Helpommin sanottu kuin tapettu part.2


Länsikujat sijaitsevat kauimpana linnasta. Täälläpäin asustaa yleensä köyhin väki ja länsikujat ovat tunnettuja hämäristä hiippareista. Länsikujat tuhoutuivat täysin palossa, ennen toisen tannersodan alkua, kiitos haltioiden hyökkäyksen. Nyttemmin, kun tannersota on päättynyt, on länsikujia alettu rakentamaan uudestaan. Siltikin, alueelta löytyy yhä palaneita raunioita, vaikka uusia rakennuksia on alkanut kohoamaan sinne tänne.
Länsikujilta on helpointa livahtaa kylän alla risteileviin, valtaviin viemäriverkostoihin. Osa verkostosta on ihmisten itse rakentamaa, osa taas luonnon muovaamaa, niin käytäviä kuin luoliakin. Tätä kautta ei kuitenkaan tiettävästi pääse kylään sisälle, vaikka käytävä muurien alitse olisi helpoin tapa livahtaa sisään. Mutta sellaista ei kuitenkaan ole olemassa vai onko?

Valvoja: Crimson

Viesti Ke Huhti 25, 2012 9:19

//Pistä avan linkki kohtaan "Linkki ulkopuoliseen avatariin". Sitten pitäs pelittää.

Mäyrä

"Neiti Elwyn..." mies toisti ja painoi nimen ja kasvot muistiinsa. Hän oli kuullut Arthendálioneista, mutta tämä oli ensimmäinen kerta, kun hän tapasi yhden heistä. Elwynin teoria, miksei kaksikko ollut koskaan nähnyt toisiaan, oli hyvä, mutta Mäyrä arveli varsinaisen syyn olevan se etteivät kummankaan ammatit kestäneet päivänvaloa. Mies lisäksi vältti sosiaalisia tilanteita ja osa haltioiden armeijasta ei ehkä edes tiennyt Mäyrän olevan ihminen. Tai sekaverinen tarkemmin kuvattuna.
"Olen Mäyrä", mies vastasi ja nyökkäsi eräänlaisena kumarruksena. Elwyn oli saattanut kuulla puheita vakooja Mäyrästä, sillä sen niminen vakooja oli tehnyt töitä haltioille jo viimeiset kaksi vuosisataa. Henkilöt olivat vaihtuneet välillä, mutta Mäyräksi heitä kaikkia oli kutsuttu ja kutsuttiin.
Avatar

Porvari
Porvari

Viestit: 705

Liittynyt: Pe Syys 10, 2010 2:40

Viesti Ma Huhti 30, 2012 1:46

//Oke, miepä kokeilen kuhan kivan kuvan löytäsin, kiitos :3//

Elwyn Arthendálion

Haltia nyökkäsi miehen toistoon, ikään kuin varmistaen, että toinen oli kuullut nimen oikein. Ja totta, nainen liikkui harvemmin päiväsaikaan. Vain armeijassa tuota näki päivälläkin, sillä järjestö toimi kuta kuinkin kellon ympäri. Kuumottava aurinko oli ollut harjoitusaikaan varsinainen piru, mutta Elwynin halu päästä pidemmälle voitti ja nykyisin hänellä onkin liukuvat työajat. Hän itse ei sentään juossut karkuun muita välttääkseen sosiaaliset tilanteet, ulkopuolisen näkökulmasta tuo näytti yleensä vaeltavalta haamulta, joka ei kiinnittänyt mitään ylimääräistä huomiota ympäristöönsä.
Mies esitteli itsensä Mäyräksi ja haltia vilkaisi toista hiukan pää kallellaan kuultuan sangen omaperäisen nimen. Sitten hän pyöritteli nimeä päässään, koittaen muistaa tilanteen, jossa olisi voinut vahingossakin kuulla kyseisestä vakoojasta.
"Jutustelen niitä näitä joskus muutaman vakoojan kanssa, lähinnä haluan itse pysyä mahdollisimman hyvin kartalla tästä sodanmenosta. He ovat ainakin puhuneet sinusta." lopulta Elwyn muisti nuo harvat juttelut.

Viesti Ma Huhti 30, 2012 10:56

Mäyrä

Niitä näitä vakoojien kanssa? Mies ajatteli ja totesi itselleen, etteivät he taineet olla kovinkaan päteviä vakoojia, jos kerran puhuivat kollegoistaan tunnistettavasti. Mäyrä teki harvemmin, jos koskaan, yhteistyötä muiden vakoojien kanssa, joten ei siksi tuntenut heitä kovin hyvin, mutta sama päti myös toisin päin.
"Ymmärrän..." mies sanoi ja käänsi katseensa taivaalle, joka oli alkanut jo lähestyvän aamun myötä kirkastua. Muutamat tähdet vielä tuikkivat, mutta auringon kajo valaisi jo taivaanrantaa. Kaksikon kävellessä ison aukien reunaan, Mäyrän pysähtyi yllättäen ja laski hupun pois kasvoiltaan.
"Meidän kannattaa levätä hetki", hän sanoi ja pyyhkäisi väsyneen oloisia kasvojaan, "Olemme jo tarpeeksi kaukana kaupungista, joten uskoisin sen olevan turvallista..." Mies kävi istumaan lähimmälle kivelle ja tarkisti taskunsa, että kaikki oli vielä tallessa. Sen tehtyään hän vilkaisi haltiaa ja mietti, minkä takia hänet oli lähetetty murhaamaan se mies. Mäyrä ei edes vaivautunut kysymään, koska Elwyn ei välttämättä edes tiennyt, koska salamurhaajien ei tarvinnut. Heille osoitettiin kohde, jonka päivät tuli käydä lukemassa ilman kysymyksiä tai moralisointia. Piste. Vakoojilla päti samat säännöt ainoastaan sillä erotuksella, että heidän ei kuulunut tappaa ketään.
Avatar

Porvari
Porvari

Viestit: 705

Liittynyt: Pe Syys 10, 2010 2:40

Viesti Pe Touko 04, 2012 8:35

Elwyn Arthendálion

Lyhyesti, mutta kuitenkin jonkinlaisena eleenä mies reagoi naisen kertomukseen, sen enempää ilmeisesti haluamatta enää tietää asiasta. Hetken aikaa hiljaisuus otti jälleen vallan kaksikon kävellessä, mutta yhtäkkiä Mäyrä pysähtyi. Syy siihen kuitenkin selvisi äkkiä ja Elwyn nyökkäsi tuolle hyväksyvästi.
"Olet oikeassa." haltia tuumasi vielä hengähtäen kerran mutta sen jälkeen sitä seurasi vielä muutama voimakas yskähdys. Ilmeisesti flunssaa tulossa, sillä hän ei polttanut niin paljon, että siitä moista tervansyljentää syntyisi. Ei, tämä oli vain kurkunselvittelyä kerääntyneestä limasta. Hän toivoi, ettei nyt sairastuisi. Nainen päättyi asettua sille sijoilleen maahan laittaen jalkansa ristiin ja antoi käsiensä levätä velttoina polvilla. Kai kivelle Mäyrän viereen olisi mahtunut, mutta missään nimessä Elwyn ei halunnut ahtautua siihen ja vaikuttaa tunkeilevalta. Ei hänkään pitäisi siitä.
Haltia veti selästään miekkansa ja tarkisteli sitä. Sen pieniä naarmuja ja muutamia kuivuneita veriläikkiä, jotka olivat peräisin hänen viimeksi tappaneelta uhrilta. Hän otti liinan esiin ja hankasi jälkiä. Tuo miekka oli hänelle tärkeä, kukaan muu ei voisi käyttää sitä yhtä hyvin kuin hän, haltia ei kuunaan vaihtaisi uskollista asettaan.

Viesti Su Touko 13, 2012 8:13

Mäyrä

Kaksikon lepotauko sujui hiljaisuudessa. Kumpikaan heistä ei ollut kovin puheliasta sorttia, mutta se taisi olla ammattitauti. Mäyrä osasi kyllä olla sosiaalinen, jopa ärsyttävyyden tasolla, mutta siitä ei ollut hyötyä hänen työssään. Maailma saa olla kiitollinen siitä. Mikään ei ollut puheliasta Mäyrää karmivampi näky.
Samalla, kun Elwyn huolsi asettaan, vakooja tarkkaili ympäristöä silmät kiinni kuulostellen. Vakoojan suvun miehet olivat hyvin usein tavallista ihmistä fyysisesti parempia johtuen haltiaverestä, jota oli tullut sukuun muutamia sukupolvia aiemmin. Aistit olivat ihmistä tarkempia, mitä tuli näköön, kuuloon ja tuntoon. Mäyrä kykenisi kuulemaan lähestyvän tulijan sadan metrin päästä metsässä, jos keskittyisi. Metsästä kuului pari kappaletta lähestyviä askelia ja mies aukaisi silmänsä.
"Meidän on parempi jatkaa matkaa", hän sanoi noustessaan ylös ja peittäessään taas hupulla kasvonsa. Näin lähellä ihmisten kylää, tulijat eivät todennäköisesti olleet haltioiden puolella, joten kahden vastapuolen vakoojan ja salamurhaajan olisi hyvä korjata luunsa ennen kuin heidät huomattaisiin ellei sitten oltu jo huomattu.

//Wild plot twist appeared. Keitä metsän siimeksestä ilmestyykään vai saako kaksikko korjattua luunsa sitä ennen? Se selviää seuraavassa viestissä!
Avatar

Porvari
Porvari

Viestit: 705

Liittynyt: Pe Syys 10, 2010 2:40

Viesti Ma Kesä 04, 2012 7:42

Elwyn Arthendálion

Satunnaiset pöllönhuhuilut tai muutaman linnunlaulu kuului kaksikon korviin, mutta muuta luonto ei tarjonnutkaan eikä kyllä ollut enempään tarviskaan. Ulkopuolista saattoi tuntua, ettei nainen ainakaan stressannut ympäristöstä ja ettei tuo näyttänyt kiinnittävän siihen mitään huomiota. Toisin kuitenkin oli. Elwyn oli monen monta kertaa näytellyt tekevänsä aivan jotain muuta kuin kuuntelisi, se oli auttanut häntä työssä. Vapaa-ajalla juoruista kiinnostunut haluaisi varmasti oppia moisen taidon, mutta naista ei juurikaan kiinnostanut tietää mitään kenestäkään tai mitä hänestä puhuttiin selkänsä takana. Jos hän haluaisi jotain tietää, hän myös sen tiedon saisi.

Mäyrä ponkaisi yhtäkkiä pystyyn ilmoittaen, että lepotauko olisi päättynyt. Elwyn nosti tuohon katseensa, nyökkäsi sitten nousten jaloilleen ja tuikkasi miekkansa kiinni takaisin selkäänsä. Nainen ei ollut varma, oliko kuullut ne askeleet, mutta mies oli ehtinyt ensin reagoimaan moiseen, joten haltia arveli tämän myös kuulleen saman. Elwyn keskittyi nyt todenteolla lähtien jälleen jatkamaan matkaa vähin äänin toisen vierellä. Eipä aikaakaan kun läheiseen puuhun iskeytyi nuoli, joka ei näyttänyt olevan haltiatekoa. Nainen vilkaisi äkkiä taakseen, mutta kyykistyi saman tien välttäen toisen mokoman.
"Juokse!" Elwyn sanoi nopeasti miehelle lähtien itsekin. Nuolisäteeseen osuessaan ei kannattanut maastoutua ja lähteä etsimään sen synnyttäjää. Eksyttäminen oli parempi vaihtoehto, lopuksi väijyminen.

Viesti Ti Kesä 26, 2012 4:10

Mäyrä

Säätilan vaihtuessa selkeästä kuuroiseksi nuolisateeksi, Mäyrää ei tarvinnut pyytää kahdesti pistämään tossua toisen eteen. Kaksikko syöksyi puiden joukkoon ammuksia väistellen ja juuri, kun Mäyrän oli onnistua päästä ison puun taakse TSUK. Mies tukahdutti hammasta purren kivun parahduksen, nuolen upotessa syvälle hänen vasempaan olkapäähänsä muutamien tuumien päähän sydämestä. Osumakohtaa poltteli, mutta hetkeksikään pysähtymättä Mäyrä jatkoi eteenpäin ja katkaisi nuolen keskeltä kahtia ja viskasi toisen puolen menemään.

Nuolia satoi yhä lisää, mutta yhä harvempi pääsi edes lähelle kohteitaan, kiitos yhä tihenevän metsän, mutta mies ja nainen eivät pysähtyneet. Mitä kauemmas he pääsisivät jahtaajista sen parempi. Mäyrä ei kivulta pystynyt liikuttamaan toista kättään ja se vain roikkui hyödyttömänä ulokkeena olkapäästä, jota sattui vietävästi.
Avatar

Porvari
Porvari

Viestit: 705

Liittynyt: Pe Syys 10, 2010 2:40

Viesti Pe Heinä 06, 2012 3:24

Elwyn Arthendálion

Jos kaksikon murhayrityksestä nyt voitiin mitään positiivista ajatella; ainakin heillä oli tiheä metsikkö puolellaan kaikkine puineen, joihin suurimmat osat nuolista sinkoutuivat. Elwyn pinkoi ehkä parin metrin päässä Mäyrästä tuon edessä. Vähän väliä nainen kuitenkin vilkuili taakseen varmistaakseen, että mies tulisi perässä. Yksi lyhyempi katsaus, hetken mietintä näkemästään ja jälleen kurkkaus, tällä kertaa pidempi. Kyllä vain, Mäyrä oli saanut yhden nuolista käteensä jonka tuo juuri katkaisi ja nakkasi lopun menemään.
Hypättyään kannon yli nainen muisti, ettei mies ollut huutanut saadessaan nuolesta, edes säikähdyksestä. Herkempi nyt olisikin parkaissut, eikä olisi todellakaan jatkanut juoksemista. Elwyn toivoi, että Mäyrä jaksaisi vielä hetken, vaikkei mies valittanut, niin sanomattakinhan se on selvää, ettei ihoon uponnut metallinkärki tuntunut mukavalta.

Juostuaan yhä karkuun vielä hetken Elwyn tunsi, että nuolisade oli muuttumassa tihkuksi. Mutta vielä ei kannattaisi iloita, nainen ei hidastanut tahtiaan vaan otti varman päälle. Jahtaajat voisivat myöhemmin vielä yllättää kaksikon haavanpaikkauspuuhista, jolloin todellakin tulisi kiperä tilanne eteen. Jokin kalahti naisen miekkaan, se oli varmasti ollut nuoli joka kimposi maahan. Haltia hyppäsi edessä siintävään pienen kummun taakse, hän viittasi myös Mäyrää tulemaan vierelleen. Kumpareen takaa voisi paremmin kuulostella tilannetta ja edes parin sekunnin hengähdystauko auttaisi. Nuolia tuntui tulevan enää muutamia hassuja, joissa oli huono sihti. Ilmeisesti takaa-ajajatkin alkoivat kyllästyä. Pian kaikki nopeat suihkausäänet olivat poissa ja metsään palasi normaali tila. Nuolet tuntuivat olevan normaaleja, eivätkä onneksi myrkyllä terästettyjä.
"Näytäs sitä kättäsi." Elwyn sanoi katsellen haavaa tarkemmin koskematta vielä kuitenkaan käteen. Hän arvioi nuolen syvyyttä ja kaiveli sitten matkapusseistaan ensiapuvälineitä.
"Haluatko repäistä sen itse vai vetäisenkö minä sen?" nainen kysyi vilkaisten Mäyrää.

Viesti To Heinä 12, 2012 11:30

Mäyrä

Pakenevien onneksi takaa-ajajat eivät olleet kovin kärsivällistä sorttia. Muutamien minuuttien odottamisen jälkeen Mäyrä uskalsi hengittää jo vapaammin joskin yhä katkonaisemmin ja raskaammin. Nuoli oli uponnut syvälle ja kipu jaksoi aina muistuttaa siitä. Mies käänsi olkapäänsä Elwynin puoleen, kun tuo pyysi saada katsoa sitä. Kymmenisen senttiä nuolen vartta törrötti yhä olkapäästä ja vaatteet haavan ympäriltä olivat värjäytyneet hieman punaisiksi. Mäyrä kokeili varovaisesti riisua vaatteensa, jotta haavan hoitaminen onnistuisi heti nuolen irrottamisen jälkeen, mutta satunnaiset kivun vihlaukset ja yhden käden toimimattomuus häiritsivät toimea ikävästi ja paidan nyörien jälkeen mies totesi, että Elwyn saisi vetäistä nuolen ja auttaa myös tätä riisuutumaan. Mäyrä ei kovin paljon pitänyt avun pyytämisestä, koska oli varsin hyvin pärjännyt itsekin. Nyt tosin ei ollut kauheasti varaa turhaan nirsoiluun.

Mies huokaisi syvään ja rentoutti olkapäänsä valmistautuessaan nuolen irroittamiseen. Mäyrällä oli pari nuolen aiheuttamaa arpea, jotka oli saatu aikalailla samanlaisissa tilanteissa eli paetessa. Silloin hän oli ollut vielä nuori ja huolimaton eikä haavoittuminen isän mukaan ollut mikään ihmekään.
Mäyrä henkäisi syvään vielä kerran, jonka jälkeen hän nyökkäsi ELwynille merkiksi olevansa valmis.
Avatar

Porvari
Porvari

Viestit: 705

Liittynyt: Pe Syys 10, 2010 2:40

Viesti Pe Heinä 20, 2012 7:50

Elwyn Arthendálion

Haltia nyökkäsi avunpyyntöön ja yritti riisua toista aiheuttaen mahdollisimman vähän kipua. Saatuaan kankaan pois edestä Elwyn varmisti painositeen lähelleen. Mäyrä antoi merkin ja nainen tarttui nuoleen.
"Yritän olla nopea..." haltia totesi ja pian vetäisikin moisen ikävän piikin pois heittäen sen jonnekin taaksensa maastoon samalla kun toisella kädellään painoi haavaa tiukasti verenvuodon takia.

Hetken kuluttua Elwyn nosti hitaasti painositeen todeten sitten, että verentulo oli viimein loppunut. Seuraavaksi hän lantrasi puhtaaseen kankaaseen puhdistusainetta, joka ei kummaisempaa siihen aikaan ollut, nimittäin suurimmaksi osaksi jotain alkoholia. Oli miten oli, tyhjää parempi kuitenkin. Hän paineli haavaa hellästi ja puhdisti myös sen ympäryksen.
"En usko, että siihen mitään tulehdusta tulee. Kuitenkin saatiin se nuoli pois näinkin äkkiä." nainen selitti toiselle ikään kuin rauhoittaen, vaikkei Mäyrä ehkä tarvinnut sellaista nyt kun pahin oli ohi. Tehtyään pienen pehmeän lapun haavan päälle vaimentamaan iskuja ja hoitamaan sitä hän alkoi kääriä harsosidettä suojaamaan ja pitämään lappua paikallaan.
"Valmis." Elwyn totesi hetken kuluttua alkaen pakkailemaan ylimääräisiä ensiaputarpeita oikelle paikoilleen.

Viesti Ma Elo 06, 2012 3:42

Mäyrä

Mies sävähti kivusta, kun nuoli vedettiin pois, muttei päästänyt ääntäkään. Hän oli joutanut kestämään pahempaakin eikä nuoli olkapäässä lukeutunut sellaiseksi. Haava oli pian puhdistettu ja sidottu. Mäyrä nyökkäsi kiitokseksi Elwynin avusta alkaessaan kiskoa vaatteita ylleen, varoen vasenta kättään.

"Kiitos", vakooja sanoi vielä ääneen ja kiskoi hupun kasvojensa peitoksi. Päivä oli vasta puolessa ja hän oli jo haavoittunut, joskin ei kovin pahasti, ja haltioiden piilopaikka ei ollut ihan nurkan takana. Mäyrä katsahti taivaalle, joka enteili sadetta ja päätti, että pieni poikkeus suunnitelmiin oli paikallaan.
"Meidän on paras mennä eri reittiä", mies sanoi ja nousi ylös, "Olen haavoittunut ja olisin teille vain hidasteena." Mäyrä aikoi lisäksi käydä näyttämässä haavaansa varmuuden vuoksi eräälle tutulle tohtorille, joka saisi vetää asiasta omat johtopäätöksensä.
Avatar

Porvari
Porvari

Viestit: 705

Liittynyt: Pe Syys 10, 2010 2:40

Viesti Ma Elo 06, 2012 4:53

Elwyn Arthendálion

"Ole hyvä vain." Elwyn totesi, muttei kuitenkaan röyhkeästi ikään kuin moisesta ei tarvitsisi kiittää. Ei, kyllä tämä nainen arvosti kohteliaisuutta. Pian matkapussukat oli jälleen pakattu ja haltia veti kenkiään paremmin jalkoihinsa.

Sitten Mäyrä ehdotikin jotain, mitä Elwyn ei odottanut. Se ei kuitenkaan yllättänyt aivan mykistykseen asti, sillä olihan mies periaatteessa oikeassa. Elwyn nyökkäsi ja nousi ylös.
"Kuinka vain. Toivottavasti pääset ehjänä perille." hän sanoi kallistaen hiukan päätään. Hetken kuluttua tuo naurahti.
"Todellakaan moista yhteensattumaa ei ole tullut vastaan. No, pääasia että kumpikin saimme mitä halusimme." haltia selitti huvittuneena tilanteesta. Sitten hän sanoi pienet hyvästit lähtien tarpomaan sisemmälle metsään.

//Joko se loppui? Tsiis... Oli tosi kiva peli, kiitokset sinulle :3//

Viesti Ma Elo 06, 2012 5:22

Mäyrä

"Kiitos samoin" Mäyrä toivotti ja loihti pienen hymyn poikasen kasvoilleen hyvästien tullessa, vaikkei häntä oikeasti hymyilyttänyt eikä ero salamurhaajasta ollut kovin suuri harmi muutenkaan. Vaikka Elwyn ulkoisesti vaikuttikin mukavalta, tuo silti riisti ihmishenkiä. Mäyrä ei kuitenkaan ollut paras henkilö moisesta tuomitsemaan. Ei sillä, että hän edes tekisi niin...

//Sori, jos loppu vähän seinään ^^' Punnitsin vaan hieman sitsueissöniä ja tää vaikutti loogisimmalta ratkaisulta. Kiitos kuitenkin suuresti pelistä! :D
Edellinen

Paluu Länsikujat

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron
Keskustelufoorumin moottorina toimii phpBB® Forum Software © phpBB Group

Designed by ST Software for PTF.
Käännös, Lurttinen, www.phpbbsuomi.com uncommitted-decoy

Tämäkin on ilmainen foorumi, jonka tarjoaa munfoorumi.com

Ilmoita asiaton sisältö