Pimeys ||sovittu!!||

Länsikujat sijaitsevat kauimpana linnasta. Täälläpäin asustaa yleensä köyhin väki ja länsikujat ovat tunnettuja hämäristä hiippareista. Länsikujat tuhoutuivat täysin palossa, ennen toisen tannersodan alkua, kiitos haltioiden hyökkäyksen. Nyttemmin, kun tannersota on päättynyt, on länsikujia alettu rakentamaan uudestaan. Siltikin, alueelta löytyy yhä palaneita raunioita, vaikka uusia rakennuksia on alkanut kohoamaan sinne tänne.
Länsikujilta on helpointa livahtaa kylän alla risteileviin, valtaviin viemäriverkostoihin. Osa verkostosta on ihmisten itse rakentamaa, osa taas luonnon muovaamaa, niin käytäviä kuin luoliakin. Tätä kautta ei kuitenkaan tiettävästi pääse kylään sisälle, vaikka käytävä muurien alitse olisi helpoin tapa livahtaa sisään. Mutta sellaista ei kuitenkaan ole olemassa vai onko?

Valvoja: Crimson

Pimeys ||sovittu!!||

ViestiKirjoittaja Anonymous » 03 Maalis 2008, 22:16

Miyu.

Nuoren näköinen tyttö istui pimeässä huoneessaan sängyllä katsoen iän vanhaa esinettä kädessään. Hän laski kohta esineen kädestään huokaisten raskaasti ja nyyhkäisten. Hän katsoi esinettä pöydältä, joka oli puukko, vanha puukko, mutta koristeellinen. Tyttö, Miyu nousi sängyltään ja raahautui alakertaan, sielläkään ei ollut valoisaa. Koko paikka oli melkein yötäpäivää pimeänä ja mustan puhuvana. Miyu nautti tuoksusta joka täytti huoneen, tuoksuun sekoittui ruusun, nokkosen ja monen muun kasvin ja yrtin tuoksua. Miyu istuutui hiljaa nurkassa olevaan tuoliin ja oli pitkästymässä. Kaupassa ei kukaan ollut vielä uskaltanut käydä, vaikkei se nyt niin ihme ollut, sillä talo saattoi olla monien mielestä pelottava. Miyun onneksi kukaan ei oikeastaan tiennyt hänen menneisyydestään mitään, eikä myöskään hänen salaisuudestaan. Miyu siirsi kätensä ristiin rintakehän päälle ja yksinäinen kyynel valui pitkin Miyun poskea, ei oikeastaan ollut ihmekkään miksikö tyttö itki, ei kovin moni elänyt ilman sydäntä, oikeastaan oli ihme, että Miyu oli selvinnyt hengissä, vaikka hänen sydämmensä oli lävistetty. Eniten Miyu itki sitä, ettei tuntenut enään rakkauta, ei rakkauden tuomaa iloa. Surun ja ilon hän kyllä tunsi, mutta nekin olivat vain heikko osa enään Miyun ruumista, tosiaan Miyu oli kuin elossa oleva ruumis, joka ei tuntenut mitään, mutta ei aivan, sillä hänellä oli vielä tunteita, jotka olivat vain kuiskauksia. Toisessa huoneessa ulko-ovi kävi ja Miyu pyyhkäisi nopeasti kyyneleensä pois poskeltaan. Miyun onneksi huone oli pimeyden valtaama tai ainakin hämärä, vain muutamat kynttilät valaisivat huonetta. Valosalla Miyusta olisi heti huomannut, että hän oli hiukan masentunut ja silmät punoittivat hiukkasen.

||Akuma ja Alf tänne!||
Anonymous
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 03 Maalis 2008, 22:47

Alf

Jälleen kerran yksi railakkaan 'iloinen' ilta oli vierinyt kapakassa, päättyen lopulta tappeluun jonka itse Alf oli saanut aikaan. Tällä kertaa hän oli itsekkin saanut turpaansa, hänellä oli huuli auki ja toisen silmän ympärys oli tummunut.. toisin sanuttuna hän näytti turpaansa saaneelta. Alf heräsi melko myöhään, sillä hän poti jokaisen ryyppääjän vakio tautia: Krapulaa. Aamu oli mennyt oksentaessa ja elämää kiroten, raivoten jokaiselle joka saattoi häiritä huoneen seinien läpi häntä. Lopulta Alf lähti liikkeelle, niskaansa hän heitti mustan pitkän viittansa ja hupun päähän.. ulkona oli liian valoisaa! Hän käveli myrtyneenä kylän läpi kohti länsikujia.. hän oli aikanaan kuullut ystävältään kaupasta, jossa myytiin yrttejä.. ehkä sieltä löytäisi apua? Ei sitä tiennyt, mutta yritetiin nyt kumminkin. Matkalla Alf törmäili jokaiseen vastaantulijaan joka ei älynnyt väistää mököttävää ja krapulaista haltijaa. Alf jopa muutaman kerran sai mutistua kirosanoja ja manauksia näiden perään, mutta ei sen pahemmin jäänyt kuuntelemaan valituksia saatika pyytelemään anteeksi.
Lopulta Alf saapui länsikujille. Täällä hän ei pahemmin ollutkaan käynyt, ei ollut tarvetta. Hetken Alf mietti, mihin suuntaan pitäisi lähteä, kunnes hän lähti kävelemään pimeää kujaa eteenpäin. Lopulta harhailtuaan hetken aikaa, hän myönsi itsellensä tappion ja meni kysymään tietä lähimmältä ihmiseltä.. tai no, lähimmältä naiselta, miehille hän ei halunnut puhua juuri nyt. Nainen neuvoi hänelle tien ja pian Alf löysikin perille.
Hetken hän tuijotti pimeähkön oloista taloa, kunnes astui sisään pimeään huoneeseen.
"jumankekka.." Alf mutisi itsekseen katsellessaan ympärilleen ja käveli peremmälle.
"Onko täällä ketään?" Alf kysyi korottaen ääntään, samalla kun katseli ympärilleen. Hetken hänellä meni totutellessaan hämärään, mutta pian hän erottikin jo jotain.. tosin ei pahemmin kiinnittänyt huomiota mihinkään, muutakuin elon merkkien etsimiseen.

// Alf ilmoittautuu! Krapulaisena.. OXO //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Anonymous » 03 Maalis 2008, 23:21

Miyu.

Miyu kuuli pian miehen äänen, josta Miyu jo tajusi mikä miehellä oikein oli tai mihin hän kaipaisi yrttejä.
"Päivää. Miten voin auttaa?" Miyu sanoi samalla kohteliaasti, kun astui miehen eteen seisomaan. Mies oli paljon pitempi Miyua, joten Miyu joutui katsomaan hiukan ylöspäin, jotta pystyi katsomaan miestä kasvoihin. Tai luulisi ettei siinä pimeydessä näkisi toisen kasvija, mutta Miyu näki yhtä selkeästi kuin valoisallakin. Miyu hymyili ystävällisesti, ettei antaisi huonoa kuvaa itsestään tai ei paljastaisi millä päällä hän oikeasti oli, sillä ei Miyu halunnut kenenkään huomaavan hänen itkeneen. Miyu otti sitten muutaman askeleen sivullepäin ja pysähtyi.
"hmm... Annas kun arvaan, herra tarvitsee krapulan lievitykseen yrttejä." Miyu sanoi sitten ja alkoi lähimmästä hyllystä siirtelemään purkkeja ja keräsi muutamia käteensä ja käveli sitten erään pöydän luokse ja sekoitti yrttejä keskenään keskittyneesti mitaten kutakin yrttiä huolellisesti sen verran, kuin niiden pitikin olla.

//juup...//
Anonymous
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 03 Maalis 2008, 23:30

Alf

"hm?" Alf vilkaisi alaviistoon tyttöä joka hänen eteensä saapui.
Hänellä meni hetki erottaa tämän kasvot, mutta lopulta hän näki tämän huulilla pienen hymyn ja hymyili tälle takaisin, saamatta sanaakaan suustaan.
Tyttö.. tai nainen, miten vain - Alfille kaikki häntä nuoremmat naiset olivat tyttöjä - otti pari askelta sivullepäin ja selvästikkin arvasi mikä Alfilla oli.. eikä hän häpeillyt sitä yhtään!
"hee, näkyykö se noin selvästi?" Alf kysyi itsestään selvän kysymyksen samalla kun hieraisi partaista leukaansa.
Tyttö alkoi siirtelemään purkkeja lähimmästä hyllystä ja otti niitä mukaansa, käveli pöydän ääreen ja alkoi sekoittamaan yrttejä keskenään. Alf katseli hetken aikaa paikallaan, kunnes käveli pöydän ääreen ja nojautui siihen, ristien kätensä puuskaan ja katseli mitä tyttö puuhasi.
"hm.. kätevää" Alf mutisi itsekseen ja vilkaisi tytön kasvoja.
"No, kertoisitko edes nimesi? Vai kutsunko sinua vain kauniiksi tytöksi joka asuu liian synkässä talossa?" Alf sanoi hymyillen pienesti ja iski silmäänsä.
"minä olen Alf" hän lisäsi loppuun laskiessaan hupun harteilleen.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Anonymous » 04 Maalis 2008, 02:17

Miyu.

Oli puuhansa vallassa ja säikähti hiukan Alfin alkaessa puhua. Miyu vilkaisi nopeasti toiseen päin, muttei puhunut heti mitään vaan teki sekotuksensa valmiiksi ensin.
"Olen Miyu." Miyu sanoi välinpitämättömästi, sillä normaalisti tyttö olisi hätkähtänyt edes vähän Alfin lauseeseen, mutta Miyu ei oikein osannut hätkähtyä siitä. Miyu käänsi pian katseensa Alfiin.
"Jos en aivan erehdy, et ole ihminen." Miyu sanoi välinpitämättömällä äänellä, mutta äänessä oli myös ystävällisyyden sävyä. Miyu käveli eräälle ikkunalle ja siirsi sen verhon syjään, Miyu otti ikkunan eestä muutaman kukan lehden. Auringon valo valaisi Miyun kasvot, jotka olivat ihan vaaleat, huomasi hyvin ettei Miyu ole ollut paljoa auringossa ja silmistä paistoi suru, mutta samassa Miyu vetasi verhon takaisin ikkunan, auringon valon lähteen eteen. Miyu palasi pöydän luokse ja lisäsi lehdet yrttiseokseen. Miyu suunnisti hyllylle hakien sieltä muutamat purkit, joissa oli lisää yrttejä. Hän mittasi nekin yrtit ja sitten hän teki yrteistä haujetta.
"Joudut juomaan nämä yrtit alas kurkustasi, joten on varmaan parempi että teen sen liuoksenkin." Miyu sanoi ja katsosi toiseen huoneeseen. Pian kuului portaista juoksu askelia ja eikä kauaakaan, kun Miyu tuli takaisin alas lämmitetyn veden kanssa. Miyu sekoitti yrtit veteen ja ojensi sitten sen Alfille.
"Parempi, ettet yritä heti juotuasi nosuta ylös tai paha-olo vain lisääntyy. Eli juotuasi tämän, sinun kannattaa olla hetki vain paikoillaan." Miyu sanoi ja kävi laski mukin pöydälle. Miyu otti pöydällä olevat yrttipurkit ja kävi järjestämässä ne takaisin hyllylle.
Anonymous
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 04 Maalis 2008, 15:38

Alf

Alf katsoi alaviistoon tyttöä joka esitti nimekeen Miyu. Nätti nimi, näin Alfin mielestä, mutta mikäpä nyt ei olisi. Alf hymyili pienesti katsellen Miyun touhuja, kunnes tämä huomautti ettei Alf ollut ihminen. Hymy hänene huuliltaan hyytyi ja hän katsahti muualle sanomatta mitään. Sitten Miyu hipsi ikkunan luo ja avasi verhot. Alf siirsi kätensä silmiensä peitoksi katsellen samalla Miyuun päin, nähden tämän vaaleat ja surulliset kasvot. Jos Alf ei täysin erehtynyt, tämä oli selvästikkin itkenyt. Alf nosti kulmaansa ja aikoi jo kysyä Miyulta oliko tämä itkenyt mutta Miyu kerkesi avaamaan suunsa ensin.
"he, miten vain." Alf huomautti ennen kuin Miyu katsoi toiseen huoneeseen.
Alfin katse harhaili hyllyilytä toisille sillä välin kun hän odotteli pöytään nojaillen että Miyu palaisi, eikä aikaakaan kun tämä jo hyppeli takaisin lämmitetyn veden kanssa ja sekoitti yrtit siihen. Alf katsoi kysyvästi Miyuun joka sanoi ettei paranisi nousta ylös heti juomisen jälkeen.. tuon seikan Alf oli huomannut alkoholinkin kanssa! Lopulta hän otti mukin pöydältä ja pyöritteli sitä kädessään kunnes kulautti kerta kulauksella kaiken alas kurkustaan.
Kylmät väreet kulkivat pitkin hänen selkäänsä, kuten yleensä jos joi jotain epämääräistä. Olihan tässäkin riskinsä, ihan hyvin Miyu olisi voinut myrkyttää Alfin joka ei tiennyt hönkäsenpöläystäkään yrteistä saatika muusta poppa konsteista. Alf nojaili yhä pöytään tuntien olonsa hieman huteraksi, joten hän hyppäsi pöydälle istumaan, niin sopimatonta kuin se olikin.
"huh.. tujua tavaraa.." Alf sanoi hieroessaan otsaansa.
Hän laski kätensä alas ja vilkaisi Miyuun. Hetken hän oli hiljaa, kunnes hän huokaisi syvään ja laski katseensa maahan.
"en ole ihminen, olen haltija.. tai no, puolihaltija, miten vain. Mutta itse luettelen itseni ihmiseksi" Alf sanoi vastaten Miyun aikaisempaan huomautukseen.
"mutta jos minä en aivan erehdy, sinun mieltäsi painaa jokin. Harvoin kukaan näyttää noin surulliselta, ulkoilma ei tekisi pahaa" Alf huomautti samalla kun nojautui eteenpäin.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Anonymous » 05 Maalis 2008, 11:57

Miyu.

Ei välittänyt, vaikka Alf hyppäsi pöydälle istumaan, sillä kyllähän Miyu itsekkin tiesi sen vaikutukset. Miyu hääräili hyllyn luona, kunnes Alf meni sanomaan sellaista, mistä Miyu järkyttyi.
"En kaipaa ulkoilmaa, ainakaan päivisin." Miyu sanoi hiukan kireällä äänellä, eikä kääntynyt edes katsomaan Alfiin vaan seisoi paikallaan selkä mieheen päin. Miyun kädessä oleva lasipurkki räjähti aivan yllättäen, vaikka Miyu piti siitä vain hennosti kiinni. Miyu lskeutui polvilleen ja keräsi sirpaleita lattialta, ilman puhumatta mitään, aivan kuin asia olisi ollut jotenkin päivittäinen tai muuten vain Miyu olisi tottunut asiaan. Miyu tiputti keräämänsä lasit ämpäriin, missä oli muitakin lasin sirpaleita, jotka kilisivät, kun sinne tuli lisää sirpaleita. Vieläkään Miyu ei puhunut yhtään mitään, vaan käveli hakemaan sihvelin ja luudan, jotta saisi pienemmät sirpaleet pois lattialta. Miyu huomasi lattiella vielä yhden ison sirpaleen ja laskeutui nostaman sitä, samassa lasin reuna viilsi Miyun sormeen haavan. Tyttö katsoi sitä närkästuneesti ja viskasi sitten sirpaleen ämpäriin ja kaatoi pienemmät sirut sihvelistä siihen, ilman välittämättä haavastaan. Miyu käveli pöydän luokse, jossa Alf istui.
"Sinä et tiedäkkään kuinka ulkoilma voikaan satuttaa." Miyu sanoi hiljaa ja istuutui pöydälle Alfin viereen tuijottaen seinää surullisen näköisenä, vaikka Miyu näytti surulliselta hänen silmissään paistoi outo kiilto, joka oli tyhjyyttä ja tunteiden puuttumista.
Anonymous
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 05 Maalis 2008, 14:39

Alf

Alf nosti toista kulmaansa kun Miyu sanoi ettei kaivannut ulkoilmaa. Miten vain, jokainen tavallaan, mutta Alf olisi tullut hulluksi jos olisi koko päivän sisällä oleskellut. Äkkiä yksi purkki Miyun käsissä räjähti ja sirpaleet tippuivat lattialle. Alf katsoi hetken aikaa kysyvästi kun Miyu ei näyttänyt asiasta olevan moksiskaan, mutta ei Alfkaan sitten ollut. Mikäli tyttö purkkejansa halusi rikkoa niin rikkokoot. Miyu keräsi lasinsirut lattialta ja vei ne ämpäriin, jonka jälkeen hän siivosi pienempiä sirpaleita.. mutta sitten hän viilsi sormeensa. Alf katsoi Miyun touhuja sanomatta mitään, lähinnä siksi ettei hän tiennyt mitä pitäisi sanoa saatika tehdä. Pitäisikö auttaa siivoamaan? njäh, Alf ei alkaisi lattialla kykkimään, ei ellei siitä maksettaisi.
Lopulta Miyu käveli takaisin pöydän luokse. Alf katsoi tätä yhä kysyvästi kun Miyu puhui. hm, ei pihalla nyt puukkoja satanut, joten Alf ei tiennyt mistä ihmeestä Miyu puhui. Tosin Alfia alkoi hieman huolestuttamaan Miyun katse.. se oli.. outo, tyhjä ja tunteeton. Alf hieraisi niskaansa vaivautuneesti ja siirsi katseensa samaan seinään mihin Miyukin tuijotti. Hän huokaisi ja kosketti huulessaan olevaa haavaa, mutta vetäisi sormensa äkkiä pois kun tunsi vihlovan kivun.
"noh.. enhän minä sitä voikkaan tietää ellet kerro" Alf sanoi lopulta kääntäen katseensa Miyuun.
"pelkäätkö aurinkoa? oh, anna kun arvaan: olet vampyyri?" Alf sanoi kevyesti naurahtaen.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Anonymous » 05 Maalis 2008, 22:27

Miyu.

Siirsi hömistyneen katseen Alfiin, kun tämä oli luullut Miyua vampyyriksi. Miyu ei edes tajunnut aluksi vastata mitään.
"En ole vampyyri." Miyu sanoi hölmistyneesti ja nosti huultansa, näyttääkseen, ettei hänellä ollut vampyyrin hampaita. Miyu alkoi heilutella jalkojansa, jotka eivät ylettyneet maahan hänen istuessa pöydällä.
"Voit olla muuten oikeassa, että täällä on turhan pimeää." Miyu sanoi ja nosti katseensa verhoihin. Jokaisen ikkunan edessä oleva verho siirtyi samantien syrjään ja koko paikka valaistui, mutta Miyun silmiin se ei käynyt yhtään. Miyu loikkasi seisomaan ja katseli ympärilleen, sillä paikka oli aika pölyssä, mutta Miyua se ei niinkään voinut kiinnostaa. Miyu ei niinkään bälittänyt siivoamisesta, omasta mielestään hänellä oli parempaakin tekeistä, kuin siivota ja rajjata tavaroita edestakaisin paikasta A paikkaan B. Miyu katsoi ikkunasta ulos, kadulle, jossa virtasi ihmisiä.
"Minä säälin heitä, he kävelevät ja kävelevät, paikasta toiseen, tietämättä miksi he itse tekevät niin. Heillä on aina kiirre, jonnekkin minne eivät edes itse tiedä." Miyu sanoi huokaisten ja katsoen ihmisiä, jotka menivät sinne sun tänne, ilman mitään niin erityistä paikkaa minne he olisivat kulkemassa loppujen lopuksi.
Anonymous
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 05 Maalis 2008, 22:58

Alf

Selvä, Miyu ei siis ollut vampyyri, tämä todistikin sen näyttämällä hampaitaan, vaikka Alf ei todisteita kaivannut.. mikäli Miyu sanoi ettei ollut vampyyri, se riitti Alfille.
Alf sulki silmänsä ja tuhahti itsekseen kun Miyu avasi verhot. Hetken hänellä meni tottua valoon, mutta pian hän taas katseli Miyua joka katseli ulos ikkunasta ilmoittaen että sääli ihmisiä jotka pitivät turhaan kiirettä. Alfilla oli tästäkin asiasta omat mielipiteet, eivät ihmiset turhaan kiirehtineet.
"njee, he tekevät vain töitään. Juoksupoikien pitää toimittaa tavaroita paikasta toiseen, joten on ihan olennaista että nämä hyppelevät kiireisenä pitkin katuja.." Alf sanoi katsellen ikkunalle.
Toisaalta Alf ei tajunnut mistä puhui, mutta samapa tuo. Hän oli yhä sekaisin eilisestä eikä pahemmin edes muistanut eilis illasta mitään.. sen hän muisti miten turpiinsa oli saanut, mutta siihen se sitten jäi.
Lopulta Alf laskeutui alas pöydältä ottaen pari hoipertelevaa askelta ja jäi seisomaan siihen.
Hetken hänen päässään pyöri, hän manasi ääneen samalla kun hieroi ohimoitaan ja katseli pölyistä huonetta.. ehkä olisi aika siivota?
"huu.. kiitos. paljonko olen sinulle velkaa?" Alf kysyi samalla kun käveli Miyun luo ja kaivoi taskustaan pienen nahkaisen pussukan jossa säilytti rahojaan. Tai no, siinä oli vain osa hänen rahoista, sen verran mitä hän saattoi tarvita kylillä, loput rahoista oli piilossa.
"kuule.. ihan oikeasti, kävisit pihalla. Ei sinun kaltainen tyttö sovi näin pimeään paikkaan.. ja raitis ilma on erittäin piristävää näin aamusta, usko pois" Alf sanoi nostaen kulmiaan ja nyökkäili sanojensa tahtiin.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Anonymous » 08 Maalis 2008, 18:27

Miyu.

Miyu katsoi Alfia hetken, hänen puhuessaan Miyulle.
"Yksi hopeakolikko." Miyu sanoi hiljaa ja laahusti ns. kassansa taakse. Miyu paineli kassaansa ja siitä kuului vaimea kilahdus. Alfin puhuessa siitä, että Miyun tulisi käydä pihalla Miyu itse näytti siltä kun ei olisi ottanut kuuleviin korviin.
"Nooo.. Voisihan sitä tuossa ulkona käydä, ehkä. En oikein tiedä vielä." Miyu huokaisi lopulta ja katsoi senällä roikkuvaa mustaakaapua, jota hän oli käyttänyt joskus auttaessaan palkkamurhaajaa, johon oli ollut ihastunut kauan aikaa sitten. Miyu käveli kaavun luokse, se oli niin pölyn peitossa, että saatoi huomata sen olleen satoja vuosia vanha. Miyu otti kaavun ja pöläytti sitä ilmassa, niin että pölyt kaikkosivat siittä pilvenä. Miyu nosti kaavun harteilleen hetkeksi, mutta yllättäen kaikki palautui Miyun mieleen ja hän syssäsi kaavun pois ulottuvilta kaappiin silmät suurina pelosta ja tuskasta. Miyu muisti sen tuskan minkä miekka oli hänelle aiheuttanut ja tuo kaapu sai kaiken kivun tulemaan vain takaisin Miyun mieleen. Miyu tärisi pelokkaasti ja peruutti pois kaapin luota. Hän huokaisi lopulta syvään ja käänsi katseensa kohti Alfia.
Anonymous
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 09 Maalis 2008, 19:11

Alf

Alf ojensi Miyulle yhden hopea kolikon ja katseli kun tämä hääri kassansa ääressä. Alf hymyili itsekseen kun Miyu huokaisi että voisi sitä ulkona käydä.. totta ihmeessä voisi käydä! Jos Alfiltä kysyttiin - vaikka ei kysyttykkään - hänen mielestä Miyu näytti siltä kuin ei olisi koskaan hengittänytkään ulkoilmaa.
Hän seurasi katseellaan kun Miyu käveli mustan kaavun luokse. Kaapu oli niin pölyinen, että Alfin täytyi vain katsoa hämmästyneenä kun Miyu puristeli siitä pölyt pois.. tuo vahvisti sen ettei Miyu todellakaan vähään aikaan ollut käynyt pihalla! Alf katsoi kun Miyu laittoi kaavun harteilleen, mutta otti sen äkkiä pois ja pisti syrjään. Alf nosti kulmaansa ja risti kätensä puuskaan Miyun katsahtaessa häneen. Alfilla ei ollut hajuakaan miksi Miyu oli noin paljon kaapua kavahtanut, eikä häntä toisaalta edes kiinnostanutkaan.. tai ehkä sittenkin kiinnosti, sen verran utelias hän oli, mutta ei nyt aikonut suoraan kysyä miksi hemmetissä tyttö oli kaapua pelästynyt.. joitakin käytöstapoja Alfilta sentään löytyi.
"joten.. et aijo ottaa omaa kaapuasi?" Alf kysyi ja siirsi kätensä oman kaapunsa hakaseen, millä kaavun päät oli kiinnitetty hänen harteille.
Hän avasi hakasen, heilautti kaavuin pois harteiltaan ja ojensi kaavun kohti Miyua.
"saat lainata minun, mikäli haluat" Alf sanoi ja sai väännettyä kasvoilleen pienen, ystävällisen hymyn.
Ei hän normaalisti kenellekkään viittaansa olisi lainannut, mutta nyt hän tosiaankin halusi nähdä Miyun pihalla.. jotenkin tuntui väärältä jättää asia vain sikseen ja lampsia ulos ovesta, ei ulkona nyt niin pahaa voinut olla.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Anonymous » 20 Maalis 2008, 23:28

Miyu.

Miyu katsoi hämillään, kun Alf tarjosi omaa viittaansa tytölle. Miyu seisoi hievahtamattakaan paikoillaan ja tuijotti Alfia. Miyun silmissä välähti kylmyys ja raakuus, sellainen, mitä ei voinut odottaa näkevän Miyun kaltaisen tytön silmissä, katseessa oli myös hivaus pelkoa.
"Ei, ei, en...." Miyu mutisi hiljaa enimmäkseen vain itselleen. Miyu päättäväisesti otti oman viittansa esille ja puki sen päällee, vaikka kaikki ne muistot palasikin vainoavana painajaisena Miyun mieleen.
"Ta... Taidan kumminkin käyttää omaa viittaani." Miyu änkytti, ääni tärisi hiukan.
"Tuletko mukaan, vai lähdetkö omille teillesi?" Miyu kysyi astuessaan huoneesta eteiseen ja aukaisi oven. Valotulva sai Miyun lyyhistymään ovelle. Miyu istui maassa ja peitti silmiään. Miyu ei muistanutkaan, että pihalla olisi näin kirkasta ja ilmakin tuntui eriltä. Miyu miettei, ettei ikkunasta tuleva valo ollut näin kirkasta. Ohi kävelevistä ihmisistä osa pysähtyi hetkeksi tuijottamaan Miyua, joko hämmästyksestä siitä ettei Miyua ollut aikaisemmin näkynyt pihalla tai siitä, että Miyu näytti hiukan pähkähullulta, joka on ollut kotinsa vankina, kuten Miyu oli oikeastaan ollutkin, mutta tosin omasta tahdostaan.
Anonymous
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 21 Maalis 2008, 13:12

Alf

Alf kiinnitti huomiota Miyun silmiin.. niin kylmät. Hetkeksi hän uppoutui omiin maailmoihinsa katsomaan Miyua silmiin, kunnes havahtui Miyun mutinaan. Tämä siis otti oman viittansa.. no mikäs siinä, saipahan Alf pitää omansa. Vaikka ei pihalla edes kovin kylmä ollut. Miyu otti oman viittansa ja puki sen päälleen, todeten vielä että käyttäisi kumminkin omaa viittaansa. Hänen äänensä tärisi, aivan kuin hän olisi nähnyt kummituksen. Alf nosti toista kulmaansa, samalla kun heitti oman viittansa takaisin niskaansa.
"No, mikäs siinä." Alf sanoi Miyun viitta huomautukseen.
"hehe, jos tulet kylälle päin niin voin kävellä samaa matkaa.. mutta kyllä minunkin töitä pitää tehdä, pitäisi kuninkaan talleille tänään keretä." Alf selitti samalla kun käveli Miyun perässä ovelle. Sitten Miyu lyhistyi maahan valon takia, Alf peitti silmiään hieman, mutta tottui valoon yllättävän nopeasti. Ihmiset katsoivat heitä kuin hulluja, mutta osa lähti omille teilleen yllättävän nopeasti kun Alf näitä vihaisesti vilkaisi.
"ihmiset.." Alf mutisi samalla kun astui Miyun ohi ja kumartui tämän puoleen, luoden itsestään varjon Miyun ylle.
"Oletko kunnossa?.. oletko varma ettet ole vampyyri" Alf kysyi, huomauttaen jälleen vampirismista.. ei tavalliset ihmiset aurinkoa nyt noin paljoa kavahtanut.
Alf kuuli kuinka ihmiset kuiskivat heidän takanaan.. Alfille tuli erittäin ahdistunut olo, hän heitti hupun päänsä päälle ja kääntyi vihaisesti kohti ihmisiä.
"On se kumma kun ei rauhassa saa olla! Antaa heittää tai saatte tekin mustan silmän!" Alf huusi ja samantien ihmiset hiljenivät ja 'hajaantuivat'.
"nyt on parempi..." Alf mutisi ja kääntyi kohti Miyua, ojentaen kätensä tälle.
"Tule.. mennään kävelylle" Alf sanoi ja sai väännettyä pienen, lempeän hymyn itselleen.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Anonymous » 13 Huhti 2008, 14:57

Miyu.

Miyu nousi ylös heti kun vain pystyi, tarttuen Alfin ojentamaan käteen. Hän ei edes muistanut millaista oli olla pihalla. Viimeksi kun hän oli pihalla auringon paistaessa, oli jotain 100 vuotta sitten, ehkä enemmänkin. Miyu hieroi silmiään hetken aikaa, jotta silmät tottuisivat valoon nopeammin.
"En ole." Miyu vastasi kielteisesti Alfin kysymykseen. Miyu hengitti hetken vain paikallaan, raikasta ilmaa. Edestäpäin kuului rysähdys ja huutoja.
"Mitä tuolla tapahtuu." Miyu sanoi kauhuissaan ja lähti juoksemaan nopein askelin kohti rysähdystä. Ihmiset tuijottivat ihmeissään Miyua, joka juoksi nopeammin kuin ihminen normaalisti. Päästessään paikalle Miyu ei ehtinyt edes huomata oliko Alf edes mukana. Pillastunut hevonen oli juossut vaunut perässä suoraan seinään ja loukkaantuneita oli. Muutamat ihmiset yrittivät auttaa loukkaantuneita ihmisä, mutta kukaan ei näyttänyt välittävän hevosesta. Miyu änkeytyi ihmistungoksen läpi. Kaikki kirosivat Miyua, joka tuuppi ja työnsi muita pois edestä.
"Mene muualle kakara." Kuului yhdenkin suusta.
"Ei sinusta ole tuolla mitään apua, painu pois." Kuului toiselta. Miyu pysähtyi ja löi kaikin voimin toista turpaan ja isokokoinen mies lensi nurin. Miyu huomasi kaikkien katsovan silmät pyöreinä, mutta hän jatkoi änkeytymistä läpi. Päästyään läpi Miyu juoksi hevosen luokse ja muutama aikuinen tuli perässä paikalle.
"Tuolla hevosella ei ole miään toivoa enään." mies sanoi Miyun takaa. Miyu tunnusteli hetken hvosel luita ja kääntyi mieheen päin.
"Vasen etujalka murtunut, niskassa paha vamma. Yksi kylkiluu murtunut." Miyu sanoi huolestuneella äänellä. Miehen silmät pyöristyivät, sillä ei ollut kovin mahdollista sanoa tuollaista suoraan, ilman suurempaa tutkimista.
"Menkää kauemmaksi." Miyu sanoi ja kaikki lähtivät hiukan kauemmaksi Miyusta ja hevosesta. Miyu laski kätensä hevosen pään päälle. Miyun silmät muuttuivat ihan kirkkaiksi ja hänen kätensä alta lähti hohtavia pyöreitä juovia. Aluksi ne olivat hetken ilmassa, mutta sitten ne lähtivät ympäröimään hevosta. Ihmise näyttivät kauhistuneilta.
"Hän siis on puolueeton taruolento, vai?" eräs vanha mies sanoi hymyillen, sillä ihmisten puolella asuvia taruolentoja oli loppujen lopuksi aika vähän. Miyu nousi lopulta ylös ja irroitti hevosen kärryistä. Hevosen karva oli kiiltävän musta ja päässä oli iso tähti, joka oli salmiakkikuvion muotoinen. Harja oli pitkä ja kiiltävä. Hevonen näytti nyt paljon puhtaammaltakin mitä vasta. Sillä vasta se oli vielä aivan pölyinen. Hevonen ponnisteli jaloilleen ja alkoi hiuttamaan päätään Miyua vasten. Sen korvat olivat hörössä ja se näytti lempeältä.
"Tuo kirottu hevonen." sanoi mies, joka omisti hevosen. Ihmisten tullessa lähemmäksi hevosta, se muuttui hurjan näköiseksi. Korvat luimussa ja hampaat irvessä.
"Täysin kahjo..." hevosen omistaja sanoi, mie oli laiha ja aika vanha. Mies käveli lähemmäksi Miyua ja katsoi tätä tarkasti.
"Tuo hevonen valitsee tarkasti keneen luottaa. Enkä minä enään voi pitää sitä, olen liian vanha. Eikä hevonen pidä pojastani, jolle se siirtyisi." Mies sanoi ja silitti hevosta.
"Pidä sinä se, jos vain haluat." mies sanoi vielä ja käveli sitten pois. Miyu katsoi hölmistyneenä miehen perään. Hän käänsi sitten katseensa hevoseen. Miyu kyllä tiesi, että hän kaipaisi ratsua, jota pystyisi pitämään lemmikkinäkin. Miyu otti askeleen pois päin hevosesta, katsoen miten se reakoisi. Hevonen otti askeleen kohti Miyua. Miyu liikkui ympöpäriinsä ja hevonen seurasi.
"Hieno... ööh.. poika?" Miyu sanoi, sillä hän ei tiennyt hevosen nimeä, mutta kyllä hän erotti, että hevonen oli ori. Nyt Miyun mieleen tuli yhtäkkiä Alf. Miyu alkoi vilkuilla ympärilleen katsoen oliko Alf siellä. Ihmisjoukko oli jo alkanut hajaantua.
Anonymous
 

Seuraava

Paluu Länsikujat

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 2 vierailijaa

cron