Haudataan //Bizara & Urlin

Länsikujat sijaitsevat kauimpana linnasta. Täälläpäin asustaa yleensä köyhin väki ja länsikujat ovat tunnettuja hämäristä hiippareista. Länsikujat tuhoutuivat täysin palossa, ennen toisen tannersodan alkua, kiitos haltioiden hyökkäyksen. Nyttemmin, kun tannersota on päättynyt, on länsikujia alettu rakentamaan uudestaan. Siltikin, alueelta löytyy yhä palaneita raunioita, vaikka uusia rakennuksia on alkanut kohoamaan sinne tänne.
Länsikujilta on helpointa livahtaa kylän alla risteileviin, valtaviin viemäriverkostoihin. Osa verkostosta on ihmisten itse rakentamaa, osa taas luonnon muovaamaa, niin käytäviä kuin luoliakin. Tätä kautta ei kuitenkaan tiettävästi pääse kylään sisälle, vaikka käytävä muurien alitse olisi helpoin tapa livahtaa sisään. Mutta sellaista ei kuitenkaan ole olemassa vai onko?

Valvoja: Crimson

Haudataan //Bizara & Urlin

ViestiKirjoittaja Noitarinki » 04 Loka 2012, 17:22

Haulokki



Ilta oli alkanut jo hiljalleen hämärtyä, pahin ruuhka oli jo kauan sitten mennyt. Nyt kaduilla liikkui enää harvoja, lähinnä humalassa örveltäviä ihmisiä ja hänen laillaan kodittomia. Ilma oli Haulokin mittapuulla viileeä, taivaalla roikkui uhkaavan näköisiä pilviä. Voisi siis olla järkevää etsiä suojainen yöpaikka.

Kaupungissa yksi koditon nuorimies ei ollut kummoinenkaan näky, mutta silti hän yritti pysyä poissa näkyvistä. Juuri nyt häntä ei kiinnostanut hankkiutua ongelmiin, häntä väsytti ja hänellä oli nälkä.

Leuto tuuli pyyhkäisi Haulokin ylitse tämän kääntyessä pois pääkadulta, hänen muistaakseen täällä pitäisi olla katos. Ja hän oli oikeassa, mies sai silmiinsä pienen katoksen erään talon seinustalta. Sitä käytettiin varmaankin tavaroiden säilyttämiseen, sen alla oli kolme puista laatikkoa päällekkäin.

Haulokki nosti katseensa taivaalle, vielä ei tullut vettä. Mies asettui istumaan selkä yhtä laatikkoa vasten, nojaten päänsä sen pintaan. Ei ehkä mikään mukavin tapa nukkua, mutta voitti tämäkin kastumisen. Hän hieroi otsaansa irvistäen, päähänkin sattui tuhottommasti. Haulokki puuskahti turhautuneena, sulkien kirvelevät silmänsä, taas hän tunsi olonsa sairaaksi. Noh, kaipa se helpottaisi nukutun yön yli.

Hän päätti yrittää. Kylmän sateen alkaessa ropista maahan, oli pesukarhumies jo unessa.
... Kaikkia kinosti.

Naava
Avatar
Noitarinki
Porvari
 
Viestit: 753
Liittynyt: 14 Heinä 2012, 17:28

ViestiKirjoittaja Bizara » 04 Loka 2012, 17:48

Urlin


Oli selvää, mikä oli hänen lempiaikainsa päivästä. Se oli se, kun ilta alkoi hämärtyä, ja tähdet luoda valoaan pikkuhiljaa rauhaisen kaupungin päälle. Tai niin rauhaisan kuin se voisi koskaan olla, mutta sitäkin seikkaa Urlin oli oppinut rakastamaan jo kauan aikaa sitten. Se häntä edelleen veti tänne - se erilaisuus.


Sateen alkaessa ropistella katua, Urlin huomasi viimeistenkin ihmisten etsivän suojaa. Henki itse lähinnä katsoi jo kohta läpimärkiä vaatteitaan huvittuneena, kadoten sitten sivukujien hämärään. Tälläisinä hetkinä hän oli tyytyväinen, että hänellä oli kohtuullisen hyvä pimeännäkö, sillä verrattuna pääkatuihin sivukujat olivat hämärämpiä. Hän paineli eteenpäin nopeasti, kerran pysähtyen katsomaan erästä roskakasaa kaipaavasti, mutta päätti jättää asian sikseen muutaman homeisen hedelmän takia.

"Kappas! Mikäs tämä on..." Tuo melkein kuiskasi innoissaan värähtäen hieman kylmän veden löytäessä viimein reittinsä hänen niskaansa. Osittain sekin olisi voinut olla innostusta, sillä hänen edessään oli jonkinlainen satuolento. Hän olisi voinut veikata sen olevan metsänhenki, ehkäpä, sillä siitäkin oli kovin vaikea määrittää oliko se mies vai nainen. Urlin kyykistyi tuon viereen, tuijottaen tuon harmaata ihoa hetken aikaa kiinnostuneena.


"... Valitsit sinäkin sitten paikan kuolla." Hän mutisi hiljaa, ettei hän vain loukkaisi vainajaa. Se näytti kovin ilkeältä kuitenkin, hän ei oikeastaan pitänyt tuon hiusten väristä. Raidat eivät koskaan tarkoittaneet luonnollista, eikä hän oikein pitänyt muista satuolennoista. Mutta tämähän oli hänen työtään, ja olisihan se muille mukavaa herätä ilman että kuollut satuolento istuisi heidän roskakasassaan!

Urlin huokaisi syvään, tarttuen sitten olennon nilkoista kiinni. Lähtiessään laahaamaan sitä pitkin katuja hän hyräili, sanoen aina välillä jonkin tuolle. Hän olisi aina voinut kantaa sitä hieman kohteliaammin, mutta koskaan ei voinut olla varma että olisiko tuo hyväntahtoinen kuollut. Yleensä he olivat hiljaa hänen seurassaan, mutta voisihan tuo vaikka yhtäkkiä hypätä hänen kimppuunsa! Olihan se turvallisempaa pitää kiinni tuon nilkoista kuin päästää tuota heti lähietäisyydelle.
Bizara
 

ViestiKirjoittaja Noitarinki » 04 Loka 2012, 18:15

Hän tunsi vesipisaroiden putoilevan päälleen, hän tunsi liikkuvansa johonkin suuntaan. Hämmentyneenä Haulokki raotti suuria silmiään, kohdatakseen pilvisen taivaan. Mies värähti hieman, tajuten äkkiä mitä tapahtui.

"Mitä pirua oikein luulet tekeväsi, häh?!" Muodonmuuttaja nykäisi jalkansa irti toisen otteesta, nousten seisomaan sateessa. Hän tuijotti blondia miestä vihaisesti, oikean käden sormet vaistomaisesti kietoutuen kaulassaan roikkuvan riipuksen ympärille. "Kuka hemmetti oikein kuvittelet olevasi, kun tuolla lailla tulet häiritsemään toisten unia? Tuolla minä vain yritän saada kerrankin nukuttua rauhassa, mutta ei sitten! Onko sinulla jokin ongelma tai jotain?"

Muodonmuuttaja tuijotti toista silmiin yhä vihaisena. Nyt hän oli sekä väsynyt, nälkäinen, vihainen että märkä. Hienoa, voisiko paremmin mennä? Haulokki tuhahti sävyyn, jonka olisi voinut tulkita ehkä jopa halveksivaksi. "Kaikkea kummaa sitä näkeekin", tämä mutisi itsekseen, irrottamatta mustien renkaiden reunustamia silmiään miehestä.

Häntä tosiaankin väsytti yhä, eivätkä noin lyhyet unet olleet onnistuneet tekemään mitään hänen päänsärylleen, enemminkin päinvastoin. Siihen tuntui sattuvan vain enemmän. Hän ei tosiaankaan olisi kaivannut tätä juuri nyt, ei tosiaankaan. "Mihin sinä yritit edes raahata minua?"
... Kaikkia kinosti.

Naava
Avatar
Noitarinki
Porvari
 
Viestit: 753
Liittynyt: 14 Heinä 2012, 17:28

ViestiKirjoittaja Bizara » 04 Loka 2012, 18:43

Urlin ei todellakaan odottanut toisen hyppäävän pystyyn, ja tuijotti suu auki ruumiin raivoamista. Hänellä ei tullut mieleensäkään keskeyttää juuri heränneen kuolleen puhetta, vaan hän kuunteli todella, todella hämmentyneenä toisen raivoamista. Oliko tämä nyt sitten sellainen pahanlainen kuollut?


"Voi pyhä jysäys..." Tuo mutisi henkensä alta, sitten tuntien innostuksen puuskien värähtelevän hänen ihonsa alla. Hänen silmänsä ryhtyivät kiiltämään sateessa, kun henki katsoi edessään olevaa olentoa.

"Sinun täytyy olla varmaan ensimmäinen kuollut joka oikeasti puhuu minulle!" Urlin henkäisi riemuissaan läimäisten kätensä pari senttiä pidemmän Haulokin olkapäille, kuljettaen silmiään pitkin tuon ärtyneen näköisiä kasvoja. Hän oli hetkessä unohtanut kokonaan pelkonsa siitä, että toinen hyökkäisi hänen kimppuunsa, ja sen sijaan hän tunsi polttavaa tarvetta saada tietää lisää tästä ruumiista. Ties mitä se voisi kertoa hänelle haudattavaksi tulemisesta!


"Aa, minä en tiedä edes mitä minä sanoisin..." Henki läimäisi kätensä poskilleen innoissaan, huomaten sitten vasta toisen kysymyksen.

"Jaa! Niin, minä olen haudankaivaja. Ihan rehellisesti sanottuna minä yritin haudata sinut. Mutta hautuumaalle ei kai oteta taruolentoja, joten ajattelin, että metsä kävisi siltä erää." Metsänhenki selitti innostuneena osoitellen metsään päin, ja sitten tarttui raitahiuksista miestä kädestä kiinni, puristaen sitä molemmilla käsillään.


"Saanko kysyä, onko sinut haudattu jo joskus? Miltä se tuntui?" Urlin kysyi silmät kiiluen. Hän oli aina halunnut tietää, miltä tuntui tulla haudatuksi, mutta hänelläkään ei olisi helppoa päästä sieltä pois joten sen testaaminen oli aikalailla liian uhkarohkeaa.
Bizara
 

ViestiKirjoittaja Noitarinki » 04 Loka 2012, 19:05

Haulokki silmäili hivenen rauhoittuneena toista miestä, hän ei ymmärtänyt mistä tuo repi naamalleen moisen ilmeen. Hän ravisti kädet pois olkapäiltään ja katsoi miestä epäuskoisena. "Oletko aivan täysi idiootti vai etkö ole ennen elävää nähnyt? Minä en ole kuollut!"

Muodonmuuttaja mutisi hiljaa litanian kirosanoja, kuunnellen miehen hössötystä ärsyyntyneenä. Kuollut, joopa joo. Haulokki ei yrittänytkään ymmärtää toista, vaikkakin... hän oli kyllä aika kuolleen näköinen.

"... Taruolentoja? Minä olen ihminen, luojan tähden!" Tästäkään erheestä hän ei kai voinut miestä syyttää, ulkonäkönsä kun sanoi jotain aivan muuta, mutta silti! Hän yritti vääntää kätensä irti toisen otteesta, pudistaen vedestä läpimärkää päätään. "Ei, minua ei ole haudattu vielä mihinkään... Päästä irti!" Haulokki ei uskonut tätä. Oikeasti, sekopäisiä haudankaivajia hautaamassa häntä?

Maailma olikin täynnä kaikenlaisia idiootteja, mutta jostain tuntemattomasta syystä puolet sattuivat osumaan hänen kohdalleen.
... Kaikkia kinosti.

Naava
Avatar
Noitarinki
Porvari
 
Viestit: 753
Liittynyt: 14 Heinä 2012, 17:28

ViestiKirjoittaja Bizara » 08 Loka 2012, 17:48

Urlin katsoi toista hämmästyneenä tuon tokaistessa olevansa ihminen ja että hän oli elossa. No, se siitä tiedonhausta, mutta miten tuollainen oli vielä elossa? Siis... Sehän oli harmaa! Se näytti taruolennolta! Se ei käynyt ihmisestä sitten millään, väittäköön sitten mitä hyvänsä. Kai ihmiset oilisivat jo tuollaisen pistäneet päiviltä, ja se silti väitti olevansa elossa!

Hämmentynyt henki päästi irti toisen kädestä, tarttuen sitten hitaasti toisen hiuksiin. Hän päästi pieniä miettiviä ääni kierrellen toisen ympärillä, yrittäen epätoivoisesti tavoittaa tuosta seikkoja jotka eivät olisi taruolentomaisia. Vaikeaahan se oli, ja hän luovutti kolmen kierroksen jälkeen löytämättä mitään.

"Oletko ihan varma? Minusta sinä et näytä kovin terveeltä saatika sitten ihmiseltä." Urlin totesi harmistuneena tuijottaen maata, kysyen sitten samalla äänensävyllä: "Oletko ihan varma ettet ole vain huomannut sitä että kuolit? Se voisi olla ihan mahdollista."


Urlin katsoi hetken aikaa toisen rintakehää tuon hieman turhan valuvan paidan alta, päättäen sitten laskea kätensä tuon sydämen päälle. Henki näytti miettivältä ja sitten hämmentyneeltä, ja tuo päästi irti hetken päästä mutisten:
"Ei, kyllä, kyllä se vain vielä lyö..."

Kauaa mies ei ollut hiljaa, vaan huokaisi surkeasti.
"Milloin sinä sitten ajattelit kuolla?"
Bizara
 

ViestiKirjoittaja Noitarinki » 08 Loka 2012, 18:55

Muodonmuuttaja oli tyytyväinen toisen päästäessä irti hänen kädestään, mutta ei kerennyt nauttia tästäkään tunteesta pitkään, sillä seuraavaksi miehen käsi eksyi hänen litimärkiin hiuksiinsa. Haulokki risti käsivartensa ja kohotti kulmiaan ärtyneenä. "Joo, raitoja. Se ei silti tee minusta mitään muuta", tämä mutisi puoliääneen. Ei ollut hänen vikansa että se kiva pikku kivi hänen kaulassaan oli tehnyt hänestä tällaisen.

"Hetkonen hei, taisin sittenkin kuolla äsken... Ei. Kyllä minä olen elossa ja ihminen", Haulokki töksäytti turhautuneena, pidellen tykyttävää päätään. "Terveydestä en olisi niinkään varma, mutta hengissä toistaiseksi." Muodonmuuttaja värähti hieman kylmissään miehen laskiessa kätensä hänen sydämelleen, tuijottaen haudankaivajaa pahasti.

Joshua tuhahti miehen kysymykselle, kohauttaen olkiaan. "Silloin kun sinä olet kaukana. En halua että sinunlaisesi friikki yrittääkään haudata minua. Mieluummin joku jonka tunnen."
... Kaikkia kinosti.

Naava
Avatar
Noitarinki
Porvari
 
Viestit: 753
Liittynyt: 14 Heinä 2012, 17:28

ViestiKirjoittaja Bizara » 12 Loka 2012, 21:17

Urlin katsoi hetken aikaa toista miestä tuon haukkuessa häntä friikiksi. Sen verran hän ymmärsi ihmisten haukkumasanojen päälle, että friikki tarkoitti jotain todella pahaa. Ja hän ei todellakaan pitänyt siitä, että joku haukkui häntä sen takia, että hän yksinkertaisesti yritti parantaa kaupunkikuvaa siivoamalla vähän paikkoja! Hänhän teki palveluksen vähän kaikille, ja sitten tämä, kuka ikinä se nyt olikaan, tuli haukkumaan häntä friikiksi!


Aina yhtä rauhallinen henki veti syvään henkeä, puhaltaen sen hitaasti ylös. Hänellä kiehui oikeasti yli, ja tuon ärsyttävän olennon tuijottaminen ei yhtään parantanut sitä. Hänen teki mieli lyödä tuota miestä, mikä oli jo aika paljon, sillä yleensä hän oli todella rauhallinen. Mutta tuo loukkaus nyt vain oli paha.

Tappelun sijaan Urlin kääntyi kannoiltaan ja lähti kävelemään sateessa nopeasti pois. Se siitä työstä tänään. Hänen pitäisi saada rauhoittua. Hieman pidempi hetki hänen ikioman puunsa kanssa tulisi tarpeen, ja sinnehän ei mitkään ihme olennot tulisi haukkumaan häntä kunniakkaan työn takia.
Urlin paneli nopeasti kohti kaupungin reunoja, kuullen vain omien askeliensa kaiun sekä oman hengityksensä. Hän ei kiinnittänyt mitään huomiota pisaroihin, jotka putosivat hänen päälleen, hänhän oli osa luontoa kuitenkin. Se ei ollut hänelle mitään uutta.

Päästyään viimein metsän reunaan, Urlin henkäisi helpotuksesta ja käveli reipasta vauhtia kohti metsän siimeksissä olevaa kotiaan. Hänen puunsa odotti.
Bizara
 

ViestiKirjoittaja Noitarinki » 12 Loka 2012, 22:03

Haulokki odotti henkeään pidätellen reaktiota, rämähtäen vahingoniloiseen nauruun toisen yrittäessä selvästi olla raivostumatta. Mies virnisti terävät hampaat paljastuen, heilauttaen kättään huvittuneena.

"Kiitos, heippa. Oli kiva jutella", nuorimies kääntyi ympäri lähteäkseen, mutta pysähtyi hetkeksi. Haulokki venytteli ja sulki silmänsä kevyesti. Cambiatio hänen kaulassaan välkähti hetken kirkkaasti, valon himmetessä pieni pesukarhu tassutteli hitaasti pois päin metsänhengestä.

Kuitenkin hän pysähtyi jälleen ja käänsi päätään poistuvaa miestä kohti. Kuka vain olisi voinut vannoa että pesukarhu virnisti. Märkä eläin lähti seuraamaan toista turvallisen välimatkan päästä, tästä voisi seurata jotain hauskaa.

//Jatkamme tätä kai sitten metsän puolella?//
... Kaikkia kinosti.

Naava
Avatar
Noitarinki
Porvari
 
Viestit: 753
Liittynyt: 14 Heinä 2012, 17:28


Paluu Länsikujat

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 3 vierailijaa

cron