Oppia ikä kaikki

Länsikujat sijaitsevat kauimpana linnasta. Täälläpäin asustaa yleensä köyhin väki ja länsikujat ovat tunnettuja hämäristä hiippareista. Länsikujat tuhoutuivat täysin palossa, ennen toisen tannersodan alkua, kiitos haltioiden hyökkäyksen. Nyttemmin, kun tannersota on päättynyt, on länsikujia alettu rakentamaan uudestaan. Siltikin, alueelta löytyy yhä palaneita raunioita, vaikka uusia rakennuksia on alkanut kohoamaan sinne tänne.
Länsikujilta on helpointa livahtaa kylän alla risteileviin, valtaviin viemäriverkostoihin. Osa verkostosta on ihmisten itse rakentamaa, osa taas luonnon muovaamaa, niin käytäviä kuin luoliakin. Tätä kautta ei kuitenkaan tiettävästi pääse kylään sisälle, vaikka käytävä muurien alitse olisi helpoin tapa livahtaa sisään. Mutta sellaista ei kuitenkaan ole olemassa vai onko?

Valvoja: Crimson

Oppia ikä kaikki

ViestiKirjoittaja Kitty » 20 Helmi 2012, 21:34

Evelyn

Pehmeät mutta nopeat juoksuaskeleet kulkivat kaupungin kaduilla, aina kohti syrjäisiä länsikujia. Hiljaisia juoksuaskelia seurasivat jykevät ja äänekkäät juoksuaskeleet, kevyemmin varustautuneet sotilaat ja talonpoika juoksivat kilvan punapäisen naisen perässä tuon kirmatessa kattojapitkin karkuun.
Evelynin olan yli oli heitetty nahkainen laukku, jossa oli talonpojalta nyysittyä tavaraa ihan kiitettävästi, eikä nyt enään selviäisi anteeksipyynnöllä, jota ei tosin punapäältä olisi kuitenkaan tullut. Länsikujien katot huolettivat kuitenkin nuorta, ne olivat heikossa kunnossa ei kä niitä kukaan ollut kunnostamassa, joten katosta voisi mennä nopeastikkin läpi.

Sopivan kokoisen savupiipun nähtyään, heitti Evelyn kuitenkin ripeällä liikkeellä kassin piippuun piiloon, jolloin tuota ei löydettäisi, eikä naista voisi täten syyttää mistään. Savupiippuun lennähtänyt kassi ei tietenkään näkynyt alhaalla seuraavien silmiin, vain ylhäältä päin katsonut olisi voinut tuon nopean liikkeen huomata.
Voiton riemu oli jo kirinyt kasvot kun laudat jalan alla räsähtivät ja neito hulahti jonkin sortin katoksesta läpi. Kärähtäneistä raunioista nousi tuhkat ilmoille, kun taas punapää humpsahti nollakelin hankeen. Nopeasti tuo kuitenkin säikähdyksestä ja tärähdyksen aiheuttamasta kivusta huolimatta nousi ylös jatkaen juoksuaan maankamaralla. Talonpoika ja vartija saavuttivat kokoajan nuorukaista, eikä tuolla ollut varaa löysätä tahtia yhtään.

Länsikujat olivat vielä kartoittamatonta aluetta Evelynille, ja pakoonpääsy ei ollut enään taattua. Yht äkkiä kulmantakaa astui eteen hahmo jota neito ei kerennyt tunnistaa edes ihmiseksi, vain hahmo jonka punapää tönäisi pois tieltään jatkaen matkaansa syrjäisemmälle kadulle.

Ei kauppojen kylttejä, saatika suuria ikkunoita, muutama tynnyri, tälläiset kujat ovat usein..... Nuorukainen mietti juostessaan katua pitemmälle, kunnes tuon matka tyssäsi kuin seinään. Umpikujia.... Evelyn ei kuitenkaan pelännyt, kyllä hän aina muutaman sotilaan voittaisi, aivan varmasti, eihän hänelle pärjännyt kukaan ! Nopesti löysikin vanha uskollinen puukko tiensä likan käteen. Juuri silloin juoksivat sotilaat ja talonpoika kujalle.

"Hän se on ! VARAS !" Talonpoika huusi osoitellen Evelyniä jonka kasvoille kohosi vain varma virne.
"Herra hyvä, en tiedä mistä puhutte, sillä ei minulla ole muuta kuin tämä vanha puukko." Tyttö sanoi näyttäen veistänsä miehille. Esitys ei kuitenkaan mennyt nappiin, sillä sotilaat olivat nähneet tytön juoksevan laukunkanssa karkuun, ja talonpoika oli miehenä tietenkin luotettavampi kuin punapäinen nainen.

Ei aikaakaan kun ensimmäinen kivi oltiin heitetty ja taistelu oli aloitettu. Evelyn piti puolensa uskomattoman pitkään aseistettuja sotilaita vastaan pelkällä puukolla, muttei tuo ikuisuuksiin pärjännyt, ja pian punapäätä potkittiinkin ja nakeltiin pitkin syrjäkujia. Taktiikkana sotilailla taisi olla lyö ensin, kysy sitten, jos ei vastausta tule, lyö uudestaan.
Kitty
 

ViestiKirjoittaja Frett » 20 Helmi 2012, 23:09

/Tungempa paikalle kuten sopimus oli/

Samuel Grant

Kujat olivat liki autioita tällä hetkellä, kuka tietää miksi, mutta hiljaisuus rikkoutui ajojahdin lisäksi myös toisaalla, ei kovinkaan kaukana edellämainitusta tapahtumasta. Raskaaseen samettiviittaan kääriytynyt mies asteli eteenpäin askelin jotka kertoivat hänen olevan kiihtynyt jostakin syystä, mutta kasvot olivat hupun peitossa joten tunnistaminen oli mahdotonta, juuri kuten hän halusikin. Lähistöltä alkoi kuitenkin pian kuulumaan juoksuaskeleita, raskauden perusteella virkapukuisia sotilaita, ja pian äänekäs räsähdys. Mies pysähtyi hetkeksi kuuntelemaan, mutta päätti sitten ettei nämä kyllä osaisivat tehdä työnsä ja hänen ei tarvitsisi pysähtyä auttamaan.

Toisin kuitenkin kävi, sillä kulman takaa ryntäsi nuori nainen joka tönäisi hänet pari askelta taaksepäin eivätkä sotilaat olleet kaukana perässä. Hetken aikaa mies katseli konkkaronkan perään, lähtien sitten seuraamaan näitä uteliaisuutensa herättyä, kenties tästä voisi jopa löytyä ratkaisu häntä askarruttavaan ongelmaan. Siinä vaiheessa kun hän saapui umpikujan suulle, kahina oli ehtinyt jo alkaa ja vaikutti siltä että nainen osasi pitää puolensa. Ylivoima kuitenkin koitui tämän tappioksi ja taistelu muuttui yksipuoliseksi pahoinpitelyksi.

"Säälittävää"
Mies tokaisi, kiinnittäen sotilaiden huomion itseensä.
"Ja kukas sinä sitten luulet olevasi. Me olemme kuninkaan sotilaita ja sinä et... et... KAPTEENI GRANT?!"
Yksi heistä aloitti, mutta vaikeni sitten miehen heittäessä huppunsa niskaan jolloin kasvot paljastuivat.
"Minä jatkan tästä. Voitte poistua, mutta älkää kuviteltko että tämä jäisi tähän. Raportoikaa minulle huomenna aamulla kukonlaulun aikaan"
Samuel ärähti, viitaten kädellään kujan suuaukon suuntaan. Sotilaiden kulkiessa hänen ohitseen hän nappasi yhden näistä miekan itselleen ja vastasi kysyvään katseeseen vihaisella mulkaisulla joka vaiensi kaikki vastalauseet.
"Entäs minä? Minä haluan laukkuni takaisin"
Talonpoika alkoi valittamaan.
"Oletko sokea? On selvää ettei tällä naisella ole sitä enää, jos on milloinkaan ollut. Etsimme sen ja ilmoitamme sinulle löydettyämme. Nyt häivy"
Mies sanoi, eikä talonpoika uskaltanut vastustaa korkea-arvoisen sotilaan komentoa, vaikka marisikin lähtiessään. Kun paikalla oli enää hän itse ja Evelyn, hän kääntyi katsomaan tätä samalla kun punnitsi miekkaa kädessään.
"Ja mitä me teemme sinun kanssasi, pikku varas. Veitkö todellakin hänen laukkunsa?"
Samuel kysyi lopulta, osoittaen Evelyniä aseensa kärjellä.
Viimeksi muokannut Frett päivämäärä 22 Helmi 2012, 22:40, muokattu yhteensä 1 kerran
Frett
 

ViestiKirjoittaja Kitty » 20 Helmi 2012, 23:25

Evelyn

Yksinkertainen kommentti lopetti pieksämisen kuin seinään, eikä uteliaisuus voinut olla heräämättä huppupäisen muukalaisen puuttuessa peliin. Kulma kohosi kysyvästi sotilaiden todettua miehen olevan kapteeni, tästä voisi tulla vain entistäkin ongelmallisempaa.
Paikalle saapunut käski alaisiaan poistumaan, joka sai tilanteen tuntumaan hieman arveluttavalta nuorukaisen näkövinkkelistä, mutta miehen napatessa miekan käteensä, tempaisi Evelyn puukkonsa maasta nauliten katseensa kapteeniin.

Kaikki aistit tuntuivat herkistyvän entisestään, ja nopeilla vilkaisuilla pakoreittiä koitettiin kartoittaa, yksi mahdollisuus olisi hypätä tynnyrin päältä talon kyljessä olevaan rautapalkkiin josta roikkui yksinäinen lyhty, ja kiivetä siitä sitten katolle, mutta se ei olisi helppo temppu. Katse kuitenkin palasi aina takaisin mahdolliseen vastustajaan.

Kun kaikki "ylimääräiset" olivat kujalta poistuneet, alkoi mies kysellä miekka kädessään mikä oli homman nimi. Evelyn naurahti suorastaan pilkallisesti miehen kysymykselle. Ei hänkään niin typerä ollut että menisi heti korkea-arvoiselle sotilas hyypälle kertomaan rikkeistään.
"Voi en toki herra Kapteeni, miksi minä nyt sellaista tekisin ?" Punapää sanoi ottaen tarkkailevan varovaisesti askeleen lähemmäksi miestä. Katse käväisi taas tynnyrissä joka oli miltei Kapteenin vierellä, josta hän pääsisi luikkimaan karkuun, mutta katse palasi kuitenkin hetken kaavailun jälkeen takaisin mieheen. "Joten eiköhän herra vain lähde kälppimään sinne minne ikinä olitkaan menossa ?" Nuorukainen lisäsi osaamatta vieläkään pelätä toista sen kummemmin.
Kitty
 

ViestiKirjoittaja Frett » 21 Helmi 2012, 00:07

Typerä kysymys totta tosiaankin, millainen varas myöntäisi tehneensä rikoksen, varsinkaan sellaiselle henkilölle joka ei ollut sitä todistanut tai tietänyt tapahtumien kulusta mitään. Yritänyttä ei laiteta, kuten tapana on sanoa, toisinaan syyllinen saattaisi murtua odottamattomasti ja kertoa kaiken omasta tahdostaan.

"Oletko nyt aivan varma? Uskoisin että sotilasystävämme ovat vielä äänenkantaman sisällä ja tulisivat takaisin jos huutaisin, he kertoisivat varmasti mielellään oman versionsa tilanteesa ja uskoisin ennemmin heitä kuin sinua"
Samuel sanoi neutraalilla äänellä joka ei kertoinut ajatuksista tai tarkoitusperistä mitään, se yksinkertaisesti vain totesi tosiasioita sen kummempia kaunistelematta. Hän mittaili Evelyniä päästä varpaisiin lievästi uteliaana, tämä oli kuitenkin pärjännyt täysissä varusteissa olevia koulutettuja sotilaita vastaan yksin ihailtavan pitkään. Seuraavaksi oli naisen vuoro esittää typerä kysymys, ikäänkuin mies olisi voinut asemassaan tällä tavalla vain häipyä paikalta ja laistaa velvollisuuksistaan, varsinkaan kun oli käskenyt jo paikalla olleet sotilaat poistumaan. Evelyn oli kuitenkin rikosepäilty, joten vaikka tämä olisikin syytön, tutkinta olisi tehtävä.

"Pelkäänpä ettei se onnistu, olet nyt minun vastuullani. Tai niin sanoisin jos olisin virallisesti osa kuninkaallista armeijaa, minä olen loppujen lopuksi vain palkkasoturi jolle maksetaan äskeisten sotilaiden kaltaisten alokkaiden kouluttamisesta."
Mies tokaisi ja laski miekkansa kärjen maahan näyttääkseen ettei hänellä ollut vihamielisiä aikeita. Samuel oli pistänyt merkille miten nainen tuntui etsivän jotakin, kenties pakotietä. Siinä tapauksessa tällä oli todennäköisesti suunnitelmissaan käyttää tuota tynnyriä. Jos hän siirtyisi sivummalle estääkseen sen reitin, kuja itse jäisi liian avoimeksi, oli siis yritettävä puhua asia selväksi.

"Ja jos aiot jatkossa tehdä tälläisiä temppuja, suosittelen sinua kehittämään jalkatyöskentelyäsi. Kun taistelet puukon kaltaisella aseella miekkoja vastaan, liikkuvuus on kaiken A ja O"
Frett
 

ViestiKirjoittaja Kitty » 21 Helmi 2012, 00:33

Evelyn

Mies asetti äkkiä tytön pattitilanteeseen latomalla faktoja pöytään, sotilaat tosiaan saattoivat olla vielä lähistöllä ja tulisivat varmasti osoittelemaan syyttävillä sormillansa punapäätä, mutta sen Evelyn oli jo aikoinaan oppinut, että asiat kannattaa kiistää niin pitkälle kunnes vastaan väittäjä nielee valheen.
"Olen aivan varma, ja jos uskoisit sotilaita olisit vain yhtä sokea kun kaikki muutkin." Evelyn sanoi joutuen jäämään itsekkin miettimään mitä äsköisellä tarkoitti, se vain kuulosti hyvältä, muttei siinä ollut tähän tilanteeseen nähden järkeä. Ellei kapteeni saanut lausahduksesta sitten sitä mielikuvaa että vartiat olisivat lahjottavissa.

Kuitenkin miehen hyvä pokka ja neutraali ääni tuntuivat enteilevän jotain pahaa, se jotenkin ahdisti neitosta joka kuvitteli pystyvänsä aina lukemaan muita kuin avoimia kirjoja. Vaikka totuus oli toinen.
Mies vain jatkoi hämmentämistään kertomalla että neiti olisi nyt tuon vastuulla, muttei ehkä, kenties, jos, mutta kyllä. Alokkaiden koulut oli kuitenkin sana joka kalahti kallon perukoille. Osaisikohan tuo mies sitten kouluttaa yhtä kokenutta soturia kuin Evelyn itse ?

Hetken miettiminen keskeytyi kuitenkin miehen jatkaessa taas puhumista, jolloin punapään ilme muuttui kuitenkin rennoksi, vaikka ihmetystä oli ilmassa, hänenkö jalkatyöskentelyssä jotain vikaa ?
"Hah ! Sinä voit mennä kouluttamaan niitä avuttomia alokkaitasi, mutta minä, pärjään ihan hyvin, kiitos vain." Evelyn tiuskaisi takaisin tiukentaen otettansa puukostaan. Ei tuota miestä viitsisi enempää katsella, mutta toisaalta tuolla voisi olla arvokasta tietoa jonka Evelyn voisi omaksua itselleen, ihan vain pärjätäkseen vielä paremmin taisteluissa.
"Mutta olen tänään reilulla päällä, saat minuutin aikaa antaa minulle edes yhden hyvän syyn jäädä, muuten jäät nuolemaan näppejäsi." Neito lisäsi odottaen miehen alkavan höpöttämään jotain taistelun perusteista.
Kitty
 

ViestiKirjoittaja Frett » 21 Helmi 2012, 00:58

"Et selvästikkään ole kuullut minusta, mutta maineeni ei aina kulje edelläni. Ne miehet eivät uskalla valehdella, sillä he tietävät että jos koskaan saisin totuuden selville, ja usko pois minä saisin, seuraukset olisivat hirvittävät."
Samuel pisti takaisin, käyttäen itsekkin bluffia. Hän oli vain palkattu kouluttaja, eikä hänellä siis ollut todellista valtaa kuninkaan armeijan kanssa, pahin mihin hän pystyi oli tavallista raskaammat harjoitukset tekosyyn nojalla. Asioiden olisi nyt annettava liikkua omalla painollaan eteenpäin, joko Evelyn tarttuisi syöttiin tai sitten, sillä ei loppujen lopuksi ollut paljoakaan merkitystä. Vaikutti siltä että onni oli miehen puolella, sillä pian toisen ilme muuttui rennommaksi kuin tähän asti, seuraavana vuorossa olisi kokeilu kuinka pitkälle hän pystyisi narramaan saalistaan.

"Niinkö? Minulle se kyllä näytti siltä että koit rökäletappion ja olisit voinut saada vakaviakin vammoja pahoinpitelystäsi ellen olisi puuttunut siihen. Vaikka on totta että yksi pystyy vain niin paljoon, ei minulla olisi ollut ongelmia voittaa heidän kaltaisiaan alokkaita."
Hän sanoi virnistäen ylimielisesti, tarkoituksenaan ärsyttää Evelyniä jolloin tämä tekisi helpommin virheitä, kiihtyneenä ihminen ei ajattele yhtä selkeästi kuin rauhallisena. Sitten tuli haaste, tai ainakin sellaisena Samuel koki lisäyksen, vai että hänelle armollisesti suotiin oikein minuutti? Se oli monin verroin enemmän kuin mitä tarvittiin, kuten tulisi käymään ilmi hetkeä myöhemmin.

Mies teki ivallisen hovikumarruksen, kääntäen sitten selkänsä suoristamisen yllättäväksi pistoliikkeeksi joka oli suunnattu kohti Evelynin alavatsaa. Hän kuitenkin pysäytti liikkeensä hyvissä ajoin ennenkö mitään vahinkoa ehti tapahtua, mutta oli selvää että hän olisi voinut viedä iskun helposti loppuun asti.
"Näyte yksi. Oletko vielä samaa mieltä?"
Frett
 

ViestiKirjoittaja Kitty » 21 Helmi 2012, 01:29

Evelyn

Punapään sappi alkoi keittää miehen kertoessa taas faktoja, Evelyn olisi voinut kärsiä pahemmatkin vammat jos mies ei olisi sekaantunut asioihin, mutta väliintulon ansiosta oli piraatti pärjännyt vain muutamalla ruhjeella. Nuorukainen ei kuitenkaan suostunut myöntämään miehen sanojen takana olevaa totuutta. Hän ei olisi pärjännyt noin monelle, yhden olisi voittanut miltei leikiten, kaksikin ehkä, mutta tuossa oli jo liikaa.
Nainen katsoi pilkkaavasti toista tuon tehdessä kumarruksensa, mitähän lie ukkopahasella mielessä, parissa sekuntin murto-osassa tuo mies osoitti kuitenkin että häntä kannattaisi kuunnella, kun nuorukainen ei kerennyt muuta tehdä kuin vetää vatsansa sisään miekan hipoessa paitaa. Sydän tykytti luvattoman lujilla kierroksilla ja Evelyn perääntyi muutamalla hoipertelevalla askeleella. Hän oli taistellut lukuisiin otteisiin aavekoiran kanssa, sekä pirun nopean haltian, ja muiden otusten kanssa, mutta tuo, tuohon hän ei ollut varautunut.
Silmät pyöreinä Evelyn koitti tasata hengitystään katsoen sitten takaisin miekanterästä mieheen. "Evelyn Mint Poison, helvetin hauska tutustua maestro." Tyttö sanoi ojentaen sitten kättään kättelyyn esittelemisen kylkiäisiksi. Olisi mahtavaa saada tietää miten tuo onnistui, ja oliko noin nopeita kikkoja enemmänkin.
Kitty
 

ViestiKirjoittaja Frett » 21 Helmi 2012, 10:34

"Ilo on kokonaan minun puolellani, kapteeni Samuel Grant"
Mies sanoi suoristautuessaan ja ojentaessaan sitten kätensä vastatakseen kättelyyn, tästä voisi tulla mielenkiintoista. Eihän hän ollut lähtenyt ulos ja tullu länsikujille asti kouluttaakseen varkaita taistelemaan, mutta ainakin se tarjoaisi muuta ajateltavaa. Evelyn kuitenkin näytti osaavan jo jotakin entuudestaan, se olisi tervetullut vaihtelu verrattuna niihin idiootteihin joita Samuelin oppilaat yleensä olivat, jotkut eivät olleet edes pidelleet miekkaa tai muutakaan asetta saapuessaan ensimmäistä kertaa harjoituskentälle.

"Kuten jo sanoinkin, jalkatyössäsi on kehittämisen varaa. Se on hyvää jo nyt, mutta mitä teet kun taistelet sellaista vihollista vastaan jonka aseella on suurempi ulottuvuus kuin puukollasi? Sinun on jotenkin päästävä iskuetäisyydelle, voisit toki yrittää torjua, mutta miekalla, kuten tälläisellä joka minulla on kädessäni, on paljon enemmän massaa kuin puukollasi, joten se tulisi olemaan hyvin vaikeaa, etenkin jos iskussa on yhtään voimaa. Mitä tässä pitäisi sitten tehdä?"
Hän kysyi, katsoen Evelyniä kuin olisi odottanut tämän vastaavan kysymykseen. Pelkkä puhuminen ei opettanut ketään taistelemaan, mutta oli hyvä osata liikkeet teoriassa, se helpottaisi niiden varsinaista suorittamista sillä alitajunta rupesi suunnittelemaan niitten toteutusta heti kuulemisen jälkeen.

"Liikkuvuus on ratkaisu. Ohjaa iskuja sivuun, väistele, toimi odottamattomasti, anna vihollisesi tehdä itse puolustukseensa aukkoja. Pistohyökkäyksen, etenkin pitkälle suunnatun jälkeen, on hankala tehdä mitään ennenkö ase vedetään takaisin jotta uuteen iskuun saadaan voimaa. Vaakalyönnit jättävät hyökkääjänsä aina avoimeksi, he eivät voi lyödä takaisin ennenkö miekan liike on pysähtynyt. Kokemuksesta riippuen tämä väli voi olla useista sekunneista vain murto-osaan, mutta se voi olla taistelun tiimellyksessä ratkaisevaa. Katsotaanpa oletko oppinut mitään, valmistaudu"
Samuel murahti ja kävi välittömästi hyökkäykseen tehden laiskan vaakalyönnin kohti oppilastaan, tarkoituksenaan katsoa osasiko tämä vastata siihen kuten puukkotaistelijan kuuluisi. Mikäli vastaus olisi myöntävä, seuraavat iskut tulisivat pikkuhiljaa nopeammin ja voimakkaammin.
Frett
 

ViestiKirjoittaja Kitty » 25 Helmi 2012, 23:11

Evelyn

Nuorikko risti kätensä, pitäen yhä otteen puukostaan. Vaikka mies oli hetki sitten osoittanut itsensä kuuntelemisen arvoiseksi, ei neiti oikein piitannut siitä että hänen taistelutaitojaan arvosteltiin.
Väliinpitämätön ilme ja visusti puuskassa olevat kädet piilottivat taakseen jokaisen sanan kuuntelevan mielenkiintoa hehkuvan punapään. Eihän miehille saanut turhan äkkiä antaa saumaa.
Mies lopetti teoriaosuutensa käskyyn valmistautua. Evelyn hymähti vastaukseksi laskien kätensä sivuille, ja kun mies teki laiskanpuoleisen hyökkäyksensä kohden tuota, harppasi punapää sivulle ohjaten puukollansa toisen miekanterää sivummalle. Normaalisti olisi Evelyn jo yrittämässä viiltää toista, mutta nyt hän antaisi miehen hyökätä uudemman kerran. Taistelulta tämä opettelu kuitenkin korvienvälissä tuntui, ja sen näki nyt tytön asennosta. Jalat olivat tukevasti maassa, valmiina harppaamaan suuntaan tai toiseen, ja kädet olivat kohotettuina torjuntaan.

//Eipä tullu kovin kummosta vastausta, sorgen =O //
Kitty
 

ViestiKirjoittaja Frett » 26 Helmi 2012, 00:02

Samuel hymähti hyväksyvästi Evelynin tehdessä kuten hän oli kehottanutkin, mutta tuollaisen iskun sivuun ohjaus ei ollut mitään mistä olla ylpeä, kaukana sellaisesta. Sen sijaan että hän olisi pitänyt taukoa näyttääkseen milloin iskea, hän aloitti seuraavan iskunsa välittömästi kääntäen rannettaan taidokkaasti niin ettei liike pysähtynyt hetkeksikään ja löi alhaalta ylös suunnattun lyönnin joka oli huomattavasti nopeampi kuin edellinen oli ollut. Puukon kaltaisella aseella sitä ei torjuttaisi, olisi pakko liikkua johonkin suuntaan osuman välttämiseksi sillä löynnillä oli aivan liikaa likeevoimaa. Miekan iskun saavuttaessa pisteen jonka jälkeen hän olisi jättänyt puolustukseensa vaarallisen aukon hän käänsikin kylkensä Evelyniin päin ja miekan niin että se torjuisi siihen suunnatut iskut, hän vetäytyi muutaman askeleen taaksepäin ja jäi sitten siihen arvioimaan "oppilaansa" suoritusta.

"Osaatko sanoa miksei äskeistä iskua ollut järkeä yrittää ohjata sivuun?"
Samuel kysyi, mittailen sitten katseellaan asettaan ja punniten sen painoa sekä tasapainotusta. Laadukas miekka se ei todellakaan ollut, halpa massatuotettu raudan kappale, ei lainkaan sellainen kuin mitä hän oli tottunut käyttämään joten hän ei ollut aivan parhaimmillaan.
"Kokeile itse"
Mies sanoi lopulta ja ojensi aseen kahva edellä Evelynille, varoen kuitenkin hellittämästä otettaan liikaa. Ei sitä koskaan tietäisi mitä tyttönen saattaisi saada päähänsä, kenties jopa yrittää tappaa hänet.
"Paino, se on miksi. Miekka on painavampi puukkosi ja kykenee siksi saamaan enemmän liikevoimaa, aiheuttamaan pahempaa vahinkoa, sekä pidempi. Nämä ovat sekä vahvuuksia että heikkouksia, miekat tarvitsevat vahvan käden käyttämään niitä ja tilaa, jos kumpikaan näistä on vajavainen on kyseessä pelkkä metallinpala jolla vahingoitat todennäköisesti itseäsi ennemmin kuin vihollista. Pienet aseet, kuten puukkosi, tarvitsevat huomattavasti vähemmän tilaa ja voimaa, mutta eivät kykenee aiheuttamaan saman tasoista vahinkoa kuin tämä tässä."
Frett
 

ViestiKirjoittaja Kitty » 29 Helmi 2012, 17:04

Evelyn

Punapää oli varautunut miehen uuteen hyökkäykseen, vaikkakin tuo yllättyi liikkeiden sulavuudesta. Reaktio aika jäi kaikesta huolimatta lyhyeksi, ja Evelyn väisti ponkaisemalla taaemmas, kaatuen kuitenkin selälleen maahan, tämäkin virhe korjattiin nopeasti pyörähtämällä takaperin kuperkeikasta takaisin jaloilleen.
Kimpaantunut katse kohosi mieheen tuon esittäessä kysymyksensä. "Isku oli liian nopea ja voimakas." Evelyn vastasi vihaisten silmien tuikkiessa tulen paloa.
"Joo, ihan kuin en olisi ennen pidellyt tuollaista miekkaa." Nuorikko tiuskaisi tarttuen kuitenkin miekan kahvaan, tunnustellen säilän painoa. Miehen sanoja kuunneltiin samalla kun ote miekasta heltyi. Paino ero oli suuri, ja punatukan katse laskeutui miekan terälle. Miehen lopettaessa puhettaan kohotti Evelyn taas katseensa "opettajaan" virnistäen ilkeästi. Nopealla harppauksella punapää koitti kopauttaa varottavasti miestä puukkonsa lavealla puolella, pyrkien sitten nyt sulavimmilla liikkeilä herran seläntaakse.
Kitty
 

ViestiKirjoittaja Frett » 29 Helmi 2012, 17:41

"Tekosyitä. Noinko sanot viholliselle taistelussa. Valitat siitä että hän loi liian kovaa?"
Samuel sanoi ankara katse silmissään, hänen mielipiteensä Evelynistä oli juuri romahtanut muutaman pykälän alaspäin vastauksesta johtuen. Kommentti miekan käyttökokemusta koskien sivuutettiin täysin, mitäpä siinä olisi voinut sanoa järkevästi, hän kun ei ollut ajatustenlukija eikä hän siis voinut tietää millaisia aseita tyttö oli käyttänyt elämänsä aikana. Odotettu isku tuli heti miekan kahvaa pitelevän käden vaihtuessa, huomattavasti vähemmän väkivaltaisena kuin mies oli aluksi arvellut, mutta hyökkäys on hyökkäys ja reaktio oli sen mukainen. Hän ei varsinaisesti missään vaiheessa tarttunut puukkoa pitelevästä kädestä kiinni, vaan sen sijaan työnsi sen sivuun helposti käyttämällä lantioliikettä ja läimäytti sitten hellästi toista korvalle, astuen myös samalla vinottaisella askeleella Evelynin ohi ja sitten vielä toisella niin että hän katsoi toista lyhyn välimatkan päästä.

"Alat oppimaan, kyllä sinusta vielä hyvä puukkotappelija saadaan kunnollisella harjoituksella. Pelkäänpä kuitenkin että minä en pysty opettajan roolia täyttämään, kuningas tuskin tykkäisi siitä jos hänelle työskentelevä alkaisi opettamaan varkaita taistelemaan tehokkaammin."
Samuel sanoi virnistäen ja naurahti, tuntien itsensä lievästi ylpeäksi tästä, vaikkei kyllä itse osannut sanoa miksi. Eipä se kuitenkaan ollut mitään vakavaa, joten hän pyyhkäisi ajatuksen niin sanotusti maton alle ja keskittyi pohtimisen sijaan nykyhetkeen.
"Missä muuten vanhempasi ovat? Tietävätkö he mitä teet täällä? Vai oletko kenties orpo"
Mies sanoi muuttuen hetkessä vakavammaksi, äskeinen leikkimielisyys oli nyt saanut painua taka-alalle tilapäisesti.
Frett
 

ViestiKirjoittaja Kitty » 01 Maalis 2012, 11:33

Evelyn

"Sinä kysyit, minä vastasin." Neito tiuskaisi huomaten miehen katseen muuttuneen. Pian tulikin kämmentä kasvoille kun mies puolusti itseään ohjaamalla puukko käden sivummalle, läimäyttäen samalla nuorukaista. Mies piti pienen välimatkan väistelynsä jälkeen, jääden sitten aloilleen. Evelyn koitti kovasti hillitä itseään, poskea kihelmöi ja tuo mies erehtyi juuri lyömään häntä, takaisin lyöntiäkään hän ei ollut kerennyt tehdä. Maltillisesti piraatti kuitenkin odotti miehen alkaessa jälleen puhumaan.

"Älä sitten opeta, taistele vain hieman varovaisemmin ottein." Evelyn vastasi takaisin, tuo mies ärsytti häntä, mutta toisaalta tuo mies oli etevä taistelija, ja nuorukainen tahtoi olla parempi taistelija kuin hän nyt oli. Aina olisi parantamisen varaa, ja aina tulisi olemaan parantamisen varaa.
Pieni leikkisyyden vivahde käväisi ilmapiirissä, joka miltei tarttui lettipäähänkin, mutta miehen kysellessä vanhemmista, muuttuivat kummatkin vakammiksi. Evelyn vilkaisi nopeasti jalkoihinsa, kohottaen sitten arvuuttelevan katseensa mieheen.
"Et uskoisi kuitenkaan vaikka kertoisin. Ja jos tahdot saada selville, sinun on ansaittava tietosi." Nuorukainen haastoi kohottaen kulmaansa. Tuskin miestä kiinnostaisi hänen alkuperänsä, mutta josko tuo ottaisi erän tai toisen tytön kanssa.
Kitty
 

ViestiKirjoittaja Frett » 03 Maalis 2012, 19:34

Mitäpä tuohon nyt olisi voinut sanoa, jos Evelyn ei aikonut ottaa tätä vakavasti niin ei hän voinut toista pakottaa toimimaan tahtonsa mukaisesti. Vaikutti siltä ettei kostohyökkäysaikeita ollut, joten Samuel rentotui hieman ja suoristi itsensä valmiusasennostaan jossa oli ollut odottamassa. Hän oli pitänyt punapäätä jossakin määrin kokeneena varkaana, mutta sen sijaan tämä alkoi valittamaan hänen olevan liian kovaotteinen, eihän läimäyksessä ollut edes ollut kunnolla voimaa.

"Pyydän anteeksi, arvon lady. Ei ollut tarkoitukseni satuttaa herkkää hipiäänne"
Mies sanoi ivallisella äänellä ja teki irvokkaan hovikumarruksen, joka ei jättänyt epäilykseen varaa siitä mitä hän todella oli mieltä valituksesta. Mokomakin hemmoteltu ipana, olikohan tämä sittenkin jonkin rikkaan perheen vesa joka oli päättänyt kokeilla kiellettyä asiaa ihan vain kapinoidakseen vanhempiaan vastaan. Seuraava lause vahvisti tätä mielikuvaa entisestään, kovin moni tuskin uskoisi jos satunnainen varas rupeisi väittämään itseään aateliseksi.

"En uskoisi? Tyttökulta, olen nähnyt ja tehnyt asioita joita sinä et todennäköisesti tule koskaan näkemään, tai tule edes ajattelleeksi. Mutta jos et halua kertoa, niin vaikka sitten niinkin. Uskoisin kykeneväni elämään vaikka en tietäisikään mitä menneisyyteesi kuuluu."
Samuel sanoi ja kohautti olkapäitään, hieman rennompana kuin vielä hetki sitten, vaikka hänen mielipiteensä Evelynistä ei ollutkaan kohentunut laisinkaan. Miehen oma elämänkerta oli kuin suoraa satukirjasta, aina traagisesta perheen menetyksestä värväytymiseen ja ihmeteoista kirotuksi sotilaaksi vieraalla maalla.
"Asiasta toiseen, en voi leikkiä kanssasi enää pitkään. Minä hetkenä hyvänsä joku saattaa tulla etsimään minua, tai todennäköisemmin sinua, lienee siis parasta että lopetamme piakkoin"
Hän lisäsi vielä ja vilkaisi sitten sanojensa painoksi kujan suulle päin.
Frett
 

ViestiKirjoittaja Kitty » 05 Maalis 2012, 22:39

Evelyn

Punapään lyhyt pinna kiristyi miehen ymmärtäessään hänen sanansa väärin, miehen pitäessä tuota heikkona tai herkkä hipiäisenä, miehen pitäessä häntä samalla tasolla muiden naisten kanssa. Pinna kiristyi kiristymistään miehen ohittaessa tarjouksen joka oltiin esitetty. Mutta napsahtamis piste saavutettiin vasta viimeisien sanojen kohdalle osuessa.
Sanaakaan ei nuorukainen sanonut vaan harppasi miltei äänettömästi ja niin nopeasti kuin kykeni miehen eteen tuon vilkaistessa taakseen. Vikkelästi koitti neito tarttua toista kauluksista kiinni, tarkoituksenaan nykäistä ukko miltei omiin kasvoihin kiinni, hyvin lähelle, varmalle kuulo ja näkö etäisyydelle.

"Kuules nyt jätkä, sinulla on jotain mitä tahdon, enkä luovuta ennenkuin saan sen itselleni." Evelyn sanoi uhkaavalla äänensävyllä. Tuijottaen toista vihaisin silmin. Yksi tähänmennessä pahimmista virheistä oli taas puskemassa pinnalle, hillitsemätön viha joka toi mukanaan armottoman harkitsemattomuuden.

//Heheh, tarkotin lähinnä varovaisella taistelulla että Samuel voisi kuninkaalle tai muille päivitellä myöhemmin ettei opettanut varasta vaan antoi tuon armollisesti paeta muutamalla ruhjeella, mutta omapas on mokani kun vammailen kirottaessa ;D//
Kitty
 

Seuraava

Paluu Länsikujat

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 4 vierailijaa

cron