Raptus |K-18| || Suskari

Länsikujat sijaitsevat kauimpana linnasta. Täälläpäin asustaa yleensä köyhin väki ja länsikujat ovat tunnettuja hämäristä hiippareista. Länsikujat tuhoutuivat täysin palossa, ennen toisen tannersodan alkua, kiitos haltioiden hyökkäyksen. Nyttemmin, kun tannersota on päättynyt, on länsikujia alettu rakentamaan uudestaan. Siltikin, alueelta löytyy yhä palaneita raunioita, vaikka uusia rakennuksia on alkanut kohoamaan sinne tänne.
Länsikujilta on helpointa livahtaa kylän alla risteileviin, valtaviin viemäriverkostoihin. Osa verkostosta on ihmisten itse rakentamaa, osa taas luonnon muovaamaa, niin käytäviä kuin luoliakin. Tätä kautta ei kuitenkaan tiettävästi pääse kylään sisälle, vaikka käytävä muurien alitse olisi helpoin tapa livahtaa sisään. Mutta sellaista ei kuitenkaan ole olemassa vai onko?

Valvoja: Crimson

ViestiKirjoittaja suskari » 25 Tammi 2012, 22:01

Asuntoon laskeutui syvä piinaava hiljaisuus aavekoiran kysymksen jälkeen ja Blackin ilme kertoi hyvin, hyvin paljon: tuo ei ollut yhtään innoissaan Kalman ystävällisestä kysymyksestä.
"Sanoo mies joka ei tiedä kuinka kauan näin vaivaa tuon kodin kanssa, enemmän kuin sinä tämän tekemiseen ikinä." Koira päästi hieman höyryä ulos velholle tuon arvostellessa vahinkojen rahallista summaa. Hän ei edelleenkään ollut kovinkaan innoissaan tuomassa sinne ulkopuolisia kotiinsa, eikä valtavan reiän paikkaaminen seinässä onnistuisi aavekoiran nikkarointi taidoilla todellakaan.

Kalma oli jatkamassa saarnaansa velholle kun Lily puuttui asiaan ja huomutti velholle siintä että tuo oli joskus korjannut prinsessankin huonetta, jolloin Blac puolestaan ärähti Lilylle.. no koko kahakka päättyi Lilyn voittoon ja tuo siirtyi aavekoiran puoleen kysyen oliko hänellä ja muulla perheellä paikkaa minne mennä.
Ei, ei ole.." Koira vastasi Lilylle tuon kysymykseen ja esitti tuolle vuorostaan kysymyksen häntä hieman vispaten. "Tiedätkö sinä sitten jonkun joka voisi majoittaa meidät?"
Ja eräs kysymys, mistä sinä olet taistelemisesta innostunut? Ei siinä mitään pahaa ole mutta len vain utelias" Koira innostui kyselemään Lilyltä pompaten nojaamaan etutassuillaan tuolin käsinojaa vasten.
suskari
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 25 Tammi 2012, 22:21

Velho ei edes noteerannut Kalman huomautusta siitä, kumpi heistä oli nähnyt enemmän vaivaa kotinsa eteen. Se riippui täysin siitä, millä tämä vaivannäkö mitattiin. Anti olla, ei Black yksinkertaisesti jaksanut nyt alkaa argumentoimaan mistään. Lily puolestaan mutristi huuliaan mietteliäänä, Kalman ilmoittaessa, ettei tuolla oikein ollut mitään, mihin olisi voinut perheensä majoittaa siksi aikaa. Sääli.. Lily ei halunnut Ednan joutuvan asumaan rämäisessä talossa. Edna ei ansainnut sitä. Ne kerrat mitä Prinsessa oli tavannut tuon ennustajan tyttären, oli hän aina viihtynyt mustalaisen seurassa.
Ennen kuin Lily ehti vastata Kalman kysymykseen majoituksesta, kyseli aavekoira jo seuraavaa. Prinsessa ei voinut olla naurahtamatta pienesti.
Tarvitseeko nainen jonkin syyn siihen, että haluaa pitää itsestään huolen? Lily esitti vastaisesti kysymyksen Kalmalle Isäni vuoksi. Pojastaan ei ole tullut soturia, jota tuo kovasti oli toivonut. Joten kai meistä toinen voi yrittää toteuttaa vanhan miehen yhden unelman.
Velho puuskahti. Oli sanomattakin selvää, että kaljupää ei ollut yhtään mielissään prinsessan ratkaisusta. Vaikka kuningas itse piti siitä. Suorastaan ihaili tyttärensä päätöstä.

Ja perheesi voi asua täällä, kunnes asuntonne on korjattu Oli seuraavat sanat, jotka saivat velhon äännähtämään mitä epäolennaisimman äännähdyksen ikinä.
Millä oikeudella sinä majoitat HEIDÄT minun asuntooni!? Black puuskahti siirtäen katseensa Prinsessaan, joka nyt nousi ylös nojatuolista.
Älä sinä paasaa minulle oikeuksista. Tiedät varsin hyvin, kumpi meistä on ylempänä arvoasteikolla. Sitä paitsi sinä et tule tätä asuntoa tarvitsemaan. Voit aina nukkua kuten kunnon aviomies minun luonani. Sitä paitsi sinähän lähdet tantereelle.. tuskin sinä tantereelta käsin omaa asuntoasi niin paljon kaipaat, hmm?
MUTTA! En halua heidän koskevan minun tavaroihini! Ja entä ne koirat! NE KAPISET PIKKU PISKIT! Nehän kusevat nurkat pilalle! Velho jatkoi huutoa, sivuuttaen nyt täysin itse aavekoiran olemassaolon.
Sitten he siivoat, ei ongelma nyt niin suuri ole. Ja mitä sinun tavaroihisi tulee, niin voit kätkeä kaikki salaisimmat esineesi jonnekin Lisäksi Edna varmasti lukisi enemmän kuin mielellään loitsukirjojasi
Sitähän minä tässä pelkään! Ties mitä se noita keksii kokeilla tylsinä päivinään!
Tuskin Edna nyt niin vastuuton on, vai mitä Kalma? Prinsessa lisäsi, kääntäen jälleen katseensa velhosta Aavekoiraan
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja suskari » 25 Tammi 2012, 22:56

Kalma tapitti hetken aikaa Lilyä mietteliäästi pää kinkallaan, mutta nyökkäsi sitten tyytyväisesti.
"Vaikken isästäsi välitäkkään niin kunnioitan päätöstäsi. Et tarvitse minuakaan pelastamaan." Kalma naurahti lopulle leppoisasti muistellen kuinka oli aikanaan pelastanut prinsessan hengen sinisen kuiskauksen komentajan kynsistä.. ja melkein menettänyt omansa. Elämä oli ollut enää pienen hius karvan varassa, onneksi Black oli sattunut paikalle mitä sopivampaan aikaan.

Lilyn ilmoittaessa että Kalma voisi perheensä kanssa tulla tänne Blackin kotiin asumaan siksi aikaa, kunnes asunto olisi korjattu loksahti koiran suu auki ja oli Kalma käymässä kysymään olisiko se nyt laisinkaan soveliasta kun Blacin astetta oudompi äänähdys keskeytti. Kalma säikähti pahanpäiväisesti Blackin alkaessa huutamaan, mutta pieni alku säikähdys muuttui nopeasti pieneksi närkähdykseksi velhon käydessä moittimaan pentuja.. Koiran korvat painuivat luimuun niskaa vasten tuon odottaessa omaa suun vuoroaan vanhan avioparin riidellessä keskenään.
"Ei ole niin typerä ja voi sitä aina sanoa mihin saa koske minne ei.." Kalma vastasi Lilylle siirtäen katseensa velhoon.
"Ja jos et halua pentuja tänne niin voithan sinä kysyä haluaisiko kuningas itselleen muutaman koiranpennun metsästyskoiraksi. Ja olethan sinä minuakin majoitellut tänne vaikka kuinka monta kertaa, mikäs nyt mättää?" Aavekoira kysyi velholta korvat luimuun painettuna ja kääntyi sitten prinsessan puoleen korvien noustessa takaisin pystyyn.
Tahtoisitko sinä yhden pennuista?" Koira kysyi astetta iloisempana.
suskari
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 25 Tammi 2012, 23:17

Kalma vahvisti sen, ettei Edna nyt ihan puupää ollut. Lily vilkaisi Blackiin siitäs sait ilmeen kera, saaden velhon ottamaan pari uhkaavaa askelta lähemmäs. Kaksikon välillä oli enää puolitoista metriä, mutta jos tarkkaan katsoi, saattoi nähdä ettei Black selvästikään nauttinut olostaan prinsessan lähettyvillä. Normaalisti tieto ristin olemassaolosta ei olisi haitannut, mutta kun vampyyri veri oli vahvasti pinnalla, aiheuttivat pyhät esineet entistä enemmän epämiellyttäviä tuntemuksia.
Pentujen tullessa puheeksi, oli Lily hetken pihalla. Pennut? Mitkä pennut? Oliko Kalma saanut pentuja? Mutta.. olihan Kalmalla koirakin. Ilmeisesti koira oli pentuja hankkinut ja nyt ne olivat Kalman kontolla. Lily jäi kuitenkin miettimään asiaa, kun velho päätti sanoa sanansa tähän väliin.
Sinulla on jo Ted. Ja isäsi tuskin haluaa sekarotuisia piskejä nurkkiinsa, kerta on pitänyt niin kovaa kuria omien metsästyskoiriensa suhteen Velho huomautti.
Totta kai minä pennun jos toisenkin voin ottaa.. Eihän minulla vielä metsästyskoiria ole! Lily puuskahti Sitä paitsi Ted varmasti pitäisi seurasta. Se on muutenkin alakuloisen oloinen.

Mieti nyt tarkkaan haluatko vai tarvitsetko koiri---
Hans, en ole lapsi Prinsessa keskeytti velhon alkaessa puhumaan hänelle kuin lapselle Jos haluan koiria, niin minä hankin niitä. Jos tarvitsen koiria, niin hankin niitä. Minulla ei ole metsästys koiria, eikä sitä koskaan tiedä tulenko tarvitsemaan. Jos en henkilökohtaisesti, niin hovi varmasti. Isäni ei tarvitse tietää koirien sekarotuisuudesta, kunhan ne vain ovat hyvä tehtävässään. Jos Kalma haluaa minun auttavan pentujen kanssa, niin olen valmis auttamaan. Ja sinä majoitat hänen perheensä, piste.
Velho jäi sanattomaksi. Vakava ilme prinsessan kasvoilla kertoi tuon tietävän, mistä puhui. Ja Prinsessa oli myös tosissaan. Niinpä velho hiljeni ja näin myös myöntyi kaikkeen mitä prinsessa sanoi ja oli ehdottanut Ehkä oli parempi vain suostua, ennen kuin tästä äityisi taas vuosisadan myrsky.

Lily käänsi katseensa Kalmaan.
Koska olisitte valmiita muuttamaan tänne... ja montako pentua haluaisit minulle luovuttaa?"
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja suskari » 25 Tammi 2012, 23:42

Kalmankoira

Lily ja Black kävivät jälleen kerran sana sotaa keskenään, ja tällä kertaa siintä kun saisiko Lily ottaa pentuja vai ei. Kalma ei tuona aikana suutaan avannut vaan seurasi lattialla istuen kaksikon kinaamista, joka oli hyvinkin koomisen näköistä sekä kuuloista näin ulkopuolisen silmistä. Riitely oli kuitenkin pian ohi ja se oli jälleen Lilylle voittoisa ja tuo kääntyi aavekoiran puoleen kysellen monta pentua olisi tulossa, sekä milloin he olivat valmiita muuttamaan Blackin katon alle.
"hmm, viisi kappaletta kun yksi jää meille Ednan toivomuksesta... varmaan jo huomenna kunhan tärkeimmät tavarat on pakattu." Kalma selitteli hieman tuumivasti Lilylle ja pomppasi yht`äkkiä taas käsinojan päälle etutassujensa varaan jonka jälkeen prinsessa saikin koiralta märän pusun poskellensa.
"Kiitos paljon!" Koira kiitti häntä vispaten Lilyä ja köpötteli ovelle kiitellen vielä ja hyvästellen kaksikon joksikin aikaa ainakin. Siintä koira sitten suuntasikin kertomaan ilouutisen vaimollensa ja pojallensa.. sekä Lucalle ja tuon penuille jos vain olisivat ymmärtäneet.

Seuraavana iltana Kalma sitten pakkasi viimeisiä tavaroita laukkuunsa ja sulki sen kun laukussa oli kaikki tarpeellinen, kävellen sitten olohuoneen puolelle pukien takkinsa päälle jääden odottamaan muita ovelle.
"Toivottavasti kaikilla on kaikki mukana?" Aavekoira kysyi seistessään ovella. Black ei pitäisi tästä yhtään- eihän tuo eilenkään ilosta pomppinut-, mutta tuolta mitään nyt kysyttäisi.
suskari
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 26 Tammi 2012, 16:33

No, Kävi ilmi että Lily saisi yhteensä viisi kappaletta karvaturreja, mikäli vain haluaisi. Totta kai hän halusi.. Eläinrakkaana persoonana hän halusi auttaa kaikkia pieniä palleroita. Tosin, itse hän ei aina ehtisi koiria hoitamaan, mutta piti huolen siitä, että koirat tulisivat tunnistamaan emäntänsä. Lisäksi Aavekoira ilmoitti, että he olisivat valmiita muuttamaan huomenna, kunhan ehtisivät pakata. Sen pidemmittä puheitta kävi aavekoira kiittämässä prinsessaa ihan fyysisesti, loikkien sitten tiehensä. Aviopari katseli koiran perään hetken, kunnes vilkaisivat toisiaan ja jatkoivat sitä samaa sanasotaa, mikä oli ollut käynnissä ennen kuin Kalma oli paikalle tupsahtanut.


Seuraavana iltana koko konkkaronkka oli pakannut kaikkein tarpeellisimmat ja suunnannut sitten kulkunsa velhon tönölle. Kenelläkään ei näyttänyt olevan valittamista väliaikaisesta asunnosta, mutta pitihän se myöntää, ettei tuo asunto ollut heti ensimmäisenä mielessä. Aavekoiran kysellessä, oliko kaikilla kaikki mukana, tarkisti Edna ainakin omat kamppeensa. Vaatteet, tärkeimmät arvoesineet, kirjoja kyllä kaikki tarpeellinen oli pakattu, kaikki ylimääräinen jätetty pois.
Eiköhän.. joten menoksi. Tulkaa pennut, pääsette tapaamaan uutta emäntäänne! Edna totesi lopulta kun kaikki oli tarkistettu ja pennut valjastettu narujen päähän. Oli aika lähteä liikkeelle. Talouden kulku suuntautuikin suoraan kohti linnan muureja
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Edellinen

Paluu Länsikujat

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 5 vierailijaa

cron