Yllättävä kohtaaminen. //Nya!:3

Länsikujat sijaitsevat kauimpana linnasta. Täälläpäin asustaa yleensä köyhin väki ja länsikujat ovat tunnettuja hämäristä hiippareista. Länsikujat tuhoutuivat täysin palossa, ennen toisen tannersodan alkua, kiitos haltioiden hyökkäyksen. Nyttemmin, kun tannersota on päättynyt, on länsikujia alettu rakentamaan uudestaan. Siltikin, alueelta löytyy yhä palaneita raunioita, vaikka uusia rakennuksia on alkanut kohoamaan sinne tänne.
Länsikujilta on helpointa livahtaa kylän alla risteileviin, valtaviin viemäriverkostoihin. Osa verkostosta on ihmisten itse rakentamaa, osa taas luonnon muovaamaa, niin käytäviä kuin luoliakin. Tätä kautta ei kuitenkaan tiettävästi pääse kylään sisälle, vaikka käytävä muurien alitse olisi helpoin tapa livahtaa sisään. Mutta sellaista ei kuitenkaan ole olemassa vai onko?

Valvoja: Crimson

Yllättävä kohtaaminen. //Nya!:3

ViestiKirjoittaja Onzki » 25 Touko 2012, 21:33

Fiona & Eveline

Fiona tosiaan oli eksynyt astelemaan länsikujille, ei itsekkään tiennyt miksi, mutta olipahan tullut. Oli jo keskipäivä, ja aurinko porotti kirkkaalta taivaalta. Fiona asteli kaapu päällään, ja kaavun huppu päässään, kääntäen monen kodittoman ja köyhän ihmisen katseen. Tämän silmät tutkiskelevat ympäristöä tarkasti, ja tämän teki mieli vain juosta pois, mutta tästä tuntui että tämän piti olla täällä. Askeleet kopisivat murtuneista raunioista. Neitokainen mulkaisi yhtä varsin riutunutta miestä, joka vilkuili tyttöä kulmien alta. Fiona ei todellakaan halunnut olla täällä, vartiointikin oli hyvin tiukkaa, mutta helpostippa tämä oli läpi päässyt. Ihminen kun oli. Neitokaisen askeleet kulkivat läpi erään kujan, ja tämä hätkähti kun takaa kuului heikkoja juoksuaskeleita...

Eveline huohotti juostessaan kohti länsikujia, Antoine oli ottanut ja lähtenyt kipittämään omille teilleen....
Antoine juoksi vain jonnekkin, sinne minne jalat veivät. Tuntui hauskalta juosta, vaikkakin siitä tuli aina huuto, varsinkin äiti huusi aina miten hölmö tämä oli karatessaan. Mitä siitä? SE OLI HAUSKAA! Antoine naureskeli ja juoksi jonkinlaista raunioitunutta kujaa pitkin, ja näkikin edessä kaapuun pukeutuneen hahmon. Hahmo asteli nopeammin Antoinen lähestyessä, ja Antoine toki kiihdytti vauhtinsa niin lujaan kuin vain pystyi. Hahmon taakse päästyään, ilman mitään varoitusta miekka suhahti pojan kaulan kohdalle varoittavasti. Samassa pikkuinen napattiin rajusti miekan edestä, ja äiti asettui hahmon eteen, huohottaen, ärtyneesti sanoen: "Oliko tuohonkin joku hyvä syy!?" Eveline karjaisi ja piti Antoinea suojelevasti selkänsä takana, aavistamatta että oma sisko seisoi aivan edessä.
Fiona seisoi, ja osoitti tuttua ihmistä vatsaan raskaalla miekallaan, järkyttyneenä. Poikahan... Poikahan oli näyttänyt aivan... Evelineltä!? Fiona siirsi miekan varovasti huotraansa, ja murahti. Eve seisoi vihaisesi tuijottaen. Fio tipautti huppunsa, ja tosiaan, Eveline hätkähti. Ilme ei ollut ehkä ihan siskohan se siinä!-luokkaa, enemmänkin SINÄKÖ OSOITTELIT MIEKALLA POIKAANI!?-ilme. "Fiona?" Nainen kysyi hämmästyneesti, ja antoi Antoinen olla, silti käsi koko ajan pojan kädessä. Fiona vain naurahti kuivasti. "Siskoni on myös kaiken lisäksi huora. Mitä vielä?" Neito tuhahti, ja siitäkös muutenkin jo kiukkuinen Eveline kimpaantui. "Voi Antoine, tässä on tätisi, oikea vitsiniekka!" Tämä nauroi yhtä kuivasti kuin siskonsakkin...

//Siinä olisi, laitoin Antoinenkin tuonne että peli etenisi;3 sitten vielä Rave sinne mukaa hihhuloimaan!:D//
Onzki
 

ViestiKirjoittaja Nya » 28 Touko 2012, 09:02

Rave

Mies oli kadottanut molemmat perheestään. Missä kummassa he olivat? Antoine oli juossut pois ja Eve perässä. Voi että se poika aiheutti aina hankualuuksia. MIes raapaisi niskaansa ja huokaisi, hän käveli rennosti tällä kujalla ja vilkuili ympäriinsä etsien poikaansa ja vaimoaan. Antoine kun oli niin pieni, mutta todella kehittynyt ikäisekseen. Lapsen hoitaminen oli rankkaa puuhaa, kun hän juoksi omia vanhempiaan karkuun. Kehotaen mukaan hippaan. "Voi Anton.... Höpsö lapsi." Rave mutisi ja kääntyi juuri mutkasta, kun hän kuuli vastakkaisesta suunnasta Even huudahduksen. Mitä? Oliko joku osoittanut hänen poikaansa miekalla? Rave ei voinut ymmärtää. Ei hyvä, hän mietti ja lähti juoksemaan kovaa vauhtia. "Eve! Eveline! MItä siellä tapahtuu?" Rave huusi hengästyneenä.

Antoine kuuli isänsä huudat ja rupesi nykimään Evelinen kättä. "Äiti. Isä huutaa sinua. Äiti!" Antoine marisi ja ravisteli äitinsä kättä ja tuijotti sitten Fionaa. "Olet outo!" Antoinen sanoi ja vilkuili kokoajan sinne mistä oli kuullut isänsä äänen. Rave sapui hengästyneenä paikalle ja katsoi molempia naisia. Eve muistutti hirveästi toista, ainakin vaatetuksen perusteella. "Eveline. Kuka hän on? " Rave kysyi ja nappasi Antoinen syliinsä. Hän laski pojan sitten alas ja jäi hieman kummaksumaan molempia naisia. Oliko toinen nuorempi tyttö Evelinen sisar, tämä niin muistutti häntä. Rave pähkäili hiljalleen olivatko he sisaruksia ja Antoine kiehnäsi vanhempiensa jaloissa, mulkoillen tätiään. Ensivaikutelma hänestä oli ollut epämiellyttävä.

//Ei se ollu lyhyt :D
Nya
 

ViestiKirjoittaja Onzki » 29 Touko 2012, 15:04

Fiona ja Eveline

Fionaa jo kadutti miekalla husiminen, mutta mitä poika itse juoksi perässä! Eveline mulkoili sisartaan pahasti ja Fiona mulkoili takaisin. "Huoraksi nimitteleminen on ihmeellisen ystävällistä sinulta, siskoseni!" Nainen kivahti, ja vilkaisi Ravea, joka saapui paikalle hengästyneenä. "Huomasin kulta." Tämä sanoi Antoinelle. Fio oli nyt se joka hätkähti, huomatessaan siskonsa sormessa olevan kauniin sormuksen. "Sinä?!" Fio huusi vihaisena. "Sinä olet yksi samperin ääliö!" Tyttö kiljui järkyttyneenä. Se että siskolla oli poika, oli ollut jo tarpeeksi outo asia, mutta se että tuo ei ollut kertonut mitään että tuolla oli mies! Tai no eivätpähän nämä olleetkaan tavanneet vuosiin. Eveline tyrmistyi. "Kukahan ei ole pitänyt MINKÄÄNLAISTA yhteyttä! Olen minä toki yrittänyt, mutta kun EI niin EI!" Eve sanoi. Fiona nauroi ilottomasti ja mulkoili sitten siskoaan. "Olisin kuvitellut että olisit ollut iloinen kun siskosi lapsesta!" Eveline sanoi, hetken näyttäen jo ikävöivältä, mutta peitti tunteensa, ja nosti vain leukaansa, ilmoittaekseen että Fiona saisi selvitä nykyään yksinään. Vaikka Fiona ei sitä tiennytkään, Eveline oli suostutellut monesti äitiään lopettamaan isän hirveydet, ja olipahan kerran itse sanonut isälleen että lopettaisi, huonolla tuloksella. Fiona ei siis tätä tiennyt, ja jos olisi, tämä olisi ehkä kunnioittanut hiukan isosiskoaan, mutta tällä hetkellä neiti näki punaista, niin vihainen tämä oli, ilman järkevää syytä tosin. Eveline vain seisoi kunnes kääntyi miehensä ja poikansa puoleen. "Tässä tosiaan on siskoni, Fiona." Nainen esitteli. "Ja Fiona, tässä on mieheni Raven, ja poikani Antoine. Ja Antoine, Fiona on vain pahalla päällä, yleensä tätisi on oikein mukava." Tämä jatkoi, ettei esittelyt jäisi pois. Fiona nosti kädet puuskaan ja tuhahti jotakin 'hei':n tapaista.

//Ööh, lyhyt:p//
Onzki
 

ViestiKirjoittaja Nya » 31 Touko 2012, 13:33

Rave

MIes huokaisi raapien niskaansa. Naiset ne sitten jaksavat hössöttää tälläisista asioista. Koska hän ja Antoine eivät voineet puuttua naisten keskusteluun poika päätti sitten nykäistä miehen housun lahjetta. "Isiiihhh.... En jaksa kuunnella kun äiti huutaa oudolle tädille." Antoine sanoi murheelisen näköisenä ja pain autui Raven jalkaa vasten. Rave hymyili lohduttavasti ja silitti pojan päätä. "Ei mitään hätää. Kyllä he kohta lopettavat." Rave sanoi ja vilkaisi sitten Eveä, joka esitteli heille Fionan. "Eveline kiltti. Antoine ei jaksa kohta enää tätä. Hän alkaa väsyä." Rave pyysi ja katsoi sitten jalassaan kiehnäävää poikaa. Hän laski kätensä vaimonsa olalle ja astui askeleen lähemmäs molempia. "Minun ei tulisi puuttua tähän, mutta haluan sanoa Fionalle. Että sisarenne on todella tärkeä minulle. Hän ei ole mikään huora eikä sellainen, miksi te kuvittelette. Onko se väärin perustaa perhe?" Rave kysyi hiljaa.
Antoine kiehnäsi nyt äitinsä jalassa ja mutisi jotain, kunnes sai päähänsä jotakin ihan hullua. Hän lähti juoksemaan pika vauhtia Fionan ohi ja huusi oikein kovaa. "Ollaan hippaaa!!!" Rave läpsäisi naamaansa ja huoksaisi sitten. MIes otti vaimonsa ranteesta kiinni ja huikkasi Fionalle. "Anteeksi nyt, emme voi jäädä enää rupattelemaan. Poikani katoaa kohta näkyvistä ja eksyy, joten täytyy tästä mennä. Eveline nyt vähän äkkiä! Anton saa kohta kotiarestia! En jaksa koko ajan juosta hänen perässään." MIes mutisi ja näytti hieman rasittuneelta. Hän veti hiljalleen Evelineä perässään ja yritti tähyillä poikansa perään.
Nya
 

ViestiKirjoittaja Onzki » 02 Kesä 2012, 23:01

Fiona ja Eveline

"Antoine, shht." Eveline suhahti ja mulkaisi taas kerran siskoaan, joka vain pyöräytti silmiään. Fiona nauroi taas kuivasti Ravelle. "Ei siinä toki mitään. Minä vain mietin että onko hän unohtanut minut!" Neiti kivahti ja vilkaisi siskonsa mieheen ja poikaan. Jep, hän oli tuon sairaan suloisen ipanan täti... Eve silitti hellästi jaloissaan kiehnäävän pojan päätä, ja hymyili, kunnes poika syöksyi Fionan ohi. "Antoine!" Eveline karjaisi pojan perään. Sama kun olisi huutanut kivelle. Rave nyki Even rannetta ja tätä ei tarvinnut kahta kertaa kehottaa. "Fiona, näkyillään." Tämä sanoi ja hymyili pienesti juosten suuntaan minne poika oli kadonnut.

Fiona kohautti harteitaan, ja kääntyi vasemmalle, löytäen tiensä jollekkin kujalle, saaden lisää torjuvia ja synkeitä katseita. Askelten kopina kaikui raunioista, ehkä hiukan aavemmaisena...
Antoine kipitti kujaa pitkin, eksyttäen noin vain vanhempansa! Oli niiiiiin hauskaa juosta karkuun, tosin poika ei lopulta tiennyt missä oli, ja juoksi vain ristiin rastiin...

//Jatka vaika tuosta, tuli kiire kirjottaa ja kun kerran nyt oli jo tekstiä nii laitoin:) Hyvää kesää sinne:3//
Onzki
 

ViestiKirjoittaja Nya » 03 Kesä 2012, 13:35

Rave

Mies huohotti ärtyneenä juosten kujilla. Minne Antoine oli voinut mennä. Hänen oli pakko pysähtyä hetkeksi. "Eveline. Oletko nähnyt häntä? En enää itsekkään tiedä miessä se poika voisi olla." Rave huohotti ja piteli itseään pystyssä. Tukien selkäänsä. Hän näytti melko väsyneeltä, tänään oli ollut työ päivä ja työ oli ollut rankkaa sekä turhauttavaa. Pomo kun ei ollut ihan tyytyväinen aina kaikkeen.

Rave kääntyi vaimoonsa päin ja tuhahti sitten lempeästi. "Hän aiheuttaa meille aina ongelmia, mutta pidän siitä. Toivottavasti hän ei uuvuta itseään liikaa.." Rave toivoi ja vilkuili levottoman oloisesti ympärilleen.
Antoine vilkuili ympärilleen, hän oli taitanut eksyä ja häntä alkoi jo hieman väsyttää. "Äiti. Isi. Missä te ollette? Äiti? Isi?" Antoine huusi ja katsoi niitä köyhiä ihmisiä jotka mulkoilivat häntä pahasti. Antoine säikkyi heitä ja lähti hengästyneenä juoksemaan eteenpäin. Apua! Hän mietti ja juoksi silmät kiinni vain eteen päni katsomatta tai vilkaisematta kertaakaan eteensä. Sitten Antoine törmäsi pahasti johonki, joka ei ollut kova kuin seinä. Hän oli niin uupunut että kaatui rähmälleen ja jäi sitten siihen. Pojasta huomasi ettei kaikki ollut kohdallaan. Kasvot punoittivat ja hiki virtasi, hengityskin oli hyvin raskas. Antoinelle oli noussut kuume kovasta juoksemiset ja rasituksesta. Osa syynä oli kujien huono ilma, sekä likaiset tiet.

Rave lähti taas jatkamaan. Ei hitto häntä ei löydy sitten mistään. Entä jos poika olikin eksynyt pahasti ja kuljeskeli jossakin kaukana tietämättä siitä missä oli? Rave kauhisteli mieli kuviaan, kuinka hän pystyikin saamaan sellaiset asiat päähnäsä. "Eve! Mitä jos Antoinea ei löydykkään, mitä me sitten teemme?" Mies alkoi jo panikoida. Joka näyttä hassulta ja söötiltä samaan aikaan.

//No problem!
Nya
 

ViestiKirjoittaja Onzki » 03 Kesä 2012, 20:20

Fiona ja Eveline

Eveline juoksi, ja juoksi. Tosin täysin turhaa, poika oli hävinnyt. "Voi Rave, en!" Tämä sanoi ääni epätoivoa täynnä. Tämä siirty miehensä viereen huolestuneesti toista katsoen. "Onko jokin paikka kipeänä?" tämä huolehti. "Tuottaa tosiaan." Tämä huokaisi, silti niin rakastavasti.
Fiona asteli kujaa pitkin, kunnes kuuli tutut askeleet takaansa, ja pyörähti raunioiden sekaan, katsoen kohtaa missä oli. Antoine juoksi siitä paniikissa, törmäten samassa suureen raihnaiseen mieheen jonka puukko siirtyi pikkuisen kaulalle. "Jaahas. Mitäs sinä pikkuinen täällä? Aivan yksin..." Mies murahti ilkeästi virnistäen. Antoinen purskahti itkuun ja yritti riuhtoa itsensä miehen otteesta, mutta pienikin virhelliike saisi puukon uppoamaan pojan kaulaan. "Anna pojan olla." Fiona sanoi viileästi miehelle, astuen varjoista, ja samassa mies oli se, joka sai pelätä henkensä puolesta, nimittäin Fiona nappasi puukon ketterästi mieheltä, ja painoi sen miehen kaulaan niin, että verta tirskahti tämän sormille. "Toivotavasti haava tulehtuu ja kuolet. Muussa tapauksessa olisin tappanut sinut, mutta en halua että poika saa vieläkin huonnomman vaikutuksen minusta." Fiona murahti, ja mies kiiruhti matkoihinsa vikisten kivusta. Antoine oli kaatunut maahan, ja Fiona huomasi heti että kuume oli vaarallisen korkea, ja nosti pojan syliinsä hellästi, lähtien astelemaan siinä toivossa että Eveline ja tämän mies tulisivat vastaan...

Rave lähti juoksemaan, ja Eveline perässä. Tämä vilkuili ympärilleen, kunnes huomasi Fionan joka kantoi Antoinea. Kiljahtaen tämä kääntyi noiden suuntaan. "Rave!!" Tämä huusi ja juoksi poikansa luo, hymyillen Fionalle, napaten pojan syliinsä. "Voi raukka on aivan kuuma!!" Tämä voihkaisi ja tuuditti Antoinea sylissään...

//Keksin sitte tollasen:3//
Onzki
 

ViestiKirjoittaja Nya » 10 Kesä 2012, 21:27

Rave

Antoine katsoi hieman huolestuneen näköisenä Antoinea ja huokaisi sitten päätöksiä tehden. "No niin! Tehdään näin! Eve lähde sinä edeltä kotiin minä tulen perässä. Koska Antoine tarvitsee nyt kunnolla hoitoa, tämä ilma ei tee hyvää hänelle. Nopeasti nyt." Mies sanoi ja kääntyi sitten katsoen Fionaan. Hän ojensi kätensä nuorelle naisella. "Kiitos kun autoit lastani, voin sanoa tässä että kosin aivan rehellisin keinoin siartanne vaimokseni ja perustimme onnelisen perheen. Rakastan häntä koko sydämmestäni. Haluaisin että olisit onnellinen sisarenne puolesta ja omasta puolestanne, olettehan poikani täti. Pojallani ei näytä olevan isovanhempia minun puolelatni, mutta Evelinen puolelta taitaa olla, mutta siitä minä en sano mitään." Rave sanoi hymyillen. "On hauska tavata... Mutta pian on tulossa pimeää joten toivoisin että tulisit yöksi luoksemme, saatte sisarusten kesken selvitellä asioita miten haluatte." Rave hymyili ojentaen kätensä.

Rave otti Fionan kädestä hellästi kiinni ja johdatti häntä vähän matkaa. Hän katseli hieman kujia ja laskelmoi että pian olisi käännyttävä että päästäisiin metsän puolelle. Rave huokaisi helpotuksesta kun hän näki metsän edessän. Hän ei olisi jaksanut Antoinen leikejä enää ihmisten puolella enää pidempään. Mies vilkaisi olkansa yli varmistaen kulkiko Fiona perässä vai häippäsikö tyttö jo.

//Tälläistä sitten.
Nya
 

ViestiKirjoittaja Onzki » 01 Heinä 2012, 00:31

Fiona & Eveline

Eveline nyökkäsi, ja hymyili Ravelle. "Tule - tulkaa - nopeasti perässä." Tämä sanoi, ja suukotti miehensä huulia kevyesti. Nainen kiiruhti kujien läpi, tottuneesti suunnistaen kohti metsää, Antoine sylissään.
Fiona pyöräytti silmiään. "Ei uskoisi että Eveline olisi koskaan asettunut aloilleen! 'Yksi monista', sopisi tähän. Todella toivon ettei Eve synnyttänyt lastasi, ja pitäen sinua vielä täydellisenä kusipäänä." Fiona sanoi, varsin tylysti. "Sen uskon että olet rehellisesti kosinut, mutta se, että onko Eveline rehellinen? Siitä en ole ollenkaan varma. Enköhän tunne siskoni.." Neito tokaisi, ja kohautti hartioita, hätistellen toisen käden pois, astellen toisen vierelle. Tämä aikoisi tulla, omaksikkin yllätyksekseen...

Eveline huokaisi helpotuksesta, kun tuttu mökki ilmestyi puiden seasta. Loput askeleet olivatkin juoksu askelia. Eveline suukotti poikansa poskea ja aukaisi oven varovasti, vieden pojan sänkyynsä. Tuo pitäisi ensiksi saada ylleen jotakin kevyempää, ja niimpä tämä riisui toisen paidan ja kengät, jonka jälkeen housutkin viikattiin nätisti sängyn reunalle. Tämä veti hiukan peiton reunaa toisen päälle, ja suukotti toisen poskea. Sitten tämä etsi puhtaan rätin, kävi kastamassa sen kylmään veteen, puristi siitä liiat vedet pois, taitteli sen ja asetti sen pojan otsalle, ensin kuitenkin pyyhkien toisen hiuksia otsalta.

//se tais poistaa sen mun viestin?:D
Onzki
 

ViestiKirjoittaja Nya » 01 Heinä 2012, 10:40

Rave

Mies pahastui hieman toisen kielen käytöstä. Mutta hän teki nyt mitä piti tehdä eikä sitten ajatellut sen enempää kuin puhunutkaan. Puolihaltia katseli kasveja ja alkoi kerätä sieltä erästä kasvia. Lääkekasvia, joka auttaisi hänen poikansa kuumeeseen. "Kuule Fiona, Eve on rehellinen naine. Hän ei valehtele minulle. Eikä se minua haittaa jos hän on ennen minua maannut joidenkin muiden kanssa. Onhan hänelläkin ollut ennen minua oma elämänsä. En minä voi udella häneltä tietoja menneestä. Antaa menneiden olla ja annetaan katseen mennä kohti tulevaa." Rave selosi ystävällisen sävyn siivittämänä. Rave oli saanut tarpeeksi kerätyksi ja lähti sitten astelemaan muina mieheninä tuttua metsä polkkua pitkin.

Polku meni syvälle metssän ja toi hänet tutun mökin luo. "Tervetuloa kotiimme." Rave toivotti ja avasi oven. Hän meni sisälle ja katseli missä oli Eve. "Eve? Toin sinulle lääkekasvia, sen voi hauduttaa ja juottaa sitten pojalle." Rave sanoi ja katseli sitten hieman ympärilleen. Hän löysi etsimänsä ja katsoi poikaansa. Söötit kasvot näyttivät niin viattomilta. Rave antoi pusun poikansa otsalle.

//Aivan, en jaksa enää siirtää peliämme metsään, joten pelataan täällä.
Nya
 

ViestiKirjoittaja Onzki » 12 Heinä 2012, 22:22

Fiona & Eveline

Fiona puuskahti. "Miten joku voi edes ajatella tuollaisesta huorasta noin?!" Fio huudahti hiljaa ja vihaisesti, välittämättä että nyt puhuttiin hänen omasta siskostaan. Toinen alkoi keräilemään jotakin kasvia ja tämä tuhahti, tämä ei edes tiennyt mitä rakkaus oli, joten tämä kuvitteli tuon olevan vähän höyrähtänyt. Joskus tämä toki haaveili siitä, että joku joskus välittäisi tästäkin tuollaisella tavalla, mutta aina kun oli tottunut elämään minkäänlaisia tunteita vailla, sellaiset ajatukset työnnettiin aina syrjään. Fiona tuijotti eteensä ja alkoi kertailla omia 'miehiään' ja petoksiaan heitä kohtaan. Valehdeltu ikä ja nimi, Eveline oli sentään toiminut rehellisin keinoin...
Eveline hääräili keittiössä, ja asetti puita hellan pesään ja sytytti tulen, ja laittoi veden kiehumaan, arvaten jo että Raven toisi jotakin, joka helpottaisi pojan oloa. Samassa ovi kolahti ja kuului miehen ääni. Eveline tulvahti täyteen rakkautta toisen äänen kuullessaan. "Laitoinkin jo veden kiehumaan." Nainen sanoi ja kiiruhti miehensä luo, napaten kasvit toiselta, mutta ennenkuin hävisi keittiöön, tämä suukotti miehensä poskea. Keittiöön päästessään tämä tuijotti kasvia kädessään. Se mitä tämä aikoi sille tehdä...? Tämä ei itsekkään tiennyt. Kai se keitettiin tai jotakin. "Rave...? Krhm... Tulisitko hieman auttamaan. Mitä tälle pitää tehdä?" Eve sanoi ja vilkaisi vettä, joka todennäköisesti saisi olla siinä vielä jonkun aikaa, että se kiehuisi.
Onzki
 

ViestiKirjoittaja Nya » 13 Heinä 2012, 11:16

Rave

MIes naurahti ja tuli vaimonsa avuksi, vai otit kasvit ilma että tiedät mitä niille pitää tehdä?" rave kysyi ja kaappasi Evelinen syliinsä. Hän suukotti tätä poskelle ja otti kasvit tämän kädestä. Puoli haltia otti siivilän tapaisen asian ja laittoi kasvit siihen. Hän katsoi jo kiehuvaa vettä ja laittoi ne sitten kattilaan. "Kuule Eveline, mitä jos minä hoidan tämän asian ja sinä voisit mennä vaikka katsomaan melko tuota... Ärhäkkää pikku siskoasi.." Rave kysyi hieman hymyillen, hän alkoi hauduttamaan kasveja kiehuvassa vedessä ja katseli kuinka kasvien väri värjäsi vedenkin. Mies etsi hieman kaapeista kuivattamiaan yrttejä sekä jotakin muuta asiaa. Hän ripotteli ne kiehuvan veden joukkoon ja antoi hautua. Mies katsoi hieman ympärilleen ja otti toisen kattilan, johon pisti myös vettä kiehumaan. "Eveline, kysy Fionalta kelpaisiko tee." Rave huikkasi ja otti teekannun jo valmiiksi esille. Hän otti melko puisen ja suuren tarjottimena, johon hän laski kolme teekuppi ja lusikkaa. Sokeri kupin sekä pienen maito kannun. Vielä vähän mukaan teekeksejä ja se oli siinä.

Puoli haltia otti hauduttamansa rohdon liedeltä ja kaatoi sen varovasti puiseen mukiin. Tee vesi saisi vielä jonkin aikaa odotella. Rave harppoi melko kiireisin askelin kohti poikansa vuodetta, jossa tämä poti flunsaansa. "Anton, juo tämä, se helpottaa oloasi." Rave sanoi ja nosti poikansa päätä varovasti. Hän testasi ensin että rohto ei ollut liian kuumaa ja juotti sen poijalle pienin huikin. Sen tehtyään hän ryntäsi keittiöön ja otti teeveden pois liedeltä. Hän kaatoi sen teekannun ja pisti teeyrtit hautumaan sinne. Hetken päästä hän keräsi ne pois ja laittoi teekannun tarjottimelle
Rave tuli tarjotin käsissään naisten luo. "Teetä?" Mies kysyi hymyillen ja istahti sitten johonkin, missä oli nyt tilaa istua. Hän laski tarjottimen pienelle pöydällä ja viitoi sitten neitejä ottamaan.
Nya
 

ViestiKirjoittaja Onzki » 13 Heinä 2012, 16:45

Fiona & Eveline

Fiona katseli ympärilleen, ja tämän oli pakko myöntää että mökki oli oikein sievä. Neitokainen istahti yhdelle tuolille, joka oli sijoitettu pyöreän pöydän vierelle. Eveline huokaisi. "Ei tällaiset jutut ole oikeastaan minulle tehtyjä..." Tämä sanoi ja hymyili hiukan. Toinen alkoi hääräilemään kaikenlaista keittiössä, ja tämä tutkaili vierestä. Rave käski tämän kysyä, kelpaisiko tämän siskolle tee. Eveline hymyili ja nyökkäsi. "Fiona? Haluaisitko teetä?" Tämä kysyi, yrittäen keventää toisen murhaavaa tuijotusta hymyilemällä. "Voisin kai minä." Fiona vastasi kylmästi, ja nosti kädet puuskaan. Eveline huokaisi ja istahti tuolille joka oli sijoitettu toiselle puolelle pöytää. "Kuules Fiona..." Eveline aloitti, mutta tämän sisko keskeytti ärtyneesti: "Kuules Eveline! Jos aivan totta puhutaan, minua ei kiinnosta paskan vertaa sinun menosi ja tekosi. Mutta se, ettet ole yrittänytkään pitää minkänlaista yhteyttä!? Se, se minua tässä nyt ottaa päähän!" Fiona kuiskasi, ettei olisi herättänyt liikaa huomiota. "Jaahas! Näinkö se sitten onkin?! Minä olen taas ajatellut että sinua ei kiinnosta enää olla missään tekemisissä kanssani, ja niin sen täytyy olla! Minä olen yrittänyt kaikkeni sinun kanssa! Ja yritin aina suostutella isääkin jättämään sinut rauhaan! Ja taidan tietää miten asia on. Ymmärrän, en minäkään olisi pystynyt kuin rypemään itsesäälissä, mutta sinä kuvittelit että isä ja äiti antoivat minun mennä ja tulla, tehdä mitä halusin. Mutta ei se niin ollut!" Nainen kivahti, ja yriti hillitä halunsa nousta ja lähteä keittiöön. "Isä ei lyönyt vain sinua, myös minua, aina kun yritin suostutella häntä lopettamaan! On kai itsekästä ajatella näin, mutta valitettavasti tämä on täysin totta: Sinä et antanut minun auttaa! Yritin montaa kertaa ehdottaa, että karataan yhdessä, mutta EI! Sinä sanoit aina vain että tuokin on joku isän juoni, yrittää tapattaa minut! Ajattelit vain aina yhtä asiaa: itseäsi." Viimeinen sana lausuttiin hiukan tavaamalla ja selkeästi, kuin varmistukseksi että lapsi tajuaisi...

Fiona punehtui raivosta. Miten sisko kehtasi väittää noin!? Tai no tottahan tuo oli, muttei neiti halunnut myöntää omia virheitään. Juuri kun Fiona mietti, löisikö siskoa vai lähtisikö äänekkäästi koko perhanan mökistä, Rave asetti tarjottimen pöydälle. Evelinestä huomasi heti, kuinka tosissaan tämä miehen kanssa oli. Rakastava ja hiukan huvittunut ilme pyyhki vihan. "Eikö tuo olisi naisen homma?" Eve kysyi hymyillen. Fiona vain puuskahti, kaataen itselleen teetä, ja kaataen lusikallisen sokeria teen sekaan, ja lorautti hiukan maitoa sekaan. Eveline kaatoi itselleen pelkkää teetä, ja hörppäsi kuumaa juomaa hiukan, kuin antaen kielen palamisen kivun huuhtoa vihan siskoa kohtaan. Fio hörppäsi teetä ja asetti sitten kupin pöydälle. Eve vilkaisi siskoaan. Mitä tuo olikaan kokenut? Ei varmastikkaan mitään mukavaa... Nainen nousi seisomaan ja suuntasi poikansa sängyn luo, käyden kyykkyyn. "Antoine? Miten voit?" Tämä kysyi hiukan hymyillen, ja sai vastaukseksi vain pienen tuhahduksen. Tämä siirtyi takaisin pöydän ääreen ja hörppäsi kuumaa teetä. "Miten Holy voi, Fiona?" Eveline kysyi. "Mitenkäs tuo, samanlainen kuin ennenkin." Neito vastasi katsettaan pöydästä nostamatta.
Onzki
 

ViestiKirjoittaja Nya » 14 Heinä 2012, 12:11

Rave

Mies naurahti ystävälliseen sävyyn. Hän kaatoi teetä teekuppiinsa ja joi siitä hieman. Sitten pari keksiä suuhun, kuunnellen tyttöjä. Kun keskustelu kääntyi takaisin Fionaan, joka näytti olevan hieman arka tai vihainen. Mies laski hellän kätensä toisen hartialle. "On mukavaa tavata Even sukulaisia, mutta teillä näyttäisi olevan jonkinlainen riita meneillään. Joten en osaa oikein tarttua keskusteluunne, mutta yhden asian voin sanoa kuitenkin." Puoliverinen sanoi rohkaisevalla äänellä. "Jos on tehnyt virheitä, ne pystyy korjaamaan. Jos on olettanut väärin, pystyy vielä käsittämään oikein. Kaikella on aina aikansa. Tehän rakastatte kuitenkin toisianne, vaikka toinen olisi tehnyt mitä. Koska te olette sisaria pystytty pitämään yhtä. Pystytte huolehtimaan toisistanne, kunhan annatte ensin toisen auttaa ja annatte toiselle hännen tekonsa ja menneisyytensä anteeksi. Jos ette anna toiselle hänen tekojaan anteeksi, niin kehen sitten turvaudutte kun tulee tukalaa?" Rave sanoi rauhallisesti ja laski teekuppinsa pyöreälle pöydälle. Hän nousi ylös ja hymyili vaimolleen. Suukottaen tätä otsalle. "Menen ruokkimaan sudet." Rave sanoi ja poistui pöydästä. Hän meni ulos ja sai ison nuolaisun.

"Neo! Hyi! Et kai sinäkin alkanut!" Rave huudahti ja pyyhki märkää naamaansa. Hän oli ottanut isot liha kimpaleet mukaansa ja heitti ne pienemmälle mustalle sudelle ja suurelle hopean harmaalle sudelle. Hän paijasi Nii-chanin silkkistä turkkia. "Kumpa Even pikkusisko ymmärtäisi että ilman sukulaisia ei ole kehenkään turvautuminen..." Puoli haltia sanoi hiljaa. Hän sulki hetkeksi silmänsä kunnes meni sisälle takaisin. Hän asteli hitaasti Antoinen vuoteen ääreen. "MIten minun pikkuinen aarteeni voi?" Rave kysyi, vaaleat hiukset olivat kosteat hiestä ja söötit kasvot liikkuivat hieman. "Isi..." Antoine mutisi unissaan. Rave hymyili ja nosti poikansa syleilyyn. Hän halasi poikaansa hitaasti ja hymyili onnellisena. "Tässä olen, ei ole hätää." Rave lohdutti pientä tuhisevaa lastaan. "Isi... Onko... Täti täällä..?" Antoinen heikko kysymys kuului miehen korvaan. Hymy levisi miehen kasvoille. "On... Haluatko nähdä hänet?" Rave kysyi hiljaa. Antoine avasi hitaasti silmänsä. "Mh." Hän tuhahti ja Rave kääri poikansa lämpimästi peittoon ja nosti tämän ylös hänen syliinsä. Hän käveli hitaasti sinne missä naiset istuivat. "Fiona, Antoine tahtoi nähdä sinut." Rave hymyili lempeästi ja istui Even viereen. Hän käänsi pojan pienessä käärössä niin, että tämä näki nuoren tätinsä. "Tä..Ti..." Antoine sanoi uupuneena ja ojensi kätösensä kohti Fionaa. Rave hymyili ja otti Fionan kädestä kiinni hellästi, johdatti sen Antoinen pienelle kädelle. Antoine puristi Fionan etu sormea, kun hän nukahti. Rave hymyili ja nosti vuorostaan Even käden ja laski sen hellästi Fionan käden päälle. "Äiti ja täti." Mies hymyili ja silitti hellästi pojan otsa hiuksia.

//Tuli tuollainen hempeä tunne, että nyt pitää kirjoittaa jotain tuollaista <3
Nya
 

ViestiKirjoittaja Onzki » 28 Heinä 2012, 12:44

Fiona & Eveline

Fiona rapsutti otsaansa, jokseenkin väsyneenä. Evelinen mies alkoi puhumaan. Fiona kuunteli tarkasti, hiukan alistuen toisen sanoille. "Rave on oikeassa. En minäkään oikeastaan ole ollut sinua kohtaan hirveän mukava..." Eve myönsi, selvästi pahoillaan. Fiona naksautti niskansa, varsin ahdistuneena tilanteesta. Rave lähti kuulemma ruokkimaan susia. Eveline hieraisi kasvojaan. "Ei se helppoa sinullakaan ole... Meidän pitäisi aloittaa puhtaalta pöydältä..." Nainen sanoi pikkusiskolleen ja ojensi kättään pöydän yli. Fiona epäröi. Rave oli puhunut totta... Neitokaisen käsi ojentui ravistamaan siskon kättä hiukan. "Se vain tuntui oudolta... Siis se että sinä olisit jatkanut elämääsi näinkin kovasti. Minä olen vain tehnyt samat asiat kuin ennenkin..." Fiona sanoi arasti. Eve hymyili hiukan. "Sinunkin pitäisi löytää kunnon mies." Nainen sanoi silmää iskien. "Sellainen komea ja mukava." Tämä jatkoi. Fiona naurahti hiukan. "Minä taidan pysyä seuraavat viisikymmentä vuotta yksin..." Tämä sanoi, pientä katkeruutta äänessään. "Olen aivan varma että sinäkin löydät jonkun oikein sopivan, omalla ajallaan." Tämä sanoi hymyillen.

Rave tuli sisään ja asteli suoraa tietä poikansa vuoteen luo. Eveline hymyili hiukan. Samassa Rave ilmestyi Fionan vierelle, ja jos neito oikein kuuli, tuon poika tahtoi nähdä tämän. Hetken emmittyään tämä kosketti pojan sormia, ja hymyili ujosti. Evelinen käsi nostettiin Fionan käden päälle, ja Fionan hymy levisi entisestään.

//sori kesto:(//
Onzki
 

Seuraava

Paluu Länsikujat

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 2 vierailijaa

cron