut ettei metsässä olisi jälleen edessä yö täynnä tapahtumia. Tällä kertaa Kali ja Samhaina olivat törmänneet raaka-aineita etsiessään ihmisten partioon, joka ei tietenkään katsonut hyvällä kummallista kaksikkoa, varsinkaan peikkoa. Pakoon he eivät voineet pinkoa, ennen kuin reitti olisi selvitetty, joten yhteenotto oli välttämätön.
Yhteenoton äänet kantautuivatkin kauas hiljaisessa metsässä. Kali toimi miekkana ja Samhaina kilpenä, suojellen ystävänsä selustaa tarpeentullen suojaseinämällä. Miehiä oli kuitenkin monta, eikä Samhaina ehtinyt joka paikkaan. Kali ei ollut mikään loistava taistelija, hänhän oli seppä, piru vie! Ruoskan kanssa tuo oli etevä ja saikin pidettyä suurimman osan hyökkääjistä kauempana, mutta miekka toisessa kädessä ei heilunut yhtä elegantisti ja tappavasti.
Lopulta koitti hetki, jolloin miehet päättivät pistää kunnon otteet peliin ja pääsivät ylivoimansa ansiosta tappo etäisyydelle. Kali koitti parhaansa mukaan pitää noita kaukana, kunnes yksi sotilaista pääsi yllättämään. Miekka viilsi ilmaa ja lopulta osui kohteeseensa, Kalin miekka käteen. Kädestä irtosi kaikki neljä sormea, peukaloa lukuunottamatta. Rastapään suusta pääsi ilmoille tuskainen, kova huudahdus tuon perääntyessä äkkiä kauemmaksi, miekan tippuessa niille sijoilleen. Sillä kädellä ei enää miekasta kiinni pidettäisi.

Tilanne alkoi kärjistymään tappion puolelle. Kali sai vaivon pidettyä miehiä enää kauempana ruoskansa avulla ja Samhaina alkoi jo väsyä kilven yllä pitämiseen. Ruoskan heilahtaessa viimeisen kerran, yksi miehistä antoi ruoskan pään kiertyä kätensä ympärille, nappasi tuosta kiinni ja vetäisi Kalin kohti itseään, survaisten miekkansa naisen vatsaan.
Kali tipahti samantien polvillensa, miekan poistuttua hänen sisuksistaan. Samhaina jäi tuijottamaan kuolemaa tekevää toveriaan, miesten lähtiessä lähestymään peikkoa, kehoittaen tuota päästämään ilmoille viimeisen toiveensa..
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 4015

Liittynyt: Ma Maalis 09, 2009 5:05

Paikkakunta: Icecrown

Viesti To Syys 01, 2011 9:31

Kalmankoira

Kalma oli kaikessa rauhassa matkalla vakio metsästys paikallensa kun kuuli ääniä, taistelun ääniä kääntäen päänsä äänen suuntaan jääden hetkeksi aikaa valppaasti kuuntelemaan ääniä. Pää kallistui hieman hetken kuuntelun jälkeen ja aavekoira päätti jättä tällä kertaa menemättä paikalle.. kai siellä ilman häntäkin pärjättäisiin? Niimpä aavekoira lähti omaan tahtiinsa jatkamaan matkaansa kun kohta perästä kuului tuskan parkaisu, jolloin aavekoira pysähtyi niille sijoillensa jääden seisomaan paikoillensa omantunnon tuskien kanssa. Jos hän nyt lähtisi hänelle ei ehkä tulisi lääkäri reissua ja jos hän taas menisi hän pelastaisi jonkun tai joidenkin henget eikä kärisi myöhemmin omantunnon tuskista sen suhteen että oli ehkä jättänyt jonkun kuolemaan.
Vielä hetken seistyään aloillaan Kalma muuttui koiraksi ja lähti pienesti kiroten äänen suuntaan juoksemaan minkä vain karvaisista jaloistaan pääsi.

Päästyään paikalle Kalma sai todeta osuvansa paikalle kreivin aikaan, sillä kaksikko joita ihmiset ahdistelivat olivat harvinaisen pahasti alakynnessä muutamaa ihmistä vastaan. Kalma huokasi ja kutsui usvansa paikalle joka petti kauniisti näkyvyyden saaden sotilaat hämilleen jolloin Kalma vuorostaan lisäsi hieman paniikkia muututtuaan ensin ihmismäisemmäksi. Kalma käveli yhden sotilaan luo kevyesti ja veti tuon mukaansa usvaan repien kynsillään tuon kurkun auki ja seuraavalle sama paitsi että koira käänsi tuon niskat nurin rusahduksen kera.. ja loput, noh kuolivat aavekoiran kautta kuka mitenkin enemmän tai vähemmän verisesti. Sotilaat olivat maassa ja Kalma uskaltautui laskemaan usvansa ja kääntyi parivaljakkoa kohden kynnet ja suu veressä.
"Oletteko kunnossa?" Oli aavekoiran ensinmäinen kysymys kaksikolle.
Kalmankoira - Aavekoira
Jack Aaren Fisher (Merari) - Ihminen hirviön kehossa
Ivor - Insan heyvan
Zara - Iso lisko
Ghost - Demoni
Cole - Ihmissuden pentu
Avatar

Monarkki

Viestit: 14221

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti To Syys 01, 2011 9:49

Kali (samhaina)

Usva nousi yllättäen pimenevään metsään. Peikko katseli ympärilleen, ihmisten alkaessa yksi toisensa jälkeen kuolemaan tämän mystisen auttajan kautta. Pelastajan, jota ei vielä voinut usvan seasta nähdä. Kali ei tilanteesta pahemmin mitään ymmärtänyt, kaatuessaan maahan makaamaan ja haukkoessaan henkeä. Pian usva laskeutuikin, paljastaen eripari silmäisen sankarin. Peikko virnisti nähdessään aavekoiran, nyökäten pienesti tuon kysmykselle.
"Kyllä tässä vielä hengisshä ollaan" Kali totesi maasta nostaen utuisiksi käyvän katseensa peikkoon, joka käveli rastapäisen sepän luokse.
Kali tarrasi Samhainan riveleistä kiinni peikon kyykistettyä toverinsa puoleen. Seppä veti parantajan lähelleen ja virnisti.
"Anna viimeinen suudelma sinä kaunis olento!" Seppä parkaisi melodarmaattisesti, alkaen sitten nauramaan ja yski pienesti verta "okeih, tee taikasi Sam".

Samhaina naureskeli Kalin esitykselle. Tuo huomiohuora ei osannut olla olematta mahtipontinen vaikka oli kuoleman kielissä.
"Kali tekee tätä aina, muukalainen" Samhaina totesi Kalmalle, mikäli tuo oli ihmeissään rastapään ehkä hullunomaisesta käytöksestä.
Sitten Samhaina ryhtyi parantamaan tuon haavoja. Ensimmäisenä tuo hoiti rastapään kuolettavan haavan vatsassa. Niin sisäelimet kuin ihokin parsiutuivat yhteen, virheän valon hohkauksen ansiosta. Kun haava oli täysin parannettu, nousi Kali istumaan ja ojensi kätensä peikolle, vilkaisten Kalman päälle virnuillen. Totta kai hän tuon antaisi itseään pökätä. Kali nyt antoi minkä tahansa pulssin omaavan pökätä itseään... no, kyllä pulssitonkin kelpasi!
"Olet sinäkin mestari hankkiutumaan ruumiinosistasi eroon, Kali" Samhaina totesi katsellessaan sormetonta kättä, kunnes sulki tuon käden omien kolmisormisten kämmenien sisälle. Vihertävä valo alkoi jälleen hehkua ja pian tuolla olikin uudet sormet, katkenneiden tilalla.

Samhaina nousi ylös Kalin jäädessä tutkiskelemaan uusia sormiansa, jotka eivät eronneet vanhoistaan mitenkään.
"Olemme sinulle henkemme velkaa, muukalainen" Samhaina totesi kääntyen Kalman puoleen "Mitä haluaisit vastalahjaksi?".
"Suoritamme myös intiimejä palveluksia, mikäli tarpeen!" Kali huomautti virnuillen maasta, kääntyessään katsomaan Kalmaa.
EdellinenSeuraava

Paluu Länsikujat

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

Keskustelufoorumin moottorina toimii phpBB® Forum Software © phpBB Group

Designed by ST Software for PTF.
Käännös, Lurttinen, www.phpbbsuomi.com uncommitted-decoy

Tämäkin on ilmainen foorumi, jonka tarjoaa munfoorumi.com

Ilmoita asiaton sisältö