Kirjoittaja Niehku » 09 Huhti 2012, 18:41
Elwyn Arthendálion
Toinen ei suinkaan kieltäytynyt naisen ehdotuksesta, ei olisi Elwynkään miehen asemassa. Mistä se oikein johtui, että kaikki joiden ammatit olivat jollain lailla syntisiä, olivat myös kovin hiljaisia? Toisaalta, ajatus hilpeästä ja nauravaisesta murhaajasta oli outo ajatus. Jos sellainen olisi iloinen tai nauravasuinen, tarkoittaisi moinen vain pirullisella ja hullulla tavalla, heiluttelemassa miekkaa veren roiskuessa.
Kuten myös saattoi siis arvata, mykkänä pysyi myös haltia katsellen välillä maata, välillä kauas eteenpäin. Elwyn ei tiennyt toisen tunteita, halusiko toinen edes mitään puhua mistään? Nainen ei välttämättä, lähinnä häntä huvitti ajatus loppumatkasta, joka suoriutuisi ilman mitään kommikointia. Kaksikko ei ollut edelleenkään maininnut toisillensa nimiään, mutta oliko sillä niin suurta merkitystä, kunhan edes jonkinlainen puheenaihe saataisiin kehiin. Jos kerran toiselle oli ollut yllättävästä taidosta kertominen haltialle jotenkin vaikeaa ja kiusallista, kuinka kävisi nimenutelun? Niimpä Elwyn mietti jotain muuta kuin sitä ja jotain muuta kuin säästä kyselemistä.
"Kuinka kauan olet ollut haltioiden palveluksessa? Tarkoitan, oletko jossain vaiheessa vaihtanut puoluetta." nainen kysyi lopulta.