Hiroi
Tyytyväisyys oli havaittavissa lohikäärmeen kasvoilta, kun tämä sai lupansa olla siinä missä nyt seisoskeli ja kenties lähteä pienelle tutkimusreissulle. Hiroi koitti vältellä hänen katselemistaan alakanttiin pituuserosta huolimatta, sillä ei halunnut loukata seuralaistaan. Ties millaisia kummallisia aggressionlaukaisimia pedoilta löytyisi, eikä moinen käytös sopinut komentajan luonteeseen muutenkaan. Hiroi kipristeli varpaitaan saappaidensa sisällä. Hän oli seisoskellut niin kauan paikallaan, että niitä alkoi paleltaa. Ilma hänen suunsa edessä jäähtyi valkeiksi kiekuroiksi ja leijaili yli raunioituneen muurin kohti metsää.
Hiroi virnisti Dagnirin vakuuttelulle siitä, että heidän mahdolliset töppäilynsä saattaisivat pulaan vain itse mustahipiän. Ja sehän oli totta, Dagnir saattoi vain lehäyttää itsensä takaisin oikeaan muotoonsa ja lennellä pois. Sotilailla ei ikimaailmassa olisi niin suuria refleksejä että he ennättäisivät hakemaan aseita, joilla voisi lävistää lohikäärmeen panssarit, ennenkuin tämä jo lentelisi rauhallisemmille seuduille.
"Se on totta. Ja kiitos vakuutuksesta, mikäli se pitää paikkansa", Hiroi tokaisi sitten hieman vitsillään, kun valkohapsi sanoi pitävänsä huolen siitä ettei heitä katsottaisi pahalla.
Hiroi aloitti ei-niin-nopean astahtelun pitkin lumista kujaa ja kuunteli samalla Dagnirin kysymyksen, miettien sitten mitä vastaisi siihen. Hän oli aukaisemassa suunsa, kun kysymysten tulva levähti valloilleen ja niitä tuli yksi, kaksi, viisi lisää. Hiroi katsahti lohikäärmeeseen silmät pyöreinä ja pärskähti sitten lyhyeen nauruun.
"Odota hetki, että saan käsiteltyä tuon kaiken", hän hörähti ja raapaisi sitten mietteliäänä leukaansa.
"Rauniot... Ovat raunioina, koska kuningas ei ole antanut päätöstä korjauttaa niitä. Työvoimasta en usko olevan pulaa, sillä kylämme on täynnä toinen toistaan taitavampia rakentajia ja rakennuttajia. En tiedä, eikö kuninkaamme luota heidän taitoihinsa vai eikö meiltä sitten löydy tarvittavia raaka-aineita korjaamiseen", Hiroi mietti ääneen ja käänsi sitten kävellessään katseensa Dagniriin.
"Mutta olen kuitenkin kuullut tietyiltä tahoilta, että muuri olisi jälleen korjaamisen alla. Toivottavaa siis olisi, että pian koko muuri olisi taas yhtenäinen", Hiroi sanoi hymyillen, ja vilkaisi taakseen muurille joka ei todellakaan näyttänyt siltä että sitä olisi mitenkään aloiteltu korjata.
Seuraavaksi olento tiedusteli Hiroilta informaatiota kaupungin suurista asioista.
"Sinun mittakaavassasihan kaikki on pientä", Hiroi virnisti ja syventyi sitten jälleen pohtimaan, mikä mahtaisi olla suurta heidän kaupungissaan. Loppujen lopuksi ihmisten alue oli melko mitätön. Varsinkin kaupunki. Olihan heillä satama, jonne haltioilla ei ollut asiaa. Suuria rakennuksia kylässä kuitenkin sijaitsi muutama.
"Mainittakoon vaikkapa ihmisten linna näin alkuun", Hiroi sanoi ja viisoi kujalta eteenpäin, ja kauempana siintävän linnan pystyi näkemään tästä suunnasta, joskin muuri peitti sen melko tehokkaasti, "Olen asioinut linnassa kovin harvoin, mutta se on ollut joka käynnillä yhtä upea. Koristeellisia saleja, lämpimiä punaisen eri sävyjä ja kultaa. Käytäviä on kymmeniä erikokoisia ja -näköisiä, ja joka ovesta kävelee vastaan sieviä palvelustyttöjä", Hiroi hymyili itsekseen ja mietti sitten lisää.
"Muita suuria asioita kaupungissamme ovat kenties Brogan Majatalo, suuri ja kallis, kylän paras majatalo, sekä kirkko jonka kellotorni saattaakin näkyä tänne asti. Tuolla noin", Hiroi osoitti ränsistyneiden kattojen yli kohti valtaisaa tornia.
"Kirkossa on valtava hautausmaa ja se on minun mielestäni pelottava paikka. Mikäli etsit epämääräistä väkeä, niin löydät heitä mekastamasta hautuumaalta öisin aivan varmasti. Sen lisäksi mainitsemisen arvoisia lievät yrttikauppamme, joka on ainoa laatuaan, sekä tietysti apteekki joka on äärimmäisen hyödyllinen, ja tietysti minä. Taidan olla koko kylän pisin hengittävä kaksijalkainen", komentaja tokaisi hieman närkästyneenä ja ajatteli kaikkia niitä satoja oviaukkoja joista joutui ryömimään sisään selkä mutkalla, sekä armeijamajoitusten typeriä sänkyjä jotka oli mitoitettu puolet hänen kokoisilleen ja olivat aiheuttaa veritulppia joka paikkaan.
"Mitähän muuta kysyttävää mahdat keksiä?" Hiroi kysyi vuorostaan Dagnirilta ja virnisti tyytyväisenä. He alkoivat lähestyä jo länsikujien reunaa, ja talot alkoivat näyttää asuinkelpoisemmilta, mutta yhäkin säälittäviltä. Kujilla oli havaittavissa joitakin ihmisiäkin, pääosin lapsia jotka yrittivät noukkia puhdasta lunta kivenkoloista ja tehdä lumipalloja paiskoakseen niitä toisiaan päin. Joku ränsyiseen pukuun sonnustautunut keski-ikäinen nainen katsahti ensin ihailevasti Hiroin hienoon haarniskaan pukeutunutta seuralaista, mutta meni sitten lopulta talonsa oven taakse piiloon kummallisen ulkomuodon omaavaa parivaljakkoa näiden ohitettua tämän.
//YAY! Party hard.