Raptus |K-18| || Suskari

Länsikujat sijaitsevat kauimpana linnasta. Täälläpäin asustaa yleensä köyhin väki ja länsikujat ovat tunnettuja hämäristä hiippareista. Länsikujat tuhoutuivat täysin palossa, ennen toisen tannersodan alkua, kiitos haltioiden hyökkäyksen. Nyttemmin, kun tannersota on päättynyt, on länsikujia alettu rakentamaan uudestaan. Siltikin, alueelta löytyy yhä palaneita raunioita, vaikka uusia rakennuksia on alkanut kohoamaan sinne tänne.
Länsikujilta on helpointa livahtaa kylän alla risteileviin, valtaviin viemäriverkostoihin. Osa verkostosta on ihmisten itse rakentamaa, osa taas luonnon muovaamaa, niin käytäviä kuin luoliakin. Tätä kautta ei kuitenkaan tiettävästi pääse kylään sisälle, vaikka käytävä muurien alitse olisi helpoin tapa livahtaa sisään. Mutta sellaista ei kuitenkaan ole olemassa vai onko?

Valvoja: Crimson

ViestiKirjoittaja suskari » 06 Joulu 2011, 02:00

"Toivoisin kiitos vain poikaa." Merari murahti Ednalle ja oli ihan vittumaisuuttaan lyömässä tuota uudestaan naista kun tunsikin kuinka naisen kehosta alkoi hohkamaan lämpöä ja se nousi nopeasti. Merarille tuli siinä tilanteessa aikamoinen hätä kun mies suorastaan repi itsensä hädissään irti naisesta kompuroiden kintuissaan oleviin housuihinsa pyllähtäen lattialle.
"SAATANAN AKKA!!" Mies ärähti Ednalle noustessaan seisomaan ja vetäessään housuja jalkaansa, mutta ei kuitenkaan enää kyennyt lähestymään naista vaan perääntyi tuosta taaemmas hohkavan kuumuuden takia. Pirun noidan alku!
"Tämäkö muka on kiitos siintä että annoin sinun ensinmäistä kertaa vähän kokeilla!?" Merari kysyi Ednalta äristen ja tuosta näki että oli enemmän kuin valmis repimään tuon naisen kappaleiksi tässä ja nyt.. Mutta lähelle ei päässyt, ei ainakaan vielä.
suskari
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 06 Joulu 2011, 13:23

Edna, Black

Poikaa tuo mies toivoi, kuten miehet nyt yleensä. Harvemmin sitä kuuli miehen haluavan tyttö lasta. No, vihdoin Merari päästi irti, tajutessaan tilanteen käyvän turhankin kuumaksi hänelle. Samassa kun Merari kompuroi kauemmas, hivuttautui Edna hitaasti ja vaivalloisesti kyljellensä ja hakeutui vaiston viemänä sikiöasentoon, miehen huutaessa omia mielipiteitään tästä tempauksesta. Ilma suorastaan väreili kuumuudesta Ednan ympärillä, samalla kun tyttö koitti sulkea päästään tuon miehen puheet. Silmien sulkeutuessa lämpötila mustalaisen ympärillä laski roimasti, takaisin normaaliin tilaan, tuon vihdoista viimein menettäessä tajunsa.

Ennen kuin Merari kuitenkaan ehti edes ottamaan askelta kohti tyttöä, roihahti mustalainen tuleen. Liekit roihusivat ihon pintaa pitkin, mutta eivät näyttäneet polttavan itse tyttöä yhtään. Saatikka leviävän lakanoita pitkin koko taloon. Ei, liekit pysyivät nätisti hallinnassa, pitäen mustalaisen turvassa kuuman kehtonsa sisällä.
Mutta tällä kertaa taikuus ei tullut noidanalun omasta takaa. Ovella seisoi mustanpuhuva, huppupäinen mies, joka tuijotti vakavana huppunsa suojista Miestä. Ei tarvinnut kahdesti arvata, kuka tuo pitkä ja luisevahko mies oli. Blackinkään ei tarvinnut arvata kahdesti, oliko Kalma vai Merari puikoissa. Jo pelkästä velhon asenteesta ja puhumattomuudesta pystyi päättelemään, ettei tuo syystä taikka toisesta ollut tyytyväinen löytämäänsä. Sanaakaan sanomatta tuo kaljupää myös hyökkäsi, nopeasti ojentaen kätensä eteen ja luoden paineaallon, joka lennätti niin irtotavarat kuin myös Merarin itsensä vastakkaiselle seinälle
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja suskari » 06 Joulu 2011, 14:21

Tyttö pökertyi tehtyään ikävän temppunsa Meraria kohtaan ja mies oli jo ajatuksissaan menossa naisen luokse lopettaakseen tuon pienet tuskat kun tuo syttyi tuleen uudestaan. Merari totta kai säikähti tuota astuen taakse päin ihmetellen sekunnin murto-osan miten Edna tuohon enään kykeni.. tuohan oli jo tajuton! Silmä kulmaan ilmestynyt tumma hahmo kuitenkin sai Merarin kääntämään päänsä tutun huppupäisen miehen suuntaan, mutta ennen kuin Merari ehti suutaan avata "tervehtiäkseen" velhoa kun mies paiskautui paineaallon saattelemana kovaan kiviseen seinään parahtaen kivusta pudoten lattialle selkäänsä pidellen.. Tuo sattui! Kylmä ja murhaava katse kohdistui velhoon miehen kammetessa itsensä ylös takaisin joksikseen horjuen.
"Sinä se sitten osaat aina ilmestyä väärään aikaan paikalle." Merari murahti huuliensa välistä Blackille harvinaisen agresiivisena. Jos tuo kalju-Kalle ei olisi saapunut olisi hän saannut tuon akan elämän päätettyä tähän paikkaan, mutta kun ei! Piti leikkiä sankaria ja pelastaa tyttö polo.
Merari ei sen kummemmin enää jäännytkään seisomaan aloillensa vaan syöksähti ihmis kehollansa kohden velhoa, mutta muuttui kuitenkin kesken matkan huomattavasti massiivisempaa muotoonsa, teleporttasi velhon taakse ja tarrasi tuosta kiinni paiskaten pitkin lattioita. Eikä Merari suostunut antamaan velholle aikaa nousta ja selvitä itseään kun hyökkäsi jälleen iskien massiivisen nyrkkinsä tuon vatsaan ja tuuppasi jalallaan takaisin lattialle makaamaan. Valtava käsi nousi armotta iskemään velhon herkkää selkää kynsien kera. Velholle ei kannattanut antaa aikaa selvitä itseään vaan nuijia nopeasti mössöksi.
suskari
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 06 Joulu 2011, 15:09

Velho ei vastannut mitään Merarin sanoihin. Hän ei nähnyt mitään syytä kommunikoida tuollaisen hirviön kanssa. Ei kyllä kauaa turistukaan Merarin kanssa, tuon käydessä jo ensimmäiseen hyökkäykseen. Velho totta kai valmistautui torjumaan iskun, joka tuli suoraan edestä. Kesken hyökkäyksen muutti tuo mies kuitenkin muotoaan ja katosi, ilmestyen velhon taakse ja heittäen tuon lattioita nuohoamaan. Kivulias isku ei saanut aikaan minkäänlaista äännähdystä velhosta, joka totta kai lähti pyrkimään saman tein ylös. Merari kuitenkin esti nuo aikeet, suomalla brutaalin iskun suoraan vatsaan ja potkaisemalla velhon takaisin maahan. Ilmojen karatessa pihalle pääsi kalpeilta huulilta pieni pihahdus, joka äityi karjahdukseksi terävien kynsien upotessa jo valmiiksi arpiseen selkään.
Black veti itseään sen verran pois Merarin otteesta, että sai tuon kynnet irti omasta lihastaan. Heti tuon jälkeen velho teleporttasi itsensä pois tuon ulottuvilta, jättäen vain kaapunsa tuon kynsiin. Alastihan velho ei tietenkään tuon tempauksen jälkeen ollut, olihan hänellä kaapunsa alla aina T-paita ja housut! Kaljupäinen velho ilmestyi sängylle, palavan Ednan viereen. Tällä kertaa kuitenkin tuon kasvoilla ei ollut kuoleman vakavaa ilmettä, vaan pirullisen iloinen hymy, samalla kun silmät muuttivat nopeasti väriänsä. Velho seisoi niin lähellä tulikuumaa liekkiä, että olisi voinut olettaa tuonkin syttyvän tuleen tai kärsivät palovammoista. Niin ei kuitenkaan käynyt, eihän velhon nyt omaan liekkiinsä kuolisi.

JA sitten jumala sanoi tulkoon valo! Ja valo tuli tai jotain sellaista sontaa, miten vain. Sinä saatana kehtaat koskea minun oppilaaseen? Tai no, hänen oppilaaseen, mutta on minullakin suunnitelmia tuon noidan varalle! Hyi häpeä, tuhma koira Sethin ääni kaikui ulos velhon huulilta, samalla kun tuo alkoi naksuttelemaan uhkaavasti sormiansa.
Jos paksuksi hänet pamautit, niin pidän huolen siitä että saan ruokailla sikiöllä Seth lisäsi ja samassa nousivat kädet kohti Meraria, synnyttäen kaksi kertaa valtavamman paineaallon mitä velho aikaisemmin oli tehnyt. Tämän johdosta peto possahti päin seinää ja siitä läpi, seuraavaan huoneeseen. Seth toki hyppeli yllättävän iloisesti jopa homohtavasti perässä.
Uuuuuuu, mieleni tekee tanssia! Seth parkaisi samalla kun tuon kädet muuttivat muotoaan teräväpiirteisiksi, suuremmiksi ja pidemmiksi. Sormen päät kovettuivat, muuttuen tummemmiksi ja pian ne olivat niin terävät, että niillä olisi voinut kiveäkin hakata. Tuon näyttävän, mutta nopean muodonmuutoksen jälkeen alkoi seuraava hyökkäys. Seth alkoi teleporttailemaan ympäriinsä huonetta, aina silloin tällöin ilmestyen tarpeeksi lähelle Meraria, jotta olisi voinut tehdä tuohon uusilla kätösillään jonkinlaista fyysistä vahinkoa. Sitä ei jääty tarkastamaan, oliko isku osunut vai ei, vaan heti huitaisun jälkeen velho katosi jälleen ja ilmestyi muualle
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja suskari » 06 Joulu 2011, 16:09

Kynnet olivat osuneet, mutta velho perhana oli livahtanut jopa tappavastakin otteesta jättäen itsestään vain kaavun Merarin kynsiin kiinni jonka hirviö repi irti kynsistään viskaten jonnekkin lattialle. Tulta ja tappuraa ampuva katse seurasi velhon pomppimista Ednan luokse jossa tuo avasi suunsa... Merari tapitti tuota joksikseen kysyvästi tietämättä aluksi mitä tuolle nyt olisi pitänyt vastata, vaikka selväksi kävikin että velhon oma toinenpuoli oli harvinaisen esillä ja sekös toi kireyttä lisää ilmaan Merarin osalta. Hän kun koskaan tuon kanssa taistellut..
"Sinä et lapseeni koske tikkukeppi! ..Enkä ole koira, torvi." Merari ärähti jopa yllättävänkin agresiivisesti Sethille tuon mainitessa hänen lapsensa syömisen ja huomautti tuolle sen tosi seikan ettei ollut koira.. Kalma oli, ei hän.
Silmät laajenivat kun Seth ojensi kätensä ja ampui käsistään jälleen kerran ilma paineaallon ja vielä niinkin voimakkaan että Merari pamahti toiseen huoneeseen, joka sattui olemaan keittiö, seinästä läpi vasten ties mitä tavaroita ja jäi niiden alle. Mutta vain hetkeksi, kun Merari kampesi itsensä ylös tavara paljaudesta potkien noita kauemmas ja kohdisti murhaavan katseensa seonneeseen velhoon, joka näköjään oli käyttänyt taitojaan ja muuttanut kätensä aseiksi. Todella kiva, todella kiva..

Seth hyökkäsi ja Merari sai osuman olkapäähänsä hirviön murahtaen koiramaisesti kivusta, koittaen huitasta perään kynsillään Sethiä kohden mutta tuo oli jo aivan muualla menossa.. Heti perään seurasi osuma selkään ja kohta moneen muuhunkin paikkaan Merarin yrittäessä saada Sethiä epätoivoisesti kiinni tässä hippa leikissä, mutta se vain tuntui niin turhalta. Saakulin pomppiva jänis! Lopulta Merarin saatua tarpeeksi hippa leikistä tuo teleporttasi toiseen huoneeseen, olohuoneeseen siis, ja ampui samantien perään huoneen ovesta sisään energia ammuksen joka räjähti huoneessa tehden sinne massiivista vahinkoa. Merari lipasi huuliaan ja sulki silmänsä parantaen Sethin hyökkäysten jäljiltä kärsineen kehonsa.
"Luuletko tuon muka tehoavan minuun?" Merari kysyi ääneen sillä epäili vahvasti sitä että Seth oli jäännyt edes räjähdyksen alle..
suskari
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 06 Joulu 2011, 21:10

Kyllä Seth tiesi varsin hyvin, ettei Merari itse koira ollut. Mutta typerän ilkeä toinen puoli halusi välttämättä löytää mahdollisia ärsytyskohtia tästä olennosta, keinolla millä hyvänsä. Fyysiset hyökkäykset osuivat osa, osa taas eivät. Merari oli selvästi hetken hakoteillä tilanteen kanssa, kunnes tuokin päätti teleportata ja siirsi itsensä viereiseen huoneeseen. Seth pysähtyi saman tien paikoilleen vilkaisten ovelle, juuri ennen kuin Merari päästi valloille energia ammuksensa.
Seuraavaksi mies päätti käydä parantelemaan itseään, kysellen samalla luuliko mielipuoli fyysisten hyökkäysten tehoavan häneen.
En oikeastaan Kuului ääni Merarin takaa sohvalta, jolla velho istui harvinaisen rennon näköisenä. Myös tuon hiukset olivat pöllähtäneet esille, sillä Seth ei pitänyt kaljusta päänupista. Velho oli tosiaan väistänyt energia ammuksen, nipin napin.
Mutta mikäs kiire minulla on. Toisin kuin sinä, minä vasta pääsin valtaan. Ja tytön kunnosta päätellen, sinä olet ollut kehon herrana jo hetken jos toisenkin. Aikasi käy pian vähiin Enkä usko että velholla kovin suuri kiire takaisin puikkoihin on, kerta suutuspäissään antoi minulle tilaa Seth höpötti samalla kun suki kornisti hiuksiaan.

Samalla sekunnilla Seth ponkaisi ylös ja syöksähti kohti Meraria, yrittäen iskeä yhä hirviömäisessä kunnossa olevat kyntensä johonkin päin tuon lihaa. Mikäli Velho osui, siirsi tuo sormien päistään kirouksen suoraan Merarin verenkiertoon, joka alkaisi pikkuhiljaa heikentää tuon oloa ja lopulta saattaisi hirviön tajuttomuuteen.
Oli hyökkäys osunut tai ei, katosi Seth saman tien Merarin lähettyviltä, ilmestyen takan lähettyville, mahdollisimman kauas tuosta olennosta. Kyllä Seth tiesi, ettei Merarin lähellä kannattanut viipyä turhan kauaa.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja suskari » 06 Joulu 2011, 21:53

Puna silmäinen katse siirtyi taakse ilmestyneeseen Sethiin, joka oli päättänyt ottaa rennosti sohvalla ja alkoi jälleen aukomaan suutaan vaikka puhuikin selvästi asiaa. Merari luimisti korviaan tuhahtaen tuon sanoille.
"Totta, aikaa ei enää ole paljoa... jonka jälkeen sinä sitten ryhdyt Kalmaa kiduttamaan vai?" Merari kysyi yllättävän rauhallisesti Sethiltä. Totta kai tuo ryhtyisi Kalmaa kiduttamaan kun hän olisi poissa pelistä ja nukkumassa jossakin piskin mielen uumenissa vaihteeksi.

Seth ponkasi liikkeelle sohvalta hirviömäisen kätensä kera ja oli selvästikkin aikeissa upottaa sitä Merarin lihaan jälleen kerran. Musta hirviö kääntyi kokonaan ympäri, nosti toisen kätensä ja iski sillä velhoa käteen siirtääekseen hyökkäyksen lentorataa edes hieman sivummalle varsinaisesta kohteesta saaden kuitenkin osuman vasemmalle kylkeensä murahtaen pienesti. Muuta Merari ei ehtinyt sitten enää tekemäänkään kun velho oli jälleen tappavien kynsien ulottumattomissa, jotka Merari olisi ollut aikeissa upottaa tuon kuolevaisen lihaan uudestaan. Mutta ei sitten. Itse kirouksen siirtymistä Merari ei ollut vielä huomannut vaan antoi katseensa kohdistua Sethiin takan luona ja paransi haavansa jälleen kerran uudestaan.
"..Mutta enköhän minä sinut ehdi muhennoksi laittaa ennen kuin aikani loppuu." Merari mutisi lähinnä itsekseen ja hyökkäsi Sethiä kohden, katosi jälleen ja ilmestyi velhon toiselle sivulle koittaen huitaista tuota kynsillään. Harvinaisen käytetty ja nähty temppu varmasti jo Sethille, mutta Merarilla ei ollut muuta tapaa päästä lähelle velhoa joka yritti pitää etäisyyttä, mutta tällä kertaa yritys ei jäännyt siihen vaan kun Seth oli livistänyt paikalta ja ilmestynyt jonnekkin Merari teleporttasi samantien perässä tuon selän taakse niinkin lähelle että Seth saattoi tuntea kuuman hengityksen niskassaan.. Merari virnisti ja avasi suunsa, latasi hetkessä melko pienen energia ammuksen ja laukaisi sen velhoa kohden, tai pikemminkin tuon päätä.
suskari
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 06 Joulu 2011, 22:15

Totta kai Seth mukiloisi Kalman heti kun koira esiin tulisi. Ei hänellä ollut mitään syytä säätääkään tuota! Vai oliko? Eei, ei Seth itse muistanut mitään syytä. Joten pois vaan mokomat turhakeet. Mitään ei velho kuitenkaan vastannut Merarille, kun tuo jo hyökkäsi uudemman kerran. Tällä kertaa sama vanha kaava toistui. Merari teleporttasi lähettyville ja yritti hyökätä, mutta Seth poistui hyökkäyksen alta ennen kuin isku ehti maaliinsa. Sethin ilmestyessä toiselle puolelle huonetta, ilmestyi myös Merarikin, suoraan tuon taakse. Velhon silmäkulma nykäisi ja tuo kierähti sivulle, pois energia ammuksen alta ennen kuin Merari ehti sen vapauttaa.
Uuuu, uusia temppuja Seth totesi samalla kun peruutti kauemmaksi On minullakin muutama.
Seth risti käsivartensa rintakehänsä ylle. Pian tuo kuitenkin suoristi nopeasti kädet sivuilleen, aina reippaasti selän taakse, jonka jälkeen kädet alkoivat vuoron perään miehen edessä, ja palasivat käymään takaisin selän takana. Aina eteen suoristuessaan kädestä lähti liikkeelle muutama, musta seiväs. Seipäät lensivät vauhdilla halkoen ilmaa, kohti kohdetta, joka tällä hetkellä oli Merari. Ne joko osuivat tai iskeytyivät seiniin tai maahan törröttämään. Vauhti kiihtyi entisestään, Sethin päästessä taistelemisen makuun. Seipäitä lensi ensin yhdestä suunnasta, kunnes Seth alkoi teleporttailemaan paikasta toiseen huoneessa, heittäen kymmenkunta seivästä aina sieltä täältä, koittaen näin maksimoida osumismahdollisuuden.
Mikäli seipäät osuivat, eivät ne aiheuttaneet vain pientä kipua ihossa tai lihassa. Mikäli seiväs pääsi kunnolla koskettamaan kohdettaan, purkautui tuosta pienehkö, sähköinen energiapurkaus, mikä parhaimmassa tapauksessa tulisi lamaannuttamaan kohteensa hetkellisesti.

NOUDA KEPPI, POIKA, NOUDA! Seth rääkäisi kesken kaiken seipäiden heittelyn, samalla kun jatkoi teleporttailua pitkin huonetta sinne tänne, välttäen minkäänlaista tiettyä järjestystä ilmestymispaikkojensa välillä.. jottei Merari voisi laskelmoida, minne velho seuraavaksi ilmestyi.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja suskari » 06 Joulu 2011, 23:00

Ja jälleen ohi.. Merilla alkoi nousemaan pikku hiljaa pieni vitutus pintaan kun hänen hyökkäyksensä eivät tuntuneet sitten osuvan ollenkaan tuohon äijän käppänään. Eikä asiaa auttanut yhtään kun tuo avasi suunsa ja huomautti hänen oppineen uusia temppuja. Ei oikeastaan, vain hieman muokattua vanhaa vain.. Hän kun ei ollut lähelläkään velhon tasoa ja osannut montaa eri temppua, vaikka olisikin halunnut. Tempuista puheen ollen, Sethinkin kävi esittelemään- ilmeisesti -uusia kykyjään vetäen kätensä eteensä ristikkäin, sitten eteen ja lopulta taakse.. Merari tuijotti miestä kysyvästi hetken kun ensinmäinen seiväs lensi kohden koirahirviötä ja Merari sai väistettyä sen juuri ja juuri siirtymällä sivuun. Seipäitä.. noihin jos hän jäisi kiinni, siinnä myös pysyisi tiukasti kuin nuppineulalla taluun kiinnitettyä paperi. Sen enempää Merari ei ehtinyt tilannettaan surkutella kun seipäitä alkoi satelemaan lisää ja Merari sai tehdä oikeasti töitä sen eteen etteivät ne osuneet mitenkään radikaallisesti kehoon, vaikka liian moni kävikin turhan lähellä.. aivan liian lähellä tehden ikäviä viilto haavoja kehoon. Eikä parantamiseen ollut aikaa..

Sethin vaihtaessa taktiikkaansa seipäiden heittämisen suhteen alkoivat paikat kuumenemaan Merarin kohdalla ainakin pahan päiväisesti.. lisäksi tuo huohotti jo nyt kuin monen kilometrin maratonin vetäneenä juoksijana ja jalat alkoivat painamaan uhkaavasti. Silti Merari kääntyi äkisti Sethiä kohden, avasi suunsa ja ampui suustaan jälleen kerran energia ammuksen miestä kohden vaikka tiesikin sen olevan turhaa.. ja pysähtyminen tässä seiväs sateessa riski altista, mutta Merari ehti juuri ja juuri vielä pois alta hyppäämällä kun kompuroi silkkaa väsymystään omiin jalkoihinsa jolloin yksi seiväs upposi tuon jalkaan sivuttain pystyyn ja kohta toinen perästä keskiruumiin läpi. Merari parahti kivusta sähkö tällin vallatessa koko kehon raajojen sätkiessä tällien johdosta täysin hallistemattomasti.
Merari jäi makaamaan hiljaa huohottaen lattialle silmät enää puoli avoinna, kunnes ne painautuivat kiinni ja Merarin hirviömäinen hahmo katosi ja haihtui pois paikalla olevan jälleen tuttu aavekoira puoli tajuissaan vain.
suskari
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 06 Joulu 2011, 23:37

Merari joutui koville, kuten Seth oli laskelmoinut tai no, oikeastaan luottanut ja toivonut. Ei hän ollut perehtynyt tähän olentoon ja sen heikkouksiin, joten kaikkia keinoja piti kokeilla. Edes energia ammus ei aiheuttanut velholle minkäänlaisia vaikeuksia jatkaa hyökkäystään ja pian, tuo olikin jo lattialla. Heti kun Merari oli nuohoamassa lattioita, lopetti velho hyökkäyksensä. Tuo jäi seisoskelemaan toiselle puolelle huonetta, katsellen hetken aikaa varmistaen että Merari oli pois pelistä. Niinhän tuo oli ja pian lattialla makasi huonossa hapessa oleva aavekoira. Seth virnisti. Hitaasti tuo käveli Kalman luokse, kyykistyen sitten aavekoiran eteen virnuilemaan.
Noh sehän oli liiankin helppoa Seth totesi virnuillen, samalla kun tökki terävällä sormenpäällään Kalman ohimoa, varmistaakseen oliko tuo vielä jotenkuten tajuissaan.
Voisi sanoa jopa, että olen pettynyt Seth lisäsi, käsien muuttuessa takaisin normaaleiksi sekä sinun että kaverisi osalta Tämä käy turhankin helposti päästää teidät päiviltä! Noh.. ei voi mitään.. Ehkä velho tappaa itsensä surun takia, kun olet pois---

Sethin sanat jäivät kesken, metallisen humahduksen keskeyttäessä velhon. Suuri, likainen paistinpannu oli mätkähtänyt vasten Sethin takaraivoa, saaden luisevan miehen horjahtamaan pari kyykky askelta eteenpäin. Uusi humahdus kävi, jonka johdosta velho kaatui tajuttomana lattialle. Samalla kun velho tajunsa menetti, katosivat myös kaikki seipäät kuin tuhka tuuleen huoneesta.
Edna oli tullut tajuihinsa ja kuullut ei-niin-hiljaiset taistelun äänet toisesta huoneesta. Kaikesta fyysisestä kivusta ja nöyryytyksestä huolimatta tyttö oli kammennut itsensä ylös ja vetänyt päälleen aamutakin. Edna oli kulkenut seinässä olleen reiän kautta keittiöön, joka oli kuin pommin jäljiltä. Kuullessaan Sethin puhuvan hiljentyneessä huoneessa, arveli Edna Merarin hävinneen kaksintaistelun. Ainakin tällä kertaa. Keittiön raunioista mustalainen oli napannut mukaansa paistin pannun, jolla juuri oli lyönyt tajuttomaksi ah-niin-mahtavan Sethin. Kuka nyt oli säälittävä?!
Paistinpannu tippui tytön käsistä tuon tipahtaessa polvilleen Kalman viereen. Käsi laskettiin lempeästi aavekoiran olkapäälle, odotellen tuolta jonkinlaista elonmerkkiä.
Kalma oletko kunnossa?
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja suskari » 07 Joulu 2011, 00:15

Aavekoira makasi hiljaa lattialla tuijottaen puoli avoimin silmiin eteensä tyhjän näköisenä, kun havahtui osittain Sethin sanoihin ja ohimon tökkimisiin siirtäen väsyneen katseensa tuohon. Kalman olisi tehnyt mieli ponkaista pytyyn ja vetää miestä nenille, mutta ruumis ei totellut sitten laisinkaan. Ei jaksanut liikkua senttiäkään..
"U-uskallakkin koskea niin tilttasen!" Koira murahti uhmakkaan sävyynsä, mutta ääni juuri ja juuri kantautui miehen kurkulta minnekkään suuntaan. Eikä Kalmalla todellakaan ollut voimia nousta tästä ja lyödä Sethiä tajuttomaksi, joten uhkaus se vain oli ja hyvin huono sellainen.. Kalma tapitti Sethiä silmiin tuon jatkaessa sanojaan ja puhuessa tappamisesta aavekoira laski katseensa eteensä luovuttaneen näköisenä jääden vain odottamaan tuolta enemmän tai vähemmän tuskallista kuolemaa jossakin muodossa. Mitään ei kuitenkaan ikinä tapahtunut kun kuului kolahdus ja kohta perään toinen jonka jälkeen velho kupsahti itsekkin lattialle..

Lempeän käden painautuessa aavekoiran olkapäälle tuo nosti väsyneen ja sumean katseensa vaimoonsa liikuttamatta päätään oikeasti yhtään, ja hetken tuijottamisen jälkeen kalpeilla kasvoilla kävi pieni hymy ennen kuin aavekoira sulki silmänsä menettäen tajuntansa kokonaan.. vain raajat nykivät pienesti Merarin tuoman muutoksen myötä.
suskari
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 07 Joulu 2011, 00:47

Kalma oli elossa, mutta kauaa tuo ei sitä jaksanut juhlistaa kun koira jo vaipui tajuttomuuteen. Edna jäi tapittamaan maassa makaavia miehiä hetkeksi, kunnes nousi ylös ja kävi vetämässä vaatetta niskaan. Seuraavaksi Edna raahasi makuuhuoneesta peittoja ja tyynyjä olohuoneen puolelle, asetteli molemmat mahdollisimman mukavasti lattialle lepäämään ja poistui hetkeksi asunnosta, hakeakseen apua

Kului tunti jos toinenkin. Kalma oltiin aseteltu lepäämään sohvalle ja olohuoneen takan luokse oltiin kehitelty jonkinlainen, alkukantainen keittiö. Vesipannun sai lämpiämään mukavasti hiipuvien liekkien ylle. Edna heitti lisää puita takkaan, samalla kun Velho istui hiljaa nojatuolissa hieroen aina välillä päänuppiaan. Harvinaisen hiljaa tuo pysyikin. Monestakin syystä. Black ei halunnut puhua Ednalle, sillä ei halunnut muistuttaa itseään miksi oli pulttia vetänyt. Eikä hänellä oikeastaan ollut sanojakaan, mitä tuolle jakaa. Mutta suurempi syy hiljaisuuteen oli vanhempi mustalaiseukko, joka oli hoitanut Kalman mahdolliset haavat kuntoon ja nyt tarkasteli, josko Aavekoira alkaisi heräilemään.
Edna oli hakenut äitinsä paikalle. Nähdessään missä kunnossa tyttö oli, ei äiti edes tarvinnut selityksiä lähteäkseen tuon mukaan. Paikalle päästyään olivat naiset pistäneet toipilaat lepäämään ja järjestäneet paikkoja, sen verran mitä pystyivät. Keittiö nyt oli täysin avun saavuttamattomissa tällä hetkellä
Helgan ja Blackin välillä oli jännittynyt hiljaisuus. Oli vain ajan kysymys että jompikumpi noista avaisi suunsa laukoakseen jotain tyhmää toiselle, jonka jälkeen olisi pystyssä sanaharkka. Ehkä kumpikin pidätti suutaan, juuri tämän tilanteen vakavuuden takia.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja suskari » 07 Joulu 2011, 01:08

Monta tuntia siinä menikin tajuttomana kun aavekoira lopultakin avasi silmänsä varoen jääden tuijottamaan hetkeksi väsyneenä kattoa, kunnes katse valui sivulle. Kalma tunnisti Helgan ja kieltämättä aluksi hieman säikähti tuota kun nenän edessä seisoi, katse kävi myös nojatuolissa istuvassa Blackissä ja lopuksi Ednassa. Katsetta ei kuitenkaan irrotettu nuoresta mustalaisesta vaan mies nousi lupia kyselemättä istumaan sohvalle nousten ylös, vaikka meinasikin horjahtaa takaisin sohvalle pyllyllensä, kävellen sitten Ednan luokse.. Kalma tuijotti väsyneenä ja itseensä pettyneen näköisenä Ednaa, kunnes ilman mitään varoitusta nappasi Ednan rutistavaan halaukseen. Varoen kuitenkin rikkomasta tuon luita tai tukehduttamasta vahingossa.
"A-anteeksi.. minä.. en.. ehtinyt." Kalma kuiskasi hiljaa Ednan korvaan lähes itku kurkussa.
"En ehtinyt ottamaan.." Kalma toisti hiljaa vaimollensa ja vallan vastoin tahtoaan muutama kyynel valui aavekoiran poskia pitkin. Kalma pelkäsi sitä mitä oli Merari tehnyt Ednalle ilman että hän tiesi. Tosin Ednan kasvot.. runnotut kasvot kertoivat Kalmalle jo aivan tarpeeksi, hän ei halunnut tietää yhtään enempää mitä Merari oli tehnyt. Ja Black? Juuri nyt Kalma ei jaksanut piitata ystävänsä läsnsäolosta saati sitten sitä mitä tuo ajatteli hänen "pehmeästä" käytöksestään. Sai sitä mies joskus itkeäkkin!
suskari
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 11 Joulu 2011, 16:51

Kalman herätessä kaikkien katseet kääntyivät aavekoiraan, joka nousi ylös mahdollisista kivuista huolimatta. Mitään tuo ei sanonut, vaan käveli suoraan Ednan luokse ja halasi tuota. Edna totta kai vastasi halaukseen, kuunnellen samalla Kalman surun täyttämät anteeksipyynnöt. Tyttö ei vastannut mitään, halasi vain miestään pidätellen omia kyyneleitään.
Velho katsoi tätä näytöstä hiljaa nojatuolista, puuttumatta asiaan sen pahemmin. Ei se oikeastaan hänelle kuulunut, vielä tässä vaiheessa. Mitä Kalman pillittämiseen tuli, ei Black olisi voinut välittää vähempää kuka kyyneleitä vuodatti ja miksi. Se että oli mies, ei tarkoittanut sitä, että täytyi olla tunteeton.

Suuremmilta vahingoilta kuitenkin vältyttiin Helga totesi sivusta, samalla kun nosti vesipannun pois takan yltä Kotinne nyt kärsi pahemmin velhon ja Merarin alkaessa riehumaan.
Se oli itsesuojelua ja tyttäresi pelastamista Black huomautti Helgalle, jonka äänensävystä suorastaan paistoi se syyllistävä vivahde velhoa kohtaan.
Sen olisi voinut hoitaa siistimminkin. Olet vain niin täynnä itseäsi että päätit jälleen alkaa näyttämään voimiasi
Se oli Seth, en minä
Joten sinullakaan ei enää ole minkäänlaista kontrollia itseesi, kuten Tomoderuwix jo pelkäsi. Saisit hävet
MINÄ EN TYTÄRTÄSI RAISKANNUT! Black karjaisi noustessaan ylös, saaden jälleen kerran tarpeekseen ennustaja eukon mäkätyksestä Minä en häntä pahoinpidellyt ja häpäissyt! Joten älä sinä minua syyllistä mistään, mitä tänään olen tehnyt. Tiedät varsin hyvin ettei kukaan tässä huoneessa ole suoranaisesti syyllinen mitenkään tämän päivän tapahtumiin ja vaikka koitatkin syntipukkia etsiä, et sitä tästä tilasta löydä.

Kaikki hiljenivät. Edna ei edes halunnut sanoa mitään, sillä ei yksinkertaisesti jaksanut välittää äitinsä ja opettajansa kaunoista. Saatikka siitä, että velho juuri toi Kalman tietoisuuteen mitä Merari oli hänelle tehnyt. Joskin, sen kertomisen olisi voinut myöhemmälle jättää.
Kaikki olivat omalta osaltaan väsyneitä ja kiukkuisia syystä tai toisesta. Blackia kaiversi Merarin teot ja Helgan puheet. Helga taas yritti löytää sitä syntipukkia, jota käydä syyttämään. Ja koska eukko piti enemmän Kalmasta mitä Blackistä, löysi nyt velho itsensä syyttävän sormen alta. Sekin syyllistämien oli silkkaa epätoivoista yritystä puhdistaa oma itsetunto tämänpäiväisistä tapahtumista. Kaikki miettivät mitä olisi voinut tehdä toisin, jotten näin olisi käynyt. Helga olisi voinut pitää tytärtään luona pidempään, joten tuo ei olisi palannut kotiin ja kohdannut Meraria.

Mutta se oli jo tapahtunut. Mitään ei voinut muuttaa.
Olet oikeassa Helga totesi lopulta velholle, joka uskaltautui istua alas vasta nuo sanat kuullessaan Anteeksi.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja suskari » 11 Joulu 2011, 18:00

Edna vastasi Kalman halaukseen ja Kalma uskaltautui hieman puristamaan naistaan tiukemmin otteeseensa, mutta kaksikon yhteinen heti kuitenkin keskeytyi pahemman kerran kun Helga avasi suunsa.. Kalma irrottautui Ednasta ja nyökkäsi vaitonaisena Helgan sanoihin, mutta ei ehtinyt omaa suutaan sen erikoisemmin avaamaan kun Black puuttui peliin avaten oman turpansa.. jonka olisi kyllä voinnut jättää avaamattakin. Helgan ja Blackin välille syntyikin siintä hyvästä sana soppa jossa alettiin syyttämään kenen vika tämä oikeastaan edes oli.. Hänenhän se oli, ei kenenkään muun.. jos hän olisi vain ehtinyt ottamaan lääkkeensä ajoissa eikä tiputtanut niitä lattialle kaikki olisi toisin. Kalma ei kuitenkaan sanaansa ehtinyt kahden riitapukarin väliin änkemään kun Black pamauttikin jotakin minkä todellakin olisi voinnut jättää myöhemmäksi. Kalman sydän tuntui puristuvan kasaan ja maailman murskaantuvan ympäriltä noiden sanojen myötä aavekoiran tuijottaessa velhoa hiljaa hetken aikaa ja pahoittelevan katseen siirtyessä Ednaan.. Kalman olisi tehnyt mieli sanoa vaikka mitä rakkaalle mustalaisellensa ja noidan alullensa, mutta ei saannut sanaakaan suustaan. Kaikki tuntui jäävän kurkkuun kiinni ja yleisö ei auttanut asiaa yhtään..

"Kyllä löytää..!! ja opetelkaa te sillä välin tulemaan toimeen keskenänne." Kalma ärähti itku kurkussa kesken hiljaisuuden, joka huoneeseen oli ollut, ja otti Ednasta kiinni teleporttasi kadoten paikalta kuin tuhka tuuleen. Uudestaan rakastetut ilmestyivät vanhassa ränsistyneessä talossa, joka oli puoliksi palannut ja tuhoutunut.. He olivat edelleenkin länsikujilla ja kylässä, mutta vain tuhoutuneessa kylän osassa jossa tuhoutuneita taloja ei vielä oltu alettu korjaamaan tai edes poistamaan. Sota vei kaiken ajan. Noh, se sopi hyvin tähän tarkoitukseen ja Kalmalla ei juuri nyt ollut voimia siirtyä kauemmaskaan.
Kalma päästi otteensa irti ja tipahti perseellensä palanneen lauta kasan päälle ähkäisten hieroen kipeän oloista selkäänsä.. Ihan kuin siihen olisi osunut jotakin astetta kovempaa? Kalma kuitenkin nosti katseensa Ednaan nostamatta persettään ylös ja vaikutti jopa ensinmäistä kertaa täysin maansa myynneeltä.. ja surulliselta.
"...Teinkö minä todella sen?" Kalma kysyi sitten hiljaa sanojen jäädessä kaikumaan tyhjään asuntoon.
suskari
 

EdellinenSeuraava

Paluu Länsikujat

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron