Kirjoittaja suskari » 04 Tammi 2012, 00:29
Tuli jälleen hiljaisuus ennen kuin Edna suostui vastaamaan aavekoiralle, joka oli painanut päänsä ja katseensa nöyrtyneenä alas lattiaan. Ja kun Edna oli vastauksensa suonnut, joka oli myöntävä, nousi aavekoiran kasvoille pieni iloinen hymy tuon nostaessa päänsä ylös tuntiessaan vain kuinka Edna laski katensa aavekoiran päälaelle paijaten miestään... Hymy kuitenkin katosi aavekoiran kasvoilta kuin tuhkatuuleen Ednan näyttäessä edelleenkin hyvin surulliselta.. väsyneeltä, joka ei ollut mikään ihme. Kalma kuitenkin hymähti pienesti napaten vaimonsa lantiosta kiinni ja vetäen omaan syliinsä kuin sylivauvan konsanaan.
"Tuota ei ole kiva katsella... hymyiles vähän!" Kalma naurahti ja levitti sormillaan Ednan suun hymyyn. Kalma tosiaan oli huono näissä tilanteissa, mutta parempi yrittää piristää kuin aiheuttaa lisää angstia ja murjotusta sillä että kumpikin murjotti omaa tilannettaan.
"...Ja Kalma sedän pitää katsoa ruhjeesi!" Kalma huomautti Ednalle päivän selvän asian pörröttäen naisen hiuksia pienesti, josta sitten laski kätensä tuon poskelle kevyesti. Kalma tapitti hetken hiljaa puolisoaan silmiin ajatuksissa käyden mielessä laskea suudelma tuon huulille, mutta sen aavekoira jätti tekemättä tyytyen vain hiljaa silittämään Ednan poskea peukalollaan käyden katseellaan tuon runnottuja kasvoja läpi. Mustelimia.. turvonnut poski ja vähän ruhjetta, ei vakavempaa. Onneksi.
Jonkin aikaa Kalma ja Edna viettivät vielä kahdestaan talossa kun Kalma nousi ylös ja lähti kävelemään takaisin päin.. Voimia ei juuri nyt ollut teleporttaamiseen kuin ei mihinkään muuhunkaan. Lisäksi piti pitää huolta ettei Merari yrittäisi uusintaa, se tästä vielä puuttuisi..
***
Rico.. Rico oli täysin tietämätön asioiden kulusta saapuessaan tutulle pimeälle luolan käytävälle karvaisten ystäviensä kanssa, joita oli lähtenyt ulkoiluttamaan ja katsomaan äitiään kapakkaan. Isäkin totta kai oli mukana ja kirmasi ympäriinsä vapaana pentujen ollessa hihnoissa kiinni. Livistäisivät mokomat muuten...
Kotiovelle päästyään Rico päästi ensinmäisenä Lucan sisään joka kirmasi sisään pysähtyen kuin seinään huomatessaan Helgan.. Häntä alkoi iloisesti heilumaan ja koira pomppi iloisena, kuten aina, tervehtimään vanhempaa mustalaista. Rico itse tuli pentu katraan kanssa sisään ja oli vähällä tiputtaa leukansa lattialle nähdessään tuhot.. ja sitten Helgan, jota Rico ei itse tuntenut, mutta koska Luca tuon näköjään tunsi niin aavekoiran penikka päätti jättää tuon ystäviensä listalle toistaiseksi. Varautunut mies kuitenkin oli. Rico päästi pennut pienen ihmettelyn jälkeen menemään kääntyen vanhemman puoleen.
"Mitä täällä on tapahtunut!? Missä Kalma ja Edna ovat... ja kuka sinä olet?" Rico sitten pamautti kysymys tulvansa esille kävellen lähemmäs naista, jota ei vielä ollut uhkaksi laskenut.