Kirjoittaja Anonymous » 13 Huhti 2008, 14:57
Miyu.
Miyu nousi ylös heti kun vain pystyi, tarttuen Alfin ojentamaan käteen. Hän ei edes muistanut millaista oli olla pihalla. Viimeksi kun hän oli pihalla auringon paistaessa, oli jotain 100 vuotta sitten, ehkä enemmänkin. Miyu hieroi silmiään hetken aikaa, jotta silmät tottuisivat valoon nopeammin.
"En ole." Miyu vastasi kielteisesti Alfin kysymykseen. Miyu hengitti hetken vain paikallaan, raikasta ilmaa. Edestäpäin kuului rysähdys ja huutoja.
"Mitä tuolla tapahtuu." Miyu sanoi kauhuissaan ja lähti juoksemaan nopein askelin kohti rysähdystä. Ihmiset tuijottivat ihmeissään Miyua, joka juoksi nopeammin kuin ihminen normaalisti. Päästessään paikalle Miyu ei ehtinyt edes huomata oliko Alf edes mukana. Pillastunut hevonen oli juossut vaunut perässä suoraan seinään ja loukkaantuneita oli. Muutamat ihmiset yrittivät auttaa loukkaantuneita ihmisä, mutta kukaan ei näyttänyt välittävän hevosesta. Miyu änkeytyi ihmistungoksen läpi. Kaikki kirosivat Miyua, joka tuuppi ja työnsi muita pois edestä.
"Mene muualle kakara." Kuului yhdenkin suusta.
"Ei sinusta ole tuolla mitään apua, painu pois." Kuului toiselta. Miyu pysähtyi ja löi kaikin voimin toista turpaan ja isokokoinen mies lensi nurin. Miyu huomasi kaikkien katsovan silmät pyöreinä, mutta hän jatkoi änkeytymistä läpi. Päästyään läpi Miyu juoksi hevosen luokse ja muutama aikuinen tuli perässä paikalle.
"Tuolla hevosella ei ole miään toivoa enään." mies sanoi Miyun takaa. Miyu tunnusteli hetken hvosel luita ja kääntyi mieheen päin.
"Vasen etujalka murtunut, niskassa paha vamma. Yksi kylkiluu murtunut." Miyu sanoi huolestuneella äänellä. Miehen silmät pyöristyivät, sillä ei ollut kovin mahdollista sanoa tuollaista suoraan, ilman suurempaa tutkimista.
"Menkää kauemmaksi." Miyu sanoi ja kaikki lähtivät hiukan kauemmaksi Miyusta ja hevosesta. Miyu laski kätensä hevosen pään päälle. Miyun silmät muuttuivat ihan kirkkaiksi ja hänen kätensä alta lähti hohtavia pyöreitä juovia. Aluksi ne olivat hetken ilmassa, mutta sitten ne lähtivät ympäröimään hevosta. Ihmise näyttivät kauhistuneilta.
"Hän siis on puolueeton taruolento, vai?" eräs vanha mies sanoi hymyillen, sillä ihmisten puolella asuvia taruolentoja oli loppujen lopuksi aika vähän. Miyu nousi lopulta ylös ja irroitti hevosen kärryistä. Hevosen karva oli kiiltävän musta ja päässä oli iso tähti, joka oli salmiakkikuvion muotoinen. Harja oli pitkä ja kiiltävä. Hevonen näytti nyt paljon puhtaammaltakin mitä vasta. Sillä vasta se oli vielä aivan pölyinen. Hevonen ponnisteli jaloilleen ja alkoi hiuttamaan päätään Miyua vasten. Sen korvat olivat hörössä ja se näytti lempeältä.
"Tuo kirottu hevonen." sanoi mies, joka omisti hevosen. Ihmisten tullessa lähemmäksi hevosta, se muuttui hurjan näköiseksi. Korvat luimussa ja hampaat irvessä.
"Täysin kahjo..." hevosen omistaja sanoi, mie oli laiha ja aika vanha. Mies käveli lähemmäksi Miyua ja katsoi tätä tarkasti.
"Tuo hevonen valitsee tarkasti keneen luottaa. Enkä minä enään voi pitää sitä, olen liian vanha. Eikä hevonen pidä pojastani, jolle se siirtyisi." Mies sanoi ja silitti hevosta.
"Pidä sinä se, jos vain haluat." mies sanoi vielä ja käveli sitten pois. Miyu katsoi hölmistyneenä miehen perään. Hän käänsi sitten katseensa hevoseen. Miyu kyllä tiesi, että hän kaipaisi ratsua, jota pystyisi pitämään lemmikkinäkin. Miyu otti askeleen pois päin hevosesta, katsoen miten se reakoisi. Hevonen otti askeleen kohti Miyua. Miyu liikkui ympöpäriinsä ja hevonen seurasi.
"Hieno... ööh.. poika?" Miyu sanoi, sillä hän ei tiennyt hevosen nimeä, mutta kyllä hän erotti, että hevonen oli ori. Nyt Miyun mieleen tuli yhtäkkiä Alf. Miyu alkoi vilkuilla ympärilleen katsoen oliko Alf siellä. Ihmisjoukko oli jo alkanut hajaantua.