Raptus |K-18| || Suskari

Länsikujat sijaitsevat kauimpana linnasta. Täälläpäin asustaa yleensä köyhin väki ja länsikujat ovat tunnettuja hämäristä hiippareista. Länsikujat tuhoutuivat täysin palossa, ennen toisen tannersodan alkua, kiitos haltioiden hyökkäyksen. Nyttemmin, kun tannersota on päättynyt, on länsikujia alettu rakentamaan uudestaan. Siltikin, alueelta löytyy yhä palaneita raunioita, vaikka uusia rakennuksia on alkanut kohoamaan sinne tänne.
Länsikujilta on helpointa livahtaa kylän alla risteileviin, valtaviin viemäriverkostoihin. Osa verkostosta on ihmisten itse rakentamaa, osa taas luonnon muovaamaa, niin käytäviä kuin luoliakin. Tätä kautta ei kuitenkaan tiettävästi pääse kylään sisälle, vaikka käytävä muurien alitse olisi helpoin tapa livahtaa sisään. Mutta sellaista ei kuitenkaan ole olemassa vai onko?

Valvoja: Crimson

Raptus |K-18| || Suskari

ViestiKirjoittaja Aksutar » 04 Joulu 2011, 23:51

// jatkoa //

Kävi ilmi että Demonilla oli ikää enemmän kuin tuo itse jaksoi edes muistaa. Ja viimein Ednalle tosiaan selvisi, että tämä olento oli demoni. Tosin, olisihan sen voinut arvatakin, mikä muukaan tuo olisi voinut olla? No, iltapäivä kului jutellen ja ruokaillen, kunnes ilta viimein laskeutui ja oli turvallista poistua metsän suojiin. Pyynnöstä Edna muutti muotonsa jälleen kissapedoksi, antaen sitten isompansa kantaa pienen kissan turvaan, metsän kätköihin. Kun demoni oli varma siitä, että he olivat tarpeeksi kaukana, laski tuo suojattinsa alas. Edna muutti muotonsa saman tien ihmiseksi, sillä uskoi liikkumisen olevan helpompaa siinä muodossa.
Edna oli avaamassa suunsa vastatakseen Ivorin sanoihin, kun demonin seuraava liike pysäytti tuon huulet. Valtava koirademoni veti kätensä miekkansa kahvalle, katsellen terävänä pimeään metsään. Edna käännähti katsomaan samaan suuntaan mitä Ivor, nähden pimeydessä hehkuvan silmän.. Normaalisti moinen näky olisi ollut pelottava, mutta kerta hehkuvia silmiä oli vain yksi, oli tuosta olennosta vaikea olla erehtymättä. Viimeistään ääni antoi ilmi lähestyvän olennon.

Toisin kuin olisi voinut olettaa, Edna ei juossut Kalman luokse ja halannut tuota kuoliaaksi. Sen sijaan tyttö kääntyi kunnolla kohden lähestyvää puolisoaan ja nosti kätensä pienesti ylös rauhoitellakseen tuota käsielein, ettei tässä nyt tarvinnut alkaa ketään teurastamaan. Pian Ivor kysäisikin, tunsiko Edna tämän miehen.
Kyllä tunnen. Hän on puolisoni, KaJack. Jack, Ivor juuri pelasti minut haltia kylästä, älä siis huuda hänelle. Ei ole mitään syytä alkaa taistelemaan, pistä veitsesi pois Edna vilkaisi Ivoriin, mutta käänsi sitten katseensa puolisoonsa selittäen tilanteen paremmin.
Oletko nähnyt Apolloa? Tuliko se kotiin? Edna kysyi saman tien aavekoiralta, muistaessaan rakkaan ratsunsa joka oli tänään välttynyt teurastukselta.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja suskari » 05 Joulu 2011, 00:20

Kalmankoira, Ivor

Kävi hyvin selväksi demonille että kaksikko tunsi toisensa entuudestaan ja uskalsi rauhoittua, sekä rentoutua tulijan suhteen. Toisin kuin tämä mies vaikutti tekevän.. Kalma ei olisi millään halunnut laskea aseitaan tuollaisen tuntemattoman jätin läheisyydessä, mutta Ednan sanojen myötä aavekoira veti aseensa takaisin pitkän takkinsa alle piiloon. Demoniin aavekoira ei kuitenkaan osannut vielä täysin luottaa, kuten ei koskaan kehenkään muuhunkaan jota ei tuntenut.
"Mukava tavata Ivor.. ja kiitos Ednan pelastamisesta" Kalma mutisi jotakin vastauksen tapausta demonille, jolla vaikutti heräävän jokin ahaa-elmäys pää nupissaan kuullessaan musta tukan valenimen. Mitään demoni ei kuitenkaan sanonut omasta ajatuksestaan vaan nyökkäsi aavekoiran joksikseen tympeälle vastaukselle pienesti.
Kummankin miehen päät kääntyivät Ednan suuntaan tuon kysellessä hevosesta, jonka elämän Ivor oli säästänyt joutumalla itse kärsimään.
"Takaisin kotiin tuli.. ja kiitos sen osasin lähteä etsimään sinua." Kalma vastasi Ednalle, eikä osannut enää peittää tunteitaan vaan nappasi tyttöystävänsä halaukseen suudellen tuota poskelle pienesti päästäen nopeasti irti.
"..Hienoa että olet kunnossa... pelkäsin." Kalma sanoi pidettyään pienen hiljaisuuden ja käänsi päänsä demonin suuntaan ollen sanomassa tuolle jotakin, mutta ennen kuin aavekoira ehti sanaakaan sanoa ehti Ivor avata suunsa kuin ajatusten lukija konsanaan.
"Minun on syytä palata kylään, joten toivotan hyvät loppu elämät teille kyyhkyläiset." Ivor sanoi ja käänsi sitten selkänsä kaksikolle kadoten yön pimeyteen.

Kalma jäi tuijottamaan demonin perään hiljaa, mutta käänsi sitten katseensa Ednaan kietoen kätensä tuon alaslän kautta lantiolle lepäämään mitään sanomatta. Ei ehkä olisi maailman paras hetki saarnaamaan tuolle siintä kuinka monta kertaa hän oli kieltänyt yksin ulos menon vaaroista, saati sitten kysellä mitä oli tapahtunut.
"....Ricokin oli huolissaan sinusta." Kalma sitten tuumasi yht`äkkiä johdattaessaan vaimoaan takaisin kotiin.
suskari
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 05 Joulu 2011, 00:49

No, kun esittelyt oltiin tehty, kävi Kalma kiittelemään Ivoria eukkonsa pelastamisesta. Kalma myös kertoi Apollon tulleen kotiin, niin kuin Edna oli ehtinyt epäilläkin. Hyvä niin, sillä konin kipitettyä kotiin, oli kotiväki huolestunut kun ratsastaja puuttui. Edna ehti vain mielessään huokaista helpotuksesta, kun seuraavaksi Kalma kaappasikin vaimokeensa halaukseen, johon Edna ei voinut olla vastaamatta, vaan kietoi kätensä vastaisesti Kalman ympärille.
Pian Ivor päätti poistua paikalta. Edna päästi irti Kalmasta ja käännähti kohti pelastajaansa, joka jo lähti tekemään matkaa kohti kotia. Ehkä hyvä vain, niin kukaan ei alkaisi epäillä demonin suhteen mitään.
Kiitos kaikesta! Edna huudahti Ivorin perään, ennen kuin valtava demoni katosi yön pimeyteen.
Kun Ivor oli mennyt, seurasi hetken hiljaisuus. Kalman käsi eksyi Ednan lantiolle, saaden tytön hymyilemään itsekseen pelkästä kosketuksen mielihyvästä.
Sitä on kyllä vaikea uskoa Edna huomautti Kalman kertoessa Riconkin olleen huolissaan isänsä puolisosta Mutta eiköhän mennä ilmoittamaan hänelle, ettei syytä ole huoleen.

Noiden sanojen jälkeen kaksikko otti suunnakseen ihmisten kylän ja oman koti kolon.


Kului päivä ja toinenkin normaaleissa merkeissä. Päivät nukuttiin, yöt oltiin hereillä. Edna oli palannut takaisin arki askareihinsa, eikä edes harkinnut metsään menemistä vähään aikaan. Ilta oli jälleen laskeutumassa Cryptiin. Edna oli tänään herännyt muutamaa tuntia aikaisemmin, sillä tuo oli halunnut mennä katsomaan Apolloa. Hevonen oli kunnossa, eikä se näyttänyt saaneen mitään pahempia vaurioita metsäreissun jäljiltä. Äiti puolestaan piti Ednalle kunnon saarnan siitä mitä kannatti tehdä ja mitä ei. Metsään meneminen kuului jälkimmäiseen kategoriaan. Kun Edna oli saanut tarpeekseen äitinsä huudosta, suuntasi tuo kulkunsa takaisin kotiin, hyvissä ajoin ennen kuin normi rutiinit alkaisivat.
Pihalla oli kuitenkin jo pimeää. Talvi oli yhä tekemässä tuloaan, joskin hieman hitaammin mitä normaalisti. Lunta oli satanut jo muutamaan kertaan, mutta kaikki pienet lumikerrokset olivat sulaneet aina seuraavaan päivään mennessä pois. Harmi sinänsä.
Edna puikkelehti nopeasti takaisin kotiin. Ovi kävi perässä ja ulkovaatteita alettiin riisumaan naulakkoon.
Tulin takaisin! Edna huudahti ovelta, ennen kuin suuntasi kulkunsa keittiöön valmistelemaan kahvia.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja suskari » 05 Joulu 2011, 01:28

Kalmankoira

Helga ei ollut, joka antoi huutia Ednalle yksin menemisestä kylän ulkopuolelle, myös Kalma piti tuolle lohduttoman saarnan miksei nimenomaan Edna saisi ulos mennä yksin.. etenkin kun eräs nimeltämainitsematon haltia kuolasi neidin perään. Noh, kun saarna oli pidetty alkoivat normaali rutiini taas pienessä perheessä sen kummemmin asiasta mainitsematta.

Kalma oli herännyt vasta hieman Ednan jälkeen ja tajunnut tuon lähteneen vierustan olevan tyhjillään, sekä vaatteet olivat poissa. Kalma hierasi unisena niskaansa ja oli nousemassa sängystä kun koko ruumis nytkähti kivusta voimakkaasti. Toinen käsi siirtyi pitämään rintaa, muttei sydäntä, vaan aavekoiran solisluun kohdilla olevaa koiranpää sinettiä joka oli vaalentunut läpikuultavaksi.
"E-et todellakaan tule.." Kalma pihahti pidellen sinettiä ja koitti vaivoin kivusta täristen kammeta itsensä ylös sängystä, nappasi lähimmästä luolan seinämästä kiinni yrittäen päästä hädissään hyllylle jossa hänen elinehtonsa ja lääkkeensä Meraria vastaan olivat. Kompuroiden ja tuskissaan aavekoira käveli hyllylle ottaen lääkepurkin tärisevään käteensä kun se tipahti räsähtäen lattialle tärisevistä käsistä. Kalma kirosi ääneen tapahtunutta.. Tässä tilanteessa ei olisi viivätyksiin paljoa aikaa! Mies kumartui ottamaan lääkkeensä lattialta kun jähmettyi paikoillensa kuin jäädytettynä nytkähtäen nopeasti, iho tummeni hetkessä mutta katosi yhtä nopeasti. Muodonmuutosta ei tullut ja olisi ensi vilkaisussa voinnut luulla että Kalma oli voittanut tällä kertaa täpärästi, mutta niin ei ollut.. Jackilla, joka tunnettiin myös nimellä Merari, oli nyt täysi hallinta kehoonsa Kalman ollessa tällä kertaa siellä jossakin takaraivossa nukkumassa. Kaikki Kalmamaiset piirteet olivat kadonneet kynsiä ja punaista silmää myöten, joten Jack näytti ihmiseltä jota oli myös ollut joskus..

Jack suoristautui seisomaan keräten lääkkeet lattialta käyden viskaamassa ne vakavin kasvoin takkaan palamaan.. Nyt niitä ei voisi käyttää häntä vastaan. Katse kiersi huonetta.. koira puuttui, kuten myös se puoliverinen kakara ja se nainen. Kerrankin kun hänellä olisi jotakin iloista näytettävää! Jack kuitenkin joutui säikähtämään ihmismäisten vaistojensa takia kun Edna saapui taloon.. Jack ei sanonut tuolle mitään, koska tiesi Kalman äänen eroavan melko paljon omastaan, joten tyytyi leikisti lämmittelemään takan äärellä seuraten hiljaa sinisillä silmillään naisen kulkua keittiöön..
Hetken aikaa Jack seisoi takan luona, kunnes lopultakin liikahti ja käveli keittiöön Ednan perässä lähestyen naisen alkua takaapäin, kuin ei olisi mitään, ja kietoi kätensä tuon selän takaa lantion ympärille. Sillä samalla tavalla mitä Kalma toisinaan teki. Huulet laskettiin tuon korvan tasolle kun Jack avasi suunsa kuiskaten mustalaisen korvaan sanat.
"Minua leikittäisi.. haluisitko?" Noiden hiljaisten sanojen myötä mies tiukesi jopa inhottavasti otettaan lantion ympäriltä estäen Ednaa mahdollisten pako yritysten kanssa.
suskari
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 05 Joulu 2011, 01:59

Kalma näytti olevan takan ääressä lämmittelemässä. Tuo ei kuitenkaan vastannut mitään, eikä Edna käynyt tuolta vastausta tivaamaankaan. Ehkä aavekoira oli omissa maailmoissaan ja ajatuksissaan, ehkä tuo oli kiukkuinen jostain syystä ja sen Edna oli oppinut, ettei Aavekoiraa kannattanut käydä häiritsemään kun tuo oli kuin perseeseen ammuttu karhu! Niinpä matka päätyi keittiöön sen pahemmin miestään häiritsemättä.
Pannu pistettiin liedelle lämpiämään ja astioita alettiin järjestelemään. Kauaa ei Edna kuitenkaan omissa touhuissaan saanut viipyä, kun Kalma saapui paikalle. Ei Edna sitä kuullut, vaan huomasi vasta kun kädet löysivät jälleen tiensä tuttua reittiä lantiolle. Pieni hymy hiipi tytön kasvoille, samalla kun tuo vilkaisi pienesti sivusilmällä Kalmaa.
Seuraavat sanat saivat kuitenkin hymyn katoamaan kasvoilta. Ääni ei ollut tuttu, ei yhtään. Lisäksi ote lantiolla muuttui hellästä ja leikkisästä tiukaksi, estäen näin mahdolliset pako yritykset. Edna tunsi kuinka sydän jätti pari lyöntiä välistä, samalla kun tyttö vaistomaisesti nojautui kauemmas miehestä, joka hänen takana seisoi. Kasvot kääntyivät nopeasti kohti Kalman kasvoja, jotka eivät olleet enää ystävälliset ja eripari silmäiset.. Ei tarvinnut kahdesti arvata, kuka tuon kehon herrana sillä hetkellä oli.

Seuraavaksi loogisesti tulivat pakokauhu ja silkka itsesuojeluvaisto. Edna nappasi pöydältä mitä ensimmäisenä nyt käteensä sai tässä tapauksessa kahviporo purkin ja heitti purkin sisältöineen päin Merarin pärstää. Seuraavaksi seurasi se kaikki huuto niin satunnainen kiljuminen, kiroaminen, kuin myös Ricon nimen huutaminen ja rimpuilu. Kaikkine potkimisineen, lyönteineen, läpsimisineen, hyppyineen ja käsien irti repimiseen.. tai ainakin yrittämiseen. Tuon jälkeen Edna yritti kurotella pöytätasolla kauemmas, kohden lähintä terä asetta mitä käsiinsä voisi saada.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja suskari » 05 Joulu 2011, 08:32

Kalmankoira (Merari)

Jackin kasvoille nousi pirullinen ja saatanallinen virne kun mustalainen lopultakin tajusi kuka mahtoi tällä erää puikossa olevan. Eikä tuon rakas puoliso tulisi hetkeen palaamaankaan, tuolla tulisi kestämään vielä kauan kun saisi hänen kehonsa takaisin hallintaansa. Hänellä olisi aika leikkiä~ Ednan alkaessa rimpuilemaan pakoon miehen otteesta Jack kiristi otettaan tuon lantiolla yrittäen vetää hädissään rimpuilevaa naista kauemmas pöydän läheltä, mutta ei ehtinyt valitettavasti kauemmas tuota vetämään kun mustalainen saikin käsiinsä kahvi puru purkin heittäen sen ihmis muodossa olevan Merarin kasvoille saaden tuon päästämään naisesta irti ärähtäen peittäen suojaavasti kasvonsa. Kahvi poro purkki tipahti lattaille kun Jack nosti katseensa Ednaan, joka oli saannut käsiinsä veitsen. Silti tilanne huvitti kovastikkin Jackiä josta kertoi pieni paha enteinen hymy miehen kasvoilla.
"Älä nyt, en haluaisi kuin vähän leikkiä!" Jack melkein anelevalla äänen sävyllä marmatti Ednalle levitellen käsiään.
"Lisäksi, uskotko pystyväsi tuikkaamaan tuolla minua? Satuttasit vain piski puolisoasi tai pahimmassa tapauksessa tappaisit, ei vaan murhaisit oman miehesi." Jack jatkoi hymyillen uskaltautuen kävelemään lähemmäs Ednaa, vaikka tuolla olikin veitsi kädessään ja saattaisi hyvinkin paniikissa tuikata sillä häneen.. Noh, siinähän tappaisi oman miehensä samalla.
"Mutta sitähän me emme halua? Emmehän Edna kulta?" Jack sanoi turhankin ystävällisen äänensävyllä samalla kun tarpeeksi lähelle päästyään vahvikkaa nappasi hellästi Ednan veitsi käden ranteesta kiinni tuijottaen hymyillen tuota silmiin.
"Hyvä tyttö.." Jack sanoi rauhoittavalla äänensävyllä samalla kun yritti varovasti ottaa veistä pois tyttö rukan kädestä pois toivoen ettei tuo päättäisi tuikata sillä.
suskari
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 05 Joulu 2011, 10:31

Onnekseen Edna pääsi kuin pääsikin irti Merarin kynsistä ja sai käsiinsä aseen, käännähtäen sitten kohden miestä, joka ei käynytkään päälle samoin tein kuten olisi voinut olettaa kokemusten perusteella. Tuon sanat ja äänensävy saivat nuoremman hämilleen.
Kyllä sinun leikkisi tiedetään Edna vastasi uhmakkaasti aneleviin sanoihin, joita seurasikin sitten mustalaisen taitojen vähätteleminen ja fakta siitä, että mikäli Edna Meraria menisi tuikkaamaan, olisi haava myös Kalman ongelma.
Kaikki se uhma ja viha tyyntyivät hetkeksi. Vaikka Merari oli suoraan sanottuna kusipäinen, oli tuolla silti pointti. Pointti joka valitettavasti esti Ednaa hyökkäämästä tuon miehen kimppuun. Edna tosin uskoi ettei edes pystynyt kuolettavasti iskemään kyseisellä, melko tylpällä ja ei hopeaa sisältävällä veitsellä. Mutta kannattiko sitä ottaa riskiä? JA missä helvetissä Rico oli jälleen kun tuota tarvittiin! Tai.. Ehkä hyvä vain ettei Rico ollut paikalla. Tuo olisi varmasti ollut ensimmäisenä tappolistalla. Heti mustalaisen jälkeen. Ystävällinen äänensävy havahdutti Ednan pienestä mietintä tauosta, samalla kun katse nousi hymyilevän Merarin kasvoihin. Tilanne oli vastenmielinen ja pelottava. Mutta samalla myös niin outo ja odottamaton, ettei Edna kyennyt reagoimaan mitenkään miehen tullessa lähemmäksi ja ottaessa puukon pois nuoremmaltaan. Puukko annettiin kohtuu nätisti pois käsistä, mikä oli ehkä suurin virhe mitä tässä tilanteessa saattoi tehdä.

Katse oli yhä Merarin kasvoissa, melko epätoivoisen neutraalina. Kunnes ilme tytön kasvoilla palasi siihen typerään, naiiviin uhmakkaaseen vihaan. Tyttö sylkäisi halveksuvasti kohden miestä, tähdäten kasvoihin. Samassa Edna irrottautui nopeasti kaikista mahdollisista otteista ja pujahti miehen ohi ulos keittiöstä, aikeinaan poistua juoksujalkaa koko talosta!
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja suskari » 05 Joulu 2011, 18:27

Edna laski puolustuksensa jopa yllättävän helposti ja Merari kun oli jo ehtinyt korkeintaan odottamaan potkua nivusiinsa tai jotakin vastaavaa. Mutta jos sen mustalainen olisi tehnyt.. olisi kärsinyt tuhat kertaa pahemmin myöhemmin! Puukko otettiin hellin ottein naisen alun kädestä pois Merarin laittaessa sen kauemmas pöydälle lepäämään ja siirsi virnuilevan katseensa Ednaan ollen jo aikomassa napata tuon ranteita kiinni kun tuo ottikin ja lähti juoksuun onnistuen tuuppasemaan Meraria hieman mennessään. Muutaman kirosanan päästyttyä suusta Merari ryntäsi Ednan perään, tarrasi tuota agresiivisesti hius pehkosta kiinni nykäisten taaksepäin ja nappasi toisellä kädellänsä Ednan hennosta käsivarresta kiinni vääntäen käden selän taakse.
"Mitä sinä tyttö kulta karkuun juokset?" Merari kysyi virnistäen ja lähti väkisin työntämään Ednaa kohden makuuhuonetta. Siintä saattoikin ehkä jo päätellä mitä Merari ajoi takaa ennen kuin hoitaisi naisen pois päiviltä mahdollisimman hitaasti.. ellei aika sattuisi loppumaan, mutta Merari epäröi sitä pahemman kerran. Hän oli kuitenkin nyt saannut kehoonsa täyden hallinnan.

Mutta takaisin asiaan.. Mustalainen raahattiin väkisin makuuhuoneeseen ja suorastaan heitettiin sängylle paljoa voimaa säästämättä ja ennen kuin tuo ehti nousemaan, saati edes istumaan tai edes ajatella sitä löysi tuo itsensä ranteista pidellen sänkyyn vasten painettuna ja Merarin virnuilemasta yläpuolellaan vähemmän ystävällisesti, suorastaan turhankin selkeä pilke silmäkulmassaan paistaen.
"Kaunis keho, kauniit maalais huoran kasvot... ja ihon väri vallan väärä." Merari puheli samalla kun vaalean siniset silmät kävivät mittailevasti Ednan ruumista läpi, kunnes pysähtyivät tuon kasvoille pienen pervon hymyn kera.
"Älä ota pahaksesi.. olen rasisti mustalaisia kohtaan, aina ollut." Merari töksäytti hymähtäen laskien päätään alemmas Ednan pään tasolle ja laski jopa lempeänkin suudelman tuon huulille jääden sitten tapittamaan tuota hiljaa odottaen jonkin sortin reagointia tuolta. Kiljaisu ja paniikki oli toivottua totta kai.. eihän tämä olisi raiskaus jos kumpikin osapuoli nauttisi~ Eikä kiireellä koskaan syntynyt mitään hyvää.
suskari
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 05 Joulu 2011, 20:23

Kauas ei mustalainen päässyt, kun jo tunsi otteen tarttuvan ensin hiuksiin ja sitten käteen, joka väännettiin säälimättä selän taakse. Huulilta karkasi se säikähdyksen ja kivun sävyttämä kiljahdus, mutta mitään muuta ei tummemman suusta päässyt, kun Merari jo päätti suunnan käyvän kohti makuuhuonetta. Ei tarvinnut kahdesti arvata, mitä miehellä oli mielessään. Ironista, että Kalma oli juuri saanut kehonsa puuttuvat ruumiinosat takaisin.
Jälleen uusi kiljahdus karkasi huulilta, selän pamahtaessa vasten sänkyä. Voimiaan Merari ei säästellyt, se tuli huomattua. Ennen kuin selkä kuitenkaan ehti irrottautua patjasta, oli mies löytänyt tiensä tytön ylle ja ottanut kiinni tuon ranteista, estäen näin mahdollisen turpiin vedon. Pelkästä pelosta ja turhautumisesta nopeammin hengittävä Edna siirsi katseensa käsistään kohden miehen kasvoja, joka alkoi sitten jakelemaan mielipiteitään uhrinsa ulkonäöstä. Edna tuhahti, samalla kun tuon kädet yrittivät väkisinkin hiertää itseään irti toisen otteesta.

Kuivahko joskin ei enää niin uhmakas naurahdus pääsi Ednan suusta Merarin sanojen myötä.
Varo vain, mustalaisuus tarttuu Tyttö tokaisi ennen kuin sai vastaanottaa ei niin mieluisaa suudelmaa tuolta mieheltä. Suudelmaan ei tietenkään vastattu mitenkään. Tilanne oli muutenkin outo ja ahdistava. Merari ja Kalma eivät loppujen lopuksi eronneet lähes mitenkään toisistaan, joten oli kamalaa ajatella joutuvansa rakastamansa miehen näköisen henkilön raiskaamaksi
Merari sai myös haluamansa reaktion. Kun epätavallisen lempeä suudelma oli annettu, alkoi Edna rimpuilemaan entistä pahemmin, koittaen myös potkia jaloillaan tuon selkää. Epätoivoinen huuto ja kiljunta täytti jälleen karun hiljaisen huoneiston.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja suskari » 05 Joulu 2011, 21:03

Ednan uhmakkaat sanat saivat vain Merarin naurahtamaan huvittuneesti ja vielä huvittuneemmaksi riivatun sai Ednan alkaessa rimpuilemaan ja kiljumaan miehen alla pienen kevyen suudelman jälkeen.
"Oletpas sinä herkkä!" Merari naurahti asettaen itseään paremmin Ednan lantion ja vatsan päälle istumaan polviensa varaan. Tuon potkut missään tuntuneet ja jos nyt mustelmia jäisi selkään potkujen jälkeen, se olisi Kalman ongelma ei hänen. Syyttäkööt rakin penikka vaimoaan mustelmista.
"Millä keinolla aijot hankkia piskin kanssa kersoja jos et tätä kestä!" Merari huusi pilkkaavasti Ednan kiljumisen ja avun huutojen yli päästäen tuon toisen käden vapaaksi, nosti oman kätensä ja läppäsi vapaalla kädellään naista poskelle saadakseen tuon edes hetkeksi hiljaiseksi. Se kuinka paljon tuo oli sattunut.. Merari ei välittänyt. Kun isku oli tehty tarrasi mies mustalaista leuasta kiinni kääntäen tuon kasvot itseään kohden ja jälleen suuteli tuota huulille, mutta siintä puuttui aikaisemman suudelman hellyys, tämä oli kova kuin kivi ja oli kaukana ystävällisestä. Merari irrottautui jälleen naisesta jääden hetkeksi aikaa tapittamaan tuota virnuillen hiljaa, kunnes taas avasi suunsa.
"Tai voisinhan minä tehdä sinut paksuksi tässäkin... Mitäköhän mahtaisi Kalma sanoa siintä?." Merari tuumasi hymyillen, mutta hymy katosi nopeasti miehen päästäessä ranteissa olevan otteensa vapaaksi ja tarrasi Ednan paidan kauluksesta kiinni repeäisten voimalla käsillään eri suuntiin niin että paita repesi ja Ednan paljas pinta paljastui, kuten myös naisten surullisen kuuluisat rinta varustukset. Merari virnuili ja veti toista kättään pitkin Ednan paljasta ihoa eksyen jopa tuon rintojen päälle matkailemaan, josta sitten kapusi naisen hennolle kaulalle ja ilman mitään varoitusta mies puristi vahvan kätensä naisen kaulan ympärille. Ei suinkaan niin ettei henki kulkisi, mutta vaikeuttaisi hieman.. tai ei mitään hiemaakaan.
Merari kumartui lähemmäs Ednan tummaa vartaloa hymyillen aivan kuin olisi jo ollut omissa maailmoissaan.
"En osaa päättää.. teenkö tämän nopeasti vai hitaasti." Merari lähinnä höpisi itsekseen toisen käden tutkiskellessa Ednan kaunista vartaloa, mutta pysähtyi sitten katseen kohdistuessa Ednaan.
"Sano sinä?" Mies kysyi katsahtaen Ednaa kulmiensa alta.
suskari
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 05 Joulu 2011, 22:44

Avunhuudot ja kiljunta jäivät lyhyeen, kun Merari päätti lopettaa huudon käyttämällä brutaalia voimaa. Käden osuessa poskelle Edna ähkäisi ja koitti mahdollisimman nopeasti selvittää päänsä. Mutta ennen kuin tuo ehti mitään edes vastaamaan miehen aikaisempiin sanoihin, nappasi tuo kiinni tytön leuasta ja soi jälleen uuden suudelman, joka oli kaukana lempeydestä. Suudelmaan ei jälleenkään vastattu, sen sijaan huulet pidettiin visusti kiinni.
Seuraavaksi tuli puheeksi tytön paksuksi pistäminen tämän miehen toimesta. Närkästyneen pelokas katse kohdistui Merarin kasvoihin ja Edna oli jo sanomassa pari nopeasti ja typerästi valittua sanaa, mutta ennen kuin tyttö taaskaan ehti suutaan avata, teki Merari seuraavan liikkeensä. Paidan revetessä riekaleiksi hätkähti tyttö pelkästä säikähdyksestä. Mies taisi olla ihan tosissaan aikeidensa kanssa. Se mihin tämä tulisi johtamaan alkoi jo tuntua väistämättömältä ja sekös lisäsi pelkoa yhä entisestään. Ei Edna ollut valmis siihen! Edna havahtui miehen kosketukseen hetken jäätymisestään, alkaen jälleen pistämään pientä vastarintaa pystyyn. Merarin kosketus iholla tuntui pahalta, mutta samaan aikaan se nostatti niskakarvat pystyyn ja ihon kananlihalle.

Miehen käteen kiinnittynyt katse nousi tuon kasvoihin, Merarin alkaessa höpisemään lähinnä itsekseen sotasuunnitelmistaan.. kysyen sitten lopulta Ednan mielipidettä.
Mitä jos suksisit nopeasti kuuseen! Edna parkaisi samalla kun ehkä pieni määrä kyyneleitä alkoi kerääntymään silmäkulmaan, samalla kun hengitys alkoi muuttumaan raskaammaksi. Tosin, käsi kaulalla ei yhtään helpottanut jo valmiiksi epätasaista hengitystä.
Eikö tästä voisi keskustella?! Edna lisäsi, koittaen nyt lähestyä tuota miestä toiselta kantilta Ehkä tuon kanssa pystyi järkeilemään? Ehkä ei
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja suskari » 05 Joulu 2011, 23:23

Ednan ärhäkkä vastaus sai miehen vakavoitumaan silmissä kun tuo jälleen kerran nosti toisen kätensä, jolla piti Ednan toista kättä aloillaan, lyöden tuota jälleen kasvoille kämmenellä. Merari tuijotti lyöntinsä jälkeen Ednaa vakavin kasvoin avaten suunsa, eikä kuulostanut ystävälliseltä.
"Sano vielä noin ja leikkaan rintasi irti." Merari huomautti Ednalle kylmällä ja joksikseen ärtyneellä äänensävyllä. Ednan toiset sanat taas huvittivat miestä kovasti ja tuo naurahti kuivasti.
"En puhu piskien läheisten kanssa yhtään mitään." Merari huomautti Ednalle tuhahtaen jonka aikana tuon käsi matkasi hiljaa naisen housujen vyölle ja mies rupesi virnuillen sitä avaamaan. Ryhtyi jopa viheltelemään jotakin pirteää kappaletta samalla kun housujen vyö aukeni ja ilman minkään sortin armoa ne vedettiin alas polvien yläpuolelle. Ja Merari vaikutti ilmeestä päätellen olevan kuin lapsi karkkikaupassa, josta sai ilmaiseksi niin paljon kuin halusi. Sitähän tämä olikin! Merari ei edes muistanut milloin viimeeksi hän oli saannut keltään! Viimeeksi omana itsenään varmaankin, jossakin kapakassa..
"Mutta taidan hoitaa nopeasti.." Merari tuumasi ääneen lopettaen viheltelynsä hivuttautuen vaihvikkaa alemmas ja irrottaen otteensa naisen kaulasta siirtyen pitämään tuon toista kättä.
"Äläkä riehu, tämä sattuu enemmän jos riehut -ihan vain näin vinkkinä kultaseni." Merari sanoi vielä Ednalle ennen kuin alkoi laskemaan omiakin housujaan jo alemmas. Vielä varsin julma, kieroutunut ja säälimätön katse kohdistettiin Ednaan pirullisen virneen kun Merari tunki itsensä väkivaltaisesti itsensä siään kerta heitolla ja alkoi tekemään vähemmän lempeää edes takaisin liikettä nauraen pilkallisesti samalla.
suskari
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 06 Joulu 2011, 00:08

Uhmakas asenne lyötiin jälleen kertaheitolla lattiaan, kun poski otti jälleen osumaa miehen kämmenestä, tällä kertaa myös uhkauksien kera. Kylmä äänensävy kertoi siitä, ettei tuo mies ollut enää minkäänlaisella leikkituulella. Tai no, ehkä jonkinlaisella, kierolla tavalla. Lisäksi Merari kertoi, ettei alkaisi keskustelemaan mistään kenenkään kanssa, jonka lähipiiriin kuului rakki. Samalla tuon käsi löysi tiensä hitaasti mutta varmasti mustalaisen vyölle. Edna kuitenkin keskittyi tuijottamaan uhmakkaasti itse Merarin kasvoja, koittaen sivuuttaa miehen käden liikkeet mielestään. Eipä tyttö kai voinut muuta, kuin alistua tuon tahtoon, ellei välttämättä halunnut menettää henkeään saman tien.
Merarin alkaessa viheltelemään, olisi Edna halunnut vain tukkia korvansa ja kuvitella olevansa jossain muualla. Vyö aukesi ja vaatekappaleet vedettiin tieltä pois. Edna tyytyi puremaan huultaan samalla, kun pala alkoi nousta kurkkuun. Mitä muutakaan tuo olisi voinut tehdä kuin yrittää olla mahdollisimman rento ja hiljaa, ettei mies lähtisi toteuttamaan uhkauksiaan?

Merari tuumi ääneen hoitavansa tämän nopeasti. Ehkä hyvä niin, ehkä ei. Edna ei sanonut mitään vaan tuijotti viheltelyn lopettanutta miestä, samalla kun tuon ote irtosi tytön kaulalta. Seuraavaksi Merari antoikin varsin ystävällisen vinkin riehumisesta.
Olet kuvottava Edna pihisi hampaidensa välistä juuri, ennen kuin mies työntyi sisään väkipakolla koko pituudeltaan.
Kivun täyttämä kiljahduksen ja voihkauksen välimuoto pääsi ilmoille, samalla kun Merarin lantio lähti tekemään edestakaista liikettä. Ensimmäisen kiljahduksen jälkeen Edna kuitenkin puristi huulensa yhteen, sulki silmänsä ja käänsi kasvonsa sivulle, yrittäen olla mahdollisimman hiljaa. Hän ei halunnut suoda Merarille minkäänlaista mielihyvää näyttämällä päällepäin sitä kipua, mitä tuo aiheutti tytölle paraikaa. Vaikkakin, tuon kasvoilta selvästi näki, ettei tilanne ollut millään tavalla mieluinen. Se oli kivulias ja häpäisevä.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja suskari » 06 Joulu 2011, 01:13

Merari sulki silmänsä ja hymyili itsekseen piskin vaimon alun huutaessa kivusta, ja sekös sai Merarin innostumaan enemmän.. huomattavasti enemmän. Tuo veti itsensä melkein kokonaan ulos ja työnsi itsensä uudestaan täydellä teholla naisen sisään välittämättä kuinka paljon se sattui toisti saman liikkeen muutamaan otteeseen, ennen kuin pysähtyi hetkeksi aikaa.
"Ehkä olen, mutta syytä vain piskiä tästä kaikesta kun takaisin johtoon pääsee." Merari huomautti näin ohi mennen naiselle hieman jälkikädessä tuon aikaisempiin sanoihin laskeutuen makaamaan tuon päälle, pään laskeutuessa jonnekkin kaulan tasolle jota mies rupesi suutelemaan ja näykkimään pienesti jopa niinkin pahasti että tuolla oli pieniä verestäviä purema jälkiä kaulassa. Eikä pieni edes takaisin liikehdintä loppunut hetkeksikään Merarin osalta.

Kaulan järsimiseen kyllästyttyään mies kapusi Ednan kasvojen tasolle, nosti toisen kätensä tuon poskelle ja silitti sitä hellästi jopa lempeä hymy kasvoillaan, kunnes sekin vähäinen lempeys katosi kuin tuhka tuuleen mieheen ilmeen muuttuessa hetkessä. Merari ei ollut aivan varma itsekkään mikä tuon pää nuppiin yht`äkkiä iski, mutta tuo kohotti jälleen kerran toisen kätensä lyömään, mutta tällä kertaa isku tulikin nyrkin muodossa Ednan sieville kasvoille.. josta seurasi toinenkin lyönti Merarin nauraessa kuin mielipuoli samalla iskujen osuessa jokaisella kerralla.
"Sattuuko Edna?! Sattuuko!?" Merari kysyi Ednalta nauraen ja silmistä hullun kiilto paistaen ja kun huomaamattaa mies laukesi kesken naurunsa naisen sisään... Merari pysähtyi kuin seinään katsahtaen allensa kuin lapsi, joka oli juuri kastellut housunsa.
"Huppista.." Merari mumisi lähinnä itsekseen kun tuomitseva katse siirtyi Ednaan.
"Haluan että annat sitten kersani nimeksi Jack!" Merari ilmoitti yllättävän iloisena.
suskari
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 06 Joulu 2011, 01:43

Merari kehotti syyttämään Kalmaa kaikesta tästä, kun tuo olisi taas palannut takaisin maanpäälle. Siinähän kehotteli, ei Edna käynyt Kalmaa syyttämään mistään, mitä tämä hirviö teki. Siispä tyttö ei sanonut mitään, vaan tyytyi pidättelemään tuskanhuutojansa. Miehen alkaessa suudella kaulaa, oli Ednan inho mittari täysissä. Pian nuo suudelmat kuitenkin muuttuivat näykkäisyiksi, jopa niin rajuiksi, että mies sai aikaan pahempaakin jälkeä.
Pian kaulan vahingoittaminen kuitenkin loppui ja mies kohosi kasvotusten naisen kanssa. Edna raotti pienesti silmiään samalla kun pysyi mahdollisimman hiljaisena. Muutama kyynel oli jo vierähtänyt alas silmäkulmasta, mutta oliko se nyt yllätys. Yllätys kuitenkin oli Merarin hetkellinen lempeyden osoitus, miehen silittäessä Ednan poskea. Tyttö katsoi kysyvästi mieheen, joka pian vakavoitu tästä yllättävästä lempeyskohtauksestaan.

Seuraavaksi otettiin isku suoraan kasvoihin. Ensimmäisen iskun osuessa karkasi huulilta hätääntynyt, pelästynyt kivunparkaisu. Toisen iskun kohdalla oli taju lähteä, kaikki pimeni hetkeksi. Mutta se oli liian hyvää ollakseen totta, joten Edna palasi takaisin tajuihinsa ja sitä seurasikin taas uusi lyönti. Tummat kädet hakeutuivat vaistomaisesti ylös kohti omia kasvoja torjumaan näitä vihamielisiä iskuja, kunnes mies yhtäkkiä pysähtyi niille sijoilleen.
Huppista. Ei tarvinnut paljoa arvailla kuka oli jo omalta osaltaan tämän aktin loppuun suorittanut. Pienesti tummempi raotti silmiään, samalla kun Merari päätti, että mahdollinen lapsi nimettäisiin Jackiksi.
Jack niminen tyttö sopisikin hyvin kuvaamaan sinua Edna pihisi yllättävän uupuneena. Vaikka fyysisesti tuo olikin uupunut ja täysin turta, silti tulisieluisen tytön sisällä paloi yhä se vihaa sykkivä uho. Se uho myös alkoi lämmittämään itse tyttöä, pienten taikavoimien lähtiessä puolustamaan kantajaansa. Pian Ednan lämpö kohosikin yli-inhimillisen korkealle, eikä kuluisi kauaakaan kun tuon iho olisi jo niin kuuma, ettei siihen tohtinut edes koskea, ellei palohaavoja halunnut.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Seuraava

Paluu Länsikujat

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 2 vierailijaa

cron