Oppia ikä kaikki

Länsikujat sijaitsevat kauimpana linnasta. Täälläpäin asustaa yleensä köyhin väki ja länsikujat ovat tunnettuja hämäristä hiippareista. Länsikujat tuhoutuivat täysin palossa, ennen toisen tannersodan alkua, kiitos haltioiden hyökkäyksen. Nyttemmin, kun tannersota on päättynyt, on länsikujia alettu rakentamaan uudestaan. Siltikin, alueelta löytyy yhä palaneita raunioita, vaikka uusia rakennuksia on alkanut kohoamaan sinne tänne.
Länsikujilta on helpointa livahtaa kylän alla risteileviin, valtaviin viemäriverkostoihin. Osa verkostosta on ihmisten itse rakentamaa, osa taas luonnon muovaamaa, niin käytäviä kuin luoliakin. Tätä kautta ei kuitenkaan tiettävästi pääse kylään sisälle, vaikka käytävä muurien alitse olisi helpoin tapa livahtaa sisään. Mutta sellaista ei kuitenkaan ole olemassa vai onko?

Valvoja: Crimson

ViestiKirjoittaja Frett » 05 Maalis 2012, 23:48

Vain täysi idiootti irrottaisi katseensa kokonaan vihamielisestä ja vieläpä aseistetusta henkilöstä, eikä Samuel todellakaan ollut sellainen. Hän ei ehkä katsonut suoraan Evelyniä, mutta havaitsi sivusilmällään liikkettä tämän lähtiessä lähestymään, pysyen kuitenkin paikoillaan sillä toisella ei näyttänyt olevan hyökkäysaikeita. Ei hän olisi edes ehtinyt katsoa tilannetta tarkemmin ja suunnitella toimiaan, vaihtoehdot olivat joko vaistonvarainen reaktio jollon hän saattaisi käyttää vahingossa liikaa voimaa tai olla tekemättä mitään. Hetken mielijohteesta mies päätti katsoa mitä tällä oli mielessä ja antaa tämän tarttua häntä kauluksesta, vaikkakin ei ilman että hän pani vastaan voidakseen ehkäistä kaikki yritykset tehdä jotakin muutakin.

"Varo mitä puhut, tyttöseni. Iso paha susi tulee ja syö varomattomat lapset"
Samuel murahti ja hänen hampaansa sekä silmänsä vaikuttivat ohimenevän hetken ajan epäinhimillisille, susimaisille kenties. Kun mies tajusi mitä äsken oli tapahtunut, hän riistäytyi vapaaksi ja käänsi selkänsä Evelynille, nojaten yhdellä kädellä seinään ja peittäen kasvonsa toisella. Hän piti ihmissutensa hallinassa, sen ei olisi pitänyt pystyä vaikuttamaan tuolla tavalla hänen toimiinsa. Hän oli ajattelevaja looginen ihminen, ei aggressiivinen villipeto joka ei ollut juurikaan eläintä parempi. Samuel huohotti raskaasti ja puristi muuttumaan pyrkivät hampaansa tiukasti yhteen siihen asti että sai itsensä taas hallintaansa, suoristaen sitten selkänsä.
"Mitä sinä minulta haluaisit?"
Mies sanoi lopulta, pitäen selkänsä yhä Evelyniin suunnattuna ettei tämä näkisi hänen sisäistä kamppailuaan.
Frett
 

ViestiKirjoittaja Kitty » 06 Maalis 2012, 00:24

Evelyn

Vihaisessa katseessa kävi kysyvä vivahde miehen kertoessa pahan suden syövän varomattomat lapset, Evelyn yhdisti sadun nopeasti punahilkkaan mutta miten se voisi taas liityä tähän tilanteeseen. Muutaman sekuntin ajan punapää tunsi olonsa uhatuksi, muttei aivan normaalilla tasolla. Nuorukainen irrotti otteensa ottamalla etäisyyttä miehestä, muttei liikaa kuitenkaan, vain muutaman askeleen, tuon puolestaan nojautuessa seinäävasten kädellään.
"En pelkää susia." Evelyn kuiskasi ajattelematta ilmoille katsoen nyt ennemminkin varautuneen kysyvästi miestä. Puukko löysi tiensä tuppeen, mutta käsi pysytteli sen lähettyviltä jos terä-aseelle tulisi nopeasti tarvetta. Mies kuitenkin vaihtoi puheenaiheen siihen mikä naista kiinnosti.

"Taistelu taitosi, opeta ne minulle." Evelyn vastasi päättäväisesti, kuitenkin tarkkaillen miestä, kaikki ei tuntunut olevan kohdillaan, äsken niin tarkkaavaisena punapään liikkeitä tarkkaillut mies oli nyt täysin selin.
"Mutta nyt vaikuttaa siltä että sinusta saa muutakin irti." Evelyn virkkoi vielä tietämättä pitäisikö virnuilla itsevarmasti, vai olla huolestunut. Tilanne alkoi muodostua jokseenkin kutkuttavan ahdistavaksi, mielikuvitus alkoi laukata pään sisällä ja tilanteesta tuntui tulevan uuden seikkailun alku.
Kitty
 

ViestiKirjoittaja Frett » 11 Maalis 2012, 12:36

Samuel pysytteli vielä tovin selkä Evelyniin päin, veti vielä kerran syvään henkeä ja kääntyi sitten ympäri katsomaan toista mietteliäänä. Nyt hänellä oli kaksi syytä poistua tilanteesta, eikä kumpikaan niistä ollut sellainen jonka voisi vain pyyhkäistä niin sanotusti maton alle ja unohtaa. Jotenkin hänen olisi onnistuttava vakuuttamaan naisenalku hyvän sään aikana, mutta tällä ei vaikuttanut olevan sellaisia suunnitelmia. Evelyn ei näyttänyt tajuavan vaaraa jossa oli, vaan jatkoi opetuksen vaatimista ja kermana päällä sanoi jotakin jonka voisi tulkita kiristykseksi. Miehen silmät kapenivat hetkeksi, mutta se oli ainut merkki siitä mitä hänen päänsä sisällä tapahtui.

"Pelkäänpä ettei sellainen onnistu, oman parhaasi nimissä sinun kattaisi ottaa jalat allesi ja häipyä täältä kun se on vielä mahdollista. En pysty takaamaan turvallisuuttasi jos jäät vielä tänne pyöriskelemään."
Mies sanoi ja pudisti päätään, toisessa oli kyllä lupausta ja hän olisi voinut opettaa tätä ihan vain nähdäkseen mitä tästä voisi tulla ajan kanssa.Esteenä oli nyt kuitenkin se tosiasia että kuninkaan sotilaat saattaisivat palata tarkistamaan tilannetta minä hetkenä hyvänsä ja sitten se että hän ei halunnut ottaa riskiä että menettäisi itsensä hallinan. Samuel oli ollut ihmissutena vasta muutamia kuukausia, joten hän ei ollut vielä täysin oppinut hallitsemaan sisäistä petoaan. Tämä aiheutti toisinaan ongelmia, mutta tähän asti hän oli onnistunut pitämään kyseisen puolen itsestään salassa kaikilta.
Frett
 

ViestiKirjoittaja Kitty » 11 Maalis 2012, 14:21

Evelyn

Nuorukaisella ei ollut hajuakaan millaisiin ongelmiin hän saattaisi päätyä jäämällä vielä miehen luokse, eihän punapää ollut ikinä törmännyt ihmissuteen, vain kuullut joitakin satunnaisia huhuja. Samuel kääntyi jälleen kohti Evelyniä, josta nuorukainen oli osaltaan kiitollinen, kapteenin ollessa selätysten häntä vasten alkoi ilmapiiri muuttua jo karmivaksi, mutta nyt tilanne tuntui taas normalisoituvan.
Mies koitti kovasti saada Evelynin tajuamaan ettei hänen olisi nyt turvallista jäädä paikanpäälle, ja että tämä ei ollut mikään vitsi, Samuel oli kuitenkin valinnut väärät sanat, joita nuorukainen ei kuunnellut hyvän sään aikaan.
"En tiedä mitä päässäsi oikein liikkuu, mutten tarvitse ketään takaamaan turvallisuuttani." Evelyn sanoi uhmakkaasti miehelle, hänellä ei ole vuosiin ollut, eikä tule olemaankaan lapsenvahtia, hän oli oppinut huolehtimaan itsestään.

"Mitä sinulla on edes pelättävänä ? Jos muita sotilaita tupsahtaisi paikalle, olisivat he enemmän kuin innoissaan nähdessään ison miehen löylyttämässä naista. Mutta jos ei tänään, kenties huomenna ? Usko tai älä en päästä noin hyvää opettajaa vain lipsumaan otteestani." Evelyn sanoi puhuen taas läpiä päähänsä. Eihän hän voisi aikuisen miehen elämää kontrolloida, vaikka kovasti uskottelikin itselleen niin.
Kitty
 

ViestiKirjoittaja Frett » 18 Maalis 2012, 17:20

Samuel huokaisi ja pudisti päätään, tämä ei näyttänyt menevän mihinkään ellei hän keksisi jotakin jolla saisi vakuutettua punapään häipymään mahdollisimman nopeasti. Oli selvää että pelkkä puhe ei saisi mitään aikaiseksi, mutta hän ei myöskään voinut muuntautua sillä toinen tiesi hänen henklilöllisyytensä ja voisi käyttää hänen kiroustaan kiristykseen tai muuhun sellaiseen. Mitä tässä nyt oikein pitäisi tehdä, väkivaltaankaan hän ei halunnut turvautua eikä hänellä ollut mitään miten hän olisi voinut saada Evelynin muuttamaan mielensä, tai niin hän ainakin luuli.
"Yksi henkilö pystyy vain niin paljoon, et ole voittamaton vaikka näytätkin niin luulevan. Yritän sanoa että sinun olisi parasta karistaa tämän kujan pölyt jaloistasi kun se on vielä mahdollista, kuka tietää mitä tapahtuu jos et tee sitä"
Mies ärähti, alkaen selvästi menettämään kärsivällisyyttään, hänenkin itsehillinnällään oli rajansa ja punapää kokeili niitä hyvinkin ahkeran oloisesti. Odottiko tyttö että hän rupeaisi pahoinpitelemään tätä? Jos sellainen olisi ollut Samuelin mielessä, hän ei olisi vaivautunut keskeyttämään sotilaiden puuhia saapuessaan paikalle.
'Se ei ole sinun ongelmasi, minulla on syyni ja pidän ne mieluummin omana tietonani.'
Hän murahti mielessään ja lisäsi sitten ääneen
"Jos lupaan tulla tänne huomenna, niin häivytkö täältä välittömästi?"
Samuel tiesi ettei tulisi pitämään sitä lupaustaan, hänellä oli tapaaminen haltiakenraalin kanssa Quinnin metsässä ja hän ei olisi enää kaupungissa seuraavan auringonnousun aikaan.
Frett
 

ViestiKirjoittaja Kitty » 31 Maalis 2012, 20:45

Evelyn

Tyttö kuunteli miehen sanoja meinaten jo ärähtää taas väliin, mutta neiti päätti kuitenkin vaijeta ja vain kuunnella.
Turhautuneisuutta alkoi olla jo kummankin puolesta ilmassa, mutta miehen luvatessa tulla seuraavana päivänä, päätti nuorukainen tarttua tarjoukseen.
"Ei olisi viisasta olla tulematta" Evelyn sanoi mulkaisten toista, mutta ampaisten sitten juoksuun pois kujalta.
Punapää vilisti vauhdilla paikkaan jonne saalis oltiin hyljätty etsien sen, ja muutaman lankun nosteltuaan löysi varas etsimänsä.
"Typerät vartijat." Evelyn myhäili itsekseen heittäen laukun olalleen, suunnaten sittemmin takaisin kohti satamaa.

//Sori kun kesti vastata, peli taisi olla tässä ?//
Kitty
 

ViestiKirjoittaja Frett » 08 Huhti 2012, 21:11

/Juu, taisipa olla. Toiste sitten uudestaan/

Samuel mutisi jotakin epäselvää Evelynin sanoille, haluamatta riskeerata valheen paljastumista. Tavallisesti tällänen luikurin selitys ei olisi haaste eikä mikään, mutta äskeinen läheltä piti tilanne oli saanut hänen hermonsa kireälle ja keskittymisen herpaantumaan. Se oli nyt kuitenkin menneen ajan murheita, punapää oli häipynyt, arvatenkin hakemaan kätkemäänsä saalistaan, ja hänen olisi valmisteltava asiat lyhyttä poissaoloa varten. Mies huokaisi ja lähti kävelemään tulosuuntaansa päin, tarkoituksenaan suunnatta takaisin hänen asunnolleen, mutta vartijat jotka olivat alunperin jahdanneet Evelyniä ilmestyivät nurkan takaa, aivan kuten hän oli arvellutkin tapahtuvat ennemmin tai myöhemmin.
"Mitä varkaalle tapahtui"
Yksi heistä, todennäköisesti partion johtaja, kysyi häneltä epävarmalla äänensävyllä selvästi peläten edessään seisojaa.
"Pääsi pakoon. Katurotat ovat yllättävän neuvokkaita nurkkaan ajettuina. Älkää huolehtiko, korvaan kaikki vahingot"
Samuel murahti ja kaivoi rahapussistaan kultakolikon, heittäen sen sitten ilman halki sotilaiden takaa kurkkivalle talonpojalle.
"Tuon pitäisi korvata koko omaisuutesi monin verroin, häivy siitä tuijottamasta. Mitä taas sinuun tulee..."
Hän sanoi ja osoitti sotilasta, viitaten sitten kujan suuntaan.
"... sinun miekkasi on tuolla. Älä huolehdi, se on vahingoittumaton"
Näitten sanojen myötä mies jatkoi kävelemistään ja jätti hölmistyneen partion tuijottamaan hänen selkäänsä, talonpoika oli liian kiireinen kultakolikkonsa kanssa tehdäkseen samaa.
Frett
 

Edellinen

Paluu Länsikujat

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 3 vierailijaa

cron