Vain täysi idiootti irrottaisi katseensa kokonaan vihamielisestä ja vieläpä aseistetusta henkilöstä, eikä Samuel todellakaan ollut sellainen. Hän ei ehkä katsonut suoraan Evelyniä, mutta havaitsi sivusilmällään liikkettä tämän lähtiessä lähestymään, pysyen kuitenkin paikoillaan sillä toisella ei näyttänyt olevan hyökkäysaikeita. Ei hän olisi edes ehtinyt katsoa tilannetta tarkemmin ja suunnitella toimiaan, vaihtoehdot olivat joko vaistonvarainen reaktio jollon hän saattaisi käyttää vahingossa liikaa voimaa tai olla tekemättä mitään. Hetken mielijohteesta mies päätti katsoa mitä tällä oli mielessä ja antaa tämän tarttua häntä kauluksesta, vaikkakin ei ilman että hän pani vastaan voidakseen ehkäistä kaikki yritykset tehdä jotakin muutakin.
"Varo mitä puhut, tyttöseni. Iso paha susi tulee ja syö varomattomat lapset"
Samuel murahti ja hänen hampaansa sekä silmänsä vaikuttivat ohimenevän hetken ajan epäinhimillisille, susimaisille kenties. Kun mies tajusi mitä äsken oli tapahtunut, hän riistäytyi vapaaksi ja käänsi selkänsä Evelynille, nojaten yhdellä kädellä seinään ja peittäen kasvonsa toisella. Hän piti ihmissutensa hallinassa, sen ei olisi pitänyt pystyä vaikuttamaan tuolla tavalla hänen toimiinsa. Hän oli ajattelevaja looginen ihminen, ei aggressiivinen villipeto joka ei ollut juurikaan eläintä parempi. Samuel huohotti raskaasti ja puristi muuttumaan pyrkivät hampaansa tiukasti yhteen siihen asti että sai itsensä taas hallintaansa, suoristaen sitten selkänsä.
"Mitä sinä minulta haluaisit?"
Mies sanoi lopulta, pitäen selkänsä yhä Evelyniin suunnattuna ettei tämä näkisi hänen sisäistä kamppailuaan.