Yllättävä kohtaaminen. //Nya!:3


Länsikujat sijaitsevat kauimpana linnasta. Täälläpäin asustaa yleensä köyhin väki ja länsikujat ovat tunnettuja hämäristä hiippareista. Länsikujat tuhoutuivat täysin palossa, ennen toisen tannersodan alkua, kiitos haltioiden hyökkäyksen. Nyttemmin, kun tannersota on päättynyt, on länsikujia alettu rakentamaan uudestaan. Siltikin, alueelta löytyy yhä palaneita raunioita, vaikka uusia rakennuksia on alkanut kohoamaan sinne tänne.
Länsikujilta on helpointa livahtaa kylän alla risteileviin, valtaviin viemäriverkostoihin. Osa verkostosta on ihmisten itse rakentamaa, osa taas luonnon muovaamaa, niin käytäviä kuin luoliakin. Tätä kautta ei kuitenkaan tiettävästi pääse kylään sisälle, vaikka käytävä muurien alitse olisi helpoin tapa livahtaa sisään. Mutta sellaista ei kuitenkaan ole olemassa vai onko?

Valvoja: Crimson

Viesti Ke Elo 08, 2012 8:55

Fiona & Eveline

Fiona kuuli jo ääniä, ja niimpä nopeana herääjänä tämä nousi istumaan ja puki päällensä. Tämä jäi istuskelemaan sohvan reunalle ja miettimään hevostaan. Jos se ei saanut oikeaan aikaan ruokaansa, koni alkoi todellakin riehumaan...
Evelinen korvat tavoittivat Antoinen kysymyksen, ja tämä hätkähti hiukan. Mutta kun Rave vastasi, tämä tirskahti huvittuneena. Todellakin oli kuuma... Rave ja Antoine kuului poistuvan huoneesta ja tämä kääntyi selälleen. Nainen nousi istumaan, pidellen toisella kädellä peittoa ylhäällä ja toisella tämä nojasi patjaan. Sitten neiti sujahti peiton alta ja puki nopeasti päälle. Tämä tassutteli toisten perässä. Antoine juoksi suoraa tietä tätinsä luo. Fiona nauroi, ääni hiukan käheänä, ja koppasi pojan syliin. "Huomenta sinullekkin." Neiti sanoi ja hymyili siskon pojalleen. "Ihan sama." Fiona sanoi hymyillen toiselle, kiinnittäen huomiota toisen olkapäähän. Siinä oli selvästi hampaan jäljet ja sinertävä mustelma. Tämän kasvoille nousi pieni virne, jonka tämä kätki kääntämällä päätään. Eveline asteli täysissä pukeissa miehensä perässä keittiöön, kasvoillaan hymy. "Eikö tuo olisi minun hommani? Pitääkö minun mennä tekemään puita ja korjaamaan katto?" Tämä sanoi hymyillen, liu'uttaen kätensä toisen alaselkää pitkin toisen hartioille. Nainen hymyili toiselle. "Voi kauhea..." Tämä sanoi rajusti punastuen, huomatessaan että oli tosiaan purrut toista. "En minä tahalleen..." Eveline mutisi ja laski katsettaan hiukan.

//:DD kaveri sanoi että tämä tulee mieleen Evestä ja Ravesta:3 ihan totta joo!:D//

Nya

Viesti To Elo 09, 2012 11:00

Rave

Mies kääntyi vaimoonsa päin ja hymyili leveästi. "Huomenta, kulta. Kyllä sinäkin voit tehdä tämän puuron sitten, minä hoidan hakkuun ja katonkorjaamisen, se taitaakin olla vielä kesken..." Rave mietiskeli. Ennen kuin Eve sanoi mitään hänen puräisustaan, Antoine huomasi sen. "Isä, miksi sinulla on mustelma, jossa on hampaan jäljet??" Poika kysyi ihmeissään ja hipaisi purema kohtaa. Rave irvisti, sitä koski aikalailla, jos siihen koski, mutta ilkikurinen virnistys levisi miehen suulle. "Kas kun Antoine, tapahtui niin että minä nukuin hyvin makeasti untani, äiti taas heräsi yöllä ja luuli minua möröksi siinä pimeydessä, joten puolustuksesi hän haukkasi minua olkaan, johon minä sitten heräsin ähkien." Rave selitti iso virnistys kasvoillaan. Antoine tuijotti isäänsä sitten äitiään. "Äiti, puritko sinä tosiaan isää, koska luulit häntä möröksi? Ei isä mikään mörkö ole, älä pure mörköä! Eikun isää!" Antoine sanoi ja punastui sanojen sekoittamisesta. Rave naurahti ja otti poikansa syliinsä. "No kulta, naisille keittiö homma ja minulle korjaamis hommat vai?" Rave kysyi ja poistui keittiöstä, hän istahti Fionan viereen ja pääti Antoinen irti sylistään.
"Noh, minkäslainen yö sinulla oli? Uneton vaiko täyshöyhensaarilla oleva?" Mies kysyi, hän mietti että pure pitäisi varmaankin hoitaa, koska hän ei halunnut saada irvistyksiään töissä, jos jokin koski siihen. Rave katsoi hiljaisena Antoinen juoksua ympäri ämpäri huonetta. "Kuuleppas poika, hidasta hieman vauhtia." puoli haltia pyysi, Antoine jarrutti hieman vauhtiaan ja teki sen todella hitaasti. Hän liikkui mahdollisimma hitaasti Fionan luo. "Minä tulen täti! Niin nopeasti kuin voin!" Hän sanoi ja liikkui minuutissa yhden askeleen todella hitaasti. Rave tuijotti poikaa hölmistyneenä, mutta räjähti sitten nauramaan, kun poika yritti kaikkensa päästäkseen "hitaasti" tätinsä luo. Pojan kasvot olivat tuskaiset, koska isä oli sanonut että nyt pitäisi hidastaa vauhtia. "Antoine, ei noin hitaasti, ihan tavalliseen vauhtii, mutta ilma että juokset."Puoli haltia neuvoi huvittunut ilme kavoilaan. Antoine huokaisin ja asteli tavallisin askelin Fionan luo.

//En kuunnellut sitä loppuun, mutta löysin myös toisen biisin, joka voisi sopia tähän :)) Tässä olis

Viesti Su Elo 12, 2012 9:07

Fiona & Eveline

"Sitä minäkin, että eikö ruuan teko ole naisen homma, vaikka minä nyt olen aivan surkea ruuan laittaja..." Tämä naurahti ja venytteli hiukan. Antoine oli tavalliseen tapaansa utelias tietämään mitä isän olkapäälle oli tapahtunut. Raven selitys ontui aikuisen korvissa, mutta poika uskoi selityksen täysin. "Luulin luulin! Itseppähän näyttää pimeässä pelottavalta!" Tämä puolustautui 'vihaisena'. Antoinen silmät suurenivat. "Äiti, älä nyt suutu!" Poika huudahti kulmat kurtussa. "Ei en suutu, se oli vitsi." Nainen sanoi hymyillen ja pörrötti poikansa hiuksia, joka äyskäisi jotakin vihaisena. "No minä hoidan ne keittiöhommat." Eveline sanoi herttaisesti hymyillen ja alkoi värkätä puuroa tulille. Samalla tämä etsiskeli maitoa, juustoa ja voita. Tämä kantoi nämä kaikki pöytään, veden lämmitessä liedellä. Eveline etsiskeli hiutaleet pöydälle, jonka jälkeen tämä leikkasi leivästä siivuja lautaselle.
Fiona seurasi pojan juoksemista huvittuneesti hymyillen. Lopulta poika pääsi tämän luokse, neiti nappasi toisen syliinsä. "No miten sinä nukuit?" Tämä kysyi pojalta hymyillen.
Eveline kosketti varovasti kattilassa olevan veden pintaa ja arvioi sen olevan tarpeeksi kuumaa. "Fiona!? Syötkö sinä puuroa vai leipää?" Tämä huusi siskolleen, tietäen jo vastauksen. "Leipää." Kuului yksinkertainen vastaus. Rave ei varmastikkaan söisi puuroa, eikä Eveline sen enempää, joten tämä kaatoi hiutaleita vain vähän kattilaan, ja sekoitti niitä hiukan kauhalla. Tämä ripotteli sinne hiukan suolaa, ja jäi odottamaan että se sakeutuisi...

Nya

Viesti Ma Elo 13, 2012 10:35

//Hei! Sain juuri hienon idean, jotta saataisiin tähän tarinaan jotakin jännitystä ja draamaakin mukaan :DDD Otan minun kettuni mukaan ja Fionakin vielä joutuu viipymään Raven luona :DDD

Kettu & Rave

Kettu rämpi kuuman helteen ylikuormittamana suolla. Hän puhisi täysillä eteen päin. Sillä ensinnäkin hän oli miehen muodossa, jota kutsuttiin nimellä Yoh. Mies tarpoi kaikin voimin eteen päin. Hän oli likainen, eikä siis kamalasti pitänyt siitä. Miksi hän oli edes tullut suolle? Outoa? Yoh henkäisi lopulta päästyään joen varrelle, siinä hän pesi jalkansa ja housunsa, oli parempi olla märkä kuin mutainen. Mies lähti kävelemään taas tyytyväisenä. Äkkiän hänen eteensä juoksi hevonen. Yoh näytti hieman ihmetelevän, mutta virnisti. "Hei, mikäs sinut tänne toi. Oletko jonkun?" Yoh tiedusteli ja otti hevosen valjaista kiinni. hevonen kavahti hieman, mutta pysyi paikallaan. "Haiset petoeläimelle ihminen! Ja kenellekkö kuulun? Pah, se jolle kuulun ei edes viitsinyt ilmestyä illalla ruokkimaanm minua aamusta puhumattakaan. karkasin tallista nälissäni. Puskin oven rikki, siinä kaikki. Olen Holy, jos ymmärrtä pedon hajuinen ihminen" Hevonen hirnu ärtyisänä, koska se ei ollut saanut ruokaa pitkään aikaan. Yoh katsoi hevosta ja virnisti. "Vai että Holy. Noh, Holy, mitäs sanot jos tulen ratsastamaan päällesi. Yoh sanoi ja nousi ratsaille. Siitä ikävä kyllä hevonen ei pitänyt ja nousi kahdelle takajallalleen. Yoh piti valjaista tiukasti kiinni, kun hevonen yritti päästä vieraasta ratsastajasta. Mutta Yoh oli tarponut kamalan kauan suolla, hänen voimansa olivat vähissä ja hän horjahti, kun hevonen nousi taas takajaloilleen. Mies kaatui selästä maahan. Hän haukkoi henkeä, kun hän oli tippunut. Hevonen ei ollut lopettanut se tahtoi purkaa kiukkuaan, se alkoi potkia Yohia ja yritti talloakkin. Mies ei kuitenkaan kuollut, koska häntä oli vaikeaa tappaa. Yoh hengitti hengästyneenä ja köhi hieman verta. Mies nousi hitaasti ylös ja tuijotti hevosta. Hän nousi uudelleen tämän päälle ja kiristi valjaat. Yoh käski tämän lähteä sitten omistajansa hajun perään. Hevonen lähtikin, koska oli ihmekseen löytänyt tämän hajun. Yoh nuokkui verta valuen havosen satulalla ja oli pariin kertaan tipahtaa tuon selästä, mutta onnistui pysymään päällä.

Rave Hymyili ja hieraisi niskaansa. Kun Fiona leikki Antoinen kanssa hän kävi voitelemassa mustelmansa, hän meni keittiöön ja katsoi naista hymyillen. "Noh? MItenkäs täällä sujuu?" Rave kysyi virnistäen ja hieroi hieman mustelmaansa, joka teki irvistelemään hieman. Rave tuli lähemmäs hääräävää naista ja kietaisi kätensä tuon ympärille. Hän kuiski toisen korvaan: "Puraisit melko kovaa kulta." Rave kuiskasi ja virnisti sitten. Hän meni takaisin olo huoneeseen, jossa kuului kikatusta, mutta äkkiä tuli hyvin hiljaista. Antoine ei nauranut. Rave tuli nopeasti ja kastoi poikaa, joka tuijotti ulos ikkunasta. "Isä, täti. Kuka tuon on? Miksi se on yltä päältä punaisessa?" Puoli haltia syöksyi ikkunaan ja tuijotti hevosta. Hän oli puolihaltia ja aavisti jotakin. Sudet murisivat ulkona. "Fiona, onko tuo sinun hevosesi? Sillä taitaa olla nälkä." Rave kysyi ja juoksi keittiöön. "Eve! Lämmitä vettä ja tuo paljon puhtaita pyyhkeitä sekä siteitä!" Rave huudahti kun hän jo ryntäsi ulos ovesta. Hän tuijotti vaalea hiuksista miestä. Toinen oli ehkä vuoden tai pari häntä vanhempi. Miesten katseet kohtasivat, lopulta vaalea hiuksinen keikahti. Puolihaltia juoksi nopein askelin toisen luo ja otti kiinni. Toinen oli yltäpäältä veressä. Rave tuijotti vesta, joka oli toden totta närkästynyt. Rave otti miehestä paremman otteen ja nosti tuon syliinsä kunnolla, hän toi tämän sisälle. "Fiona tekisitkö hieman tilaa?" Mies kysi ja laski toisen sylistään sohvalle. Hän tuijotti toisen vammoja. "Tuota.. Eve osaatko sanoa mistä nämä olisivat tulleet?" Puoli haltia kysyi ja siirteli toisen vaaleita hiuksia sivuun, jotta voisi nähdä paremmin.

//Bhuhahhaha! Otin hevosesi Fiona! >:D

Viesti Ke Elo 15, 2012 7:26

Fiona & Eveline

Eveline hääräsi keittiössä, seikoitellen puuroa hiljalleen. Puuro oli lopulta valmista, ja tämä upotti pikkurillinsä varovasti puuroon, ja maistoi suolan. Kun tämä päätyi siihen että puuro oli valmista, nainen kauhoi puuron astiaan, etsi lusikan ja vei sen pöytään. "Antoine, mene sitten syömään kun se on jäähtynyt hiukan, ja jos ei itse onnistu, huuda minulle." Eveline sanoi hymyillen ja asteli takaisin keittiöön, siivoamaan hiukan jälkiään. Samassa Rave ilmestyi keittiöön hymyillen. "Omapa oli vikasi. " Neito sanoi hiljaa virnistäen. Toinen lähti takaisin olohuoneeseen...
Fiona istui ja silitteli Antoinen hiuksia, mutta yht'äkkiä poika hiljeni ja tuijotti tiiviisti ulos. Fionan sydän heitti voltin, okei, neljä, kun tämä tunnisti hevosensa, siinä riehumassa pihassa, selässään tuntematon mies. Tämä laski Antoinen hitaasti alas. "Eveline, anna pitkä ja kestävä naru!" Tämä huusi ja juoksi keittiöön. Eveline odotti keittiössä pitkä köysi kädessään, ja Fiona nappasi sen hämmentyneeltä siskoltaan. Neito juoksi ulos. Rave oli kerennyt jo hakemaan miestä, mutta kummankin turvallisuuden kannalta tämä alkoi husia hevosta kauemmas narun avulla, ja lopulta tämä kietoi narun hevosen kaulaan, ja köytti sen lähimpään puuhun. "Sinusta tulee RUOKAA! TAJUATKO! Tapan sinut!" Tämä huusi kipakasti ja Holyn korvat liimautuivat tiukasti niskaan. Fiona tarkasti solmut, ja kiiruhti sisälle. "Tuo koni on samperin aivoton KANA!" Tämä mutisi hiljaa, eikä viitsinyt mesota sen enempää, nimittäin pieni Antoine istuskeli pöydässä ja kauhoi puuroa hitaasti suuhunsa, välittämättä sohvalla makaavasta miehestä. "Holy hänet on tallonut! Sairas elukka." Tämä totesi hiljaa. Eveline kiikutti vettä kattilaan ja lämmitti sitä hiukan, sitten tämä kastoi rätin veteen, ja kuivasi rättiä hiukan, sitten tämä kiiruhti sohvan luo. "Ihan oudon näköinen... Harvoin kyllä törmää johonkuhun, jonka on ennenkin nähnyt... Mitähän mies, teki Holyn selässä?" Nainen mietiskeli ja kuivasi siveli rätillä toisen kasvoja.

//Hyvä idea:) jotaki tähänki pelii:3//

Nya

Viesti To Elo 16, 2012 3:02

Kettu & Rave

Rave hieroi käsiään hetken yhteen ja istu sitten lähellä olevalle jakkaralle. "Hevosesi on tehnyt näemmä melko pahaa jälke. Hyvä kun tuo mies on elossa." puolihaltia kommentoi. Hän nojasi hieman eteenpäin käsiensä varaan. Even mieteiskellesä mitäköhän mies edes oli tehnyt hevosen päällä. Yoh liikahti. Hänen silmänsä avautuivat hyvin hitaasti. Vaalet pitkär ripset neon vihreät silmät katsoivat hyvin väsyneenä väki joukkoa ympärillään. Mies ei sanonut vähään aikaan mitään, sulki uudestaan silmänsä ja näytti nukahtaneen, vaikka ei edes nukkunut. Ei kivulta päässyt edes karkuun. Rave hieroi leukaansa. "Miten niin? Oletko nähnyt tuon miehenkin ennekin? Minä en ole ainakaan..." Mies sanoi ja katsoi vammoja täynnä olevaa vaalea hiuksista miestä. Yoh avasi uudelleen silmänsä hän räpytteli hetken ennen kuin piti ne auki lopulta. Yoh henkäisi pitkään vetäen ilmaa keuhkoihinsa rahiseva ääni kaikui tuon kurkusta. Sitten tuo liikahti taas uudelleen ja sulki silmänsä. "...Voin selittää..." Miehen käheä ääni kuului. Rave nojautui nyt paljon lähemmäs, tuon oli vaikeaa kuulla noin karheaa sekä hiljaista käheää ääntä. Noh, olihan hevosen tallosemisen jälkeen vaikeaa puhua. "...Se... Oli karannut... Tallistaan... Koska oli vihainen... Omistajalleen..Joka...Ei ollut ruokkinut sitä... Minä typeränä päätin sitten nousta sen selkään..." Yoh otti uudemman kerran henkeä ja rahiseva ääni kuului. Rave näytti hieman huolestuneelta. Pystyisikö mies puhumaan kunnolla? "...Hah... Opetuksen sain ainakin... Hevosellasi... On tulinen.. Luonne... Todella tulinen... Se tiputti... Minut selästään... Sitten se talloi ja potki... Minua.. Kiukkuissaan... Noh... loputkin tiedätte..." Yoh sopersi ja pieni hymy nousi tuon väsyneille kasvoille.

Rave nousi jakkaraltaan ja meni keittiöön jossa Antoine yritti puhallella kuumaa puuroa. "Noh, maistuuko se?" Poika nyökkäsi isänsä kysymykseen. Rave otti liinan, kastoi sen lämpimään veteen ja puristi sen kuivaksi. Hän tuli takaisin sohvalla makaavan miehen viereen. Mies pyyhki tuon käsiä, katsoi tuon mustelmia ja haavoja ja muita vammoja. "Mikä nimesi on?" Rave kysyi hoitamisen lomassa. Yoh naurahti. "Voi kuule.... Minulla on monia nimiä... Mutta kutsu Yohiksi..." Mies sanoi ja liikkui nyt ennemmän. Tuon kädet tarttuivat sohvan reunalle ja vetivät yläruumiin ilmaan. Pää nousi perässä. Hän pääsi istumaan kunnolla ja noukutti päätään rintaansa vasten. Rave oli jo työntämässä miestä takaisin makaamaan, mutta Yoh nosti kasvonsa ylös. "Ei, en suostu makaamaan.... Selkään sattuu eniten... Voitteko hoitaa sen ensin?" Mies kysyi ja siirsi vaaleita, pitkiä ja sotkuisia hiuksiaan sivuun. Hän riisui päällys takkinsa ja otti punertavan sekä tuhruisen valkoisen piatansa pois. Rave tarkkaili miehen toimia, sillä hän pelkäsi toisen kupsahtavan tajuttoma ties mihin suuntaan tahansa tuossa tilassa. Yohin ylä ruumis oli mustelmien sekä vammojen peitossa, varsinkin selkä, mutta ruumiin lihakset näkyivät selkeänä ja vahvoina. Tämä mies ei ollut mitenkään heikko.
Rave katsoi Evelineen. "Haluatko hoitaa selän vai minäkö?" Rave kysyi ystävällisesti. Sitten katse kiersi Fionaan. "Voisit vaikka ruokkia sen hevosesi? Ja sitten voisit kai auttaa tässä?" Rave kysyi leveä virne kasvoilaan. Vain sen takia jos toisen miehen paljasylä ruumis teki mitään vaikutusta naiseen. Ensinnäkin siksi ttä se oli Fionan hevosen mukiloima sekä siksi että se oli aika lihaksikas.

//Hianooh! BHuhahhahaha! >:D

Viesti To Elo 16, 2012 4:46

Fiona & Eveline

Fiona oli todella, todella, järkttynyt hevosensa tekemästä tuhosta. Olihan se potkinut ja purrut neitostakin, muttei koskaan noin pahasti. "Minun on kai pakko korvata tämä jollakin tavalla hänelle..." Neiti sanoi, ja tämän mielessä kävi ensimmäisenä raha. Niin, rahaa hän tuolle miehelle hyysäisi, niin paljon kuin tuo osasi pyytää. Eveline huokaisi ja istahti tuolille. "Ensinnäkään, tästä ei voi syyttää KETÄÄN. Ottakaa se huomioon. Ei Fionaa, eikä Holya. Ehkä hiukan Holya... Mutta.." Tämä sanoi ja katsoi merkitsevästi Fionaa, joka osasi päässään päättää lauseen helposti. Hevosen, eikä Fionankaan, menneisyys ollut mitenkään kehuttava. Fiona marssi samassa takaisin ulos, nykäisi maasta kaksi tukkoa ruohoa, ja ojensi ne hevoselleen. "Siinä sinulle sitä niin haluamaasi ruokaa!" Fiona kiljaisi suurelle hevoselle edessään, joka nappasi tukot tyytyväisenä, samalla kun Fiona alkoi löysätä toisen kaulaa kietovaa solmua, niin että toinen sai päänsä alas, että voisi syödä ruohoa. "Sitten kun mennään kotiin, saat kauraa. VÄHÄN." Neitokainen sanoi sihahtaen ja asteli takaisin sisään.

Rave puhui miehen kanssa. "Korvaan sinulle tämän, eiköhän minulla rahaa löydy." Fiona sanoi miehelle. Eveline katsoi siskoaan hiljaa, mutta Fionan katse pysyi visusti pois siskon silmistä. Rave selvästi yritti ehdotella Fionalle kaikenlaista, mutta tämä vain kohautti hartioitaan. "Minun hevonen, kai se minun pitäisi hoitaa..." Tämä tokaisi ja venytteli hiukan. "Noniin, mitä pitäisi tehdä?" Tämä kysyi ja nosti kädet puuskaan.

Nya

Viesti Pe Elo 17, 2012 1:26

Kettu & Rave

Rave hieroi hiljaisena leukaansa. Hän kuunteli Fionan pahoittelua yhtä hiljaisena kuin Yoh teki. "Ei." Mies sanoi yhden ainoan sanan. Rave oli käärinyt hänen rintakehänsä siteisiin. MIes hätkähti hieman toisen reaktiota. "Se oli oma syyni. Minä olen syylinen että sain siltä hevoselta turpaan.... En halua rahaa, en myöskään palveluksia. Ei tarvitse pyytää anteeksi." Yoh sanoi kireällä äänellään, joka oli saanut hieman puhtia siteiden ja haavojen hoitamisen perusteella. Rave katsoi sitten Fionaan. "Niin, ei rahalla tosin kaikkea korvata. Mutta Fiona teki hyvin kohteliaan eleen, miksi tahdot kieltäytyä?" Rave kysyi vaalea hiuksiselta mieheltä. "Koska en käytä rahaa, jota te niin haalitte. Jolla te niin elätte. Minä olen oman tieni kulkija. Olin jo tuhat vuotta sitten..." Yoh sanoi ja hänen kasvonsa painuivat rintaa vasten. Rave ymmärsi että toinen oli väsynyt, mutta hän halusi silti tiedustella mieheltä. "Kuule Yoh... Sanoit että olit jo tuhat vuotta sitten. Oleyko haltia?" Rave kysyi nyt aitoa kiinmnstusta näyttävänä. Yoh katsahti Raveen ja virnisti. Hänen kasvosa nousivat uudestaan. Miehen hymy oli ovela. "Ei, en oloe haltia. En kerro rodustani. Se ei tuo teille mitään mistä hyötyisitte." Yoh sanoi ja painautui vasten sohvaa. Hän katsoi Fionaa ja sitten Eveä. "Oletteko sisaruksia?" Mies kysyi ja näytti uteliaalta. Rave näytti hetken hermostuneelta, mutta päätti hakea jotakin juotavaa Yohille. Antoine, kuitenkin esti hänen aikeensa. Poika katsoi Yohia surilla silmillään ja näytti mietteliäältä. "Äiti kuka tuo on?" Antoine kysyi kiskaisten hellästi naisen hameen helmasta. Hän kiersi sitten Fionan luo ja tuijotti tätä. "Täti, onko tuo poikaystäväsi?" Antoine sanoi. Rave tuijotti järkyttyneenä poikaansa. Hän sieppasi tämän syliinsä ja näytti punastuvan Fionan puolesta. "Kuuleppas, tuollaisia asioita ei mennä noin vain kysymään." Puolihaltia sopersi pikkuisensa korvaan. Yoh nauroi. Hänen naurunsa oli heleää ja mukavan kuuloista. "Hahahha! Saatampa hyvinkin olla... Ken tietää!" Yoh sanoi huvittuneena ja katsoi sitten sisaruksiin. "Sinähän olet se "täti"?" Yoh sanoi ja osoitti Fionaa, hän katsoi Eveä. "Hei, oletko tuon miehen vaimo?" Mies kysyi ja hymyili vilkaisten Raveen, joka piteli edelleen Antoinea visusti sylissään. "Olisi oikein mukavaa kuulla teidän nimenne. Kun en ole kuullut." Yoh sanoi. Häntä hieman houkutti nyt tehdä jotakin jäynää, mutta sellaiset ajatukset hän unohti.

Viesti Pe Elo 17, 2012 6:54

Fiona & Eveline

"No jo on kumma jos raha ei kiinnosta..." Fiona sanoi silmiään pyöräyttäen. Tämän juro ja ei niin mukava puoli tuli nyt hyvin esiin. Tämän kädet vetäytyivät automaattisesti puuskaan, ja ilme ei kertonut mitään. Fiona istahti tuolille, päässää pyörien vain yksi asia: oikeastaan oli tämän syy että mies olisi helposti voinut kuolla, mutta asiaa helpotti jonkun verran se, että mies istui nyt tajuissaan ja puhui Ravelle. Mies ei siis ollut haltia, eikä suostunut kertomaan rotuaan. Fionan mitäänsanomaton katse käväisi tutkimassa miehen kasvoja, tosin hyvin lyhyen hetken. Toisen kysymys sai tämän hätkähtämään, ja kun Eveline ei vastannut, Fiona sanoi:"Olemmepa hyvinkin." Eveline hymyili kireästi siskolleen, ja muodosti hiukan päätään kääntäen sanat huulilleen: käyttäydy hyvä ihminen! Fiona vain tuijotti eteensä, kiinnttämättä huomiota siskoonsa. "Tuo? Miten sinä noin, kuka hän on. Ei hän mikään tuo ole!" Eveline sanoi kulmiaan kurtistaen. "Mutta hän on Yoh." Nainen sanoi ja hymyili ihmettelevälle pojalleen.
Samassa Antoine rupesi ihmettelemään kuka mies oli, ja lopulta esitti sellaisen kysymyksen, joka sai Fionan silmät suurenemaan. Lopulta tämän suusta pääsi pieni tirskahdus. "Ei ole, ei." Tämä sanoi virnistäen. "Olen täti, jep." Fiona sanoi hiljaa. "Jep, Rave on minun mieheni." Eveline sanoi hymyillen, samalla vilkaisten miestään, joka sätti poikaansa. Yoh tiedusteli näiden nimiä. "Fiona." Neito sanoi lyhyesti. "Eveline, voi sanoa myös pelkkä Eve." Nainen sanoi hymyillen miehelle.

Nya

Viesti Su Elo 19, 2012 6:42

Kettu & Rave

Mies hymyili ja venytteli haavoistaan huolimatta. Rave katsoi hiljaa tarkkailen tämän toimia päästäen lopulta poikansa irti. "Mukavaa tavata." Yoh esittäytyi. Rave hieraisi taas leukaansa ja viittoi kädellään Yohia päin. "Kuule Yoh. Siis olen Raven, sano ihan Raveksi. Mutta siis näytät siltä että vammasi eivät haittaisi sinua kamalasti enää. Etkä ole haltia et ihminen ainakaan. Olisi kuitenkin oikein mukavaa kulla mikä olt miehiäsi." Rave pyysi ystävälliseen sävyyn. Yoh naurahti hieman kiusaantuneena. "Noh, kuule Rave. Se että mikä minä olen oikein miehiäni ei ole sinun asiasi. Luulatavasti sinä olet myös puoli haltia... Hetkinen tuleppas tänne lähemmäs. Ihan hieman lähemmäs." Yoh pyysi ja huitoi kädellään. Hän oli ehkö nukkunut monia vuosia, mutta hän oli välillä heräillyt ja nähnyt myös jonkimn verran Cryptin elämää. Hän mietti hetken, kun Rave tuli lähemmäs. Tuo tuntui totisesti tutulta. "Olen nähnyt kasvosi joskus." Yos mainisti ja hieroi leukaansa mietteliäänä.

Rave katsoi Yohia nyt todella tarkkan. Hän ei ollut koskaan nähnyt tätä. Ei tuntenut eikä edes huomannut. "Miten niin olet nähnyt?" Rave kysyi ja vilkaisi Eveä. Hän näytti hermostuneelta. "No siis, silloin taisit olla lapsi. Niin, verta täynnä ja järkytystä huokuva lapsi parka." Yoh antoi vihjailevan äänen käydä ympäri taloa. Rave puraisi huultaan hän alkoi menettää malttiaan. "Kerro jo hitto soikoon! Miten niin olet nähnyt minut lapsena? Verta ylläni muka?" Rave sanoi ja nousi seisomaan. Yoh perääntyi, mutta huokaisi sitten syvästi. Hän vilkaisi naisia ja poikaa. "Oletteko varmoja että haluatte kuulla?" Hän kysyi naisilta lempeään sävyyn.
Yoh henkäisi ja aloitti lopulta. "Muistan sen päivän. Kuljin vain kotiinni nukkumaan, kun kuulin kiljumista ja huutoja lähistöltä. Meninn katsomaan. No joo en nähnyt kunnolla kun tuli poltti talon. Näin vain ruumiitä ja lapsen joka itki. Tuo lapsi oli kait sinä Rave. Itkit ja huusit ruumiin vierellä. Näytit järkyttyneeltä. Sitten lähdit pois. En tiedä enenmpää." Yoh sanoi ja kohautti olkiaan. Rave tuijotti miestä ja istui sitten jakkaralle. Hän näytti hieman hämmentyneeltä.

Viesti Ma Elo 27, 2012 5:50

Fiona & Eveline

Eveline hymyili miehelle ja yritti tavoittaa Fionan tyhjän katseen, onnistumatta. Fiona ei aikonut saada vihaisia katseita, ei keneltäkään, ja siksi tämän teki mieli marssia pois koko talosta. Eveline huokaisi ja laski katseensa. Sisko osasi olla kyllä välillä niin etäinen ja ärsyttävä, että sille ei ollut rajoja. Samassa Yoh alkoi puhumaan, jostakin, joka sai Evelinen aivan samalla tavalla hämmentyneeksi kuin Ravenkin. Nainen astahti miehensä luokse ja veti tuolin toisen viereen. "Kaikki hyvin kulta?" Tämä kysyi hiljaa ja puristi toisen kättä hellästi. Naisen kasvoilla kuvastui puhdas huoli. Tuollainen tieto saattoi tulla näin yht'äkkiä suurena yllätyksenä. Even käsi siirtyi silittämään toisen poskea.
Fionan läpi kulki pieni suloinen väristys, joka sai tämän melkein iskemään päänsä seinään. Miksi, oi miksi tuon pariskunnan rakkaus sai neitokaisen aina tuntemaan suloisia väristyksiä ja kateutta? Ehkä se johtui siitä ettei Fiona itse koskaan oikeastan ole tuntenut mitään tuollaista, pelkkää vihaa, lähes jokaista miestä kohtaan. Antoine katseli kuinka tämän täti huokaisi ja ryntäsi ulos. Eveline ei jaksanut välittää siskostaan, koska tämän katse oli kiinnitetty tiukasti mieheensä. Tämän huulet kurottelivat suukottamaan tuon otsaa.
Fiona piilotti kasvonsa käsiinsä ja huokaisi toistamiseen. Hevonen rouskutti vihreää ruohoa välittämättä omistajastaan joka repi hiuksiaan. Eveline osasi aina uskoa että siskoaan ei kiinnostanut miehet, nimittäin eipä sisko koskaan kenenkään perään ollut juossut. Tai no silloin joskus kun Fiona oli ollut nuori... Aina joku poika pyöritettävänä, mutta koskaan Fiona ei ketään ollut rakastanut. Se siinä olikin. Osasihan Fiona rakastaa, mutta Evelinellä oli joku, joka rakasti takaisin, Fionalla taas ei..

Nya

Viesti Ti Elo 28, 2012 3:50

Kettu & Rave

Rave katsoi alas lattiaan. Hän tunsi kuinka Eve suukotti häntä otsalle. Hän oli saanut juuri kuulla jotakin hieman omaan menneisyyteensä viittaavaa. Hän ei muistanut, ehkä hän sai nyt pienen kuvan omista muistoistaan lapsena. Mutta mitä ne sitten olivatkaan olivat kuulostaneet raaoilta. "Eli perheeni, äitini ja isäni ovat kuolleet...?" Miehen värisevä ääni kysyi. Yoh nyökkäsi ja kuuli kuinka ovi pamahti. Hän nousi seisomaan heikosti. Mies horjui hieman kävellessään rynnenneen tytön perään. Hän vilkaisi ulos nojaten oven karmeen. Hän näki Fionan repivän hiuksiaan. Mistä nyt tuulee? Yoh sulki hetkeksi silmänsä. Häntä särki, sitten hän päätti sen. Ei tässä auttanut muukaan. Mies liikkui hitaasti kohti hermostunutta ja kiusaantunutta Fionaa. Yoh otti tuon olasta kiinni ja pyöräytti ympäri. Hänen vaaleat hiuksensa välähtivät auringon säteissä. "Hei? Mistä nyt tuulee? Onko kaikki hyvin. Et näytä kovin viihtyvän. JOhtuuko se minusta, vai siitä mitä kerroin vai jostain muusta asiasta.?" Mies kysyi ja katsoi toisen sinisiin silmiin. Hänen omat neon väriset silmänsä kiilsivät. Hevonen kavahti äkkiä heidän takanaan. Mutta Yoh tiesi mistä se johtui hän katsoi sitä ja huitaisi vain kädellään elkeen, joka näytti tyydyttävän hevosen mielen.
Yoh katsoi hiljaa tyttöä, hän ei taas ollut mitä parhaimmassa kunnossa lohduttamaan toista mutta voisihan sitä yrittään. Mies kaappasi toisen heikosti syliinsä ja painoi oman päänsä toisen olkaa vasten, vain sen takia että voisi hieman antaa omaa taakkaansa Fionalle kannettavaksi. Hän oli liian uuvuksissa. "Jos se mitenkään auttaa niin voit itkeä ja peittää pettyneet ilmeesi olkaani. Jos se mitenkään auttaa. Ei tässä muuten mitään kiusallista ole. Ellei tämä sitten häiritse sinua. Minä itse vain nojaan sinuun." Yoh sanoi ja virnisti leikkisästi.

Rave huokaisi lopulta hän pyyhki silmiään. "Taisimme karkoittaa vieraamme." Rave sanoi ja nosti Antoinen ylös lattialta syliinsä. hän kulki ovea kohti. hän hymyili vaisusti pojalleen. Joka ei näyttänyt ymmärtävän tilanteesta mitään juuri sillä hetkellä. Rave katsoi ulos päästyään Fionaa ja sitten Yohia. Hänen huulilleen levisi iso hymy. Hän kuiskasi Evelle. "Onko tuossa nyt jotakin muuta kuin tuntemattomien ensi ystävystymistä, tai jotakin muuta?" Mies kysyi hymyillen. Hän vilkaisisitten taas "pariskuntaan". Se vain näytti niin täynnä rakkautta olevalta.

//Uuuh... Mitäköhän kaikkea tähän keksisi? :DD

Viesti Ti Syys 04, 2012 6:53

Fiona & Eveline

Evelinen kädet kiertyivät miehen ympärille hellästi. "Tuollainen tieto tulee aina suurena yllätyksenä." Nainen sanoi, ja silitti toisen hiuksia pienesti.
Fionan ajatus ei kulkenut kunnolla ja siksi tämä yritti hengitellä rauhassa. Samassa ovi kolahti ja tämän teki mieli vain karjua tulialle että painuisi takaisin sisään, mutta kun tämä vilkaisi olkansa yli, tämä näki että tulija oli Yoh. "Mikään ei johdu sinusta. Ei minun pitäisi vaivata sinua minun asioillani." Neito sanoi, ja sulki hetkeksi silmiään. Elämä tuntui Fionasta tällä hetkellä hirveän epäreilulta. Samassa tämä löysi itsensä nojaamassa toiseen, ja huokaisemassa syvään. Nämä olivat melkein saman pituisia, joten tämän oli helppo vain tiputtaa pää toisen olkaa vasten. Neitokaisen seuravaa huokausta värisytti pieni nyyhkäisy. "Voi samperi olen säälittävä..." Nainen murahti, ja antoi toisen nojata itseensä.
"Ei emme. Fiona palaa kohta tuolta aivan normaalina. Hän on sellainen." Eveline huokaisi. Tämä huomasi saman kuin Rave, ja leveä virne nousi tämän kasvoille. "Voi olla! Mutta älä innostu, Fiona ei koskaan ala nopeaan suhteeseen, jos ei sitten halua jotakin muuta." Tämä sanoi ja antoi hartioittensa lysähtää.

Nya

Viesti Ti Syys 04, 2012 8:26

Kettu & Rave

rave naurahti hieman. Hän hymyili vaimolleen taas tavalliseen tapaansa. "En minä tässä mitään toivoa elätä, mutta he kun näyttävän vain kuin luonnostaan sopivan ihan hyvin yhteen. Saman pituisiakin näemmä vaikuttavat." Puoli haltia supisi. Yoh hymyili hän kuitenkin suoristautui ja kavahti samassa kyyryympään. Kylkeen otti, mutta se meni ohi. Hän suoristautui uudelleen, mutta hitaammin ja sai itsensä suoraksi. MIehelläkun ei ollut paitaa, ei hän oikein pitänyt syysilmastosta paljaalla iholla. "Tuota noin, mitäs jos siiryttäisiin sisätiloihin. MInulla alkaa olla pikku hiljaa kylmä." Yoh ehdotti hyvän tuulisena. MIes alkoi kävellä vähän ontuen, mutta oikein hyvin muuten kohti Rave ja Eveä.
Rave hymyili miehelle, muttu hymy vaihtui virnistykseksi, joka myös levisi Yohin kasvoilla. Miehet vain virnuilivat toisilleen kuin veljekset konsonaan. "Niin. Eve meiltä taisi jäädä aamiainen kesken. Fiona tule sinäkin takaisin sisälle syömään hieman aamiaista." Rave pyysi ja huitoi sitten sisälle päin. "Niin! Tule sisälle Fiona!" Yoh huitoi yhtä ystävällisin elein kuin Rave. Ihan kuin veljekset. Rave meni sisälle jo Yohin mentyä. Hän katsoi katseellaan miestä ja Antoinen hänen sylissään näytti hieman tylsistyneeltä. Puolihaltia laski toisen alas, Sitten hän näki miehen sohvalla. Yoh näytti voivottelevan punertavaa paitaansa. "Voin antaa yhden omistani. Jos vain haluat." mies sanoi kohteliaasti. Yoh pudisteli päätään tyytyväisen oloisesti. "Ei se ole tarpeen. Kyllä tämäkin kelpaa näin. Ihan hyvältä se vielä vaikuttaa, vaikkakin on hieman likainen. Siinä kaikki." Yoh vakuutteli melko vakuuttuneesti. Hän ei tahtonut tehdä paidastaan isoa numeroa. Mies nousi ja katseli siteitään. Ne hieman punersivat, mutta muuten kaikki oli hyvin. Kipuakaan ei tuntunut enää. Se oli hyvä merkki.

Viesti To Syys 13, 2012 6:34

Fiona&Eveline

Nainen hymyili miehelleen ja huokaisi. "Voi kun Fiona oisaisikin vain olla. Hän on aina hyppimässä ja pompimassa, ratsastamassa tai metsästämässä.." Eveline sanoi ja raaputti päätään.
Fiona sulki silmänsä ja yritti rauhoittua. "Mennään vain..." Tämä sanoi, ja kiiruhti toisen perään. Eveline istui siinä mihin oli jäänytkin, hymyillen miehelle, mutta Fiona sai vain pienen vilkaisun. Fiona istui pöytään, voiteli itselleen leivän, ja alkoi nakertamaan sitä hiljaa. Antoine katseli tätinsä 'mökötystä', ja lopulta tämä totesi: "Ei tuo mököttäminen mitään auta." Fiona hymyili pienesti pojalle, ja jatkoi leipänsä nakertamista. Eveline seurasi siskonsa esimerkkiä, ja hymyili Yohille. "Ota sinäkin, eiköhän tästä kaikille riitä." Nainen sanoi ja kaatoi pojalleen maitoa. Fionan ilmeestä ei voinut päätellä mitään, nimittäin katse oli kohdistettu pöytään, ja hartiat lysähtäneet kokoon...

// ANteeksi vastauksen kesto ja lyhyt tuli ja kaikkee... :( //
EdellinenSeuraava

Paluu Länsikujat

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron
Keskustelufoorumin moottorina toimii phpBB® Forum Software © phpBB Group

Designed by ST Software for PTF.
Käännös, Lurttinen, www.phpbbsuomi.com uncommitted-decoy

Tämäkin on ilmainen foorumi, jonka tarjoaa munfoorumi.com

Ilmoita asiaton sisältö