Raptus |K-18| || Suskari

Länsikujat sijaitsevat kauimpana linnasta. Täälläpäin asustaa yleensä köyhin väki ja länsikujat ovat tunnettuja hämäristä hiippareista. Länsikujat tuhoutuivat täysin palossa, ennen toisen tannersodan alkua, kiitos haltioiden hyökkäyksen. Nyttemmin, kun tannersota on päättynyt, on länsikujia alettu rakentamaan uudestaan. Siltikin, alueelta löytyy yhä palaneita raunioita, vaikka uusia rakennuksia on alkanut kohoamaan sinne tänne.
Länsikujilta on helpointa livahtaa kylän alla risteileviin, valtaviin viemäriverkostoihin. Osa verkostosta on ihmisten itse rakentamaa, osa taas luonnon muovaamaa, niin käytäviä kuin luoliakin. Tätä kautta ei kuitenkaan tiettävästi pääse kylään sisälle, vaikka käytävä muurien alitse olisi helpoin tapa livahtaa sisään. Mutta sellaista ei kuitenkaan ole olemassa vai onko?

Valvoja: Crimson

ViestiKirjoittaja Aksutar » 17 Joulu 2011, 01:59

Kalman rääkäistessä oman mielipiteensä asiasta, kääntyivät katseet aavekoiraan. Ei kuitenkaan kulunut kauaa, kun tuo oli jo kadonnut paikalta kuin tuhka tuuleen, välttäen näin kaikki mahdolliset vastaväitteet omaa lausettaan kohtaan. Black kurtisti kulmiansa ja nousi ylös nojatuolista, lähtien sitten kävelemään pois paikalta. Hänellä ei ollut mitään sanottavaa Ennustajaeukolle, eikä liioin Kalmalle, joka paikalta oli poistunut kuin teurastajaa pakeneva kana.
Edna ei edes ehtinyt tajuamaan tilannetta, kunnes löysi itsensä Kalman kanssa palaneesta talosta. Mustalainen katseli ympärilleen, analysoiden surullista maisemaa päässään. Mieleen nousi lähinnä kysymys, koskakohan Länsikujien kunnostus alkaisi.. Ehkä sodan päätyttyä.. ehkä ei edes silloin. Ken tietää.

Katse laskeutui Kalmaan joka pyllähti alas lautakasan päälle, hieroskellen arkaa selkäänsä. Kalman katseen noustessa ylös, vilkaisi Edna muualle. Juuri tällä hetkellä katsekontakti aavekoiran kanssa ei tuntunut turhan miellyttävältä. Syystä taikka toisesta. Kalman kysymys jäi odottamaan vastausta joksikin aikaa.
Et sinä Edna vastasi lopulta istuen Kalman viereen, koukistaen jalkansa eteensä ja kietoi käsivartensa jalkojensa ympärille Vaan Merari.
Tottahan se oli. Eihän Kalma varsinaisesti Ednaa ollut raiskannut, vaan Merari. Vaikka keho oli sama, olivat mielet ja persoonat aivan erilaiset. Joten Kalmaa ei voinut syyttää teoista mitenkään. Ainoa jota syyttävällä sormella olisi voinut osoittaa, oli Merari itse. Mutta onneksi asianomainen oli poissa paikalta, eikä toivottavasti vähään aikaan tulisikaan esille.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja suskari » 22 Joulu 2011, 23:10

Kalma ei saannut laisinkaan vastausta Ednalta, muuta kuin vasta hetken päästä ja Kalma tunsi kuinka sydän puristui kasaan rinnassa katseen valuessa mustalaisen kasvoista lattialle.
"..Tunnen silti olevani syyllinen." Kalma mumisi hiljaa Ednalle vilkaisten tuon suuntaan kun tuo istahti myös alas lautakasan päälle. Aavekoira tapitti tyttöä hetken aikaa, kunnes nosti toisen kätensä koskettaakseen sillä ystävällisesti Ednan selkää mutta veti sen sitten omalle puolellensa takaisin. Ehkei Edna juuri nyt kaipaisi hänen läheisyyttään.
"Etenkin kun tiedän... miltä se tuntuu." Kalma lisäsi vielä aikaisempaan lauseeseensa vaisusti äänen kadotessa jonnekkin ilmaan loppua kohden. Kyllähän Kalma tiesi miltä raiskatuksi tuleminen tuntui, olihan Kalma kertonut asian jo ensi tapaamisella, ja tiesi että Edna sai varmasti nyt ikuiset arvet kehoonsa joita ei voinnut haava voitella hoitaa..

"En olisi koskaan halunnut sinulle sitä samaa tuskaa." Kalma sanoi katsoen Ednan päälle säälivästi ja ymmärtäväisesti joutuen kuitenkin murahtamaan pienesti hampaidensa välistä Merarin laittaessa omaa kommenttiansa tulemaan väliin. Kalma ingoorasi sielu paran nopeasti ja kääntyi takaisin Ednaa kohden, otti hellästi tuon kädestä kiinni ja kapusi alemmas lautakasan päältä ollen nyt toisen polvensa varassa lattialla Ednan edessä pää alhaalla painettuna.
"Edna.... s-saanko sen anteeksi? En ehkä aiheuttanut sitä, mutta en saa rauhaa sielulleni jos olet surullinen."
suskari
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 02 Tammi 2012, 15:04

Kalma syytti yhä itseään, vaikkei kukaan tuota ollut syyllistämässä teostaan. Edna kuunteli hiljaa Kalman avautumiset, tuijottaen ränsistyneen talon lattiaa sanomatta sanaakaan. Jos totta puhuttiin, ei Edna ollut kovin puheliaalla tuulella juuri nyt. Edna ei oikeastaan olisi välittänyt, vaikka Kalma olisi häneen koskenut. Juuri nyt tyttö oli liian väsynyt ajattelemaan saatikka toimimaan kovin rationaalisesti.
Kalman murahtaessa hampaidensa välistä vilkaisi mustalainen pienesti mieheensä. Mikä lie kohtaus ollut, mutta mikäli tuo jatkaisi mahdollista outoa käytöstään, olisi Edna kaukana alta aikayksikön. Viimeinen asia mitä mustalainen nyt kaipasi, oli Merarin läsnäolo tai edes lause tuolta olennolta.

Väsynyt katse muuttui kysyväksi Kalman tarratessa hellästi mustalaisen käteen ja polvistuen lattialle. Aavekoira anoi anteeksiantoa teosta, jota tuo ei itse varsinaisesti ollut tehnyt. Edna tuijotti täydessä hiljaisuudessa Kalmaa. Mikäli tuolla olisi ollut yhtään energiaa, olisi Edna alkanut paasaamaan Kalmalle siitä, ettei Merarin teko yhäkään ollut Aavekoiran vika. Niin moni asia olisi voinut estää sen tapahtumaketjun, mutta loppu peleissä se oli Merari, joka omat toimensa suoritti. Ei kukaan muu.
Saat anteeksi Edna vastasi lopulta hiljaisuuden jälkeen, nostaen toisen kätensä Kalman päälaelle ja paijasi tuon pehkoa pienesti. Sen enempää ei Edna halunnut saatikka jaksanut keskustella siitä aiheesta juuri nyt. Päällimmäisenä oli halu unohtaa.. Unohtaa kaikki tämän öiset tapahtumat.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja suskari » 04 Tammi 2012, 00:29

Tuli jälleen hiljaisuus ennen kuin Edna suostui vastaamaan aavekoiralle, joka oli painanut päänsä ja katseensa nöyrtyneenä alas lattiaan. Ja kun Edna oli vastauksensa suonnut, joka oli myöntävä, nousi aavekoiran kasvoille pieni iloinen hymy tuon nostaessa päänsä ylös tuntiessaan vain kuinka Edna laski katensa aavekoiran päälaelle paijaten miestään... Hymy kuitenkin katosi aavekoiran kasvoilta kuin tuhkatuuleen Ednan näyttäessä edelleenkin hyvin surulliselta.. väsyneeltä, joka ei ollut mikään ihme. Kalma kuitenkin hymähti pienesti napaten vaimonsa lantiosta kiinni ja vetäen omaan syliinsä kuin sylivauvan konsanaan.
"Tuota ei ole kiva katsella... hymyiles vähän!" Kalma naurahti ja levitti sormillaan Ednan suun hymyyn. Kalma tosiaan oli huono näissä tilanteissa, mutta parempi yrittää piristää kuin aiheuttaa lisää angstia ja murjotusta sillä että kumpikin murjotti omaa tilannettaan.
"...Ja Kalma sedän pitää katsoa ruhjeesi!" Kalma huomautti Ednalle päivän selvän asian pörröttäen naisen hiuksia pienesti, josta sitten laski kätensä tuon poskelle kevyesti. Kalma tapitti hetken hiljaa puolisoaan silmiin ajatuksissa käyden mielessä laskea suudelma tuon huulille, mutta sen aavekoira jätti tekemättä tyytyen vain hiljaa silittämään Ednan poskea peukalollaan käyden katseellaan tuon runnottuja kasvoja läpi. Mustelimia.. turvonnut poski ja vähän ruhjetta, ei vakavempaa. Onneksi.

Jonkin aikaa Kalma ja Edna viettivät vielä kahdestaan talossa kun Kalma nousi ylös ja lähti kävelemään takaisin päin.. Voimia ei juuri nyt ollut teleporttaamiseen kuin ei mihinkään muuhunkaan. Lisäksi piti pitää huolta ettei Merari yrittäisi uusintaa, se tästä vielä puuttuisi..

***

Rico.. Rico oli täysin tietämätön asioiden kulusta saapuessaan tutulle pimeälle luolan käytävälle karvaisten ystäviensä kanssa, joita oli lähtenyt ulkoiluttamaan ja katsomaan äitiään kapakkaan. Isäkin totta kai oli mukana ja kirmasi ympäriinsä vapaana pentujen ollessa hihnoissa kiinni. Livistäisivät mokomat muuten...
Kotiovelle päästyään Rico päästi ensinmäisenä Lucan sisään joka kirmasi sisään pysähtyen kuin seinään huomatessaan Helgan.. Häntä alkoi iloisesti heilumaan ja koira pomppi iloisena, kuten aina, tervehtimään vanhempaa mustalaista. Rico itse tuli pentu katraan kanssa sisään ja oli vähällä tiputtaa leukansa lattialle nähdessään tuhot.. ja sitten Helgan, jota Rico ei itse tuntenut, mutta koska Luca tuon näköjään tunsi niin aavekoiran penikka päätti jättää tuon ystäviensä listalle toistaiseksi. Varautunut mies kuitenkin oli. Rico päästi pennut pienen ihmettelyn jälkeen menemään kääntyen vanhemman puoleen.
"Mitä täällä on tapahtunut!? Missä Kalma ja Edna ovat... ja kuka sinä olet?" Rico sitten pamautti kysymys tulvansa esille kävellen lähemmäs naista, jota ei vielä ollut uhkaksi laskenut.
suskari
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 06 Tammi 2012, 20:31

Pieni, silkasta yllätyksestä johtunut äännähdys karkasi mustalaisen huulilta, Kalman napatessa naikkosensa syliin. Pieni hymy nousi väkisinkin tytön huulille, aavekoiran koettaessa parhaansa mukaan piristää mustalaista. Kyllähän tuo onnistui omalla tavallaan, mutta Edna ei juuri nyt yksinkertaisesti jaksanut olla kovin pirteänä ja iloisena. Lisäksi vielä Aavekoira kävi itse sormillaan venyttämään mustalaisen hymyä, saaden Ednan naurahtamaan pienesti.
Sen jälkeen Aavekoira halusi tarkistaa Ednan ruhjeet. Tyttö mutristi pienesti huuliaan, samalla kun aavekoiran eripari silmät kävivät läpi kasvojen ruhjeita. Eipä niissä kehumista ollut, mutta pahemminkin olisi voinut käydä.

Hetkisen kaksikko vietti aikaa tyhjässä talossa, kunnes lähtivät raahautumaan takaisin kotia kohti. Edna ei olisi millään jaksanut kävellä metriäkään, mutta piti suunsa tällä kertaa kiinni ja käveli kiltisti Kalman rinnalla. Ei Aavekoirakaan missään huippukunnossa ollut


Helga odotteli yhä tyynen rauhallisesti remonttikunnossa olevalla asunnolla. Ennustaja eukko oli istunut alas tuolille takan ääreen ja selaili korttipakkaansa, vahtien samalla teepannua joka tulella lämpeni. Oven avautuessa kääntyi mystinen katse tarkastelemaan sisään astuvaa nuorukaista ja tuttua karvaturria.. sekä kokonaista laumaa pienen pieniä karvapalloja. Virne nousi mustalaisen kasvoille, Lucan kipitellessä tervehtimään tuttavaansa.
Vai olet sinä jalkasi takaisin saanut Helga totesi Lucalle, samalla kun soi koiralle pari paijausta kaulalle. Viimeksi kun ennustaja koiran näki, puuttui tuolta toinen etutassu. Missä lie käynyt itseään parantelemassa, ehkä Helga ottaisi siitä selvää kristallipallollaan myöhemmin, jos jaksaisi. Katse kuitenkin nousi koirasta takaisin nuoreen mieheen, tuon alkaessa latelemaan kysymyksiään mustalaiselle.
Söin heidät, erittäin makoisia olivat muhennoksessa Helga totesi virnistäen, tosin virne katosi melko pian.
Isäsi ja velho ottivat yhteen. Nyt tyttäreni on Aavekoiran kanssa jossain setvimässä välejään Mustalainen vastasi kääntäen katseensa takaisin tuleen.
Totta kai hän tunnisti tämän nuorukaisen Kalman pojaksi. Ricosta Helga oli kuullut kerran jos toisenkin tyttäreltään. Lisäksi Mustalainen esitteli itsensä Ednan äidiksi näin ohimennen puheessaan.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja suskari » 07 Tammi 2012, 20:26

Luca vain tapitti iloisen näköisenä häntä heiluen Helgaa tuon jutellessa koiralle nauttien selvästikkin saamastaan pienestä huomiosta. Tosin pian koira jätti mustalaisen rauhaan suunnistaakseen keittiöön juomaan pitkän lenkin päätteeksi, mutta koiran yllätykseksi vesikuppia ei ollut missään eikä pahemmin mitään muutakaan ehjänä. Saksanpaimenkoira oli kuin halolla lyöty moisesta tapahtumasta koittaen käsittää asiaa koiran aivoillansa. Pennut taas.. pomppivat ja tutukiskelivat innokkaasti Helgaa pienillä kirsuillansa koittaen kukin päästä osallensa. Koomisen suloinen näky jopa Ricosta, joka nosti katseensa innokkaista pennuista Helgaan joka avasi suunsa ilmoittaen jotakin mitä ei ehkä olisi kannattanut sanoa. Poika kun oli muutenkin äkkipikainen persoonsa ja kieltämättä mielessä ehti käymään ajatus päälle karkaamisesta, mutta se keskeytyi ja pysähtyi Helgan avatessa uudestaan suussa valaisten asiaa. Rico jäi yllättävän hiljaiseksi kuullessaan tuon naisen olevan ensinäkin Ednan äiti ja toisekseen Kalman että Blackin ottaneen yhteen täällä.. ilmankos vahinkoa oli tullut ja paljon.
"Miksi he oikein tappelivat?" Rico kysyi sillä oli itse ainakin saannut sellaisen kuvan että velho ja hänen isänsä olivat hyväkin ystäviä. Helga ei kuitenkaan ehtinyt koskaan vastaamaan aavekoiran pojalle kun pariskuntakin tuli sisälle. Kalma näytti kuoleman väsyyneltä tervehtien laiskasti poikaansa, eikä jaksanut edes kunnolla ottaa pentuja tai edes Lucankaan innokasta tervehdystä vastaan. Sen sijaan mies raahasi itsensä ensinmäisenä sohvalle istumaan.
suskari
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 17 Tammi 2012, 20:35

Pennut saivat osakseen ennustaja eukolta vain vilkaisun hymyn kera, katseen noustessa kuitenkin takaisin aavekoiran penikkaan. Olihan noita koiria nähty kadun kulmalla nälkään kuolemassa, Helga saattoi vain toivoa ettei yksikään näistä pennuista sinne päätyisi. No, Aavekoiran pennulta ei minkäänlaista vastausta kuulunut, kunnes tuo kyseli miksi ihmeessä isänsä oli bestiksensä kanssa kättä vääntänyt. Helga ei kuitenkaan suutaan ehtinyt avaamaan, kun itse Aavekoira ja Edna saapuivat takaisin kotiin. Vastaus jäi sanomatta ja katse kääntyi kaksikkoon. Aavekoira käveli suoraan sohvalle. Edna puolestaan nyökkäsi tervehdyksen Ricolle tuon ohi kävellessään ja suuntasi sitten Kalman viereen sohvalle, tunkien väkisin tuon kainaloon ja kietoi kätensä Aavekoiran ympärille. Asettauduttuaan mukavasti, sulki Edna silmänsä eikä kohta enää osannut sanoa, oliko tyttö hereillä vai nukkuiko tuo.
Isäsi saa kertoa mitä tapahtui, jahka sille päälle sattuu Helga totesi nousten ylös tuolilta, suoden merkittävän katsahduksen aavekoiraa kohden.

Mutta nyt teillä on paljon tärkeämpiä asioita mietittävänä, kuin se kuka löi ketä ja miksi Ennustaja eukko jatkoi Kuten esimerkiksi se, missä aiotte nyt asua. Tämä paikka on asumiskelvoton. Minun nurkkiini ette tunge, aaveet tuovat pahaa karmaa ennustamiseen.
Tuon sanottuaan vanha nainen lähti tyynen rauhallisesti kävelemään poispäin huoneesta, poistuen pian koko asunnosta, jättäen kolmikon oman onnensa nojaan. Totta kai hän tytärtään auttoi, mutta halusi tuon oppivan kantapään kautta, että äitiä kannatti kuunnella, aina heti alussa Eikä tulla sitten jälkikäteen ruikuttamaan, kun kävi juuri niin, kuin äiti oli sanonut.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja suskari » 19 Tammi 2012, 18:11

Rico nyökkäsi pienesti Ednan pienelle tervehdykselle ja seurasi katseellaan kuinka nainen käveli Kalman viereen sohvalle ja mönki väkisin tuon kainaloon makaamaan. Rico jätti sillä hetkellä ajatuksensa sanomatta asetelmasta, mustasukkainen kuin toisinaan oli Ednalle.
Kalma käänsi laiskasti katseensa Ednaan joka viereen tuli ja mönki kainalon alle kietoen kätensä aavekoiran ympärille. Kalma hymähti pienesti laskien oman kätensä Ednan olkapäälle lepäämään. Katse kuitenkin nousi vanhempaan mustalaiseen joka avasi suunsa ilmoittaen hyvinkin selvästi asiansa. Kalma kurtisti kulmiaan pienesti, mutta päätti pitää suunsa kiinni tällä erää.. hän oli väsynyt ja sitä kautta helposti ärsytettävissä, joten ei sitä viitsinyt heittää yhtään lisää puita kituviin kipinöihin. Ricokaan sanonut mitään, mutta olisi enemmän kuin mielellään kuulemassa mitä täällä oli tapahtunut! Heidän kotinsa oli kuin hurrikaanin jäljiltä.. eikä ruokaa tai muutakaan ollut enään. Pennut ja Luca olisivat jo tarvineet syötävää ja juotavaa, kuten muutkin varmasti.

Helga päätti sitten poistua todeten sen saman asian mitä Ricokin oli ehtinyt pohtia mielessään ja kun vanhempi mustalainen oli poistunut siirsi Rico katseensa isäänsä.
"Mitäs nyt meinaat tehdä?" Rico kysyi isältään, eikä kuulostanut mitenkään iloiselta. Kuka nyt olisikaan? Kalma tujotti väsyneenä poikaansa hieraisten silmiään jääden itsekkin miettimään asiaa.. avaten hetken päästä suunsa.
"Ensin lepään ja jos sinulla ei muuta ole niin voit käydä metsästämässä ruokaa, pennut tarvitsevat." Kalma ilmoitti asiansa ja hiljeni sitten saaden Ricon melkein mottaamaan isäänsä, mutta katse jaloissa ja muualla riehuvissa pennuissa sai miehen huokaisemaan ja lähtemään metsästämään. Kalma hymähti ja sulki itsekkin silmänsä nukahtaen sohvalle istualleen.

***

Myöhään aamuyöstä Kalma oli jälleen samana iltana uudestaan liikkeellä ja jolkotteli pitkin kylää tuttua reittiä pitkin linnan pihalle ja siintä velhon tönölle. Koira pysähtyi oven eteen nostaen toista etutassuaan alkaen raapimaan ovea päästän muutaman kumean haukahduksen ilmaan, jotta saisi velho huomion. Jos tuo nyt kotona edes olisi.. toivottavasti olisi, nyt olisi hyvin tärkeää asiaa.
suskari
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 23 Tammi 2012, 20:30

Black, Lily

Kalman lähtiessä liikkeelle, oli muu talonväki jäänyt kotosalle. Joko muuten vain norkoilemaan nurkissa, tai siivoamaan yrittämään siivota viimeöistä sotkua. Toivottomaltahan se tuntui. Tätä ei enää voinut siivoamiseksi kutsua, tämä oli jo suoraan sanottuna remontti.
No, Kalma oli matkalla velhon asunnolle. Aavekoiralla ei ollut hajuakaan kuinka huonoon aikaan tuo oli saapumassa synkälle mökkerölle. Muutama kumea haukahdus kiiri pitkin linnan pihaa, ilmoittaen vierailijan olevan jo ovella. Vartijat muurilla seurasivat tarkkaan aavekoiraa, joka nyt odotti oven avautumista. Hetkeen ei kuulunut mitään, kunnes ovi tempaistiin auki räväkän nopeasti ja kiukkuisen näköinen velho laski katseena koiraan. Tuo oli selvästikin tuohtunut syystä taikka toisesta, tosin tällä kertaa aavekoira ei ollut syy. Koira nähdessään velho tuhahtikin pienesti, vetäen naamansa peruslukemille ja päästi koiran sisään, kävellen itse peremmälle asuntoonsa. Tosin, velho ei ollut ainoa joka asuntoa lämmitti tällä hetkellä.
Prinsessa oli löytänyt tiensä pimeään mökkeröön. Tuo istukin nyt varsin virallisennäköisenä takan ääressä. Myös tuon vaatetus oli muuttunut. Tällä kertaa ei prinsessan siroa kroppaa koristanut kauniit, ylikalliit mekot, vaan kauniisti koristeltu, taitavasti taottu haarniska.

Mitä sinä haluat? Velho kysyi Aavekoiralta kävellessään peremmälle. Velho selvästi vältteli prinsessan läheisyyttä, tuo kävelikin kauemmas nojatuolista istuvasta neitokaisesta, alkaen sitten levottomana ravaamaan edestakaisin asuntonsa toisessa päässä. Kertaakaan tuo ei kuitenkaan eksynyt neljää metriä lähemmäksi prinsessaa.
Lily puolestaan laski katseensa velhosta aavekoiraan, toivottane tuon tervetulleeksi pienellä nyökkäyksellä. Oli sanomattakin selvää, että kaksikon välillä oli juuri ollut enemmän tai vähemmän väkevä sanaharkka. Jännite kaksikon välillä oli niin paksua, että sitä olisi voinut leikata veitsellä.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja suskari » 23 Tammi 2012, 21:09

Kalmankoira

Kului pari sekunttia kun sisältä kuului askelten ääniä, jotka lähestyivät ja koira älysi väistää hieman taaemmas juuri ennen kuin ovi pamahti melkein koiran kirsulle. Koira tapitti häntä vispaten oven avannutta velhoa, mutta se loppui lyhyeen kun Kalma suorastaan aisti ja näki tuon pahan tuulisuuden ja häntä, sekä jonkin verran mielikin romahti alas. Koira kuitenkin käveli sisälle kun velho kerta päästi karvaisen kumppaninsa sisälle.
Sisällä Kalmaa odottikin astetta uudempi tuttavuus, tai aluksi koira luuli että asunnossa oli joku vieras henkilö haarniska päällä mutta henkilön kääntyessä katsomaan aavekoiraa tunnisti Kalma henkilön oitis. Lilyhän se, mutta miksi moinen varustus? Oliko tuokin kenties menossa sotaan vai mitä oli tekeillä? Se kyllä selittäisi painavan ilman tässä taloudessa... Black tuskin päästäisi Lilyä kentälle.

Lilyn tervehtiessä aavekoiraa nyökkäyksellä koira heilutti tuolle pienesti iloisesti häntäänsä vastaukseksi, katseen siirtyessä sitten velhoon joka jonkin ihme syyn takia kiersi Lilyä kuin kissa kuumaa puuroa turvallisen välimatkan päästä. Koira kallisti kysyvästi päätään, mutta ei ehtinyt mitään kysymään kun Black esitti kysymyksensä.
"Tulin tänne asuntoni kunnon takia... emme pysty enää asumaan siellä." Kalma aloitti ja siirsi katseensa velhosta haarniskoituun prinsessaan hyvin kysyvän näköisenä.
"Oletko sinä naamiaisiin menossa?" Oli koiran suloinen, mutta typerä kysymys Lilylle.
suskari
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 23 Tammi 2012, 21:42

Selvisi, että Kalma oli tullut keskustelemaan asunnostaan, joka oli tuhannen päreinä. Velho vilkaisi Aavekoiraa ymmärtäväisesti, mutta ei vastannut mitään tuon ilmoitukseen.
Mikä asunnossasi on vikana..? Ja ei, en ole naamiaisiin menossa. Lähden partioimaan katua myöhemmin Lily kysyi ja vastasi samalla aavekoiran ehkä hieman naiiviin kysymykseen.
Hän haluaa leikkiä sankaria. Pysyisit vain kotona, huoneessasi kamarineitojesi keskellä Black huomautti mielipiteensä Lilyn uudesta villityksestä. Prinsessa hillitsi kielensä tällä kertaa. Hän ei halunnut aloittaa sanasotaa velhon kanssa, nyt kun vieraita oli paikalla. Joskin velho suorastaan kerjäsi sitä, että sanat alkaisivat lentelemään kuin astiat keittiössä.

Hansia vain ärsyttää risti, jota kannan nykyään. Sen takia hän on tuollainen herra kiukkupussi Lily totesi sitten Kalmalle, saaden velhon pysähtymään niille sijoilleen ja tuijottamaan prinsessaa kärttyisänä.
Tiedät varsin hyvin, etten voi sietää moisia kapistuksia, varsinkaan täällä! Velho tuiskaisi samalla kun otti askeleen lähemmäksi prinsessa.
Se on sinun ongelmasi Lily totesi kylmän rauhallisesti, kääntäen sitten katseensa velhosta takaisin aavekoiraan niin asuntosi. Mikä siinä on vikana?
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja suskari » 23 Tammi 2012, 22:16

Kalmankoira

Koira kallisti jälleen päätään.. Lily menossa katuja partioimaan? Missä välissä tuo sotilaallista koulutusta oli saannut? Tai no eiväthä he olleet nähneet ties milloin viimeeksi, joten olisihan tuo saattanut jopa jotakin oppia tuona aikana. Kalma oli avaamassa suutaan vastatakseen prinsessalle mitä hänen kodillensa oli käynnyt, mutta Black oli nopeampi ja huomautti lähinnä Lilylle että tuo saisi pysyä kotona kamarineutojen paasattavana. Koira luimisti hieman korviaan ja päästi oman mielipiteensä ilmoille.
"Siinä missä minä annan sinun tehdä vaimostani noidan.." Kalma tuumasi Blackille ja lisäsi vielä pienesti hymähtäen. "Emmekä aina ehdi puolustamaan omiamme." Se oli Kalman näkemys asian suhteen. Hänestä oli vain hyvä jos nainen osasi edes hieman puolustaa itseään jos tiukka paikka tulisi, eikä huutaisi pahoin alakynnessä olevaa miestään apuun. Molemmathan siinä kuolisivat.

"Risti!?" Koira parahti hieman säikähtäneesti astuen pienen koiran askeleen taaemmas Lilystä kuin olisi pelännyt tuon alkavan sohimaan ristillä aavekoiraa, joka tunnetusti oli herkkä moisille kapistuksille. Ei kyllä niin herkkä mitä Black vaikutti olevan..
"...Ethän ala sohimaan sen kanssa?" Kalma kysyi hieman varovasti Liliytä, jolloin Black huomautti vielä jotakin Lilylle ja Lily takaisin velholle. Lopulta Lily kysyi vielä Kalman asunnon tilasta.
"Sanotaanko että.. se on kuin pommin jäljiltä, emmekä voi asua siellä enään. Lyhyesti sanottuna olemme tähän hätää kodittomia." Kalma selitti Lilylle ja lisäsi vielä henkeä vetäen. "Ja koska kysyt kuitenkin: Minun ja Blackin toisetpuolet ottivat hieman yhteen väärässä paikassa." Koira selitteli prinsessalle käyden istumaan lattialle tuon viereen, varo metrin päähän kuitenkin.
suskari
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 23 Tammi 2012, 22:35

sinun vaimosi ei olekaan prinsessa, joka saisi suojelua vuorokauden ympäri hovilta, mikäli vain haluaisi Black huomautti Kalmalle tuon tuodessa esiin Ednan koulutuksen sitä paitsi Ednan äiti tappaisi minut, jos en suostuisi häntä kouluttamaan. Helga itse ei osannut noitaa kouluttaa. Tuohan oli ennustaja! Siinä oli suurikin ero.. Paitsi tietämättömien silmissä.
Ristin tullessa puheeksi myös Aavekoira tajusi yskän, ottaen yhden askeleen jopa kauemmaksi prinsessasta. Lily puuskahti pienesti, pyöritellen silmiään päässään. Pimeyden olennot.
Onhan Opheliallakin risti joka paikassa, ettekä tunnu siitä sen enempää kauhistuvan. Black tietää varsin hyvin, miksi ristiä kannan hänen lähettyvillään mutta ei, en ala sillä sohimaan, ellette hankalaksi käy Lily totesi, tuoden hyvän pointin esille.. Mutta Ophelialla nyt oletti olevan ristin! Blackia närkästytti se, että myös prinsessa oli moisen hököttimen kaulaansa hankkinut. Tosin, oli tuolla myös syynsä Jos hän ei olisi ikinä ottanutkaan vampyyri verta itseensä, ei hänen tarvitsisi nyt ristiä kavahtaa. Pentele soikoon.

No, Kalma kävi kertomaan mikä asunnossaan oli vikana. Talo oli kuin pommin jäljiltä. Ennen kuin Lily ehti edes kysyä, mikä Aavekoiran asuntoon oli iskenyt, kertoi Kalma kaksikon toisten puolten ottaneen yhteen. Lily mutristi pahoittelevasti huuliaan Kalmalle, kunnes katse siirtyi vihaisena Blackiin. Velhosta suorastaan näki, että tuo tiesi itsensä olevan kusessa. Black oli valehdellut Lilylle, joka oli kysellyt velhon toisesta puolesta juuri tänä iltana. Ennen kuin Prinsessa kuitenkaan ehti mitään alkaa huutamaan, siirsi velho katseensa vaimostaan aavekoiraan.
Ja mitä sinä haluat minun asialle tekevän? Rahaako haluat?
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja suskari » 23 Tammi 2012, 23:05

Kalmankoira

"Hän saakin sitä minulta." Koira tuhahti Blackin kommentille siintä että Lily saisi vaikka koko linnan vartioimaan itseään jos vain haluaisi. Silti, Lily osaisi kyllä livistää vartijoiltaan salaakin ulos joka oli todistettu jo muutamaan otteeseen. Eikä aavekoira voinnut olla naurahtamatta hieman vahingoniloisesti velhon sanoessa että Helga tappaisi Blackin jos ei kouluttaisi Ednaa noidaksi. Milläköhän voimilla se mustalainen Blackin tappaisi?
"Tuli vain pieneä yllätyksenä." Koira tuhahti Lilylle tuon risti kommenttiin. Totta kai Kalma pelkäsi ristejä ja atenkin jos sellainen sattui olemaan haarniskoitetulla naisella.
"Ja miksi minä hankalaiksi kävisin?" Kalma kysyi Lilyltä hieman ihmeissään ja kysyi vielä perään. "Etkö sinä luota minuun?" Oli hieman surumielisempi kysymys prinsessalle. Tämänhän siintä aina sai kun yritti olla ystävällinen jota kuta kohtaan.

Lily loi aavekoiralle pahoittelevan ilmeen tuon selityksen jälkeen mitä asunnolle oli käynnyt ja käänsi sitten vihaisen katseen nurkassa olevaan Blackiin, joka kieltämättä oli aikamoinen ilmestys nurkkaan ajettuna. Tuo kuitenkin sivuutti aiheen siirtymällä kysymään mitä Kalma halusi tuolta avun annoksi. Kalma tuhahti raha pyyntöön.
"Rahalla mitään korjata, enkä halua kotiini ylinmääräisiä sieluja." Aavekoira vastasi velholle ja keräsi hieman rohkeutta kysytäkseen seuraavan kysymyksensä, joka oli velhosta harvinaisen naurettava ja idioottimainen.
"Siispä toivoisin että sinä korjaisit sen.. autan totta kai jos kykenen... Mutta ennen kuin käyt mitään sanomaan: sinä olit toinen niistä jotka tuhosivat vaivalla hankitun kodin, joten olet velkaa minulle enemmän kuin pystyt rahalla laskemaan."
suskari
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 25 Tammi 2012, 21:25

Velho olisi voinut jälleen alkaa argumentoimaan koiran kanssa tuon sanojen pätevyydestä. Äsken tuo totesi, etteivät he voi olla aina rakkaitaan olla suojelemassa ja nyt tuo totesi Ednan saavan ympärivuorokauden suojelua häneltä? Koirat ja niiden logiikka. Black kuitenkin piti suunsa kiinni, sillä ei halunnut käydä ärsyttämään itseään yhtään sen enempää. Toisin kuin Kalman tapauksessa, Blackin toinen puoli ei varsinaisesti ollut toinen henkilö. Seth saattoi hypätä kuvioihin minä hetkenä hyvänsä, jos velho oli tarpeeksi vihainen.
Ei teistä koskaan tiedä Lily totesi Kalmalle tuon kysyessä, miksi hän nyt hankalaksi kävisi. Prinsessa oli harvinaisen tietoinen siitä, minkälaisten olentojen kanssa oli tekemisissä. Itsesuojelussa ei koskaan ollut mitään vikaa Ja luottamus on asia, mistä voisimme keskustella pitkäänkin. Mutta jos haluat lyhyen vastauksen niin.. kyllä, luotan sinuun.

Velho tuhahti aavekoiran tyrmätessä tarjouksen rahasta. Koira kuitenkin ehdotti suorastaan vaati että VELHO menisi ja korjaisi hänen asuntonsa. Huoneeseen laskeutui hiljaisuus. Jos kuunteli tarkkaan, kykeni kuulemaan ulkona yskivän sotilaan köhinän. Koira halusi mitä? Velhon rupeavan rakentelemaan? Kalju luuviulu katsoi koiraa ilmeellä, joka kertoi selvästi kaikki tuon ajatukset. Pilailet, etkö?
Millä minä muka asuntosi korjaan?! Ei siellä nyt mitään korvaamattoman arvokasta mennyt rikki! Ellet Ednaa tarkoita! Velho murahti tuoden esiin sen, etteivät he oikeastaan mitään olleet rikkoneet, mitä rahalla ei pystyisi laskemaan.. Ellei laskettu mukaan Merarin pikku leikkiä mustalaisäpärän kanssa.
Ihan hyvin sinä taikuudella voit asunnon korjata Lily huomautti ennen kuin Black ehti suutaan uudestaan avaamaan Olet tehnyt niin monesti minun huoneelleni.
Missä välissä minä muka remontti mieheksi ehätän?! Sota on tulossa, en todellakaan ehdi mitään ylimääräistä tekemään ennen tantereelle lähtöä!
Hoidat sen sitten kun tantereelta palaat
Jos palaan
palaat kyllä Lily käänsi katseensa velhosta takaisin Kalmaan. Ilme prinsessan kasvoilla muuttui närkästyneestä neutraaliksi, heti kun silmiin osui velhon sijasta koira Onko sinulla mitään paikkaa, minne voisit perheesi kanssa mennä, kunnes asunto on korjattu?
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

EdellinenSeuraava

Paluu Länsikujat

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron