Kirjoittaja Kitty » 20 Helmi 2012, 21:34
Evelyn
Pehmeät mutta nopeat juoksuaskeleet kulkivat kaupungin kaduilla, aina kohti syrjäisiä länsikujia. Hiljaisia juoksuaskelia seurasivat jykevät ja äänekkäät juoksuaskeleet, kevyemmin varustautuneet sotilaat ja talonpoika juoksivat kilvan punapäisen naisen perässä tuon kirmatessa kattojapitkin karkuun.
Evelynin olan yli oli heitetty nahkainen laukku, jossa oli talonpojalta nyysittyä tavaraa ihan kiitettävästi, eikä nyt enään selviäisi anteeksipyynnöllä, jota ei tosin punapäältä olisi kuitenkaan tullut. Länsikujien katot huolettivat kuitenkin nuorta, ne olivat heikossa kunnossa ei kä niitä kukaan ollut kunnostamassa, joten katosta voisi mennä nopeastikkin läpi.
Sopivan kokoisen savupiipun nähtyään, heitti Evelyn kuitenkin ripeällä liikkeellä kassin piippuun piiloon, jolloin tuota ei löydettäisi, eikä naista voisi täten syyttää mistään. Savupiippuun lennähtänyt kassi ei tietenkään näkynyt alhaalla seuraavien silmiin, vain ylhäältä päin katsonut olisi voinut tuon nopean liikkeen huomata.
Voiton riemu oli jo kirinyt kasvot kun laudat jalan alla räsähtivät ja neito hulahti jonkin sortin katoksesta läpi. Kärähtäneistä raunioista nousi tuhkat ilmoille, kun taas punapää humpsahti nollakelin hankeen. Nopeasti tuo kuitenkin säikähdyksestä ja tärähdyksen aiheuttamasta kivusta huolimatta nousi ylös jatkaen juoksuaan maankamaralla. Talonpoika ja vartija saavuttivat kokoajan nuorukaista, eikä tuolla ollut varaa löysätä tahtia yhtään.
Länsikujat olivat vielä kartoittamatonta aluetta Evelynille, ja pakoonpääsy ei ollut enään taattua. Yht äkkiä kulmantakaa astui eteen hahmo jota neito ei kerennyt tunnistaa edes ihmiseksi, vain hahmo jonka punapää tönäisi pois tieltään jatkaen matkaansa syrjäisemmälle kadulle.
Ei kauppojen kylttejä, saatika suuria ikkunoita, muutama tynnyri, tälläiset kujat ovat usein..... Nuorukainen mietti juostessaan katua pitemmälle, kunnes tuon matka tyssäsi kuin seinään. Umpikujia.... Evelyn ei kuitenkaan pelännyt, kyllä hän aina muutaman sotilaan voittaisi, aivan varmasti, eihän hänelle pärjännyt kukaan ! Nopesti löysikin vanha uskollinen puukko tiensä likan käteen. Juuri silloin juoksivat sotilaat ja talonpoika kujalle.
"Hän se on ! VARAS !" Talonpoika huusi osoitellen Evelyniä jonka kasvoille kohosi vain varma virne.
"Herra hyvä, en tiedä mistä puhutte, sillä ei minulla ole muuta kuin tämä vanha puukko." Tyttö sanoi näyttäen veistänsä miehille. Esitys ei kuitenkaan mennyt nappiin, sillä sotilaat olivat nähneet tytön juoksevan laukunkanssa karkuun, ja talonpoika oli miehenä tietenkin luotettavampi kuin punapäinen nainen.
Ei aikaakaan kun ensimmäinen kivi oltiin heitetty ja taistelu oli aloitettu. Evelyn piti puolensa uskomattoman pitkään aseistettuja sotilaita vastaan pelkällä puukolla, muttei tuo ikuisuuksiin pärjännyt, ja pian punapäätä potkittiinkin ja nakeltiin pitkin syrjäkujia. Taktiikkana sotilailla taisi olla lyö ensin, kysy sitten, jos ei vastausta tule, lyö uudestaan.