Helpommin sanottu kuin tapettu part.2

Länsikujat sijaitsevat kauimpana linnasta. Täälläpäin asustaa yleensä köyhin väki ja länsikujat ovat tunnettuja hämäristä hiippareista. Länsikujat tuhoutuivat täysin palossa, ennen toisen tannersodan alkua, kiitos haltioiden hyökkäyksen. Nyttemmin, kun tannersota on päättynyt, on länsikujia alettu rakentamaan uudestaan. Siltikin, alueelta löytyy yhä palaneita raunioita, vaikka uusia rakennuksia on alkanut kohoamaan sinne tänne.
Länsikujilta on helpointa livahtaa kylän alla risteileviin, valtaviin viemäriverkostoihin. Osa verkostosta on ihmisten itse rakentamaa, osa taas luonnon muovaamaa, niin käytäviä kuin luoliakin. Tätä kautta ei kuitenkaan tiettävästi pääse kylään sisälle, vaikka käytävä muurien alitse olisi helpoin tapa livahtaa sisään. Mutta sellaista ei kuitenkaan ole olemassa vai onko?

Valvoja: Crimson

Helpommin sanottu kuin tapettu part.2

ViestiKirjoittaja Niehku » 07 Huhti 2012, 19:54

//Jatkoa.//

Elwyn Arthendálion

Mies näytti mietiskelevän jotain ja juuri kun mitään sanomatta Elwyn oli lähdössä päinvastaiseen suuntaan, mies pyysi häntä seuraamaan. Varas tuskin oli vailla kaveria pakoon, että selviäisi pois kylästä ehjin nahoin, toinen halusi jotain muuta. Elwyn kallisti päätään hämmentyneenä toisen käännyttyä pienelle kujalle. Lopulta hän tuhahti laittaen miekkansa takaisin selälleen lepäämään ja lähti mysteerisen miehen perään.
Hän ei uskonut, että toinen häntä satuttaisi. Molemmathan tässä halusivat kysellä ja sen mukaan myös vastauksia kuulla.
Niehku
 

ViestiKirjoittaja Pappis » 07 Huhti 2012, 20:18

Mäyrä

Kujanjuoksua kesti tovin. Mäyrä ei hidastellut, koska hän oletti, että salamurhaaja, vaikka olikin nainen, pysyisi hyvin hänen perässään. Matka sujui sukkelaan ja ainoat vastaantulijat olivat perskänneissä olevia juoppoja, jotka mumisivat jotain keijuista ja maksullisista naisista kaksikon viilettäessä ohi. Myös muutamia kodittomia oli siellä täällä raunioiden suojissa, mutta he eivät nähneet, vielä vähemmän kiinnittäneet huomiota, Mäyrään ja tämän perässä juoksevaan naiseen.

Kun he olivat viimein tarpeeksi kaukana kaikesta asutuksesta, Mäyrä pysähtyi ja olisi voinut vaikka vannoa kuulla etäistä huutoa tulosuunnasta. Aikaa oli kulunut miltei vartin verran, joten velipoikakin oli jo havahtunut horteestaan ja tajunnut olevansa nyt ainut lapsi. Mäyrä melkein sääli tätä.
"Minulla on kysyttävää teiltä..." mies sanoi käyden suoraan asiaan. Hän oli aluksi sanonut, että isännän murhan jälkeen he erkanesivat ja lähtisivät omille teilleen, mutta nyt mies joutui ottamaan sanansa takaisin. Hän tahtoi tietää oliko tehnyt suuren erheen antaessaan naisen hoitaa hommansa.
"Kuka palkkasi teidät surmaamaan kirjuri Clarencen? Olkaa hyvä ja kertokaa."
Pappis
 

ViestiKirjoittaja Niehku » 07 Huhti 2012, 20:36

Elwyn Arthendálion

Mies pinkoi naisen edellä, mutta Elwyn pysyi kyllä toisen tahdissa, sillä oli todellakin joutunut juoksemaan jopa pitkiäkin matkoja ammattinsa takia. Länsikujien kautta haltia oli ennen ja aika useaankin otteeseen paennut metsiin, sillä eihän kodittomista tai humalassa olleista ollut hänelle mitään vastusta tai estettä. Ja kun tuo oli metsiin päässyt, ei vartijat olleet jaksaneet enää kauan häntä etsiä.

Viimein toinen pysähtyi ja selviäisi miksi naisen oli pitänyt tuota seurata. Mies aloittikin, hämmästykseksi kohteliaasti. Elwyn naurahti, vaikkei tilanteessa mitään erityisen hauskaa ollutkaan.
"Eversti Dolinght itse, jos satut tuntemaan." hän vastasi. Kyseinen heppu oli yksi haltian esimiehistä, joka suurimmaksi osaksi antoi hänelle tällaisia tehtäviä. Toinen näytti varkaaksi jotenkin tunteelliselta. Olihan varastaminen synti, niin kuin murhaaminenkin, mutta tietysti paljon pahempi. Nainen ei surrut tippaakaan mitä oli vartti sitten tehnyt ja sitä pomot arvostavat.
Niehku
 

ViestiKirjoittaja Pappis » 07 Huhti 2012, 20:57

//hajosin vain pikkasen "tunteelliselle Mäyrälle"

Mäyrä

Vastauksen tullessa kuin apteekkarin hyllyltä, Mäyrä ei voinut olla epäilemättä tuon todenmukaisuutta. Nainen oli hyvinkin voinut sanoa vain ensimmäisen nimen, mikä mieleen tuli. Eversti Dolinght... Nimi oli Mäyrälle tuttu ja hän oli nähnyt miehen itsekin. Sanaakaan he eivät olleet vaihtaneet, mutta Mäyrä ei armeijassa juuri jutellut muiden kuin kuninkaan tai oman pomonsa kanssa. Hetkinen...
"Olet haltia", Mäyrä sanoi, kun viimein tajusi sen. Jos nainen oli saanut käskyn tappaa itse everstiltä, eihän voinut olla muualla kuin haltioiden puolella. Mies tunsi pienen häpeön pistoksen ettei ollut tajunnut asiaa aikaisemmin.
Pappis
 

ViestiKirjoittaja Niehku » 07 Huhti 2012, 21:23

//Hihihi, nii mietin että laitanko vai en, vaan jotain piti siihen saada :'D//

Elwyn Arthendálion

Hetken hiljaisuutta kului naisen vastauksesta, mutta sitten mies laukaisikin aivan jotain mitä Elwyn ei olisi kuvitellut kuulevansa.
"Voi, kyllä." nainen vielä varmisti huvittunut hymy huulillaan laskien huivinsa alas, niin että toinen näki kokonaan hänen kasvonsa ja saattoi pitkät korvatkin näkyä joistain kohdin, vaikka huppu reunustikin. Mies ei hyökännyt hänen kimppuunsa, joten kyllähän tuokin oli siis samalla puolella tai kenties puolueeton.
"Mutta sinä et näytä haltialta." Elwyn sanoi odottaen saavansa vastauksia, vaikkei ollut mitään varsinaisesti kysynytkään.
Niehku
 

ViestiKirjoittaja Pappis » 07 Huhti 2012, 22:22

Mäyrä

Niinpä tietysti, niinpä tietysti, Mäyrä ajatteli. Ihmisnaisia harvemmin näki salamurhaajina. Ne olivat joko miehiä tai demoneja tai haltioita tai mitä lie otuksia. Mies oli aina pohtinut, mikä ajoi naisen sellaiseen ammattiin, mihin kuuluu kaulojen katkomisia tai selkäänpuukottamisia. Hän ei varmaan koskaan saisi vastausta, koska kysyminen saattaisi olla pikkaisen epäkohteliasta, ainakin Mäyrän mielestä. Nainen oli rohkea ainakin siinä mielessä, että näytti kasvonsa Mäyrälle. Eihän tuo edes tiennyt oliko mies ihmisten vai haltioiden puolella. Sopivan tilaisuuden tullen hän voisi paljastaa armeijalle, että se oli haltia, joka murhasi kirjurin. Sitä Mäyrä ei tietenkään tekisi, mutta jossittelu ei koskaan ollut pahasta. Miehellä itsellään oli helpompi tilanne, koska nainen oli selvästi haltioiden puolella ja vielä armeijan palveluksessa niin kuin hänkin. Mäyrä veti hupun päästään ja paljasti sotkuisen ruskean hiuspehkon sekä pyöreä päiset korvat.
"Tiedän..." mies vastasi naisen toteamukseen ja raaputti poskeaan, "Mutta olen haltioiden puolella", hän jatkoi siltä varalta, että haltia voisi tiedon seurauksena iskeä miekan Mäyrän vatsaan.
Pappis
 

ViestiKirjoittaja Niehku » 07 Huhti 2012, 22:54

Elwyn Arthendálion

Haltia ei enää niinkään epäröinyt kasvojensa näyttämästä, sillä oli sen verran itsepäinen, ettei ehkä varonut tarpeeksi. Hänellä ei nimittäin ollut muita pukuja kuin mitä piti nyt, joten jos hän pyörisi ihmisten keskuudessa paljon, voisi joku painaakin vaatetuksen mieleen jos ei kasvoja. Mutta tuohonkin on selitys, Elwyn ei yksinkertaisesti anna kenellekkään viholliselle mahdollisuutta muistamiseen. Onhan moinen suunnitelma riskipeliä, mitäs jos lipsahtaisikin? No, se on sen ajan murhe se. Itseluottamusta ei naiselta ainakaan puutu. Toinen seikkahan on sitten tämä nimi, jonka kanssa Elwyn sentään osaa varoa paremmin. Jos hän esittäytyy, harvoin tuo sukunimeään paljastaa.
Niin myös mies paljasti kasvonsa ja varmisti että molemmat heistä olivat samalla puolella. Se tuntui tässä vaiheessa todella hassulta. Hetki sitten he olivat varoneet toisiaan talossa.
"Eli varastat vihollisilta pyydetyn asian ja tuot sen haltioille? Jännittävää, kuinka satuimmekaan samaan aikaan samaan paikkaan..." Elwyn pohdiskeli ja mielessään ajatteli, että pyytäisi everstiä aikatauluttamaan tarkasti alamaistensa tehtäviä, ettei tulisi enää vastaavia tilanteita. Silloinhan saattaa olla molempien henki olla oikeasti vaarassa.
"Ja mitä muuten teit sille miehelle?" haltia rohkeni kysyä odottavasti vastausta.
Niehku
 

ViestiKirjoittaja Pappis » 07 Huhti 2012, 23:11

Mäyrä

"Voisi sen niinkin sanoa..." Mäyrä kommentoi naisen huomautusta tämän työstä. Hänhän varastaa tiedon vihollisilta ja vie sen haltioille. Mieskin oli hämmästynyt siitä, että he olivat osuneet saman taloon samaan aikaan tietämättä toisistaan. Tämä vaatisi selvitystä ja Mäyrä aikoi udella asiasta, kun pääsisi takaisin haltioiden piilopaikkaan. Nainen keskeytti miehen ajatukset esittämällä kysymyksen. Mäyrä oli tovin hiljaa, koska ei ollut varma haluaisiko välttämättä paljastaa asiaa juuri tavatulle salamurhaajalle.
"Pyyhin hänen muistinsa", mies paljasti viimein, "Hän ei muista mitään viimeisestä viidestätoista minuutista." Mäyrä ei normaalisti halunnut turvautua magiaan tehtävässä, mutta joskus se oli välttämätöntä ja silloin miehestä tuntui, että se johtui hänen kyvyttömyydestään.
"Yksi ruumis riittää tälle yölle..." Mäyrä jatkoi ja vilkaisi maata väsyneesti.
Pappis
 

ViestiKirjoittaja Niehku » 07 Huhti 2012, 23:32

Elwyn Arthendálion

Tärkeä työ oli myös miehellä. Silloin haltioiden puolella olevat voisivat suunnitella rauhassa seuraavia stradegioita saatuaan kaivatun tiedonjyväsen. Mies ei heti vastannut naisen kysymykseen, mikä nyt oli ymmärrettävää, mutta silti Elwyn toivoi, että kuulisi siitä huolimatta vastauksen.
Haltia näytti hetken hämmentyneeltä. Hän ei ollut ennen kuullut moisesta taidosta.
"Varsin kätevää!" Elwyn hihkaisi. Kyllähän tuollakin tavalla välttäisi murhat. Mies sanoikin, ettei haluaisi kenenkään tulevan enää murhattavaksi. Siihen haltia virnisti jotenkin puoliksi pirullisesti ja puoliksi huvittuneena. Voi, hän voisi tänä yönä jatkaa teurastusta, mutta välillä omalaatuiset halut täytyi pitää kurissa.

Sitä paitsi, ei nainen sentään täysin hullu ollut, hän tappoi pyydetyn uhrin ja jos oma henki olisi vaarassa, hän tappaisi sitä uhkaavan tekijän. Taistelutantereella oli erilaista; siellä tapettiin vihollisia niin paljon kuin vain ehti ja kykeni.
Elwyn vilkaisi taivaalle löytäen täysikuun. Yö alkoi viilenemään, muttei se haltiaa haitannut.
"Jatkatko piilopaikkaan?" Elwyn kysyi mieheltä.

//Mites jatkuu? .__. //
Niehku
 

ViestiKirjoittaja Pappis » 08 Huhti 2012, 11:37

Mäyrä

"Sain mitä halusin, minulla ei ole enää syytä viipyä täällä", Mäyrä vastasi ja veti hupun takaisin päähänsä.
"Uskoisin, ettei teidänkään olisi kovin viisasta viipyillä kaupungissa, jossa olette murhanneet yhden ihmisen", hän jatkoi, mutta ei maininnut "erityisesti siksi, että olette haltia".

//Nää vois mennä samaa matkaa piilopaikkaan ja siinä samalla vois sitten säätää jotain. Hehe. Ei siinä merkityksessä.
Pappis
 

ViestiKirjoittaja Niehku » 08 Huhti 2012, 23:27

Elwyn Arthendálion

"Niin, olet varsin oikeassa." haltia totesi miehen kertoessa, ettei naisenkaan kannattaisi jäädä hiihtelemään kylään. Eihän Elwyn muutenkaan olisi päätä pahkaa juossutkaan takaisin kylään, mutta tuo ei halunnut ilkeillä toiselle.
"Eli voidaan kai mennä samaa matkaa?" Elwyn ehdotti toiselle lähtien kävelemään kohti metsiä.

//Mikäpäs ettei :)//
Niehku
 

ViestiKirjoittaja Pappis » 09 Huhti 2012, 18:05

Mäyrä

Mies ei nähnyt mitään syytä kieltäytyä naisen ehdotuksesta, joten hän lähti nyökäten toisen perään.

Alkumatka kului hiljaisuudessa. Mäyrä ei ole ikinä ollut mikään sosiaalisuuden multihuipentuma ja se tuli kyllä esille. Huppupäinen mies olisi yhtä hyvin voinut olla olematta, tämän kävellessä lähes ääneti eteenpäin.

//Tulee hilpeä matka tätä menoa
Pappis
 

ViestiKirjoittaja Niehku » 09 Huhti 2012, 18:41

Elwyn Arthendálion

Toinen ei suinkaan kieltäytynyt naisen ehdotuksesta, ei olisi Elwynkään miehen asemassa. Mistä se oikein johtui, että kaikki joiden ammatit olivat jollain lailla syntisiä, olivat myös kovin hiljaisia? Toisaalta, ajatus hilpeästä ja nauravaisesta murhaajasta oli outo ajatus. Jos sellainen olisi iloinen tai nauravasuinen, tarkoittaisi moinen vain pirullisella ja hullulla tavalla, heiluttelemassa miekkaa veren roiskuessa.

Kuten myös saattoi siis arvata, mykkänä pysyi myös haltia katsellen välillä maata, välillä kauas eteenpäin. Elwyn ei tiennyt toisen tunteita, halusiko toinen edes mitään puhua mistään? Nainen ei välttämättä, lähinnä häntä huvitti ajatus loppumatkasta, joka suoriutuisi ilman mitään kommikointia. Kaksikko ei ollut edelleenkään maininnut toisillensa nimiään, mutta oliko sillä niin suurta merkitystä, kunhan edes jonkinlainen puheenaihe saataisiin kehiin. Jos kerran toiselle oli ollut yllättävästä taidosta kertominen haltialle jotenkin vaikeaa ja kiusallista, kuinka kävisi nimenutelun? Niimpä Elwyn mietti jotain muuta kuin sitä ja jotain muuta kuin säästä kyselemistä.
"Kuinka kauan olet ollut haltioiden palveluksessa? Tarkoitan, oletko jossain vaiheessa vaihtanut puoluetta." nainen kysyi lopulta.
Niehku
 

ViestiKirjoittaja Pappis » 12 Huhti 2012, 20:49

Mäyrä

"Olen palvellut haltioita aina", Mäyrä vastasi naisen kysymykseen, "Sukumme on ollut haltioiden puolella vuosisatoja ja en ole ajatellut muuttaa perinnettä..." Mäyrä ei ollut koskaan edes harkinnut moista. Vaikka osa haltioista kohteli häntä ja hänen perhettään rasistisesti, mies oli silti mieluummin haltioiden puolella. Varsinkin, koska loikkaaminen toisi hänen peräänsä salamurhaajan, jos tusinankin. Mäyrällä oli liian paljon sisäpiirin tietoa haltioista, että hän saisi silloin elää.
"Ihmettelen vain, etten ole nähnyt teitä koskaan, neiti..." mies aloitti ennen kuin tajusi, ettei tiennyt naisen nimeä.

//Jos hän sittenkin tiesi, eli oot sen jo jossain vaiheessa kertonut, mutten minä mokoma sitä muista, vastaus päättyy näin: "...teitä koskaan, neiti Elwyn."
Pappis
 

ViestiKirjoittaja Niehku » 21 Huhti 2012, 21:03

//Mite siulla näkkyy suurempi ava ku se 100x100? Ite oon koittanu suurempaa kokoa laittaa (ei liikkuva tai mitenkään muutenkaan pitäisi olla mahdotonta näkyä) mut se rupee aina valittaa et vähintää ton verran .___.'//

Elwyn Arthendálion

Mies kertoi olleen aina haltioiden puolella eikä aikonut suvunkaan takia moista seikkaa muuttaa. Elwyn nyökkäsi kuultuaan vastauksen katsellen maata kävellessään. Toinen rohkaistui lopultakin utelemaan haltian nimeä, ihmetellen samalla kun he eivät olleet aikaisemmin tavanneet.
"...Elwyn Arthendálion." hän jatkoi lausetta paljastaen samoin tein sukunimensä, ei kai sillä väliksi ollut, varsinkaan kun molemmat olivat samalla puolella. Elwyn tunnettiin kuitenkin parhaiten etunimeä käyttäen, sukunimi yhdistettäisiin hänen kuolleeseen isäänsä, joka oli ehtinyt jonkin verran mainetta saada. Seuraavaksi toinen yllättyisi, että Elwyn oli Dáremin tytär.
"Voi olla, että olemme aina työtehtäviä hakiessamme olleet aina eri aikaan paikalla ja eri pomolla. Ja itse liikun välillä armeijan puolella." haltia selitti mahdollisia syitä siihen, etteivät olleet ennen törmänneet.
"Mikäs sinun nimesi on? Yrittäisin sitten muistella, olenko edes kuullut sinusta." nainen kysyi loppuun.

//Joo ei nää ollu esitelleet toisiansa aiemmin//
Niehku
 

Seuraava

Paluu Länsikujat

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 4 vierailijaa

cron